VESIENHOIDON TOIMENPIDEOHJELMA POHJAVESILLE
Pirkanmaan ympäristökeskus
LUONNOS 28.9.2010
Sisältö
1. YLEISTÄ ...4
1.1 JOHDANTO ...4
1.2 TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMINEN JA YHTEISTYÖ ...4
1.3 TARKASTELTAVAT POHJAVEDET ...6
1.4 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUS JA LUOKITTELU...7
1.5 POHJAVEDET PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUEELLA ...7
2. VESIENHOITOON LIITTYVÄT OHJELMAT JA SUUNNITELMAT ... 10
2.1 KANSAINVÄLISET JA KANSALLISET OHJELMAT... 10
2.2 MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU JA OHJAUS ... 12
2.3 PIRKANMAAN YMPÄRISTÖOHJELMA ... 13
2.4 MUUT ALUEELLISET OHJELMAT JA HANKKEET ... 14
2.5 VESIHUOLTOSUUNNITELMAT ... 15
2.6 VEDENOTTAMOIDEN SUOJA-ALUEET ... 15
2.7 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMAT ... 16
3. ERITYISET ALUEET ... 19
3.1 VEDENHANKINTAKÄYTÖSSÄ OLEVAT POHJAVESIALUEET ... 19
3.2 ELINYMPÄRISTÖN TAI LAJIEN SUOJELUUN MÄÄRITELLYT ALUEET ... 19
3.4 UIMARANNAT ... 20
4. ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET ... 20
5. POHJAVETTÄ MUUTTAVA TAI VAARANTAVA TOIMINTA ... 21
5.1 YLEISTÄ ... 21
5.2 PELTOVILJELY ... 22
5.3 KARJATALOUS ... 23
5.4 METSÄTALOUS ... 25
5.5 TURVETUOTANTO ... 25
5.6 ASUTUS ... 25
5.7 LIIKENNE ... 29
5.8 TEOLLISUUS JA YRITYSTOIMINTA ... 30
5.9 PILAANTUNEET MAA-ALUEET ... 31
5.10 MAA-AINESTEN OTTO ... 34
5.11 VEDENOTTO JA TEKOPOHJAVEDEN MUODOSTAMINEN... 36
6. POHJAVESIEN SEURANTA, RISKINARVIOINTI JA TILAN LUOKITTELU ... 40
6.1 TILATAVOITTEET ... 40
6.2 SEURANTA ... 41
6.3 POHJAVEDEN LUONTAISET TAUSTAPITOISUUDET ... 41
6.4 SEURANTATULOKSET ... 42
6.5 RISKINARVIOINTI ... 48
6.6 TILAN ARVIOINTI JA LUOKITTELU ... 51
7. VESIENHOIDON TOIMENPITEET ... 55
7.1 TOIMENPITEIDEN SUUNNITTELUN PERUSTEET ... 55
7.2 Sektorikohtaiset toimenpiteet vuosina 2010–2015 ... 56
7.2.1 Peltoviljely ... 56
7.2.2 Kotieläintalous ja turkiseläintuotanto ... 57
7.2.3 Metsätalous ja turvetuotanto... 58
7.2.5 Asutus ... 59
7.2.6 Liikenne ... 60
7.2.7 Teollisuus ja yritystoiminta ... 62
7.2.8 Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen ... 63
7.2.9 Maa-ainesten otto ... 65
7.2.10 Pilaantuneet maa-alueet ... 66
7.2.11 Suojelusuunnitelmat, seuranta ja tutkimus ... 68
7.3 Arvio toimenpiteiden riittävyydestä ja jatkoajan tarpeesta ... 71
7.4 Toimenpiteiden seuranta... 72
8. YHTEENVETO TARVITTAVISTA TOIMENPITEISTÄ ... 73
8.1 YLEISTÄ ... 73
8.2 Tavoitteet ... 74
8.3 Tarvittavat toimenpiteet ja arvio kustannuksista ... 74
8.4 Toimenpiteiden ympäristövaikutukset... 75
9. SELOSTUS VUOROVAIKUTUKSESTA ... 77
KIRJALLISUUTTA LIITTEET
Liite 1. Pirkanmaan luokitellut pohjavesialueet
Liite 2. Pohjavettä pilaavat aineet ja niiden ympäristönlaatunormit Liite 3. Esitetyt toimenpiteet pohjavesialueittain
1. YLEISTÄ
1.1 JOHDANTO
Vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan turvaaminen. Vesienhoito on koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin (vesipuitedirektiivi, VPD, 2000/60/EY) pohjautuvaa työtä. Suomessa vesipuitedirektiivi on pantu toimeen lailla vesienhoidon järjestämisestä (vesienhoitolaki, 1299/2004) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (1303/2004) ja vesienhoidon järjestämisestä (ve- sienhoitoasetus, 1040/2006). Lisäksi on soveltuvin osin muutettu ympäristönsuojelulakia (86/2000) ja vesilakia (264/1961). Näillä säädöksillä vesipuitedirektiivi on liitetty osaksi suomalaista vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvää toimintaa. Vesipuitedirektiivin pohjavesiä koskevia säännök- siä on täydennetty uudella pohjavesidirektiivillä (2006/118/EY). Pohjavesien kansallisen suojelun olennaisena perustana ovat edelleen ympäristönsuojelulain mukainen pohjaveden pilaamiskielto ja vesilain mukainen pohjaveden muuttamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lu- pajärjestelmä.
Vesienhoitotyöhön kuuluva vesien tilan arviointi, tilan seuranta, tilatavoitteiden asettaminen ja ta- voitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet on koottu vesienhoitoalueittain laadittuihin ve- sienhoitosuunnitelmiin. Vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään valtioneuvostossa vuoden 2009 aika- na. Toimenpiteet, niiden kohdentuminen ja laajuus on esitetty tarkemmin alueellisissa vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat päivitetään seuraavien kuusi- vuotisten hoitosuunnitelmakausien aikana.
Vesienhoidossa pyritään pohjavesien osalta seuraaviin tavoitteisiin:
Pohjavesien tila ei heikkene
Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsy pohjavesiin ehkäistään Pirkanmaan ympäristökeskuksen alue kuuluu kokonaisuudessaan Kokemäenjoen - Saaristomeren - Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue, vesienhoitoalue 3, VHA3). Vesien- hoitoalueen ohjausryhmä ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen vesienhoidon yhteistyöryhmä ovat päättäneet, että alueen pinta- ja pohjavedet käsitellään erillisissä toimenpideohjelmissa. Pirkan- maan ympäristökeskuksen alueelle on laadittu yksi pohjavesien toimenpideohjelma, jossa käsitellään koko aluetta.
Pirkanmaan ympäristökeskuksen tehtävät ovat 1.1.2010 alkaen siirtyneet Pirkanmaan elinkei- no-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, lukuun ottamatta ympäristölupa-asioita, jotka ovat siir- tyneet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Tässä toimenpideohjelmassa käytetään kuitenkin vielä nimeä Pirkanmaan ympäristökeskus.
1.2 TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMINEN JA YHTEISTYÖ
Vesiensuojeluongelmien ja tarvittavien toimenpiteiden määrittämisessä tarvitaan tietoa vesien tilasta, kuormituksesta ja muuttavasta toiminnasta. Tavoitteiden saavuttamiseksi on riskikohteissa tarkasteltu erilaisia toimenpidevaihtoehtoja ja tehty toimenpide-ehdotuksia. Keskeisimmät sidosryhmät ovat osallistuneet suunnitteluun ja merkittävistä kysymyksistä sidosryhmiä on kuultu laajemmin.
Vesien merkittävimmät ongelmat on esitetty kesä-joulukuussa 2007 kuulutetussa vesienhoidon kes- keisiä kysymyksiä käsittelevässä asiakirjassa. Pohjavesien suojelun osalta keskeiset kysymykset liit-
tyvät erityisesti merkittävien kasvualueiden maankäyttöön. Erityisesti Pälkäneen – Kangasalan - Tampereen – Ylöjärven harjujaksolla on jo ennestään runsaasti taajamia, teollisuus- ja yritystoimin- nan alueita sekä liikenneväyliä, joiden aiheuttamien pohjavesiriskien hallinta on keskeistä. Keskeisis- tä kysymyksistä kuuluttamisen ja lausuntopyyntöjen kautta saatu palaute on huomioitu tässä toimen- pideohjelman laadinnassa. Myös työohjelman ja aikataulun palautteessa oli seikkoja, jotka on huo- mioitu toimenpideohjelmassa.
Vesienhoitotyössä alueelliset ympäristökeskukset ovat tunnistaneet ne pohjavesialueet, jotka eivät ole hyvässä tilassa tai joiden hyvä tila on uhattuna, ja esittäneet tarvittavat toimenpiteet vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi (kuva 1.1). Vesien tilan parantamiseen soveltuvia toimenpiteitä on etsit- ty portaittain etenevänä prosessina EU-lainsäädäntöön perustuen. Vesipuitedirektiivi edellyttää jä- senvaltioita sisällyttämään toimenpideohjelmiin perustoimenpiteet, jotka perustuvat lainsäädäntöön tai muuhun velvoittavaan päätökseen sekä mahdolliset täydentävät toimenpiteet, kuten tutkimus- hankkeet. Tässä toimenpideohjelmassa toimenpiteet on jaoteltu nykykäytännön mukaisiin ja lisätoi- menpiteisiin. Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet voivat olla sekä perus että täydentäviä toimenpi- teitä, kun taas lisätoimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä. Pohjavesialueille on muodostettu mahdollisuuksien mukaan toimenpidevaihtoehtoja ja tarkasteltu vaihtoehtojen kustannuksia, vaiku- tuksia vesien tilaan ja muita merkittäviä vaikutuksia. Vaihtoehtoja vertailemalla on pyritty löytämään kustannuksiltaan kohtuullisimmat ja vaikutuksiltaan parhaimmat toimenpiteet.
