K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 4 . v s k . – 1 / 2 0 1 8
143
VTT Jukka Pekkarinen (jukka.pekkarinen@outlook.com) on Professor of Practice Jyväskylän yliopiston kauppakorkea- koulussa ja entinen talouspolitiikan koordinaatiosta vastannut ylijohtaja valtiovarainministeriössä.
Muutama ajatus talouspolitiikan arviointineuvoston kehittämiseksi
Jukka Pekkarinen
S
uomeen vuonna 2014 perustetun Talouspo- litiikan arviointineuvoston työ on lähtenyt hy- vin käyntiin. Neuvoston kokoonpano on osoit- tautunut onnistuneeksi. Sen puheenjohtaja Roope Uusitalo on paneutunut tehtäväänsä ja ohjannut ryhmän työn oikealle uralle. Myös ryhmän muut jäsenet ovat täyttäneet tehtävän- sä oivallisesti. Neuvoston kansainvälistä tutki- musyhteisöä edustava jäsen, tanskalainen Tor- ben Andersen, on jaksanut paneutua ulkopuo- liselle usein vaikeasti avautuvien Suomen ta- louspolitiikan asetelmien jäsentämiseen. Hän on tuonut ryhmän työhön aiemman kokemuk- sensa vastaavanlaisesta arviointityöstä. Myön- teistä niin ikään on, että hallitus on lisännyt neuvoston käytettävissä olevaa, toki yhä vaati- matonta määrärahaa. Jäsenten tukena toimii nyt yksi tutkija jo aiemmin nimitetyn pääsihtee- rin ohella.Neuvoston työ on saanut tunnustusta. Tä- mä on ansaittua. Ryhmän talouspolitiikkaa koskevat arviot ja suositukset on perusteltu
hyvin. Tutkijat ja asiantuntijat ovat seuranneet ryhmän työtä tiiviisti. Sitä on selostettu ja kom- mentoitu laajasti eri tiedostusvälineissä. Ta- louspolitiikan arviointineuvosto alkanee olla tuttu käsite myös kansalaisille.
Talouspolitiikan valmistelusta vastaavat virkamiehet ovat jakaneet neuvostolle auliisti tämän työssään tarvitsemaa informaatiota. Vir- kamiehet ovat myös kommentoineet neuvoston raportteja julkisesti. Virkamiespuheenvuoro on kuulunut raportin julkistamisseminaarin ohjelmaan. Vakiintuneen käytännön mukaan talouspolitiikan valmistelun johtoon kuuluva virkamies kommentoi raporttia myös Kansan- taloudellisessa aikakauskirjassa.
Viideksi vuodeksi asetetun neuvoston toi- mikausi päättyy ensi vuonna. On aika arvioida ensimmäisestä kaudesta saatujen kokemusten pohjalta instituution mahdollisia kehittämis- tarpeita. Neuvoston työn hyvästä alusta roh- kaistuneena esitän joitakin tähän liittyviä nä- kökohtia.
144
KAK 1/2018
Parantamisen varaa on mielestäni ensiksi- kin neuvoston ja talouspolitiikan päätöksente- kijöiden välisessä dialogissa. Talouspolitiikan johdon neuvoston raporteista esittämät kom- mentit ovat kyllä olleet arvostavia, mutta sub- stanssin osalta ne ovat yleensä jääneet kevyiksi.
Esimerkiksi tämänvuotisen raportin yhteydes- sä valtiovarainministerin näkyvimmäksi kom- mentiksi julkisuudessa jäi yleispiirteinen puo- lustus veronkevennyksille, joiden ajoittumista nousukaudelle raportissa oli suhdannepoliitti- sesta näkökulmasta arvosteltu. Ministeri puo- lusti kevennyksiä toteutuneella työllisyyden kasvulla. Parantunut työllisyys onkin osaksi veronkevennysten ansiota. Tämä ei kuitenkaan vie pohjaa pois suhdannenäkökulmaan perus- tuvalta kritiikiltä, jonka painoa huolestuttavan suuri kestävyysvaje lisää.
Tutkimustietoon perustuvan talouspoliitti- sen päätöksenteon perinteen vahvistamiseksi olisi toivottavaa, että talouspolitiikan päättäjät ottaisivat vastaisuudessa tavakseen esittää neu- voston raporttiin perustellun vastineen. Tä- män valmisteluun paneutuminen vahvistaisi edellytyksiä sille, että punnituksi todettu kri- tiikki otettaisiin päätöksenteossa huomioon.
