Tutkimukseni on poikkeavan laaja-alainen ja perehdyin lähivuosina tehtyihin yrityksen suku-polvenvaihdoksesta ja arvonmäärityksestä tehtyihin tutkimuksiin. Olli Ropposen tutkimuk-sessa (VTT) sukupolvenvaihdoksen vaikutuksesta perheyritysten toimintaan vuodelta 2013, 32 – 33), ”sukupolvenvaihdokseen havaitaan liittyvän selvästi joitain yleisiä piirteitä. Tutki-muksen aineiston perusteella sukupolvenvaihdoksen suunnittelu on nykyään hyvin yleistä.
Suunnitteluun liittyvä yritysten reagointi perintö- ja lahjaveron tarjoamiin kannusteisiin on selvästi havaittavissa ja sukupolvenvaihdostilanteisiin liittyvien verohuojennusten hyödyntä-minen on yleistä. Tutkimuksen mukaan sukupolvenvaihdoksen tyypillisin rahoitusmuoto on osinko. Valtaosa tutkimuksen yrityksistä on käyttänyt tätä rahoitusmuotoa ja puolet sitä käyt-täneistä on maksanut myös lisäosinkoa sukupolvenvaihdosta varten.”
Ropposen tutkimuksen mukaan toiseksi yleisin sukupolvenvaihdoksen rahoitusmuoto on laina. Tutkimuksessa sukupolvenvaihdoksen kokeneiden yritysten osingonjaon havaitaan li-sääntyneen jopa viidenneksellä verrattuna yrityksiin, jotka eivät ole toteuttaneet sukupolven-vaihdosta. Sukupolvenvaihdoksen tehneiden yritysten investoinnit ovat pienentyneet jopa lä-hes kolmanneksella verrattuna yrityksiin, jotka eivät ole tehneet sukupolvenvaihdosta. Tar-kastelut tarjoavat myös tukea yritysten tulosten ja henkilöstömäärien pienenemisestä sukupol-venvaihdoksen tehneissä yrityksissä verrattuna muihin yrityksiin.
Ropposen tutkimuksesta selviää myös, että sukupolvenvaihdokseen sisältyy perintöveroseu-raamusten lisäksi monia muitakin piirteitä, joilla voi olla vaikutusta yrityksen kehitykseen.
Tutkimuksen perusteella sukupolvenvaihdos aiheuttaa yritykselle suuren kokonaisvaltaisen muutoksen, vaatii aikaa ja rahaa ja lisäksi voi aiheuttaa sisäisiä konflikteja ja muita ongelmia pitkälle ajanjaksolle. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että sukupolvenvaihdok-sella on merkitystä, mutta tutkimuksen perusteella ei pysty sanomaan, mikä on veronmaksun suhteellinen merkitys kasvuseuraamuksille. Tutkimustulosten perusteella havaitaan, että yri-tykset reagoivat veroihin suunnittelemalla ja jakamalla osinkoja. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voi päätellä mikä näiden osuus on kasvun hidastumiselle.
Tutkimuksen johtopäätöksenä Ropponen tuo esille myös, että sukupolvenvaihdos voi vaikut-taa epäsuotuisasti yrityksen kehitykseen. Osa tästä voi olla seurausta veroseuraamuksista, osa muista sukupolvenvaihdokseen liittyvistä asioista. Perintöveron keventäminen helpottaisi
yritysten sukupolvenvaihdoksia, mutta se myös pienentäisi verotuloja ja lisäisi siten julkisen talouden alijäämää. Tämä verotulomenetys jouduttaisiin kompensoimaan korottamalla muita veroja tai leikkaamalla julkisia menoja. Myös näillä vaihtoehdoilla on käyttäytymisvaikutuk-sia, joista voi seurata tehokkuusmenetyksiä. Onkin tärkeää, että pohdittaessa perintöveron ke-ventämistä, käytettävissä olisi tietoa sekä perintöveron että sitä korvaavien verojen vaikutuk-sista taloudessa
”Yrittäjän ikääntymisestä johtuva omistajanvaihdos on edessä lähes 50 000 suomalaisyrityk-sessä seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämä käy ilmi vuoden 2018 omistajanvaihdosbaro-metristä1. Yli 55-vuotiaista yrittäjistä 46 prosenttia arvioi myyvänsä yrityksen ulkopuolisille.