Mikäli vaihtoehtotarkastelun kautta ei ole kaikilta osin löydetty soveltuvia toimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseen vuonna 2015, on seuraavaksi tarkasteltu voidaanko hyvä tila saavuttaa seuraavalla kuuden vuoden jaksoilla vuoteen 2021 tai 2027 mennessä. Jos tavoitteita ei saavuteta jatkoajankaan avulla, voidaan tarkastella vähemmän vaativia tilatavoitteita. Vaiheittainen eteneminen on päätynyt yhteenvetoon ehdotettavista tavoitteista ja toimenpiteistä.
Toimenpideohjelman laadinnassa on noudatettu osallistuvan suunnittelun periaatteita. Varsinainen vesienhoitosuunnitelma on laadittu suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA-laki, 200/2005) mukaisin menettelytavoin ja siihen sisältyy niin kutsuttu ympäristöselostus.
Lain periaatteiden mukainen vuorovaikutus on toteutunut toimenpideohjelmaa laadittaessa osallistu- misena ja kuulemisena erilaisissa valintatilanteissa. Keskeisimmät sidosryhmät ovat osallistuneet suunnitteluun ja merkittävistä kysymyksistä sidosryhmiä on kuultu laajemmin. Kuulemisten ja lau- suntopyyntöjen kautta saatu palaute on huomioitu toimenpideohjelman laadinnassa.
Toimenpideohjelman laatimista on ohjannut Pirkanmaan alueen vesienhoidon yhteistyöryhmä, jossa on edustajat keskeisistä vesienhoitoon ja käyttöön liittyvistä tahoista. Toimenpideohjelman valmiste- lutyöhön on osallistunut yhteistyöryhmän pohjavedet -alatyöryhmä, jossa mukana ovat olleet Petri Jokela (Tampereen Vesi), Pekka Leskinen (Oriveden kaupunki), Raimo Leppänen (Vesi- ja viemäri- laitosyhdistys, Valkeakosken kaupunki), Juha Menonen (Nokian kaupunki), Visa Merikoski (MTK Pirkanmaa), Kaija Joensuu, Ari Nygrén ja Matti Vänskä (Pirkanmaan ympäristökeskus). Sihteerinä on toiminut Vesa Hyvärinen (Pirkanmaan ympäristökeskus). Toimenpideohjelman rakenne ja yleiset tekstiosat perustuvat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen laatimaan toimenpideohjelmamalliin.
Kuva 1.1. Vesienhoidon toimenpideohjelman laatimisen prosessikaavio.
1.3 TARKASTELTAVAT POHJAVEDET
Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan maa- tai kallioperään varastoitunutta kyllästyneessä vyöhyk- keessä yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä. Pohjavesimuodostumalle ominaista on merkittävä poh- javeden virtaus ja se mahdollistaa merkittävän pohjavedenoton (keskimäärin vähintään 10 m3/d).
Käytännössä pohjavesimuodostumat sisältyvät ympäristöhallinnon kartoittamiin ja luokittelemiin vedenhankintaa varten tärkeisiin ja vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin (Ympäristöminis- teriö 2007).
Toimenpideohjelmassa käsitellään vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat poh- javesialueet (I ja II luokka). Tarvittaessa huomioidaan myös tulevaisuuden vedenhankinnan kannalta mahdollisesti merkittävät muut pohjavesialueet (esim. III luokka) ja alueet, joilla on oleellista vaiku-
Tunnistetaan ja luokitellaan alustavasti tarkasteltavat vedet.
Tarvitaanko toimenpiteitä tilatavoitteen saavuttamiseksi?
Tilanne todetaan Suunnitellaan toimenpiteitä
Riittävätkö nykykäytännönmukaiset toimenpiteet?
Esitetään nykykäytännön mukai- sia toimia
Muodostetaan toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Arvioidaan saavutetaanko niillä tilatavoite vuonna 2015?
Esitetään kustannuksien ja vaikutuksien kannalta parasta
vaihtoehtoa
Onko tilatavoitteen saavuttaminen mahdollista v. 2021 tai 2027?
Esitetään vähemmän vaativien tavoitteiden asettamista.
Esitetään tavoitteen myöhen- tämistä
Ei tarvita Tarvitaan
Riittävät
Eivät riitä
Saavutetaan
Ei saavuteta
On Ei
tusta pintavesien tilaan tai maaekosysteemeihin. Pohjavesialueille on tehty alustava riskinarviointi asiantuntija-arvioon perustuen pohjavesialueilla sijaitsevat toiminnot huomioiden. Riskinarvioinnissa on hyödynnetty muun muassa pohjavesitietojärjestelmässä (POVET) käytettyä riskipisteytystä. Poh- javesialueita, joilla pohjaveden hyvä tila on heikentynyt tai uhattuna, käsitellään toimenpideohjel- massa yksityiskohtaisemmin. Toimenpideohjelmassa käsiteltävien alustavien riskialueiden toiminto- jen vaikutukset tarkastetaan suojelusuunnitelmamenettelyn ja näytteenoton perusteella.
1.4 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUS JA LUOKITTELU
Suomessa pohjavesialueet sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa, kuten harjuissa ja reu- namuodostumissa. Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin: alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostu- mukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Varsinaisen pohja- vesialueen raja osoittaa sitä aluetta, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostu- miseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostu- misalue siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava (Britschgi ym. 2009).
Pohjavesialueet luokitellaan muodostuman käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan:
Luokka I, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa, tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ih- misen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m3/d.
Luokka II, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, joka soveltuu yhteisveden- hankintaan, mutta jolle ei ole toistaiseksi osoitettu käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa.
Luokka III, muu pohjavesialue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätut- kimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittä- miseksi.
Suomessa on tällä hetkellä noin 6350 ympäristöhallinnon luokittelemaa pohjavesialuetta. Tutkimus- ten myötä pohjavesialueiden luokitus tarkentuu vielä nykyisestään; vedenhankintaan soveltuvia alu- eita otetaan vedenhankintakäyttöön jolloin ne siirtyvät II luokasta I luokkaan. Muiden pohjavesialu- eiden soveltuvuus vedenhankintaan selvitetään ja ne siirretään joko I tai II luokkaan. Alueita voidaan myös poistaa kokonaan luokituksesta, mikäli ne todetaan tutkimuksissa soveltumattomaksi veden- hankintaan.
1.5 POHJAVEDET PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUEELLA Tässä toimenpideohjelmassa käsitellään kokonaisuutena kaikki Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella on kaikkiaan 182 luokiteltua pohjavesialuetta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä I luokan alueita on 92 kpl, vedenhankintaan soveltuvia II luokan alueita on 54 kpl (taulukko 1.1, kuva 1.2, liite 1). Ympäristökeskusten rajoilla sijaitsevat pohjavesialueet käsitellään sen ympäristökeskuksen toimenpideohjelmassa, jonka alueella ne pääosin POVET-järjestelmän mu- kaan sijaitsevat.
Kalliopohjavedellä ei ole Pirkanmaalla suurta merkitystä. Luokitelluista I luokan pohjavesialueista 3 kpl on alueita, joilla hyödynnetään kalliopohjavettä.
Taulukko 1.1. Pohjavesialueet ja muodostuvan pohjaveden määrä Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella (POVET 10/2009).
Pohjavesialueet, kpl Pinta-ala yhteensä, km2 Osuus maapinta-alasta, % Muodostuvan pohjaveden määrä, m3/vrk
I luokka 92 177,50 1,41 89 328
II luokka 54 112,65 0,89 57 875
Yhteensä 146 290,15 2,70 147 203
Kuva 1.2. Pohjavesialueet Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella.
Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella pohjavesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti (kuva 1.2).
Huomattavimmat pohjavesivarat sijaitsevat Pirkanmaan halki Pälkäneen, Tampereen ja Ylöjärven kautta kulkevalla harjujaksolla sekä Oriveden, Ruoveden ja Virtain kautta kulkevalla harjujaksolla.
Suhteellisesti vähiten pohjavesivaroja on Lounais-Pirkanmaan alueella, missä harjujaksot ovat vaa- timattomia.
Suomen pohjavesimuodostumat on ryhmitelty lähinnä hydrogeologisin perustein vesipolitiikan pui- tedirektiivin edellyttämiä pohjaveden seurantoja varten. Kaikki Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen pohjavesimuodostumat kuuluvat tässä ryhmittelyssä samaan Sisä-Suomen pohjavesimuodos- tumien ryhmään.
2. VESIENHOITOON LIITTYVÄT OHJELMAT JA SUUNNITELMAT
2.1 KANSAINVÄLISET JA KANSALLISET OHJELMAT
Suomessa vesiensuojelua ja -hoitoa ohjaavat useat kansainväliset sopimukset sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla laaditut ohjelmat ja suunnitelmat. Kansainvälisesti sovitut tavoitteet pyritään saavuttamaan toteuttamalla näitä ohjelmia ja suunnitelmia. Pohjavesien suojeluun vaikuttavat erityi- sesti valtakunnallinenvesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015sekä erilaiset pohjavesialuekohtai- set suojelusuunnitelmat.
