Pitkäkankaan talo
Alkujaan Sirola/Puromäen torppa
"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto"
äin myös Pitkäkan- kaalla, jonka piha
piirissä oleva kuusi saattoi jo olla pienenä taimena odottelemassa juurellensa ensimmäisiä asukkaita n. 170 vuotta sitten. Siis torppa ja kuusi ovat sa
manikäisiä.
Pitkäkangas on talo, joka alue
vaihdossa siirtyi Karstulan kunnasta Saarijärven kaupunkiin. Rippikirjas
sa 1843-1852 se esiintyy ensimmäistä kertaa Pitkäkangas- nimellä Sirola 2 Puromäen torppana. Maarekisteriin se on merkitty v. 1928 itsenäiseksi ti
laksi, Villiam Pekkasen omistukseen numerolla 2:13.
Kalle ja poika Villiam seikkailivat Amerikassa, niin kuin karstusilla oli tapana.
s 1818, vaimo Hedvig Matintytär s.
1814. Lisäksi asukkaiksi on merkitty itsellinen, eläkeläinen Simon Juhon
poika Sironen s. 1784 sekä torppari, itsellinen, Tuomas Tuomaanpoika Rämänen s. 1817 Puromäestä, vaimo Maija Leena Aatamintytär, s. 1827.
Tuomaalle ja Maijalle syntyi 10 lasta, joista vanhin tytär Maria s. 1847 oli allekirjoittaneiden mummujen Hannan ja Siljan, äiti ja Metsälam
men Elias Konttisen puoliso.
Kolme muuta vävyä Taavetti Lam
pinen, Härkä-Taavetti, vaimo Leena Sovia ja torppariksi nimetty Gabri
el Konttinen Metsälammilta, vaimo Selma asuivat Pitkäkankaalla
Neljäs vävy oli Haapa-Heikki, Koskenkylän Haapalasta, vaimo Anna Kaisa.
Tuomas kuoli 1877. Vuonna 1880 Kuoppalan Jokelan Sillanpään tor
pasta muuttivat Taavetti Kauppala, vaimo Anna ja tytär Tilta Pitkäkan- kaalle. Siellä asuessaan heille syn
tyi lisäksi Nestori, Taavetti, Onni ja Emma. Anna kuoli kohta viimeisen lapsen synnyttyä ja perhe muutti aluksi Riutalle ja sieltä Amerikkaan vuonna 1890.
Tiedetään, että Pitkäkankaalla on asunut muitakin kuten Taavetin isä Hermanni, äiti Stina ja veljet Richard, Hermanni ja Kalle sekä sisko Hilda ja Juho Villenpoika Riutta.
Pekkaset muuttavat Pitkäkankaalle
Nykyinen Pitkäkangas on Pekkasten suvun omistuksessa. Pekkaset ovat lähtöisin Petäjäveden Kintauksesta.
Täältä Kalle Pekkanen s. 1802 lähti v.
1854 Kalmarin taloa ostamaan. Tästä kaupanteosta on olemassa mielen
kiintoinen tarina, jossa köyhäksi pu
keutunut Kalle lyö pöytään yllättäen kauppasumman kvartaali kerrallaan ja saa talon omakseen.
Kallen poika Johan Kasperi ja Pu
romäen Leena Rämänen muuttivat 1865 Kalmarin talosta n:ro 3 (samal
Ensimmäiset asukkaat
Pitkäkankaan ensimmäisinä asuk
kaina mainitaan Juho Jöraninpoika
Taavetti ja Anna Kauppalan Pitkäkan
kaalla syntyneet lapset Tilta, Nestori ja Taavetti. Muuttivat Amerikkaan isänsä kanssa. Tilta palasi Suomeen.
la numerolla Mikkolanaho, Pirttinie
mi, Humalamäki, Kuusela ym) Puro- mäkeen Leenan kotitaloon. He ovat Pitkäkankaalle muuttaneen Kallen (Karl Gustaf Basilius Pekkasen) s.
1862 vanhemmat. Kallen vaimo oli Tilda os. Pajumäki s 1859.
Sisarukset Emilia, Otto ja Viljam Pekkanen
Vanhin lapsi Emilia (Milja) syntyi Puromäessä ja pojat Otto ja Viljami Pitkäkankaalla.
Milja muutti aikanaan Kuoppalan Jakolaan emännäksi, Otto eleli poi- kamiehenä Pitkäkankaalla ja Viljami nai Almansa Pirttiniemestä. Nuo
rempia lapsia oli vielä Onni (kuoli vuoden ikäisenä), Alma ja Onni.
Kallen aikana Pitkäkankaalla asuivat myös Amerikkaan muutta
neet itsellinen Niklas Heikinpoika Peltonen ja vaimo Josefina Heikin- tytär Sironen, joka oli Koskenkorvan Eliaksen täti.
Viljami oli paikkakunnalla vaikut
taja, joka osallistui monenlaisiin luot
tamustehtäviin. Hän oli Karstulan kunnanvaltuutettu ja toimi huolto- lautakunnassa. Hän oli myös Kalma
rin Osuuspankin hallituksen jäsen.
