Dramaattinen wannabe vai pelloissa juokseva maalaislapsi? Mielikuvia harvinaisista etunimistä

Elisa-Marja Lampinen

DRAMAATTINEN WANNABE VAI

PELLOISSA JUOKSEVA MAALAISLAPSI?

MIELIKUVIA HARVINAISISTA ETUNIMISTÄ

Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Pro gradu -tutkielma Toukokuu 2020

TIIVISTELMÄ

Elisa-Marja Lampinen: Dramaattinen wannabe vai pelloissa juokseva maalaislapsi? Mielikuvia harvinaisista etunimistä

Pro gradu -tutkielma, 111 sivua, 7 liitesivua Tampereen yliopisto

Toukokuu 2020

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on kuvata mielikuvia harvinaisista etunimistä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia kielensisäisiä ja kielenulkoisia mielikuvia harvinaiset etunimet herättävät, millaiset harvinaiset etuni- met koetaan miellyttäviksi tai epämiellyttäviksi sekä millaiset harvinaiset etunimet ovat avoimia sukupuolineut- raalille käytölle.

Tutkimuksen laajana viitekehyksenä toimii nimistöntutkimus. Lähtökohdat ovat sosiolingvistiset ja kansan- lingvistiset, minkä lisäksi tutkimus sivuaa kognitiivista kielitiedettä. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat kieleen liittyvät kielensisäiset mielikuvat ja nimenkantajiin liittyvät kielenulkoiset mielikuvat. Tutkimukseen on valittu tutkimuskirjallisuuden perusteella 25 harvinaista etunimeä. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi keväällä 2016 yhteensä 120 vastaajaa. Aineiston analyysissä sovelletaan sisällönanalyysia ja kvantifioinnin periaatteita.

Kahdessa ensimmäisessä tulosluvussa kuvataan kielenulkoisia ja kielensisäisiä mielikuvia. Mielikuvien jako kielenulkoisiin ja -sisäisiin osoittautui hieman jäykäksi, joten mukaan on lisätty nimiin ja nimenkantajiin liittyviä mielteitä yhdistävät muut mielikuvat. Tulokset osoittavat, että vastaajilla on paljon yhteisiä mielikuvia harvinaisista etunimistä. Kielenulkoisia tulkintoja ohjaavat mielleyhtymät samankaltaisiin sanoihin, nimiin ja nimen kieleen. Keskeiseksi harvinaisiin etunimiin liittyväksi mielikuvaksi nousee nimen ja nimenkantajan eri- koisuus.

Kolmannessa tulosluvussa tarkastellaan harvinaisten etunimien sukupuolta. Tutkimustuloksena havaitaan, että vastaajilla on selkeät ja yhtenevät käsitykset naisennimistä, miehennimistä ja sukupuolineutraaleista etu- nimistä. Vahvimmin sukupuolittuneita ovat ne harvinaiset etunimet, joita ohjaa muiden etunimien nimimuotti tai semantiikka. Sen sijaan sukupuolineutraaleiksi arvioidaan etunimet, joiden nimiasu tai merkitys ei ohjaa vahvasti tulkintaa.

Viimeisessä tulosluvussa tarkastellaan näkemyksiä harvinaisten etunimien miellyttävyydestä. Tulokset on tiivistetty miellyttävyys- ja epämiellyttävyysindekseihin. Miellyttävimmiksi mielletyt harvinaiset etunimet ovat pääosin naisennimimuottien mukaisia. Nimen miellyttävyys yhdistyi kauneuteen, selkeyteen ja sopivaan erottuvuuteen. Sen sijaan epämiellyttävimmiksi mielletyt harvinaiset etunimet herättivät epämieluisia assosiaatioita, yhdistettiin kiusaamiseen ja koettiin hankaliksi.

Kokoavassa tarkastelussa tutkimuksen lopussa tuloksista piirtyy malli harvinaisten etunimien toimi- vuudesta. Mallissa vaihtelevat vastaajan sallivuus pienestä suureen sekä nimiin liittyvät assosiaatiot kielteisistä myönteisiin. Mallin perusteella muodostuu neljä ulottuvuutta, jotka kuvaavat suhtautumista harvinaisiin etunimiin. Nämä ovat torjunta, kyseenalaistus, hyväksyminen muuna nimenä sekä hyväksyminen etunimenä.

Avainsanat: harvinaiset etunimet, nimistöntutkimus, mielikuvat, etunimen sukupuoli, etunimen miellyttävyys

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla.

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 5

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ... 5

1.2 Tutkimuskysymykset... 6

2 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS ... 7

2.1 Nimet ja niiden luokitteleminen ... 7

2.2 Merkitys ja mielikuvat kielentutkimuksessa ... 8

2.3 Nimiin yhdistettyjen mielikuvien tutkimus ... 10

2.4 Harvinaiset etunimet nimistöntutkimuksessa ... 11

2.5 Tutkimukset etunimiin liitetyistä mielikuvista ... 12

2.6 Etunimen sukupuolen tutkimus ... 13

3 MENETELMÄT JA AINEISTO ... 17

3.1 Tutkimusasetelmaan valitut harvinaiset etunimet ... 17

3.2 Kysely ja aineistonkeruu ... 23

3.3 Aineisto ja sen analyysi ... 25

4 MIELIKUVAT HARVINAISISTA ETUNIMISTÄ MONIVALINTAVASTAUKSISSA ... 28

4.1 Kauniit ja kamalat etunimet ... 29

4.2 Pehmeät ja vahvat etunimet ... 32

4.3 Selkeät ja hankalat etunimet ... 34

4.4 Tavalliset ja erikoiset etunimet... 36

4.5 Suomalaiset ja vierasperäiset etunimet... 37

4.6 Modernit ja vanhanaikaiset etunimet ... 39

4.7 Muut mielikuvat harvinaisista etunimistä ... 41

5 MIELIKUVAT HARVINAISISTA ETUMINIMISTÄ AVOIMISSA VASTAUKSISSA ... 42

5.1 Kielenulkoisia mielikuvia koskevat avoimet vastaukset ... 44

5.1.1 Nimenkantajan henkilökohtaiset ominaisuudet ... 44

5.1.2 Nimenkantaja osana yhteiskuntaa ... 51

5.1.3 Nimenkantajan laji tai luonne ... 54

5.2 Kielensisäisiä mielikuvia koskevat avoimet vastaukset ... 57

5.2.1 Nimenmuodostus ... 58

5.2.2 Nimiasu ... 65

5.2.3 Samankaltaiset nimet ja sanat ... 70

5.3 Muut mielikuvat avoimissa vastauksissa ... 71

5.3.1 Etunimien ja nimenkantajien alkuperä ... 72

5.3.2 Etunimen poikkeuksellisuus ... 76

6 MIELIKUVAT ETUNIMEN SUKUPUOLESTA ... 79

6.1 Naisennimiksi mielletyt etunimet ... 79

6.2 Miehennimiksi mielletyt etunimet... 82

6.3 Sukupuolineutraaleiksi mielletyt etunimet ... 85

6.4 Etunimiksi soveltumattomiksi mielletyt etunimet ... 88

7 NÄKEMYKSET ETUNIMIEN MIELLYTTÄVYYDESTÄ JA EPÄMIELLYTTÄVYYDESTÄ ... 91

8 YHTEENVETO JA POHDINTA ... 98

8.1 Johtopäätökset ... 98

8.2 Toimiva harvinainen etunimi tutkimuksen valossa ... 100

8.3 Vertailu aiempiin tutkimuksiin ... 103

9 LOPUKSI ... 107

LÄHTEET ... 108

Liite 1. Sähköpostitiedonannossa 15.10.2015 mainitut nimilautakunnan puoltamat etunimet. ... 112

Liite 2. Kysely harvinaisiin etunimiin liitetyistä mielikuvista. ... 113

Liite 3. Harvinaisten etunimien nimenkantajat tutkimuksen alussa ja lopussa. ... 118

LUETTELO TAULUKOISTA JA KUVIOISTA

Taulukko 1. Tutkimukseen valittujen etunimien lukumäärät ja sukupuolijakauma VRK:n mukaan 21.3.2016 ja etunimien valintaluokitukset.

Taulukko 2. Esimerkki avointen vastausten luokittelusta sisällönanalyysin mukaisesti.

Taulukko 3. Avointen vastausten kategorisointi kielenulkoisiin, kielensisäisiin ja muihin mieliku- viin.

Taulukko 4. Etunimien miellyttävyysindeksi.

Taulukko 5. Etunimien epämiellyttävyysindeksi.

Taulukko 6. Harvinaisten etunimien toimivuus.

Kuvio 1. Etunimen arvioinnissa käytetyt adjektiivit.

Kuvio 2. Kauniit etunimet.

Kuvio 3. Kamalat etunimet.

Kuvio 4. Pehmeät etunimet.

Kuvio 5. Vahvat etunimet.

Kuvio 6. Selkeät etunimet.

Kuvio 7. Hankalat etunimet.

Kuvio 8. Tavalliset etunimet.

Kuvio 9. Erikoiset etunimet.

Kuvio 10. Suomalaiset etunimet.

Kuvio 11. Vierasperäiset etunimet.

Kuvio 12. Modernit etunimet.

Kuvio 13. Vanhanaikaiset etunimet.

Kuvio 14. Muut mielikuvat etunimistä.

Kuvio 15. Naisennimiksi mielletyt harvinaiset etunimet.

Kuvio 16. Miehennimiksi mielletyt harvinaiset etunimet.

Kuvio 17. Sukupuolineutraaleiksi mielletyt harvinaiset etunimet.

Kuvio 18. Etunimiksi soveltumattomiksi mielletyt harvinaiset etunimet.

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat

Harvinaiset etunimet ovat nousseet toistuvasti esiin julkisessa keskustelussa 2010-luvulla.

Uudenlaisista nimistä ovat kirjoittaneet useat suomalaiset valtamediat, ja tavallisimpiin nimiuutisiin ovat kuuluneet liki vuosittaiset raportoinnit nimilautakunnan puoltamista ja puoltamattomista uusista etunimistä sekä julkisuuden henkilöiden nimivalinnat lapsilleen niin Suomessa kuin Hollywoodissakin.¹ Aiempaa yksilöllisemmät ja omaperäiset etunimet ovat nousseet suosioon, kun tavalliset eivät enää vastaa persoonallisuuden vaatimuksiin. Kiinnostus yksilöllisiin nimiin on huomattu myös 2000-luvun nimioppaissa, jotka ovat koostaneet kattavasti harvinaisia etunimiä (Nummelin & Teerijoki 2008) ja ideoineet vinkkejä uniikkinimen nikkarointiin (Patjas & Kortesuo 2015: 33–36). Nimistöntutkimuksessa Eero Kiviniemi (2006: 65) totesi jo vuosituhannen alussa, että Suomessa on herännyt kiinnostus entistä yksilöllisempään nimenantoon.