Barometrin 46 prosenttia tarkoittaa koko yrittäjäkuntaan suhteutettuna yhteensä 34 000 yri-tystä, jotka tulevat myyntiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yhä useampi yrittäjä on barometrin mukaan ehtinyt jo saada positiivisia kokemuksia yrityskaupoista. Neljä viidestä oli tyytyväinen tekemäänsä kauppaan. Tämän tutkimuksen suurin mielenkiinnon kohde kohdis-tui yrityksen jatkuvuuteen sen jälkeen, kun nykyinen yrittäjä tai osakas aikoo luopua yritystoi-minnasta. Lisäksi haluttiin selvittää omistajanvaihdoksen ajankohtaa sekä itse jatkajaan ja jat-kajan etsimiskanaviin liittyviä kysymyksiä. Yrityksen toiminnan lopettamista pohtii nyt selke-ästi pienempi osuus kuin vuonna 2015. Edelleen heitä on yli viidesosa vastaajista (22 %) mutta kuitenkin osuus on viisi prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2015. Jatkuvuusnä-kymissä kokonaisuutena vaikuttaa taloudellisen suhdanteen lisäksi todennäköisesti myös se, että tutkimuksen vastaajajoukossa on isompia yrityksiä enemmän kuin aiemmin.
Lähes puolet vastaajista (45 %) arvioi yritystoiminnasta luopumisen tapahtuvan jo vuosien 2018–2020 välisenä aikana. Myös yrittäjyyskulttuurin ja asenteiden muutos on vaikuttanut.
Yritys- ja liiketoimintakaupoista on tullut normaali tapa ryhtyä yrittäjäksi ja kasvattaa bis-nestä. Noin neljäsosa eli 24 prosenttia yrityksistä tähtää yrityksen siirtymiseen jatkajalle per-heen sisältä. Into yrityksen sukupolvenvaihdokseen vaihtelee yrityksen koon mukaan.”
(Omistajanvaihdosbarometri 2018, 25 - 27)
Tutkimukseen vastanneista 55 vuotta täyttäneillä oli luonnollisesti jo vuosien yrittäjäkokemus tai kokemus osakkaana olemisesta. ”Vajaalla kolmasosalla (30 %) yrittäjä- tai osakas- koke-musta oli 30 vuotta tai kauemmin. 27 %:lla oli kokekoke-musta yrittäjänä tai osakkaana
1Omistajanvaihdosten edistämiseksi on perustettu valtakunnallinen hanke. Tutkittua tietoa kerätään Omistajan-vaihdosbarometrillä.
toimimisesta 20–29 vuotta. 10–19 vuotta kokemusta oli 22 %:lla ja 20 %:lla oli kokemusta alle 10 vuotta. Keskimäärin vastaajilla oli yrittäjä- tai osakaskokemusta 21 vuotta kokemuk-sen vaihdellessa alle yhdestä vuodesta aina 53 vuoteen. Yhden työntekijän yrityksissä suku-polvenvaihdos on näköpiirissä yhdeksällä prosentilla barometriin osallistuneista, kun taas yli 20 työntekijän yrityksissä peräti 41 prosentilla. Tutkimukseen osallistuneista yli 55-vuotiaista yrittäjistä 22 prosenttia uskoo yritystoiminnan loppuvan eläköitymisen jälkeen kokonaan.
Ymmärrys omistajanvaihdosten merkityksestä yritysten kasvussa ja kehittämisessä on viime vuosina laajentunut. Kyse ei ole yksinomaan yrittäjien ikääntymisen mukanaan tuomasta tar-peesta vaan omistajanvaihdokset nähdään yhä enemmän työkaluna kasvun aikaansaamiseksi.
