91 Pekka Sauramo Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 1/2000
Vastaus Ripatille ja Virénille
PEKKA SAURAMO VTT, erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos
AnttiRipatti ja MattiVirénesittävät kirjoituk- sessaan muutaman artikkeliini (KAK 4/1999) liittyvän tarkennuksen. Ne ovat osuvia yhtä lu- kuun ottamatta.
Ripatti ja Virén kiinnittävät erityishuomion impulssivasteisiin, jotka muodostin osana raken- teellisen VAR-mallin estimointia (ks. kuvio!2).
Heidän mukaansa yksi kriittisen kommentin an- saitseva tutkimustulokseni on se, että impulssi- vasteiden nojalla positiivinen teknologiashokki alentaa pysyvästi työllisyyttä. Olen asettanut sa- nani todella epätarkasti, jos esittämäni impuls- sivasteiden tulkinnan voi tiivistää edellä esite- tyllä tavalla. Totesin kirjoituksessani, että im- pulssivasteiden nojalla positiivinen teknologia- shokki alentaa työllisyyttä lyhyellä aikavälillä.
Sen sijaan en missään yhteydessä totea sen alen- tavan työllisyyttä myös pitkällä aikavälillä. Tä- hän on hyvä syy: kuvioon 2 piirrettyjen luotta- musvälien nojalla teknologiashokin työllisyys- vaikutusta kuvaava impulssivaste ei eroa pitkäl- lä aikavälillä tilastollisesti merkitsevästi nollas- ta. Koska luottamusvälit tulee impulssivasteita tulkittaessa ottaa vakavasti, Ripatin ja Virénin esittämä tulkinta tuloksistani on liian voimakas.
Jos kuvion 2 teknologiashokkeja tulkittaessa otetaan huomioon luottamusvälit, niiden anta- ma kuva positiivisten teknologishokkien vaiku- tuksesta työn tuottavuuteen, kokonaistuotan- toon ja työllisyyteen on täsmälleen sama kuin JordiGalílla(1999) (Galí 1999,Figure 2, 261).
Luottamusvälien tärkeys korostuu myös tulkit- taessa Ripatin ja Virénin omia estimointeja. He tulkitsevat impulssivastekuvionsa (kuvio 2) ole- van impulssivastekuviotani paremmin sopusoin- nussa heidän intuitionsa kanssa, koska sen perus- teella positiivinen teknologiashokki lisää pysy- västi sekä työllisyyttä että kokonaistuotantoa.
Ripatti ja Virén ovat minua selvästi rohkeam- pia impulssivastekuvioita tulkitessaan. He muo- dostavat estimoimiinsa impulssivasteisiin liitty- vät luottamusvälit, mutta eivät ota niitä tulkin- nassa huomioon. Jos ne otetaan huomioon, voi- daan päätyä seuraavanlaiseen tulkintaan: posi- tiivisella teknologiashokilla ei ole tilastollisesti merkitseviä pysyviä vaikutuksia työllisyyteen eikä kokonaistuotantoon. Lyhyellä aikavälillä se lisää kokonaistuotantoa, mutta sillä ei ole ti- lastollisesti merkitsevää lisäävää tai vähentävää vaikutusta työllisyyteen.
92
Katsauksia ja keskustelua – KAK 1/2000
Tulkitsenkin tarkastelujamme siten, että tek- nologiashokkien väliset erot näkyvät lyhyen ei- vätkä pitkän aikavälin vaikutuksissa.
Ripatti ja Virén kiinnittävät huomiota myös siihen, että käyttämäniGalín (1999) malliin tu- keutuva lähestymistapa perustuu oletuksiin, jota eivät välttämättä täyty Suomen turbulentissa 1990-lukulaisessa ympäristössä. Tässä he ovat oikeassa.
On vaikeata päätellä, miten esimerkiksi pää- omakannan puuttuminen yksinkertaisesta mal- listani vaikuttaa analyysin kriittisessä vaihees- sa eli shokkeja identifioitaessa. Luulen kuiten- kin, että se mallin puute, jonka itse otin artikke- lissani esille, vaikuttaa erityisesti teknologia- shokkeja identifioitaessa ja tulkittaessa vieläkin enemmän kuin Ripatin ja Virénin esille nosta- mat puutteet. Tarkoitan oletusta edustavasta agentista. Mallilla ei pysty kuvaamaan esimer- kiksi toimipaikkarakenteen muutosten vaiku- tuksia koko kansantalouden keskimääräiseen työn tuottavuuden tasoon.
Juuri tämän puutteen takia varustin teknolo- giashokit lopulta lainausmerkeillä: »teknologia- shokit» eivät välttämättä kuvaa teoreettisen mallin mukaista teknologista edistystä toimi- paikkatasolla vaan rajua toimipaikkarakenteen muutosta ja työvoiman uudelleen allokaatiota.
Tällaista tulkintaa tukivat erityisesti MikaMa- lirannan (1997) mikroaineistojen analysoimi- seen perustuvat tarkastelut.
Ripatti ja Virén toteavat johtopäätöksenään, että yksinkertaisen lineaarisen mallin käyttöön perustuva 1990-luvun kehityksen karakterisoin- ti »voi olla ongelmallista». He ovat myös »hie- man epäuskoisia sen suhteen, että yksinkertai- sella lineaarisella kahden muuttujan mallilla voitaisiin kuvata kyseisen ajanjakson taloudel- liset muutokset».
Voin tiivistää omat kokemukseni voimak- kaampaan luonnehdintaan: 1990-luvun poik- keuksellisen talouskehityksen kaikkien oleellis- ten piirteiden kuvaaminen yksinkertaisella, esi- merkiksi kahden muuttujan aggregatiivisella VAR-mallilla on mahdotonta. Jos näet lähde- tään siitä, että keskeinen, erityisesti vuosien 1992–94 talouskehitystä hallinnut piirre oli raju toimipaikkarakenteen muutos, esimerkiksi työl- lisyyden ja tuottavuuden aggregatiiviset analyy- sit jäävät väistämättä puutteellisiksi.Aggrega- tiivisten mallien dimensioiden kasvattaminen (kahdesta) ei poista perusongelmaa.
Siksi kiintoisimmat lisäykset 1990-luvun ta- louskehityksen tarkastelussa saattavatkin jat- kossa perustua mikroaineistojen hyödyntämi- seen. Aggregatiivisten mallien estimoimiseen perustuvat makrotaloudelliset tutkimukset ovat kuitenkin suureksi avuksi tällaisia tutkimuksia tehtäessä. Vaikka yksinkertaisten aggregatiivis- ten mallien avulla ei voitaisikaan antaa 1990-lu- vun talouskehitystä luonnehtivia perusteellisia vastauksia, niiden avulla voidaan – epätäydel- listen vastausten antamisen ohella – muodostaa mikroaineistojen käyttöön nojautuvan tutki- muksen kannalta keskeisiä tutkimusongelmia jäsentäviä kysymyksiä.
Kirjallisuus
Galí, J. (1999), Technology,Employment, and theBusinessCycle:Do Technology Shocks Explain AggregateFluctuations?, American Economic Review, 89, 249–271.
Maliranta, M. (1997), Suomen tehdasteollisuu- den tuottavuus ja toimipaikkatason dyna- miikka, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 93(3), 493–508.