Uniikeilla etunimillä on rajoituksia, sillä ihan kaikkea ei kelpuuteta etunimeksi. Nimenantoa säätelee laki, ja sen toteutumista valvovat Digi- ja väestötietovirasto (lyhennettynä DVV, myöhemmissä luvuissa VRK²) sekä oikeusministeriön alainen nimilautakunta. Nimilautakunta on asiantuntijataho, joka antaa lakiin perustuvia lausuntoja.

Yhteiskunnallinen muutos kohti nimien yksilöllistymistä oli yksi syistä, joiden vuoksi nimi- lain (694/1985) uudistaminen katsottiin tarpeelliseksi. Vuoden 2017 uudistuksen taustalla kytivät myös kysymykset etunimen sukupuolisidonnaisuuden tarpeellisuuden arvioinnista. (Finlex 3.) Radikaaleja lakimuutoksia ei kuitenkaan tullut. Niin vanhassa nimilaissa (694/1985) kuin uudessa etu- ja sukunimilaissa (946/2017) kiellettyjä ovat pahennusta aiheuttavat nimet ja etunimien sallittu määrä on rajoitettu. Uudistuksella tarkenettiin, ettei etunimeksi kelpaa nimeksi soveltumaton nimi ja sallittujen etunimien määrä nousi kolmesta neljään. Nimilaissa (694/1985) nimiä rajaava kotimainen nimikäytäntö muuttui etu- ja sukunimilaissa (946/2017) vakiintuneeseen nimikäytäntöön.

Naisennimen antaminen miespuoliselle henkilölle ja miehennimen antaminen naispuoliselle henkilölle on kielletty niin nimilaissa (694/1985) kuin etu- ja sukunimilaissakin (946/2017).

Uudistuksen myötä etunimen sukupuolisidonnaisuuden määrittäminen tarkentui. Nykyään toisella sukupuolella käytössä oleva nimi voidaan antaa, mikäli kyseisellä etunimellä on jo viisi elävää

1 Olen käyttänyt nimiuutisointiin liittyviä artikkeleita myös lähteenä aineistoa kerätessäni. Viitteitä aineistolähteinä toimineisiin artikkeleihin on luvussa 3.1.

2 Nimipalvelu-verkkosivusto on ollut tämän tutkimuksen alkaessa Väestörekisterikeskuksen alainen (lyhennettynä VRK), vaikka nykyinen sivusto toimiikin Digi- ja väestötietoviraston (DVV) alaisuudessa. Nimihakuihin viitataan tutkimuksessa vastedes VRK:n verkkosivustona, koska haut on tehty pääosin vanhan sivuston aikana ja sama viite yhtenäistää tekstiä. VRK on myös lähteissä.

kaimaa, jotka ovat samaa sukupuolta nimensaajan kanssa. Muihin poikkeusperusteisiin kuuluvat edelleen uskonnolliset tavat sekä muut harkinnanvaraiset perusteet. (Finlex 1; Finlex 2.)

Yksilöllisen nimenannon osalta lakimuutoksen vakiintunut nimikäytäntö helpottaa hieman vieraskielisten nimien antamista. Lakimuutos avaa myös mahdollisuuden etunimien sukupuolten rajojen pehmentymiselle. Esimerkiksi Maria on vakiintunut vahvasti naisennimeksi, mutta nimi on annettu Suomessa vuoden 1940 jälkeen jo 507 miespuoliselle henkilölle (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 15.4.2020). Maria onkin jo periaatteessa sukupuolineutraali nimi.

Nimenannon murros on ajankohtainen ilmiö, mutta yksilöllisiin etunimiin keskittyvää tutki- musta on nimistöntutkimuksessa vain vähän. Tähän tarpeeseen haluan omalla tutkimuksellani vastata.

Lainsäädännössä on säädetty etunimen sopivuudesta, mutta nimenantajilla sopivuuden määrittelyssä on yksilöllisiä eroja, ja sen voi havaita myös nimilautakunnan käsittelyyn tulleista etunimistä (Ketomäki 2011; Liite 1).

1.2 Tutkimuskysymykset

Tutkin aihettani tarkastamalla etunimiin liittyviä mielikuvia. On perusteltua tutkia tavallisten kielenkäyttäjien mielikuvia, sillä he ovat osallisina nimenannon virtauksia niin nimenantajina, nimenkantajina kuin havainnoijinakin. Kiviniemen (2006: 140, 142) mukaan nimenantoa ohjaa sosiaalinen vaisto, joka on yhteydessä nimimuotiin.

Etunimiin liittyviä mielikuvia on tutkittu 2000-luvulla erityisesti pro graduissa. Tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet perinteisiin etunimiin (Järvimäki 2008; Roos 2009; Pirkola 2012). Tässä tutkimuksessa rajaan tutkimuksen kohteeksi vain harvinaiset etunimet, joita tutkin valitsemani nimi- otannan avulla. Tutkimuskysymyksiäni on kolme, ja niiden avulla haluan hahmotella, millaisista elementeistä muodostuu toimiva harvinainen etunimi.

1. Millaisia kielensisäisiä ja kielenulkoisia mielikuvia harvinaiset etunimet herättävät?

2. Millaiset harvinaiset etunimet koetaan miellyttäviksi tai epämiellyttäviksi?

3. Millaiset harvinaiset etunimet ovat avoimia sukupuolineutraalille käytölle?

Tämä tutkimus rakentuu siten, että toisessa luvussa tarkastelen tutkimuksen teoreettista taustaa ja kolmannessa luvussa käsittelen tutkimusmenetelmiä ja aineistoa. Tutkimuksen analyysiosa jakautuu neljään päälukuun, joissa vastaan tutkimuskysymyksiin. Kahdeksannessa luvussa käyn läpi tutkimuksen johtopäätökset, pohdin toimivan harvinaisen etunimen elementtejä ja tarkastelen tuloksia suhteessa aiempaan tutkimustietoon. Viimeisessä luvussa arvioin tutkimuksen luotettavuutta ja pohdin jatkotutkimusaiheita.

2 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS

2.1 Nimet ja niiden luokitteleminen

Kaikissa maailman kulttuureissa nimetään ja yksilöidään ihmisiä tiettyjä konventioita noudattaen, erisnimet ovat siis kulttuurisia universaaleja (Ainiala ym. 2008: 162–163). Yleiskielessä nimet jaetaan yleisnimiin eli appellatiiveihin ja erisnimiin eli propreihin. Nimistöntutkimuksessa eli ono- mastiikassa appellatiiveista käytetään myös termiä nimitys. Proprit erottavat ja individualisoivat tietyn kohteen joukosta, kun taas nimitykset kuvaavat kohdettaan lajin osana tai jäsenenä.³ (Ainiala ym. 2008: 12.) Tämä tutkimus kuuluu nimistöntutkimuksen tutkimusalaan.

Nimistöntutkimus sai alkunsa 1800-luvulla historian tutkimusta ja kielihistoriaa avittavana tieteenä (Ainiala ym. 2008: 14). Nimistöntutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat olleet erityisesti toponyymit eli paikannimet ja antroponyymit eli henkilönnimet (Ainiala ym. 2008: 23). Nimien kirjo on kuitenkin laaja ja monipuolinen, sillä nimettäviä asioita riittää. Onomastiikassa onkin tutkittu nimistöä laajasti kaupallisista nimistä (Sjöblom 2006), fiktiivisiin nimiin (Pearl 2007) ja eläimennimiin (Kalske 2005). Tässä tutkimuksessa viittaan tutkimuskohteeseeni etuniminä ja lyhemmin niminä.

Nimisysteemien luokittelusta on esitetty monenlaisia versioita ja Ainialan ym. (2008: 169) mukaan suomalaisessa antroponomastiikassa henkilönnimet on jaettu yksilöihin viittaaviin ja kollek- tiivisiin. Yksilöihin viittaavia henkilönnimiä annetaan sekä ihmisille että ihmisten tapaisille olen- noille, kuten satujen henkilöille. (Vrt. Ainiala ym. 2008: 171.) Henkilönnimet jaetaan edelleen yksi- nimisiin ja moninimisiin nimisysteemeihin. Yksinimisissä nimisysteemeissä suositaan vain yhden virallisen nimen eli yksilönnimen antamista. Yhden nimen ohella nimenkantajia voidaan yksilöidä myös kuvailevilla eli deskriptiivisillä lisänimillä, patronyymeilla tai matronyymeilla tai muilla lisänimillä. Moninimiseen nimisysteemiin, joka Suomessa on käytössä, kuuluvat etunimet, jotka voidaan jakaa ensinimiin eli ensimmäisiin etunimiin ja jälkinimiin eli jälkimmäisiin etunimiin.

Sukunimet ovat suvussa periytyviä virallisia lisänimiä. Epävirallisiin lisänimiin luokitellaan muut henkilönnimet, jotka ovat jääneet ilman virallista asemaa nimisysteemissä. Epävirallisten lisänimien joukkoon lukeutuvat muun muassa lempinimet (Ansku), hoivanimet (Malluska), hellittelynimet (Hanipupu), pilkkanimet (Lemuherne), pseudonyymit (Aapeli) ja verkossa käytetyt nimimerkit (DillebynParoni, Vakityöntekijä24). (Ks. Ainiala ym. 2008: 172–173; Hämäläinen 2016.)

3 Proprien on arvioitu poikkeavan appellatiiveista neurologisesti, sillä niitä käsitellään aivoissa eri tavoin. Osa

tutkimuksista on osoittanut, että yleisnimet tunnistetaan hitaammin kuin erisnimet. Appellatiivit kytkeytyvät kykyymme ryhmitellä ja vertailla asioita toisiinsa. Proprit puolestaan ovat yhteydessä kokonaisuuksien muodostamiseen ja niiden yksilöimiseen. (Ainiala ym. 2008: 28–29.)