Näin alueen tutkimus tulee saattaa koskemaan myös muita kuin vain varttuneimpia ikäluok-kia. Niinpä tämän barometrin kuten jo vuonna 2015 toteutetun tutkimuksen kohteena oli myös nuoremmat yrittäjät”. (Omistajanvaihdosbarometri 2018, 5 - 29).
”Lopettamisvaihtoehto koskee nyt aiempaa voimakkaammin yhden hengen yrityksiä. Seitse-män prosenttia yrittäjistä arvioi jatkajan löytyvän nykyisten omistajien joukosta. Ostajan löy-täminen, hinnanmääritys, rahoitus ja verotus ovat kaikkein vaativimpia asioita omistajanvaih-doksessa yrittäjien mukaan. Omistajanvaihdosten edistäminen tulee sijoittaa den edistämisen ytimeen. Omistajanvaihdosten edistäminen on ennen kaikkea kasvuyrittäjyy-den edistämistä. Toiseksi valtion on oltava omistamisen ja yrittämisen verotuksessa ennustet-tava ja johdonmukainen. Sukupolvenvaihdoksen kautta yrittäjäksi ryhtyneistä 39 % ajattelee yrityksen tulevaisuuden jatkuvan edelleen seuraavan sukupolvenvaihdoksen kautta. Nykyisen yrityksen perustaneista näin ajattelee vain 22 % ja ostaneista 23 %. Vastaavasti nykyisen yri-tyksen ostaneista peräti 57 % ajattelee, että yritys myydään ulkopuoliselle. Yriyri-tyksen perusta-neista näin ajattelee 45 % ja sukupolvenvaihdoksen kautta jatkaperusta-neista 42 %. Toiminnan lop-pumiseen uskoo 27 % yrityksen itse perustaneista, 14 % sukupolvenvaihdoksen kautta jatka-neista ja 9 % ostajatka-neista. Erot ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0,000). Yhteenvetona voidaan todeta, että sukupolvenvaihdoksella yrittäjäksi ryhtyneillä on parhaat sukupolven-vaihdosnäkymät, ostamalla yrittäjäksi ryhtyneillä on eniten myyntiaikomuksia perheen ulko-puolisille ja yrityksen itse perustaneilla on enemmän lopettamisaikomuksia kuin muilla. Ai-neisto koottiin EK2:n, kauppakamareiden ja Suomen Yrittäjien jäseniltä. Barometriin vastasi yhteensä 1 742 yrittäjää”. (Omistajanvaihdosbarometri 2018, 5 - 29)
2 Elinkeinoelämän keskusliitto
Pwc:n, vuoden 2018, Global Family Business Survey -tutkimuksen mukaan huoli oikeanlai-sen osaamioikeanlai-sen ja työntekijöiden saatavuudesta on noussut huimasti kahden vuoden takaisesta.
”Perheyritykset joutuvat kilpailemaan parhaista osaajista korporaatioiden ja startupien kanssa.
Nuoret kyvyt valitsevat entistä tarkemmin, millaisessa yrityksessä he haluavat työskennellä ja miten merkityksellistä heidän työnsä on. Vaikka parhaiden kykyjen saaminen koetaankin suu-reksi haasteeksi, perheyritykset kuitenkin kokevat, että heidän arvopohjallaan ja tarinallaan on positiivinen vaikutus työntekijöiden työtyytyväisyyteen. Perheyritykset kautta maailman mai-nitsevat innovaatiot yhdeksi keskeisimmäksi kasvun haasteekseen. Kasvuhaaveiden toteutuk-seen vaaditaan riskinottohalua ja innovaatiokykyä”. (www.pwc.fi/julkaisut, tutkimuksen suo-menkielinen käännös).