Vesiensuojelun valtakunnalliset tavoitteet on määritetty ja tavoiteohjelmia laadittu jo 1960-luvulta lähtien.Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005, jonka valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1998, painotti pohjavesien suojelussa ennaltaehkäisyä sijoituspaikan valinnan avulla ja suojaamista niissä poikkeustapauksissa, joissa toiminto sijoitetaan pohjavesialueelle. Lisäksi ohjelmassa edellytettiin pohjavesialueille sijoittuneiden pohjavettä vaarantavien toimintojen tarkastamista sekä riittävien suo- jelutoimenpiteiden toteuttamista. Perusteluosassa todetaan, että tärkeillä ja muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla riskitoiminnot siirretään vähitellen pohjavesialueiden ulkopuolelle vii- meistään vuoden 2005 loppuun mennessä (Ympäristöministeriö 1998).
Vuonna 2006 valtioneuvostossa hyväksytty vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 jatkaa aiem- paa vesiensuojelupolitiikkaa. Vesiensuojelun suuntaviivoilla määritellään vesiensuojelun tarpeet ja tavoitteet valtakunnallisella tasolla, ja niiden on tarkoitus tukea myös alueellista vesienhoitosuunnit- telua. Vesiensuojelun suuntaviivoissa on tarkasteltu eri toimenpidevaihtoehtojen vaikutuksia suhtees- sa vesipuitedirektiivin mukaisiin yleistavoitteisiin. Lainsäädännön asettamina tavoitteina on turvata pohjavesien määrällinen, kemiallinen ja mikrobiologinen hyvä tila kaikilla vedenhankintaa varten tärkeillä ja siihen soveltuvilla pohjavesialueilla. Hyvinä säilyneillä alueilla ei pohjavesien tilaa saa ihmistoiminnan vaikutuksesta heikentää. Keskeisinä tavoitteina vuoteen 2015 on, että pohjavesien laadullinen ja määrällinen tila säilyvät vähintään nykyisellä tasolla. Erityisesti huolehditaan veden- hankinnan kannalta tärkeiden ja muiden vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden veden laa- dun säilymisestä luonnontilaisena (Nyroos ym. 2006).
Vesiensuojelun suuntaviivojen taustaselvitys IV (Gustafsson ym. 2006) antaa tietoa valtakunnallisis- ta kehitysnäkymistä vuoteen 2015 ja vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutuksista ja vaihtoehdoista.
Vesivarojen tulevaisuuden tilaa ja käyttöä käsitellään myös maa- ja metsätalousministeriön laatimis- savesivara- ja luonnonvarastrategioissa sekäilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstra- tegiassa. Vesivarastrategiassa vuosille 1999–2010 linjataan vesivarojen käytön, vesihuoltopalvelui- den ja vesistörakentamisen periaatteita. Yksi visioista on, että vesivarojen käyttö on yhteiskunnalli- sesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Pohjavesien osalta strategian tavoitteena on edistää poh- javesivarojen käyttöä yhdyskuntien talousveden laadun parantamiseksi, tehostaa vedenhankintaan
soveltuvien pohjavesialueiden seurantaa ja selvityksiä sekä laatia pohjavesialueiden suojelusuunni- telmia (Maa- ja metsätalousministeriö 1999). Luonnonvarastrategian perusperiaate on uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja tavoitteena ihmisen ja luonnon hyvinvointi (Maa- ja metsätalous- ministeriö 2001).
Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuk- sia muun muassa luonnonvarojen käyttöön ja toimialakohtaista sopeutumista muuttuviin olosuhtei- siin. Ilmastonmuutoksen ennustetaan muuttavan vesimääriä, veden laatua ja merenpinnan korkeutta, ja ilmaston ääri-ilmiöiden kuten tulvien ja kuivuuden uskotaan yleistyvän. Tällaiset muutokset vai- kuttavat muun muassa vedenhankintaan. Strategian tavoitteena on vahvistaa sopeutumiskykyä ilmas- tonmuutokseen ja strategiassa esitetään mahdollisia toimenpidelinjauksia eri toimialoille, muun mu- assa vesivarojen käyttöä ja hoitoa koskien, esimerkiksi vesihuollon suunnitteluun ja pohjaveden tark- kailuun liittyen (Maa- ja metsätalousministeriö 2005).
Maa- ja metsätalousministeriön laatiman Suomen maaseudun kehittämisstrategian 2007–2013 yksi painopistealue on maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa. Toimintalinja "Ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen" ensisijainen vesistöihin vaikuttava tavoite on vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotan- tomenetelmien käyttöä edistämällä.
Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä korostetaan pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien päästöjen vähentämistä. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on hyväksytty osana Manner-Suomen maaseu- dun kehittämisohjelmaa vuosiksi 2007–2013. Pohjavesien suojelun kannalta keskeisiä toimenpiteitä ovat maatalouden erityisympäristötuet, suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito sekä pohjavesialu- eiden peltoviljely.
Metsäpolitiikan keskeiset linjaukset sisältyvät kansalliseen metsäohjelmaan (KMO), jonka pää- määränä on lisätä kansalaisten hyvinvointia hyödyntämällä metsiä monipuolisesti kestävän kehityk- sen periaatteita noudattaen. Ohjelman vesiensuojelullisena tavoitteena on vaikuttaa osaltaan vesistö- jen hyvän tilan saavuttamiseen pienentämällä metsätalouden aiheuttamaa kuormitusta (Maa- ja met- sätalousministeriö 2008). Metsätalouden ympäristönsuojelua tehostetaan myös metsänhoitosuositus- ten ja metsäsertifioinnin avulla. Metsätalouden kehittämiskeskus TapionHyvän metsänhoidon suo- situkset luovat peruslinjauksen talousmetsien hoitoon ja niiden tavoitteena on taloudellisesti kannat- tavan puuntuotannon rinnalla turvata metsäluonnon monimuotoisuus ja ottaa huomioon metsien muut käyttömuodot (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2007). Sertifioinnin tavoitteena on edistää taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsien hoitoa ja käyttöä ja sertifikaatti on siten todistus metsätalouden ympäristöystävällisyydestä. Suomen metsäsertifiointijärjestelmä FFCS on kehitetty soveltumaan Suomen metsänomistuksen oloihin ja koko Suomi kuuluu alueellisen ryh- mäsertifioinnin piiriin. Metsäkeskuksittain muodostetut ryhmäsertifikaatit kattavat yli 95 prosenttia Suomen metsäpinta-alasta. FFCS:n vaatimukset ja säännöt on koottu standardeihin, joissa on asetettu kriteerit kestävän metsätalouden edistämiselle. Metsien hoidon ja käytön standardissa on kriteerit myös pohjavesialueilla harjoitettuja metsätalouden toimenpiteitä, kuten torjunta-aineiden, lannoittei- den käyttöä ja maanmuokkausta varten (Suomen metsäsertifiointi ry 2003).
Liikenne- ja viestintäministeriön ympäristöohjelmassa Liikenteen toimintalinjat ympäristökysy- myksissä vuoteen 2010 määritellään ympäristötyön keskeiset toimintamallit kaikille liikennemuo- doille. Yhtenä tavoitteena on vesistöjen ja maaperän pilaantumisen ehkäisy ja jo pilaantuneiden alu- eiden aiheuttamien riskien hallinta siten, että ne eivät aiheuta haittaa ihmiselle eivätkä ympäristölle.
Keskeisenä toimenpiteenä pohjavesien osalta on niiden tilan ja mahdollisen kunnostustarpeen arvi-
ointi maaperän kunnostushankkeiden yhteydessä. Ministeriön rooli ympäristöohjelman toteuttami- sessa vesistöjen ja maaperän suojelussa on pilaantuneita alueita koskevan yhteisen toimintamallin tuottaminen yhteistyössä eri ministeriöiden ja muiden toimijoiden kanssa sekä pilaantuneiden aluei- den selvittämiseen ja kunnostamiseen tarvittavien resurssien kartoitus. Toimintalinjoja täydennetään liikennesektorin alempien organisaatioiden omilla ympäristöohjelmilla (Liikenne- ja viestintäminis- teriö 2005).
Tiehallinnon ympäristöohjelmassa 2010 kirjataan keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet tieliikenteestä ympäristöön kohdistuvien haittojen ja kuormituksen vähentämiseksi. Pohjavesien osalta tienpidon haasteena nähdään liukkaudentorjunnan toteuttaminen tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla poh- javesialueilla liikenneturvallisuus ja pohjaveden laatu huomioiden. Vuoteen 2010 mennessä tiehal- linnon tavoitteena on vähentää tiesuolausta pohjavesialueilla osallistumalla muun muassa vaihtoeh- toisten liukkaudentorjunta-aineiden tutkimukseen. Tavoitteena on myös saattaa loppuun vuosille 2002–2006 ajoitettu kiireellisten pohjavesisuojausten teemaohjelma. Lisäksi Tiehallinnolla on erilai- sia hankkeita yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, esimerkiksi valtakunnallinen pohjaveden klo- ridipitoisuuden seuranta, sekä piiritasolla tapahtuva pohjaveden laadun ja pohjavesisuojausten seu- ranta yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa (Tiehallinto 2006).
Ratahallintokeskuksen ympäristöohjelman tavoitteita ovat radanpidon ympäristöhaittojen ehkäi- seminen, ympäristökuormituksen vähentäminen ja aiemmasta toiminnasta aiheutuvien haittojen pois- taminen. Ympäristöohjelmassa painotetaan muun muassa pilaantuneiden maiden puhdistusta sekä pohjavesiriskien hallintaa. Toimenpiteet pilaantumisriskien pienentämiseksi on linjattu maaperä- ja pohjavesistrategiaan. RHK:lla on myös omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, sekä pohjaveden laa- dun seurantaa. Hiljattain valmistuneessa hankkeessa on selvitetty mahdollisuuksia kehittää rataver- kon pohjavesialueiden riskienhallintaa (Ratahallintokeskus 2008).