Nimenkäyttäjän näkökulmasta nimet voidaan jakaa naisennimiin, miehennimiin ja sukupuo- lineutraaleihin nimiin (Ainiala ym. 2008: 177, Kiviniemi 2006: 113). Kielellisen ryhmittelyn avulla nimet voidaan jakaa omaperäisiin eli omakielisiin nimiin (Tuuli), vierasperäisiin eli vieraskielisiin nimiin (Flora) ja käännösnimiin (Kukka). Omakieliset nimet perustuvat suomen kieleen, mutta vierasperäiset nimet ovat muunkielisiä. Käännösnimet ovat vierasperäisiä nimiä, jotka on käännetty toisen nimisysteemin kielelle. Lyhennenimet (esim. Vilhelmiinasta Miina) on muodostettu lyhentä- mällä toista nimeä eli lähtökohtana olevaa kantanimeä. (Ainiala ym. 2008: 177; Mikkonen toim.

2005.) Nimiä voidaan luokitella myös yhdysnimiksi ja analogisiksi muodosteiksi. Yhdysnimet liittä- vät kaksi eri nimeä joko yhdysmerkillä (Anna-Liisa) tai ilman (Annaliisa) yhdysmerkkiä (Kiviniemi 1993: 21–22).

2.2 Merkitys ja mielikuvat kielentutkimuksessa

Nimien asema kielellisinä merkkeinä on kyseenalaistettu. Ainialan ym. (2008: 38–39) mukaan nimien merkityssisällöt ovat aiheuttaneet kiistaa tieteen kentällä, sillä toiset tutkijat näkevät nimet semanttisia sisältöjä kantavina, kun taas toisille ne ovat merkitykseltään tyhjiä. Nimen merkityssisältö on toki erilainen kuin sanan. Sanan merkitys voidaan yleensä osoittaa melko yksimielisesti; ymmär- rämme, mihin viitataan, kun puhutaan tuolista tai kahvikupista. Ainialan ym. (2008: 33) mukaan nimet voidaan jakaa transparenteiksi ja opaakeiksi eli läpinäkyviksi ja läpinäkymättömiksi. Transpa- rentit nimet, kuten Lilja ja Heimo, sisältävät leksikaalista kielenainesta, joka kantaa merkityssisältöä.

Opaakit nimet, kuten Mira ja Jussi, ovat sanasemanttisesti läpinäkymättömiä, ja niistä ei voi erotella yleiskielen sanoja. (Ks. Ainiala ym. 2008: 33.)

Nimet perustuvat kuitenkin kieleen, mukaan lukien opaakit etunimet. Kiviniemen (1982: 11) mukaan erisnimet eivät ole sisältäneet alkuperäiskielille vieraita ilmauksia, vaikka nimen alkuperäinen merkitys olisi ajan saatossa unohtunut. Nimien merkitykset voidaan yleisesti ryhmitellä leksikaalisiin ja etymologisiin. Leksikaalista merkitystä kantavat nimet on muodostettu appellatii- veista, joten niiden merkitykset juontuvat kantasanoista. Nimen etymologinen merkitys on nimen alkuperäinen merkitys. (Ainiala ym. 2008: 34.) Esimerkiksi perisuomalaisen oloinen ja opaakki Matti on juonnettu Mattitjasta, ja nimen merkitys on ’Jumalan lahja’ (Mikkonen toim. 2005: 156).

Opaakkiudesta huolimatta etunimet kantavat erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä merkityksiä.

Ainialan ym. (2008: 34–35) mukaan kielelliset merkitykset ovat jaettavissa denotaatioihin tai konno- taatioihin. Denotaatiolla tarkoitetaan sitä, että ilmauksella on jokin viittauskohde tosielämässä. Kon- notaatio taas ilmentää nimiin yhdistettäviä tietoja ja mielleyhtymiä. Nimen semanttinen sisältö ei aina selitä konnotaatioita ja assosiaatiot voivat olla myös vain sisäpiirin tiedossa tai yksilöllisiä. (mts. 35.)

Elvis herättää kansainvälisesti yhteisen konnotaation rock-tähdestä, mutta henkilökohtaisena konno- taationa Erik saattaa merkitä yhdelle veljeä ja toiselle luokkakaveria (ks. Ainiala ym. 2008: 35).

Nimitietomme perustuu siihen, mitä opimme yhteiskuntamme ja kulttuurimme kasvattina esimerkiksi nimenkantajan olemuksesta, lajista tai iästä. Kiviniemi (1993: 10) puhuu sosiaalisesta vaistosta, joka ohjaa nimimuotia. Tiettynä ajanjaksona muodikkaat nimet leimaavat sukupolvet, jonka seurauksena eri nimet assosioidaan eri ikäluokkiin.

Kiviniemi (1982: 13) kutsuu nimiin liitettäviä mielikuvia sivumielteiksi, jotka hän jakaa kielensisäisiin sekä kielenulkoisiin. Tätä lähtökohtaa olen hyödyntänyt myös tässä tutkimuksessa.

Kielensisäiset mielteet pohjautuvat nimen kielellisiin ominaisuuksiin, kuten äänteisiin, semanttiseen sisältöön, samanlaiseen ja samankaltaiseen kieliasuun. Kielenulkoiset mielteet taas perustuvat nimenkantajiin liittyviin mielleyhtymiin. (Kiviniemi 1982: 13.)

Kansanlingvistiikassa kielestä puhutaan metakielen käsittein. Niedzielskin ja Prestonin (2000:

302, 308) mukaan ensimmäisen tason metakieli on itse kielen kommentointia ja toisen tason metakieli viittaa kieleen ja kielenkäyttäjiin liittyviin uskomuksiin. Tulkintani mukaan metakielet 1 ja 2 sekä kielensisäiset ja kielenulkoiset mielikuvat ovat hyvin samansuuntaisia, ja samankaltaisia huomioita ovat tehneet myös muut kielentutkijat (ks. Mielikäinen & Palander 2014: 24, 66). Tavallisesti kielenulkoinen kuvaus on tunteellisesti värittynyttä, kun taas kielensisäisten seikkojen kommentointi on vähemmän värittynyttä (mts. 66). Jako kielensisäisten ja -ulkoisten piirteiden välillä ei ole ongelmaton. Pirkolan (2012: 10–11) mukaan esimerkiksi etunimen kauniina pitäminen saattaa olla seurausta useista eri asioista. Liljaa saatetaan kuvata kauniiksi, mutta syynä saattaa olla niin nimen merkitys kuin muodikkuuskin (mts. 10–11). Ruotsalaisten nimikäsityksiä tutkittaessa on havaittu, että nimiä luokitellaan eri ihmisryhmille ominaisiksi, jolloin nimiin liitetään esimerkiksi tietty ajanjakso, kielellinen, etninen tai uskonnollinen joukko (Hagström 2006: 27–28).

Nimien merkityksen kannalta tutkimukseni sivuaa myös kognitiivista kielentutkimusta.

Kognitiivisessa kielentutkimuksessa merkitykset ovat keskeisiä, sillä kielelliset muodot kantavat aina merkityksiä. Kognitiivisessa kielitieteessä merkitys nähdään mentaalisena ilmiönä. Kieltä käsitellään kokonaisvaltaisesti; huomio kiinnitetään ihmiseen, henkiseen rakenteeseen, viestintätilanteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. (Sjöblom 2006: 62.)

Kognitiivisessa kielitieteessä kielen tarkastelu lähtee symbolisista yksiköistä, jotka ovat muodon ja merkityksen yhdistelmiä, kuten sanat ja sananparret. Kieliaines on linkittynyt aivois- samme merkitysverkoston tavoin. Kognitiivinen alue on kuin mielen informaatiopankki, josta kielenaineksen sisältö avautuu. Myös nimien on nähty heijastelevan kognitiivisia alueita, kun nimi herättää mielleyhtymiä nimenkantajasta. (Ainiala ym. 2008: 36–37.)

Kielen ilmaukset rakentuvat osaksi tietoverkostoa, jossa semanttiset, fonologiset sekä symbo- liset yksiköt ovat yhdistyneinä toisiin vastaaviin kokonaisuuksiin. Selkeimpiä yhteydet ovat syno- nyymien (kissa, katti), selkeästi toisiinsa liittyvien sanojen (ylhäällä, alhaalla) sekä usein samassa yhteydessä esiintyvien sanojen välillä (platinan vaalea). Mielessä sanat voivat niputtua myös fonolo- gisten ominaisuuksiensa perusteella (kulta, multa). (Sjöblom 2006: 53, 63.) Etunimien osalta samaan tapaan voisivat luontevasti kuulua samaan ryppääseen myös saman nimimallin mukaiset nimet, kuten Laila, Saila ja Aila.

Ihmiselle on luontaista kategorioida kaikkea havainnoimaansa. Kielelliset kategoriat ovat yhteneviä kognitiivisten kategorioiden kanssa. Semanttiset kategoriat muodostuvat prototyypin ympärille, eivätkä kategoriat ole aina selkeitä. Prototyypit ovat luokalle ominaisimpia malleja, mutta myös prototyypistä poikkeavat vaihtoehdot voidaan hyväksyä, jos niillä on jokin yhdistävä peruste.

(Ks. Sjöblom mts. 53, 63; Ainiala ym. 2008: 29–31.) Vaikka auton prototyyppi perustuisi omaan uskolliseen perheautoon, voidaan autoksi hyväksyä myös naapurin auto, linja-auto ja jopa leluautot.

Samaan tapaan nimet ovat prototyyppisiä. Musti on helppo mieltää koiraksi, mutta Sini ihmiseksi.

Prototyypit rakentavat eräänlaista nimitajua, jonka avulla havainnoimme ja tulkitsemme ympäristö- ämme. Myös uusia etunimiä havainnoidaan omien prototyyppien kautta. Omassa tutkimuksessani olen kiinnostunut harvinaisiin etunimiin liittyvistä prototyypeistä.

2.3 Nimiin yhdistettyjen mielikuvien tutkimus

Kieleen kohdistuvien asenteiden tutkimus on ollut osa sosiolingvistiikkaa 1960-luvulta lähtien. Asen- teisiin kohdistuneissa tutkimuksissa on oltu kiinnostuneita siitä, miten asenteet vaikuttavat kielimuo- tojen suosioon. (Palander 2011: 11.) Sosiolingvistisessä nimistöntutkimuksessa eli sosio-onomastii- kassa kiinnostuksen kohteena ovat nimien käyttö sekä vaihtelu (Ainiala ym. 2008:75). 1900-luvun lopun vuosikymmeninä sosio-onomastisen tutkimusotteen kautta on tutkittu Suomessa erityisesti pai- kannimiä. 1980-luvun aikana sosio-onomastiikan hyödyntäminen henkilönnimien tutkimuksessa alkoi saada enemmän jalansijaa. Sosio-onomastisessa etunimien tutkimuksessa on tarkasteltu esimer- kiksi nimimuoteja ja nimenvalintaperusteita (Ainiala ym. 2008: 75–77.)