Richard Kauppala, tuntematon ja Kalle Pekkanen Amerikassa.
20
Pitkäkangas v. 1910. Kalle ja Tilda Pekkanen ja lapset Viljami, Otto ja Emilia.
Raitasen Toivo haki pankista lai
n aaja Viljami toteaa: "Tämä mies elät
tää vaimonsa vaikka seipään nokkaan, kyllä sille pitää laina myöntää”.
Piippu-ukkona tunnettu Viljami oli pidetty mies paikkakunnalla.
Kerrotaan, että myös vähäosaisten asiat olivat lähellä hänen sydäntään.
Häntä jopa moitittiin siitä, että "hel
li" köyhää kansaa liikaakin.
Isäntien joukossa tiesi kuitenkin paikkansa ja oli varsin sanavalmis vitsien laukoja niin arjessa kuin juh
lassakin. Toisinaan jutut olivat aika ronskinlaisia. Vilkkaan ja suulaan isännän rinnalle tarvittiin vakaampi ja hiljaisempi emäntä, Alma, Pirtti- niemestä.
Kun Pirttinimen Alma ja Arvi oli
vat siinä iässä, lauloi isä, Pirttiniemen Jussi, tähän tapaan:" Keinu keinuni korkealle Pekkasen Viljamin lailla, Alma on nuori kuin kedon kukka ja Arvi on Oikaria vailla".
Otto pilkkoo puita kuusen juurella.
Työtä pelkäämätön Otto-veli ahersi poikamiehenä talon hyväksi.
Anteliaaseen sukuun kun kuului, möi Onni Kauppalalle Kuuselan ton
tin markalla.
Heikki Huuha töytäisee autollaan Ottoa ja tämä joutui sairaalan. Heik
ki lupasi sairaalakulut maksaa, vaan Otto ei siihen suostunut. Oton voin
tia kysyttiin. "Kyllä Otto jo hyvin voi, kuuluu jo nipistelevän hoitajia".
Vanha emäntä Tilta kantaa ruo
kaa Kallelle peräkamariin. Ujon oloi
nen Tilta pyytää pöydästä silakkaa ja Otto tuhahtaa: "M itä siinä kerjäätte, sen kun otatte, siinä niitä on ".
Viljamilla ja Otolla oli joskus eri
mielisyyksiä tai jos Otto muuten oli tuohtunut, käski hän ottaa kuvansa pois peräkammarin seinältä.
Otto ja Salon Niilo ovat korvik
keella Tiehaarassa. Otto: "Tässähän on papuja, ota Niilo suuhus ja nie
laise".
Otto ottaa käsiinsä kaverin saa
man ison lohen ja lohi pomppaa kä
sistä veteen. Otto: "Etpähän karkaa toisten"
Otolla ja Salon Vihtorilla oli joku riita. Päätä lyhemmän, tulistuneen Oton silmissä Vihtori näytti pienel
tä ja hän tohti iskeä kaveria halolla päähän: "Sattuiko Sinuun, minuun ei sattunut".
Otolta kysyttiin kuinka Nappar- Kalle pärjää puitten pilkkomisessa:
"Hyvin, kun Kalle saa kepin poikki, ei sitä toisen evää tarvitse katkaista.
Pitkäkankaasta muodostui seu
dulle paikka, jossa ohikulkijakin ruo
kittiin ja ruoka-aikaan sinne muuten
osuneet kutsuttiin talon pöytään ate
rioimaan.
Kun jotain hätää tai ongelmaa oli olevinaan, sanottiin: "Vie sanaa Pit- käkankaalle" tai jos ei tiedetty mihin ryhdyttäisiin: "M ennään Pitkäkan- kaalle piimää juom aan".
Oli siis paikka, josta apua olisi saatavista jos ongelmia olisi ilmaan
tunut.
Viljamin ja Alman perhe
Viljamilla ja Almalla oli 3 tytärtä ja 3 poikaa. Pekkaset menettivät kak
si poikaansa, Matin ja Pentin viime sodissa. Saima meni Penttilään (Sy
simäkeen) emännäksi, Liisa avioi
tui Raimo Oikarin kanssa ja muutti tätinsä M iljan hallinnassa olleeseen Jakolaan. Nuorin tyttäristä, Helena Mikkonsa kanssa, asusti ensin Ala
taloa ja asuvat nykyisin Sillanpäässä Mikon kotitalossa.
Pitkäkankaan isännäksi jäi Antti, joka avioitui Erkkilän tyttären Airin os. Koskinen kanssa.
Kerrotaan, että kerran Antti lähti pankkiin illalla kello 11. Vaari, Ruu- naniemen Jussi, otti pojan vastaan Ruunaniemen pankkikamarissa, jossa Kalmarin Osuuspankin asi
at hoidettiin. "Vai olet sinä ostanut moottoripyörän". Niin Antti sai ra
hat ostoksiinsa keskellä yötä.