2.2 MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU JA OHJAUS
Maankäytön suunnittelun tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle edistämällä sa- malla ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Maankäytön suunnittelujärjestelmä koostuu valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT) sekä kaavoituk- sesta.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävä on muun muassa auttaa saavuttamaan maan- käyttö- ja rakennuslain (132/1999) ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet sekä toimia kaavoituk- sen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä.
Alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoi- tuksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa.
Maakuntakaava on ylin kaavamuoto ja keskeinen maankäytön ohjausväline, joka ohjaa kuntien kaa- voitusta ja viranomaisten muuta alueiden käytön suunnittelua. Yleis- ja asemakaavoilla huolehditaan tavoitellun kehityksen toteutumisesta kunnissa ja pienemmillä alueilla. Maakuntakaavat laaditaan ja hyväksytään maakuntien liitoissa ja vahvistetaan ympäristöministeriössä, kunnat puolestaan vastaa- vat yleis- ja asemakaavojen laadinnasta ja hyväksymisestä.
Maankäytön suunnittelussa vesivarojen kestävä käyttö ja suojelu pyritään sovittamaan yhteen muiden alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Pohjavesien suojelua pyritään edistämään osoittamalla kaavoissa yhdyskuntien ja teollisuuden raakavesihuollon kannalta tärkeät pohjavesialueet, eli luokkien I ja II alueet. Myös III luokan alueet voidaan merkitä varsinkin niiden ollessa osa laajempaa pohjavesialu-
etta, josta osa kuuluu I tai II luokkaan. Näin huolehditaan siitä, että muu alueidenkäyttö kaavoissa osoitetuilla pohjavesialueilla ei uhkaa vesivarojen määrää ja laatua (Ympäristöministeriö 2000).
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti pohjavesien pilaantumis- ja muuttumisriskiä aiheuttavat laitokset ja toiminnot tulisi sijoittaa riittävän etäälle vedenhankinnan kannalta tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista. Tämä saattaa edellyttää näiden alueiden käyttöä koskevien rajoitusten määrittelyä esimerkiksi maakuntakaavassa, jolloin pohjavesialuemerkintään voidaan liittää maakuntakaavamääräys, jolla osoitetaan vesiensuojelun näkökulmasta tarpeelliset reunaehdot alueen muulle käytölle. Yksityiskohtaisempia määräyksiä pohjaveden suojeluun voidaan tarvittaessa antaa yleis- ja asemakaavoissa. Määräykset voivat koskea esimerkiksi jätevesien johta- mista; öljysäiliöiden, liikenneväylien ja -alueiden sijoittamista; pohjavesisuojausten rakentamista sekä maa-ainesten ottoa (Ympäristöministeriö 2000).
Pirkanmaalla maakunnan kehittämisestä vastaa Pirkanmaan liitto. Pirkanmaan 1. maakuntakaava on vahvistettu valtioneuvostossa 2007 (lainvoimaiseksi KHO:n päätöksellä 20.3.2008). Maakunta- kaavaan sisältyvät kaikki I ja II luokan pohjavesialueet. Lisäksi vesihuollon kehittämistä varten on osoitettu kehittämisen kohdealue Vehoniemen – Isokankaan harjualueelle Pälkäneelle.
Pirkanmaan alueen maakuntakaavoitusta jatketaan laatimalla teemakohtaisia vaihekaavoja. Vaihe- kaavassa tultaneen lähiaikoina varaamaan alue mm. läntisen tekopohjavesilaitoksen sijoittamiseksi Pinsiönkankaan alueelle.
Maakuntien keskeisiä suunnitteluasiakirjoja maakuntakaavojen lisäksi ovat maakuntasuunnitelma ja maakuntaohjelma, joilla osoitetaan maakunnan tavoitetila ja keskeiset linjaukset sekä toimenpi- teet sen saavuttamiseksi.
2.3 PIRKANMAAN YMPÄRISTÖOHJELMA
Pirkanmaan ympäristöohjelman 2006–2010 tarkoituksena on tukea ympäristömyönteistä toimintaa.
Ohjelman tavoitteiden asetteluun ovat osallistuneet laaja piiri pirkanmaalaisia toimijoita, asukkaita ja Pirkanmaan ympäristökeskus. Ohjelmaa voidaan esitellä aihepiireittäin erityisesti pohjavesiä painot- taen seuraavalla tavalla:
Vesiensuojelun osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat:
laaditaan suojelusuunnitelmat kaikille vedenhankintakäytössä oleville (I luokka) tai veden- hankintaan soveltuville (II luokka) pohjavesialueille, toteutetaan suunnitelmien edellyttämät toimenpiteet ja seurataan suojelusuunnitelmien toteutumista säännöllisesti
päivitetään vanhentuneet pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat vastaamaan uusien säädösten vaatimuksia
yhtenäistetään pohjaveden laadullisen ja määrällisen tilan seurantaa vesiensuojelun neuvontaa annetaan metsäsuunnittelun yhteydessä
Pirkanmaalla toteutetaan valtioneuvoston hyväksymää valtakunnallista tavoiteohjelmaa ja so- velletaan EU:n vesipuitedirektiiviä vesiensuojelussa ja vesien käytössä.
Tehokkaan liikennejärjestelmän osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat:
tie- ja raideliikenteen aiheuttamaa pohjavesien pilaantumisriskiä vähennetään suojaamalla pohjavesialueita ja merkitsemällä niitä maastoon
vaarallisten aineiden kuljetukset teillä ja rautateillä sekä riskialttiit alueet (mm. ratapihat) sel- vitetään, ja laaditaan ohjelma ympäristöriskien hallitsemiseksi
Maaperän suojelun osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat:
tunnistetaan ja poistetaan riskit kiireellisyysjärjestyksessä tärkeiltä pohjavesialueilta sekä maankäytön kannalta tärkeiltä alueilta vuoteen 2010 mennessä
järjestetään koulutusta ja tiedotetaan maaperän- ja pohjavesien suojelusta sekä riskinarvioin- timenetelmien soveltamisesta
pyritään estämään uudet pilaantumistapaukset ympäristölupien ja valvonnan avulla sekä to- teuttamalla jätehuolto ja kemikaalien varastointi oikein
Vedenhankinnan turvaamisen osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat:
siirrytään koko Pirkanmaan alueella yhdyskuntien vedenhankinnassa pohja- ja tekopohjave- den käyttöön
varmistetaan vedenhankinnan toimintavarmuus ja turvallisuus ja mahdollistetaan kaikkien ve- silaitosten vedenhankinta vähintään kahdesta vesilähteestä
lisätään ja kehitetään kuntien välistä vesihuoltoyhteistyötä tehdään vedenhankintaa palvelevia pohjavesiselvityksiä
Luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat:
varaudutaan luototyyppien suojelupuutteiden selvittämiseen 2.4 MUUT ALUEELLISET OHJELMAT JA HANKKEET
Metsäkeskukset laativat toiminta-alueilleen alueelliset metsäohjelmat yhteistyössä metsätalouden organisaatioiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Ohjelma kokoaa yhteen alueen metsiin liittyvät tiedot ja kehittämistarpeet, muun muassa metsien kestävän hoidon ja käytön, sekä metsätalouden kehittämisen yleiset tavoitteet. Alueelliset metsäohjelmat toimivat maakunnan metsäpolitiikan suun- nannäyttäjinä ja pohjana Kansallisen metsäohjelman tarkistamisessa.
Pirkanmaalla toteutetaan useita sekä strategisia että käytännönläheisiä ohjelmia, joista vesiensuojelun kannalta olennaisia käsitellään seuraavaksi: Metsäkeskus on laatinut vuodesta 1997 lähtien toiminta- alueelleen alueellisia metsäohjelmia yhteistyössä metsätalouden organisaatioiden ja muiden sidos- ryhmien kanssa. Ohjelma kokoaa yhteen alueen metsiin liittyvät tiedot ja kehittämistarpeet, muun muassa metsien kestävän hoidon ja käytön, sekä metsätalouden kehittämisen yleiset tavoitteet. Alu- eelliset metsäohjelmat toimivat maakunnan metsäpolitiikan suunnannäyttäjinä ja pohjana Kansallisen metsäohjelman (KMO 2010) tarkistamisessa.
Pirkanmaan metsäohjelmassa 2006–2010 tulee esiin vesipuitedirektiivin merkitys metsätaloudelle.
Ohjelmassa vesiluonnon suojelun tavoitteita ovat:
Turvata metsätalouden osalta vesien ja pohjavesien hyvä laatu ja ekologinen tila Metsätalouden vesiensuojelun laadun kehittäminen valuma-aluetarkasteluna Vesistökuormituksen vähentäminen
Osallistuminen vesipolitiikan puitedirektiivin valmisteluun ja täytäntöönpanoon
Pirkanmaalla on ohjelmakaudella tavoitteena tehdä kunnostusojituksia 2500 ha/v ja hakkuukertymä- tavoitteena on 4,8 milj. m3.