”Puolet suomalaisista perheyrittäjistä suunnittelee siirtävänsä yrityksen seuraavalle sukupol-velle, mikä on hieman vähemmän kuin muualla maailmalla. Sukupolvenvaihdos on ainutlaa-tuinen tilanne perheyrittäjän elämässä ja siihen kannattaa varautua huolella, niin luopujan kuin seuraajankin kannalta. Vain kolmella prosentilla suomalaisyhtiöistä on hyvin suunni-teltu, dokumentoitu ja kommunikoitu seuraajasuunnitelma. Kansainvälisesti luku on 15 % ja ruotsalaisilla 18 %. 43 % suomalaisista perheyrityksistä on aikeissa alkaa työstämään seuraa-jasuunnitelmaa. Suomalaiset perheet ja omistajat tekevät selvästi kansainvälisiä kollegoitaan vähemmän kirjallisia omistamisen sääntöjä ja sopimuksia. Suomalaisille tärkein varallisuuden suojaamisen tapa on osakassopimus. Maailmalla luotetaan ja tehdään huomattavasti enemmän perheen yhtenäisyyden, selkeiden omistamisen sääntöjen ja politiikkojen eteen, jotta vältettäi-siin konflikteja ja osattaivältettäi-siin ennakoida ja pitää perhe yhtenäisenä”. (www.pwc.fi/julkaisut, tutkimuksen suomenkielinen käännös).
Suomessa nuoret perheyritysten seuraajat ovat mukana hallituksissa ja nuorentavatkin niiden ikärakennetta, mutta eivät ole yhtä lailla mukana johtoryhmässä tai muissa operatiivisissa roo-leissa kuin maailmalla. Kansainvälisessä tarkastelussa seuraajien odotetaan hankkivat koke-musta oman perheyrityksen ulkopuolelta, kun taas Suomessa toivotaan enemmän kokekoke-musta oman yrityksen johtamisesta. Suomessa korostuu myös se, että töihin perheyritykseen pyrki-vän seuraajan pitää myös täyttää työtehtäpyrki-vän kriteerit ja hakea muiden hakijoiden mukana ha-kuprosessissa. Suomessa seuraajat ovat (34 %) kansainvälisiä kollegoitaan (48 %) harvemmin mukana strategisten suunnitelmien teossa ja itse sukupolvenvaihdossuunnitelman työstössä.
Tämä voisi valmistaa heitä tulevaan rooliin ja tutustuttaa yritysjohtoon ja tiimiin. Tässä onkin hyvä kehityskohde monelle suomalaiselle perheyritykselle. (Pwc. 2018).
72 %:lla suomalaisista perheyrityksistä on selkeät arvot ja tarkoitus yrityksen olemassaololle, mutta vain 40 % yrityksistä on kirjannut ja kommunikoinut arvot laajasti eteenpäin. Perheyri-tysten omistajat ympäri maailman ovat kuitenkin hyvin yksimielisiä siitä, että juuri arvot aut-tavat heitä luomaan pitkiä asiakassuhteita, löytämään parempia työntekijöitä ja pitämään ole-massa olevat työntekijät tyytyväisinä onnellisemman työilmapiirin vuoksi. Arvoja ja juuria kannattaa tulevaisuudessa viestiä ja kirjoittaa ne myös auki, koska yhteiskunnassa arvostetaan entistä enemmän arvopohjaista rekrytointia, johtajuutta sekä kestävän kehityksen teemoja.
(Pwc. 2018).
Vain erittäin harvalla perheyrityksellä Pohjoismaissa on perheyrityksen ulkopuolinen Family Office hoitamassa perheen varallisuutta ja huolehtimassa perheen yhtenäisyydestä. Kuitenkin 12 % suomalaisen perheyritysten palkkalistoilta löytyy henkilöitä, jotka auttavat omistajia eri-tyisesti vero- ja lakiasioiden kanssa. Veroilmoitusten teko sekä muut vero- sekä lakipalvelut ovatkin suomalaisille omistajille tärkeimpiä palveluita, joita Family Officelta odotetaan.
Sijoitustoiminta ja seuraajasukupolven koulutukset nimetään yhtä tärkeiksi Family Officen tehtäviksi Suomessa, Ruotsissa taas odotetaan erityisesti perheen yhtenäisyyden ylläpitoa. Tu-levaisuudessa ammattimaisia Family Officeja odotetaan näettävän Suomessakin lisää, sillä 6
% suomalaisista vastaajista aikoo perustaa sellaisen seuraavan 2 vuoden aikana. (Pwc. 2018).
