Sähköiseen lomakekyselyyni vastasi yhteensä 120 henkilöä. Vastaajajoukko oli hyvin naispainot-teinen, sillä naisvastaajia oli 112, miehiä kuusi ja itsensä muuksi identifioivia kaksi. Vastaajista yksi oli alle 15-vuotias, 15–20-vuotiaita oli kuusi, 21–30-vuotiaita oli 61, 31–40-vuotiaita oli 30, 41–50-vuotiaita oli kahdeksan, 51–60-41–50-vuotiaita oli 12 ja yli 60-41–50-vuotiaita vastaajia oli kaksi.
Vastaajista suurin osa, yhteensä 98 henkilöä, ilmoitti, etteivät he olleet opiskelleet kielitieteitä yliopistossa. Yhteensä 16 henkilöä ilmoitti opiskelleensa kielitieteitä ja muu-vastauksen antoi kuusi henkilöä. Muu-vastauksen antaneiden selvennöksistä kävi ilmi, että heistä yksi oli opiskellut lingvistiikkaa. Kaikkiaan kyselyssä on 120 vastaajaa, joista ei-lingvistejä oli siis 103 ja lingvistejä 17 henkilöä. Olen numeroinut lomakevastaajat juoksevalla numerolla vastausjärjestyksen mukaan.
Kun viittaan tekstissä kyselyyn osallistuneisiin yleisesti puhun lomakevastaajista tai vastaajista.
Aineistolainauksiin on merkitty vastaajan koodi siten, että lingvisteihin viittaan L-kirjaimella ja ei-lingvisteihin EL-kirjainyhdistelmällä. Olen erotellut ei-lingvistit lingvisteistä, sillä kansanlingvis-tiikassa on ajateltu, että ei-lingvistien käsitykset kielestä ovat tutkijalle hedelmällisiä (ks. luku 2.3).
Vastaajien ikä on ilmaistu kyselyn ikäryhmävalinnan mukaisesti. Naisiksi identifioituneet on merkitty N-kirjaimella, miehiksi identifioituneet M-kirjaimella ja sukupuoleltaan muu on MUU.
Esimerkiksi koodi 4LN_21-30 ilmaisee, että kyseessä on lingvistisen koulutuksen saanut nainen, joka on iältään 21–30-vuotias.
Kyselyaineistossani yhdistyvät kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen aines. Laadullista aineistoa edustavat kyselyssä avoimet osiot, joissa vastaajat ovat saaneet kuvailla tai perustella omin sanoin ajatuksiaan etunimistä (ks. luku 3.2). Määrällisiä osuuksia kyselyssä pudotusvalikot sekä monivalintatehtävät. (Liite 2.)
Tutkimuksellani haluan avata ymmärrystä harvinaisiin nimiin aikaisemman tutkimustiedon viitoittamana. Tutkimustani ohjaa Kiviniemen (1982: 13) teoreettinen luokittelumalli etunimiin liittyvien mielikuvien jakamisesta kielenulkoisiin ja kielensisäisiin, jotka muodostavat avoimen aineiston analyysirungon pohjan. Kyselyni avoimien osioiden informaation jäsentämisessä ja luokittelussa sovelsin laadullista sisällönanalyysia. Sisällönanalyysissa tavoitteena on jäsentää sanallisesti tutkittava aineisto selkeäksi ja ytimekkääksi kuvakseksi. Sisällönanalyysi soveltui avoimen aineistoni analysointiin, sillä tekstiaineisto oli vapaasti kirjoitettua. (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2006: 105.)
Aloitin avoimen aineiston analyysin aina tarkastelemalla yksittäisiä vastauksia. Poimin vastauksista yhteneviä ilmauksia kimpuiksi, ja kokosin niistä mielikuvakarttoja. Ryhmittelin mielikuvat edelleen luokiksi, jotka jäsentyivät porrastetusti aineiston ilmauksista pelkistettyihin ilmauksiin, pääluokkiin ja yhdistäviin luokkiin (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2006). Luokittelussa korkeimmalla tasolla ovat yhdistävät luokat, jotka tässä tutkimuksessa olivat kielenulkoisia ja kielensisäisiä (Kiviniemi 1982: 13). Näiden lisäksi kolmantena yhdistävänä luokkana ovat muut mielikuvat, jota ei voi luokitella yksinkertaisesti kielenulkoiseksi tai -sisäiseksi.
