83 Pertti Haaparanta Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 1/2000
Vastaus professori Virénille
PERTTI HAAPARANTA Professori
HKKK
Olen kiitollinen suuresti arvostamalleni kolle- galleni professoriVirénillesiitä, että hän on vai- vautunut lukemaan kommenttipuheenvuoroni professoriPauniolleja vielä jaksanut esittää sy- vällisiä huomautuksia ajatuksiani kohtaan.
Professori Virén esittää kaksi päähuomautus- ta. Ensinnäkin hän ihmettelee sitä, mitä teke- mistä rahoitusmarkkinoilla on reaalitaloudellis- ten häiriöiden kanssa. Olen varmasti aivan si- vistymätön viimeisen parin vuosikymmenen kansantaloustieteellisen tutkimuksen tuntemuk- sessa. Käsitykseni on kuitenkin, että sekä teo- reettisten että empiiristen tutkimusten nojalla rahoitusmarkkinoilla on suuri merkitys sekä häiriöiden välitykselle että niiden synnylle. Juu- ri Viréninkin esiin nostamien informaatio-on- gelmien vuoksi osa yrityksistä ei saa rahoitusta vallitsevalla tuottotasolla haluamaansa määrää.
Monien tutkimusten mukaan nämä rahoitusra- joitteet osuvat rankimmin pieniin ja keskisuu- riin yrityksiin (esimerkiksi Gertlerin ja Gil- christinmuutaman vuoden takaisten tutkimus- ten mukaan). Lisäksi rajoitteet vaihtelevat suh- danteiden mukaan. Laajemmalle lukijakunnalle annan vihjeeksi, että hyvän johdatuksen näihin
tutkimuksiin saa teoksesta Freixas-Rochet (1997), luvusta 6 eteenpäin.
Virén johdattaa meitä huomautuksellaan pohtimaan ylipäätänsä sitä, miten eri markkinat kytkeytyvät toisiinsa.Alan Krueger ja Jürgen Pischkeovat korostaneet, ettäEuroopan työttö- myyden syy voi olla huonosti toimivissa hyö- dykemarkkinoissa, Andrew Oswald taas siinä, että omistusasuminen rajoittaa liikkuvuutta.
Mielestäni ei ole kaukaa haettua esittää rahoi- tusmarkkinoilla olevan vaikutusta, varsinkin kun riskin jako on selvästi eri puolilla tehtyjen tutkimusten mukaan tärkeä työmarkkinoilla vai- kuttava tekijä. Perinteisesti rahoitusmarkkinoi- den on ajateltu tarjoavan välineitä riskien hajau- tukselle, mutta informaatio-ongelmien vuoksi ne eivät tarjoa niitä riittävästi. Miksi tämä ei oli- si yksi hyvä lähtökohta pohtia työmarkkinoiden instituutioita?En ole tässä tietenkään aivan yk- sin. Juuri tämän vuoksi toin esilleMeadenaja- tuksenAgathotopiasta. Voisin myös viitata Ro- bert Shillerinkirjaan »Macro markets», jossa on kehitelty erilaisia rahoitusmarkkinamekanisme- ja esimerkiksi yksittäisen kansantalouden suh- dannevaihteluilta suojautumiseksi.
84
Katsauksia ja keskustelua – KAK 1/2000
Rajoittuneisuuttani en ymmärrä, miten taval- lisen kansalaisen riskejä tasaisi se, että hänen palkkansa vaihtelu kasvaisi? Palkkojen jäyk- kyys on kehittyneitä maita luonnehtiva ilmiö, USAon maa, jossa nimellispalkat ovat erittäin jäykät. TrumanBewleyn uusi kirja »Why wages do not fall during recession?» (Harvard Univer- sity Press) kannattaa lukea, jos haluaa ymmär- tää kuinka laajaa palkkojen jäykkyys USA:ssa on ja mistä jäykkyys johtuu.
Virénin toinen huomautus koskee yleissito- vuuden etuja työmarkkinoiden sisäpiiriläisyy- den vaimentamisessa. Olen varmasti käsittänyt tyhmyyttäni väärin jotakin, mutta eikö kollega Virénin oivallinen huomautus paperiteollisuu- desta nimenomaan ole argumentti keskitettyjen yleissitovien sopimusten puolesta?Eikö keski- tetty sopimus nimenomaan ole väline estää si- säpiiriläisyys? Oikeastaan määritelmän mukaan sisäpiiriläisyys on yritystason palkan määräyty- misen ongelma, joka siis määritelmällisesti voi- daan poistaa keskitetyillä sopimuksilla. Sisäpii- riläisyyden osapuolena ei muuten tarvitse olla paikallinen ammattiosasto, sisäpiiriläisyyttä voi syntyä muutenkin, kuten alan kirjallisuus hyvin osoittaa (teoriahan on alkujaan syntynyt kuvaa- maan joitakin USA:n työmarkkinoiden piir- teitä).
Vastaavasti minulta jää ymmärtämättä Viré- nin huomautus yleissitovuudesta liiallisen etsin- nän vähentäjänä. Vajavaisen ymmärrykseni mukaan tutkimuksessa on vuosien varrella kiin- nitetty huomiota mahdollisuuteen, että työnte- kijät voivat käyttää aikaansa muuhunkin kuin työnantajan kannalta tuottavimpaan toimintaan.
Siteeraamani Aghionin ym. artikkelin mukaan
tällaista ajankäyttöä, joka heidän mallissaan on myös yhteiskunnallisesti tehotonta, voidaan ra- joittaa yleissitovilla sopimuksilla. Toki työnte- kijöiden liikkuvuudella on muitakin määrittäjiä, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, onko liikku- vuus liiallista vai liian vähäistä. Jos työntekijöi- den liikkuvuus on Suomessa vähäisempää kuin muualla (väite, joka voidaan muuten kiistää), niin se kai ei itsessään sano mitään siitä, onko sitä liian vähän vai paljon.Aghionin ym. argu- mentin mukaan se voisi olla jopa osoitus siitä, että Suomen työmarkkinat toimisivat muita pa- remmin.
Onko muuten Suomen talouden sopeutumi- sessa pysyviin häiriöihin kuten Neuvostoliiton kaupan loppumiseen tai Nokian nousuun ollut joitakin isoja ongelmia? Suurempia kuin esi- merkiksi USA:n taloudella 1970- ja 1980 luku- jen taitteen ongelmiin?
Virénin mukaan olen kommentissani esittä- nyt ajatuksen, että »hinta- ja palkkaerot sinänsä ovat pahasta, ja että nimenomaan hinnat, palkat ja valuuttakurssit ovat syynä talouden häiriöi- hin». Ikävuosien karttumisen myötä lähinäköni on heikentynyt, enkä ole ehtinyt hankkia uusia laseja, joten en löydä tällaista kohtaa kirjoituk- sestani. Lopuksi kiitän vielä kerran professori Viréniä erinomaisesta palautteesta ja siitä, että hän palautti mieliimme alamme yhden unohde- tun klassikon, oman väitöskirjansa.
Kirjallisuus
Freixas X. ja J. Rochet (1997) Microeconomics ofBanking, MIT Press.
