POS-ELY-KESKUS JÄRVIEN VESIKASVILLISUU-DEN LINJASEURANNAT KESKI-SUOMESSA JA ETELÄ-SAVOSSA VUONNA 2019

(1)

antti.kanninen@ely-keskus.fi

Asiakirjatyyppi

Raportti

Päivämäärä

3.12.2019

Viite

1510049743

POS-ELY-KESKUS

JÄRVIEN VESIKASVILLISUU- DEN LINJASEURANNAT

KESKI-SUOMESSA JA ETELÄ-

SAVOSSA VUONNA 2019

(2)

JÄRVIEN VESIKASVILLISUUDEN LINJASEURANNAT KESKI-SUOMESSA JA ETELÄ-SAVOSSA VUONNA 2019

Ramboll Finland Oy Ylistönmäentie 26 40500 Jyväskylä P +358 20 755 611 www.ramboll.fi

Päivämäärä 3.12.2019

Laatija Janne Ruuth

Tarkastaja

Kuvaus Raportti

Viite 1510049743

(3)

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO 1

2. MENETELMÄT JA AINEISTO 1

3. TULOKSET 2

3.1.1 Armisvesi 4

3.1.2 Iso Kaatluoma 5

3.1.3 Iso-syvä 7

3.1.4 Iso-Vuolinko 8

3.1.5 Kuuhankavesi 10

3.1.6 Kuuhankavesi, Asemanselkä 11

3.1.7 Kyyvesi, Viikarinlahti 13

3.1.8 Puulan Siikavesi 14

3.1.9 Suontee 16

3.1.10 Pohjoinen 16

3.1.11 Etelä 17

3.1.12 Sääksjärvi 19

4. KIRJALLISUUS 21

(4)

1. JOHDANTO

Kesällä 2019 tutkittiin 15 järven vesikasvillisuus Etelä-Savon ja Keski-Suomen maakunnissa. Kar- toitukset toteuttivat Katariina Urho, Heli Lehvola ja Janne Ruuth Ramboll Finland Oy:ltä. Rapor- toinnista vastasi Janne Ruuth. Tutkimuksen tilaajaosapuolena on Pohjois-Savon ELY-keskus.

Kuva 1. Järvien sijainnit.

2. MENETELMÄT JA AINEISTO

Kartoituksissa käytettiin tarkennettua päävyöhykelinjamenetelmää (Leka ym. 2003, Kuoppala ym. 2008). Tässä tutkimuksessa järville perustettavien linjojen koordinaattitiedot saatiin tilaa- jalta, ja osalla järvistä kartoitus on toteutettu myös aiemmin. Linjat aloitettiin rannasta tulvara- jalta ja ne olivat leveydeltään 5 m. Linjaa jatkettiin kohtisuoraan järvelle niin pitkälle, kuin kasvillisuus jatkuu, tai matalissa järvissä järven tai lahden puoleenväliin. Uudet linjat pyrittiin sijoitta- maan paikkaan, jossa kasvillisuus on edustavaa ja jossa olisi pysyvä maamerkki alku- ja loppu- pisteelle. Linjan alku- ja loppupää kuvattiin ja merkittiin maastossa verkonmerkein, ja alku-, keski- ja loppupisteestä otettiin GPS-koordinaatit. Suurin osa linjoista oli ns. yleislinjoja, joilla kasvillisuus on järven kannalta edustavaa. Kolmasosa linjoista tehtiin rehevöitymisherkille ran- noille, esimerkiksi peltojen lähelle tai mataliin suojaisiin lahtiin.

Linjalta kirjattiin ylös eri elomuotovyöhykkeet (ilmaversoiset, kellus-, upos- ja pohjalehtiset, irto- keijujat ja -kellujat) ja havaitut lajit. Kunkin lajin yleisyys arvioitiin prosentteina, ja kullekin lajille annettiin keskimääräinen peittävyysarvio neliömetrille lajin esiintymispaikoilla. Lajit, joita ei pys- tytty määrittämään maastossa kerättiin mukaan ja määritettiin myöhemmin. Taustatietoina ke- rättiin tiedot linjan suunnasta (asteina), pohjanlaadusta, näkösyvyydestä, rannan luontotyypistä, rantapenkereen jyrkkyydestä ja ihmisvaikutuksesta. Maastossa liikuttiin veneellä ja kahlaten.

