ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA
PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016
OSA II: VESISTÖTARKKAILU
AHMA YMPÄRISTÖ OY
Projektinro: 10748
ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016
OSA II: VESISTÖTARKKAILU
31.5.2017 Helena Puro FM limnologi
Sisällys
1. JOHDANTO ... 4
2. YHTEISTARKKAILUN VESISTÖT ... 5
3. VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 ... 7
4. HYDROLOGISIA TIETOJA VUODELTA 2016 ... 8
4.1 LÄMPÖTILA JA SADANTA ... 8
4.2 VIRTAAMAT ... 10
5. VESISTÖJEN KUORMITUS ... 12
5.1 JÄTEVEDENPUHDISTAMOT ... 12
5.2 TURVETUOTANTO ... 15
5.3 HAJA- JA PISTEKUORMITUS ... 16
6. VESISTÖJEN VEDEN LAATU ... 18
6.1 ÄHTÄVÄNJOEN VESISTÖALUE ... 18
6.1.1 Joet ... 18
6.1.2 Järvet ... 22
6.2 KRUUNUPYYNJOEN VESISTÖALUE ... 26
6.2.1 Kruunupyynjoki ... 26
6.3 PURMONJOEN VESISTÖALUE ... 27
6.3.1 Purmonjoen eteläinen haara ... 27
6.3.2 Varijoki ... 29
6.3.3 Purmonjoen pohjoinen haara ... 29
7. VESISTÖJEN AINEVIRTAAMAT ... 29
8. ARVIO JÄTEVESIEN VAIKUTUKSISTA ERI VIRTAAMATILANTEISSA ... 31
9. UIMAVESIEN LAATU ... 33
10. LEVÄHAVAINNOT ... 33
11. TURVETUOTANNON KUORMITUS JA VAIKUTUKSET ALAPUOLISIIN VESISTÖIHIN 33 11.1 YLEISTÄ ... 33
11.2 MENETELMÄT ... 34
11.2.1 Päästötarkkailu ... 34
11.2.2 Vesistötarkkailu ... 35
11.3 OY ALHOLMENS KRAFT AB ... 36
11.3.1 Heinämaanneva-Ränöinneva ... 36
11.3.2 Niivilänniitty ... 38
11.3.3 Saarenneva ... 39
11.3.4 Hirvineva ... 40
11.3.5 Västermossen ... 43
11.3.6 Ormineva ... 45
11.4 HAJATEK OY ... 48
11.4.1 Hirvineva ... 48
11.5 MANTELAN TURVE OY ... 49
11.5.1 Tervasneva 1 (pohjoinen lohko) ja Tervasneva 2 (eteläinen lohko) ... 49
11.5.2 Rajanevat 1 ja 2 ... 53
11.5.3 Salonneva I ... 56
11.5.4 Mosanneva ja Palomäenneva ... 59
11.6 JORMA KIIKAN URAKOINTI KY JA ISOPELLINEN MAATALOUSYHTYMÄ ... 62
11.6.1 Suolineva 1 ja 2 ... 62
11.7 KAUHANUMMI OY ... 64
11.7.1 Kauhajärvenneva lohkot III ja IV ... 64
11.8 SAVONNEVAN TURVE,HEINO MARJAMÄKI ... 65
11.8.1 Savonneva ... 65
11.9 TURVEMESTARIT OY ... 69
11.9.1 Kurvinneva ... 69
11.10 EJ-LÄMPÖ OY ... 70
11.10.1Veteläsuo ... 70
11.10.2Honkineva ... 72
12. YHTEENVETO ... 75
VIITTEET ... 77
LIITTEET
Liite 1. Yhteistarkkailualueen havaintopaikkaluettelo ja karttaliitteet (2014-2017) Liite 2. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen havaintopaikat ja karttaliite
Liite 3. Yhteistarkkailun tarkkailutulokset vuodelta 2016
Liite 4. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset vuodelta 2016 Liite 5. Virallisten uimarantojen uimavesitulokset vuodelta 2016 Liite 6. Oy Alholmens Kraft Ab:n ja EJ-Lämpö Oy:n käyttöpäiväkirjat Liite 7. Turvetuotannon vesistötarkkailutulokset
Copyright © Ahma ympäristö Oy Oivaltajantie 10
60100 Seinäjoki p. 040 1381 627
1. JOHDANTO
Ähtävänjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu kymmenen kunnallisen jätevedenpuhdistamon, kahden teollisuuslaitoksen sekä kahdeksan turvetuottajan ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty, että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta tai toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökes- kuksen hyväksymällä tavalla (nykyään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Turvetuottajista Vapo Oy osallistuu ainoastaan yhteistarkkailun kalatalousosioon. Lisäksi tarkkailuun osallistuu myös Pietarsaaren Vesi, joka ottaa raakaveden Ähtävänjoesta. Ähtävänjoen yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet on esitetty taulukossa 1.1.
Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen vesistötarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n laatimaa ohjelmaa vuosille 2014–2017 (Aaltonen & Virtanen, 2013). Tässä raportissa käsitellään vuoden 2016 vesistötarkkailun tulokset. Vesistönäytteenotosta sekä vesianalytiikasta on vastannut Ahma ympäristö Oy.
Taulukko 1.1. Ähtävänjoen yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet.
Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste
Soini LSSAVI/27/04.08./2010 6.11.2013 BOD7-ATU 10 95 1/1
Kok. P 0,5 92 1/1
CODCr 70 90 1/1
Kiintoaine 25 90 1/1
voimassa: 31.10.2023 NH4-N 6,0 1/1
Alajärvi LSSAVI/466/04.08/2010 21.3.2012 BOD7-ATU 10 95 1/2
Kok. P 0,4 95 1/2
CODCr 80 90 1/2
Kiintoaine 20 90 1/2
NH4-N 4,0 90 1/1
voimassa: 31.3.2018 Kok N (jätevesi yli
12˚C) 60 1/1
Alajärvi LSU-2004-Y-1011 22.11.2007 BOD7-ATU 15 90 1/1
Luoma-ahon Kok. P 0,7 92 1/1
maasuodatus CODCr 125 75 1/1
voimassa: 31.10.2017 SS 35 90 1/1
Vimpeli LSSAVI/146/04.08/2012 11.12.2013 BOD7-ATU 10 95 1/2
Kok. P 0,4 95 1/2
CODCr 125 75 1/2
Kiintoaine 35 90 1/2
NH4-N 4,0 90 1/1
1.1.2015 alk BOD7-ATU 10 95 1/2
Kok. P 0,4 95 1/2
CODCr 80 90 1/2
SS 20 90 1/2
voimassa: 31.12.2023 NH4-N 4,0 90 1/1
Lappajärvi LSU-2005-Y-1006 2.9.2008 BOD7-ATU 10 95 1/2
Kok. P 0,5 95 1/2
CODCr 90 80 1/2
voimassa: 30.6.2018 Kiintoaine 35 90 1/2
Evijärvi LSSAVI/56/04.08/2010 25.3.2011 BOD7-ATU 10 93 1/2
Kok. P 0,4 93 1/2
voimassa: 31.10.2019 1.1.2018 alk NH4-N 8 85 1/1
Kortesjärvi LSY 3.7.2003 BOD7-ATU 15 90 1/2
Kauhavan Vesi Oy Kok. P 0,5 90 1/2
CODCr 125 75 1/2
Kiintoaine 35 90 1/2
NH4-N - 80 1/1
LSSAVI/112/04.08/2011 10.6.2014 BOD7-ATU 10 90 1/2
Kok. P 0,5 90 1/2
CODCr 90 90 1/2
Kiintoaine 35 90 1/2
voimassa: 31.5.2024 NH4-N 6 80 1/1
Kronoby LSSAVI/158/04.08/2013 15.5.2015 BOD7-ATU 10 90 1/2
Kok. P 0,4 90 1/2
CODCr 90 90 1/2
Kiintoaine 20 90 1/2
voimassa: toistaiseksi NH4-N - 85 1/1
Pedersöre LSSAVI/232/04.08/2010 11.10.2011 BOD7-ATU 12 90 1/1
Purmo Kok. P 1,0 90 1/1
CODCr 100 80 1/1
voimassa: 30.4.2022 Kiintoaine 35 90 1/1
Pedersöre LSSAVI/231/04.08/2010 11.10.2011 BOD7-ATU 15 90 1/1
Lillby Kok. P 1,0 90 1/1
voimassa: 30.4.2022
Mäkelän Alu *) LSSAVI/331/04.08/2010 31.3.2011 Kok. P 1,0 - 1/1
CODCr 200 - 1/1
Kiintoaine 50 2000 kg/a 1/1
Ni 0,5 14 kg/a 1/1
Al 10 1/1
voimassa: 31.12.2016 pH 6-9 1/1
*) Anodisoinnin huuhtelukylpyjen ja kromatoinnin rasvanpoiston jälkeinen huuhtelukylpy.