Ympäristöministeriön toimeksiannosta on suuressa osassa Suomea jo toteutettu pohjaveden suoje- lun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseentähtäävä POSKI -projekti yhteistyössä Suomen ympä- ristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskusten, maakuntien liittojen, Geologian tutkimuskeskuksen ja muiden toimijoiden kesken. Projektin tavoitteena on turvata niin laadukkaiden kiviainesten saanti
yhdyskuntarakentamiseen, kuin taata myös hyvän pohjaveden riittävyys vesilaitoksille yhdyskuntien vesihuoltoon, sekä osoittaa alueet kiviainesten ja pohjaveden hankintaan. Pirkanmaalla POSKI - projekti toteutettiin 11 kunnan alueella vuosina 1997–2000. Tutkimusalueella oli yhteensä 31 veden- hankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta, joiden alueella muodostuvan pohjaveden arvioitu antoi- suus oli 42 600 m3/d. Lisäksi alueelle ulottuu kolme pääasiassa tutkimusalueen ulkopuolella sijaitse- vaa pohjavesialuetta, joiden yhteenlaskettu antoisuus on 4 300 m3/d. Arvioidusta yhteisvesimäärästä käytetään 84 %. Alueen antoisuus vastaa lähes puolta koko Pirkanmaan kokonaisvedenkulutuksesta.
2.5 VESIHUOLTOSUUNNITELMAT
Vesihuollon alueellisella yleissuunnittelulla tarkoitetaan usean kunnan kattavaa ylikunnallista, seu- dullista, maakunnallista tai sitäkin laajempaa alueellista vesihuollon suunnittelua. Vesihuoltolaki (119/2001) velvoittaa kuntia osallistumaan alueelliseen yleissuunnitteluun ja laatimaan kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Vesihuollon yleissuunnittelun tarvetta korostetaan myös vesi- politiikan puitedirektiivin toteuttamisen kannalta ja suunnitelmissa tuotettua tietoa voidaan hyödyn- tää myös vesienhoidon suunnittelussa (Vikman & Santala 2001). Päävastuu suunnittelusta ja hank- keiden toteuttamisesta on kunnilla ja niissä
toimivilla vesihuoltolaitoksilla, mutta alueelliset ympäristökeskukset voivat tehdä aloitteen suunnitte- lun aloittamiseksi ja koordinoida eri osapuolten yhteistyötä.
Vesihuoltosuunnitelmien laadinnassa huomioidaan alueen vesihuollon kehittämistarpeet esimerkiksi asutuksen ja elinkeinoelämän, vedenkulutuksen sekä jäteveden määrän kehitysennusteiden perusteel- la suhteessa nykyisten vesihuoltolaitosten kapasiteetin riittävyyteen ja hyödynnettävissä oleviin poh- ja- ja pintavesivaroihin. Vesihuollon nykytilan pohjalta laaditaan kehittämistavoitteita ja esitetään vaihtoehtoisia toimenpiteitä sekä aikataulu tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelman ympäristövai- kutukset tarkastellaan suunnitelman edellyttämällä tasolla.
Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelma valmistui 2006 ja sen tarkasteluajankohta ulottuu vuoteen 2020 asti. Siinä on luotu periaatteet vesihuollon ylikunnallisille kehittämistoimille. Suunni- telma ei ole oikeusvaikutteinen, mutta se ohjaa ja edistää vesihuollon kehittymistä Pirkanmaalla.
Suunnitelmassa selvitettiin Pirkanmaan vesihuollon nykytila, laadittiin ennusteet, esitettiin vaihtoeh- toisia ratkaisuja, tarkasteltiin organisaatiomalleja ja suunnitelman vaikutuksia sekä esitettiin suositus suunnitelmaksi Pirkanmaan vesihuollon tulevaisuudesta.
Suunnitelman mukaan vuoteen 2020 mennessä Pirkanmaan vedenhankinta perustuu pohja- tai teko- pohjaveden käyttöön ja pintavesilaitokset jäävät varavesijärjestelmiksi. Keskeisimpiä vedenhankin- tahankkeita suunnitelmassa ovat Kangasalan Vehoniemenharjulle ja Pälkäneen Isokankaalle suunni- teltu tekopohjavesilaitos, Pinsiönkankaalle myöhemmin rakennettavaksi suunniteltu tekopohjavesi- laitos ja Ulvaanharjun-Vatulanharjun pohjavesivarojen hyödyntäminen pääasiassa Lounais- ja Luo- teis-Pirkanmaan vedenhankinnassa. Vedenhankinnan poikkeustilanteisiin varaudutaan varavesiyhte- yksiä ja uusia vedenottamoita rakentamalla.
2.6 VEDENOTTAMOIDEN SUOJA-ALUEET
Aina vesilain voimaantulosta lähtien pohjaveden suojelua on toteutettu perustamalla vesilain mukai- sia suoja-alueita vedenottamoiden ympärille. Suoja-alueet määrätään ympäristölupaviraston päätök- sellä terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi. Pohjaveden laatua vaarantava toiminta suoja-alueella on siten kielletty ilman ympäristölupaviraston päätöstä. Suoja-aluepäätökset ovat ottamokohtaisia. Varsinkin vanhemmat suoja-alueet on jaettu lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin veden virtauksen ja virtausajan mukaan, mutta nykyisin suojavyöhykejaosta on osin luovuttu pohja-
veden pilaamis- ja muuttamiskieltojen koskiessa koko pohjavesialuetta (Rintala ym. 2007a). Viime vuosina uusia suoja-alueita ei ole juurikaan haettu, mutta suoja-aluemenettely on edelleen käytettä- vissä pohjaveden suojelukeinona. Suoja-alue -käsite tunnetaan myös vesipuitedirektiivissä, jossa sillä tarkoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta perustaa suojavyöhykkeitä erityisesti juomavedenottoa varten.
Vedenottamoiden suoja-alueita on Suomessa noin 220 kappaletta, Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella niitä on 9 (taulukko 2.1, kuva 2.1). Valtaosa Pirkanmaan alueen vedenottamoiden suoja- alueista on perustettu 1980-luvulla. 1990-luvun puolivälistä lähtien suoja-aluepäätösmenettelyn käyt- tö on vähentynyt ja pohjavesien suojelua on toteutettu pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien avul- la. Suojelusuunnitelmamenettely on ollut nopeampi tapa käsitellä pohjavesiensuojelun tarpeita ja siinä on voitu käsitellä myös vielä vedenottokäytön ulkopuolella olevia pohjavesialueita.
Taulukko 2.1. Vedenottamoiden suoja-alueet Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella.
Kunta Pohjavesialue Vedenottamo Päätösvuosi Pinta-ala, ha
Hämeenkyrö Mannanmäki Enonlähde 1982 209,8
Ikaalinen Heinistö Heinistön vedenottamo 1968 120,4
Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi C Sotavalta 1982 58,7
Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi A Lempoinen 1984 85,9
Sastamala (ent. Mouhijärvi) Hyynilänkangas Hyynilä 1985 184,6
Parkano Vuorijärvi Vuorijärvi 1982 94,0
Sastamala (ent. Vammala)/Lavia Heinijärvi Heinijärvi 1983 96,6
Virrat Puttosharju Puttosharju 1984 105,2
Sastamala (ent. Äetsä) Koppalaisenmaa Sarvaniemi 1995 33,6
2.7 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMAT
Nykyisin yhä merkittävämpi väline pohjavesien suojelussa suoja-alueiden rinnalla on pohjavesialue tai -muodostumakohtainen suojelusuunnitelmamenettely, jonka tarkoituksena on suojella pohja- vesivaroja rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueella. Suojelusuunnitel- massa selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan pohjavedelle riskiä aikaansaavat kohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville sekä sinne mahdollisesti tuleville riskitoiminnoille. Suojelusuunnitelmien tavoitteena on myös tehostaa pohjaveden laadun tarkkailua ja seurantaa. Suojelusuunnitelmamenettely poikkeaa suoja-alueen muodostamisesta muun muassa siten, että suojelusuunnitelmia ei vahvisteta ympäristölupavirastossa eikä niillä ole sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Suojelusuunnitelmien laadinnasta vastaavat pääasiassa kunnat ja muut pohjave- denottajat.
Suojelusuunnitelmia on laadittu vedenhankintaa varten tärkeille ja soveltuville pohjavesialueille jo yli 15 vuoden ajan. Suojelusuunnitelmia on tehty noin 300 kappaletta ja ne kattavat yhteensä noin tuhat pohjavesialuetta. Alueellisten ympäristökeskusten tekemien arvioiden mukaan noin 240 veden- hankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella on todettu olevan pohjavedelle riskiä aiheuttavaa toimin- taa siinä määrin, että suojelusuunnitelman laatiminen olisi kiireellinen tehtävä. Lähivuosien tavoite onkin laatia suojelusuunnitelmat ainakin kaikille riskialueille. Lisäksi on esitetty, että kaikki ennen vuotta 2000 laaditut suojelusuunnitelmat tulisi päivittää (Rintala ym. 2007a). Pirkanmaan ympäristö- keskuksen alueella suojelusuunnitelmia on laadittu kaikkiaan 18 kappaletta ja ne kattavat yhteensä 133 pohjavesialuetta (taulukko 2.2 ja kuva 2.1). Alueella on 16 kansallisin perustein määriteltyä alus-
tavaa riskipohjavesialuetta, joista 13 on jo käsitelty pohjavesialueiden suojelusuunnitelmissa, 16 sel- vitysalueesta on suojelusuunnitelmissa jo käsitelty 10 pohjavesialuetta (taulukot 6.5 ja 6.6). Suojelu- suunnitelmat on tehty 1990- ja 2000-luvulla. Vuonna 2009 on laadinnassa yksi suojelusuunnitelma.
