AHMA YMPÄRISTÖ OY
Projektinro: 10747
KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016
OSA II: VESISTÖTARKKAILU
KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 OSA II: VESISTÖTARKKAILU
6.6.2017 Riitta Nurttila MMM, limnologi
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO ... 3
2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE... 5
3. AINEISTO JA MENETELMÄT ... 8
4. HYDROLOGISIA TIETOJA ... 11
4.1 LÄMPÖTILA JA SADANTA ... 11
4.2 VIRTAAMAT ... 12
5. VESISTÖJEN KUORMITUS ... 16
5.1 KYRÖNJOEN HAJAKUORMITUS ... 16
5.2 PUHDISTAMOJÄTEVESIEN AIHEUTTAMA VESISTÖKUORMITUS KYRÖNJOELLA ... 16
5.3 KYLÄJOEN KUORMITUS ... 18
5.4 VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN KUORMITUS ... 19
6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA (YHTEISTARKKAILUAINEISTO) .... 20
6.1 KYRÖNJOEN PÄÄUOMA ... 20
6.1.1 Vuoden 2016 tulokset... 20
6.1.2 Pitkän ajanjakson tulokset ... 23
6.2 JALASJOKI ... 26
6.3 SEINÄJOKI ... 29
7. VEDEN LAATU KYLÄJOESSA ... 32
8. PUHDISTAMOJÄTEVESIEN VESISTÖVAIKUTUKSET ... 34
9. MINIMIRAVINNETARKASTELU ... 35
10. VESISTÖJEN RAVINNEVIRTAAMAT ... 36
11. KYRÖNJOEN VEDEN LAATU EKOLOGISEN LUOKITUKSEN OSANA ... 37
12. VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN TARKKAILU ... 38
12.1 KYRKÖSJÄRVEN VEDEN LAATU ... 38
12.2 VOIMALAITOKSEN VESISTÖVAIKUTUKSET ... 39
12.2.1 Ainekuormitus ... 39
12.2.2 Lämpökuormitus ... 40
13. YHTEENVETO ... 42
VIITTEET ... 43 LIITTEET………
LIITTEET
Liite 1. Kyrönjoen yhteistarkkailu 2012–2016 havaintopaikkaluettelo Liite 2. Yhteistarkkailun vedenlaatuaineisto vuodelta 2016
Liite 3. Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen Voimalaitoksen vedenlaatu- ja lämpötilamittausaineisto vuodelta 2016
Liite 4. Kyrönjoen vesistöalueen minimiravinnesuhteet vuonna 2016
Copyright © Ahma ympäristö Oy Oivaltajantie 10
60100 SEINÄJOKI p. 040 1381 627
1. JOHDANTO
Kyrönjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu yhteistarkkailun piirissä olevien puhdistamoiden ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty mm., että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta ja toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen) hyväksymällä tavalla.
Vesi- ja ympäristöhallitus on valvontakirjeessään nro 17 (19.1.1973) esittänyt, että samalla vesistöalueella sijaitsevien kuormittajien velvoitetarkkailut suoritettaisiin yhteistarkkailuna.
Valvontakirjeessä nro 26 (19.4.1991) VYH on lisäksi edellyttänyt, että yhteistarkkailussa seurattavien laitosten kuormitus- ja vesistötarkkailujen tulokset tulee raportoida erillisinä kokonai- suuksina.
Kyrönjoen vesistöalueella yhteistarkkailu on aloitettu Vaasan Vesi- ja ympäristöpiirin laatiman ohjel- man pohjalta v. 1978. Vuosina 2012–2016 tarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan Vesi ja Ympäristö ry:n vuonna 2011 laatimaa tarkkailuohjelmaa (Aaltonen 2011). Vuoden 2013 alusta lähtien yhteistarkkailuohjelmaan on sisällytetty myös Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitoksen vesistötarkkailu, joka kuitenkin toteutetaan omaa ohjelmaa noudattaen. Etelä-Pohjanmaan ELY- keskus on 14.5.2013 hyväksynyt Vaskiluodon Voima Oy:n 2.4.2013 päivittämän tarkkailuohjelman (päätös dnro EPOELY/194/07.00/2010).
Tässä yhteenvedossa tarkastellaan vuoden 2016 vesistötarkkailun tuloksia sekä veden laadun kehitystä koko jakson 2012-2016 aikana. Lisäksi veden laatua on tärkeimpien suureiden osalta tarkasteltu pitkän aikavälin 1982-2016 aikana.
Kyrönjoen yhteistarkkailun piiriin kuuluvista kuormittajista Ilmajoen kunnan jätevedet käsitellään kunnan omassa puhdistamossa, Jalasjärven jätevedet Jalasjärven Vesi Oy:n puhdistamossa, Kauhajoen jätevedet Kauhajoen vesihuolto Oy:n puhdistamossa ja Kurikan keskustaajaman ja Jurvan alueen jätevedet Kurikan Vesihuolto Oy:n keskuspuhdistamossa. Seinäjoen Vesi Oy:llä on puhdistamot Seinäjoella ja Ylistarossa. Isonkyrön keskustan sekä Tervajoen taajaman ja Merikaarron jätevedet johdetaan Kyrönmaan Jätevesi Oy:n Hyyriän puhdistamoon. Mustasaaren Koivulahden taajaman jätevedet käsitellään Koivulahden puhdistamossa.
Kaikkien tarkkailtavien puhdistamoiden jätevedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle. Jurvan puhdistamon jätevedet johdettiin aiemmin Närpiönjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Kyläjokeen, mutta tältä osin kuormitus Kyläjokeen on päättynyt sillä jätevedet on vuodesta 2014 lähtien johdettu Kurikan keskuspuhdistamolle.
Tarkkailualueen kuormittajien voimassa olevat ympäristölupapäätökset ja lupaehdot on esitetty taulukossa 1.1
Taulukko 1.1. Yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet.
Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste
Kauhajoki LSSAVI/182/04.08/2011 1.1.2016 BOD7-ATU 15 95 1/4
Voimassa 30.11.2023 Kok. P 0,5 95 1/4
NH4-N 4,0 90 1/1
CODCr 90 90 1/4
SS 20 90 1/4
Kok. N - 55 (70) 1/1 <12 °C (>12°C) Kurikka/Jalasjärvi LSSAVI/183/04.09/2011 11.3.2014 BOD7-ATU 13 95 1/2
Voimassa 28.2.2024 Kok. P 0,4 95 1/2
NH4-N 4 - 1/1
CODCr 85 85 1/2
SS 20 - 1/2
Kurikka LSSAVI/257/04.08/2010 12.10.2010 BOD7-ATU 12 95 1/4
Voimassa 1.4.2016 Kok. P 0,4 95 1/4
NH4-N 6,0 80 1/1
CODCr 80 90 1/4
Kok. Cr 0,05 - 1/4
SS - 95 1/4
Ilmajoki LSSAVI/189/0408/2010 13.6.2013 BOD7-ATU 15 95 1/2
Kok. P 0,5 95 1/2
NH4-N 5,0 90 1/1 (1.1.2018 alk)
CODCr 90 90 1/2
SS 20 90 1/2
Seinäjoki LSY-2005-Y-81 30.11.2005 BOD7-ATU 10 95 1/4
VHO drno 004721/06/5110 8.11.2007 Kok. P 0,3 95 1/4
Voimassa 1.11.2015 NH4-N 4,0 - 1/4
CODCr 60 90 1/4
Kok. N - 60 1/1 (>12°C) Ylistaro LSSAVI/358/04.08/2010 8.9.2011 BOD7-ATU 20 95 1/2
Voimassa 31.5.2016 Kok. P 0,5 95 1/2
CODCr - 85 1/2
NH4N 8,0 - 1/2
Kok. Cr 0,3 - 1/2
Kok. Cr (kg/d) 0,2 - 1/2 Kyrönmaan LSSAVI/120/04.08/2012 11.4.2013 BOD7-ATU 15 95 1/2
Jätevesi Oy Voimassa 30.4.2023 Kok. P 0,3 95 1/2
NH4-N 4,0 90 1/1
CODCr 90 90 1/2
SS 20 90 1/2
Koivulahti LSSAVI/210/04.08/2011 9.10.2012 BOD7-ATU 10 90 1/2 Kok. P
CODCr NH4
0,5 90 6,0
92
90 1/2
½ 1/1 VV / SeVo ESAVI/269/04.08/2010 15.6.2010
Voimassa 31.12.2016
Lyhennykset: LSY = Länsi-Suomen ympäristölupavirasto
VHO = Vaasan Hallinto-oikeus
BOD7-ATU = Biologinen hapenkulutus ATU-lisäyksellä
LSSAVI = Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE
Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikassa. Pääuoman pituus on 127 km ja se virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Perämeren Vassorinlahteen 15 km Vaasan pohjoispuolella. Koko Kyrönjoen vesistöalueen putouskorkeus Seinäjärvestä Perämereen on 140 m, pääuoman putouskorkeus on 40 m.
Kyrönjoen vesistöalueen luonnonolosuhteille on tyypillistä loivapiirteinen topografia sekä maaperän hienojakoisuus. Valuma-alueesta 37 % on metsää, 26 % suota, 29 % peltomaata, 1 % vesistöä ja 7 % muuta maata. Pääuoman kaltevuus etenkin Ilmajoen ja Ylistaron koskien välillä on alhainen, mistä syystä kyseinen jokiosuus on tunnetusti erittäin tulvaherkkä. Tulvia voimistaa myös maan tiivistyminen ja kuluminen sekä virtaamia tasaavien järvien vähyys. Vähäisistä järvistä, jotka sijaitsevat vesistöalueen latvaosissa, ovat suurimmat Seinäjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 880 ha), Ikkeläjärvi (Kauhajoki, 350 ha) ja Kurjenjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 243 ha). Lisäksi vesistöalueelle on rakennettu seuraavat tekoaltaat: Kalajärven allas (Peräseinäjoki, 1130 ha), Kyrkösjärven allas (Seinäjoki-Ilmajoki, 640 ha), Liikapuron allas (Peräseinäjoki 310 ha) ja Pitkämön allas (Kurikka, 100 ha).
Kyrönjoen vesistöalue jaetaan yhdeksään seuraavan jakovaiheen vesistöalueeseen, joiden pinta-alat ja järvisyysprosentit ovat seuraavat (Ekholm 1993):
Kyrönjoen alaosa käsittää valuma-alueen Ilmajoen Munakasta jokisuulle, Kyrönjoen yläosa valuma- alueen Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Ilmajoen Munakkaan. Kyrönjoen valuma-alueen kartta on esitetty kuvassa 2.1.
Kyrönjoki on tärkeä raakavesilähde, sillä Vaasan kaupunki ottaa siitä raakavetensä. Raakavesi pumpataan joen alaosalta Båskaksesta Kalliojärveen, jossa saostetaan fosfori. Kalliojärvestä vesi johdetaan edelleen Pilvilampeen, jossa veden viipymä on noin 3 kuukautta.
Kyrönjoen pääuomalla ja sen sivu-uomilla on merkitystä virkistyskäyttökohteena jokivarren asutukselle muun vesialueen vähäisyyden vuoksi. Parhaat edellytykset virkistyskäytölle on puhtaimmilla latvavesillä ja pikkujärvillä. Myös tekoaltaita on jossain määrin kunnostettu paremmin virkistyskäyttöön soveltuviksi.
Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016-2021 (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2015) sekä Suomen ympäristökeskuksen vesikartan mukaan (Ympäristöhallinto 2016) Kyrönjoen pääuoman, Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alaosan kemiallinen ja ekologinen tila on arvioitu seuraavasti:
Osavaluma-alue Pinta-ala (km2) Järvisyys (%)
Kyrönjoen alaosa 418.65 0.06
Kyrönjoen keskiosa 537.64 0.28
Kyrönjoen yläosa 646.32 0.07
Kainastonjoki 1 080.76 0.49
Jalasjoki 431.04 0.72
Seinäjoki 1 011.13 4.07
Lehmäjoki 166.33 0.08
Hirvijoki 311.02 1.41
Mustajoki 320.08 1.39
Kyrönjoen valuma-alue 4 922.97 1.23
Arvio
ekologisesta tilasta Arvio
kemiallisesta tilasta
Kyrönjoki alin osa (meri-Lehmäjoki) välttävä hyvää huonompi
Kyrönjoen alaosa (Lehmäjoki-Malkakoski) tyydyttävä hyvää huonompi
Kyrönjoen keskiosa (Malkakoski-Nikkola) välttävä hyvä
Kyrönjoen yläosa (Nikkola-Pitkämö) välttävä hyvää huonompi
Seinäjoen alaosa välttävä hyvä
Seinäjoen yläosa hyvä hyvä
Jalasjoki välttävä hyvä
Kauhajoen alaosa välttävä hyvää huonompi
Kyrkösjärven tekoallas, johon Seinäjoen voimalaitos johtaa lauhdevetensä, on rakennettu vuonna 1981. Allas on rakennettu osana Kyrönjoen tulvasuojeluohjelmaa, mutta se palvelee myös voimataloutta. Altaan pinta-ala on veden ollessa kesäkorkeudessa 640 ha. Altaan säännöstelyn maksimi on 2 metriä. Avovesikaudella vedenkorkeus on melko vakaa: järven keskisyvyys on tällöin 2,5m ja maksimisyvyys noin 7 m.
