KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUOSIYHTEENVETO 2017

KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUOSIYHTEENVETO 2017

OSA II: VESISTÖTARKKAILU

Raportti 167/2018

12.11.2018

OSA II: VESISTÖTARKKAILU, RAPORTTI 167/2018

Eurofins Nab Labs Oy Survontie 9

40 520 JYVÄSKYLÄ Y-tunnus 0283126-2

Päivämäärä 12.11.2018

Raportinnimi Kyrönjoen yhteistarkkailu vesistöosa Viite

Raportti 167/2018 Tilaaja

Kyrönjoen yhteistarkkailun tarkkailuvelvolliset Laatija Arja Palomäki, FK (limnologia ja hydrobiologia),

ympäristöasiantuntija, Eurofins Nab Labs Oy Tarkastaja Sari Luste, FT (ympäristökemia), tuotantoyksikön

päällikkö, Eurofins Nab Labs Oy

OSA II: VESISTÖTARKKAILU

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO 1

2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 3

3. AINEISTO JA MENETELMÄT 5

4. SÄÄ- JA VESIOLOT VUONNA 2017 8

4.1 Lämpötila ja sadanta 8

4.2 Virtaamat 9

5. VESISTÖJEN KUORMITUS 11

5.1 Kyrönjoen hajakuormitus 11

5.2 Puhdistamojätevesien aiheuttama vesistökuormitus

Kyrönjoella 11

5.3 Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen voimalaitoksen kuormitus 13 6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA

VUONNA 2017 14

6.1 Kyrönjoen pääuoma 14

6.2 Jalasjoki 19

6.3 Seinäjoki 20

6.4 Raippaluodon puhdistamon purkualue 21

7. PUHDISTAMOJÄTEVESIEN VESISTÖVAIKUTUKSET 23

8. MINIMIRAVINNETARKASTELU 24

9. VESISTÖJEN RAVINNEVIRTAAMAT 24

10. KYRÖNJOEN VEDEN LAATU EKOLOGISEN

LUOKITUKSEN OSANA 25

11. VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN

VOIMALAITOKSEN TARKKAILU 26

11.1 Kyrkösjärven veden laatu 26

11.2 Voimalaitoksen vesistövaikutukset 27

11.2.1 Ainekuormitus 27

11.2.2 Lämpökuormitus 28

12. YHTEENVETO 30

LIITTEET

Liite 1. Yhteistarkkailun havaintopaikat

Liite 2. Yhteistarkkailun vedenlaatutiedot vuodelta 2017

Liite 3. Perustuotannon minimiravinteet yhteistarkkailun havaintopaikoilla

Liite 4. Seinäjoen Voiman vedenlaatu- ja lämpötilamittausten tulokset sekä jäätilannekartat vuodelta 2017

1. JOHDANTO

Kyrönjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu yhteistarkkailun piirissä olevien puhdistamoiden ym- päristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty mm., että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta ja toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen) hyväksymällä tavalla.

Vesi- ja ympäristöhallitus on valvontakirjeessään nro 17 (19.1.1973) esittänyt, että samalla vesistöalueel- la sijaitsevien kuormittajien velvoitetarkkailut suoritettaisiin yhteistarkkailuna. Valvontakirjeessä nro 26 (19.4.1991) VYH on lisäksi edellyttänyt, että yhteistarkkailussa seurattavien laitosten kuormitus- ja vesistötarkkailujen tulokset tulee raportoida erillisinä kokonaisuuksina.

Kyrönjoen vesistöalueella yhteistarkkailu on aloitettu Vaasan Vesi- ja ympäristöpiirin laatiman ohjelman pohjalta v. 1978. Vuonna 2017-2020 tarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan Vesi ja Ympäristö ry:n vuon- na 2017 laatimaa tarkkailuohjelmaa (Virtanen ja Aaltonen 2017). Vuoden 2013 alusta lähtien yhteistark- kailuohjelmaan on sisällytetty myös Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitoksen vesistötarkkailu, joka kuitenkin toteutetaan omaa ohjelmaa noudattaen. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on 14.5.2013 hy- väksynyt Vaskiluodon Voima Oy:n 2.4.2013 päivittämän tarkkailuohjelman (päätös dnro EPOELY/194/07.00/2010).

Tässä yhteenvedossa tarkastellaan vuoden 2017 vesistötarkkailun tuloksia.

Kyrönjoen yhteistarkkailun piiriin kuuluvista kuormittajista Ilmajoen kunnan jätevedet käsitellään kunnan omassa puhdistamossa, Jalasjärven jätevedet Jalasjärven Vesi Oy:n puhdistamossa, Kauhajoen jäteve- det Kauhajoen vesihuolto Oy:n puhdistamossa ja Kurikan keskustaajaman ja Jurvan alueen jätevedet Kurikan Vesihuolto Oy:n keskuspuhdistamossa. Seinäjoen Energia Oy:llä on puhdistamot Seinäjoella ja Ylistarossa. Isonkyrön keskustan sekä Tervajoen taajaman ja Merikaarron jätevedet johdetaan Kyrön- maan Jätevesi Oy:n Hyyriän puhdistamoon. Mustasaaren Koivulahden taajaman jätevedet käsitellään Koivulahden puhdistamossa.

Kaikkien tarkkailtavien puhdistamoiden jätevedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle. Jurvan puhdista- mon jätevedet johdettiin aiemmin Närpiönjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Kyläjokeen, mutta tältä osin kuormitus Kyläjokeen on päättynyt, sillä jätevedet on vuodesta 2014 lähtien johdettu Kurikan keskuspuh- distamolle.

Tarkkailualueen kuormittajien voimassa olevat ympäristölupapäätökset ja lupaehdot on esitetty taulu- kossa 1.

Taulukko 1. Yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet (umpeen menneet lupa- päätökset voimassa edelleen toistaiseksi).

Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste

Kauhajoki LSSAVI/182/04.08/2011 1.1.2016 BOD7-ATU 12 95 1/4

Voimassa 30.11.2023 Kok. P 0,5 95 ¼ (0,4, 1.1.2018 ) NH4-N 4,0 90 1/1

CODCr 85 90 1/4

SS 20 90 1/4

Kok. N - 55

(70)

1/1 <12 °C (>12°C) Kurikka/Jalasjärvi LSSAVI/183/04.09/2011 11.3.2014 BOD7-ATU 13 95 1/2

Voimassa 28.2.2024 Kok. P 0,4 95 1/2

NH4-N 4 - 1/1

CODCr 85 85 1/2

SS 20 - 1/2

Kok.N 60 (>12°C)

Kurikka LSSAVI/257/04.08/2010 12.10.2010 BOD7-ATU 12 95 1/4

Voimassa 1.4.2016 Kok. P 0,4 95 1/4

NH4-N 6,0 80 1/1

CODCr 80 90 1/4

Kok. Cr 0,05 - 1/4

SS - 95 1/4

Ilmajoki LSSAVI/189/0408/2010 13.6.2013 BOD7-ATU 15 95 1/2 Kok. P 0,5 95 1/2

NH4-N 5,0 90 1/1 (1.1.2018 alk)

CODCr 90 90 1/2

SS 20 90 1/2

Seinäjoki LSY-2005-Y-81 30.11.2005 BOD7-ATU 10 95 1/4 VHO drno

004721/06/5110

8.11.2007 Kok. P 0,3 95 1/4

Voimassa 1.11.2015 NH4-N 4,0 - 1/4

CODCr 60 90 1/4

Kok. N - 60 1/1 (>12°C) Ylistaro LSSAVI/358/04.08/2010 8.9.2011 BOD7-ATU 20 95 1/2

Voimassa 31.5.2016 Kok. P 0,5 95 1/2

CODCr - 85 1/2

NH4N 8,0 - 1/2

Kok. Cr 0,3 - 1/2 Kok. Cr

(kg/d)

0,2 - 1/2 Kyrönmaan LSSAVI/120/04.08/2012 11.4.2013 BOD7-ATU 15 95 1/2

Jätevesi Oy Voimassa 30.4.2023 Kok. P 0,3 95 1/2

NH4-N 4,0 90 1/1

CODCr 90 90 1/2

SS 20 90 1/2

Koivulahti LSSAVI/210/04.08/2011 9.10.2012 BOD7-ATU 10 90 1/2

Raippaluoto LSSAVI/5141/2014 12.10.2015

Kok. P CODCr

NH4

BOD7-ATU Kok.P CODCr

SS

0,5 90 6,0 15 0,8 90 30

92 90 90 90 90 90

1/2

½ 1/1 1/1 1/1 1/1 1/1 VV / SeVo ESAVI/269/04.08/2010 15.6.2010

Voimassa 31.12.2016

Lyhennykset: LSY = Länsi-Suomen ympäristölupavirasto

VHO = Vaasan Hallinto-oikeus

BOD7-ATU = Biologinen hapenkulutus ATU-lisäyksellä LSSAVI = Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE

Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikassa. Pääuoman pituus on 127 km ja se virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Perämeren Vassorinlahteen 15 km Vaasan pohjoispuolella. Koko Kyrönjoen vesistöalueen putouskorkeus Seinäjär- vestä Perämereen on 140 m, pääuoman putouskorkeus on 40 m.