Huolella valmisteltu vastine vahvistaisi lisäksi neuvoston omaa motivaatiota työhönsä. Näin neuvosto voisi onnistua yhä paremmin sille asetetussa tehtävässä parantaa talouspoliittisen päätöksenteon laatua.
Arviointineuvoston ja talouspoliittisen pää- töksenteon välisen rakentavan dialogin edelly- tyksiä heikentää se, että hallituksen politiikkaa kritisoineen raportin katsotaan usein pelan- neen opposition pussiin. Mitä innokkaammin opposition edustajat neuvoston arvioille aplo- deeraavat, sitä happamammaksi hallituksen suhtautuminen niihin käy. Tällaisesta kehityk-
sestä on ollut merkkejä vastaavanlaisen asian- tuntijaelimen aiemmin asettaneissa maissa.
Vinoutuneen vastanoton riskiä vähentäisi ehkä se, että neuvosto arvioisi myös opposition talouspoliittisia linjauksia. Tätä vaikeuttaa se, että opposition talouspoliittiset ohjelmat eivät välttämättä muodosta koherenttia kokonai- suutta. Neuvoston luupin alle joutuminen saat- taisi toisaalta kohentaa kannanottojen valmis- telun laatua myös oppositiossa. Tällainen laaja- ulotteisempi arviointi vahvistaisi aikaa myöten neuvoston työn yleistä poliittista hyväksyttä- vyyttä ja omistajuutta. Tämän merkitystä on korostettu eri maiden arviointineuvostoista saatuja kokemuksia käsitelleessä tuoreessa tut- kimuksessa (Beetsma ja Debreun 2018).
Rohkenen lopuksi esittää pari näkökohtaa neuvoston nimitysmenettelystä. Arviointineu- vostoa koskevassa asetuksessa säädetään, että neuvosto nimetään viisivuotiskaudeksi. Voi kysyä, onko viiden vuoden palvelu vastuulli- sessa, vaatimattomasti korvatussa asiantuntija- tehtävässä jäsenen motivaation ylläpidon kan- nalta turhan pitkä.
Suurempi ongelma liittyy mielestäni siihen, että neuvoston kokoonpano pysyy koko viisi- vuotiskauden lähtökohtaisesti samana. Tämä voi johtaa siihen, että neuvostolle syntyy sen sisäisen koheesion turvaava “fixed idea”. Ra- portit alkavat toistaa itseään ja soveltaa samoi- hin kysymyksiin samaa näkökulmaa, joka ei välttämättä pysy talouspolitiikan agendan muutosten tahdissa. Sen toistolle päätöksente- koyhteisö on ehkä ehtinyt jo muutenkin turtua.
En väitä, että näin olisi meillä käynyt, mutta tällainen mahdollisuus on neuvoston nimitys- menettelyä arvioitaessa otettava huomioon.
Kerralla kokonaan vaihtuvaan neuvostoon voi edellä kuvatun “liikekitkan” ohella liittyä
145 J u k k a P e k k a r i n e n
myös “lepokitkaa”. Uudelta kokoonpanolta kestää näet aikansa ennen kuin se saa kiteyte- tyksi oman työskentelymallinsa. Tällainen ko- konaan uuden kokoonpanon aiheuttama kat- kos voi vaarantaa raporttien tasalaatuisuuden ja myös vaikeuttaa neuvoston ja päätöksenteki- jöiden välistä kommunikaatiota.
Edellä mainittuja ongelmia lieventäisi se, että neuvoston jäsenet vaihtuisivat erovuoroi- suusjärjestyksessä asteittain. Puheenjohtajan nimitysmenettelyn osalta tulisi ehkä erikseen harkita esimerkiksi sitä, aloittaako puheenjoh- taja uutena jäsenenä vai siirtyykö tähän tehtä- vään neuvostossa jo jonkin toiminut jäsen.
Olen edellä esittänyt vain alustavia ajatuk- sia. Niitä tärkeämpää on, että sekä talouspoli-
tiikan valmisteluinstituutioiden että tutkija- kunnan piirissä aletaan pohtia neuvoston hy- vin alkaneen työn edellytysten vahvistamista entisestään. □
Kirjallisuus
Beetsma, R. ja Debrun, X. (toim.) (2018), Independent Fiscal Councils: Watchdogs or lapdogs?, VOX CEPR’s Policy Portal, January 29, https://voxeu.org/content/independent- fiscal-councils-watchdogs-or-lapdogs (viitattu 29.1.2018).