LSSAVI= Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto LSU = Länsi-Suomen ympäristökeskus
LSY= Länsi-Suomen ympäristölupavirasto LSVO= Länsi-Suomen vesioikeus
2. YHTEISTARKKAILUN VESISTÖT
Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Alajärven (Lehtimäen) ja Soinin kunnista, noin 200 m merenpinnan yläpuolelta. Vesistö jakautuu Soinin, Alajärven, Vimpelin, Lappajärven Evijärven, Pedersören sekä Pietarsaaren kuntien alueelle. Soinin kunnan alueelta alkava Kuninkaanjoki sekä Alajärven kunnan Lehtimäen alueelta alkava Levijoki laskevat Alajärveen, josta vedet kulkeutuvat Kurejokea pitkin Lappajärveen. Vimpelin kirkonkylän kohdalla Lappajärveen laskee Savonjoki. Lappajärvestä vedet kulkeutuvat pääosin Välijokea pitkin Evijärveen sekä edelleen Ähtävänjokea pitkin merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen, johon Ähtävänjoen lisäksi laskevat Kovjoki, Purmonjoki sekä Kruunupyynjoki (kuva 2.1).
Varsinainen Ähtävänjoki alkaa Evijärvestä ja laskee merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen. Joen pituus Evijärven alapuolella on 60 km. Yhteys mereen katkesi vuonna 1961, kun Luodonjärvi padottiin makeavesialtaaksi. Ähtävänjoen valuma-alueen pinta-ala on 2054 km2 ja järvisyys on poikkeuksellinen suuri Pohjanmaan oloissa, 10,5 %. Peltomaan osuus eri maankäyttömuodoista on 16 %, kangasmaiden osuus 49 %, turvemaiden osuus 25 % ja rakennetun maan osuus alle 1 % (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Suuren järvisyyden vuoksi vedenlaatu on Ähtävänjoen alueella parempi kuin muissa Pohjanmaan jokivesistöissä. Ähtävänjoen alaosa kuuluu happamien
sulfaattimaiden alueeseen. Ähtävänjoen pääuoma sekä Välijoki kuuluvat tyypittelyn mukaan suuriin humuspitoisiin jokiin.
Ähtävänjoki on rakennettu pääosiltaan energiatuotantoa varten. Jokiuomaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja patoamalla. Vesistöä myös säännöstellään melko voimakkaasti.
Vesistöalueella on yhdeksän voimalaitosta. Voimalaitoksistaan huolimatta Ähtävänjoki on luonnonsuojelullisesti ja kalastollisesti arvokas vesistö. Joella on huomattava merkitys uhanalaisen lajiston suojelun kannalta. Ähtävänjoen keski- ja alajuoksulla elää uhanalainen jokihelmisimpukkakanta, jonka suojelemiseksi Ähtävänjoki kuuluu Natura 2000 – alueisiin.
Ähtävänjoki on erityiseksi alueeksi katsottava vedenhankintavesistö, koska Pietarsaaren vesilaitos ottaa raakavetensä joesta. Pietarsaaren Veden jakelun piirissä on 19 000 asukasta Pietarsaaressa ja Luodossa. Lisäksi Evijärven kunta käyttää Ähtävänjoen yläosaa varavedenottamona ja Lappajärven kunta Lappajärveä varavedenottamona (Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015).
Evijärvi on matala läpivirtausjärvi, jonka pinta-ala on 28 km2 ja keskisyvyys vain 1,5 m syvimpien kohtien olleessa noin 3 m. Evijärvi saa vetensä pääasiassa Lappajärvestä laskevan Välijoen sekä vähäisessä määrin Kirsinpäkin kautta. Evijärvi on tyypitelty matalaksi, runsashumuksiseksi järveksi.
Länsi-Suomen suurin järvi, Lappajärvi on syvä ja suhteellisen kirkasvetinen järvi, jonka pinta-ala keskivedenkorkeudella on 142 km2 ja tilavuus noin 1050 milj.m3. Järven keskisyvyys on 7,4 m ja suurin syvyys 38 m. Valuma-alueen ala järven luusuassa on 1527 km2 ja järvisyys 10,9% (Ekholm).
Lappajärven rehevöityminen kiihtyi 1960-luvulla voimakkaan kuormituksen seurauksena.
Rehevöityminen on ollut selvimmin havaittavissa särkikalojen, vesikasvien ja levien runsastumisena.
Lisääntynyt orgaanisen aineen tuotanto aiheuttaa puolestaan järven syvänteissä hapettomuutta.
Järven tilan parantamiseksi on kuitenkin tehty pitkäjänteistä työtä koko valuma-alueella.
Lappajärvellä onkin erittäin suuri merkitys lähiseudun asukkaille niin kalastuksen kuin muun virkistyskäytön kannalta. Lappajärvi kuuluu tyypittelyn mukaan suuriin humusjärviin.
Alajärvestä Lappajärveen laskevan Kurejoen pituus noin 15 km. Jokilaakso on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Joki on erityisesti alajuoksultaan rehevä ja tummavetinen. Kurejoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin.
Alajärvi on hyvin matala, tummavetinen ja rehevä järvi, jossa happi loppuu kevättalvisin joko kokonaan tai lähes kokonaan. Alajärvi on tyypitelty matalaksi, runsashumuksiseksi järveksi.
Kuninkaanjoki, joka laskee Alajärveen, on sekä kalataloudellisesti että maisemallisesti arvokas vesistö, jossa esiintyy luonnonvarainen purotaimenkanta. Joki on hajakuormituksen vaikutuksen alainen ja myös turvetuotantoalueet ja haja-asetuksen jätevedet sekä Soinin kunnan jätevedenpuhdistamon jätevedet vaikuttavat vesistön tilaan. Kuninkaanjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin.
Purmonjoki saa alkunsa Kauhavan kaupungin Kortesjärvellä sijaitsevasta Purmonjärvestä. Joen pituus Purmonjärvestä Luodonjärveen on 62 km, korkeuseroa on 64,5 m. Purmonjokeen yhtyy joen pohjoinen haara (Norijoki) joen alaosalla Forsbyssä. Purmonjoen valuma-alueen pinta-ala on 880 km2 ja järvisyys 3,4 %. Joki on hyvin tummavetinen, samea ja ravinteikas. Alkaliteettiarvot ovat ajoittain alhaisia ja veden pH-arvot laskevat toisinaan alle viiden. Purmonjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Vuoden 2013 ekologisen tilan luokittelun mukaan Kuninkaanjoen tila on välttävä.
Kruunupyynjoki saa alkunsa Perhon kunnassa sijaitsevasta Porasenjärvestä ja laskee Luodonjärven pohjoisosaan. Joen kokonaispituus on noin 120 km, valuma-alueen suuruus 746 km2 ja järvisyys 2,8
%. Purmonjoen tapaan Kruunupyynjoki on tummavetinen, samea ja ravinteikas. Kruunupyynjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin.
Vuoden 2013 ekologisessa luokittelussa Ähtävänjoen alaosa ja Kurejoen tila on luokiteltu välttäväksi, Ähtävänjoen yläosa (Evijärvi-Ytteresse), Välijoki ja Kruunupyynjoki tyydyttäväksi, sekä Kuninkaanjoki ja Vimpelinjoki hyväksi. Veden kemiallisessa luokittelussa ainoastaan Purmonjoki on luokiteltu hyvää huonommaksi, muut tarkkailtavat joet hyväksi (Vesikartta –sovellus ).