Kuva 2.1. Kyrönjoen valuma-alue (lähde: ympäristöhallinnon www-sivut)
3. AINEISTO JA MENETELMÄT
Vuosina 2012-2016 vesinäytteitä on otettu yhteistarkkailuun sisältyvältä 18:lta Kyrönjoen pää- ja sivu-uomien havaintoasemalta (kuva 3.1). Lisäksi vesistötarkkailuun on sisällytetty osana Jurvan puhdistamon jälkitarkkailua Jurvan Kyläjoen kahdenhavaintoaseman tarkkailu (kuva 3.2) sekä Vaskiluodon Voiman Seinäjoen voimalaitoksen (Sevo) Kyrkösjärven tarkkailu, jossa näytteet otettiin kolmelta havaintoasemalta (kuva 3.3).
Vuosina 2012-2015 yhteistarkkailun yhteydessä on raportoitu lisäksi Valtion vesistötöiden vesistötarkkailun vedenlaatutulokset.
Jokialueilla vesinäytteet otettiin pääsääntöisesti uoman keskiosasta 1,0 m:n syvyydestä. Alueilla, joilla kokonaissyvyys on ollut alle 1,5 m näytteet otettiin kuitenkin vesipatsaan puolivälistä.
Yhteistarkkailun vedenlaatuseurantaan kuuluu seuraavat muuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), pH, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo, CODMn, kiintoaine, kokonaisfosfori, koko- naistyppi, Esherichia coli sekä suolistoperäiset enterokokit. Lisäksi avovesikauden näytteistä määritetään klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriitti-/nitraattitypen summa.
Vuoden 2016 velvoitetarkkailuaineisto Kyrönjoen vesistöalueen sekä Kyläjoen osalta on esitetty liitteessä 2.
Seinäjoen voimalaitoksen kolmen havaintopaikan näytteistä analysoitiin seuraavat vedenlaatumuuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), kiintoaine, sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, rauta, kloridi, alumiini, sulfaatti, ja natrium. Lisäksi helmi- ja kesäkuun näytteistä määritettiin klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriitti- ja nitraattityppi. Seinäjoen lämpötilamittausasemat sijaitsevat Upan ja Sahalammen silloilla.
Vedenlaatuaineisto sekä lämpötilamittausten tulokset on esitetty liitteessä 3.
Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitoksen vesistötarkkailuun liittyy lisäksi viiden vuoden välein toteutettava pohjaeläintarkkailu. Tarkkailu tehtiin viimeksi vuonna 2013, joten seuraavan kerran pohjaeläintarkkailu tehdään vuonna 2018.
Kuva 3.1. Kyrönjoen yhteistarkkailun havaintoasemien sijainti.
Kuva 3.2. Jurvan havaintoasemien sijainti
Kuva 3.3. Seinäjoen voimalaitoksen havaintoasemien sijainti (punaiset ympyrät)
4. HYDROLOGISIA TIETOJA
4.1 Lämpötila ja sadanta
Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, vaikka vuosi alkoi yli 20 asteen pakkasilla. Helmikuussa oli pääosin lauhaa, pilvistä ja epävakaista. Kuukausi oli lähes koko maassa harvinaisen leuto. Helmikuu oli myös monin paikoin poikkeuksellisen sateinen ja sateet kasvattivat lumipeitettä alkukuusta. Sateet kasvattivat kuitenkin myös virtaamia, mikä näkyi selvänä piikkinä pitkän ajan keskivirtaamiin nähden. Sään muututtua lauhaksi lumipeite kuitenkin hupeni lähes olemattomiin maan etelä- ja länsiosissa. Tilastojen mukaan maaliskuu oli kahdesta neljään astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta. Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi ja sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden. Huhtikuun aikana yöpakkaset kaikkosivat Lappia lukuun ottamatta ja kevään tulvahuippu ajoittui huhtikuulle. Lämpimän toukokuun sademäärät jäivät pääosin keskiarvojen alapuolelle.
Kesäkuu oli noin asteen verran tavanomaista lämpimämpi maan etelä- ja keskiosissa. Sademäärä oli monin paikoin suurempi ja Pohjanmaan rannikolla yli 100 mm sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria, mikä näkyi luonnollisesti virtaamissa. Länsirannikolla heinäkuu oli tavanomaista lämpimämpi. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Maan länsiosassa sademäärä oli monin paikoin alle 80 % tavanomaisesta. Elokuu oli poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa ja keskilämpötila oli suuressa osin maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa.
Syyskuu oli kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi. Sadepäiviä oli syyskuussa etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän ja sademäärät jäivätkin pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Syys-lokakuussa virtaamat jäivät alle pitkän aikavälin keskiarvon.
Lokakuussa rikottiin useita asemakohtaisia kuivuusennätyksiä ja maan etelä- ja keskiosassa oli puolestaan noin asteen tavanomaista kylmempää. Marraskuu oli lämpötiloiltaan kahtiajakautunut:
alkupuoli oli monin paikoin jopa poikkeuksellisen kylmä, kun taas loppupuoli oli selvästi lauhempi.
Sademäärä oli pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Marraskuun lopussa havaittiin vielä pieni virtaamapiikki. Joulukuun kylmän alun jälkeen Suomen suursäätila vaihtui lauhaksi läntiseksi ilmavirtaukseksi kuun puolivälissä. Virtaamat olivat joulukuussa kutakuinkin samalla tasolla pitkän ajan keskiarvon kanssa (Kuva 4.1 ja 4.2, Ilmatieteen laitos 2016 ja Suomen Ympäristökeskus 2016).
Kuva 4.1. Kuukauden keskilämpötilat (°C) Seinäjoen Pelmaalla vuonna 2016, vuoden 2016 keskilämpötila sekä pitkän aikavälin keskiarvo 1981–2010. (Ilmatieteen laitos 2015).
Kuva 4.2. Kuukausisadanta (mm) Seinäjoen Pelmaalla vuosina 2012–2016, vuoden 2016 keskisadanta sekä vertailukaudella 1981–2010 (Ilmatieteen laitos 2015). Vuoden 2016 keskisadanta oli 11 % suurempi kuin vertailukaudella 1981–2010.
4.2 Virtaamat
Kuluneen viiden tarkkailuvuoden aikana kuukausien keskivirtaama on Hanhikoskella ollut suurin poikkeuksellisen runsasvetisenä vuonna 2012 (52,3 m3/s) ja pienin vuonna 2014 (28,3 m3/s).
Runsassateisena vuonna 2015 vuoden keskivirtaama oli 44,1 m3/s, vuonna 2016 39,4 m3/s pitkän aikavälin (vuodet 1991-2010) keskivirtaaman ollessa 35,4 m3/s.
-15 -10 -5 0 5 10 15 20
I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII
C Seinäjoki v.2016 2016 ka v. 1981-2010
+21 %
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200
I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII
mm 2013 2014 2015 2016 v. 1981-2010 2016 ka 2016 ka
Vuonna 2016 keskivirtaamat olivat Pitkämön virtahavaintopaikalla hieman pitkän aikavälin arvoa pienemmät, sen sijaan joen keski- ja alajuoksulla Hanhikoskella ja Skatilassa pitkän aikavälin arvoja suuremmat (taulukko 4.1).