Oheisessa taulukossa 2 on havainnollistettu sitä, miten olen luokitellut avoimia vastauksia.
Havainnollistuksessa näkyy myös, miten aineistolainaukset on esitetty tulosluvuissa. Lainauksista epäolennainen osa on katkaistu hakasulkein ja keskeiset osiot on tummennettu. Lainaukset ovat alku-peräisasussaan, mutta ymmärtämisvaikeuksia aiheuttavat kirjoitusvirheet on korjattu ja lainaukset aloitettu isoin alkukirjaimin. Oheinen havainnollistus on ote etunimiin liittyvien mielikuvien luokittelusta avoimissa vastauksissa (ks. liite 2). Kokonaisuus, josta ote on, on kuvattu luvussa 5.
Taulukko 2. Esimerkki avointen vastausten luokittelusta sisällönanalyysin mukaisesti.
Yhdistävä luokka
Pääluokka Pelkistetty ilmaus Alkuperäisilmaukset Kielenulkoiset
mielikuvat Nimenkantajan henkilökohtaiset ominaisuudet
Persoonalliset piirteet [- - -] Vilkas, hulivili (Jeemeli, 74ELN_21–30)
[- - -] Ilkikurinen (Jeemeli, 97LN_21–30) Nimenkantaja osana
yhteiskuntaa Toimenkuva ja
elämäntapa [- - -] Virkamies, tilintarkastaja (Ansi, 107ELN_21–30)
[- - -] Uskonnonopettaja (Joutsi, 47ELN_21–30)
Kielensisäiset
mielikuvat Nimenmuodostus Keksityt etunimet [- - -] Naurattaa. Joku lapsi on varmaan keksinyt tämän uudelle sisarukselleen nimeksi? [- - -] Pim pom päästään sekaisin. (Pimme, 7LN_21–30) väkisin keksitty nimi [- - -] (Myrsky-Tuuli, 85ELN_51–60)
Analyysini lähti ajatuksesta, jonka mukaan mielikuvat ovat kielensisäisiä tai -ulkoisia. Tämä perusluokittelu mielessäni lähdin tutkimaan aineiston alkuperäisilmauksia. Avoimen aineistoni ryhmittelyssä mukailin Tuomen ja Sarajärven (2006: 110–121) mallia. Yhdistelin kimpuiksi sellaisia ilmauksia, joissa käsiteltiin samoja asioita. Tarkastelin kimpuista nousevia alkuperäisilmauksia ja tiivistin niiden pääajatukset pelkistetyiksi ilmauksiksi. Jäsensin pelkistetyt ilmaukset isommiksi kokonaisuuksiksi, joista muodostuivat pääluokat. Pääluokat erittelin edelleen yhdistäviin luokkiin eli kielenulkoisiin ja kielensisäisiin mielikuviin. Päädyin myös lisäämään mukaan kolmannen yhdistävän luokan muille mielikuville, sillä kaikki mielikuvat eivät sopineet yksiselitteisesti kielen-ulkoisiin tai -sisäisiin mielikuviin.
Tutkimuksen määrällisen aineiston käsittelyssä olen soveltanut kvantifioinnin periaatteita.
Aineiston kvantifiointi on tulosten laskemista, taulukointia ja ryhmittelyä eri tekijöiden mukaisesti (Eskola & Suoranta 2014: 165, 166). Olen käsitellyt tutkimukseni määrällistä aineistoa luomalla taulukoita sekä kuvioita ja erittelemällä niiden tuloksia. Tulosluvuissa nostan aineistosta esiin tuloksia havainnollistavia lukumääriä (esim. n = 5), joilla hahmotan mielikuvien yleisyyttä aineis-tossa.