Tarkkailtavista järvistä Lappajärven ja Evijärven ekologinen tila on arvioitu vuonna 2013 tyydyttäväksi ja Alajärven ja Purmojärven tila välttäväksi (Vesikartta –sovellus). Kemiallisessa luokittelussa kaikkien kolmen järven tila on arvioitu hyväksi, mutta Evijärven osalta on annettu huomio että elohopean laatunormi voi vesistössä ylittyä (Vesikartta –sovellus).
3. VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016
Yhteistarkkailuun sisältyy 39 vedenlaatuasemaa (liite 1), joista näytteet otettiin 2 – 7 kertaa vuoden 2016 aikana (näytteenottoajankohdat, ks. liite 3). Tarkkailuohjelmaan on lisätty vuonna 2014 Vimpelin uusien lupamääräysten vuoksi 2 havaintopaikkaa (Ä9E ja Ä9F) Matoruukinojan laskukohdan ylä- ja alapuolelle. Vuodelta 2016 yhteistarkkailun vesistönäytepisteiltä on kahdet tulokset normaalin kolmen sijaan, sillä kesäkuun näytekierros jäi puuttumaan epähuomiossa inhimillisten virheiden vuoksi. Evijärven Peruna Oy:n juoksutusten aikaista vesistötarkkailua tehtiin seitsemän kertaa ajalla 6.9. – 13.12 (pisteet E1, E2 ja E3).
Raportissa on lisäksi käsitelty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia vuodelta 2016 eräiltä Evijärven, Lappajärven, Alajärven, Kurejoen, Purmonjoen, Ähtävänjoen sekä Kruunupyynjoen vedenlaatuasemilta (havaintopaikat liite 2 ja vesistötulokset liite 4) sekä ELY -keskuksen ylläpitämän leväseurannan tulokset. Vesistönäytteiden lisäksi raportissa käsitellään vuodelta 2016 myös kunnallisen uimavesivalvonnan tuloksia (bakteerinäytteet) niiltä osin, kuin tuloksia on ollut saatavissa (liite 5).
Kuva 2.1. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen valuma-alueet (kuva Ympäristöhallinnon www-sivulta)
4. HYDROLOGISIA TIETOJA VUODELTA 2016
4.1 Lämpötila ja sadanta
Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, vaikka vuosi alkoi yli 20 asteen pakkasilla. Tammikuun alun kolmen viikon pakkasjakson vuoksi vuosi 2016 ylsi kuitenkin vain sijalle 12 Suomen lämpötilan mittaushistoriassa. Sää oli helmikuussa pääosin lauhaa, pilvistä ja epävakaista. Kuukausi oli lähes koko maassa harvinaisen leuto. Helmikuu oli myös monin paikoin poikkeuksellisen sateinen ja sateet kasvattivat lumipeitettä alkukuusta. Sateet kasvattivat kuitenkin myös virtaamia, mikä näkyi selvänä piikkinä pitkän ajan keskivirtaamiin nähden. Sään muututtua lauhaksi lumipeite kuitenkin hupeni lähes olemattomiin maan etelä- ja länsiosissa. Tilastojen mukaan maaliskuu oli kahdesta neljään astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta. Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi ja sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden. Huhtikuun aikana yöpakkaset kaikkosivat Lappia lukuun ottamatta ja kevään tulvahuippu ajoittui huhtikuulle. Myös toukokuu oli tavanomaista lämpimämpi kuukausi. Sademäärät olivat pääosin keskiarvojen alapuolella ja salamamäärät jäivät noin puoleen tavanomaisesta.
Kesäkuu oli noin asteen verran tavanomaista lämpimämpi maan etelä- ja keskiosissa. Sademäärä oli monin paikoin suurempi ja Pohjanmaan rannikolla yli 100 mm sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria, mikä näkyi luonnollisesti virtaamissa. Länsirannikolla heinäkuu oli tavanomaista lämpimämpi. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Maan länsiosassa sademäärä oli monin paikoin alle 80 % tavanomaisesta. Mittauspisteestä ja joesta riippuen heinäkuun virtaamat olivat joko tavanomaista alhaisempia tai niissä näkyi selvä virtaamapiikki. Elokuu oli poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa ja keskilämpötila oli suuressa osin maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa.
Syyskuu oli kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi. Sadepäiviä oli syyskuussa etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän ja sademäärät jäivätkin pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Syys-lokakuussa virtaamat jäivät alle pitkän aikavälin keskiarvon.
Lokakuussa rikottiin useita asemakohtaisia kuivuusennätyksiä ja maan etelä- ja keskiosassa oli puolestaan noin asteen tavanomaista kylmempää. Marraskuu oli lämpötiloiltaan kahtiajakautunut:
alkupuoli oli monin paikoin jopa poikkeuksellisen kylmä, kun taas loppupuoli oli selvästi lauhempi.
Sademäärä oli pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Marraskuun lopussa havaittiin vielä pieni virtaamapiikki. Joulukuun kylmän alun jälkeen Suomen suursäätila vaihtui lauhaksi läntiseksi ilmavirtaukseksi kuun puolivälissä. Virtaamat olivat joulukuussa kutakuinkin samalla tasolla pitkän ajan keskiarvon kanssa (kuvat 4.1 ja 4.2)(Ilmatieteen laitos 2016 ja Suomen Ympäristökeskus 2016).
Kuva 4.1. Kuukauden keskilämpötilat (°C) Kauhavalla vuonna 2016 sekä pitkän aikavälin keskiarvo 1981-2010 (Ilmatieteen laitos 2016)
Kuva 4.2. Kuukausisadanta Kauhavalla vuosina 2012-2016 sekä pitkän aikavälin keskiarvona 1981-2010 (Ilmatieteenlaitos 2016).
4.2 Virtaamat
Yhteistarkkailualueen virtaamatietoja on käsitelty seuraavilta asemilta: Kurejoki, Välijoen Hanhikoski, Ähtävänjoen Herrfors sekä Kruunupyynjoki (valtatie 8 silta). Näiden asemien virtaamatiedot vuodelta 2016 on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä 8.5.2017.
Lisäksi virtaamat Purmonjoessa on laskettu Kruunupyynjoen virtaamatietojen perusteella.
Kurejoessa vuoden 2016 kuukausikeskivirtaamat olivat tammi-maalis-, kesä- ja elo-joulukuussa lähellä pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja (kuva 4.3). Huhti- ja elokuussa virtaamat olivat pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja suurempia ja toukokuussa pienempiä. Suurin virtaama havaittiin huhtikuussa kevättulvan aikaan (35 m3/s).
Kruunupyynjoessa vuoden 2016 kuukausikeskivirtaamat olivat maalis-, kesä-, syys- ja marras- joulukuussa lähellä pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja (kuva 4.6). Alkuvuodesta tammi- helmikuussa, keväällä huhtikuussa sekä kesällä heinä-elokuussa virtaamat olivat pitkän aikavälin keskiarvoja suurempia, mutta alkukesällä toukokuussa sekä lokakuussa puolestaan keskimääräistä alhaisempia. Sateinen kesä näkyi heinä-elokuun virtaamissa ja suurin virtaama mitattiinkin heinäkuussa (32,5 m3/s). Purmonjoella virtaaman vuotuinen kulku on arviointitavasta johtuen samankaltainen kuin Kruunupyynjoella (kuva 4.7).
Välijoen Hanhikoskella ja Ähtävänjoen Herrforsissa virtaamat ovat säännöstelystä johtuen tasaisempia, eikä yhtä selkeitä virtaamahuippuja esiinny. Vuonna 2016 virtaamat olivat selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampia tammi-kesäkuussa ja heinä-syyskuussa. Kesäkuussa virtaamissa havaittiin selvä pudotus. Loppuvuodesta loka-joulukuussa virtaamat olivat lähellä pitkänajan kuukausikeskiarvoja (Kuva 4.4 ja 4.5). Koko vuoden keskiarvot olivat Hanhikoskella 18,4 m3/s ja Herrforsilla 21,3 m3/s.