Taulukko 2.2. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat Pirkanmaalla (tilanne syksy 2009).
Kunta Suojelusuunnitelmaan sisältyvät pohjavesialueet Laadittu
Hämeenkyrö Mannanmäki, Ketunkivenkangas, Mahnalanharju, Mihari, Laitila, Ulvaanharju A ja B, Lintu-
harju A, Vilpeenharju, Ylöjärvenharju 2003
Ikaalinen Teikangas, Heinistö, Juhtimäki, Tevaniemi, Luhalahti, Hulponharju, Vatulanharju A, B ja C,
Lauttalamminkulma A ja B, Välikylä A ja B, Lauttakangas A ja B, Koivistonharju, 2001 Juupajoki Mato-Ellin mäki, Pirttikangas, Murovuori, Hyytiälä, Huikonkangas, 2000
Kangasala Kirkkoharju (A), B ja C, Riku, (Keisarinharju), Vehoniemi, Välimaa 1997, 2006
Kihniö Kirkonkylä, Kivistönkangas, Jokikylä ( A), B,( C ja D), Naarmijärvi A ja B, Pyhäniemi A ja B,
Kuivaniemi, Linnakylä A ja B, 1997
Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi A, B ja C, Henneri, Leukamaa A ja B 1996
Pälkäne
Syrjänharju-Konkinharju A, B ja C, Kirkonkylä, Rautakangas, Tuliharju, (ent. Luopioinen) 2004 Mänttä-Vilppula
Kirstinharju (ent. Mänttä) 1995
Nokia Maatialanharju A ja B 1995, 2007
Orivesi Hirtolahti, Orivesi, Karhunotko, (Koivuniemi), Rimminkangas, Yröskangas-Vatiharju 2000
Ruovesi
Jakamakangas pohjoinen, Särkikangas/Välikangas, Siikakangas, Jäminkipohja, Raiskinkan- gas, Ruhala, Kirkkokangas, Syväoja, Navettaharju, Nuottiharju A ja B, Visuvesi, Kukkokan- gas, Selkeenvuori, Leppäkangas A, B ja C
2002
Pälkäne Isokangas – Syrjänharju, Kollolanharju tekeillä 2009
Tampere Aakkulanharju, Epilänharju-Villilä A ja B, Rääkkykangas, Aunionkangas B, Jakamakangas-
etelä, Kreetansuo 1997, 2005
Urjala Laukeela, Hyrsynharju A ja B, Puutikanharju, Juurtinkangas, Kallionkulma, Jeltinkangas A ja
B, Vehkalankangas A ja B, Pynnänkangas 2000
Sastamala
Houhajärvi A, B ja C, Sammaljoki A ja B, (ent. Vammala) 1995, 2007 Mänttä-Vilppula Ahveninen, Rautainharju, Loilanniemi, Pollarinkangas A ja B, Valkeiskangas, Ruokosennie-
mi, Salmentaka-Innala A ja B, Pirttijärvi, Isovuori, (ent. Vilppula) ja Multharju (pääosin Keu- ruun alueella)
1999
Virrat Puttosharju, Lakari, Jähdyspohja 1994, 2001
Ylöjärvi Ylöjärvenharju
Ent. Kurun ja Viljakkalan pohjavesialueet
1993, 2004 tekeillä 2009 Sastamala
Karhiniemi, Riitaniitunoja, Kuukinmaa, Kinnala A ja B, (ent. Äetsä) 1994 Kuntakohtaiset
suojelusuunnitelmat yht. 18 kpl
Suunnitelmissa käsitellyt pohjavesialueet yhteensä 133 kpl
()pohjavesialueessa muutoksia suojelusuunnitelman valmistumisen jälkeen
Kuva 2.1. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja vedenottamoiden suoja-alueet Pirkanmaalla (syksy 2009).
3. ERITYISET ALUEET
Paikoitellen vesien tilaan kohdistuu vesienhoidossa suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tarkempia ympäristötavoitteita. Näitä vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi, joita ovat vesienhoitoasetuksen mukaan seuraavat:
Alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli 50 ihmisen tarpeisiin
Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta
Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue 3.1 VEDENHANKINTAKÄYTÖSSÄ OLEVAT POHJAVESIALUEET
Suomessa on noin 6 350 pohjavesialuetta. Näillä alueilla muodostuu yhteensä lähes 5,5 miljoonaa kuutiometriä pohjavettä vuorokaudessa. Pohjavedellä on suuri merkitys Suomen vesihuollossa: Poh- javeden ja tekopohjaveden osuus vesilaitosten jakamasta vedestä on 60 % ja pohjavettä käyttää noin 3,5 miljoonaa asukasta. Pohjaveden osuuden odotetaan tulevaisuudessa kasvavan lähinnä pohjaveden pintavettä parempien ominaisuuksien ja vähäisemmän käsittelytarpeen vuoksi.
Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella erityisiin alueisiin lukeutuvat kaikki alueen 92 vedenhan- kintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (liite 1). Pirkanmaan vesilaitosten jakamasta vedestä vuoden 2007 lopussa noin 57 % oli pohjavettä.
3.2 ELINYMPÄRISTÖN TAI LAJIEN SUOJELUUN MÄÄRITELLYT ALUEET Erityisiksi alueiksi on valittu ne Natura 2000 -alueet, joilla on merkittäviä vesiin liittyviä suojeluar- voja. Nämä alueet on sisällytetty vesipuitedirektiivin mukaiseen suojelualueiden rekisteriin, johon on Suomessa valittu luonto- ja lintudirektiivin mukaisia alueita. Luontodirektiivin (92/43/ety) osalta pääkriteerinä on käytetty vesiluontotyyppien, vesissä esiintyvien lajien sekä vesistä suoraan riippu- vaisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä alueella. Lintudirektiivin (74/409/ety) osalta alueiden valinnan pääkriteerinä on ollut vesistä riippuvaisten sekä muuton aikana vesielinympäristöä käyttävi- en lajien esiintyminen. Alueiden valinnassa on lisäksi huomioitu alueen merkitys kyseisten luonto- tyyppien ja lajien suojelulle. Valinta on voitu tehdä myös alueella esiintyvien kansallisesti uhanalais- ten kalalajien perusteella.
Suomessa valinnassa on lisäksi huomioitu Natura 2000 -alueiden suojelun taustalla olevat kansalliset ja kansainväliset suojeluohjelmat, alueiden maantieteellinen kattavuus, ympäristöpaineet sekä aluei- den yhteys pohjavesialueisiin. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella liittyy taulukossa 3.1 mainit- tuihin pohjavesialueisiin suojelualuerekisteriin sisällytettyjä Natura 2000 –alueita.
Taulukko 3.1. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella pohjavesialueisiin liittyvät vesipuitedirektii- vin mukaiset suojelualuerekisterikohteet (SCI= luontodirektiivi, SPA = lintudirektiivi).
Kunta Pohjavesialue Natura-kohde Suojeluperuste Suojelulliset arvot
Kangasala Kirkkoharju B Kirkkojärven alue SPA/SCI Linnusto, luontodirektiivilaji, metsäluhdat, lähdevaikutus Pälkäne Isokangas-
Syrjänharju Keiniänranta SCI Edustava tervaleppäluhta, lähdevaikutus Ylöjärvi Ylöjärvenharju Pinsiön-Matalusjoki SCI Uhanalaisen eläinlajin elinympäristö, lähteet
3.4 UIMARANNAT
Suomessa niin sanotuksi EU-uimarannaksi luokitellaan ranta, jolla oletetaan käyvän uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä. Näitä uimavesiä hallitaan uimavesidirektiivin (2006/7/EY) perusteella annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (177/2008) nojalla. Pirkanmaan ympä- ristökeskuksen alueella pohjavesialueilla sijaitsee 4 EU-uimarantaa (taulukko 3.2, tiedot: SYKE).
Taulukko 3.2. Pohjavesialueille sijoittuvat uimarannat ja niiden yhteys pohjaveteen.
Kunta Pohjavesialue Uimaranta Yhteys
Hämeenkyrö Mannanmäki Järvenkylä Järven vettä suotautuu mahdollisesti pohjavesimuodostumaan Kangasala Kirkkoharju Vesaniemi Järven vettä suotautuu mahdollisesti pohjavesimuodostumaan Kihniö Pyhäniemi Pyhäniemi Järven vettä suotautuu pohjavesimuodostumaan
Nokia Maatialanharju Maatiala, Vihnusjärvi Järven vettä suotautuu pohjavesimuodostumaan
4. ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUU- TOKSET
4.1 ILMASTONMUUTOKSEN JA HYDROLOGISTEN ÄÄRIOLOSUHTEIDEN VAIKUTUS
Ilmastonmuutoksen ennustamiseen liittyy epävarmuutta niin muutoksen voimakkuuden kuin aikatau- lunkin suhteen. Todennäköisesti vuoteen 2015 mennessä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä kohtuullisen vähäisiä. Jaksolla 2010–2030 ilmaston muutokset näkyvät lämpötilojen ja sademäärien lisäyksinä, mutta vaihtelu pysynee nykyisten luontaisten muutosten kaltaisena. Jaksolla 2030–2100 muutokset tulevat selvemmiksi, kun talvilämpötilat nousevat ja talven sateet tulevat pääosin vetenä.