Kyrönjoen vesistöalueen luonnonolosuhteille on tyypillistä loivapiirteinen topografia sekä maaperän hie- nojakoisuus. Valuma-alueesta 37 % on metsää, 26 % suota, 29 % peltomaata, 1 % vesistöä ja 7 % muu- ta maata. Pääuoman kaltevuus etenkin Ilmajoen ja Ylistaron koskien välillä on alhainen, mistä syystä ky- seinen jokiosuus on tunnetusti erittäin tulvaherkkä. Tulvia voimistaa myös maan tiivistyminen ja kulumi- nen sekä virtaamia tasaavien järvien vähyys. Vähäisistä järvistä, jotka sijaitsevat vesistöalueen latva- osissa, ovat suurimmat Seinäjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 880 ha), Ikkeläjärvi (Kauhajoki, 350 ha) ja Kur- jenjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 243 ha). Lisäksi vesistöalueelle on rakennettu seuraavat tekoaltaat: Kala- järven allas (Peräseinäjoki, 1130 ha), Kyrkösjärven allas (Seinäjoki-Ilmajoki, 640 ha), Liikapuron allas (Peräseinäjoki 310 ha) ja Pitkämön allas (Kurikka, 100 ha).

Kyrönjoen vesistöalue jaetaan yhdeksään seuraavan jakovaiheen vesistöalueeseen, joiden pinta-alat ja järvisyysprosentit ovat seuraavat (Ekholm 1993):

Osavaluma-alue Pinta-ala (km²) Järvisyys (%)

Kyrönjoen alaosa 419 0,06

Kyrönjoen keskiosa 538 0,28

Kyrönjoen yläosa 646 0,07

Kainastonjoki 1081 0,49

Jalasjoki 431 0,72

Seinäjoki 1011 4,07

Lehmäjoki 166 0,08

Hirvijoki 311 1,41

Mustajoki 320 1,39

Kyrönjoen valuma-alue 4923 1,23

Kyrönjoen alaosa käsittää valuma-alueen Ilmajoen Munakasta jokisuulle, Kyrönjoen yläosa valuma- alueen Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Ilmajoen Munakkaan. Kyrönjoen valuma-alueen kartta on esitetty kuvassa 1.

Kyrönjoki on tärkeä raakavesilähde, sillä Vaasan kaupunki ottaa siitä raakavetensä. Raakavesi pumpa- taan joen alaosalta Båskaksesta Kalliojärveen, jossa saostetaan fosfori. Kalliojärvestä vesi johdetaan edelleen Pilvilampeen, jossa veden viipymä on noin 3 kuukautta.

Kyrönjoen pääuomalla ja sen sivu-uomilla on merkitystä virkistyskäyttökohteena jokivarren asutukselle muun vesialueen vähäisyyden vuoksi. Parhaat edellytykset virkistyskäytölle on puhtaimmilla latvavesillä ja pikkujärvillä. Myös tekoaltaita on jossain määrin kunnostettu paremmin virkistyskäyttöön soveltuviksi.

Kuva 1. Kyrönjoen valuma-alue (lähde: ympäristöhallinnon www-sivut).

Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016- 2021 (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2015) sekä Suomen ympäristökeskuksen vesikartan mukaan (Ympäristöhallinto 2016) Kyrönjoen pääuoman, Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alaosan kemiallinen ja ekologinen tila on arvioitu seuraavasti:

Arvio

ekologisesta tilasta

Arvio

kemiallisesta tilasta

Kyrönjoki alin osa (meri-Lehmäjoki) välttävä hyvää huonompi

Kyrönjoen alaosa (Lehmäjoki-Malkakoski) tyydyttävä hyvää huonompi

Kyrönjoen keskiosa (Malkakoski-Nikkola) välttävä hyvä

Kyrönjoen yläosa (Nikkola-Pitkämö) välttävä hyvää huonompi

Seinäjoen alaosa välttävä hyvä

Seinäjoen yläosa hyvä hyvä

Jalasjoki välttävä hyvä

Kauhajoen alaosa välttävä hyvää huonompi

Kyrkösjärven tekoallas, johon Seinäjoen voimalaitos johtaa lauhdevetensä, on rakennettu vuonna 1981.

Allas on rakennettu osana Kyrönjoen tulvasuojeluohjelmaa, mutta se palvelee myös voimataloutta. Al- taan pinta-ala on veden ollessa kesäkorkeudessa 640 ha. Altaan säännöstelyn maksimi on 2 metriä.

Avovesikaudella vedenkorkeus on melko vakaa: järven keskisyvyys on tällöin 2,5m ja maksimisyvyys noin 7 m.

3. AINEISTO JA MENETELMÄT

Vuonna 2017 vesinäytteet otettiin yhteistarkkailuun sisältyvältä 18:lta Kyrönjoen pää- ja sivu-uomien ha- vaintoasemalta (kuva 2) maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Vuonna 2017 yhteistarkkailuun liitettiin Raip- paluodon puhdistamon vesistötarkkailun kolme havaintopaikkaa (R1-R3; kuva 3), joista näytteet otettiin kesä-, elo- ja lokakuussa. Lisäksi tarkkailuun sisältyi Vaskiluodon Voiman Seinäjoen voimalaitoksen (Se- vo) Kyrkösjärven tarkkailu, jossa näytteet otettiin kolmelta havaintoasemalta (kuva 4).

Jokialueilla vesinäytteet otettiin pääsääntöisesti uoman keskiosasta 1,0 m:n syvyydestä. Alueilla, joilla kokonaissyvyys on ollut alle 1,5 m näytteet otettiin kuitenkin vesipatsaan puolivälistä. Yhteistarkkailun vedenlaatuseurantaan kuuluu seuraavat muuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), pH, säh- könjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo, CODMn, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, Esherichia coli sekä suolistoperäiset enterokokit. Lisäksi avovesikauden näytteistä määritetään klorofylli-a, fosfaattifos- fori, ammoniumtyppi sekä nitriitti-/nitraattitypen summa. Vuoden 2017 velvoitetarkkailuaineisto Kyrönjoen vesistöalueen sekä Raippaluodon osalta on esitetty liitteessä 2.

Seinäjoen voimalaitoksen kolmen havaintopaikan näytteistä analysoitiin seuraavat vedenlaatumuuttujat:

lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), kiintoaine, sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, rauta, kloridi, alumiini, sulfaatti, ja natrium. Lisäksi helmi- ja kesäkuun näytteistä määritet- tiin klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriitti- ja nitraattityppi. Seinäjoen lämpötilamit- tausasemat sijaitsevat Upan ja Sahalammen silloilla. Vedenlaatuaineisto sekä lämpötilamittausten tulok- set on esitetty liitteessä 3.

Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitoksen vesistötarkkailuun liittyy lisäksi viiden vuoden välein toteutettava pohjaeläintarkkailu. Tarkkailu tehtiin viimeksi vuonna 2013, ja seuraavan kerran se tehdään vuonna 2018.

Kuva 2. Kyrönjoen yhteistarkkailun havaintoasemien sijainti.

Kuva 3. Raippaluodon puhdistamon havaintoasemien sijainti. R1 = yläpuoli, R2 = alapuoli, R3 = puhdistamon edusta.

Kuva 4. Seinäjoen voimalaitoksen havaintoasemien sijainti (punaiset ympyrät).

4. SÄÄ- JA VESIOLOT VUONNA 2017 4.1 Lämpötila ja sadanta

Vesitilanne oli vuonna 2017 monin paikoin kaksijakoinen. Alkuvuosi oli varsin kuiva, mutta loppuvuotta kohden sateet lisääntyivät niin, että sekä pinta- että pohjavesivarastot kasvoivat merkittävästi. Kevättul- vat jäivät tavanomaisiksi tai sitä pienemmiksi, mutta syksyllä rannikon joissa ylitettiin jopa keväisiä tulva- huippuja. Lunta ja jäätä oli talvella maan etelä- ja keskiosassa tavanomaista vähemmän edellistalven ta- paan. Routaa oli koko maassa tavallista vähemmän. Vedet olivat koko kesän hyvin viileitä.

Vuoden sadanta oli koko maassa melko lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Kokonaissademäärä oli enim- mäkseen 450–850 mm eli 95–120 % keskiarvoon verrattuna. Sadanta jakautui ajallisesti niin, että alku- vuosi oli huhtikuuta lukuun ottamatta yleisesti keskimääräistä kuivempi, kun taas loppuvuosi oli paikoin huomattavastikin keskimääräistä sateisempi. Seinäjoen Pelmaalla vuoden sadanta oli 106 % pitkän ajan- jakson keskiarvoon verrattuna. Huhtikuu, kesäkuu, lokakuu ja joulukuu olivat selvästi keskimääräistä sa- teisempia, tammikuu, toukokuu, heinäkuu ja syyskuu olivat normaalia kuivempia (kuva 5).

Kuva 5. Kuukauden keskilämpötilat (ºC) ja kuukausittainen sadanta (mm) havaintoasemalla Seinäjoki Pelmaa vuonna 2017 sekä jakson 1981-2010 keskiarvot (Ilmatieteen laitos 2017).