Kuva 4.3. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Kurejoessa vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991–2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan.
Kuva 4.4. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Välijoen Hanhikoskella vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991–2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan.
Kuva 4.5. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Ähtävänjoessa (Herrfors) vuosina 2014- 2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991–2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan.
Kuva 4.6. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Kruunupyynjoessa vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991–2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan.
Kuva 4.7. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Purmonjoessa vuosina 2014-2016 (laskettu Kruunupyynjoen virtaamatiedoista valuma-alueiden pinta-alavertailuun perustuen).
5. VESISTÖJEN KUORMITUS
5.1 Jätevedenpuhdistamot
Yhteistarkkailun kuormitusosioon on liittynyt kymmenen kunnallista jätevedenpuhdistamoa: Soini, Alajärvi (keskusta ja Luoma-aho), Vimpeli, Lappajärvi, Evijärvi, Kauhava (Kortesjärvi), Kruunupyy (Kronby Vatten och Avlopp) ja Pedersöre (Purmo ja Lillby). Teollisuuslaitoksista on kuormitustarkkailussa mukana yksi pintakäsittelylaitos, Mäkelä Alu. Lisäksi vesistötarkkailun osalta seurataan yhden perunatärkkelystehtaan, Evijärven Peruna Oy:n, jätevesien vesistövaikutuksia.
Koko yhteistarkkailualueella jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu vesimäärä oli vuonna 2016 yhteensä n. 1.3 milj. m3/a. Puhdistamoilta vesistöön johdettu kokonaiskuormitus oli Ähtävänjoen vesistöalueella n. 6,9 tn orgaanista ainetta (BOD7-ATU:na mitattuna), 0,5 tn fosforia ja 31 tn typpeä (josta 10,5 tn ammoniumtyppenä). Orgaanisen aineen ja kokonaisfosforin osalta suurin laitoskuormittaja oli Alajärven jätevedenpuhdistamo. Kokonaistypen ja ammoniumtypenosalta Vimpelin puhdistamo oli suurin kuormittaja (taulukko 5.1).
Kruunupyynjoen vesistöalueella sijaitsevalta Kruunupyyn puhdistamolta johdettiin vuonna 2016 vesistöön 0,2 tn orgaanista ainetta (BOD7-ATU:na mitattuna), 0,06 tn fosforia ja 5,9 tn typpeä (josta 0,35 tn ammoniumtyppenä) (taulukko 5.1).
Purmonjoen vesistöalueella puhdistamoilta johdettiin vuonna 2016 vesistöön yhteensä n. 0,6 tn orgaanista ainetta (BOD7-ATU), 0,036 tn fosforia ja 3,1 tn typpeä (ammoniumtyppeä n. 1,5 tn). Suurin laitoskuormittaja oli Kortesjärven puhdistamo (taulukko 5.1).
Puhdistamoilta vesistöön johdettu BOD7-ATU- kuormitus (orgaaninen aines) oli kaikilla vesistöalueilla edellisvuotta jonkin verran pienempää (kuva 5.1). Fosforikuormitus oli vuotta 2015 pienempää Ähtävän- ja Purmonjoen alueella ja edellisvuoden tasolla Kruunupyynjoen alueella (kuva 5.2). Typpikuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna Ähtävänjoen alueella ja oli kutakuinkin samatta tasolla Kruunupyyn- ja Purmonjoen alueilla (kuva 5.3).
Taulukko 5.1. Yhteistarkkailussa seurattavien jätevedenpuhdistamoiden kuormitustietoja vuodelta 2016.
Laitos BOD7-ATU Kok. P Kok. N NH4-N
Soini 439 33 3440 40
Alajärvi 1940 187 7796 1098
Alajärvi, Luoma-aho 0 0 0 0
Mäkelän Alu Oy 1354 12 285 0
Vimpeli 1391 132 9699 5636
Lappajärvi 1354 70 6405 695
Evijärvi 439 14 3257 3038
Ähtävänjoki yhteensä: 6917 447 30883 10508
Kronby Vatten och Avlopp 212 62 5893 35
Kruunupyynjoki yhteensä: 212 62 5893 35
Kortesjärvi 439 21 2159 842
Pedersöre, Purmo 128 12 842 622
Pedersöre, Lillby 55 2 77 33
Purmonjoki yhteensä: 622 36 3078 1497
Kaikki laitokset yhteensä tn/a: 7,8 0,5 39,9 12,0 Vuosikuormitus (kg)
Kuva 5.1. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (BOD7-ATU) yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina 2009 – 2016.
Kuva 5.2. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina 2009 – 2016.
Kuva 5.3. Jätevedenpuhdistamoiden typpikuormitus yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina 2009 – 2016.
5.2 Turvetuotanto
Turvetuotannon kuormitus- ja vesistötarkkailu on käsitelty tarkemmin tuottajakohtaisesti kappaleessa 11. Taulukossa 5.2 on esitetty turvetuotannon vuosikuormitus (brutto ja netto) tuotantoaluekohtaisesti sekä vesistöalueittain.
Taulukko 5.2. Ähtävänjoen, Purmonjoen ja Kruunupyynjoen vesistöalueiden turvetuottajien ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen aineksen (CODMn) kuormitus kuivatusvesien laskureitin mukaan jaoteltuna vuonna 2016 (Vapo Oy:n kuormitustiedot vuodelta 2015, Pöyry Oy 2016)
5.3 Haja- ja pistekuormitus
Pääosa yhteistarkkailualueen vesistöihin kohdistuvasta ravinteiden ja orgaanisen aineen kuormasta on peräisin maatalousalueilta tulevasta hajakuormituksesta. Muita merkittäviä kuormituslähteitä ovat luonnonhuuhtouma, haja-asutus ja myös pistekuormitus. Kuvissa 5.4. ja 5.5. on esitetty arvio Luodon-Ojanjärven valuma-alueen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin. Pistekuormitusta alueella syntyy mm. yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesistä, turvetuotannosta, suurilta maatiloilta (kotieläin- ja turkistuotanto) sekä kaatopaikoilta ja pilaantuneilta maa-alueilta. Hajakuormituksen osuus kuormituksesta korostuu runsaiden sateiden ja kevättulvien aikana. Pistekuormituksella voi puolestaan olla paikallista merkitystä alivirtaamakausina.
Ähtävänjoen vesistöalueella metsän osuus eri maankäyttömuodoista on 49 %, turvemaiden osuus 25 % ja peltojen osuus 16 %. Kruunupyynjoen vesistöalueesta 46 % on metsää, 37 % suota ja 14 % peltoa. Purmonjoen vesistöalueesta 53 % on metsää, 26 % suota ja 18 % peltoa. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009)
Vesistöalue Tuottaja / kohde
Pinta-ala
(ha) Tuotantovaihe
Fosfori Typpi Kiintoaine CODMn Fosfori Typpi Kiintoaine CODMn
Ähtävänjoki yht 1328 380 12157 53336 343490 202 7990 44983 65151
Alholmens Kraft Oy
Ähtävänjoki Heinämaa-Ränöinneva 95,5 Tuotanto 72 2288 10785 44747 51 1756 9719 10651
Ähtävänjoki Niivillänniitty 62 Tuotanto 28 817 2770 20699 14 597 2318 883
Turvemestarit Oy
Ähtävänjoki Kurvinneva 66 Tuotanto 23 657 2230 16661 11 480 1866 710
Savonnevan Turve
Ähtävänjoki Savonneva 1 ja 2 10 Tuotanto 6,5 267 1250 7265 2 163 1051 724
Ähtävänjoki EJ-Lämpö Oy
Ähtävänjoki Veteläsuo 8 38 1532 9314 65952 13 898 8046 25359
Ähtävänjoki Honkineva 37 8,8 231 905 6042 4,8 169 773 633
Ähtävänjoki Vapo Oy (11 suota) 1049,2 Kaikki alueet 203 6364 26083 182124 106 3927 21210 26191
Purmonjoki yht 945 435 13534 26231 436929 270 10749 18794 202664
Alholmens Kraft Oy
Purmonjoki Hirvineva 67 Tuotanto 78 1441 3321 58451 57 901 2241 23877
Purmonjoki Saarenneva 44 Tuotanto 18 528 1790 13379 9 386 1498 570
Purmonjoki Västermossen 85 Tuotanto 27 907 1161 25597 16 641 627 8518
Purmonjoki Ormineva 72,2 Tuotanto 43 604 2480 16703 37 465 2202 7792
Kauhanummi Oy
Purmonjoki Kauhajärvenneva 70 Tuotanto 24 697 2365 17670 12 510 1979 753
Jorma Kiikka ym.