Kun digitalisaatio muokkaa kilpailukenttää ja liiketoimintamuutokset ovat nopeita, panostus innovaatioiden kehitykseen ja luontiin on entistä tärkeämpää. Uusilla ideoilla ja verkostoilla pärjää kyllä tulevaisuudessakin. Vaikka digitalisaatio murtaa perinteistä arvonluontia ja tuo kentälle uusia kilpailijoita, vain kolmannes suomalaisyrityksistä kokee liiketoimintansa haa-voittuvaksi digitalisaatiolle. Merkittäväksi kasvun haasteeksi sen Suomessa kokee kuitenkin vain 10 % yrityksistä, kansainvälisesti 15 %. Digitalisaation myötä perheyritykset tulevat ole-maan myös yhä enemmän haavoittuvaisia erilaisille tietoturvauhkille, mutta se ei kuitenkaan tunnu huolettavan suomalaisia. Vain 18 % suomalaisista pitää kyberuhkia haasteena omalle liiketoiminnalle, kun kansainvälisesti 39 % mainitsee kyberuhkien huolettavan. Lisäksi jopa 78 % suomalaisvastaajista ei kokenut, että oma yritys olisi erityisen haavoittuva kyberhyök-käyksille. (Pwc. 2018).
”Perheyritykset ovat perinteisesti kasvaneet orgaanisesti ja isoja riskejä välttäen tasaisella vauhdilla. Nyt kasvua haetaan entistä rohkeammin. Kolmannes suomalaisista perheyhtiöistä
hakee kasvua yrityskaupoilla. Suomalaiset perheyritykset näkevät enemmän kasvumahdolli-suuksia uusilla markkinoilla kuin kansainväliset kollegat. Perheyrityksillä on huikeasti kasvu-mahdollisuuksia maailmalla, koska viennin osuus Suomessa on vasta 25 %. Omistajat odotta-vat ulkomaankaupan osuuden liikevaihdosta kasvavan 34 %:iin 5 vuoden kuluessa. Uusilta markkinoilta löytyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja hyviä ostokohteitakin. Tärkeää on hyvän strategian ja suunnittelun lisäksi ottaa vaadittavat askeleet ja toteuttaa strateginen suun-nitelma. Oikeat ihmiset ja osaaminen sekä selkeästi kommunikoitu omistajan tahtotila autta-vat rakentamaan toivotunlaisen kasvun.
• 30 % perheyrityksistä suunnittelee yritysostoja.
• 60 % suomalaisista ilmoitti etsivänsä kasvun vauhdittamiseen osaamista perheen ulko-puolelta. (www.pwc.fi/julkaisut, tutkimuksen suomenkielinen käännös).
Suhteessa muihin yrityksiin perheyrityksillä on tiettyjä vahvuuksia toiminnan eri osa-alueilla.
Euroopan perheyritysbarometrin (KPMG 2014) mukaan 56 % perheyrityksistä pitää vahvuu-tenaan kykyä luoda asiakas- ja yritysuskollisuutta. Heti perään 49 % yrityksistä lukee vah-vuuksiinsa työntekijöiden sitoutumisen ja uskollisuuden. 44 % uskoo yrityksensä vahvaan brändiin sekä läsnäoloon markkinoilla. Lisäksi 16 %:n mielestä asiakaspalvelu ja yksityinen omistajuus saavat erityismaininnan perheyritysten vahvuutena. (KPMG 2014.) Perheyritykset arvostavat työntekijöitään ja pitkiä työntekijäsuhteita eli uskollisuutta ja sitoutumista. Per-heyrityksissä vallitsee tyypillisesti luottamus omistajien ja työntekijöiden välillä, ja työnteki-jöillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. (Perheyritysten liitto 2009)
”Perheet ja suvut ovat merkittävä omistajaryhmä Suomessa. Tarkastelluista pörssiyhtiöistä 62, eli 58 prosenttia, oli vähintään 10-prosenttisesti jonkin perheen omistuksessa vuonna
2016. Professori Seppo Ikäheimo ja työelämäprofessori Olli-Pekka Lumijärvi Aalto-yliopis-tosta tarkastelevat tutkimuksessaan perheomisteisia pörssiyhtiöitä ajanjaksolla 2007–2016.