Pelmaan havaintoasemalla alkuvuosi oli selvästi keskimääräistä lauhempi, kun taas kevään ja kesän keskilämpötilat jäivät pitkän ajan keskiarvoa pienemmiksi. Syys-lokakuun lämpötilat olivat lähellä kes- kiarvoa, mutta marras- ja joulukuu olivat tavanomaista lauhempia (kuva 5).

Kuukauden keskilämpötila (°C) vuonna 2017 havaintoasemalla Seinäjoki Pelmaa

Kk 2017 1981-2010

I -2,9 -6,9

II -4,6 -7,2

III -0,5 -3,1

IV 1,1 3,0

V 7,0 9,1

VI 13,1 13,8

VII 14,8 16,3

VIII 14,1 14,3

IX 9,7 9,3

X 4,1 4,3

XI 1,4 -1,1

XII -1,1 -5,0

x 4,7 3,9

Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 2017 havaintoasemalla Seinäjoki Pelmaa

Kk 2017 1981-2010

I 8 33

II 34 23

III 36 26

IV 52 28

V 27 43

VI 70 55

VII 43 75

VIII 77 67

IX 41 51

X 81 57

XI 47 45

XII 61 39

Yht. 576 542

-10,0 -5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0

I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII

°C Kuukauden keskilämpötila

2017 1981-2010

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII

mm Sademäärä ²⁰¹⁷

1981-2010

Vesivuosi 2017 oli kaksijakoinen: vuoden alusta kesän loppuun vedenpinnat ja virtaamat olivat tavallista alempia. Syksyllä runsaat sateet nostivat vedet ajankohdan tyypillisten lukemien yläpuolelle ja tilanne jatkui samanlaisena vuoden loppuun. Kevättulvat ajoittuivat Imatran ja Vaasan välisen linjan eteläpuolella monin paikoin jo maaliskuulle ja jäivät useasta lumen sulamisjaksosta johtuen tavanomaista pienemmik- si. Syksyn runsaat sateet nostivat vedenkorkeudet ja virtaamat monin paikoin ajankohdan ennätysluke- miin. Etelässä lauha syksy ja vesisateet pitivät syksyn aikana korkealle nousseet vedenpinnat ja virtaa- mat joulukuussakin laajasti ajankohdan keskimääräisen tason yläpuolella. Osassa suurempia järviä ve- denpinta nousi sateiden myötä kuun loppupuolelle saakka.

4.2 Virtaamat

Vuonna 2017 virtaamahavaintoasemilla Pitkämö (tunnus 4200250) ja Kalajärvi (tunnus 4200411) keski- virtaama oli jonkin verran vuosien 1991-2010 keskiarvoa pienempi. Havaintoasemilla Hanhikoski (tunnus 4200600) ja Skatila (tunnus 4201000) vuoden 2017 keskivirtaama oli pitkän ajan keskiarvoa suurempi (taulukko 2).

Hanhikoskella kevään suurin virtaama mitattiin jo maaliskuussa (18.3., 157 m³/s) ja Skatilassa huhtikuun alkupuolella (12.4., 139 m³/s), kun kevättulvan huippu keskimäärin ajoittuu huhti-toukokuun vaihteeseen.

Loka-joulukuun virtaamat olivat vuonna 2017 keskimääräistä suurempia, ja vuoden suurimmat virtaamat mitattiin loka-marraskuun vaihteessa (kuva 6).

Taulukko 2. Virtaaman kuukausikeskiarvot Kyrönjoen havaintoasemilla vuonna 2017 ja keskivir- taamat vertailukaudella 1991–2010.

Asema Kuukauden keskivirtaama MQ (m³/s) ka 1991

I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII -2010 Pitkämö 4,40 2,75 13,02 19,56 18,3 11,99 5,20 4,10 11,92 18,48 21,18 18,66 12,50 16,9 Kalajärvi 4,25 4,97 2,47 0,07 2,75 0,99 1,61 0,00 4,35 6,85 7,28 7,81 3,61 3,80 Hanhikoski 12,88 10,58 42,8 54,2 53,5 24,4 13,43 8,00 29,5 63,9 84,6 66,8 38,9 35,4 Skatila 15,03 11,91 51,1 70,4 63,8 30,2 17,27 10,51 32,4 69,1 94,7 73,0 45,1 41,3

Kuluneen tarkkailuvuoden havaintokerroilla Kyrönjoen virtaama-arvot olivat maaliskuussa ja elokuussa pienempiä kuin pitkän aikavälin kuukausikeskiarvot. Kesäkuun näytteenottojaksolla virtaama kasvoi voi- makkaasti, ja oli ensimmäisenä päivänä kuukausikeskiarvoa pienempi ja kahtena viimeisenä päivän kes- kiarvoa suurempi. Lokakuun näytteenottokerralla virtaama oli hieman keskiarvoa suurempi (taulukko 3).

Taulukko 3. Näytteenottopäivien virtaama vuonna 2017 sekä näytteenottokuukauden keskivir- taama vuonna 2017 sekä jaksolla 1991-2010.

Näytteenottopäivä Näytteenottopäivän virtaama (m³/s)

kk-keskivirtaama 2017 (m³/s)

kk-keskivirtaama 1991-2010 (m³/s)

20.-21.3. 11,7-9,7 51,1 29,0

12.-14.6. 18,8-37,0-51,0 30,2 29,5

28.-30.8. 7,8-7,0-7,0 10,5 24,4

23.-24.10. 53,0-53,0 69,1 47,9

Kuva 6. Virtaaman vuorokausiarvot Hanhikoskella ja Skatilassa vuonna 2017 sekä päivittäiset virtaa- man keskiarvot ja minimi- ja maksimiarvot jaksolla 1991-2010 (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta).

0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500

01.01. 01.02. 01.03. 01.04. 01.05. 01.06. 01.07. 01.08. 01.09. 01.10. 01.11. 01.12.

Virtaama m³/s

Hanhikoski

Q_2017 ka 1991-2010 min 1991-2010 max 1991-2010

0 100 200 300 400 500 600

01.01. 01.02. 01.03. 01.04. 01.05. 01.06. 01.07. 01.08. 01.09. 01.10. 01.11. 01.12.

Virtaama m³/s

Skatila

Q_2017 ka 1991-2010 min 1991-2010 max 1991-2010

5. VESISTÖJEN KUORMITUS 5.1 Kyrönjoen hajakuormitus

Kyrönjoen vesistöalueella veden laatu on luontaisesti heikko maaperästä aiheutuvasta kuormituksesta johtuen. Valuma-alueen (pääosin ojitetuilta) soilta huuhtoutuu jokiin runsaasti humusta ja ravinteita, mikä aiheuttaa vesistölle korkean peruskuormituksen ja heikentää samalla veden itsepuhdistuskykyä. Alavat savikkomaat, joita Kyrönjoen alueella esiintyy yleisesti, sisältävät usein rikkipitoisia sedimenttejä. Kun nämä sedimentit hapettuvat esim. salaojitusten yhteydessä, syntyy happamia sulfaatteja, joita lumensu- lamisvedet ja sateet huuhtovat edelleen jokiin. Sulfaattihuuhtoutumien seurauksena heikosti puskuroidun jokiveden pH-arvot laskevat ajoittain välille 4-5, jokisuussa jopa alle neljän (Ranta 1985).

Kyrönjoen koko valuma-alueesta happamia sulfaattimaita on noin 12 % (yhteensä 593 km²). Happamat sulfaattimaat aiheuttavat ongelmia erityisesti Kyrönjoen suistossa ja pääuomassa Seinäjoen alapuolella.

Huuhtoutuvan sulfaatin määrän on arvioitu tulevaisuudessa hitaasti vähenevän vuosikymmenien saatos- sa (Koivisto ym. 2016).

Vesistöalueelle kohdistuva mittava ravinne- ja orgaaninen kuormitus on peräisin maa- ja metsätalousalu- eilta, turvetuotantoalueilta, tekoaltaista sekä taajamien ja haja-asutusalueiden jätevesistä. Ravinne- kuormitus on pääosin peräisin peltoviljelystä. Fosforikuormituksesta maatalouden osuus on mallitarkaste- lun (VEMALA-malli) arvion mukaan 61 % ja typpikuormituksen osuus 57 %. Muita suuria kuormittajia ovat haja-asutus ja pistekuormittajat.

Maatalouden (peltoviljely ja karjatalous) merkitys Kyrönjoen alueella on erittäin suuri. Kyrönjoen pää- uoman kokonaisfosforikuormituksesta 60 % muodostuu maataloudesta (Nuotio 2008). Maatalouden ai- heuttama kuormitus ajoittuu yleensä voimakkaimmin kevääseen ja syksyyn, jolloin vesimäärät joessa ovat suurimmillaan.

Myös kiintoainekuormitus ja eroosio ovat merkittäviä ongelmia Kyrönjoen valuma-alueella. Eroosion voi- makkuuden mittana voidaan pitää veden kiintoainepitoisuutta. Eroosion määrästä ei ole suoria mittauk- sia, mutta Kyrönjoen veden kiintoainepitoisuus on tulvien aikana jopa 100–300 mg/l ja kiintoaineen vuo- sivirtaama vaihtelee välillä 10 000-80 000 tn/a. Kiintoainehuuhtoumien määriin vaikuttaa pintavalunnan voimakkuuden lisäksi huippuvirtaamien ajankohta (Koivisto ym. 2016).