Purmonjoki Suolineva 1 21,5 Tuotanto 7,4 214 726 5427 4 157 608 231
Purmonjoki Suolineva 2 27,5 Tuotanto 9,5 274 929 6942 5 200 777 296
Hajatek Oy
Purmonjoki Hirvineva 59 Tuotanto 19,0 548 1858 13884 9 400 1555 592
Mantelan Turve Oy
Purmonjoki Rajaneva 1 78 Tuotanto 34 1245 2030 38347 17 802 1143 9972
Purmonjoki Rajaneva 2 64 Tuotanto 6 270 453 9535 3 187 287 4223
Purmonjoki Salonneva 1 70 Tuotanto 73 2993 2264 107084 39 2155 589 53475
Purmonjoki Tervasneva 1 n. 7 Ei tuotantoa 2016 6,7 261 216 8309 4 203 100 4624
Purmonjoki Tervasneva 2 n. 53 Tuotanto 18 498 1466 11446 14 393 1256 4719
Purmonjoki Mosanneva 25 Tuotanto 21 815 706 39310 20 1682 610 56054
Purmonjoki Palomäenneva 20 Ei tuotantoa 2016 7 199 676 5049 3 146 565 215
Purmonjoki Vapo Oy (3 suota) 241,5 Kaikki alueet 42 2039 3790 59796 21 1523 2757 26753
Kruunupyynjoki yht Vapo Oy (6 suota) 730,8 Kaikki alueet 233 8003 37712 234716 131 5453 32611 75802 Vuosikuormitus brutto kg/a Vuosikuormitus netto kg/a
Kuva 5.4. Arvio Luodon-Öjanjärven valuma- alueen fosforikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin (VEMALA- malli). Lähde: Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015.
Kuva 5.5. Arvio Luodon-Öjanjärven valuma- alueen typpikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin (VEMALA- malli). Lähde: Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015.
6. VESISTÖJEN VEDEN LAATU
6.1 Ähtävänjoen vesistöalue
6.1.1 Joet
6.1.1.1 Ähtävänjoki
Vuonna 2016 Ähtävänjoen (näyteasemat Ä1, Ä1A ja Ä2) vesi oli tummaa (väriarvo 100–125 mgPt/l) ja keskihumuksista (CODMn 16–18 mgO2/l). Ravinnepitoisuudet olivat rehevän vesistön tasoa (kokonaisfosfori 23-35 µg/l ja kokonaistyppi 640–830 µg/l). Fosforipitoisuudet olivat keskimäärin edellisvuotta alhaisempia ja typpipitoisuus edellisvuoden tasolla. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vuosina 2009 – 2015 lievässä nousussa (liite 3.1, kuvat 6.1 ja 6.2). Veden hygieeninen laatu ja happipitoisuudet olivat kaikilla näytekerroilla hyvällä tasolla. Ähtävänjoen yläosalla sijaitsevilla Evijärven peruna Oy:n näyteasemilla (E1-E3) ravinnepitoisuudet eivät ilmentäneet jätevesien kuormitusvaikutusta (esimerkkinä fosforipitoisuus, kuva 6.3) (liite 3.2).
Kuva 6.1. Kokonaisfosforipitoisuus Ähtävänjoen alaosassa (näyteasema Ä1) vuosina 2009–2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Kuva 6.2. Kokonaistyppipitoisuus Ähtävänjoen alaosalla (näyteasema Ä1) vuosina 2009–2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Kuva 6.3. Fosforipitoisuus näytteenottopäivittäin Evijärven Peruna Oy:n näytteenottoasemilla vuosina 2014-2016. Näyteasemat: E1 = Anttikosken silta (laitoksen yläpuoli), E2 = Timonen (laitoksen alapuoli) ja E3 = laitoksen alapuoli.
6.1.1.2 Välijoki
Välijoen alaosan (vesistöasema Ä4) veden laatu on hyvin samankaltaista kuin Ähtävänjoen pääuoman. Vuonna 2016 veden kokonaisfosforipitoisuudet olivat välillä 24–29 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 610–780 µg/l ja näin ollen lähellä pääuoman tasoa. Kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet oli keskimäärin vuotta 2015 alhaisempia. Lappajärven luusuan (piste Ä6) vedenlaatu oli hyvin samankaltaista Välijoen alaosan näytepisteen kanssa: rehevää, tummaa ja lievästi hapanta. Happitilanne oli molemmissa pisteissä hyvä tai erinomainen (liite 3.1).
6.1.1.3 Kirsinpäkki ja Mustapäkki
Kirsinpäkki on Lappajärveltä Evijärveen laskeva puro, jonka yläosalle lasketaan Lappajärven jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet. Kirsinpäkissä näytepiste Ä5 on jätevedenpuhdistamon yläpuolinen piste ja piste Ä5A on puhdistamon alapuolinen näytepiste. Yhteistarkkailutulosten perusteella puro on hyvin tummavetinen ja ravinteikas. Kirsinpäkin yläosalla jätevedenpuhdistamon alapuolella vesi on heikkolaatuista erittäin korkeiden ravinne- sekä bakteeripitoisuuksien vuoksi (piste Ä5A). Puhdistamon yläpuolella (Ä5) happitilanne oli välttävä kun taas alempana purossa tyydyttävä. Puron alaosalla (pisteet Ä5 ja Ä5C) typpipitoisuudet olivat selvästi pienemmät ja veden hygieeninen laatu parempi (liite 3.1). Fosforipitoisuuksien (yli 100 µg/l) perusteella Kirsinpäkki oli luokiteltavissa erittäin reheväksi vesistöksi.
Mustapäkki (havaintopiste Ä5B) on Kirsinpäkin keskiosalle laskeva hyvin tummavetinen ja ravinteikas puro, jonka veden laatu oli kuluneena tarkkailuvuonna Kirsinpäkin alaosaa hieman heikompi. Erityisesti fosforitulokset olivat Mustapäkissä selvästi korkeampia kuin Kirsipäkissä (liite 3.1).
6.1.1.4 Savonjoki, Matoruukinoja, Paaluomanpuro ja Mikinpuro
Savonjoen alaosa (Ä9) on tummavetinen (väriarvo 270–310 mgPt/ l) ja humuspitoinen (CODMn 27 mgO2/l). Veden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella joen vesi oli rehevällä tasolla.
Ravinnepitoisuudet olivat hieman edellisvuotta alhaisempia. Veden happitilanne oli erinomainen, mutta hygieeninen laatu oli välttävällä tasolla (Liite 3.1).
Joen alaosalle laskevan Matoruukinojan veden laatu on ajoittain hyvin heikko, sillä yleensä vähävetiseen ojaan johdetaan mm. Vimpelin jätevedenpuhdistamon käsiteltyjä jätevesiä.
Matoruukinojassa piste Ä9C n jätevedenpuhdistamon yläpuolinen piste ja piste Ä9D puhdistamon alapuolinen näytepiste. Piste Ä9D oli maaliskuussa jäässä eikä näytettä saatu. Vesi oli hieman hapanta (pH 5,89-6,61) ja erityisesti puhdistamon alapuolisella havaintopisteellä (Ä9D) hyvin tummaa, sameaa ja humusrikasta. Ojan ravinnepitoisuudet osoittivat veden olevan erittäin rehevällä tasolla puhdistamon yläpuolella ja ylirehevällä tasolla puhdistamon alapuolella. Ravinnepitoisuudet kohosivat alapuolisella (Ä9D) asemalla moninkertaiseksi yläpuoliseen asemaan verrattuna.