Kasvillisuuden tutkimisessa käytettiin vesikiikaria, jatkovarrellisia (4 m) ruusuharoja sekä veden- alaista videokameraa. Näkösyvyys mitattiin Secchi-levyllä. Linjan pituus mitattiin kasvillisuuden päätepisteestä tai matalissa järvissä linjan katkaisukohdasta, jossa vastaranta alkoi vaikuttaa kasvillisuuteen. Elomuotovyöhykkeiden alku- ja loppupisteistä mitattiin laseretäisyysmittarilla

(5)

rentiaali-gps:llä (Trimble Geotrim).

Työt tehtiin parityönä, ja kaikki henkilöt ovat käyneet Suomen ympäristökeskuksen järjestämän kurssin järvien ja jokien vesikasvillisuuden seurantamenetelmistä.

Maastosta kerätyt kasvi- ja näkinpartaisnäytteet määritettiin. Lajimääritykset tehtiin ko. maasto- työntekijöiden toimesta. Käytetty määrityskirjallisuus löytyy raportin lopusta. Maastotöiden pää- tyttyä kartoitustiedot siirrettiin ympäristöhallinnon hyväksymille Excel-pohjille. Näiden tiedosto- jen pohjalta laskettiin kaikille järville 3 ekologisen luokituksen indeksiä (Aroviita 2019). Lasken- nan teki Suomen ympäristökeskus. PMA-indeksi kuvaa järven prosenttista mallinkaltaisuutta, eli lajien runsaussuhteita verrataan vastaavan järvityypin lajien runsaussuhteisiin. TT50-indeksi kuvaa ns. tyyppilajien suhteellista osuutta kokonaislajistosta. Tyyppilajeiksi luetaan ne lajit, joita on vähintään puolella samantyyppisistä vertailujärvistä. Tyyppilajien suhteellinen osuus kuvaa ym- päristömuutosta hyvin, lukuun ottamatta pitkälle edennyttä rehevöitymistä. Referenssi-indek- sissä eli RI-indeksissä lajit on jaettu fosforikuormitusta kestäviin, kuormitusta kestämättömiin sekä indifferentteihin lajeihin, ja indeksi kuvaa järven poikkeamaa referenssitilasta. Skaalatuista indeksiarvoista laskettiin skaalattu keskiarvo, jonka perusteella järven ekologista tilaa vesikasvillisuuden osalta kuvataan taulukon 1 mukaisesti.

Taulukko 1. Skaalattujen indeksiarvojen skaalattu keskiarvo, joka kuvaa järven ekologista tilaa vesikas- villisuuden osalta.

luokka luokkaraja

erinomainen 0,8-1

hyvä 0,6-0,8

tyydyttävä 0,4-0,6

vättävä 0,2-0,4

huono 0,0-0,2

3. TULOKSET

Alla on koostettu taulukko kasvillisuusindeksien perusteella lasketuista PMA-, TT50- ja RI-indeksiarvoista. Tyyppilajien suhteellista osuutta (TT50) laskettaessa sukutasolle määritetyt taksonit sekä lajilistan ulkopuoliset lajit on lisätty indeksien laskentaan käsin. Jos erikseen lisättyjä takso- neita on useita, PMA-indeksin luotettavuus voi kärsiä. Indeksien käyttökelpoisuuteen vaikuttaa myös tutkittavan järven koko: pienillä selillä tai lahdilla, kuten Viikarinlahdella ja Siikavedellä indeksien luotettavuus saattaa kärsiä, koska indeksit on kehitetty suuremmille järville. Myös indeksien laskennan pohjana olevien referenssijärvien määrä vaikuttaa tuloksiin.

(6)

Taulukko 2. Seurantajärvien vesikasvillisuuden tila kerätyn aineiston perusteella. Sarakkeessa: TT50SO = tyyppilajien suhteellinen osuus, PMA = mallinkaltaisuus, RI = referenssi- indeksi, nEQR_TT50SO = skaalattu TT50SO-indeksiarvo, nEQR_PMA = skaalattu PMA-arvo, nEQR_RI = skaalattu RI-indeksiarvo, nEQR_ka = skaalatuista indekseistä laskettu kes- kiarvo, johon tilaluokka perustuu.