5.2 Puhdistamojätevesien aiheuttama vesistökuormitus Kyrönjoella

Puhdistamojätevesien vesistökuormitusta on tarkemmin selvitetty Kyrönjoen yhteistarkkailuraportin kuormitusosassa (Eurofins Nab Labs Oy 2018).

Yhteistarkkailuun liittyneiden jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus oli vuonna 2017 3,5 tn fosforia, 228 tn typpeä (josta 85 tn ammoniumtyppeä) ja 33 tn orgaanista ainetta (BOD7-ATU:na mitattuna). Koko vesistöalueen suurin pistekuormittaja oli aikaisempien vuosien tavoin Seinäjoen jätevedenpuhdistamo, jonka osuus puhdistamoiden kokonaiskuormituksesta oli kokonaisfosforin osalta 54 %, kokonaistypen osalta 52 %, ammoniumtypen osalta 60 % ja orgaanisen aineen osalta 51 % (taulukko 4).

Jätevedenpuhdistamoiden fosforin ja orgaanisen aineksen vesistökuormitus on nykyisin selvästi pienem- pää kuin yhteistarkkailun alkuvuosina 1980-luvulla (kuvat 7-9). Jätevedenpuhdistamoiden toiminta on tehostunut paljon 1980-luvulta erityisesti tiukentuneiden lupaehtojen sekä puhdistusprosessien kehityk- sen myötä. Näin ollen 1980- ja 2000-lukujen kuormitustulokset ovat täysin eri kokoluokkaa, mikä on syy- tä muistaa tuloksia tarkasteltaessa. 2000-luvulla puhdistamoilta vesistöön johdetussa kuormituksessa on sekä fosforin että BOD7-ATU:n osalta havaittavissa laskeva suuntaus. Kokonaistypen ja ammoniumtypen kuormituksissa vesistökuormitus on pitkällä aikavälillä pysynyt kutakuinkin ennallaan.

Taulukko 4. Kyrönjoen vesistöalueen jätevedenpuhdistamoiden vesistökuorma vuonna 2017.

Kuormitus (kg/a) vuonna 2017

BOD7-ATU Kok.P Kok.N NH4-N

Kauhajoki 2370 146 12050 329

Jalasjärvi 657 33 2700 840

Kurikka 3100 475 27400 11700

Ilmajoki 5660 657 35300 5800

Seinäjoki 16570 1900 118300 51100

Ylistaro 400 22 5260 1170

Kyrönmaan Jätevesi Oy 2990 146 22160 13800

Koivulahti 913 102 4090 157

Raippaluoto 99 7,3 621 548

Yhteensä 32770 3490 227800 85500

Kuva 7. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus (kg/a) sekä pitkän aikavälin kehitys Kyrön- joen vesistöalueella vuosina 1982–2017.

Kuva 8. Jätevedenpuhdistamoiden kokonais- ja ammoniumtyppikuorma (kg/a) Kyrönjoen vesis- töalueella vuosina 1982–2017. Ammoniumtyppimääritykset (NH4-N) aloitettiin vuonna 1989.

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000

1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

kg/a Fosforikuormitus

0 50000 100000 150000 200000 250000 300000

1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

kg/a Kokonais- ja ammoniumtyppikuormitus _{NH4-N kok.N}

Kuva 9. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (kg/a, BOD7/BOD7-ATU) sekä pitkän ai- kavälin suuntaus Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982–2017.

5.3 Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen voimalaitoksen kuormitus

Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitos sijaitsee Kyrkösjärven altaan itärannalla noin 6 km etäi- syydellä Seinäjoen kaupungin keskustasta. Laitos on tyypiltään väliottolauhdutusvoimala, joka tuottaa sekä sähköä että kaukolämpöä. Pääpolttoaineena käytetään jyrsinturvetta ja vara-/tukipoltto-aineena raskasta polttoöljyä sekä hiiltä.

Voimalan viivästysaltaasta johdettiin Kyrkösjärveen seuraavat ainemäärät vuonna 2017:

kg/d kg/a

Sulfaatti 19 6700

Kloridi 12 4200

Kiintoaine 2,1 770

Kokonaistyppi 0,31 110

Kokonaisfosfori 0,024 8,8

Alumiini 0,15 55

Natrium 22 8100

Rauta 1,0 380

Osa Kyrkösjärveen johdetusta kemikaalimäärästä, 11,6 tn natriumhydroksidia (50 %), 6,9 tn rikkihappoa (98 %), 11,0 tn natriumkloridia ja 0,8 tn suolahappoa (35 %) sisältyy edellisen taulukon ainemääriin. Näi- tä kemikaaleja käytettiin prosessiveden valmistuksessa. Kyrkösjärveen johdetut ainemäärät olivat jonkin verran pienempiä kuin vuonna 2016.

Kyrkösjärveen johdettu lämpökuorma on vuodesta 2007 lähtien kehittynyt seuraavasti:

Vuosi GWh/a Vuosi GWh/a

2007 1040 2013 400

2008 800 2014 410

2009 850 2015 1010

2010 930 2016 1350

2011 770 2017 900

2012 450

Laitokselta poistuvan veden lämpötilan kuukausikeskiarvot vaihtelivat 3,5-17,2 °C:n välillä. Kyrkösjärveen johdetun jäähtyneen veden keskimääräinen lämpötila oli 9,7 ^ºC.

0 50000 100000 150000 200000 250000 300000 350000 400000 450000

1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

kg/a Orgaanisen aineksen kuormitus

6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA VUONNA 2017 6.1 Kyrönjoen pääuoma

Kyrönjoen yhteistarkkailussa fysikaalis-kemiallisia havaintoasemia on pääuomassa yhteensä 12 kpl (ku- va 2) sekä lisäksi yksi asema Vassorin merenlahdella. Tarkkailun tulokset vuodelta 2017 on esitetty liit- teessä 2.

Kyrönjoki on hapan, ravinteikas ja tumma humusvesistö, jossa veden laatu vaihtelee suuresti vuodenai- kojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. Pääsääntöisesti vesi on heikkolaatuisinta keväällä kevät- tulvan jälkeen sekä syksyllä runsaiden sateiden jälkeen. Viime vuosina Kyrönjoenkin alueella on esiinty- nyt runsaiden sadevesien aiheuttamia tulvia myös kesä- ja talviaikoina, jolloin on voitu havaita vastaa- vanlaisia veden laadun muutoksia kuin perinteisten kevättulvien aikana. Veden väriarvoa kohottaa eten- kin Kyrönjoen yläjuoksun suoperäiseltä valuma-alueelta tulevat humusvedet. Vuonna 2017 veden väriar- vot Kyrönjoen pääuomassa vaihtelivat välillä 100 – 270 mgPt/l, ollen alhaisimmillaan maaliskuun havain- tokerralla ja korkeimmillaan elokuun ja lokakuun havaintokerroilla.

Kyrönjoen happamuus aiheutuu etupäässä valuma-alueen happamista sulfaattimaista, joita esiintyy etenkin joen keski- ja alajuoksulla Ilmajoen ja Seinäjoen alapuolella. Happamuusongelmat ovat yleensä pahimmillaan tulvien sekä runsaiden sateiden aikana, jolloin pH saattaa laskea jopa alle pH 5. Happamat sulamisvedet heikentävät Kyrönjoen veden puskurikykyä ja veden alkaliniteetti on yleensä ollut alhai- simmillaan keväisin lumien sulettua. Vuonna 2017 ei havaittu erityisen pieniä pH-arvoja, vaan pH vaihteli välillä 6,5 - 7,2. Alhaisimmat arvot mitattiin runsaiden sateiden aikana lokakuun havaintokerralla alajuok- sulla Koivulahden puhdistamon havaintoasemilla M1 ja K1. Alhaisimmat alkaliteettiarvot havaittiin niin ikään lokakuussa joen alajuoksulla Vähänkyrön kirkkosillan asemalla (K3), Ranta-Kuusiston asemalla K2A sekä Koivulahden asemilla K1 ja K1. Pienimmät arvot vaihtelivat 0,18 - 0,19 mmol/l, eli kovin alhai- sia arvoja ei tarkkailuvuonna mitattu. On huomattava, että yhteistarkkailun havaintokerrat pyritään ajoit- tamaan vähäisen virtaaman tai keskivirtaaman ajanjaksoille, jolloin veden pH-arvot tai alkaliteettiarvot ei- vät yleensä ole alhaisimmillaan.

Kyrönjoen happipitoisuus on yleensä ollut hyvä tai tyydyttävä ja alentuneita happipitoisuuksia on havaittu vain satunnaisesti. Aikaisempien vuosien tavoin happipitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuun ha- vaintokerralla, jolloin pääuoman happipitoisuus vaihteli 9,6 - 13,7 mg/l (kyllästysaste 66 – 94 %). Kesä- kuun havaintokerralla happitilanne oli hyvä pitoisuuden vaihdellessa 7,4 - 8,8 mg/l. Elokuussa mitattiin jonkin verran alentuneita happipitoisuuksia Ilmajoen (K12 ja K13) ja Kurikan (K14 ja K15) havainto- asemilla (5,3 – 6,6 mg/l). Pitoisuuden vaihtelu koko joessa oli 5,3 – 8,2 mg/l. Lokakuussa happitilanne oli kaikilla pääuoman havaintoasemilla hyvä.