Bakteerimäärät olivat sen sijaan pieniä sekä puhdistamon ylä- että alapuolella ja veden hygieeninen laatu olikin hyvä. Happipitoisuus oli yläpuolella (Ä9C) maaliskuussa heikentynyt ja alapuolella (Ä9D) vesi oli käytännössä hapetonta (Liite 3.1).
Savonjoen suulla, Matoruukinojan laskukohdan ylä- ja alapuolisilla asemilla (yläpuolinen piste Ä9F ja alapuolinen piste Ä9E) ei ollut havaittavissa Matoruukinojan vaikutusta veden laatuun. Ainoastaan maaliskuussa kokonaisfosforipitoisuus ja lokakuussa sameusarvo oli korkeampi Matoruukin laskukohdan ala- kuin yläpuolella. Muutoin ainepitoisuudet olivat samalla tasolla. Enterokokkimäärät olivat korkeampia Matoruukinojan laskun alapuolella, mutta sen sijaan E. coli –bakteerimäärät olivat keskimäärin korkeampia laskun yläpuolella (Ä9F) (Liite 3.2).
Savonjoen sivu-uomiin kuuluva Paaluomanpuro, sekä siihen laskeva Mikinpuro ovat ravinteikkaita ja tummavetisiä pienvesistöjä. Mikinpuroon johdetaan Mäkelä Alun puhdistetut jätevedet (pintakäsittelylaitos ja maasuodattamo). Vesistötarkkailua tehdään Mäkelä Alun yläpuolisessa näytepisteessä Ä15, Mäkelä Alun alapuolisessa pisteessä Ä16 (samalla Luoma-ahon maasuodattamon yläpuolinen piste) sekä Luoma-ahon maasuodattamon alapuolella pisteessä Ä17.
Mikinpurossa Mäkelä Alun yläpuolisella pisteellä (Ä15) veden ravinnepitoisuudet osoittivat veden
olevan rehevällä tasolla (kokonaisfosfori 74-95 µg/l ja kokonaistyppi 1200-1500 µg/l). Veden typpipitoisuudet olivat samalla tasolla Mäkelä Alun ylä- ja alapuolella, mutta sen sijaan fosforipitoisuudet, väriarvo ja bakteerimäärät olivat korkeampia Mäkelä Alun yläpuolella (Ä15). Sen sijaan Luoma-ahon maasuodattamon alapuolisessa pisteessä (Ä17) ravinnepitoisuudet ja bakteerimäärät olivat selvästi korkeampia kuin maasuodattamon yläpuolella (Ä16), jossa veden hygieenine laatu oli heikentynyt. Myös sähkönjohtavuuden arvoissa näkyi jätevesien vaikutus.
Mäkelä Alun mahdollinen kuormitusvaikutus oli huomattavissa pintakäsittelylaitoksen alapuolisen havaintoaseman (Ä16) kohonneina sulfaattipitoisuuksina. Veden kloridi-, alumiini-, kromi- ja nikkelipitoisuudet eivät vaihdelleet yhtä merkittävästi asemien välillä (Liite 3.2).
Paaluomanpuron (Mikinpuron alapuolinen puro) näytepisteen (Ä18) ainepitoisuudet olivat samalla tasolla kuin pisteessä Ä17, poikkeuksena lokakuun sähkönjohtavuuden arvo, joka oli Paaluomanpurossa selvästi alempi. Paaluomanpuron pisteen alumiini- ja nikkelipitoisuudet olivat keskimäärin hieman korkeampia ja kromipitoisuudet aavistuksen alhaisempia kuin Mikinpuron ylimmällä pisteellä (Liite 3.2).
6.1.1.5 Kurejoki ja Räppäkinpuro
Kurejoen alaosan (näyteasema Ä10) vesi oli vuoden 2016 näytteenottoajankohtina hyvin tummaa (väriarvo 208–240 mgPt/l) ja hygieeniseltä laadultaan tyydyttävällä tasolla (liite 3.5).
Ravinnepitoisuuksien perusteella joen alaosa on luokiteltavissa reheväksi vesistöksi;
kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 53–67 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet 910–1300 µg/l ja pitoisuudet olivat keskimäärin edellisvuotta alhaisempia. Vuosijaksolla 2008 - 2016 fosforipitoisuudet ovat olleet lievässä kasvussa, vaikka vuoden 2016 aikana havaittiin myös vuoden 2010 tasolla olevia fosforipitoisuuksia (kuva 6.4). Typpipitoisuuksissa on esiintynyt melko suuria ajallisia vaihteluja, mutta yksiselitteistä suuntausta niissä ei ole ollut havaittavissa (kuva 6.5).
Kurejoen keskiosalle laskeva Räppäkinpuro (näyteasema Ä11) on ajoittain vähävetinen, ravinnepitoisuuksien perusteella ylirehevä ja hygieeniseltä laadultaan heikentynyt puro. Myös sameus- ja sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeita (liite 3.3). Räppäkinpuroon lasketaan mm.
Alajärven jätevedenpuhdistamolla käsiteltyjä jätevesiä, mikä näkyy pisteen Ä11 vedenlaadussa.
Kuva 6.4. Kokonaisfosforipitoisuus Kurejoen havaintoasemalla vt 16 mts vuosina 2009–2016.
(Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Kuva 6.5. Kokonaistyppipitoisuus Kurejoen havaintoasemalla vt 16 mts vuosina 2009–2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
6.1.1.6 Kuninkaanjoki
Kuninkaanjoessa sijaitsee Soinin jätevedenpuhdistamon ylä- (Ä13) ja alapuoliset (Ä12) näytepisteet.
Kuninkaanjoki oli kuluneena tarkkailuvuonna yläosaltaan (Ä13) tummavetinen (130-310 mgPt/l), runsashumuksinen (CODMn 20-34 mgO2/l) ja ravinteikas (kokonaisfosfori 34-59 µg/l, kokonaistyppi 920-11 000 µg/l). Kuninkaanjoen yläosan valuma-alueella on turvetuotantoa ja jokeen lasketaan myös Soinin jätevedenpuhdistamon käsiteltyjä jätevesiä. Soinin jätevedenpuhdistamon mahdollinen kuormittava vaikutus oli havaittavissa kohonneina ravinnepitoisuuksina sekä heikompana hygieenisena laatunaa puhdistamon alapuolisella havaintoasemalla (Ä12). Lokakuun näytekerralla kokonaistyppi ja –nitraattinitriittitypen pitoisuudet olivat erittäin korkeita puhdistamon alapuolisella saemalla. Alapuolisen aseman humuspitoisuudet (CODMn 20-32 mgO2/l) ja väriarvot (130-208 mgPt/l) olivat puolestaan melko samaa tasoa yläpuolisen aseman kanssa (Liite 3.5).
6.1.2 Järvet 6.1.2.1 Alajärvi
Alajärven vesi oli kesä-elokuun näytekerroilla (näytepiste Ä14) tummaa (200-280 mgPt/l) ja ravinnepitoisuuksien perusteella luokiteltavissa reheväksi vesistöksi (kokonaisfosfori 45-60 µg/l ja kokonaistyppi 850 – 1000 µg/l). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli kesä- elokuun näytteissä 12-27 %. Levätuotantoa kuvaava klorofylli-a-pitoisuus vaihteli välillä 15 – 20 µg/l ja oli jokseenkin samalla tasolla kuin edellisvuonna. Happitilanne pysyi hyvänä läpi kesän (liitteet 3.7 ja 4.3).
Vuosijaksolla 2008 – 2015 Alajärven päällysveden klorofylli-a ja fosforipitoisuuksissa on ollut havaittavissa melko suurta ajallista vaihtelua (kuvat 6.6 ja 6.7). Tarkkailukaudella v.2009–2016 mitattujen kokonaisfosfori- ja klorofylli-a pitoisuuksien perusteella järvi on pysynyt rehevällä tasolla.