Hydrologiset ääri-ilmiöt lisääntyvät, esimerkiksi rankkasateet voimistuvat ja muodostavat kesäisin nykyistä suuremman osan kokonaissademäärästä. Lumipeite ohenee etenkin Etelä-Suomessa ja rou- daton kausi pitenee. Merivirtojen muuttumisen aiheuttama ilmaston viileneminen on mahdollista, mutta sen katsotaan olevan epätodennäköistä tällä vuosisadalla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen ilmastoon ja ilmastonmuutokseen sopeutumista on tarkasteltu esimerkiksi FINSKEN- ja FINADAPT-hankkeissa.
Syyssateiden runsastumisen ja talvien lämpenemisen vuoksi on todennäköistä, että pohjavettä muo- dostuu loppusyksyisin ja talvikautena oleellisesti nykyistä enemmän. Toisaalta kesien piteneminen ja kuivuminen alentavat pohjavedenpintoja erityisesti Etelä-Suomen pienissä pohjavesimuodostumissa.
Toistaiseksi on epäselvää, riittääkö syys- ja talvikautena tapahtuva pohjavesien muodostumisen lisä- ys kompensoimaan kesänaikaista vajetta.
Mahdollinen pohjavedenpintojen aleneminen tulee veden riittävyyden ohella aiheuttamaan ongelmia myös pohjaveden laadulle aikaansaamalla hapen puutetta sekä liuenneen raudan, mangaanin ja me- tallien korkeita pitoisuuksia pohjavedessä. Hapen puute saattaa myös lisätä muiden haitallisten ja pahaa hajua ja makua aiheuttavien aineiden kuten ammoniakin, metaanin ja rikkivedyn pitoisuuksia pohjavedessä. Pohjavedenpinnan aleneminen voi aiheuttaa myös pohjavesien suolaantumista varsin- kin rannikolla. Rankkasateet ja tulvien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät riskiä pohjaveden bakteerisaastumiseen (Isomäki ym. 2007). Riskikohteita voivat olla esimerkiksi veden- ja jäteveden- käsittelylaitokset ja kaatopaikat. Suurimmat ongelmat tulvien ja kuivuuden kaltaisista erityistilanteis- ta aiheutuvat pienille pohjavettä käyttäville vesilaitoksille, joilla ei ole valmiuksia vedenkäsittelyyn.
Laajenevat tulvavaara-alueet ja muut lisääntyvät sään ääri-ilmiöt asettavat erityisvaatimuksia aluei- denkäytön suunnitteluun, eri toimintojen sijainnin ohjaukseen ja ennen kaikkea riskienhallintaan.
Vuosina 2002 - 2003 koettiin myös Pirkanmaalla kuten koko eteläisessä Suomessa kuiva kausi. Tuo- na aikana Pirkanmaalla 9:llä (13 % kaikista laitoksista) pohjavesilaitoksella oli kuivuudesta johtuvia ongelmia. Ongelmat olivat lähinnä veden riittävyyteen liittyviä, mutta neljältä laitokselta raportoitiin myös vedenlaatuongelmia. Ongelmat koskettivat etenkin pieniä vesilaitoksia.
4.2 MAATALOUDEN MUUTOS
Maatilojen keskikoko kasvaa edelleen vuoteen 2015. Kotieläintilojen ja turkistarhojen määrä vähe- nee, mutta niiden koko kasvaa ja tuotanto keskittyy. Kotieläintuotannon keskittymisen seurauksena voi syntyä tilanteita, joissa lannan levitysalaa joudutaan hakemaan kauempaakin. Lannan käytön tehostamien ja hyödyntäminen edellyttää myös uusia ratkaisuja.
Maatalouden ympäristötuki ohjaa maataloutta edelleen ympäristömyönteisempään suuntaan kaudella 2007–2013. Ympäristötuki vaikuttaa oleellisesti muun muassa suojavyöhykkeiden perustamiseen ja lannankäytön tehostamiseen. Siirtyminen suorakylvöön vähentää eroosiota, mutta johtaa kasvinsuo- jeluaineiden käytön kasvuun.
4.3 ASUTUKSEN MUUTOS
Alueen asukasmäärän on arvioitu kasvavan jonkin verran ja lisäksi asutus tullee osittain keskitty- mään suurimpien kaupunkien seuduille. Muutoin alueen asutuksessa ei tule tapahtumaan merkittäviä muutoksia vuoteen 2015 mennessä. Sen sijaan alueen kuntarakenne tulee muuttumaan huomattavasti useiden kuntaliitosten myötä.
4. 4 TIENPIDON MUUTOS
Tiehallinnon ennusteiden mukaan tieliikenne kasvaa vuoteen 2040 mennessä noin kolmanneksen mukaillen väestönkasvua ja sen painopistealueita. Pääteillä liikenteen arvioidaan kasvavan noin 40 prosenttia, seututeillä liikenne kasvaa koko tieverkon keskimääräisen kasvun mukaisesti ja yhdysteil- lä on kasvua keskimäärin kymmenen prosenttia. Liikenteen alueellisessa ja tieluokittaisessa tarkaste- lussa Pirkanmaa kuuluu nopean kasvun alueisiin (Tiehallinto 2007). Tieliikenteen tulevaisuuteen alueella vaikuttavat esimerkiksi kuntaliitokset ja sitä kautta pitenevät matkat palveluihin sekä pende- löinnin yleistyminen yhä useamman liikkuessa oman asuinalueensa ulkopuolelle töihin.
5. POHJAVETTÄ MUUTTAVA TAI VAARANTAVA TOIMINTA
5.1 YLEISTÄ
Yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta runsaimmat ja laadukkaimmat pohjavesivarat sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa. Samoille alueille on usein keskittynyt myös paljon ihmistoi- mintaa näiden maaperämuodostumien tarjotessa hyvän rakennuspohjan ja hyvää rakennusmateriaa- lia. Pohjavesialueilla voi sijaita runsaasti erilaisia riskiä aiheuttavia toimintoja ja alueille on tyypillis- tä moniongelmaisuus. Ihmistoiminnan on paikoin todettu aiheuttavan muutoksia pohjaveden laadussa ja määrässä. Varsinaiset pohjaveden pilaantumistapaukset ovat Suomessa olleet kuitenkin suhteelli- sen harvinaisia ja paikallisia (Gustafsson ym. 2006).
Osaa riskitoiminnoista on toimenpideohjelmassa arvioitu maanpeitettä ja maankäyttöä kuvaavalla koko Suomen kattavalla CORINE Land Cover 2000 –aineistolla (CLC2000). Tietokanta koostuu satelliittikuvamosaiikista sekä paikkatietoaineistoista. Suomen aineisto valmistui Suomen ympäristö- keskuksessa (SYKE) vuonna 2004 osana eurooppalaisia CORINE2000 ja IMAGE2000 –hankkeita (www.ymparisto.fi).
Muina lähteinä on käytetty ympäristöhallinnon tietojärjestelmiä ja aineistoja, esimerkiksi pohjavesi- tietojärjestelmää (POVET), maaperän tilan tietojärjestelmää (MATTI), valvonta- ja kuormitustieto- järjestelmää (VAHTI) ja vesihuoltolaitostietojärjestelmää (VELVET).
5.2 PELTOVILJELY
Suomessa tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden yhteispinta-alasta noin 7 pro- senttia on peltoa. Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olo- suhteista. Peltoviljelyyn liittyviä pohjavedelle mahdollista riskiä aiheuttavia toimintoja ovat lähinnä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Keinolannoitteiden lisäksi käytetään orgaanisia lannoitteita.
Pohjavesien kannalta typpilannoitteiden käyttö voi olla ongelmallista ja yleisin maatalouden aiheut- tama pohjavesihaitta onkin nitraattipitoisuuden nousu. Lannoituksen seurauksena myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea, orgaanisen aineen määrä kasvaa ja fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot kohota (Britschgi 1989; Huttunen ym. 2000;
Vuorimaa ym. 2007). Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on selkeästi vähentynyt ja tarkentunut viimeisten vuosikymmenten aikana.
Kaikkien Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien pohjavesialueiden pinta-alasta kes- kimäärin runsas 10 prosenttia on viljelyksessä olevaa peltoa. Merkittävämmin peltoalueita sijaitsee lähinnä Pirkanmaan länsi- ja lounaisosien pohjavesialueilla, missä harjumuodostumat ovat tavallises- ti matalahkoja ja niillä on laajahkoja savipeitteisiä reunuksia. Muutamilla pienillä pohjavesialueilla peltoalan osuus pohjavesialueesta voi olla kohtalaisen suuri (taulukko 5.1).
Pirkanmaalla ei ole havaittu selviä lannoituksesta johtuvia ravinnepitoisuuden kohoamisia pohjave- sissä ja todennäköisesti peltoviljely ei ole Pirkanmaalla merkittävä pohjavettä vaarantava tekijä.
Taulukko 5.1. Pohjavesialueet, joilla peltopinta-ala pohjavesialueella on yli 10 ha ja yli 35 % (CLC2000). Kuntamuutosten jälkeen 2009 Mouhijärvi, Vammala ja Äetsä ovat Sastamalan kaupun- kia ja Kuru on osa Ylöjärven kaupunkia.
