4/97
niin&näin
• 21s h a k e s pe a r e s t a
M IH AIL B AH TIN
jo h d a t u s b a h t i n i i n
Tapani Laine
/
..../ Meit ä pit ä vä t pa u loissa a n ja h ä m m ä st yt t ä vä t n i- m e n om a a n S h a k e s p e a r e n p e r u s s ä ve le t , m u t t a t iedost a m m e, n ä em m e m ielekkä iksi ja ot a m m e t a r ka s- t elu u n va st a va in ylä sä veliä . (Ma cbet h n yk ya ik a isen k r im in a list iik a n t a solla , Lea r ja feoda a liset k ä sit yk set va lt ion a lu een ja ost a .) Ma cbet h ei ole r ikollin en , h ä n en ka ik- k ien t ek ojen sa logiik k a on it sen sä k r u u n a a m isen vä lt t ä m ä - t ön t ä r a u t a ist a logiik k a a (ja la a jem m in — k a ik en k r u u - n a u k sen , ylen t ä m isen ja va lla n logiik k a a ; ja vielä k in la a - jem m in , k a ik en om ien a sem ien sa va h vist a m isen logiik k a a ja sik si vih a m ielisyyt t ä m u u t ost a ja elä m ä n u u sia a sk elei- t a k oh t a a n ).Ma cbet h a loit t a a isä n m u r h a lla (Du n ca n va st a a isä ä : h ä n on su k u la in en , h a r m a a h a psi jn e.), t ä ssä h ä n on per illin en joka a st u u t ila lle. Ma cbet h pä ä t t ä ä la st en (poikien ) m u r h a a n ,
siin ä h ä n on isä va illa m u u t ost a ja jä lkipolvea (kr u u n u n m e- n et ys). Tä m ä on ka iken it sen sä ylen t ä vä n elä m ä n ju r idiikka a raskaampi rikos (jota im plicite konstituoi isänmurha ja lapsen- m u r h a ), t s. su ku polvien ket ju n ju r idiikka a r a ska a m pi r ikos, jossa yksi r en ga s vih a m ielisest i er oa a ja ir t a u t u u edelt ä vä st ä ja seu r a a va st a r en k a a st a , a iem m a n (isä n , va n h u u den ) poi- k a m a in en polk em in en ja t a ppa m in en , ja va n h u k sen vih a - m ielisyys t u leva a (poik a a , n u or u u t t a ) k oh t a a n .
Tä m ä on yk silöllisen elä m ä n syvä t r a gedia — elä m ä n joka on t u om it t u syn t ym ä ä n ja k u olem a a n ; se syn t yy t oisen k u o- lem a st a ja om a k u olem a h edelm öit t ä ä vier a a n elä m ä n . (J os t ä ssä voi pu h u a psyk ologia st a , se on elä m ä n om a a syvyys- psyk ologia a , psyk ologia a yk silöllisyydest ä sin ä n sä , psyk o- logiaa ruumiin ja veren taistelusta ihmissielussa.) Mutta tämä yk silöllisen elä m ä n t r a gedia (ja r ik os) k u u lu u pot en t ia a li-
Seuraava Shakespeare-tarkastelu on Bah-
tinin 1940-luvun muistikirjoissa osa jaksoa Lisäyksiä ja täydennyksiä Rabelais-kirjaan (1944). Tämän jälkeen muistikirjassa on joukko Shakespeare-sitaatteja, ilmeisesti yksityiskohtaisempaa analyysia varten.
Tätä aineistoa Bahtin ei kuitenkaan käyt- tänyt kirjansa jatkokehittelyssä. Muistikirjat tarjoavat avaimet siihen moraalifiloso- fiseen ajatteluun, jonka analyysi Rabe- lais-kirjassa epäonnistui ja bahtinis- missa hukkunut kokonaan vasta-
kohtaansa, “karnevalismiin”.
Tragedia on Bahtinille pei- li, joka osoittaa mitä Rabelais’n maailma ei ole. “Peilipisteenä”
on instinktiivinen etiikka, elä- män jatkuvuuden etiikka, jon- ka erilaisia artikulaatiota ovat tragedia ja nauru. Vuoden 1943 muistiinpanoissa Bahtin asetti molem- mat retoriikan valheellisuuden vastakoh- diksi, nyt kiinnostuksen kohteena on mo- raalinen subjekti ja yksilöllisyys (poten- tiaalisena) rikoksena.