Nimi Vesimuodostuman tunnus Pintavesi-

tyyppi* TT50SO PMA RI nEQR_TT50SO nEQR_PMA nEQR_RI nEQR_ka

tila- luokka**

Armisvesi 14.373.1.001_001 Vh 0.59 0.62 72.73 0.87 1.00 1.00 0.96 E

Iso Kaatluoma 14.936.1.004_001 MRh 0.80 0.51 66.67 1.00 0.78 1.00 0.93 E

Iso-Syvä 14.935.1.002_001 Mh 0.54 0.43 58.33 0.91 = 0.72 1.00 0.88 E

Iso-Vuolinko 04.153.1.030_001 Ph 0.81 0.47 42.86 1.00 0.71 0.76 0.82 E

Kuuhankavesi 14.371.1.001_001 Vh 0.48 0.54 40.00 0.74 0.96 0.73 0.81 E

Kuuhankavesi Asemanselkä 14.371.1.001_002 Mh 0.39 0.46 46.67 0.80 0.77 0.96 0.84 E

Kyyvesi, Viikarinlahti 14.932.1.001_008 MRh 0.28 0.42 33.33 0.35 0.65 0.76 0.59 T

Puula, Siikavesi 14.923.1.001_002 Ph 0.60 0.53 60.00 0.77 0.79 0.93 0.83 E

Suontee etelä 14.851.1.001_001 SVh 0.70 0.47 80.00 0.95 0.71 1.00 0.89 E

Suontee pohjoinen 14.841.1.001_001 SVh 0.71 0.48 66.67 0.96 0.72 1.00 0.89 E

Sääksjärvi 04.177.1.016_001 MRh 0.52 0.46 50.00 0.65 0.71 1.00 0.79 H

*Sarakkeessa ”pintavesityyppi”: Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh), Matalat runsashumuksiset järvet (MRh), Matalat humusjärvet (Mh), Pienet humusjärvet (Ph), Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh), Matalat humusjärvet (Mh), Matalat runsashumuksiset järvet (MRh), Suuret vähähumuksiset järvet (SVh)

**Sarakkeessa ”tilaluokka**”: E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono

(7)

3.1.1 Armisvesi

Armisvesi sijaitsee Keski-Suomessa Hankasalmen itäosassa ja pieneltä osin Pohjois-Savon Rauta- lammilla.

Armisvesi on jaettu kahteen eri vesimuodostumaan (Armisvesi ja Imuranta), jotka ovat tyypiltään ja tilaltaan erilaiset.

Armisvesi on keskikokoinen, vähähumuksinen (Vh) järvi, joka kuuluu Rautalammin reittiin. Pynnönsalmi jakaa järven pienempään, matalampaan ja rehevämpään läntiseen ja suurempaan itäiseen osaan. Reitin vedet laskevat Suolikoskea alas Suoliveteen ja sieltä Masonjokea Hankaveteen. E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa hyväksi.

Järven ympäristössä on kohtalaisesti ympärivuotista asutusta ja maataloutta. Lisäksi järven ym- pärillä on mökkejä kohtalaisesti (Kuva 2).

Kuva 2. Vesikasvilinjojen sijainnit.

Järven kasvillisuus koostuu monipuolisesti ilmaversoisista, uposkasveista sekä kellus- ja pohja- lehtisistä lajeista (Kuva 3). Aiempia kartoitustietoja ei ole, joten järvelle tehtiin 12 uutta linjaa.

(8)

Kuva 3. Armisveden kelluslehtis- ja ilmaversoiskasvillisuutta linjalla 9.

Järveltä havaittiin yhteensä 29 lajia. Skaalatuksi PMA- ja RI-arvoksi saatiin 1,00 eli mallinkaltaisuus on erinomainen ja referenssi-indeksi on erinomainen. Tyyppilajien skaalattu suhteellinen osuus on 0,87 (erinomainen). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on erinomainen (0,96).

Linja nro 8 ei ole varsinaisesti Armisveden, vaan Imuvesi-muodostuman puolella.

3.1.2 Iso Kaatluoma

Iso Kaatluoma sijaitsee Pieksämäen kaupungin alueella ja on osa Niskakoskenjoen valuma-alu- etta. Järvi on pieni, matala runsashumuksinen järvi (MRh), jonka pinta-ala on 147 ha ja syvin kohta on 6 metriä. Järveltä on vesiyhteys Iso-Perkainteen. E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa erinomaiseksi.

