Professori Taisto Ahtolan muistelus · DIGI

Professori Taisto Ahtolan muistelus

Taiteen juuret ovat Huittisissa syvällä kotoisessa maaperässä. Onhan täältä peräisin maailman kaunein kivikautinen taideteos, hirvenpäälöydös. Taustaa ajatellen

oli

paikallaan, että maamme ensimmäinen puhtaasti maaseudulle perustettu taideyhdistys syntyi Huittisissa. Perustamiskokous pidettiin syys-

kuun 26. påivänä 1946 Keskuskahvilassa opettaja Taisto Ahtolan toimiessa kokouksen puheenjohtajana

ja

toimittaja Vilho Ronimuksen ollessa sihteeri-

nä. Op. Ahtola valittiin myös yhdistyksen puheeqiohtajaksi.

Huittisten Taideyhdistys r.y:n ^pe- rustajajäsen professori Taisto Ahtola kertoi puhelinhaastattelussa, että aia-

tus

taideyhdistyksen perustamisesta

syntyi yksityisessä keskustelussa ja piirilääkäri Harald Enwald'in ehdo-

tuksesta.

Vaikka Enwaldit olivat

tarkkoja

rahankäytössä,

oli

^heillä

runsaasti taidetta, mm. ^Rissasta. Tri Enwaldin sisarilla,

joista

_Bertha oli arkkitehti

ja

mukana taideyhdistys- puuhassa, oli tauluja katosta lattiaan.

Muistan, kun kerrankin menin heille Pääskyniemeen, Ahtola kertoi, häkää oli vallan kauheasti, kun oli säästetty lämmityksessä panemalla pellit aikai- sin kiinni. Hädin tuskin pääsin ulos,

kun jalat

rappusilla kolisivat alta.

Mutta "matamit" eivät olleet millän- säkään.

Olin

silloin opettajana Sammun kansakoulussa, Ahtola

jatkoi.

_Kut-

suimme, vaimoni Rakel

ja

minä, tai- demaalari

Mikko

Oinosen

ja

rouva

Elli

Oinosen Sampuun, jossa he vii- pyivätkin kaksi kesää. Mikko Oino-

nen

oli

yhdistyksen ulkopuolinen ja piti sopivana taideyhdistyksen perus- tamista Huittisiin,

ja

antoi siten kor- kean tason siunauksen. Kuuluimme Suomen Taideyhdistykseen

ja

olim- me osallisia arpajaisista. Kerran tuli voitto Soldanin maalaus

ja

se meni Varholle. Finnish Chemicals'in johta-

ja

Kosti Varho ja rouva Varho olivat mukana taideyhdistyksessä. Samoin apteekkari Eino Haapanen, joka kuu- lui johtokuntaan niinkuin myös kemi- kaliokauppias

Erkki

Särmä varapu- heenjohtaj ana. Ja johtokunt _aan kuu- luivat tietenkin ne rouvat: ^vaimoni Rakel, Maileena Noppari

ja

Impi Heinonen. Muistaakseni koristeveis-

täjä

Vihtori Nieminen kuului myös johtokuntaan.

Ja ^mukana

^olivat

maisteri Erkki Nuutinen

ja

opettaja Paavo Hosia johtokunnan _varajäse- ninä. (Tilintarkastajiksi valittiin ^pe- rustamiskokouksessa kauppiaat Otto Lauro

ja

Armas Lehtonen, varalle kamreeri Helmi Elo

ja

maisteri John Martoma.)

hof. Ahtola esittelemässä huittislaisille taidemuseota.

Yleensä kokoonnuttiin yksityis- kodeissa,

jonne tuli joku

taiteilija esiintymään. Kerran

toin

professori

Aune

Lindströmin esitelmöimään.

Muistuttelen tuoneeni erään kerran

myös Ester

Heleniuksen taidetta Lauttakylään, kun ihailin häntä niin kovin. Joskus kokoonnuttiin ravinto- la Osalassa, muistan kun pidin siellä esitelmän

eri

taidesuunnista.

Meillä oli useita taidenäyttelyitä siihen aikaan. Kerran saatiin järjes- tää Satakunnan maakuntataidenäyt- tely. Professori Edvard Richter, Hel- singin Sanomien monivuotinen ar- vostettu arvostelija sekä taiteilija, leh-

tori

Arvo Iissalo Raumalta, vaimoni Rakel ja minä muodostimme juryn ja arvostelimme

työt.