Taulukko 4.1. Virtaaman kuukausikeskiarvot Kyrönjoen havaintoasemilla vuonna 2016 ja keskivirtaamat vertailukaudella 1991–2010.
Tarkkailujakson 2012-2016 aikana suurimmat tulvahuiput koettiin vuosina 2012 ja 2013, jolloin virtaama Hanhikoskella oli korkeimmillaan 356 m3/s (7.10.2012) ja 342 m3/s (21.4.2013). Tyypillistä viime vuosille ovat olleet loppuvuoden poikkeuksellisen suuret vesimäärät, jolloin tulvarajat ovat ylittyneet marras-joulukuun aikana. Kuluneena vuonna 2016 virtaamahuippu saavutettiin runsaiden sateiden aikana elokuun puolessa välissä, jolloin virtaama-arvo Hanhikosella oli 269 m3/s (kuvat 4.3 ja 4.4).
Kuluneen tarkkailuvuoden havaintokerroilla Kyrönjoen virtaama-arvot olivat maaliskuussa, kesäkuussa sekä lokakuussa alhaisemmalla tasolla, sen sijaan elokuussa selvästi korkeammalla tasolla, kuin pitkän aikavälin vastaavat kuukausikeskiarvot:
Jurvan Kyläjoen alueella ei ole virtaama-asemaa, joten joesta ei ole saatavissa virtaamamittaustuloksia. Närpiönjoen virtaamatiedoista valuma-alueiden suhteiden perusteella laskettuna Kyläjoen näytteenoton aikaisten virtaama-arvojen voidaan Jurvan puhdistamon entisellä purkupaikalla arvioida olevan seuraavat:
23.3.2015 0.13 m3/s
24.8.2015 6,14 m3/s
Kyläjoen virtaama maaliskuun havaintokerralla oli samaa suuruusluokkaa edellisvuosien kanssa, sen sijaan voimakkaat tulvat Suupohjana alueella loppukesästä nostivat jokien virtaamat elokuussa huomattavan korkeiksi.
Asema ka
I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII 1991-2010
Pitkämö 4.35 11.9 10.5 22.7 14.1 8.4 7.1 14.0 4.28 5.3 10.0 12.3 10.4 16.90
Kalajärvi 5.3 5.1 5.3 5.1 6.9 0.8 2.7 2.5 0.0 0.8 2.0 2.6 3.3 3.80
Hanhikoski 16.5 45.7 41.0 123.1 38.9 28.3 19.0 59.2 8.7 10.5 46.6 35.1 39.4 35.4 Skatila 19.1 41.7 46.3 139.5 47.7 33.4 24.1 76.3 14.2 14.6 46.9 35.9 45.0 41.3
Kuukauden keskivirtaama MQ (m3/s)
14.3.2016 25.4 25.6 33.4
1.6.2016 12.5 33.4 29.3
15.8.2016 100.0 76.3 20.7
3.10.2016 23.0 14.6 38.7
Näytteenottopäivämäärä Virtaama (m3/s) Skatilassa kk keskivirtaama (m3/s) v.1991-2010 kk keskivirtaama (m3/s) Skatilassa
Kuva 4.3. Virtaaman vuorokausiarvot Hanhikoskella v.2012–2016, kuukausikeskiarvot 2012- 2016 sekä keskimääräinen kuukausikeskiarvo vertailukaudella 1991-2010. (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta)
050
100
150
200
250
300
350
400
1.1.2012 20.1.2012 8.2.2012 27.2.2012 17.3.2012 5.4.2012 24.4.2012 13.5.2012 1.6.2012 20.6.2012 9.7.2012 28.7.2012 16.8.2012 4.9.2012 23.9.2012 12.10.2012 31.10.2012 19.11.2012 8.12.2012 27.12.2012 14.1.2013 2.2.2013 21.2.2013 12.3.2013 31.3.2013 19.4.2013 8.5.2013 27.5.2013 15.6.2013 4.7.2013 23.7.2013 11.8.2013 30.8.2013 18.9.2013 7.10.2013 26.10.2013 14.11.2013 3.12.2013 22.12.2013 10.1.2014 29.1.2014 17.2.2014 8.3.2014 27.3.2014 15.4.2014 4.5.2014 23.5.2014 11.6.2014 30.6.2014 19.7.2014 7.8.2014 26.8.2014 14.9.2014 3.10.2014 22.10.2014 10.11.2014 29.11.2014 18.12.2014 3.1.2015 22.1.2015 10.2.2015 1.3.2015 20.3.2015 8.4.2015 27.4.2015 16.5.2015 4.6.2015 23.6.2015 12.7.2015 31.7.2015 19.8.2015 7.9.2015 26.9.2015 15.10.2015 3.11.2015 22.11.2015 11.12.2015 30.12.2015 18.1.2016 6.2.2016 25.2.2016 15.3.2016 3.4.2016 22.4.2016 11.5.2016 30.5.2016 18.6.2016 7.7.2016 26.7.2016 14.8.2016 2.9.2016 21.9.2016 10.10.2016 29.10.2016 17.11.2016 6.12.2016 25.12.2016
HANHIKOSKI v. 2012-2016kk keskiarvov. 1991-2010
Kuva 4.4. Virtaaman vuorokausiarvot Skatilassa v. 2012–2016, kuukausikeskiarvot 2012–2016 sekä keskimääräinen kuukausikeskiarvo vertailukaudella 1991-2010. (Ympäristöhallinnon Hertta- tietokanta)
050
100
150
200
250
300
350
400
450
1.1.2012 1.2.2012 1.3.2012 1.4.2012 1.5.2012 1.6.2012 1.7.2012 1.8.2012 1.9.2012 1.10.201 2
1.11.201 2
1.12.201 2
1.1.2013 1.2.2013 1.3.2013 1.4.2013 1.5.2013 1.6.2013 1.7.2013 1.8.2013 1.9.2013 1.10.201 3
1.11.201 3
1.12.201 3
1.1.2014 1.2.2014 1.3.2014 1.4.2014 1.5.2014 1.6.2014 1.7.2014 1.8.2014 1.9.2014 1.10.201 4
1.11.201 4
1.12.201 4
1.1.2015 1.2.2015 1.3.2015 1.4.2015 1.5.2015 1.6.2015 1.7.2015 1.8.2015 1.9.2015 1.10.201 5
1.11.201 5
1.12.201 5
1.1.2016 1.2.2016 1.3.2016 1.4.2016 1.5.2016 1.6.2016 1.7.2016 1.8.2016 1.9.2016 1.10.201 6
1.11.201 6
1.12.201 6
SKATILA v. 2012-2016kk keskiarvov. 1991-2010
5. VESISTÖJEN KUORMITUS
5.1 Kyrönjoen hajakuormitus
Kyrönjoen vesistöalueella veden laatu on luontaisesti heikko maaperästä aiheutuvasta kuormituksesta johtuen. Valuma-alueen (pääosin ojitetuilta) soilta huuhtoutuu jokiin runsaasti humusta ja ravinteita, mikä aiheuttaa vesistölle korkean peruskuormituksen ja heikentää samalla veden itsepuhdistuskykyä. Alavat savikkomaat, joita Kyrönjoen alueella esiintyy yleisesti, sisältävät usein rikkipitoisia sedimenttejä. Kun nämä sedimentit hapettuvat esim. salaojitusten yhteydessä, syntyy happamia sulfaatteja, joita lumensulamisvedet ja sateet huuhtovat edelleen jokiin.