Järven ympäristö on pääosin talousmetsää. Järven itärannalla on jonkin verran kesäasuntoja (Kuva 4).

(9)

Järven kasvillisuus koostuu ilmaversoisista, uposkasveista sekä kellus- ja pohjalehtisistä lajeista.

Järviruo’on ja isoulpukan esiintyminen on silmiinpistävää. Järven vesikasvillisuus on kartoitettu aiemmin, jolloin järvi on luokiteltu erinomaiseksi (Kuva 5).

Kuva 5. Iso-Kaatluoman ilmaversoiskasvillisuutta linjalla 1.

(10)

Järveltä havaittiin yhteensä 26 lajia. Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,78, eli mallinkaltaisuus on hyvä ja RI-arvoksi saatiin 1,00 (erinomainen). Tyyppilajien skaalattu suhteellinen osuus on 0,87 (erinomainen). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on erinomainen (0,93).

3.1.3 Iso-syvä

Iso-Syvä sijaitsee Pieksämäen kaupungin alueella ja kuuluu Naarajärven valuma-alueeseen. Jär- ven pinta-ala on 119 ha ja kokonaissyvyys on 5 metriä. Järvi on tyypiltään matala humusjärvi (Mh). Iso-Syvällä on vesiyhteys Naarajärveen Syvänkaivannon kapeikosta ja vesiyhteys Korte- lampeen järven etelä päästä. Järvi kuuluu

mataliin humusjärviin (Mh), jonka

^E

kologinen tila on ar- vioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa erinomaiseksi.

Iso-Syvän rannoilla on kohtalaisen vähän maataloutta, etelärannalla pari metsäistä laikkua sekä luhtarantoja. Rantojen metsät ovat kauttaaltaan pääosin MT-tyypin talousmetsiä. Kesäasunnot painottuvat itärannalle. Syvänkankaan niemi on kivikkoinen ja matala (Kuva 6).

Järven kasvillisuus koostuu sarakasvillisuudesta, uposkasveista sekä kellus- ja pohjalehtisistä lajeista (Kuva 7). Kurjenjalka sekä ranta-alpi edustivat yleisimpiä lajeja. Aiempia kartoitustietoja ei ole, joten järvelle tehtiin 8 uutta linjaa.

(11)

Kuva 7. Iso-Syvän ilmaversoiskasvillisuutta linjalla 2.

Järveltä havaittiin yhteensä 20 lajia. Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,72 (hyvä) ja RI-arvoksi saatiin 1,00 (erinomainen). Tyyppilajien skaalattu suhteellinen osuus oli 0,91 (erinomainen).

Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on erinomainen (0,88).

3.1.4 Iso-Vuolinko

Iso-Vuolinko sijaitsee Mikkelin kaupungin alueella ja kuuluu Emolanjoen valuma-alueeseen. Osa Iso-Vuolingon vesistä laskee Pienisalmen kautta Pieni-Vuolinkoon, joka laskee Alaiseen ja osa Iso-Vuolingon vesistä laskee Isosalmen kautta suoraan Alaiseen. Iso-Vuolinko on pinta-alaltaan noin 165 ha kokoinen järvi, joka on tyypiltään pieni humusjärvi (Ph). E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa hyväksi.

Iso-Vuolingon rannat ovat karuja, metsäisiä ja kivisiä, jonka vuoksi maataloutta ei juuri ole. Ke- säasuntoja on sen sijaan runsaasti (Kuvat 8 ja 9).

(12)

Kuva 8. Iso-Vuolingon ilmaversois- ja kelluslehtiskasvillisuutta linjalla 10.

(13)

sekä kellus- ja pohjalehtisistä lajeista. Ulpukka ja suomenlumme edustivat yleisimpiä lajeja. E

ko- loginen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa hyväksi.

Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,70 (hyvä) ja RI-arvoksi saatiin 0,75 (hyvä). Tyyppilajien skaalattu suhteellinen osuus eli on 1,00 (erinomainen). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on erinomainen (0,82).