Lehdistötilaisuu- dessa prof. Richter päästi vain yhden

valokuvaajan kerralla sisään, sillä hän ei voinut sietää, että hänen kas-

vojaan kuvattiin sivultapäin. Popu-

lääristi esiteltiin taidetta.

Sankaripatsas

oli

yhdistyksen aikaansaannos, sanoi Ahtola. Toisen-

laisiakin mielipiteitä

on

esitetty.

-

Kun

alettiin etsiä uutta sankarihau- taa

ja

-muistomerkkiä, pidettiin ko- koukset papeilla (Elovaaralla ja Joki- sella) pappiloissa

siellä

Loimijoen Satakunnan maakuntanäyttelyn jury

Ahtola, prof. Edv. Richter

ja

lehtori

4O-luvulta: op.

A.

^Iissalo.

20

T.

Ahtola, rva ^Rakel

rannoilla. Patsaskokouksista pidettiin pöytäkirjaa ja viralliset päätökset oli- vat olemassa. Muut taideyhdistyksen kokoukset olivat hengeltään vapaat.

Se ilmapiiri

ja

henki siellä. . ., profes-

sori veti henkeä syvään mieluisissa

muisteluissa. Minä neuvottelin ku- vanveistäjä

Lauri

Leppäsen kanssa, Ahtola jatkoi. Leppäsellä oli juuri te- keillä Kauhajoen sankaripatsas: kuo- leva sotilas enkelin edessä. Kun Lep- pänen kuuli Huittisten sankaripatsas- hankkeesta, hän innostui, että hän

haluaisi tehdä sankaripatsaan koti- paikkakunnalleen,

ja

sanoi että voisi käyttää samaa enkeliä osana mikä

on ^Kauhajoen

sankaripatsaassa.

Leppänen teki myös reliefin punais-

ten

patsaaseen 4O-luvun loppuvai- heessa.

Huittisissa

oli

kiinteätä

ja

vil- kasta toiminnan aikaa sodan jälkeen.

Innostus

kohdistui

kotipaikkakun- taan. Mikko Oinonen maalasi paljon huittislaisia maisemia mm. Nanhial-

la,

Rekikoskella, Saarikoskella ja

Vanhassakoskessa

sekä

runsaasti kukka-aiheisia tauluja. Me, vaimoni Rakel

ja

minä olimme oppilaina, vai- moni vielä enemmän kuin minä. Jos-

kus

kesäisin aamukolmelta mestari

herätteli meitä maalaamaan.

Oinonen löysi lukemattomia maail- man ihanimpia tontinpaikkoja Huitti- sissa. Joskus minä asettelin tikkuja maahan, kun suunnittelimme raken-

nusta "tontille", Ahtola

muisteli.

Vuonna 1946 Sammun kansakoulul- la oli taiteilija Mikko Oinosen näytte-

ly

Huittisissa maalaamistaan töistä.

Autoja oli koko koulun piha täynnä, vaikka

ei

siihen aikaan autoja ollut niin paljon kuin nykyään, mutta niitä tuli ympäri Satakuntaa. Ja mies saat-

toi tulla

aurankurjesta kesken kyn- nön. Koulu

oli

väkeä tulvillaan.

Valitettavasti Oinosen maalauksia ei jäänyt Huittisiin kovink aan paljon.

Jäi sentään kaunis sireenitaulu

ja

ap-

teekkari Haapanen

osti

seitsemän

maalausta yhteensä

yli

^miljoonan

markan hintaan. Minä olin puhemie- henä. Apteekkarilla oli arvokasta lat- tialla, parkettia

ja

barokkia, ^mutta kurjaa seinillä sitä ^ennen.

En muista kuka oli taideyhdis- tyksen ensimmäinen sihteeri. Oliko- han se väri- tai kangaskauppias Ma-

ria

Virtasen ottotytär (Mailis Virta- nen),

joka _muutti

_Ruotsiin. Kun vuonna -77 täytin 60 vuotta minut kutsuttiin Huittisten Taideyhdistyk- sen kunniajäseneksi

ja

puheenjohtaja Kalle Siukola

toi

minulle viirin. Kai se taideyhdistys siellä vieläkin jollain tavalla toimii.

Toimiihan se. Kiitoksia.

Mirja

Hovi Huittisten Museo- ja kotiseutuyhdistyksen retkeillessä Hämeenlinnassa -79 inten-

dentti Ahtola esitteli taidemuseota huittislaisille.