Kansanlingvistiikka kuuluu Ainialan ym. (2008: 77) mukaan sosiolingvistisen tutkimuksen piiriin. Kansanlingvistisissä nimistöntutkimuksissa eli kansanonomastiikassa tutkitaan nimiin yhdis- tettäviä näkökantoja ja käsityksiä (mts. 153). Oman tutkimukseni lähtökohdat ovat sosiolingvistiset ja kansanlingvistiset. Kansanlingvistiikassa kielenpuhujia, jotka eivät ole kouluttautuneet kielitie- teellisesti, on kutsuttu ei-kielitieteilijöiksi, ei-lingvisteiksi, tavallisiksi kielenpuhujiksi tai kielenkäyt- täjiksi (Palander 2011: 13). Näitä käsitteitä hyödynnän myös tässä tutkimuksessa.

Kansanlingvistiikan lähtöajatuksena on se, että ei-kielitieteilijöiden näkemykset kielestä tarjoavat kielentutkijalle merkittävää tietoa kieliyhteisön tavoista hahmottaa kieltä. Ei-lingvistien näkemykset kielestä ovat merkittäviä, sillä tavalliset kielenkäyttäjät vaikuttavat toiminnallaan kieleen ja sen kehitykseen. Kansanlingvistisessä tutkimussuuntauksessa kieli on luonteeltaan kaksitasoinen, kieli on sekä rakenteellinen kokonaisuus että kieleen kohdistuvia käsityksiä, tietoja ja luuloja sekä suhtautumistapoja. (Palander 2011: 11, 12.) Mielikäisen ja Palanderin (2002: 89–91) mukaan kansanlingvistisessä tutkimuksessa suositaan tutkimusmenetelminä kuuntelutestejä, haastatteluja sekä kyselyitä, ja viimeksi mainittua hyödynnän tutkimuksessani.

2.4 Harvinaiset etunimet nimistöntutkimuksessa

Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa etunimiä, joilla on ollut vähän nimenkantajia, on kutsuttu harvinaisiksi nimiksi ja uniikkinimiksi. Harvinaisen nimen määritelmä ei ole ollut sidoksissa tiettyyn lukumäärään, sillä harvinaisiksi on mielletty niin alle 500 (Järvimäki 2008: 26) kuin alle 60 nimenkantajankin nimet (Heinonen 2008: 66; Roos 2009: 69, 76, 96). Uniikkinimiksi on kutsuttu ainutkertaisia nimiä, joilla on nimisysteemissä vain yksi nimenhaltija (Kiviniemi 2006: 32; Lampinen 1993: 83; Ainiala ym. 2008: 165, 178). Uniikkinimiksi on määritelty myös etunimet, joita on samana vuotena annettu vain yhdelle äidinkieleltään suomenkieliselle henkilölle (Saarelma-Paukkala 2012:

60). Tällöin uniikkinimi ei ole historiallisesti ainutkertainen. Tässä tutkimuksessa viittaan tutkimukseni nimiin harvinaisina niminä, sillä VRK:n tietojen perusteella nimillä on useampia nimenkantajia (ks. luku 3.1).

Eero Kiviniemi (2006: 311, 367) on tarkastellut 1900-luvun tavallisimpia ja epätavallisimpia nimiä. Harvinaisista pojannimistä neljäsosa kuuluu ruotsinkieliseen nimikalenteriin tai mukailee sen nimistöä. Harvinaiset pojannimet ovat tavallisesti modernisoituja versioita tavanomaisemmista nimistä, jotka on kehitetty esimerkiksi muuttamalla tutun nimen nimiasu vieraskieliseksi. Osa harvinaisista nimistä on myös vieraskielisiä lainanimiä. Loput harvinaisista miehennimistä ovat vanhojen nimien lyhentymiä ja kansanomaisia nimiasuja, joista osa tunnetaan paremmin lempiniminä tai lemmikkien niminä. (Kiviniemi 2006: 376–377.) Kiviniemen (2006: 377) mukaan harvinaisista tytönnimistä viidennes pohjautuu ruotsinkielisen nimipäiväalmanakan nimiin. Harvinaisten miestennimien tavoin naisennimet ovat tuttujen nimien kansaomaisia tai muita kieliä mukailevia muotoja. Yleisesti naisennimissä esiintyy miehennimiä useammin johdoksia, lyhentymiä ja kontaminaatiota. (Kiviniemi 2006: 377–378.)

Arja Lampinen (1993) on tutkinut Jyväskylän uniikkeja etunimiä vuosilta 1766–1930.

Lampisen (1993: 84–85) määritelmän mukaan uniikkinimet ovat ainutkertaisia. Jyväskylässä uniikkinimien määrä nousi 1800-luvulla kaupungin kehityksen myötä. 1800-luvun alkupuolella

uniikkinimet yleistyivät kaksinimisyyden myötä toisina niminä ja seuraavan vuosisadan vaihteessa myös ensiniminä. (Lampinen 1993: 85–86).

Marjo Ketomäki (2011) tarkasteli pro gradussaan vuosina 2000–2009 nimilautakunnan puoltamia ja hylkäämiä etunimiä. Tutkimuksen nimet ovat harvinaisia tai uniikkeja, sillä nimilauta- kunnan lausuntoja ei ole pyydetty Suomessa yleistyneistä ja nimilain (694/1985) mukaisista nimistä.⁴ Tutkimustuloksena oli, että vastasyntyneille haettujen nimien hyväksymiskynnys oli korkeampi kuin aikuisille haettujen nimien. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nimiin liittyvät käytännöt ovat muuttuneet; yhteen kirjoitettujen yhdysnimien ja lempinimien käyttäminen virallisina niminä on kasvattanut suosiotaan. Ketomäen mukaan nimikäytäntöjen liberalisoituminen on sekä nykyajan että tulevaisuuden suunta. (Ketomäki 2011: 102–105; ks. Finlex 1.)

Oma tutkimukseni poikkeaa aiemmasta harvinaisia etunimiä käsittelevistä tutkimuksista siten, että tutkin todella harvinaisia nimiä ja niihin liittyviä mielikuvia. Haluan myös selvittää, millainen harvinainen etunimi mielletään toimivaksi.

2.5 Tutkimukset etunimiin liitetyistä mielikuvista

Etunimiin liittyviä mielikuvien tutkimus on viime vuosina ollut lievässä kasvussa erityisesti opin- näytteissä. Kansanlingvistisellä otteella nimiä ovat pro graduissaan tutkineet Jaana Heinonen (2008), Saija Järvimäki (2008), Heli Roos (2009), Saara Pirkola (2012) ja Roosa Marttinen (2019). Omasta tutkimusaiheestani poiketen etunimien herättämien mielikuvien tutkimus on Suomessa painottunut tavallisten etunimien tutkimukseen. Sosiolingvistisellä otteella etunimiin liittyviä käsityksiä on tutkinut väitöskirjassaan Emilia Aldrin (2011).

Heinonen (2008) on tutkinut etunimien ja sukunimen yhdistelmien herättämiä käsityksiä nimenkantajan iästä, asuinpaikasta sekä sosiaalisesta asemasta. Tutkimuksessa on selvitetty nimiko- konaisuuksiin liitettyjen assosiaatioiden ohella stereotypioiden yhtenevyyttä. Tulosten perusteella Heinonen (2008) arvioi, etteivät nimet itsessään kanna merkityksiä, koska nimiin liittyvät mielteet ovat sidoksissa yhteisöihin ja niiden sisäiseen kanssakäymiseen. Tämän seurauksena osa nimistä voi saada sosiaalisen vaiston ohjaamia merkityksiä (Heinonen 2008).

Vain etunimiin liittyviä mielikuvia ovat tutkineet Järvimäki (2008), Roos (2009) ja Pirkola (2012). Tutkimusten lähtökohdat ovat olleet samankaltaisia. Järvimäen (2008) tutkimuksessa kyse- lyssä vastaajat ovat keksineet valmiisiin luonnehdintoihin sopivia nimiä sekä valinneet nimille sopi- via kuvauksia. Roosilla (2009) mielikuvien lähtökohtana ovat olleet nimenantoperusteet, ja hänen

4 Ne nimet, jotka on jo esimerkiksi kertaalleen annettu Suomessa etunimeksi eivät ole yleensä tarvinneet lausuntoa. Ne ovat olleet jo osa lainmukaista kotimaista nimikäytäntöä.

tutkimuksessaan vastaajat kertovat omat suosikkinimensä sekä kommentoivat tutkijan valitsemia etu- nimiä. Pirkola (2012) taas on lähestynyt nimiin liittyviä mielikuvia siten, että vastaajat ovat valinneet itse tutkijan tarjoamia adjektiiveja kuvaavat etunimet. Oman tutkimukseni tavoin Järvimäki (2008), Roos (2009) ja Pirkola (2012) ovat hyödyntäneet tutkimuksissaan mielikuvien jakoa kielensisäisiin ja kielenulkoisiin.

Vaikka Heinosen (2008), Järvimäen (2008), Roosin (2009) ja Pirkolan (2012) pro graduissa nimiaineistoon on valittu pääosin tavallisia etunimiä, tutkimukset ovat käsitelleet myös harvinaisia etunimiä. Tutkijoiden tulokset ovat olleet sekä yhteneviä että eriäviä. Järvimäen (2008: 50) havain- tona on, että harvinaisista etunimistä ei pidetä. Roosin (2009: 119–120) tulokset ovat samassa linjassa siten, että harvinaiset nimet koetaan yleisesti muotinimiä epämiellyttävämmiksi, vaikka niillä onkin omat kannattajansa. Pirkolan (2012: 16–19) mukaan taas harvinaiset etunimet koetaan pääosin hauskoiksi, ärsyttäviksi ja kaupunkilaisiksi. Heinosella (2008) harvinaisiin nimiin liittyvät mielikuvat varioivat, ja hän arvioi tämän johtuvan nimiesikuvien puutteesta.

Nimiin liittyviä käsityksiä on tutkinut myös Marttinen (2019), joka tarkastelee pro gradussaan näkemyksiä epämieluisiksi mielletyistä etunimistä Aldrinia (2011) soveltaen. Tutkimuksessa vastaajat valitsivat mielestään epämiellyttävimmät nimet ja perustelivat näkemyksensä. Tuloksissaan Marttinen (2019) tiivisti nimien arvioinnin neljään näkökulmaan: käytännöllisyyteen, aikaan ja ylei- syyteen, kulttuuriin ja identiteettiin. Omaa tutkimustani sivuavat yleisyyteen liittyvien tulosten lisäksi Marttisen (2019) havainnot naisennimien ja miehennimien kuvailujen eroista. Miehennimissä suku- puolen tunnistaminen koetaan merkittäväksi, kun taas naisennimiin liittyy enemmän ulkonäkökom- mentteja sekä pohdintoja asemasta ja nimenvalinnan syistä (Marttinen 2019).