3.1.5 Kuuhankavesi

Kuuhankavesi sijaitsee Keski-Suomen Hankasalmella. Hankaveden ja Kuuhankaveden yhdistää Pellisensalmi, josta vedet virtaavat Kuuhankaveden pohjoisosaan. Kuuhankavedestä vedet laskevat edelleen Venejoen kautta Kynsiveteen. Kuuhankaveden vedenkorkeutta säännöstelee Vene- kosken voimalaitos, joka sijaitsee Venejoen varrella. Järven pinta-ala on 18,37 km² ja likimääräi- nen vedenpinnan korkeustaso +98,8 metriä. Järven pinnankorkeudeksi mitattiin +98,56 m. Pin- nan korkeus määritettiin differentiaali-gps:llä (Trimble Geotrim).

Kuuhankavesi kuuluu pieniin ja keskikokoisiin vähähumuksisiin järviin (Vh). E

kologinen tila on ar- vioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa hyväksi.

Kuuhankaveden rannat ovat maankäytöllisesti pääosin metsä- ja maataloutta. Järven pohjois- osassa sijaitsee myös Hankasalmen kirkonkylä. Kesämökkiasutusta on myös jonkin verran (Kuva 10).

Järveltä havaittiin 33 kasvilajia. Kasvillisuus koostuu sarakasvillisuudesta, uposkasveista sekä kellus- ja pohjalehtisistä lajeista. Ulpukka ja isosorsimo, kortteet sekä ahvenvita edustivat ylei- simpiä lajeja. Järven vesikasvillisuutta ei ole kartoitettu aiemmin, joten järvelle tehtiin 12 uutta linjaa (Kuva 11).

(14)

Kuva 11. Kuuhankaveden ilmaversoiskasvillisuutta linjalla 12.

Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,96 (erinomainen) ja RI-arvoksi saatiin 0,73 (hyvä). Tyyppila- jien skaalattu suhteellinen osuus eli on 0,74 (hyvä). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on erinomainen (0,81).

3.1.6 Kuuhankavesi, Asemanselkä

Asemanselkä ja Pellisensalmi kuuluvat Kuuhankaveteen. Asemanselän ja Kuuhankaveden yhdis- tää Pellisensalmi, josta vedet virtaavat Kuuhankaveden pohjoisosaan. Asemanselkä on matalampi kuin Kuuhankavesi, joten se kuuluu pieniin ja mataliin vähähumuksisiin järviin (Mh).

Asemanse- län ekologinen tila on arvioitu aiemmin hyväksi.

Järven pinnankorkeudeksi mitattiin +98,57 m.

Pinnan korkeus määritettiin differentiaali-gps:llä (Trimble Geotrim).

Asemanselän rannat ovat maankäytöllisesti Kuuhankaveden tapaan metsä- ja maataloutta. Jär- ven eteläosassa sijaitsee myös sahateollisuutta. Kesämökkiasutusta on myös jonkin verran (Kuva 12).

(15)

Järveltä havaittiin 38 kasvilajia. Kasvillisuus koostuu sarakasvillisuudesta, uposkasveista sekä kellus- ja pohjalehtisistä lajeista. Ulpukka ja isosorsimo, kortteet sekä ahvenvita edustivat ylei- simpiä lajeja. Järven vesikasvillisuutta ei ole kartoitettu aiemmin, joten järvelle tehtiin 8 uutta linjaa (Kuva 13).

Kuva 13. Kuuhankaveen Asemanselän ilmaversois- ja kelluslehtiskasvillisuutta linjalla 1.

(16)

Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,96 (erinomainen) ja RI-arvoksi saatiin 0,73 (hyvä). Tyyppila- jien skaalattu suhteellinen osuus on 0,74 (hyvä). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on erinomainen (0,84).

3.1.7 Kyyvesi, Viikarinlahti

Viikarinlahti sijaitsee Kyyveden länsiosassa yli 10 km päässä Haukivuoren taajamasta. Viikarin- lahti on hyvin matala ja useimmilla paikoilla linjat jatkuivat koko järven läpi. Viikarinlahti kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin (MRh). E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuun- nitelmien ekologisessa luokassa hyväksi.

Lahden rannoilla on kesämökkejä ja vähän myös maataloutta (Kuva 14).

Viikarinlahdelta havaittiin 39 lajia. Kasvillisuus koostui pääosin kelluslehtisistä ja vesisammallista, sekä näkinpartaislevästä (Kuva 15).