Kuva 6.6. Alajärven päällysveden näytteenottopäivien kokonaisfosforipitoisuus sekä vuosikeskiarvo vuosina 2009–2016. (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Kuva 6.7. Alajärven näytteenottopäivien klorofylli-a:n pitoisuus sekä vuosikeskiarvo vuosina 2009–2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
6.1.2.2 Lappajärvi
Yhteistarkkailussa seurataan Lappajärven syvänteiden pintaveden tilaa kesäkuukausina (näytepiste Ä8). Kesä- elokuussa otettujen näytteiden ravinnepitoisuuksien perusteella järvivesi oli lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla fosforipitoisuuksien vaihdellessa välillä 17-26 µg/l ja kokonaistyppi välillä 650-690 µg/l (liite 3.7). Aholan syvänteessä päällysveden fosforipitoisuudet ovat vuosina 2009–2013 olleet lievästi kasvussa ja vuosien 2014-2015 keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet paria edellistä tarkkailuvuotta alhaisempia. Vuonna 2016 fosforipitoisuudet vaihtelivat vuodenaikojen välillä ja vuoden aikana havaittiin jälleen korkeampia pitoisuuksia (kuva 6.8).
Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 14-25 %. Levätuotantoa kuvaavat klorofylli-a- pitoisuudet vaihtelivat kuluneena tarkkailuvuonna välillä 5,9–11 µg/l (kuva 6.9).
Kuva 6.8. Lappajärven (Aholan syvänne P125) päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus vuosina 2009–2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Kuva 6.9. Lappajärven (Aholan syvänne P125) klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 2009–2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Edellisten tarkkailuvuosien tapaan Aholan syvänteen alusveden happipitoisuus oli maaliskuussa alhainen (2,9 mgO2/l, 22 kyll-%). Myös heinäkuun lopussa happitilanne oli heikentynyt (5,6 mgO2/l, 55 kyll-%). Happivarojen ehtymisen vuoksi fosforin ja typen pitoisuudet olivat lopputalvella korkeita pohjan läheisessä vesikerroksessa. Lappajärven syvänteen vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen aineisto, liite 4.1-4.2).
6.1.2.3 Evijärvi
Evijärven Isoselän syvännealue (näytepiste Ä3A) on muiden Ähtävänjoen vesistöjen tavoin melko tummavetinen ja ravinteikas. Kokonaisfosforin (31 – 52 µg/l) ja klorofylli a:n (11 – 44 µg/l) pitoisuuksien perusteella alue oli luokiteltavissa vuoden 2015 tapaan reheväksi (kuvat 6.10 ja 6.11).
Järven pintaveden happipitoisuudet olivat vuonna 2016 erinomaisella tasolla (liite 3.3).
Kuva 6.10. Evijärven päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus vuosina 2009 ja 2013-2016.
(Aineisto: velvoitetarkkailut).
Kuva 6.11. Evijärven päällysveden klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 2009 ja 2013–2016. (Aineisto:
velvoitetarkkailut).
6.2 Kruunupyynjoen vesistöalue
6.2.1 Kruunupyynjoki
Kruunupyynjoessa sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä Kruunupyyn jätevedenpuhdistamon ylä- (K2) ja alapuolella (K1). Kruunupyynjoen vesi oli vuonna 2016 hyvin tummaa (310–400 mgPt/l) ja humuspitoista (CODMn 24–34 mgO2/l). Lisäksi vesi oli silminnähden sameaa. Ravinnepitoisuudet olivat pohjalaisvesistöille tyypilliseen tapaan korkeita. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Kruunupyynjoen vesi oli rehevällä tasolla ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella erittäin rehevällä tasolla. Happitilanne oli hyvä tai erinomainen molemmilla havaintopisteillä. Puhdistamon ylä- ja alapuolisten pisteiden ravinnepitoisuudet eivät eronneet toisistaan merkittävästi (Liite 3.3).
Vuosina 2008 – 2016 joen alaosan fosforipitoisuuksissa on esiintynyt suuria vaihteluja ja pitoisuudet ovat olleet lievässä nousussa (kuva 6.12). Typpipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa selvää kehitystrendiä tarkkailukaudella 2008–2016 (kuva 6.13). Vuonna 2015 maaliskuussa typpipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea ja vuoden 2016 pitoisuudet vaihtelivat samalla tasolla kuin ennenkin.
Kuva 6.12. Kokonaisfosforipitoisuus Kruunupyynjoen havaintoasemalla K1 (VT8) vuosina 2008- 2009 ja 2013-2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut).
Kuva 6.13. Kokonaistyppipitoisuus Kruunupyynjoen havaintoasemalla K1 (VT8) vuosina 2008- 2009 ja 2013-2015 (Aineisto: velvoitetarkkailut).
6.3 Purmonjoen vesistöalue
6.3.1 Purmonjoen eteläinen haara
Purmonjoen eteläiseen haaraan johdetaan Kortesjärven, Purmon ja Lillbyn jätevedenpuhdistamoilla käsitellyt jätevedet. Joen valuma-alueella on myös runsaasti peltoja ja useita turvetuotantoalueita.
Purmonjoen eteläinen haara (P2, P3, P4, P5 ja P7) on ruskeavetisempi ja ravinteikkaampi kuin pääosa Ähtävänjoen vesistöalueen vesistä. Maaliskuussa joen pH-arvot olivat melko alhaisia, pisteiden keskiarvojen vaihdellessa välillä pH 6.1–6.4 ja lokakuussa veden pH-arvot olivat pääasiassa lievästi happaman puolella. Ravinnepitoisuudet osoittivat veden olevan erittäin rehevällä tasolla (liite 3.6).
Erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia havaittiin lokakuussa pisteellä P3, jolloin vesi oli ylirehevällä tasolla. Tuolloin kokonaistypestä suurin osa oli ammoniumtyppenä. Kuvissa 6.14 ja 6.15 on esitetty Purmonjoen alaosan kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet vuosina 2008-2015. Vuonna 2016 näytteitä ei otettu kyseiseltä Purmonjoen alaosan havaintoasemalta.
Kuva 6.14. Kokonaisfosforipitoisuus Purmonjoen alaosan havaintoasemalla vuosina 2008–2015.
(Aineisto: OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Kuva 6.15. Kokonaistyppipitoisuus Purmonjoen alaosan havaintoasemalla vuosina 2008–2015.
(Aineisto: OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).
Turvetuotannon osalta Purmojoen vesistötarkkailupisteistä pisteet P5 ja P7 ovat Jorma Kiikan &
Isopellisen Suolineva 2:n sekä Kauhanummi Oy:n Kauhajärvennevan ala- ja yläpuoliset näytepisteet ja pisteet P3 ja P4 Jorma Kiikan & Isopellisen Suolineva 1:n ala- ja yläpuoliset pisteet. Pisteet P3 ja P4 ovat samalla Kauhavan Vesi Oy:n Kortesjärven jätevedenpuhdistamon ala- ja yläpuoliset tarkkailupisteet. Pisteessä P3 jätevedenpuhdistamon ja Suolineva 1:n alapuolella vesi oli ravinteikkaampaa kuin pisteessä P4 puhdistamon ja turvetuotantoalueen laskuojan (Vinsunpuro) yläpuolella. Erot johtuivat pääasiassa lokakuun näytteestä, jossa alapuolisen pisteen P3 ravinnepitoisuudet olivat hyvin korkeita. Jätevedenpuhdistamon ja turvetuotannon lisäksi alueella on runsaasti hajakuormitusta, mikä hankaloittaa jätevedenpuhdistamon ja turvetuotantoalueen vaikutuksen erottamista Purmojoen vedenlaatussa. Pisteissä P7 ja P5 Purmojoen vedenlaatu oli
hyvin samankaltaista, eikä turvetuotantoalueiden kuivatusvesillä ollut tarkkailutulosten perusteella vaikutusta joen vedenlaatuun.
6.3.2 Varijoki
Varijoki on Purmonjoen eteläisen haaran sivuhaara. Joen valuma-alueella on runsaasti peltomaita ja joitain turvetuotantoalueita. Veden laadultaan Varijoki (P6) on Purmonjoen eteläisen haaran kaltainen (liite 3.6).