Aldrin (2011) on tutkinut göteborgilaisten lasten nimenantoa osana vanhemman identiteetin ja lapsen identiteetin luomista. Oman tutkimukseni kannalta merkittäviä ovat Aldrinin (2011) tutki- muksessa ilmenevät nimenantoon liittyvät käsitykset. Erääksi nimenantoon liittyväksi kannaksi nousee mieltymys tavallisiin tai vastakohtaisesti epätavallisiin etunimiin (Aldrin 2011). Aldrinin (2011: 239) tuloksena on, että nimeämisessä originelliutta ja erikoisuutta kannattavat enintään 30- vuotiaat ja kouluttamattomat äidit, kun taas vanhemmat ja korkeakoulutetut äidit kannattavat kotimaisuutta, perinteitä ja kansainvälisyyttä.

2.6 Etunimen sukupuolen tutkimus

Etunimen sukupuoli on Heli Perttulan (2013) käyttämä käsite, joka kertoo, kumpaa sukupuolta ole- tamme tietyn nimen nimenkantajan olevan. Hyödynnän tutkimuksessani samaa käsitettä tarkentaen sitä seuraavasti: etuniminen sukupuoli viittaa käsityksiin siitä, millaiseen sukupuoleen nimenkantaja assosioidaan. Tutkimuksen lähtökohtana sukupuoleen on nimistöntutkimus ja siten onomastiikan

käsitteet: naisennimi, miehennimi ja nimenkantajan sukupuolesta riippumaton etunimi eli sukupuoli- neutraali nimi (Ainiala ym. 2008:177; Perttula 2013: 9; Kiviniemi 2006: 113). Näitä käsitteitä olen hyödyntänyt myös kyselyssäni, vaikkakin vastaajilla on ollut myös mahdollisuus ilmaista käsityksiään sukupuolesta omin sanoin.

Nimenantoa eri kulttuureissa tutkineen Richard D. Alfordin (1988: 66) mukaan nimi ilmaisee sukupuolta perimätiedon, semanttisen läpinäkyvyyden, suffiksien ja prefiksien kautta. Perinteeseen nojaavat etunimen sukupuolikäsitykset perustuvat nimen vakiintumiseen tietylle sukupuolelle.

Semanttisesti transparenteissa nimissä nimen sisältämä ilmaus viitoittaa sukupuolta, sukupuolirooleja tai sukupuolelle toivottavia ominaisuuksia. Suffiksit ja prefiksit ovat nimiasun osia, joilla voidaan ilmaista sukupuoli. (Mts. 66.) Alfordin (1988) luokitukset sopivat pääosin yhteen suomalaisen etuni- mistönkin kanssa. Suomalaisiin etunimistöön kuuluu eri sukupuolille vakiintuneita nimiä, merkitys- sisällöltään jakautuneita nimiä, ja sen lisäksi nimistöömme kuuluu myös johtamalla muodostettuna naisennimiä ja miehennimiä. Etunimien sukupuolen muodostumista suomalaisissa etunimissä ovat tutkineet Perttula (2013) ja Kiviniemi (2006).

Suuri osa yleisistä etunimistä on totuttu jakamaan miehennimiin ja naisennimiin. Perttulan (2013: 28) mukaan suuri osa Suomen ja muiden länsimaiden etunimistä on alkujaan kristillisestä perinteestä lainattuja, jolloin ne ovat kielelliseltä merkitykseltään opaakkeja. Perttula (mts. 28) toteaa, että valtaväestölle semanttisesti transparentit ja yhteiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvat etunimet ovat sukupuolittunut henkilöesikuvien kautta. Raamattu ja pyhimyskalenterit ovat antaneet henki- löesikuvia nimeämiseen, jonka lisäksi Suomessa on suosittu sukulaisten mukaan nimeämistä (mts.

28).

Semanttisesti läpinäkyviin nimiin sisältyvä ilmaus voi viitoittaa sukupuolta monin tavoin.

Suomen kielessä selkeinten transparentteja ovat etunimiksi vakiintuneet sukupuoliviitteiset lekseemit (Sisko, Veli, Veikka), matronyymit (Essintytär) ja patronyymit (Markunpoika). (ks. Perttula 2013:

24.) Myös muussa suomenkielisessä etunimistössä on havaittavissa sukupuolittumista aihepiirien mukaan. Omakielisissä etunimissä naisennimiä ovat kukat (Vuokko) ja usein myös varvut (Varpu), kasvit (Vilja) ja kasvinosat (Kirsikka). Vuorokauteen (Aamu) ja vuodenaikoihin (Suvi) liittyvät sanat sekä korusanasto (Helmi) on vakiintunut naisennimiksi. (Ks. Perttula 2013: 25; Kiviniemi 2006: 125.) Luonnonilmiöiden nimitykset etunimissä ovat sukupuolen suhteen olleet vaihtelevia. Esimerkiksi viimaan viittaaviin etunimiin kuuluvat naisennimeksi vakiintunut Tuuli, vahvemmin miehennimiksi painottuneet Pyry ja Myrsky sekä sukupuolineutraali Tuisku (ks. Kiviniemi 2006: 124; Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 15.1.2020). Avaruusaiheisia nimiä on annettu sekä miehille että naisille.

Jupiter, Mars ja Orion ovat tarujen esikuvien mukaisesti miehennimiä ja Venus vastaavasti naisen- nimi. (Kiviniemi 2006:125.) Suomalaisiin muinaisnimiin kuului ajan mukaisesti eläinten nimityksiä

henkilönniminä. Edelleenkin Otso eri versioineen on käytössä miehennimenä, vaikkakin eläinaiheisen nimistön sukupuoli on muutoin vaihtelevaa (Kiviniemi 2006: 125, 126.) Miehenniminä käytettyjä adjektiiveja ovat olleet Jalo ja Urho ja abstrakteista asiantiloista Taisto ja Voitto, kun taas naisennimiä ovat Hellä, Hilja ja Rauha (Perttula 2013: 24). Tietyissä semanttisissa aihepiireissä nimen sukupuoli vaikuttaisikin olevan vahvemmin vakiintunut kuin toisissa, esimerkiksi kukkien nimitykset ovat naisennimiä. Nimikäytössä vakiintumattomien aihepiirien sukupuolittuminen vaikut- taisikin olevan avoimempaa.

Etunimen sukupuoleen vaikuttaa nimiasu. Naisennimissä käytetään sellaisia feminiinijohtimia kuin -nna ja -tar. Nimiasuihin kuuluu myös muuten sukupuolittuneita pääteainek- sia. Perttulan (2013: 50) mukaan 1900-luvun yleisimpinen naisennimien pääteaineksiin kuuluivat - rja, -ija, -Vnna, -ilV, -kki, -ari, -lja sekä -nja ja vastaavasti aikakauden yleisimmissä miehennimissä pääteaineksina toistuivat -ari, -esa, -ijo, - ino, -lle, -rvo ja -ljo. Osalla etunimistä on nimipareja⁵ eli saman kantanimen feminiini- ja maskuliiniversio, joissa etunimen sukupuoli on vaihdettu johtamalla, kuten esimerkiksi Mariassa ja Mariossa. (vrt. Perttula 2013: 26–27.) Sartjärvi (2011: 22) selittää nimityyppejä nimimuoteilla, joiden kautta muodostetaan analogisesti uusia etunimiä. Muottiin kuuluu nimityypin loppuosa sekä vartaloaines. Nimimuotin mukana kulkee usein myös nimen suku- puoli. (Mts. 22.) Onhan helppoa tunnistaa esimerkiksi (K)+iina-muotin mukaiset nimet, kuten Niina, Fiina, ja Siina, naisennimiksi. Ajatus nimimuoteista saa tukea myös kognitiivisen kielitieteen ryppäistä, sillä saman nimimuotin nimet assosioidaan toisiinsa.

Perttula (2013: 47) on vertaillut 1900-luvun suosituimpia naisen- ja miehennimiä. Kaikissa nimissä konsonanttialkuisuus on yleistä, mutta naisennimissä vokaalialkuisuus on hieman frekven- timpää kuin miehennimissä. Tavallisimmat kirjaimet naisennimien alussa ovat a, m, k, e sekä s ja miehennimissä a, m, k, t ja j. Naisennimissä myös pitkät vokaalit ovat tavanomaisia. Yleisimmät pitkät vokaalit naisennimissä ovat ii ja aa ja miehennimissä ee ja aa. Naisennimille tavanomaisimpia geminaattoja ovat nn ja ll, kun taas miehennimissä ne ovat kk, ll ja nn. Etunimen vokaaleista naisen- nimissä yleisiä ovat a, i ja e ja konsonanteista n on hieman tavanomaisempi kuin miehennimissä.

Vastaavasti miehennimissä vokaaleista käytetyimmät ovat a, i, o sekä e ja konsonanteista k, v sekä p.

Lisäksi vierasperäiset kirjaimet ovat naisennimille ominaisempia kuin miehennimille. Etunimien lopuissa esiintyy eniten vokaaleja, ja kaikkien sukupuolten nimissä i-loppuisuus oli tavallista.

Erojakin etunimien loppuaineksessa on, sillä naisennimissä a-loppuisuus on yleistä ja miehennimissä taas o-loppuisuus. Etunimen päättyminen konsonanttiin on tavallista miehennimissä. (Perttula 2013:

45, 47–49, 52–56.)

5 Minimiparit erottavat myös muuten samankaltaisia nimiä toisistaan, kuten saman nimityypin Raija, Saija ja Maija - nimiä. (Perttula 2013: 27)

Kuten aiempi tutkimustieto osoittaa, etunimen sukupuolen määrittely ei ole yksiselitteistä.

Etunimen sukupuoleen vaikuttavat monet eri elementit nimen vakiintumisesta nimen kielellisiin ele- mentteihin. Etunimen sukupuoli ei ole kuitenkaan osiensa summa, sillä se voi myös vaihdella. Leinon (2014: 807) mukaan alun perin harvinaiset nimet Jani ja Mirka aluksi sukupuolineutraaleja etunimiä, mutta myöhemmin suosionnousun myötä ne ovat vakiintuneet miehennimeksi ja naisennimeksi.