(17)

Kuva 15. Viikarinlahden ilmaversois- ja kelluslehtiskasvillisuutta linjalla 5.

Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,65 (hyvä) ja RI-arvoksi saatiin 0,76 (hyvä). Tyyppilajien skaalattu suhteellinen osuus eli on 0,35 (välttävä). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on tyydyttävä (0,59).

3.1.8 Puulan Siikavesi

Siikavesi on osa Puulan vesistöä, joka sijaitsee aivan Puulan luoteisosassa. Siikaveden yhdistää Puulaan Sikosalmen kanava. Siikaveden kuntoa uhkaa mm. Joutsan ja Haukivuoren soiden turvetuotanto. Järvi on tyypiltään p

ieni humusjärvi (Ph), jonka

E

kologinen tila on arvioitu 2016- 2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa hyväksi. Järveltä oli tehty myös aiempi vesi- kasvikartoitus, mutta tässä yhteydessä tehtiin uudet linjat.

Järven ympäristössä on kesäasutusta ja maataloutta jonkin verran (Kuva 16).

(18)

Siikavedeltä havaittiin 25 lajia. Kasvillisuus koostui pääosin ilmaversoisista kuten järviruo’sta, joka esiintyy paikoin hyvin runsaana, myös ruskoärviää tavattiin lähes joka linjalta (Kuva 17).

Kuva 17. Siikaveden ilmaversoiskasvillisuutta linjalla 5.

(19)

jien skaalattu suhteellinen osuus on 0,83 (erinomainen). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on hyvä (0,77).

3.1.9 Suontee

Suontee on iso 38 km pitkä järvi Kymijoen päävesistössä. Se sijaitsee Keski-Suomen ja Etelä-Sa- von maakunnissa. Suonteen pinta-ala on 149 km². Sen yleisilme on rikkonainen runsaiden saa- rien vuoksi (534 kpl). Suontee on kymijoen vesistön Sysmän reitin latvajärvi ja se jakautuu pohjois- ja eteläosaan. Suontee on suhteellisen matala, kirkasvetinen järvi Joutsan, Hirvensalmen ja Pertunmaan kuntien alueella. Järven suurimmat selät ovat Saposelkä, Kataatselkä, Hautoselkä, Kämpinselkä ja Kotkatselkä. Järven jakaa pohjoiseen ja eteläiseen osaan kapea Ollinsalmi Har- sunselän ja Leväsenselän välissä.

3.1.10 Pohjoinen

Suontee-järven pohjoisosa on matalaa ja rehevää, eteläosa karua ja saaristoista. Pohjois-Suon- teen yläosa Häränniemi ja Saposelkä ovat lievästi reheviä ja ruskeavetisiä. Alempana Kataat- selkä, on karu ja kirkasvetinen. Pohjois-Suontee kuuluu tyypiltään

suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh).

^E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa hy- väksi.

Järven ympärillä on runsaasti kesäasuntoja sekä jonkin verran maataloutta. Järven humuspitoi- suus vähenee nopeasti siirryttäessä Kotkatselältä Kataatselälle (Kuva 18).

Järveltä havaittiin 34 kasvilajia. Kasvillisuus koostuu pääosin pohjalehtisistä sekä uposkasveista (Kuva 19). Tummalahnaruoho ja nuottaruoho edustivat yleisimpiä lajeja. Järven vesikasvillisuutta ei ole kartoitettu aiemmin, joten järvelle tehtiin 18 uutta linjaa.

(20)

Kuva 19. Suonteen Pohjoisen ilmaversoiskasvillisuutta linjalla 5.

Skaalatuksi PMA-arvoksi saatiin 0,72 (hyvä) ja RI-arvoksi saatiin 1,00 (erinomainen). Tyyppila- jien skaalattu suhteellinen osuus on 0,96 (erinomainen). Skaalattujen muuttujien keskiarvon perusteella järven tila on 0,96 (erinomainen).

3.1.11 Etelä

Kapean salmiosuuden jälkeen aukeaa Etelä-Suontee, joka on karu ja kirkasvetinen. Keski-Suo- men maakuntaan kuuluu koko Suonteen pohjoisosa ja Etelä-Suonteen pinta-alasta hieman yli puolet. Suontee kuuluu Natura 2000 -kohteisiin. Etelä-Suontee kuuluu tyypiltään

suuriin vähähu- muksisiin järviin (SVh).