Veden kiintoainepitoisuus oli tarkkailuvuonna korkeimmillaan maaliskuun havaintokerralla, jolloin kevät- tulva oli jo alkanut ja kiintoainetta huuhtoutui sulamisvesien mukana jokiveteen. Kiintoaineen määrä oli suurin alajuoksulla (noin 50 mg/l), ja muualla se vaihteli noin 15 – 40 mg/l. Muilla havaintokerroilla kiinto- ainepitoisuus vaihteli koko pääuomassa 3,4 – 13 mg/l (kuva 10). Normaalisti kiintoaineen ja fosforipitoi- suuden vaihtelu on saman suuntaista, sillä etenkin hajakuormituksena jokeen tuleva fosfori on kiintoai- neeseen sitoutuneena.

Fosforipitoisuuksien vaihtelut eri vuosien välillä voivat Kyrönjoessa olla melko suuriakin. Pääsääntöisesti pääuoman fosforipitoisuudet ovat hieman alentuneet yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä. Näin oli laita myös vuonna 2017 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla (kuva 11). Maaliskuussa, jolloin pitoisuudet olivat suurimmillaan, ne sen sijaan kasvoivat alajuoksua kohti. Suurin pitoisuus (300 µg/l) mitattiin maa- liskuussa asemalla K3 (Vähäkyrö Kirkkosilta). Lokakuussa pitoisuudet olivat pienimmillään ja vaihtelu oli melko vähäistä (vaihteluväli 53 – 82 µg/l).

Fosforipitoisuuksien perusteella joki voidaan luokitella loppukesän havaintokerralla erittäin reheväksi, jo- pa ylireheväksi (fosforipitoisuus yli 100 µg/l).

Kuva 10. Kyrönjoen pääuoman havaintoasemien kiintoainepitoisuus vuoden 2017 näytteenotto- kerroilla.

Kuva 11. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaisfosforipitoisuus vuoden 2017 näyt- teenottokerroilla.

Leville helppokäyttöisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli alhaisimmillaan joen alajuoksulla (noin 30 – 60 %). Muualla osuus vaihteli noin 40 – 75 %. Fosfaattifosforin osuudet olivat lähes kauttaal- taan suurimmillaan elokuun havaintokerralla ja melkein samaa suuruusluokkaa myös kesäkuussa. Loka- kuussa osuudet olivat joen ala- ja keskijuoksulla noin 30 – 45 %, mutta yläjuoksulla kesäkuun tasolla (kuva 12).

0 10 20 30 40 50 60

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

Kiintoaine

Elokuu Lokakuu

0 50 100 150 200 250 300 350

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

Kok.P

Elokuu Lokakuu

Kuva 12. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista Kyrönjoen pääuoman havaintoasemilla vuoden 2017 kesä-, elo- ja lokakuussa.

Toisin kuin fosforipitoisuudet, Kyrönjoen typpipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet hieman yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä, näin myös vuonna 2017 (kuva 13). Kiintoaine- ja fosforipitoisuuksista poiketen kokonaistypen pitoisuudet olivat suurimmillaan sateisessa lokakuussa, mutta olivat lähes yhtä suuria maaliskuussa. Kesäkuukausina pitoisuudet olivat pienempiä. Pitoisuudet vaihtelivat joen pääuomassa 840 – 2600 µg/l. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä vaihteli koko joessa noin 15 – 50 %. Osuus oli pienin alajuoksulla ja kasvoi jonkin verran yläjuoksun suuntaan. Osuudet olivat pääasiassa suurimmil- laan elokuussa, mutta vuodenaikaisvaihtelu oli kohtalaisen vähäistä (kuva 14). Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli koko joessa avovesiaikana pieni vaihdellen <1 – 14 %.

Kuva 13. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuoden 2017 näyt- teenottokerroilla.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

PO4-P/kok.P %

Lokakuu

0 500 1000 1500 2000 2500 3000

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

Kok.N µg/l _{Maaliskuu Kesäkuu}

Elokuu Lokakuu

Kuva 14. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä Kyrönjoen pääuoman havaintoasemilla vuoden 2017 kesä-, elo- ja lokakuussa.

Kuva 15. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien a-klorofyllipitoisuus vuoden 2017 näyt- teenottokerroilla.

Veden rehevyystason mittarina käytetty a-klorofyllipitoisuus kohosi aikaisempien vuosien tavoin joen ylä- juoksulta alajuoksulle siirryttäessä, ja korkeimmat a-klorofyllipitoisuudet mitattiin kesäkuussa havainto- asemalla K1 Koivulahti VT8 ja elokuussa asemalla M1 Vassor (20 µg/l). Pitoisuus vaihteli kesäkuukausi- na 4,0 – 20 µg/l ja lokakuussa 1,8 – 4,8 µg/l (kuva 15). Pitoisuuden vaihtelut ovat yleensäkin olleet ajal- lisesti hyvin suuria. Klorofyllipitoisuudet olivat yläjuoksulla karun vesistön tasolla, mutta ilmensivät rehe- vyyttä alajuoksulla. Erot johtunevat pääasiassa kasviplanktonille otollisemmista oloista alajuoksulla kuin ravinnetason eroista, sillä fosforipitoisuus oli yläjuoksulla suurempi kuin alajuoksulla erityisesti kesäkuu- kausina.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

NO

-N/kok.P %

Lokakuu

0 5 10 15 20 25

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

a-klorofylli µg/l

Lokakuu

Kuva 16. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien E. colin ja enterokokkien määrät vuoden 2017 näytteenottokerroilla.

Veden hygieeninen laatu vaihteli aikaisempien vuosien tavoin suuresti tarkkailuvuoden aikana. Yleisesti ottaen suurimmat bakteerimäärät todettiin maaliskuun havaintokerralla ja pienimmät elokuussa (kuva 16). Indikaattoribakteerien määrä oli maaliskuussa suurin joen alajuoksulla havaintoasemilla K2A ja K3 ja pienentyi yläjuoksua kohti. Kesäkuussa ja lokakuussa suurimmat E. colien määrät havaittiin asemilla K5 (Ylistaron alapuoli) ja K19 (Kauhajoen yläpuoli). Elokuussa bakteerimäärät kasvoivat alajuoksun hyvin pienistä luvuista yläjuoksun suuntaan, ja suurimmat bakteerimäärät todettiin asemalla K18 (Kauhajoen alapuoli). E. colien tai enterokokkien pesäkemäärä ei ylittänyt sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/2008 uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista asettamia toimenpiderajoja (E. coli 1000 pmy/100 ml, suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/100 ml).

0 50 100 150 200 250 300

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

E. coli pmy/

100 ml ^{Maaliskuu Kesäkuu}

Elokuu Lokakuu

0 50 100 150 200 250 300

M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19

Enterokokit pmy/

100 ml ^{Maaliskuu Kesäkuu}

Elokuu Lokakuu

6.2 Jalasjoki

Jalasjoen vedenlaatuaineistoa on koko yhteistarkkailun ajan kerätty kolmelta havaintoasemalta (J1 Myl- lykylä, Jalasjoen säännöstelypato, J2 Ahonkylä, J3 Jokipii). Vuoden 2017 tarkkailutulosten perusteella Jalasjoen vesi oli tummaa, runsashumuksista, lievästi hapanta ja ravinteikasta. Lokakuun näytekerralla vesi oli happamimmillaan (pH 6,4 – 6,5) ja veden alkaliniteetti oli ajankohdista alhaisin (0,21 mmol/l).

Veden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat tarkkailuvuoden 2017 aikana 64–330 µg/l osoittaen veden olevan pääosin erittäin rehevällä tasolla, osittain jopa ylirehevällä tasolla (kuva 17). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin puolet. Suurimmillaan fosfaattifosforin osuus oli elokuussa (61 – 67 %).

Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat tarkkailuvuoden aikana Jalasjoen havaintoasemilla välillä 900–2400 µg/l. Pitoisuudet olivat korkeimmillaan lokakuun havaintokerralla ja korkein typpipitoisuus havaittiin sään- nöstelypadon havaintopisteellä (J1) (kuva 17). Epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli avovesi- aikana 3 - 31 %, josta ammoniumtypen osuus vain 2-13 %.

Kuva 17. Jalasjoen vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuoden 2017 näytteenottoker- roilla.

Jalasjoen happipitoisuus oli kuluneena tarkkailuvuonna pääosin hyvä, alimmillaan happipitoisuus oli elo- kuun näytekerralla, jolloin hapen kyllästysprosentti vaihteli 42 - 70 % välillä.