Tämän perusteella voisi päätellä, että uusi harvinainen nimi, jossa ei ole vahvoja viitteitä etunimen sukupuolesta, on aluksi avoin sukupuolineutraaliin käyttöön. Nimen yleistyminen johtaa kuitenkin siihen, että henkilöesikuvien määrä kasvaa, mikä puolestaan vaikuttanee jo kielenkäyttäjien sosiaaliseen vaistoon. Etunimi- ja sukunimilain myötä etunimen sukupuolen rajoja on kuitenkin rao- tettu, sillä perinteisiä ja sukupuolittuneita etunimiä olisi mahdollista käyttää sukupuolineutraalisti (ks.

luku 1.1).

Omassa tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, miten harvinaisten etunimien sukupuolesta puhutaan. Etunimen sukupuolen osalta olen kiinnostunut siitä, miten vastaajat jakavat nimiä naisennimiin, miehennimiin ja sukupuolineutraaleihin nimiin. Tarkastelen sitä, millaisia huomioita vastaajat tekevät etunimen sukupuoleen liittyen nimen sanasemantiikasta ja nimiasusta. Olen myös kiinnostunut siitä, miten etunimen harvinaisuus vaikuttaa etunimen sukupuolen tulkintaan.

3 MENETELMÄT JA AINEISTO

Tässä luvussa esittelen tutkimukseen valitut harvinaiset etunimet ja kerron niiden valintaperusteet sekä taustat. Tämän jälkeen kerron tutkimusaineiston hankinnasta ja kuvaan aineiston analyysimene- telmän vaiheineen

3.1 Tutkimusasetelmaan valitut harvinaiset etunimet

Tähän tutkimukseen valikoitui 25 harvinaista etunimeä. Valintaperusteena tutkimukseen valituille etunimille on toiminut nimistöntutkija Saarelma-Paukkalan (2012) Yliopiston nimipäiväalmanakka 2013 -julkaisussa esittämää jaottelumallia harvinaisista etunimistä. Saarelma-Paukkalan (2012: 60) mukaan harvinaiset etunimet⁶ voidaan luokitella harvinaisiin yhdysnimiin, analogisiin uudismuo- dosteisiin sekä suomenkielisiin ja vieraskielisiin uniikkinimiin. Näiden lisäksi loin aineistooni kolme muuta ryhmää: vanhat etunimet, sukupuolineutraalit etunimet ja määrittelemättömät etu- nimet. Kiviniemen (2006: 56–57) mukaan uusvanhat nimet ovat kehittyneet 2000-luvulla muodik- kaiksi, ja etenkin nykyään harvinaiset vanhat nimet ovat herättäneet kiinnostusta. Sukupuolineutraalit nimet ovat osa nimistöä. Valitsin myös sellaisia nimiä, jotka poikkeavat selvästi nimiasultaan perin- teisistä suomalaisista nimistä. Osa aineiston nimistä voidaan luokitella useampaankin eri ryhmään, mutta taulukossa 1 on esitetty valintaperusteena toimineet luokitukset.

Tässä tutkimuksessa harvinaisiksi määriteltiin sellaiset etunimet, joilla oli aineistonhankinta- hetkellä 21.3.2016 korkeintaan 58 nimenkantajaa Väestörekisterikeskuksen (VRK) Nimipalvelu- sivuilla. Oheisessa taulukossa 1 on esitelty tutkimukseen valitut etunimet, niiden lukumäärät ja valin- taluokitukset.

6 Saarelma-Paukkala on nimennyt kaksi viimeistä ryhmää suomenkielisiksi uniikkinimiksi ja vierasperäisiksi uniikkinimiksi. Saarelma-Paukkala tarkoittaa uniikkinimellä etunimeä, joka on tiettynä vuotena vain yhdelle

suomenkieliselle lapselle. Kaikki nimet eivät ole siis historiallisesti ainutkertaisia, niitä on voitu antaa vuosien aikana useille lapsille. (2012: 60.) Tässä tutkielmassa Saarelma-Paukkalan uniikkinimiä kutsutaan harvinaisiksi nimiksi.

Taulukko 1. Tutkimukseen valittujen etunimien lukumäärät ja sukupuolijakauma VRK:n mukaan 21.3.2016 ja etunimien valintaluokitukset.

Etunimi Miehiä Naisia Yhteensä Valintaluokitus Leia-Linnea alle 5 alle 5 alle 10 yhdysnimet Myrsky-Tuuli alle 10 alle 10 alle 20 yhdysnimet Tuliotso alle 5 alle 5 alle 10 yhdysnimet

Jeemeli alle 10 alle 10 alle 20 analogiset uudismuodosteet Kami, alle 23 alle 20 alle 43 analogiset uudismuodosteet Kiisa alle 10 alle 40 alle 50 analogiset uudismuodosteet Pommiina alle 5 alle 5 alle 10 analogiset uudismuodosteet Iloittu alle 5 alle 5 alle 10 suomenkieliset

Virna alle 20 alle 26 alle 46 suomenkieliset Cosmo alle 54 alle 5 alle 59 vieraskieliset Davin 37 alle 5 alle 42 vieraskieliset Fleur alle 15 alle 31 alle 46 vieraskieliset Jarek alle 32 alle 5 alle 37 vieraskieliset Zaira alle 10 alle 20 alle 30 vieraskieliset Ihanus alle 5 alle 5 alle 10 vanhat Joutsi alle 37 alle 15 alle 52 vanhat Leina alle 5 alle 13 alle 18 vanhat Unaja alle 10 alle 16 alle 26 vanhat

Ananda alle 27 alle 28 alle 55 sukupuolineutraalit Ansi alle 22 alle 20 alle 42 sukupuolineutraalit Jiska alle 29 alle 15 alle 44 sukupuolineutraalit Viima alle 28 alle 23 alle 51 sukupuolineutraalit Pimme alle 5 alle 5 alle 10 määrittelemättömät Mekki alle 20 alle 20 alle 40 määrittelemättömät Nevis alle 10 alle 10 alle 20 määrittelemättömät

Oheisessa taulukossa on esitetty nimenkantajien lukumäärät miesten- ja naistenniminä ja nimenkantajien yhteismäärä niin tarkasti kuin VRK:n tilastot kertoivat. Taulukosta voidaan havaita, että eniten nimenkantajia on Cosmolla (alle 59), mutta vähiten nimenkantajia, alle 10 henkilöä, on usealla nimellä. VRK:n sivuille on tilastoitu nimien nimenkantajien lukumäärät eri vuosikymmeninä ja sukupuolijakauma 1800-luvun lopulta nykypäivään. Yksityisyyden suojan vuoksi sukupuoli- jakauman ilmaisu, ja samalla nimenkantajien määrän ilmaisu, on epätarkkaa erityisesti harvinaisten nimien osalla. Kun nimensaajia on yhden ajanjakson aikana hyvin vähän, ilmaistaan lukumäärä alle

viitenä miehenä ja naisena. Esimerkiksi Virnaksi nimettiin VRK:n mukaan alle viisi miestä ja alle viisi naista vuosien 2000–2009 aikana. (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 21.3.2016.)

Tähän tutkimusasetelmaan valitut harvinaiset yhdysnimet ovat Leia-Linnea, Myrsky-Tuuli ja Tuliotso. Valitsit kyseiset yhdysnimet, koska niissä yhdistyvät eri-ikäiset nimet, tavalliset ja harvinaisemmat nimet sekä transparentit ja opaakit nimet.

Leia-Linneassa yhdistyy uusi ja vanha. Leiaa on pidetty Leilan muunnoksena (Riihonen 1992:

158). Tunnetuin nimiesikuva lienee kuitenkin Tähtien sota -elokuvasarjan prinsessa Leia. VRK:n mukaan (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 20.6.2016) ensimmäiset nimenkantajat ilmaantuivat Suomeen ajanjaksolla 1960–1979, ja ensimmäisen Tähtien sota -elokuva julkaistiin 1977. Linnea- etunimi juontuu vanamon kasvitieteellisestä nimestä, joka on latinaksi linnea borealis. (Lempiäinen 2004:140) Linnean suosio oli suurimmillaan 1900-luvun alussa, ja 2000-luvulla nimen suosio on lähtenyt uudestaan nousuun (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 20.6.2016). Leia-Linneaa transparentimpia ovat suomenkieliset yhdysnimet Myrsky-Tuuli ja Tuliotso. Kiviniemen (2006: 77–

78) mukaisesti tällaiset puhuvat nimiyhdistelmät muodostavat ilmauksen tai sanaleikin. Myrskyä etunimikäytössä ehdotti alun perin niminikkari Rauha Hammar 1940-luvulla (Nummelin & Teerijoki 2008: 126). Myrskyksi on 1900-luvun alkuvuosilta nimetty 216 miestä ja alle 30 naista (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 4.7.2016). Tuuli-nimi on vakiintunut naisennimeksi, mutta nimen on saanut myös alle kymmenen miestä. Nimen suosio oli huipussaan vuosina 1980–1999. (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 4.7.2016.) Tuliotsossa yhdistyy kaksi vanhaa nimeä, mutta yhdysnimi on malliltaan uudenaikainen⁷. Suomen kulttuurihistoria -teoksessa (Suolahti, Aaltonen, Jutikkala, Kuusankoski, Renvall & Waris toim. 1933: 539) Tuli on luokiteltu muinaissuomalaisen Tulo-nimen muodoksi. Otso puolestaan on karhun vanha hellittelynimi. Vilkuna (Mikkonen toim. 2005: 170) kertoo, että nimeä on kuitenkin muinoin käytetty Ohto-muodossa, ja Ohto on ollut etunimikäytössä Hämeessä jo vuonna 1374. Tuli on nimenä edelleen harvinainen, mutta Otso on 2000-luvulle tultaessa yleistynyt (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 4.7.2016.).

Analogiset uudismuodosteet rakentuvat muita nimiä mallintaen (Saarelma-Paukkala 2012:

61). Analogisina uudismuodosteina valitsin Jeemelin, Kamin, Kiisan ja Pommiinan. Analogisuutta on myös muissa nimissä, kuten Leinassa, Ansissa ja Jiskassa, mutta esittelen ne tarkemmin muiden valintaperusteiden yhteydessä. Jeemelin ja Pommiinan valitsin tutkimukseen, koska ne ovat osittain

7 Kaksinimisyys sekä myöhemmin 1800-luvulta lähtien yhdysnimet saivat Suomessa jalansijaa hitaasti (Kiviniemi 2006: 81–83). Yhdysnimien suosio lähti nousuun aluksi naistennimissä 1900-luvun alussa ja nousi huippuunsa 1940- luvulla, mutta miestennimissä suosion huippu ajoittui vasta 1980-luvun loppupuolelle (Kiviniemi 2006: 81–83; 84–85).