6.3.3 Purmonjoen pohjoinen haara
Yhteistarkkailussa seurataan Purmonjoen pohjoisen haaran vedenlaatua näyteasemalta P1A Forsby.
Pohjoisen haaran veden ravinnepitoisuudet olivat edellisvuoden tavoin eteläistä haaraa alhaisemmat (pisteet P2, P3, P4, P5, P7). Kokonaisfosforin keskiarvo oli 77 µg/l ja vesi oli näin ollen rehevällä tasolla. Veden pH-arvo oli keskimäärin samaa tasoa kuin eteläisen haaran pisteillä (6,4) (liite 3.6).
7. VESISTÖJEN AINEVIRTAAMAT
Vesistöjen ainevirtaamat on laskettu Ähtävänjoelle (mt 742), Kruunupyynjoelle (10400) sekä Purmonjoelle (alaosa) vesistötarkkailutulosten ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vedenlaatutietojen pohjalta. Ähtävänjoella on käytetty Herrforsin virtaamatietoja (ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä), Kruunupyynjoella jokisuun virtaamatietoja (ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä) ja Purmonjoella Kruunupyynjoen virtaamamittauksiin perustuvia laskennallisia virtaamatietoja. Purmonjoen alaosalta ei ole vedenlaatutietoja saatavilla vuodelta 2016 ja yhteistarkkailun alimmalta pisteellä P1A on vain kahdet näytetulokset, joten Purmonjoen osalta ainevirtaamia ei ole laskettu vuodelle 2016.
Kuukausikohtaiset ainevirtaamat on saatu käyttämällä kuukauden keskivirtaamaa sekä näytteenottopäivien keskimääräisiä ainepitoisuuksia. Niiden kuukausien osalta, jolloin näytteenottoa ei ole ollut, on ainevirtaama laskettu käyttämällä kuukauden keskivirtaamaa sekä vedenlaatutulosten koko vuoden keskimääräistä pitoisuutta.
Vuoden 2016 ravinnevirtaamat olivat Ähtävänjoessa suurimmillaan fosforin osalta toukokuussa sekä typen osalta huhtikuussa (kuva 7.1.). Fosforin osalta lähes yhtä suuria ainevirtaamia havaittiin Ähtävänjoessa huhti-, heinä- ja elokuussa. Kruunupyynjoessa ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan huhtikuussa, jolloin kuukausivirtaama oli myös korkeimmillaan. Myös heinä-elokuussa ainevirtaama oli selvästi korkea korkeista virtaamista johtuen (kuva 7.2). Molemmissa joissa ainevirtaamat olivat samalla tasolla kuin vuotta aiemmin.
Kuva 7.1. Kokonaisfosforin kuukausivirtaama (tn/kk) Ähtävänjoessa, Kruunupyynjoessa ja Purmonjoessa vuonna 2014-2016.
Kuva 7.2. Kokonaistypen kuukausivirtaama (tn/kk) Ähtävänjoessa, Kruunupyynjoessa ja Purmonjoessa vuonna 2014-2016.
Yhteistarkkailun jokien fosforivirtaamat olivat vuonna 2016 23 – 26 tn ja typpivirtaamat 394–504 tn vuodessa. Purmonjoen osalta vuodelta 2016 ei ole laskettu kokonaisainevirtaamia, sillä Purmonjoen alaosan näytepisteeltä ei ollut saatavilla analyysituloksia Vesla-tietopalvelusta. Typpivirtaama oli suurin Ähtävänjoella ja pienin Kruunupyynjoella. Fosforin osalta ainevirtaama oli samaa suuruusluokkaa kaikissa joissa. Jätevedenpuhdistamoiden ja turvetuotannon muodostaman pistekuormituksen osuus ainevirtaamasta vaihteli jokikohtaisesti fosforin osalta 1,1–3,6 % ja typen osalta 3,5 – 8,5 %. Luodonjärven kokonaiskuormitus oli 49 tn fosforia ja 898 tn typpeä, mutta laskuista puuttuvat Purmonjoen ainevirtaamat, minkä vuoksi Luodonjärven kokonaiskuormitus oli pienempää kuin vuonna 2015. Fosforin osalta pistekuormituksen osuus Luodonjärven kokonaiskuormituksesta oli 3,3 % ja typen osalta 8,4 %. Ravinnevirtaamat ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia; virhettä arvioon aiheuttavat ravinnenäytteiden vähäinen määrä (Taulukko 7.1)
Taulukko 7.1. Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen ja Purmonjoen kuljettamat ravinnemäärät sekä pistekuormituksen määrät ja prosenttiosuudet kokonaisravinnemääristä vuonna 2016 (tarkkailuvelvolliset jätevedenpuhdistamot sekä turvetuotanto).
8. ARVIO JÄTEVESIEN VAIKUTUKSISTA ERI VIRTAAMATILANTEISSA
Puhdistamojätevesien vaikutus näkyy jokivedessä yleensä ravinnepitoisuuksien ja mahdollisesti bak- teeripitoisuuksien kohoamisena purkupaikan läheisyydessä. Tässä yhteydessä kuormitusvaikutusta on arvioitu puhdistamokohtaisesti laskennallisina ravinnepitoisuuksien muutoksina. Laskelmissa on kuormitustietoina käytetty vuoden 2016 puhdistamokohtaisia kuormitustietoja (Ahma ympäristö Oy 2017). Vesistöjen virtaamatietoja on arvioitu valuma-alueiden suhteiden sekä pienten vesistöjen osalta myös valuman perusteella. Laskelma ravinnepitoisuuksien kasvusta jätevedenpuhdistamoiden purkupaikoilla on esitetty taulukossa 8.1.
Ainevirtaama Pistekuormitus Ainevirtaama Pistekuormitus
tn/a tn/a tn/a tn/a
Ähtävänjoki yht. 2016 23 0,8 3,6 % 504 43 8,5 %
2015 28 0,9 3,2 % 592 37 6,3 %
2014 29 0,7 2,4 % 308 29 9,4 %
2013 20 0,7 3,8 % 398 41 10,2 %
2012 30 0,59 2,0 % 619 32 5,2 %
2011 18 0,59 3,3 % 447 35 7,8 %
2010 13 0,5 4 % 309 31 10 %
2009 13 0,5 4 % 248 31 12 %
2008 18 0,7 4 % 525 33 6 %
Kruunupyynjoki yht. 2016 26 0,30 1,1 % 394 14 3,5 %
2015 29 0,24 0,8 % 443 13 2,9 %
2014 12 0,3 2,5 % 225 11 4,8 %
2013 20 0,4 1,8 % 332 16,9 5,1 %
2012 24 0,11 0,5 % 494 9 1,5 %
2011 19 0,11 0,6 % 335 9 2,7 %
2010 15 0,2 1 % 222 8,3 4 %
2009 8,9 0,5 5 % 167 9,9 6 %
2008 22 0,2 0,9 % 369 11 3 %
2016 0,47 18,4
Purmonjoki yht. 2015 26 0,36 1,4 % 582 12 2,1 %
2014 16 0,3 1,9 % 265 8,5 3,2 %
2013 24 0,3 1,1 % 439 10 2,3 %
2012 40 0,21 0,5 % 951 7 0,7 %
2011 20 0,38 1,9 % 516 11 2,1 %
2010 14 0,3 2 % 338 11 3 %
2009 18 0,1 0,6 % 252 9,7 4 %
2008 31 0,08 0,3 % 567 6,1 1 %
Yhteensä Luodonjärveen 2016 49 1,6 3,3 % 898 75 8,4 %
2015 83 1,5 1,8 % 1617,0 62,0 3,8 %
2014 57 1,3 2,3 % 798,0 48,3 6,0 %
2013 63 1,4 2,2 % 1169,3 67,5 5,8 %
2012 94 0,94 1 % 2064 49 2,4 %
2011 57 1,08 1,9 % 1298 54,9 4,2 %
2010 42 1 2 % 869 50 6 %
2009 40 1,2 3 % 667 51 8 %
2008 71 1 1,4 % 1461 50,4 3,5 %
TYPPI FOSFORI
osuus (%) Pistekuormituksen Pistekuormituksen
osuus (%)