Veden rehevyystason mittarina käytetty a-klorofyllipitoisuus on useimmiten ollut Jalasjoessa jonkin ver- ran alhaisempi kuin keskimäärin Kyrönjoen pääuomassa. Vuonna 2017 pitoisuudet olivat lähes saman- suuruisia kuin Kyrönjoen pääuomassa havaitut pitoisuudet. Kuluneena tarkkailuvuonna pitoisuuksien vaihtelu oli kohtalaisen vähäistä verrattuna edelliseen vuoteen (1,4 - 12 µg/l). Pitoisuudet vaihtelivat ka- run vesistön tasosta (lokakuu) rehevähkön vesistön tasoon (kesäkuu asemat J1 ja J2) (kuva 18).

Veden hygieeninen taso oli tarkkailuvuonna kesäkuun havaintokerralla kauttaaltaan hyvä. Maaliskuussa ja asemalla J2 myös elo- ja lokakuussa bakteerimäärät olivat jonkin verran kohonneita, mutta Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/2008 asettamia toimenpiderajoja ylittäviä pitoisuuksia ei havaittu.

0 50 100 150 200 250 300 350

J1 J2 J3

Kok.P µg/l

Maaliskuu Kesäkuu

Elokuu Lokakuu

0 500 1000 1500 2000 2500 3000

J1 J2 J3

Kok.N µg/l

Maaliskuu Kesäkuu

Elokuu Lokakuu

Kuva 18. Jalasjoen vedenlaatuasemien a-klorofyllipitoisuus vuoden 2017 näytteenottokerroilla.

6.3 Seinäjoki

Seinäjoen vedenlaatuaineisto on kerätty kahdelta havaintoasemalta joen alajuoksulta (Matikaisen ranta S2A Seinäjoen jätevedenpuhdistamon alapuoli ja Suupohjantien silta S3D jätevedenpuhdistamon ylä- puoli).

Seinäjoen uomassa veden väriarvot ovat tavallisesti, kuten myös kuluneena tarkkailuvuonna olleet hie- man korkeammat kuin Kyrönjoen pääuomassa. Seinäjoen haara kuuluu yhdessä pääuoman alaosan kanssa Kyrönjoen vesistöalueen happamimpiin alueisiin. Kuluneen tarkkailuvuoden aikana yhteistarkkai- luaineiston Seinäjoen pH-arvot vaihtelivat välillä 6,3 - 7,1, ja alimmat pH-arvot mitattiin maaliskuun näyt- teenottokerralla. Seinäjoen haarassa happipitoisuus oli tyydyttävällä tai hyvällä tasolla kyllästysasteen vaihdellessa välillä 71 - 83 %. Alimmillaan happipitoisuus oli kesäkuun havaintokerralla.

Seinäjoen ravinnepitoisuudet ovat pääosin olleet pääuomaa alhaisemmat. Pääuomasta poiketen Seinä- joessa korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin elokuussa. Typpipitoisuudet sen sijaan olivat korkeimmil- laan lokakuussa, kuten pääuomassakin (kuva 19).

Suupohjantien sillan havaintoasemalla (S3D) Seinäjoen puhdistamon yläpuolella veden kokonaisfosfori- pitoisuus vaihteli kuluneena tarkkailuvuonna välillä 41 - 83 µg/l osoittaen veden olevan edellisvuosien ta- voin rehevällä tasolla. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 33 - 52 %. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat kuluneena tarkkailuvuonna Suupohjantien sillan havaintoasemalla 800 - 1300 µg/l epäor- gaanisen typen osuuden ollessa 19 - 25 %, josta suurin osa oli nitraatti- ja nitriittityppeä.

Seinäjoen puhdistamon alapuolisella pisteellä (S2A) veden ravinnepitoisuudet kohosivat jonkin verran kaikilla havaintokerroilla yläpuoliseen asemaan verrattuna, mutta elokuussa fosforipitoisuus oli kaksinker- tainen ja typpipitoisuus kolminkertainen puhdistamon alapuolella yläpuoliseen asemaan verrattuna. Avo- vesikaudella fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 40 – 63 % ja epäorgaanisen typen osuus koko- naistypestä 30 - 75 %. Yläpuolisen aseman (S3D) tavoin ammoniumtypen määrät olivat pieniä lukuun ottamatta lokakuun havaintokertaa, jolloin ammoniumtypen pitoisuus oli huomattavan suuri (2500 µg/l) ja osuus kokonaistypestä merkittävä (66 %).

Veden hygieeninen laatu oli Suupohjan sillan näytepisteellä (S3D) elokuun havaintokertaa lukuun otta- matta hyvä, mutta elokuussa erityisesti suolistoperäisten enterokokkien määrä oli kohonnut. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/2008 asettama toimenpideraja ylittyi tällöin enterokokkien osalta.

0 2 4 6 8 10 12 14

J1 J2 J3

a-klorofylli

µg/l ^{Kesäkuu Elokuu Lokakuu}

Seinäjoen puhdistamon alapuolisella pisteellä (S2A) veden hygieeninen taso oli elokuun havaintokerralla heikko, Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/2008 asettamat toimenpiderajat ylittyivät sekä E. colien että enterokokkien osalta.

Kuva 19. Seinäjoen vedenlaatuasemien kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a-klorofyllipitoi- suudet sekä Escherichia coli -määrät vuonna 2017 (S3D= Suupohjantien silta, S2A= Matikaisen ranta).

6.4 Raippaluodon puhdistamon purkualue

Raippaluodon puhdistamon havaintopaikat ja sijaitsevat ojassa puhdistamon jätevesien purkukohdan yläpuolella (R1) ja purkupaikan alapuolella (R2) sekä merellä ojan laskukohdan edustalla (R3).

Ojassa oli hapenvajausta sekä purkukohdan ylä- että alapuolella. Ojavesi oli väriltään tummaa ja hu- muspitoista, ja ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo puhdistamojätevesien purkukohdan yläpuolella. Fos- foripitoisuus vaihteli 190 – 470 µg/l (kuva 20). Sähkönjohtavuus oli korkeahko. Vesi oli jonkin verran ha- panta, mutta jätevesien vaikutuksesta pH-arvo nousi neutraalin yläpuolelle. Yläpuoliselta havaintoase- malta ei saatu näytettä elokuussa, koska oja oli kuiva.

0 20 40 60 80 100 120 140 160 180

S2A S3D

Kok.P µg/l

Maaliskuu Kesäkuu

Elokuu Lokakuu

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000

S2A S3D

Kok.N µg/l

Maaliskuu Kesäkuu

Elokuu Lokakuu

0 1 2 3 4 5 6 7 8

S2A S3D

a-klorof.

µg/l

Kesäkuu Elokuu Lokakuu

0 500 1000 1500 2000 2500 3000

S2A S3D

E. coli/

100 ml

Maaliskuu Kesäkuu Elokuu Lokakuu

Kuva 20. Raippaluodon puhdistamon vedenlaatuasemien kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a- klorofyllipitoisuudet sekä Escherichia coli -määrät vuonna 2017 (R1 = oja puhdistamon yläpuolel- la, R2 = oja puhdistamon alapuolella, R3 = ojan laskukohdan edusta merialueella).

Jätevesien vaikutuksesta ojan ravinnepitoisuudet, erityisesti typpipitoisuus, nousivat erittäin korkeiksi (kokonaistyppi 21 000 – 56 000 µg/l). Typestä keskimäärin 65 % oli ammoniummuodossa. Fosforipitoi- suus vaihteli purkupaikan alapuolella 480 – 670 µg/l, ja yli 80 % fosforista oli fosfaattimuodossa. Klorofyl- lipitoisuus ilmensi kesäkuussa kohtalaista rehevyyttä, mutta elo- ja lokakuussa pitoisuudet olivat pieneh- köjä. Klorofylli ei ole erityisen hyvä rehevyyden indikaattori ojavesissä.

Jätevesien purkukohdan yläpuolella ojassa oli vain vähän suolistoperäisiä bakteereja. Purkukohdan ala- puolella sen sijaan bakteerimäärät, erityisesti E. colien määrät, olivat erittäin suuria ja vesi oli uimakelvo- tonta.

Ojan laskukohdan edustalla (R3) vesi oli sähkönjohtavuuden perusteella laadultaan selkeästi merivettä.

Väriarvo oli pieni ja happitilanne oli hyvä. Ravinnepitoisuudet olivat pienehköjä (kok.P 10 – 21 µg/l, kok.N 270 – 520 µg/l). Klorofyllipitoisuus oli samoin pienehkö. Näytteissä todettiin vain satunnaisia suolistope- räisiä bakteereja. Jätevesien vaikutus oli tällä havaintopaikalla hyvin vähäinen.

0 100 200 300 400 500 600 700 800

R1 R2 R3

Kok.P µg/l

Kesäkuu Elokuu Lokakuu

0 10000 20000 30000 40000 50000 60000

R1 R2 R3

Kok.N µg/l

Kesäkuu Elokuu Lokakuu

0 2 4 6 8 10 12 14 16

R1 R2 R3

a-klorof.