Yhdysnimissä suosittiin aluksi tiettyjä nimiä, kuten alkuosana Annaa sekä Maijaa ja loppuosana Liisaa sekä Leenaa, jonka jälkeen uudenlaiseksi yhdysnimen tyyppimalliksi on kehittynyt muotinimen yhdistäminen tavanomaiseen jälkiosaan. Yhdysnimiä on kuitenkin muodostettu monipuolisesti eri etunimistä ja perinteisistä tyyppimalleista riippumatta (Saarelma-Paukkalan 2012: 60; Kiviniemi 2006: 86–87).

transparentteja analogisia nimimuodosteita. Kiisaan ja Kamiin päädyin, koska ne ovat opaakkeja analogisia nimimuodosteita.

Jeemeli on muodostettu oletettavasti Eemelistä. Kami puolestaan muistuttaa esimerkiksi Kamua, Jamia, Ramia ja Samia. Kiisa-nimen valitsin Saarelma-Paukkalaa mukaillen. Nimen pohjana toimii Niisa, jonka Saarelma-Paukkala (2012: 61) luokitteli edellä mainitun analogiseksi muodosteeksi.

Pommiina vaikuttaa pommi-sanan ja naisennimien iina-pääteaineksen yhdistelmältä. Pommiinan kaltaisia sanoihin pohjautuvia analogisia muodosteita ovat esimerkiksi suosiota keränneen Lumi- nimen erilaiset versioinnit Lumiannasta Lumiellaan (vrt. Saarelma-Paukkala 2012: 61).

Suomenkielisinä niminä valitsin tutkimukseen omakieliset nimet Iloitun ja Virnan. Myös Myrsky-Tuuli, Tuliotso, Viima ja myös Jeemeli sekä Pommiina ovat semanttisesti läpinäkyviä nimiä, mutta kyseiset nimet käsittelen muiden valintaperusteiden suhteen. Valitsin Iloittu-nimen, koska halusin selvittää, miten ihmiset suhtautuvat muinaisnimen muotoisiin ja semanttisesti läpinäkyviin harvinaisiin nimiin. Virnan valitsin, koska harvinaisuudestaan huolimatta se on perinteikästä ja tavanomaisesti naisennimipainotteista kukka-aiheista nimistöä.

Iloittu on suomenkielinen etunimi ja muinaisnimi. Iloittu on etunimenä nimiasultaan poikkeuksellinen, sillä se on muodoltaan NUT-partisiipin TU-passiivi. Vilkunan (Mikkonen toim.

2005: 11) mukaan ttu-päätteiset nimet saattavat kuvastaa esikristillisen nimistön vaihtelevuutta;

esimerkiksi ikä, status ja konteksti vaikuttivat puhutteluun. Virnat ovat hernekasveja. Riihosen (1992:

241) mukaan Virna on ilmeisesti muunnos Vernasta tai italialainen lyhenne Virginiasta.

Vierasperäiset nimet valitsin suomen kielelle epätavallisten konsonanttien c, d, f ja z perus- teella ja suomalaiselle nimisysteemille epätavanomaisten nimiasujen perusteella. Vierasperäisinä valikoituja nimiä ovat Cosmo, Davin, Fleur, Jarek ja Zaira. Myös toiseen ryhmään luokitellut Ananda ja Nevis ovat vierasperäisiä.

Cosmo on alkujaan kreikkalainen miehennimi (Lansky 1995: 286), mutta nimiasu on italia- lainen muunnos (Lempiäinen 2004: 381). Nimi merkitsee kreikaksi ’kaunistusta’ ja ’maail- mankaikkeutta’ (mts. 381). Fleur on naisennimi, jonka merkitys on ranskaksi ’kukka’, mutta nimi on muodostettu latinankielisestä Flora-nimestä. (Mts. 90). Zaira on heprealaista alkuperää oleva naisennimi. Nimen taustalla on Zara, joka on yksi Sarahin muodoista (Lansky 1995: 238.) Vilkunan (Mikkonen toim. 2005: 200) mukaan Sarah ja sen eri muodot tulevat hepreankielisestä sanasta

’ruhtinatar’. Davin on alkuperältään skandinaavinen miehennimi, joka tarkoittaa ’etevää suoma- laista’ (Lansky 1995: 292). Jarek on slaavilaisperäinen miehennimi, jonka merkitys on ’tammikuussa syntynyt’ tai ’tammikuu’ (Lansky 1995: 349, Riihonen 1992: 286).

Aineistoon vanhoina niminä valittuja ovat Ihanus, Joutsi, Leina ja Unaja. Varhaisia suomalaisia henkilönnimiä on hahmoteltu suomalaisten ja sukulaiskansojen jakamaa henkilönni- mistöä tarkastelemalla (Kiviniemi 1982: 36). Paikan- tai talonnimistä rekonstruoiduilla nimistä ei voida sanoa, ovatko nimet olleet etunimen kaltaisia nimiä vai muita lisänimiä. (Kiviniemi 2006: 229.) Vanhojen nimien iän tarkka määrittely on kuitenkin haasteellista, sillä vanhimmat säilyneet nimistöä sisältävät asiakirjat ovat keskiajalta. Valitsin tutkimukseen kyseiset nimet, koska ne eivät ole suoraviivaisesti läpinäkyviä, vaikka niissä on edelleen yhtäläisyyksiä nykysuomeen. Unajan valitsin, koska nimi on käytössä myös paikannimenä.

Vilkunan (Mikkonen toim. 2005: 102) mukaan Ihan(n)us on vanha suomalainen miehennimi, joka on muodostettu Ivanista ja Juhan(n)uksesta. Iha on yksi vanhoista suomalaisista nimielemen- teistä ja merkitsee ’iloista’ ja ’hyvää mieltä’ (Kiviniemi 1982: 38, 40). Forsman (1891: 64) toteaa, että erilaisten kutsumamuotojen vuoksi Ihanus saattoi verokirjoissa esiintyä myös muodoissa Iha tai Iho. Forsman (1891: 161) esittää Unajan kuuluvan mahdollisesti samaan nimiperheeseen Unin, Unan, Unipäivän ja Unatun kanssa. Unajan kaltaisia ja- sekä ia- päätteillä muodostettuja nimiä ovat esimerkiksi Kukurtaja ja Nousia (Forsman 1891: 178). Unaja tunnetaan myös Raumalla sijaitsevana kylänä. Forsman (1891: 164) uskoo Ikäleinon jälkinimenä toimivan Leinon nimiperheen sisältävän esimerkiksi Leinan, Leinin ja Leinikan. Leina merkitsee ’surua’ (mts. 164). Joutsi on merkinnyt

’jousta’, ja se toiminut kaksiosaisten nimien jälkimmäisenä nimenä (Häkkinen 2009: 286; Kiviniemi 1982: 40). Joutsi on esiintynyt nimissä esimerkiksi nimessä Arijoutsi ja Ikäjoutsi (Forsman 1891:

153; Kiviniemi 1982: 40).

Aineistoon valitut sukupuolineutraalit nimet ovat Ananda, Ansi, Jiska ja Viima. VRK:n nimipalvelun yksityisyyden suojan vuoksi aineiston nimien nimenkantajien sukupuolijakaumasta ei saa tarkkaa tietoa. Tämän vuoksi olen luokitellut sukupuolineutraaleiksi kaikki aineiston nimet, joiden kohdalla tilastot osoittavat nimenkantajien olevan sekä naisia että miehiä. Otin Ansin ja Jiskan aineistoon, koska nimillä on minimipareja sekä naisennimissä että miehennimissä. Viiman otin aineistoon omakielisenä ja Anandan vieraskielisenä sukupuolineutraalina nimenä.

Ananda on annettu nimeksi vuosina 1980–1999 kymmenelle pojalle ja kahdeksalle tytölle ja vuosina 2000–2009 viidelle pojalle ja yhdeksälle tytölle (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 22.6.2016). Ananda tunnetaan hindin ja sanskritin kielissä (Lansky 1995: 238). Ansilla on sekä vuosina 1920–1939 että 1940–1959 ollut nimenkantajina kuusi poikaa ja alle viisi tyttöä. Ansi viittaa Nummelinin ja Teerijoen (2003: 13) mukaan ainakin Anselmiin, Antoniin ja Anttiin. Riihonen (1992:

253) pitää Ansia lyhenteenä Anssista ja Anselmista, mutta nimi voisi olla analoginen muodoste.

Jiskaksi on nimetty vuosina 1980–1999 yhdeksän poikaa ja alle viisi tyttöä, mutta vuosina 2000–

2009 nimeä on annettu vain pojille. Jiska on Lempiäisen (2004:121) mukaan muodostettu Jessicasta.

Nimen suosion nousua pojannimenä voi selittää Mikaelin venäläinen kutsumamuoto Miska, jonka suosio oli suurimmillaan vuosina 2000–2009 (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 22.6.2016). Viima on omakielinen luontoaiheinen nimi. Viima-nimen on saanut vuosina 2010–2016 22 poikaa ja 15 tyttöä (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 22.6.2016).

Lisäksi valitsin tutkimukseeni etunimiä, joista ei voi yksikertaisesti osoittaa, minkä nimien pohjalta ne on muodostettu (vrt. Saarelma-Paukkala 2012: 61). Valitsin tutkimukseen myös nimiasultaan uniikkeja ja innovatiivisia etunimiä, sillä osa nimilautakunnan käsittelyyn tulevista nimistä, kuten Otamo, Dinoviku ja Jakat (ks. Ketomäki 2011; Liite 1), ei muistuta muita nimiä.

Näiden määrittelemättömien nimien ryhmään kuuluvat tässä tutkimuksessa Pimme, Mekki ja Nevis.

Pimmen kaltaisia yleistyneitä nimiä ei ole. Sama pi-alku esiintyy esimerkiksi ortodoksisen kalenterin nimissä Pimen ja Piminä (Yliopiston nimipäiväalmanakka 2016: 47). Pimmen kaltaiset mme-päätteiset etunimet, kuten Simme, Umme, Jamme, ovat todella harvinaisia (Nimipalvelu, VRK:n verkkosivusto 1.7.2016). Sen sijaan mmi-päätteiset nimet (Emmi, Mimmi, Tommi) ovat yleisempiä.

Mekki-nimi voisi olla esimerkiksi analoginen muodoste Mikkoon ja Mikaeliin pohjautuvasta (Mikkonen toim. 2005: 148) Mikki-nimestä tai sisäheittoinen lyhenne Merikistä. Mekki muistuttaa myös afrikkalaisperäistä Mekhi-pojannimeä, jonka merkitys on ’kuka on Jumala’ (Ivins 2010: 109).