Sulfaattihuuhtoutumien seurauksena heikosti puskuroidun jokiveden pH-arvot laskevat ajoittain 4- 5:n välille, jokisuussa jopa alle neljän (Ranta 1985).
Kyrönjoen koko valuma-alueesta happamia sulfaattimaita on noin 12 % (yhteensä 593 km2).
Happamat sulfaattimaat aiheuttavat ongelmia erityisesti Kyrönjoen suistossa ja pääuomassa Seinäjoen alapuolella. Huuhtoutuvan sulfaatin määrän on arvioitu tulevaisuudessa hitaasti vähenevän vuosikymmenien saatossa (Koivisto ym. 2016).
Vesistöalueelle kohdistuva mittava ravinne- ja orgaaninen kuormitus on peräisin maa- ja metsätalousalueilta, turvetuotantoalueilta, tekoaltaista sekä taajamien ja haja-asutusalueiden jätevesistä. Ravinnekuormitus on pääosin peräisin peltoviljelystä. Fosforikuormituksesta maatalouden osuus on mallitarkastelun (VEMALA-malli) arvion mukaan 61 % ja typpikuormituksen osuus 57 %. Muita suuria kuormittajia ovat haja-asutus ja pistekuormittajat.
Maatalouden (peltoviljely ja karjatalous) merkitys Kyrönjoen alueella on erittäin suuri. Kyrönjoen pääuoman kokonaisfosforikuormituksesta 60 % muodostuu maataloudesta (Nuotio 2008).
Maatalouden aiheuttama kuormitus ajoittuu yleensä voimakkaimmin kevääseen ja syksyyn, jolloin vesimäärät joessa ovat suurimmillaan.
Myös kiintoainekuormitus ja eroosio ovat merkittäviä ongelmia Kyrönjoen valuma-alueella. Eroosion voimakkuuden mittana voidaan pitää veden kiintoainepitoisuutta. Eroosion määrästä ei ole suoria mittauksia, mutta Kyrönjoen veden kiintoainepitoisuus on tulvien aikana jopa 100–300 mg/l ja kiintoaineen vuosiainevirtaama vaihtelee välillä 10 000-80 000 tn/a. Kiintoainehuuhtoumien määriin vaikuttaa pintavalunnan voimakkuuden lisäksi huippuvirtaamien ajankohta (Koivisto ym. 2016).
5.2 Puhdistamojätevesien aiheuttama vesistökuormitus Kyrönjoella
Puhdistamojätevesien vesistökuormitusta on tarkemmin selvitetty Kyrönjoen yhteistarkkailuraportin kuormitusosassa (Ahma Ympäristö Oy 2017).
Yhteistarkkailuun liittyneiden jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus oli v. 2016 3,3 tn fosforia, 186 tn typpeä (josta 50 tn ammoniumtyppeä) ja 36 tn orgaanista ainetta (BOD7-ATU:na mitattuna).
Koko vesistöalueen suurin pistekuormittaja oli aikaisempien vuosien tavoin Seinäjoen jätevedenpuhdistamo, jonka osuus puhdistamoiden kokonaiskuormituksesta oli kokonaisfosforin osalta 40 %, kokonaistypen osalta 48 %, ammoniumtypen osalta 73 % ja orgaanisen aineen osalta 58
% (taulukko 5.1).
Jätevedenpuhdistamoiden fosforin ja orgaanisen aineksen vesistökuormitus on nykyisin selvästi pienempää kuin yhteistarkkailun alkuvuosina 1980-luvulla (kuvat 5.1-5.3).
Jätevedenpuhdistamoiden toiminta on tehostunut paljon 1980-luvulta erityisesti tiukentuneiden lupaehtojen sekä puhdistusprosessien kehityksen myötä. Näin ollen 1980- ja 2000-lukujen
kuormitustulokset ovat täysin eri kokoluokkaa, mikä on syytä muistaa tuloksia tarkasteltaessa. 2000- luvulla puhdistamoilta vesistöön johdetussa kuormituksessa on sekä fosforin että BOD7-ATU:n osalta havaittavissa laskeva suuntaus. Kokonaistypen ja ammoniumtypen kuormituksissa vesistökuormitus on pitkällä aikavälillä pysynyt kutakuinkin ennallaan. Kuluneen tarkkailujakson 2012-2016 aikana puhdistamoilta johdettu vesistökuormitus oli suurimmillaan vuonna 2015, jolloin erityisesti fosforin poistumat jäivät alhaisiksi puhdistamoille johdettujen runsaiden vesimäärien vuoksi (kuvat 5.1–5.3).
Taulukko 5.1. Kyrönjoen vesistöalueen jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus v. 2016.
Kuva 5.1. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus (kg/a) sekä pitkän aikavälin suuntaus Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982–2016.
Kuormitus (kg/a) v.2016
BOD7atu Kok.P Kok.N NH4-N
kg/d kg/d kg/d kg/d
Kauhajoki 2081 120 12045 266
Jalasjärvi 1022 135 2993 584
Kurikka 2446 274 24930 6351
Ilmajoki 6570 1095 33763 1862
Seinäjoki 19163 1314 90155 36500
Ylistaro 1387 80 4818 1497
Kyrönm. Jätevesi Oy 1789 135 13980 2592
Koivulahti 1497 161 3906 270
Yhteensä 35953 3314 186588 49921
0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
kg/a Fosforikuormitus
Kuva 5.2. Jätevedenpuhdistamoiden kokonais- ja ammoniumtyppikuormitus (kg/a) Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982–2016. Ammoniumtyppimääritykset (NH4-N) aloitettiin vuonna 1989.
Kuva 5.3. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (kg/a, BOD7/BOD7-ATU) sekä pitkän aikavälin suuntaus Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982–2016.
5.3 Kyläjoen kuormitus
Vuodesta 2014 lähtien Jurvan taajaman jätevedet on johdettu siirtoviemärissä Kurikan keskuspuhdistamolle. Jurvan puhdistamolta lähtevät jätevedet on aiemmin johdettu Kyläjokeen, joten tältä osin kuormitus Kyläjokeen on päättynyt.