Kunta Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala, ha Peltoala, ha Peltoala, %
Äetsä Kinnala 53,28 45,69 41,1
Ikaalinen Heinistö 123,37 43,38 35,2
Vammala Sammaljoki (A) 66,28 42,69 64,4
Orivesi Hirtolahti 88,00 42,37 48,2
Valkeakoski Tarttila 75,55 30,25 40,1
Vammala Sammaljoki (B) 60,57 29,81 49,2
Urjala Juurtinkangas 70,75 28,69 40,6
Äetsä Koppalaisenmaa 56,44 24,25 43,1
Kylmäkoski Sontula 43,79 19,75 45,4
Vesilahti Vakkala 28,56 13,94 48,5
5.3 KARJATALOUS
Eläinsuojien sijoittaminen vedenhankintaa varten tärkeälle tai vedenhankintaan soveltuvalle pohja- vesialueelle vaatii nykyisin ympäristölupamenettelyn. Pohjavesialueilla harjoitettu karjatalous voi vaarantaa ja heikentää pohjaveden laatua ja lisätä pohjaveden typpiyhdisteitä. Esimerkiksi karjanlan- nan mikrobit voivat kulkeutua pohjaveteen etenkin lumen sulamisen ja runsaiden sateiden aikaan.
Mikrobeja voi päästä pohjaveteen myös huonokuntoisten lantajärjestelmien ja kaivorakenteiden kaut- ta. Karjatalouden aiheuttamia pohjaveden pilaantumistapauksia on Suomessa kuitenkin ollut vähän.
Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella on monipuolista karjataloutta. Sikatalous on keskittynyt alueen lounaisosiin ja siipikarjatalous Kangasalle. Maidontuotanto ja lihanautojen kasvatus on ja- kaantunut tasaisemmin koko alueelle. Erityisesti maidontuotantoon on muodostunut muutamia suuria yksiköitä. Karjataloutta harjoitetaan mm. Valkeakosken Sääksmäen pohjavesialueella. Tulevaisuu- dessa karjatalouden kehitys noudattanee valtakunnallista linjaa: tilojen määrä vähenee, mutta tuotan- to pysynee entisellään.
Kuvassa 5.1 on esitetty pohjavesialueilla sijaitsevat tilat tuotantosuunnittain maaseutuelinkeinorekis- terin mukaan. Aineisto ei sisällä mm. raviradan yhteydessä sijaitsevia hevostalleja, jollainen on esi- merkiksi Teivon ravikeskuksessa Ylöjärvellä.
Kuva 5.1 Pohjavesialueilla sijaitsevat tilat tuotantosuunnittain (lähde: Tike, maaseutuelinkeinorekis- teri 2008).
5.4 METSÄTALOUS
Metsätalousmaan osuus Suomen maa-pinta-alasta on noin 86 prosenttia. Metsätalousmaa jaetaan puuntuotantokyvyn mukaan metsä-, kitu- ja joutomaahan, ja metsämaan alasta noin 90 prosenttia on puuntuotannossa (Korhonen ym. 2006).
Metsätalouden toimenpiteistä lähinnä kunnostusojitus, hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valuma- vesien määrää ja mahdollisesti myös ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Esimerkiksi ojitukset saattavat vaarantaa pohjaveden laatua etenkin alueilla, joilla pohjavesi on lähellä maanpintaa ja las- kea pohjaveden pintaa pohjavesimuodostumassa. Tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohja- vesialueilla ei nykyisin pääsääntöisesti enää suoriteta kunnostusojituksia eikä metsälannoituksia ja muokkaus on kevyttä (Metsätalouden ympäristöopas 2004). Myös metsänhakkuilla voi olla vaikutus- ta pohjaveden laatuun ja määrään. Tutkimuksissa on havaittu metsänhakkuun aiheuttavan esimerkik- si pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoamista. Karkearakeisten maalajien alueella pohjaveden pin- nankorkeus voi nousta sadeveden imeytymisen ja haihduntaolojen muutosten seurauksena (Rusanen 2002).
Energiapuun ja hakkuutähteiden (ml. kannot) korjuumäärät kasvavat ja lisäävät käsittelyn maaperän pinta-alaa tulevaisuudessa. Tämä lisää eroosioriskejä ja ravinnehuuhtoumia.
5.5 TURVETUOTANTO
Suomessa turvetuotannossa on soita noin 60 000 hehtaaria. Turvetuotannon pohjavesivaikutukset voivat liittyä pohjaveden määrän ja laadun muutoksiin. Suon kuivatus saa aikaan suoalueen pohjave- denpinnan alenemisen. Kivennäismaahan ulottuessaan ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alene- misen tai virtaussuunnan muuttumisen myös tuotantoalueen ulkopuolella. Pohjaveden laatu voi muuttua turvetuotannon seurauksena, mikäli tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostu- misalueelle. Tämä voi johtaa esimerkiksi kohonneisiin rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuksiin poh- javedessä. Turvetuotannon ympäristöhaittoja vähennetään tuotannon huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella sekä erilaisilla ympäristönsuojeluratkaisuilla (Väyrynen ym. 2008).
Pirkanmaan turvetuotantoalueet sijaitsevat lähinnä Luoteis-Pirkanmaalla ja vähäisemmässä määrin Lounais-Pirkanmaalla. Näillä seuduilla sijaitsee muutamia turvetuotantoalueita pohjavesialueiden välittömässä läheisyydessä tai jopa osittain pohjavesialueella. Ikaalisten länsiosan kapean harjujak- son molemmin puolin on useita turvetuotantoalueita osittain pohjavesialueella, esimerkiksi Lautta- lamminkulman alueella.
5.6 ASUTUS
Jätevesien pääsy pohjaveteen on yleisin asutuksen aiheuttama pohjaveden likaantumisriski. Pohjave- den laatua voivat heikentää kiinteistöjen jätevesikaivot ja -imeyttämöt sekä yhdyskuntien jätevesien käsittelylaitokset. Esimerkiksi jätevesivuodon seurauksena pohjaveteen kulkeutuneet taudinaiheutta- jamikrobit saattavat säilyä pohjavedessä jopa kuukausia. Riskin aiheuttavat myös huonokuntoiset viemäriverkostot tai viemäröinnin puuttuminen kokonaan. Taajamien ulkopuolella ei yleensä ole viemäriverkostoa, vaan jätevesien johtaminen saostuskaivojen kautta maahan tai ojaan on edelleen yleinen jätevesien käsittelytapa.
Jätevesien lisäksi asutukseen liittyviä ongelmia ovat myös asuinkiinteistöjen vanhat maanalaiset lämmitysöljysäiliöt; kaatopaikat; vapaa-ajan alueet; hautausmaat sekä pohjaveden muodostumisalu- een pieneneminen rakentamisen, päällystämisen ja hulevesien poisjohtamisen seurauksena. Pientalo-
jen vanhoja, pääosin 1960- ja -70 -luvuilla asennettuja lämmitysöljysäiliöitä sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla arviolta kymmeniätuhansia kappaleita. Maanalaiset öljysäiliöt ovat yleensä tilavuudeltaan 3000–5000 litraa (Gustafsson ym. 2006).
Pirkanmaalla asutus on kehittynyt historiallisten kulkureittien varteen ja nykyinen asutuksen keskit- tyminen kuvastaa edelleen näitä harjujaksoille sijoittuneita reittejä. Useimmat suurista asutuskeskit- tymistä ovat sijoittuneet merkittävien pohjavesialueiden tuntumaan sekä pohjavesialueille (kuva 5.2).
Taajama-asutusta on runsaasti etenkin Tampereen, Kangasalan ja Ylöjärven pohjavesialueilla (tau- lukko 5.2). Taajama-alueiden ongelmia pohjaveden kannalta Pirkanmaalla ovat mm. pohjaveden muodostumisalueiden päällystäminen ja syntyvien hulevesien hallinta sekä etenkin maanalaisten öljysäiliöiden aiheuttama riski. Öljysäiliöiden määriä pohjavesialueilla on selvitetty pohjavesialuei- den suojelusuunnitelmissa. Esimerkiksi Tampereen Epilänharjun – Villilän pohjavesialueella sijait- see noin 185 kpl maanalaisia öljysäiliöitä (taulukko 5.3).
Myös haja-asutusta on sijoittunut merkittävästi samalle Pälkäne – Hämeenkyrö –harjujaksolle, mutta myös Orivesi – Ruovesi – Virrat –harjujaksolle. Keskeisin haja-asutuksen aiheuttama riski pohjave- delle Pirkanmaalla on kiinteistökohtainen jätevesien käsittely.
Kaatopaikoilta kulkeutuu kaatopaikkajätteen ja sen alapuolisen maaperän läpi imeytyneitä suotove- siä, joissa eri haitta-aineiden pitoisuudet voivat olla tavallisia jätevesiä korkeampia. Suoto- ja hule- vedet voivat kohottaa esimerkiksi pohjaveden sähkönjohtokykyä, orgaanisen hiilen kokonaispitoi- suutta sekä typpi- ja kloridipitoisuutta. Pohjavettä mahdollisesti vaarantavia vapaa-ajan alueita ovat esimerkiksi moottoriurheilu- ja ampumaradat sekä golf- ja urheilukentät, mikäli niiden toimintaan liittyy esimerkiksi polttoaineiden, torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ja varastointia. Hautojen hoidossa käytettävien keinolannoitteiden ja hautaamisen aiheuttama haitta pohjavedelle ilmenee muun muassa kemiallisen hapenkulutuksen sekä typpi- ja fosforipitoisuuksien nousuna pohjavedessä.
Mikrobiologista likaantumista ei ole osoitettu (Mälkki ym. 1988). Pirkanmaan pohjavesialueilla si- jaitsee yhteensä 14 hautausmaata, joista 8 kpl sijaitsee vedenhankintakäytössä olevilla I luokan poh- javesialueilla (POVET).
Kuva 5.2. Asutuksen ja pohjavesialueiden sijoittuminen Pirkanmaalla.