E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologi- sessa luokassa erinomaiseksi.

Järveä ympäröivät loivapiirteiset rehevät metsäalueet sekä runsaasti kallioisia pikkusaaria. Ran- nat ovat huomattavassa määrin kallio-, lohkare- ja kivikkorantoja, mutta alavimmilla rannoilla on myös hiekkarantoja. Rajauksen metsät ovat vanhoja luonnontilaisia lehtipuuvaltaisia metsiä, jotka ovat tärkeitä mm. linnuston suojelussa (Kuva 20).

(21)

Järveltä havaittiin 30 kasvilajia. Kasvillisuus koostuu pääosin pohjalehtisistä ja uposlehtisistä lajeista. Järven vesikasvillisuutta ei ole kartoitettu aiemmin, joten järvelle tehtiin 18 uutta linjaa (Kuva 21).

Kuva 21. Suonteen Etelän niukkaa kasvillisuutta linjalla 3.

(22)

3.1.12 Sääksjärvi

Sääksjärvi on melko iso järvi Vuoksen päävesistössä. Järvi on säilynyt suhteellisen luonnontilai- sena. Järvi kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin (MRh).

Järveä ympäröivät loivapiirteiset rehevät metsäalueet ja siinä on runsaasti kallioisia pikkusaaria.

Rannat ovat huomattavassa määrin kallio-, lohkare- ja kivikkorantoja, mutta alavimmilla rannoilla on myös hiekkarantoja. Rajauksen metsät ovat vanhoja luonnontilaisia lehtipuuvaltaisia metsiä (Kuva 22). E

kologinen tila on arvioitu 2016-2021 vesienhoitosuunnitelmien ekologisessa luokassa erinomaiseksi.

Järveltä havaittiin 23 kasvilajia. Kasvillisuus koostuu sarakasvillisuudesta, uposkasveista sekä kellus- ja pohjalehtisistä lajeista. Järvikaisla, pullosara, ulpukka sekä lumme ovat yleisimpiä lajeja (Kuva 23).

(23)

Kuva 23. Sääksjärven ilmaversois- ja kelluslehtiskasvillisuutta linjalla 4.

Jyväskylässä 3. päivänä joulukuuta 2019 RAMBOLL FINLAND OY

Ympäristö ja terveys

Janne Ruuth

FM, ympäristöasiantuntija

(24)

4. KIRJALLISUUS

Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. 1998. Retkeilykasvio. Luonnontieteellisen kes- kusmuseon kasvimuseo. Helsinki.

Jukka Aroviita, Sari Mitikka ja Sanna Vienonen. 2019. Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperus- teet vesienhoidon kolmannella kaudella. Suomen ympäristökeskus SYKE. 2019

Koponen T., Karttunen K. & Piippo S. 1995. Suomen vesisammalkasvio – Aquatic bryophytes of Finland. Bryobrothera vol 3. Helsinki 1995.

Kuoppala M., Hellsten S. & Kanninen A. 2008. Sisävesien vesikasviseurantojen laadunvarmennus.

Suomen ympäristö 36/2008. Suomen ympäristökeskus.

Langangen A. 2007. Charophytes of the Nordic countries. Oslo. 2007.

Langangen, A., Koistinen, M., Blindow., The charophytes of Finland. Memoranda Societatis pro fauna et flora Fennica 78 (2002): 1, s. 17-48

Leka J., Valta-Hulkkonen K., Kanninen A., Partanen S., Hellsten S., Ustinov A., Ilvonen R. & Airak- sinen O. 2003. Vesimakrofyytit järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Maastomene- telmien ja ilmakuvatutkimuksen käyttökelpoisuuden arviointi Life Vuoksi –projektissa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 312.

Mossberg B. & Stenberg L. 2005. Suuri Pohjolan kasvio. Tammi. 4. painos.

Meissner K., Aroviita J., Hellsten S., Järvinen M., Karjalainen S.M., Kuoppala M., Mykrä H. & Vuori K.-M. 2013. Jokien ja järvien biologinen seuranta – näytteenotosta tiedon tallentamiseen.