0 50000 100000 150000 200000 250000 300000
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
kg/a Kokonais- ja ammoniumtyppikuormitus NH4-N kok.N
0 50000 100000 150000 200000 250000 300000 350000 400000 450000
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
kg/a Orgaanisen aineksen kuormitus
5.4 Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen voimalaitoksen kuormitus
Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitos sijaitsee Kyrkösjärven altaan itärannalla n. 6 km:n etäisyydellä Seinäjoen kaupungin keskustasta. Laitos on tyypiltään väliottolauhdutusvoimala, joka tuottaa sekä sähköä että kaukolämpöä. Pääpolttoaineena käytetään jyrsinturvetta ja vara- /tukipolttoaineena raskasta polttoöljyä sekä hiiltä.
Voimalan viivästysaltaasta johdettiin Kyrkösjärveen seuraavat ainemäärät vuonna 2016:
Osa Kyrkösjärveen johdetusta kemikaalimäärästä, 10,6 tn natriumhydroksidia (50 %), 5,4 tn rik- kihappoa (98 %), 13,4 tn natriumkloridia ja 0.8 tn suolahappoa (35 %) sisältyy em. taulukon aine- pitoisuuksiin. Näitä kemikaaleja käytettiin prosessiveden valmistuksessa. Kyrkösjärveen johdetut ainemäärät olivat kaikilta osin suurempia kuin v.2015.
Kyrkösjärveen johdettu lämpökuormitus on vuodesta 2007 lähtien kehittynyt seuraavasti:
v. 2007 1039 GWh/a
v. 2008 798 GWh/a
v. 2009 844 GWh/a
v. 2010 934 GWh/a
v. 2011 767 GWh/a
v. 2012 454 GWh/a
v. 2013 403 GWh/a
v. 2014 411 GWh/a
v. 2015 1010 GWh/a
v.2016 1348 GWh/a
Laitokselta poistuvan veden lämpötilan kuukausikeskiarvot vaihtelivat 3,98-22,9 °C:n välillä.
Kyrkösjärveen johdetun jäähtyneen veden keskimääräinen lämpötila oli 12,03 oC.
kg/d kg/a (k-arvo)
Sulfaatti 10.6 3869
Kloridi 9.1 3322
Kiintoaine 2.7 986
Kokonaistyppi 1.1 402
Alumiini 0.16 58
Natrium 9.4 3431
Rauta 0.93 339
Kokonaisfosfori 0.024 9
6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA (YHTEISTARKKAILUAINEISTO)
6.1 Kyrönjoen pääuoma
6.1.1 Vuoden 2016 tulokset
Kyrönjoen yhteistarkkailussa fysikaalis-kemiallisia havaintoasemia on pääuomassa yhteensä 12 kpl (kuva 2) sekä lisäksi yksi asema Vassorin merenlahdella. Tarkkailun tulokset vuodelta 2016 on esitetty liitteessä 2.
Kyrönjoki on hapan, ravinteikas ja tumma humusvesistö, jossa veden laatu vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. Pääsääntöisesti vesi on heikkolaatuisinta keväällä kevättulvan jälkeen sekä syksyllä runsaiden sateiden jälkeen. Viime vuosina Kyrönjoenkin alueella on esiintynyt runsaiden sadevesien aiheuttamia tulvia myös kesä- ja talviaikoina, jolloin on voitu havaita vastaavanlaisia veden laadun muutoksia kuin perinteisten kevättulvien aikana. Veden väriarvoa kohottaa etenkin Kyrönjoen yläjuoksun suoperäiseltä valuma-alueelta tulevat humusvedet.
Vuonna 2016 veden väriarvot Kyrönjoen pääuomassa vaihtelivat välillä 125–390 mgPt/l, ollen alhaisimmillaan maaliskuun havaintokerralla ja korkeimmillaan runsaiden sateiden jälkeen elokuun havaintokerralla.
Kyrönjoen happamuus aiheutuu etupäässä valuma-alueen happamista sulfaattimaista, joita esiintyy etenkin joen keski- ja alajuoksulla Ilmajoen ja Seinäjoen alapuolella. Happamuusongelmat ovat yleensä pahimmillaan tulvien sekä runsaiden sateiden aikana, jolloin pH saattaa laskea jopa alle pH 5.
Happamat sulamisvedet heikentävät Kyrönjoen veden puskurikykyä ja veden alkaliniteetti on yleensä ollut alhaisimmillaan keväisin lumien sulettua. Yhteistarkkailuaineiston alhaisimmat pH-arvot havaittiin kuluneena vuonna runsaiden sateiden aikana elokuun havaintokerralla, jolloin pH Vähänkyrön kirkkosillan asemalla (K3) oli 5,22 ja Vassorin lahdella (M1) 5,62. Muilla asemilla veden pH vaihteli välillä pH 6,24-7,25. Alhaisimmat alkaliteettiarvot havaittiin Vähänkyröm kirkkosillan asemalla (K3) elo- ja lokakuussa, kummallakin havaintokerralla alkaliniteetti oli 0,03 mmol/l. On huomattava, että yhteistarkkailun havaintokerrat pyritään ajoittamaan vähäisen virtaaman tai keskivirtaaman ajanjaksoille, jolloin veden pH-arvot tai alkaliteettiarvot eivät yleensä ole alhaisimmillaan.
Kyrönjoen happipitoisuus on yleensä ollut hyvä tai tyydyttävä ja alentuneita happipitoisuuksia on havaittu vain satunnaisesti. Aikaisempien vuosien tavoin happipitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuun havaintokerralla, jolloin pääuoman happipitoisuus vaihteli 10,0 - 13,0 mg/l (kyllästysaste 70-91 %). Kesäkuun havaintokerralla hapen kyllästysprosentti ylitti 100 % usealla havaintoasemalla happipitoisuuden vaihdellessa tällöin 8,5 - 11,0 mg/l. Happipitoisuudet olivat jonkin verran alentuneita Kurikan kirkkosillan (K15) ja Koiviston (K14) havaintoasemilla lokakuun tarkkailukerralla pitoisuuksien ollessa tyydyttävällä tasolla 7,2 – 7,4mg/l.
Veden kiintoainepitoisuus oli kuluneena tarkkailuvuonna huomattavan korkealla tasolla elokuun havaintokerralla, jolloin voimakkaat sateet huuhtoivat jokeen runsaasti kiintoainetta. Joen alajuoksulla kiintoainepitoisuus vaihteli tällöin 11 - 48 mg/l, joen keskijuoksulla120 – 240 mg/l ja yläjuoksulla 96 – 97 mg/l. Muilla havaintokerroilla kiintoainepitoisuus vaihteli koko pääuomassa 3,2 – 9,2 mg/l. Normaalisti kiitoaine vaihtelee joessa melko selvästi ravinnepitoisuuksien vaihtelun mukaan, sillä etenkin hajakuormituksena jokeen tuleva fosfori on kiintoaineeseen sitoutuneena.