Antin ollessa Pitkäkankaan isän
tänä, Viljam ja Alma asustivat Hei- jostenmäen jyrkänteellä sijainneessa Siintolassa.
Runsaan 300 metrien päässä Pit
käkankaan pihapiiristä on K ehula- nimellä tunnettu vanhan rakennuk
sen paikka. Sieltäkö kehut Viljamin elämänmyönteisestä tyylistä ovat peräisin?
Viljam ja Alma.
21
Pitkäkangas tänään
Antin poistuttua keskuudestamme, elämä jatkuu Pitkäkankaalla. Timo jatkaa isäntänä ja Pasin perheellä on kotinsa aivan vieressä.
Airi sai 14 vuoden ikäisenä en
simmäiset kangaspuunsa. Oma isä oli ne tehnyt ja mieleiset olivat. Itse kasviväreillä värjäämistä villalan
goista on taas syntymässä kaunis ja värikäs seinäryijy. Monenlaisia mui
takin taidokkaita käsitöitä on uutte
ran emännän hyppysistä syntynyt meidän ihailtavaksi.
Airin pitkään jatkuneeseen kan
kaankudontaan ei loppua näy, vaik
ka Koivuharjun koululla kutominen Lankojen värjäystä Heijostenkoskella. Vas. Mirja Oikari, Terttu Mäkinen, Eila päättyy piakkoin. Vuonna 1987 an- Koskinen, Anni Patama, Mirja Eklund ja Airi Pekkanen. Villat Oikarin Mirjan toi Karstulan kunta harrastuspiirien lampaista.
käyttöön Koivuharjun koulun tilat.
Silloin aloittivat Pääjärven kutojat (myöhemmin Lumppumummut ja Pellavamissit) toimintansa. Vanha Pääjärven pitäjä oli aikanaan laaja- alainen ja niin myös tämän ryhmän jäsenistö muodostui ainakin Kars
tulan, Saarijärven ja Pylkönmäen alueen asukkaista. Porukka kutoi kirjanpidon mukaan kangasta erää
nä vuonna 700 metriä. Sillä olisi peit
tänyt Pitkänkankaan kiviaidan.
Kuusi. Pitkänkankaan kuusella on mit
taa 27,3 metriä. Ympärysmitta rinnan korkeudelta 3,16 cm, tyvestä 3,64 cm, pisimmät oksat 5,85 cm . Vuosirenkais
ta laskettu Leppämäen kuusi todettiin 150 vuoden ikäiseksi. Jos Pitkäkankaan kuusen iäksi arvioidaan 170 vuotta, se on ollut pienenä taimena silloin, kun ensimmäiset asukkaat ovat aloitelleet Pitkäkankaalla. Kuusen alla on ainakin pyöritetty tahkoa ja pilkottu puita. Kuu
sen mittaukset ja arviot v. 2007 Tuomo Sironen ja Antti Tarvainen.
(Kuva Tuomo Sironen elokuussa 2007)
22
Mahtava kuusi ja kiviaita
Pitkäkankaan pihapiiriä hallitsee mahtava kuusi, mutta pihaan vie
vää tietä reunustaa yhtä edustava muistomerkki, kiviaita. Äskettäin edesmennyt Antti Pekkanen sanoi:
"E i sitä meidän väki ole rakentanut, se on siinä aina ollut". On kuitenkin ilmeistä, että peltojen raivaus on alkanut jo ennen Tuomas Tuoman- pojan aikaa. Se on jatkunut Taavet
ti Kauppalan ja hänen veljiensä ja muun väen toimesta. Kiviä nousee pelloilta jatkuvasti metsään ajetta
vaksi ja aitaakin on varmaan jatket
tu. Eiköhän Pekkasilla ole ollut oma osuutensa tässä projektissa sillä aitaa on kaikkiaan 700 metriä.
Pitkänkankaan kuusella on m it
taa 27,3 metriä. Ympärysmitta rin
nan korkeudelta 3,16 cm, tyvestä 3,64 cm, pisimmät oksat 5,85 cm (vertaa v.
1985 Manta myrskyssä kaatuneeseen Leppämäen kuuseen). Vuosirenkais
ta laskettu Leppämäen kuusi todet
tiin 150 vuoden ikäiseksi. Jos Pitkä
kankaan kuusen iäksi arvioidaan 170 vuotta, se on ollut pienenä taimena silloin, kun ensimmäiset asukkaat ovat aloitelleet Pitkäkankaalla. Kuu
sen alla on ainakin pyöritetty tahkoa ja pilkottu puita.
Kuusen mittaukset ja arviot v. 2007 Tuomo Sironen ja Antti Tarvainen.
Vähän omia tietoja ja muistoja, enemmän muiden kertomia Heikki Kauppala, arkistotiedot Tuomo Sironen
Kiviaita (Heikki Kauppala v. 1998).
Viljamin ollessa Lempäälässä vei isä Kal
le hänelle sinne leipää.
23