Perheomisteisella yhtiöllä tarkoitetaan pörssiyritystä, jossa yksityishenkilöllä tai omistajaper-heellä on vähintään kymmenen prosenttia yhtiön äänistä. Kymmenessä vuodessa pörssilistat-tujen perheomisteisten yhtiöiden määrä on vähentynyt neljällä, mutta niiden osuus kaikista pörssiyhtiöistä on noussut yhdellä prosenttiyksiköllä. Suuria suomalaisia omistajasukuja ovat muun muassa Herlinit, Paasikivet ja Ehrnroothit. Perheiden omistamat yhtiöt menestyvät muita paremmin, kasvuvaraa ulkomaille olisi. Tutkimuksesta selviää, että perheiden omista-mat pörssiyritykset menestyvät keskimäärin muita pörssiyhtiöitä paremmin. Niiden liikevoit-toprosentti ja pääoman tuotto ovat korkeampia, osaketuoton riski alhaisempi ja osinkotuotto
parempi kuin muissa yrityksissä. Lisäksi yritysten arvostus on jonkin verran alhaisempi mui-hin listayrityksiin verrattuna”. (Ikäheimo & Lumijärvi. 2018).
Perheet kehittävät yhtiöitä pitkällä tähtäimellä, mutta varovat riskejä. Suomeen tarvitaan lisää tällaisia hyviä omistajia, jotka ajattelevat yrityksen etua pitkäjänteisesti ja luovat sitä kautta työpaikkoja ja hyvinvointia. Tutkimuksen valossa perheomisteiset yhtiöt ovat lisäksi usein hyviä sijoituskohteita. Perheomisteiset yhtiöt eivät eroa verrokeistaan velkaantumisen tai lii-kevaihdon kasvun osalta, mutta kasvuvaraa ulkomaille näyttää olevan. Liikevaihdosta muita yrityksiä merkittävästi pienempi osuus tulee viennistä. Vaikka perheomisteiset yhtiöt menes-tyvät, tutkittujen kymmenen vuoden aikana vain kaksi listautui. Arvopaperimarkkinat toimi-vat parhaiten, kun markkinoilla on paljon erilaisia ja eri kokoisia sijoittajia. Suomessa suurin puute on keskikokoisista omistajista kuten perheistä. Eläkeyhtiöiden yhdistyminen on johta-nut miljardiluokan sijoittajainstituutioiden syntymiseen. Osakkeita omistavia yksityishenki-löitä on yli 800 000. Näihin omistajaryhmiin verrattuna pörssiyhtiöissä omistajina olevia su-kuja on edelleen vain vähän, toimitusjohtaja Sari Lounasmeri Pörssisäätiöstä kommentoi. Tut-kimuksesta selviää, että syitä perheomisteisten yhtiöiden listautumiseen ovat muun muassa mahdollisuus ohjata yritystä entistä ammattimaisemmin, sukupolvenvaihdosten sujuvoittami-nen, helpompi ammattijohdon rekrytointi ja kansainvälistymisen vauhdittaminen. Yksi mer-kittävä syy on kasvun ja investointien rahoittaminen. (Ikäheimo & Lumijärvi. 2018).