Fosforipitoisuuksien vaihtelut eri vuosien välillä voivat Kyrönjoessa olla melko suuriakin.
Pääsääntöisesti pääuoman fosforipitoisuudet ovat hieman alentuneet yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä (kuva6.1). Vuoden 2016 yhteistarkkailuaineistossa Kyrönjoen kokonaisfosforin
pitoisuudet vaihtelivat alajuoksulla 47 – 130 µg/l, keskijuoksulla 62 – 440 µg/l ja yläjuoksulla 44 – 240 µg/l. Kiintoaineen tavoin pitoisuudet olivat huomattavan korkealla tasolla koko pääuomassa elokuun havaintokerralla osoittaen runsaiden sateiden tuovan jokeen huomattavan ravinnepitoisia huuhtoumia. Erityisen korkea arvo (440 µg/l) havaittiin tällöin Ilmajoen yläpuolisella Nikkolan havaintoasemalla jolloin myös veden väriarvo, kiintoainepitoisuus ja bakteeripitoisuudet olivat kyseisellä havaintoasemalla poikkeuksellisen korkeat. Veden heikon laadun syytä ei yhteistarkkailuaineiston perusteella voida selvittää. Fosforipitoisuuksien perusteella joki voidaan luokitella alhaisempien virtaamien aikaisilla havaintokerroilla pääosin erittäin reheväksi, ajoittain yläjuoksultaan ylireheväksikin (fosforipitoisuus yli 100 µg/l). Runsaiden sateiden aikana elokuussa fosforipitoisuudet osoittivat veden olevan kauttaaltaan ylirehevällä tasolla.
Leville helppokäyttöisen fosfaattifosforin osuus oli pääsääntöisesti alhaisimmillaan joen alajuoksulla, jolloin kokonaisfosforin pitoisuuksista 48 – 85 % oli fosfaattifosforimuodossa, keskijuoksulla fosfaattifosforin osuus oli 22 – 100 % kokonaisfosforista ja yläjuoksulla 35 – 92 %. Fosfaattifosforin osuudet olivat kauttaaltaan huomattavasti suurempia runsaiden sateiden aikana elokuun havaintokerralla muihin havaintokertoihin verrattuna. Ilmajoen yläpuolisella asemalla (K13) fosfori oli tällöin kokonaisuudessaan fosfaattifosforimuodossa.
Kuva 6.1. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaisfosforipitoisuus vuonna 2016, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy)
Toisin kuin fosforipitoisuudet Kyrönjoen typpipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet hieman yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä (kuva 6.2). Kokonaistypen vaihtelu Kyrönjoen alajuoksulla oli tarkkailuvuoden 2016 aikana 1200 - 2500 µg/l, keskijuoksulla 970 – 2500 µg/l ja yläjuoksulla 630 - 2200 µg/l. Elokuun runsaat sateet kohottivat joen typpipitoisuutta muihin havaintokertoihin verrattuna etenkin joen keskiosalla, mutta pitoisuuden nousu ei ollut niin selkeä kuin kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuuksien nousut. Kokonaisfosforin tavoin Ilmajoen yläpuolisella havaintoasemalla (K13) kokonaistypen pitoisuus oli korkealla tasolla (2400 µg/l) kohoten edelleen Ilmajoen alapuoliselle asemalle (K12) siirryttäessä (2500 µg/l). Näillä havaintoasemilla nitraatti- nitriittitypen osuus kokonaistypestä oli tällöin 50 – 52 %. Koko tarkkailuvuoden aikana nitraatti- nitriittitypen osuus vaihteli joen alajuoksulla 41 – 68 % , joen keskijuoksulla 33 – 58 % ja yläjuoksulla 35 – 63 %. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli koko joessa avovesiaikana alhainen vaihdellen joen alaosalla <1 – 4 %, joen keskijuoksulla <1 – 6 % ja joen yläjuoksulla 1 – 5 %.
0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500
M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19
µg/l Kokonaisfosfori keskiarvo min max
Kuva 6.2. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuonna 2016, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy)
Veden rehevyystason mittarina käytetty klorofylli-a-pitoisuus kohosi aikaisempien vuosien tavoin joen yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä, joskin korkein klorofylli-a-pitoisuus havaittiin kesäkuussa Ylistaron alapuolisella Ylipään sillan K5 pisteellä (48 µg/l). Pitoisuuden vaihtelut ovat yleensä olleet ajallisesti hyvin suuria (kuva 6.3). Kyrönjoen pääuomassa pitoisuudet olivat pääosin korkeimmat kesäkuussa (4,6–48 µg/l) ja pienimmät lokakuussa (2,3–6,7 µg/l), mikä johtuu levien kasvulle otollisemmista lämpötila- ja valaistusoloista kesäkuussa sateiseen lokakuuhun verrattuna.
Kuluneena tarkkailuvuonna klorofylli-a-pitoisuudet olivat elo-lokakuun havaintokerroilla pääosin lievästi rehevällä (3-7 µg/l) tasolla, mutta kesäkuun havaintokerralla tai rehevällä (7-40 µg/l), Ylipään sillan asemalla jopa ylirehevällä tasolla.
Kuva 6.3. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien avovesikauden klorofylli-a-pitoisuus vuonna 2016, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy)
0 500 1000 1500 2000 2500 3000
M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19
µg/l Kokonaistyppi keskiarvo min max
0 10 20 30 40 50 60
M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19
µg/l Klorofylli-a keskiarvo min max
Veden hygieeninen taso vaihteli aikaisempien vuosien tavoin suuresti tarkkailuvuoden aikana.
Indikaattoribakteerien määrä oli elokuun havaintokertaa lukuun ottamatta alhainen joen alajuoksulla sekä keskiosalla Kurikan kaupungin alueella. Pääuoman havaintoasemista Ilmajoen ylä- ja erityisesti alapuolisella asemalla (K13 ja K12) sekä Kauhajoen ylä- ja erityisesti alapuolisella asemalla (K19 ja K18) hygieeninen taso oli maaliskuun havaintokerralla selvästi heikompi kuin muilla havaintoasemilla. E.coli-bakteerien pesäkemäärä ylitti tällöin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/2008 uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista asettaman toimenpiderajan (1000 pmy/100 ml) Ilmajoen alapuolisella asemalla (K12) sekä Kauhajoen alapuolisella asemalla (K18). Elokuun runsaiden sateiden aiheuttamien valumavesien vaikutus näkyi hyvin selvästi pääuoman veden hygieenisessä laadussa. Sekä E.coli-bakteerien että suolistoperäisten enterokokkien määrät olivat kauttaaltaan huomattavasti korkeammat kuin muilla havaintokerroilla ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/2008 uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista asettaman toimenpideraja (E.coli 1000 pmy/100 ml, suolistoperäiset eneterokokit 400 pmy/100ml) ylittyi kaikilla havaintoasemilla joko kummankin bakteerin tai ainakin toisen bakteerin osalta.