µg/l

Kesäkuu Elokuu Lokakuu

0 5000 10000 15000 20000 25000

R1 R2 R3

E. coli/

100 ml

Kesäkuu Elokuu Lokakuu

7. PUHDISTAMOJÄTEVESIEN VESISTÖVAIKUTUKSET

Puhdistamojätevesien vaikutus näkyy jokivedessä yleensä ravinnepitoisuuksien ja bakteerimäärien ko- hoamisena purkupaikan läheisyydessä. Tässä yhteydessä kuormitusvaikutusta on tarkasteltu puhdista- mokohtaisesti laskennallisina pitoisuusmuutoksina eri virtaamatilanteissa. Laskelmissa on kuormitustie- toina käytetty vuoden 2017 puhdistamokohtaisia kuormitustietoja (Eurofins Nab Labs Oy 2018). Skatilan ja Hanhikosken (Ylistaro) virtaamatiedot (keskiali-, keski- ja keskiylivirtaamien 1991-2010 tiedot) on saatu OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelusta, muiden pisteiden virtaamatiedot on laskettu edellisistä valu- ma-alueiden suhteiden perusteella.

Taulukko 5. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama laskennallinen ravinnepitoisuuksien kasvu jokivesistöissä eri virtaamatilanteissa vuonna 2017.

Laitos Kohdevesistö Virtaama Laitoksen kuormitus Pitoisuuslisäys joessa

Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N

(m³/s) kg/d kg/d µg/l µg/l

Koivulahden jvp. Kyrönjoki 3,6 0,28 11 0,90 36

41 0,28 11 0,10 3,0

290 0,28 11 0,01 0,50

Kyrönmaan Jätevesi Oy Kyrönjoki 3,2 0,40 61 1,4 220

38 0,40 61 0,10 18

270 0,40 61 0,02 3,0

Ylistaron jvp. Kyrönjoki 2,8 0,06 14 0,30 60

35 0,06 14 0,02 5,0

260 0,06 14 0,003 1,0

Ilmajoen jvp. Kyrönjoki 2,3 1,8 97 9,1 490

29 1,8 97 0,70 39

210 1,8 97 0,10 5,0

Kurikan jvp. Kyrönjoki 1,9 1,3 75 7,9 460

23 1,3 75 0,70 38

160 1,3 75 0,10 5,0

Kauhajoen jvp. Kyrönjoki 0,90 0,40 33 5,1 420

11 0,40 33 0,40 36

75 0,40 33 0,10 5,0

Seinäjoen jvp. Seinäjoki 0,90 5,2 320 67 4170

11 5,2 320 5,7 350

76 5,2 320 0,80 50

Jalasjärven jvp. Jalasjoki 0,80 0,09 7,4 1,3 110

9,0 0,09 7,4 0,10 10

64 0,09 7,4 0,02 1,0

Laskennallinen ravinnepitoisuuksien kasvu jätevedenpuhdistamoiden purkupaikoilla ylivirtaamakausilla oli lähes kaikkien puhdistamoiden osalta erittäin pieni (taulukko 5). Ainoastaan Seinäjoen puhdistamon vaikutus näkyi jossain määrin joen typpipitoisuudessa. Seinäjoen puhdistamon osalta niin fosfori- kuin typpipitoisuuden laskennallinen kasvu oli havaittavissa selvemmin keskivirtaamalla, joskin kasvu oli mel- ko vähäinen. Alivirtaamakausina ravinnekuormitukset kasvattivat mahdollisesti purkupaikka-alueiden ra- vinnepitoisuuksia näiden Ilmajoen, Kurikan ja Seinäjoen puhdistamoiden osalta. Kyrönmaan, Jalasjär- ven ja Kauhajoen osalta ravinnepitoisuuksien laskennallinen kasvu oli havaittavissa silloin, kun vesimää- rä joessa on mahdollisimman vähäinen. Koivulahden ja Ylistaron puhdistamoiden osalta laskennallista pitoisuuskasvua ei ollut juurikaan havaittavissa edes vähän veden aikana. Seinäjoen puhdistamoa lu- kuun ottamatta käytännössä jokivedestä mitatut pitoisuuslisäykset jäävät laskennallisia arvoja pienem- miksi.

8. MINIMIRAVINNETARKASTELU

Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle viisi. Vastaavasti suhteen ollessa yli 12 on fosfori rajoittava ravinne. Muissa tapauksissa molemmat ra- vinteet voivat rajoittaa levien kasvua. Kamppi & Kuivamäen (1994) tekemässä Kyrönjoen vesistön typ- piselvityksessä mineraaliravinnesuhteen on todettu kuvaavan minimiravinnetta Kyrönjoessa parhaiten, mistä syystä mineraaliravinnesuhdetta on myös tässä selvityksessä käytetty minimiravinnetarkastelun perusteena. Muita minimiravinnetarkasteluissa käytettyjä ravinnesuhteita ovat kokonaisravinteiden suhde sekä ravinteiden tasapainosuhde.

Pietiläisen ja Kaupin (1993) mukaan ravinnesuhteiden tulkintaa vaikeuttavat eri levien erilaiset ravinne- vaatimukset. Tällöin jonkin levälajin kasvua voi tietyllä hetkellä rajoittaa typpi ja toisten vastaavasti fosfo- ri. Kumman tahansa ravinteen lisäys kasvattaa silloin leväbiomassaa, mutta lajistorakenne määräytyy li- sätyn ravinteen mukaan (Prairie ym. 1989). Toisaalta ravinteiden käyttökelpoisuus sekä kiertonopeus vaihtelevat ympäristöolojen mukaisesti ja fosforin kiertonopeus on yleensä suurempi kuin typen. Typpi voi siis joissain tapauksissa rajoittaa levien kasvua, vaikka ravinnesuhteiden perusteella arvioiden rajoit- tava ravinne olisi fosfori. Ravinnesuhteita voidaan ylipäätään käyttää minimiravinteen arvioinnissa vain, jos ravinnepitoisuudet ovat suhteellisen pieniä. Käytännössä tämä tarkoittaa usein pitoisuuksia määritys- rajan alle, jolloin ravinnesuhteen arvo on likimääräinen. Kun ravinteita on runsaasti, levien kasvua rajoit- taa jokin muu tekijä, yleensä valo tai lämpötila (Pietiläinen ja Kauppi 1993). Tummissa vesistöissä valon merkitys levien kasvutekijänä korostuu.

Myös Kyrönjoen ravinnesuhdelukuihin tulee suhtautua varauksellisesti. Kamppi & Kuivamäen (1994) mukaan pitoisuudet Kyrönjoen vesistössä ovat kesäaikana keskimäärin niin korkeita, että kumpikaan pääravinteista (typpi tai fosfori) ei ravinnesuhteen lukuarvosta huolimatta todellisuudessa rajoita tuotan- toa, vaan sitä rajoittaa jokin muu tekijä. Mineraaliravinnesuhteet sekä niiden perusteella arvioitu minimi- ravinne Kyrönjoen vesistöalueen eri havaintoasemilla vuonna 2017 on esitetty liitteessä 4.

Tarkkailuvuonna avovesiaikaisten velvoitetarkkailutulosten perusteella fosfori on ollut typpeä selvästi merkittävämpi minimiravinne Kyrönjoen pääuomassa (liite 4). Typpirajoitteisuutta havaittiin nimenomaan joen yläjuoksulla.

Jalasjoen havaintoasemilla minimiravinne näyttäisi tarkkailuaineiston perusteella olevan useimmiten typpi, Seinäjoessa joko fosfori tai typpi ja fosfori (liite 4).

9. VESISTÖJEN RAVINNEVIRTAAMAT

Kyrönjoen ravinnevirtaamat on laskettu Skatilan valtakunnallisen vedenlaatuhavaintoaseman (VP9600) perusteella, virtaamatietoina on käytetty Skatilan virtahavaintopaikan virtaamatietoja (OIVA-Ympäristö- ja paikkatietojärjestelmä).

Kuukausitason päiväkohtaiset ainevirtaamat on saatu käyttämällä kuukausien keskivirtaamia sekä kysei- sen kuukauden näytteenottopäivien keskimääräisiä ainepitoisuuksia. Niiden kuukausien osalta, jolloin näytteenottoa ei ole ollut, on kuukausitason päiväkohtainen ainevirtaama laskettu käyttämällä ko. kuu- kauden keskivirtaamaa sekä vedenlaatutulosten koko vuoden keskimääräistä pitoisuutta. Näin saaduista päiväkohtaisista ainevirtaamista on laskettu kunkin kuukauden osalta kuukausikohtaiset ainevirtaamat, jotka on esitetty kuvassa 21.

Tarkkailuvuonna 2017 ravinteiden kuukausivirtaamat vaihtelivat välillä 2,4-20 tnP/kk ja 39–735 tnN/kk.

Fosforin ravinnevirtaama oli korkeimmillaan huhtikuussa kevättulvan aikana sekä loka-marraskuussa runsaiden sateiden vuoksi ja typen ainevirtaama huhti-toukokuussa sulamisvesien aikana sekä marras- joulukuussa suurten virtaamien aikaan. Vuoden 2017 kokonaisainevirtaamat Skatilassa olivat fosforin osalta 110 tn/a ja typen osalta 3000 tn/a.

Kuva 21. Kokonaisfosforin ja -typen kuukausivirtaama (tn/kk) Kyrönjoen Skatilassa (VP9600) vuonna 2017.