UHY Tietoakselin tutkimuksessa vuodelta 2016 listattiin neljä merkittävintä yrityksen arvoon positiivisesti vaikuttavaa tekijää. Tutkimustuloksista löytyy oheinen tiivistelmä UHY Tietoak-selin kotisivuilta, www.tietoakseli.fi/blogi. Tutkimus suoritettiin syvähaastatteluna 35 vastaa-jalle, joista 90 % oli sitä mieltä, että tärkeimmät ostajan intressit yrityskaupassa olivat:
1. Myyjä sitoutuu yrityksen toimintaan yrityskaupan jälkeen
Myyjän sitoutuminen yrityksen toimintaan myös yrityskaupan jälkeen on tärkeää liiketoimin-nan jatkuvuuden kannalta. Myyjän tärkein tehtävä kauppakirjojen allekirjoittamisen jälkeen on toimia tiedonvälittäjänä ja muutosapurina uudelle omistajalle. Tämä liittyy kiinteästi myös ostajan ja myyjän välille muodostuvaan toimivaan henkilösuhteeseen, joka kasvattaa yrityk-sen arvoa yrityskaupassa (72 % vastaajista pitää tärkeänä).
2. Yrityksellä on uskottava ja kiinnostava tarina
Yhtiön uskottava ja kiinnostava tarina kulminoi yrityksen kiinnostavuuden ostajan silmissä.
Yrityksellä on oltava ytimekäs ja uskottava tarina, syy olemassaololle. Mitä teemme? Miksi
teemme? Kenelle teemme? Uskottava ja kiinnostava tarina liittyy olennaisesti myös yrityksen myymisen perustelemiseen. Ostaja kysyy poikkeuksetta, miksi myyjä haluaa myydä yrityk-sensä. Kun tähän kysymykseen löytyy uskottava ja kiinnostava selitys, kasvaa yrityksen arvo vastaajista 95 prosentin mielestä.
3. Yrityksen liiketoiminta on ennustettavaa ja toistuvaa
Jopa 94 % vastanneista on sitä mieltä, että yhtiön arvo nousee, jos merkittävä osa yhtiön liike-toiminnasta koostuu ennustettavasta ja toistuvasta laskutuksesta. Ostajat siis arvostavat an-saintalogiikan selkeyttä. Toistuva myynti ja jatkuvat sopimukset luovat ostajalle positiivisen signaalin: asiat on tehty yrityksessä oikein, kun tulevaisuus perustuu esimerkiksi ennustetta-ville sopimuksille.
4. Yritys on saanut viime aikoina uusia asiakkaita
Ostaja on luonnollisesti kiinnostunut yrityksen tulevaisuudennäkymistä. Viime aikoina saadut uudet asiakkaat ovat mannaa ostajan korville. Uudet asiakkaat vahvistavat käsitystä siitä, että yrityksen toiminta ei ole ollut pelkästään historiassa menestyksekästä, vaan se on sitä myös tänään ja tulevaisuudessa. Mikäli yrityksellä on suunnitelma uudesta tuotteesta tai palvelusta, kannattaa sekin tuoda ostajan tietoisuuteen. Vastaajista 91 % kokee yrityksen arvon kasvavan, mikäli yrityksellä on potentiaalisia uusia tuotteita tai palveluita markkinoille.
Tilintarkastajat toimivat usein tärkeässä roolissa yritysten arvon määrittämisessä. Tärkeitä nä-kökulmia tuo esille tutkimus tilintarkastajan vastuusta erityistehtävissä arvonmäärityksestä Vaasan Yliopistossa suoritettu Raimo Wiklundin laatima lisensiaattitutkimus vuodelta 2008, jossa todetaan mm. että, tilintarkastajan näkökulma on viime kädessä kunkin tilintarkastajan henkilökohtainen tulkinta siitä, mikä on toimeksiannon mukainen yrityksen oikea hinta.
Koska tilintarkastuslaissa on jo vaatimuksena ja alan suosituksissa edellytetään, että kastaja on kaikessa työssään riippumaton, rehellinen, objektiivinen ja noudattaa hyvää tilinkastustapaa, on hänen subjektiivisella tulkinnallaan tiettyä painoarvoa. Objektiivisuudella tar-koitetaan tilintarkastuksen suosituksissa, että toiminta on puolueetonta ja tasapuolista, joka on riippumaton intressiristiriidoista.