6.1.2 Pitkän ajanjakson tulokset
Kuluneen tarkkailujakson 2012-2016 aikana vedenlaatu on Kyrönjoelle tyypilliseen tapaan vaihdellut eri vuodenaikojen sekä erityisesti vedessä virtaavan vesimäärän mukaan. Joen alajuoksulla sijaitsevalla Koivulahden havaintoasemalla (K1) kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat yhteistarkkailuaineiston perusteella viiden vuoden jakson aikana 47 – 100 µg/l korkeimpien arvojen osuessa runsaiden virtaamien ajanjaksoille. Kyseisellä jaksolla kokonaisfosforipitoisuuksissa on yhteistarkkailuaineiston perusteella havaittavissa aavistuksen laskeva suuntaus (kuva 6.4).
Veden laatua on pitkään seurattu Skatilan havaintoasemalla (VP 9600) sekä Etelä-Pohjanmaan ELY- keskuksen että vuoteen 2012 saakka myös yhteistarkkailun puitteissa. Havaintoaineiston perusteella veden kokonaisfosforipitoisuus on myös pitkällä aikavälillä vaihdellut voimakkaasti pienimmän arvon esiintyessä syyskuussa 2014 (15 µg/l) ja suurimman arvon huhtikuussa 1984 (370 µg/l). Joen fosforipitoisuudessa on vuosien 1982-2016 aikana havaittavissa jaksoa 2012-2016 selkeämmin laskeva suuntaus (kuva 6.7).
Kokonaistyppipitoisuus jakson 2012-2016 aikana vaihteli Koivulahdessa 1200-3100 µg/l ja fosforipitoisuudesta poiketen typpipitoisuudessa on havaittavissa jakson aikana nouseva suuntaus (kuva 6.5).
Kuluneen kolmenkymmenenneljän vuoden ajanjakson aikana Skatilan havaintoaseman typpipitoisuudessa on havaittu yli 5000 µg/l ylittäviä arvoja useamman kerran, korkein typpipitoisuus havaittiin marraskuussa 2006 (5900 µg/l). Alhaisimmillaan typpipitoisuus havaittiin elokuussa 1990 (910 µg/l). Jakson 2012-2016 tavoin pitkän aikavälin 1982-2016 kokonaistyppipitoisuuden suuntaus on ollut nouseva.
Kiintoaineen osalta pitoisuudet vaihtelivat joessa sekä jakson 2012-2016 että pitkän aikavälin 1982- 2016 aikana voimakkaasti virtaavan vesimäärän mukaan. Jakson 2012-2016 aikana vaihteluväli oli 2,8 – 19 mg/l ja vuosien 1982-2016 aikana 0,5 – 251 mg/l. Tarkkailujakson 2012-2016 kiintoainepitoisuudessa on havaittavissa laskeva suuntaus, sen sijaan pitkän ajanjakson 1982-2016 aikana selkeää suuntausta kiintoainepitoisuuksissa ei ole havaittavissa, vaan lyhytaikaiset pitoisuuden nousut ajoittuvat kevättulvien tai runsaiden sateiden yhteyteen (kuvat 6.8. ja 6.9).
Kuva 6.4. Kyrönjoen pääuoman havaintoaseman Koivulahti VT8 (K1) kokonaisfosforipitoisuus sekä jakson suuntaus vuosina 2012-2016 (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy).
Kuva 6.5. Kyrönjoen pääuoman havaintoaseman Koivulahti VT8 (K1) kokonaistyppipitoisuus sekä jakson suuntaus vuosina 2012-2016 (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy).
0 20 40 60 80 100 120
19.3.2012 11.6.2012 20.8.2012 22.10.2012 25.3.2013 10.6.2013 19.8.2013 14.10.2013 24.3.2014 2.6.2014 18.8.2014 20.10.2014 23.3.2015 8.6.2015 25.8.2015 19.10.2015 1.6.2016 14.3.2016 15.8.2016 3.10.2016
µg/l Kokonaisfosfori
0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500
19.3.2012 11.6.2012 20.8.2012 22.10.2012 25.3.2013 10.6.2013 19.8.2013 14.10.2013 24.3.2014 2.6.2014 18.8.2014 20.10.2014 23.3.2015 8.6.2015 25.8.2015 19.10.2015 1.6.2016 14.3.2016 15.8.2016 3.10.2016
µg/l Kokonaistyppi
Kuva 6.6. Kyrönjoen pääuoman havaintoaseman Koivulahti VT8 (K1) kiintoainepitoisuus sekä jakson suuntaus vuosina 2012-2016 (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy).
Kuva 6.7. Kyrönjoen pääuoman Skatilan havaintoaseman kokonaisfosforipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-2016 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla)
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
1.3.2012 1.5.2012 1.7.2012 1.9.2012 1.11.2012 1.1.2013 1.3.2013 1.5.2013 1.7.2013 1.9.2013 1.11.2013 1.1.2014 1.3.2014 1.5.2014 1.7.2014 1.9.2014 1.11.2014 1.1.2015 1.3.2015 1.5.2015 1.7.2015 1.9.2015 1.11.2015 1.1.2016 1.3.2016 1.5.2016 1.7.2016 1.9.2016
mg/l Kiintoaine
0 50 100 150 200 250 300 350 400
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
µg/l Kokonaisfosfori
Kuva 6.8. Kyrönjoen pääuoman Skatilan havaintoaseman kokonaistyppipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-2016 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla)
Kuva 6.9. Kyrönjoen pääuoman Skatilan havaintoaseman kiintoainepitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-2016 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla).
6.2 Jalasjoki
Jalasjoen vedenlaatuaineistoa on koko yhteistarkkailun ajan kerätty kolmelta havaintoasemalta (J1 Myllykylä, J2 Ahonkylä, J3 Jokipii). Vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella Jalasjoen vesi oli tummaa, runsashumuksista, lievästi hapanta ja ravinteikasta. Kesäkuun näytekerralla vesi oli happamimmillaan (pH 6,39 – 6,47) ja veden alkaliniteetti oli ajankohdista alhaisin (0,21–0,25 mmol/l).
Veden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat kuluneen tarkkailuvuoden aikana 58–280 µg/l osoittaen veden olevan pääosin erittäin rehevällä tasolla, runsaiden sateiden aikana elokuussa jopa ylirehevällä tasolla (kuva 6.10). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli etenkin elokuun havaintokerralla suuri, Ahonkylässä käytännössä kaikki ja säännöstelypadon havaintoasemalla lähes kaikki fosfori oli tällöin fosfaattifosforina. Muilla havaintokerroilla fosfaattifosforin osuus vaihteli 18-70%.
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
µg/l Kokonaistyppi
0 50 100 150 200 250 300
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
mg/l Kiintoaine