10. KYRÖNJOEN VEDEN LAATU EKOLOGISEN LUOKITUKSEN OSANA

Vesistön ekologista tilaa on vuoden 2016 yhteenvetoraportissa arvioitu ympäristöhallinnon ohjeiden 3/2009 (Vuori ym. 2009) ja 7/2012 (Aroviita ym. 2012) mukaan. Tarkastelussa on käytetty ainoastaan fy- sikaalis-kemiallisia tekijöitä, joten luokittelua voidaan pitää korkeintaan suuntaa antavana. Tarkkailuvuo- den aikana näytteitä on otettu kultakin havaintoasemalta neljä kertaa. Tarkastelussa on käytetty kunkin vuoden keskiarvoista laskettuja paikkakohtaisia mediaaniarvoja. Näin saatu yhteistarkkailuaineiston pe- rusteella arvioitu vesistön laskennallinen luokka havaintopaikoittain vuosilta 2012-2016 on esitetty taulu- kossa 6.

Yhteistarkkailuaineiston näytteenotto ei ajoitu tulva-aikaan. Yhteistarkkailuaineiston perusteella pH-tasot eivät osoittaneet heikentynyttä tilaa, vaan havaintoasemien luokat määräytyivät kaikissa tapauksissa ko- konaisravinteiden perusteella. Ympäristöhallinnon ohjeen 3/2009 (Vuori ym. 2009) mukaan mikäli koko- naisravinteet luokittuisivat eri tavoin, painotettiin kokonaisfosforin tuloksia, koska fosfori on sisävesien tärkein biomassan kasvua rajoittava tekijä ja kokonaistypen pitoisuusvaihtelu on epävarmemmin todetta- vissa.

Kyrönjoen pääuoma, joka on tyypiltään suuri turvemaiden joki, kuului vuosijakson 2012-2016 tarkastelun mukaan alajuoksultaan välttävään luokkaan Ilmajoen alapuoliselle Saarakkalan havaintoasemalle saak- ka. Sekä Saarakkalan että Ilmajoen yläpuolisen Nikkolan havaintoasemilla joki kuului huonoon luokkaan.

0 5 10 15 20 25

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu

tn/kk Kokonaisfosforin kuukausivirtaama

0 100 200 300 400 500 600 700 800

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu

tn/kk Kokonaistypen kuukausivirtaama

Kurikan Koiviston sillan havaintoasemalla joki oli välttävässä luokassa, kun taas Kurikan yläpuolisella kirkkosillan asemalla sekä keskisuurten turvemaiden jokityyppiin lukeutuvan Kauhajoen havaintoasemilla huonossa luokassa. Jalasjoki, joka myös lukeutuu keskisuurten turvemaiden jokityyppiin kuului kauttaal- taan huonoon luokkaan, Seinäjoen haaran kuuluessa puhdistamon alapuolisella havaintoasemalla (Mati- kaisen ranta, S2A) välttävään ja puhdistamon yläpuolisella asemalla (Suupohjantien silta, S3D) tyydyttä- vään luokkaan. Vuoden 2016 korkeat fosforipitoisuudet elokuun havaintokerralla heikensivät jokiveden laatua ja kohottivat fosforin mediaaniarvoja erityisesti Ilmajoen, Kurikan ja Kauhajoen alueilla sekä Jalas- joen yläjuoksulla.

Vuoden 2017 tarkkailutulokset eivät muuttaneet vesistön luokittelun kokonaistulosta. pH-arvojen perus- teella vesistön tila oli erinomainen, sillä pH-minimi ylitti kaikilla havaintoasemilla vertailuarvon 5,7. Fosfo- ripitoisuuden perusteella Kyrönjoen pääuoman, Kauhajoen ja Jalasjoen havaintopaikat olivat huonossa tilassa. Seinäjoen puhdistamon yläpuolinen havaintopaikka oli fosforin perusteella tyydyttävässä ja ala- puolinen havaintopaikka välttävässä tilassa. Typpipitoisuuden perusteella tehty tila-arvio oli yleensä 1-2 tilaluokkaa parempi kuin fosforipitoisuuden perusteella tehty arvio.

Raippaluodon edustan havaintopaikka (R3) kuuluu tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps).

Sen tila oli vuonna 2017 kokonaisuutena välttävä; fosforipitoisuuden perusteella se luokittui tyydyttäväksi ja typpipitoisuuden perusteella huonoksi. Näkösyvyyden perusteella havaintopaikkaa ei voitu luokitella sen mataluuden vuoksi.

Taulukko 6. Veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella arvioitu luokitus Kyrönjoen vesistö- alueella 2012-2016.

Havaintoasema Luokka Havaintoasema Luokka

M1 Vassor välttävä K18 Kauhajoki ap huono

K1 Koivulahti välttävä K19 Kauhajoki Aronkylä huono

K2A Ranta-Kuusisto välttävä J1 Jalasjoki säänn.pato huono

K3 Vähäkyrö Kirkkosilta välttävä J2 Jalasjoki Ahonkylä huono

K5 Ylipään silta välttävä J3 Jalajoki Jokipii huono

K7 Ylistaro kirkkosilta välttävä S2A Seinäjoki Matikaisen r. välttävä K12 Ilmajoen ap Saarakkala huono S3D Seinäjoki Suupohjan s. tyydyttävä

K13 Nikkola huono R3 Raippaluodon jvp edusta välttävä

K14 Koivisto välttävä

K15 Kurikka Kirkkosilta huono

K16 Pitkämö VP9400 huono

11. VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN TARK- KAILU

11.1 Kyrkösjärven veden laatu

Kyrkösjärvi on ravinteikas, tummavetinen ja melko hapan vesistö. Happipitoisuus oli lopputalven havain- tokerralla järven eteläisessä syvänteessä pohjan läheisessä vesikerroksessa heikentynyt selvästi (2,4 mg/l, kyllästysprosentti 18 %), mutta muilla havaintopaikoilla happitilanne oli hyvä. Muilla havaintokerroil- la happitilanne oli hyvä tai tyydyttävä kaikilla havaintopaikoilla. Pintaveden näyteasemakohtaiset ravin- nepitoisuuksien vuosikeskiarvot (fosfori 45-48 µg/l, typpi 1020-1080 µg/l) osoittaen vesistön olevan rehe- vällä tasolla. Järvivesi oli tavanomaiseen tapaan lievästi hapanta kaikilla tarkkailukerroilla (pH 6,0-6,6).

Klorofyllipitoisuuksien kesäajan arvot vaihtelivat asemakohtaisesti eri havaintokerroilla 8,2-22 µg/l välillä, mikä ilmentää rehevyyttä (liite 3).

11.2 Voimalaitoksen vesistövaikutukset

11.2.1 Ainekuormitus

Voimalaitoksen ainekuormitus oli vuonna 2017 suurinta sulfaatin (6860 kg/a), natriumin (8100 kg/a) klori- din (4200 kg/a) ja kiintoaineen (767 kg/a) osalta. Kyrkösjärvessä voimalan kuormitusvaikutusta ei sulfaa- tin ja kloridin osalta ole ollut havaittavissa (kuvat 22-23), vaan pitoisuudet ovat olleet pieniä. Kiintoaineen määrä on ollut ajoittain kohtalaisen suuri (kuva 24).

Kuva 22. Sulfaattipitoisuudet (maksimiarvo) näytteenottopäivittäin Kyrkösjärven vedenlaatuasemil- la vuosina 2005–2017.

Kuva 23. Kloridipitoisuudet (maksimiarvo) näytteenottopäivittäin Kyrkösjärven vedenlaatuasemilla vuosina 2005–2017.

0 2 4 6 8 10 12

14.2.2005 2.6.2005 1.9.2005 20.2.2006 6.6.2006 13.9.2006 12.2.2007 1.6.2007 10.9.2007 4.2.2008 10.6.2008 8.9.2008 20.2.2009 3.6.2009 17.9.2009 12.2.2010 1.6.2010 16.9.2010 28.2.2011 1.6.2011 15.9.2011 20.2.2012 5.6.2012 20.9.2012 7.3.2013 5.6.2013 24.9.2013 11.4.2014 5.6.2014 11.9.2014 19.2.2015 1.6.2015 3.9.2015 29.2.2016 4.5.2016 1.9.2016 9.3.2017 15.6.2017 25.9.2017

mg/l

Kyrkösjärven sulfaattipitoisuudet

Eteläinen allas Kyrköskurkku Pohjoinen allas

0 1 2 3 4 5 6 7

14.2.2005 2.6.2005 1.9.2005 20.2.2006 6.6.2006 13.9.2006 12.2.2007 1.6.2007 10.9.2007 4.2.2008 10.6.2008 8.9.2008 20.2.2009 3.6.2009 17.9.2009 12.2.2010 1.6.2010 16.9.2010 28.2.2011 1.6.2011 15.9.2011 20.2.2012 5.6.2012 20.9.2012 7.3.2013 5.6.2013 24.9.2013 11.4.2014 5.6.2014 11.9.2014 19.2.2015 1.6.2015 3.9.2015 29.2.2016 4.5.2016 1.9.2016 9.3.2017 15.6.2017 25.9.2017

mg/l

Kyrkösjärven kloridipitoisuudet

Eteläinen allas Kyrköskurkku Pohjoinen allas