Nevis on saari Karibianmerellä, joka kuuluu Saint Christopherin ja Nevisin federaatioon. Etunimenä Nevis on nimiasultaan poikkeuksellinen suomalaisessa etunimistössä.⁸ Samalla tavoin ne-alkuisia nimiä ovat esimerkiksi Nea, Netta sekä Nelli. Vuoden 2016 Yliopiston nimipäiväalmanakasta ei kuitenkaan löydy vis-päätteisiä nimiä, mutta vierasperäisissä nimissä pääte on esimerkiksi nimessä Elvis.

Tutkimukseen valitut nimet olen koonnut eri lähteistä. Nimioppaista olivat Ansi (Nummelin &

Teerijoki 2003: 13), Jiska (Lempiäinen 2004: 121), Virna (Patjas & Kortesuo 2015: 38) sekä Zaira, Ananda ja Davin (Lansky 1995: 238, 252, 292). Unaja, Joutsi ja Ihanus olivat peräisin Kustaa Vilkunan (Mikkonen toim. 2005: 10, 46, 102) Etunimet-teoksesta. Leia-Linnea, Kami, Fleur, Cosmo ja Jarek kokosin vuoden 2013 Yliopiston nimipäiväalmanakasta (Saarelma-Paukkala 2012: 60–63).

Nimistöntutkimuksista ja muusta tutkimuskirjallisuudesta olivat Leina (Forsman 1891: 164) ja Viima (Kiviniemi 1993: 37) sekä Jeemeli, Mekki ja Nevis (Ketomäki 2011: 110–112). Osan nimistä valikoin tutkimuskirjallisuutta mukaillen, näitä olivat Kiisa (vrt. Saarelma-Paukkala 2012: 61) ja Myrsky-Tuuli (vrt. Kiviniemi 2006: 77–78). Halusin koota aineistoon myös nimiä, joista nimilautakunta on antanut lausunnon. Näitä ovat Pimme (Liite 1), Pommiina (IS), Iloittu (Anttila 2013), Tuliotso (Anttila 2013) sekä Jeemeli, Mekki ja Nevis (Ketomäki 2011).

8 Nevis-nimeä voi taivuttaa joko muodossa Nevisin tai Neviksen. Valitsin tässä tutkimuksessa ks-taivutuksen Elvis- nimen mallin mukaisesti, ja se erottaa myös Nevis-paikannimet Neviksestä henkilönnimenä.

3.2 Kysely ja aineistonkeruu

Mielikuvia harvinaisista etunimistä olen tutkinut sähköisesti toteutetun kyselyn avulla. Sähköisen lomakekyselyn etuna on tavoittavuus, nopeus ja taloudellisuus, ja siten se sopi tämän tutkimuksen aineistonkeräysmenetelmäksi (ks. Valli & Perkkilä 2015: 109–110). Sosiolingvistiikassa ja kansan- lingvistiikassa tutkimusmenetelminä on usein hyödynnetty kyselyjä, haastatteluja ja kuuntelutestejä (Mielikäinen & Palander 2002: 88, 91). Tämän tutkimuskyselyn etuna oli se, että oli mahdollista tavoittaa laaja vastaajajoukko, ja verkossa oleva kysely itsessään tarjosi vastaajille matalan kynnyksen tutkimukseen osallistumiseen.

Tämän pro gradu -tutkimukseni pilottina toimi kandidaatintutkielmani (Lampinen 2015).

Tutkin kansanlingvistisessä kandidaatintutkielmassani vastaajien mielikuvia harvinaisten etunimien sukupuolittumisesta, mutta keräsin samalla aineistoa harvinaisiin etunimiin liittyvistä mielikuvista, sillä suunnittelin hyödyntäväni aineistoa myöhemmin tässä pro gradu -tutkielmassa. Kandidaatintut- kielmassani oli 18 harvinaista etunimeä.⁹ Kandidaatintutkielmani aineistona toimi paperinen kysely- lomake, joka oli tehtävätyypeiltään pro gradu -kyselyni kaltainen ja johon vastasi 49 vastaajaa.

Kehitin pro gradu -kyselyäni kandidaatintutkielmani vastaajapalautteen perusteella. Kandidaatin- tutkielmassa selvitin nimiin liittyviä mielikuvia pelkästään avoimilla kysymyksillä. Vastaajien mukaan 18 etunimen kuvailu omin sanoin oli työlästä, joten pro graduni kyselyssä huomioin tämän jakamalla tutkimukseni 25 etunimeä tasapuolisesti avoimeen tehtävään ja monivalintatehtävään. Pro gradu -kyselyn monivalintaosion vastausvaihtoehtoina olevat adjektiivit on muodostettu kandidaatin- tutkielmani avoimista mielikuvavastauksista. Lisäksi olen selkeyttänyt kyselyssä kieliasua.

Toteutin pro gradu -kyselyni E-lomakkeella (ks. liite 2). Verkkokyselyni koostui kuudesta osiosta. Kyselyn ensimmäisellä sivulla tiedusteltiin taustatietoja vastaajista. Kyselyn toinen ja kolmas sivu käsittelivät vastaajien mielikuvia etunimistä, neljäs ja viides vastaajien mieltymystä kustakin nimestä ja kuudes sivu mielikuvia etunimen sukupuolesta ja sopivuudesta nimeksi. (Liite 2.)

Taustatietoina kysyin vastaajien ikää, koulutusta ja sukupuolta. Kysymykset toteutettiin pääosin strukturoiduilla monivalintakysymyksillä. Vaihtoehtoina sukupuolelle olivat mies, nainen ja muu.Ikä pyydettiin ilmoittamaan annettujen kategorioiden avulla (alle 15, 15–20, 21–30, 31–40, 41–

50, 51–60, yli 60). Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin, olivatko he opiskelleet kielitiedettä yliopistossa, sillä tämä voi vaikuttaa vastauksiin. Vallin (2015: 86) mukaan kyselyn alussa taustatietojen kysyminen toimii alkulämmittelynä.

9 Myös kandidaatintutkielmassa nimet oli valittu Saarelma-Paukkalan mallin mukaisesti. Kandidaatintutkielmassa ja pro gradussani yhteisiä nimiä ovat Cosmo, Fleur, Ihanus, Iloittu, Jarek, Kami, Kiisa, Leia-Linnea, Myrsky-Tuuli, Pommiina, Tuliotso ja Viima.

Kyselylomakkeella jaoin tutkimuksen etunimet tasapuolisesti kyselyn toiselle ja kolmannelle sivulle. Kyselyn toisella sivulla oli avoin tehtävä, jossa vastaaja sai vapaasti ilmaista mielikuviaan etunimiin liittyen. Tässä mielikuvia tiedusteltiin seuraavista nimistä: Ananda, Ansi, Davin, Jeemeli, Joutsi, Myrsky-Tuuli, Nevis, Pimme, Unaja, Virna ja Zaira. Kolmannella sivulla osittain autetussa monivalintatehtävässä vastaajaa pyydettiin kertomaan mielikuviaan Cosmosta, Fleurista, Ihanuk- sesta, Iloitusta, Jarekista, Jiskasta, Kamista, Kiisasta, Leia-Linneasta, Leinasta, Mekistä, Pommii- nasta, Tuliotsosta ja Viimasta. Vastaaja sai tässä valita vastausvaihtoehdoksi kaunis, kamala, pehmeä, vahva, selkeä, hankala, tavallinen, erikoinen, suomalainen, vierasperäinen, moderni, vanhanaikainen tai kertoa omin sanoin mielikuviaan. Monivalintatehtävään valitut adjektiivit perus- tuvat pilottitutkimuksen tuloksiin (Lampinen 2015).

Kyselyn neljännen ja viidennen sivun tavoitteena oli selvittää vastaajan mieltymyksiä eri nimiä kohtaan. Vastaajat valitsivat pudotusvalikoista kolme miellyttävintä ja kolme epämiellyttävintä etunimeä koko tutkimukseen valituista etunimistä (ks. etunimet luvusta 3.1). Avoimessa perusteluosi- ossa vastaajat selittivät näkemyksiänsä. Kyselyn viimeisellä sivulla vastaajat luokittelivat monivalin- tatehtävässä etunimiä naisennimiksi, miehennimiksi, sukupuolineutraaleiksi nimiksi tai etunimiksi sopimattomiksi. Luokittelujen ohessa vastaajilla oli mahdollisuus perustella ajatuksensa avoimissa osioissa.

Keräsin verkkokyselyaineistoni 18.4.–25.5.2016 eri verkkosivujen kautta saadakseni mahdol- lisimman heterogeenisen vastaajajoukon. Facebookissa jaoin kyselyni eri aikakauslehtien sivuille, joita olivat Vauva, Meidän perhe, Kaksplus, Kotiliesi ja ET-lehti. Lehtien ohella jaoin kyselyni myös Mannerheimin lastensuojeluliiton (lyhennettynä MLL), Perheaikaa.fi:n, Sateenkaariperheet ry:n ja Mammalandian Facebook-sivuilla. Kyselyni myös jaettiin Lapselliset miehet -yhteisön Facebook- sivulla. Jaoin kyselyn myös omassa yksityisessä Facebook-profiilissani. Facebookin lisäksi jaoin kyselyä Vauva- ja Me naiset -lehtien verkkosivujen keskustelupalstoilla. Jokaisen jaon yhteydessä esittelin tutkimukseni samalla saatetekstillä (ks. liite 2).

Vallin ja Perkkilän (2015:111) mukaan sosiaalisen median välityksellä jaetun kyselyn aineisto on näyte, sillä tutkija ei voi vaikuttaa vastaajajoukkoon. Pyrin kuitenkin huomioimaan aineiston keruuvaiheessa monipuolisuuden jakamalla kyselyä edellä mainituilla, mahdollisimman monia kohderyhmiä kiinnostavilla foorumeilla. Kyselyn jakaminen painottui Facebookiin, sillä halusin tavoittaa monipuolisen ja laajan vastaajajoukon. Jaoin kyselyäni pääasiassa sivustoille, jotka kosket- tavat monipuolisesti lapsiperheitä. Näistä Vauva, Meidän perhe ja Kaksplus ovat vauva- ja lapsiper- heille suunnattuja lehtiä. Perheaikaa.fi on Väestöliiton lapsiperheitä tukeva palvelusivusto, kun taas Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Sateenkaariperheet ry ovat lastensuojelujärjestöjä. Mammalandia