Yrityksen tai sen osan ”todellinen” arvo on alan kirjallisuudessa jo todettu fiktiiviseksi ar-voksi. Markkina-arvo osoitetaan pörssikurssien mukaan, jolloin myös silloin olisi parempi pu-hua yrityksen markkinahinnasta. Koko yrityksen ”oikea hinta” perustuu sekä historiatietoihin että tulevan ajan odotuksiin. Tällaiset arvonmääritykset katsotaan yleensä liittyvän investoin-tipäätösten tapaisiin laskelmiin. Vapaan kassavirran nykyarvoihin perustuvat
tuottoarvolaskelmat osoittavat liiketaloustieteellisen kirjallisuuden mukaan parhaiten oikeita hintoja. Näihin eivät vaikuta paljoakaan tilinpäätösperusteiset ratkaisut. Koska oikean ajan-kohdan eri kohteiden oikea hinta ei aina salli tilintarkastajan kannanotoissa realisoimattomia arvoja, tulevat käyttöön muut menetelmät, etenkin substanssiarvo. Yrityskauppoihin ja vä-hemmistöosakkeiden pakkolunastustilanteisiin soveltuvat parhaiten kassavirtojen nykyarvo-laskelmat ja muut arvonykyarvo-laskelmat, oman pääoman arvojen tietyn ajankohdan hintoihin. (Wik-lund. 2008).
Tekesin tutkimuskatsauksessa vuodelta 2014 todetaan että ”olemme siirtymässä arvonluonnin uudelle aallolle, kohti runsaan ja jaetun arvon luomiseen tähtäävää bisnestä. Tässä tutkimuk-sessa tarkastellaan tätä arvonluonnin murrosta. Tutkimus luo pohjaa liikkeelle, joka haastaa yritykset miettimään olemassaolonsa tarkoitusta uudesta näkökulmasta – ihmisten, yhteiskun-tien ja koko globaalin yhteisön kannalta.” Tutkimus on tehty osana Tekesin Fiiliksestä fyrk-kaa -ohjelmaa, joka keskittyy edistämään aineetonta arvonmuodostusta suomalaisissa yrityk-sissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten aineettomasta arvonmuodostuksesta ja ar-vonluonnin uusista muodoista puhutaan eri tieteenaloilla ja mistä tämän alueen kärkiosaami-nen löytyy. Tuloksena syntyi näkemyksellikärkiosaami-nen ja herättelevä puheenvuoro, joka toivottavasti innostaa entistä useamman yrityksen pohtimaan oman olemassaolonsa tarkoitusta uudesta nä-kökulmasta sekä etsimään tuoreita keinoja arvonluonnin uudella aallolla menestymiseen.
”Bisneksen päämäärät ja arvonluonnin edellytykset ovat muuttumassa merkittävästi. On sel-vää, että seuraavat vuodet ja vuosikymmenet tulevat olemaan hyvin erilaisia verrattuna edelli-siin vuosikymmeniin, kun laajat ja arvaamattomat muutokset – kuten kasvava yhteiskunnalli-nen eriarvoisuus, nopeat teknologiset hyppäykset, jatkuvat taloushaasteet ja eskaloituva ym-päristökriisi – pakottavat yritykset arvioimaan uudelleen oman olemassaolonsa perusteita ja toimintatapojaan. Olemme keskellä bisneksen paradigma3muutosta, joka on jo paikoin paljas-tanut itsensä uusien yritystoiminnan ajatusmallien ja käytänteiden kautta. Tämä tutkimus tar-kastelee näitä nousevia tapoja tehdä uutta parempaa bisnestä. Tämän vuosisadan menestyvät yritykset onnistuvat luomaan uudenlaista arvoa uudenlaisessa maailmassa. Loikkaa arvon-luonnin uudelle aallolle on syytä alkaa suunnittelemaan ja harjoittelemaan, koska kiihtyvän muutoksen maailmassa yritysten tulee pystyä uudistamaan liiketoimintamallejaan hyvin nope-asti ja kokonaisvaltaisesti”. (Tikka & Nuppu. Tekes. 2014, 9 - 17).
3 Paradigma: laajasti käytössä oleva, oikeana pidetty, yleisesti hyväksytty ja auktoriteetin asemassa oleva teoria tai viitekehys ja sen mukainen toimintatapa