4 MIELIKUVAT HARVINAISISTA ETUNIMISTÄ MONI-VALINTAVASTAUKSISSA
Tässä luvussa kuvaan, millaisia kielensisäisiä ja kielenulkoisia mielikuvia vastaajilla heräsi tutkimuksen monivalintaosiossa. Kyseiseen osioon kyselyn kolmannella sivulla kuuluvat nimet ovat Cosmo, Fleur, Ihanus, Iloittu, Jarek, Jiska, Kami, Kiisa, Leia-Linnea, Leina, Mekki, Pommiina, Tuliotso ja Viima. Vastaajien tehtävänä oli kuvata nimeä omin sanoin tai valita nimelle kuvaavin adjektiivi seuraavista vaihtoehdoista: kaunis, kamala, pehmeä, vahva, selkeä, hankala, tavallinen, erikoinen, suomalainen, vierasperäinen, moderni tai vanhanaikainen. Poimin ja muotoilin adjektiivit kandidaatintutkielmani avoimen mielikuvaosion vastauksista. (Ks. luku 3.1; Liite 2.) Kiviniemen (1982: 13) näkemyksen mukaan etunimiin yhdistettävät mielikuvat ovat kielensisäisiä tai -ulkoisia.
Jaottelu ei kuitenkaan ole kaikkien adjektiivien kohdalla niin yksinkertainen, ja palaan aiheeseen adjektiivien kohdalla. Monet vastaajat valitsivat vaihtelevia adjektiiveja eri nimien kohdalla. Moni-valintaosiossa jokainen vastaaja käytti vähintään kolmea eri vastausvaihtoehtoa nimien kuvailuun.
Kyselyssä vastaajat valitsivat adjektiivit kunkin nimen kohdalla erikseen. Analyysiprosessin helpottamiseksi laadin ensin kyselyvastauksista nimikohtaisia koosteita, joiden pohjalta rakensin edelleen adjektiivikohtaisia kuvioita, joita esittelen tässä luvussa. Kaikkien monivalintaosion adjek-tiivien perusteella on oheiseen kuvioon 1 koottu, miten paljon eri adjektiiveja vastaajat valitsivat.
Kuvio 1. Etunimen arvioinnissa käytetyt adjektiivit.
Kuvio 1 antaa kokonaiskuvan siitä, missä määrin vastaajat valitsivat eri adjektiiveja Cosmoa, Fleuria, Ihanusta, Iloittua, Jarekia, Jiskaa, Kamia, Kiisaa, Leia-Linneaa, Leinaa, Mekkiä, Pommiinaa, Tuliotsoa ja Viimaa arvioidessaan. Kuviossa 1 monivalintatehtävän adjektiivivaihto-ehdot on esitetty lomakejärjestyksen mukaisessa järjestyksessä (ks. liite 2). Kuviossa luvut kertovat,
141
376
82 88 72
124
20
260
77
128 91
64
157
0 50 100 150 200 250 300 350 400
kuinka monta kertaa kukin vastausvaihtoehto on valittu yhteensä. Kyselyn kolmannen sivun monivalintatehtävään kertyi yhteensä 1680. Selkeästi eniten valittu adjektiivi oli kamala, joka oli valittu vastaukseksi kaikkiaan 376 kertaa. Harvinaisten nimiin kohdistuvia kielteisiä asenteita vahvistavat myös aiemmat tutkimukset (Järvimäki 2008: 50; Roos 2009: 119–120). Huomattavasti harvemmin vastattu vaihtoehto oli erikoinen (n = 260). Adjektiiveista kolmanneksi eniten valittu vastausvaihtoehto oli kaunis (n = 141). Odotusten mukaisesti vähiten valittu vaihtoehto oli tavallinen, joka oli vastattu vain 20 kertaa. Muita vähiten valittuja vaihtoehtoja olivat vanhanaikainen (n = 64), selkeä (n = 72), ja suomalainen (n = 77). Vastausvaihtoehto muu, mikä? oli valittu jopa 157 kertaa.
Tämä osoittaa, että annettujen vastausvaihtoehtojen sijaan monilla vastaajilla oli tarve esittää omakohtaisempia kokemuksia.