Katkelmassa esitetyt ideat ovat Tadeus Zelinskiltä vallankumousta edeltäneessä Pietarissa ja niistä keskusteltiin myös Nevelin filosofipiirissä. Zelinski käänsi venäjäksi Sofokleen kaikki tragediat ja kir- joitti niihin laajat johdannot. Kuningas
Oidipuksen esipuheessa Zelinski aset- taa Oidipuksen vastakohdaksi Shake- spearen Macbethin: Sofokleen avara- katseinen, viisas johtaja ja hallitsija, kansansa pelastaja Oidipus vaihtuu ri- kolliseen, kuninkaanmurhaajaan ja miltei isänmurhaajaan — Macbethiin.
Näiden kohtalon tragedioiden ero- na Zelinski pitää sitä, että Sofokleelle kohtalo on transsendentti tekijä; koh- talonsa tuntien Oidipus taistelee kaikin voimin sitä vastaan, ja säilyttää tässä tais- telussa tahtonsa vapaana. Ihmisen tah- don itsenäisyys ja vapaus kohtalosta on antiikin maailmankuvan perusteesejä.
Shakespearelle taas kohtalo merkitsee Zelinskin analyysissa psykologista teki- jää; se ei toteudu sinänsä, vaan edel- lyttää uskoa kohtaloon, sillä tämä usko vaikuttaa tahtoon, valloittaa ja myrkyt- tää sen.
Shakespearen psykologista kohtalon konseptiota Zelinski ei toki pidä ainoa- na antiikin kohtalon toteutumana nyky- ajan sielussa:“On myös toinen; tosin sen tragediaa ei ole vielä kirjoitettu. Kirjoite- taanko se joskus? En tiedä. Toistaisek- si on luettavissa vain sen heikko ja kal- pea ennakointi uudessa runoudessa.
Tämä on immanentin kohtalon trage- dia, Ibsenin Kummittelijat.”
Kun Bahtin vuosikymmeniä myöhem- min palaa opettajansa ajatuksiin uu- dessa kontekstissa, hän muuntaa asetelmaa jonkin verran. Osin tämä johtuu Bahtinin muistin luovuudes- ta, toisaalta hän näyttää haluavan jat- kaa Zelinskin avauksesta eteenpäin.
Uuden mahdollisuuden avaa Shake- spearen (Macbethin) ja Rabelais’n maailmojen lukeminen samojen pe- riaatteiden ja saman topologian tasol- la. Lisää fylonomisen konseption ulot- tuvuuksia Bahtin koetti löytää Kunin- gas Learista ja Hamletista.
Vaikka Hamlet ei olisikaan muun- nettu Oidipus, on filosofin yritys lu- kea tragediaa köyhdyttämättä sitä
“kirjallisuudeksi” jo sinänsä merkit- tävä askel kohti tulevaisuuden filoso- fiaa.
Bahtin-katkelma on teoksesta M.
M. Bahtin: Sobranije sotsinenii v semi tomax, (kootut teokset)
osa 5, 85-89.
22
• niin&näin
4/97sest i va lla n t r a gedia a n (h a llit sija , k u n in ga s, k r u u n a u s on yksilöllisyyden ä ä r ir a ja ja r iem u voit t o; kr u u n u r ea lisoi ka ikki sen m a h dollisu u det ). Ma cbet h in k a ik k ia t ek oja m ä ä r it t ä ä ylem m yyden ja va lla n r a u t a in en logiik k a (vih a m ielisyys muutosta kohtaan). Sitä konstituoivat väkivalta, sorto, valeet, h a llit t u jen pelk o, ja k ä ä n t ä en , h a llit sija n pelk o h a llit t u jen edessä . Tä m ä on ka iken va lla n ju r idiikka a r a ska a m pi r ikos.
Tä m ä on Sh a kespea r en h a h m ojen en sim m ä in en ja syvin t a so (niiden ydin); mutta yksilöllisyyden tragedia ja sen potenssoiva va lt a sisä lt yvä t va lla n ka a ppa a ja n , t s. r ikollisen va lla n pit ä jä n t r a gedia a n (se on jo ju r idin en r ik os). Tä m ä on jo r ik ok sen r a u t a ist a logiik k a a (r ik os ei ole satu n n ain en) ja r ik ollisen psyk ologia a (t a va n om a isessa m er k it yk sessä ).
J u r idin en r ik os ih m ist ä ja yh t eisk u n t a a k oh t a a n on vä lt - t ä m ä t ön pa lja st a m a a n (eksplikoim a a n ), t ekem ä ä n a kt u a a li- sek si (k u t su m a a n esiin t iedost a m a t t om a n syvyydest ä ) ja konkreettiseksi kaiken itsensä korottavan individuaalisuuden syvä n r ikoksen (pot en t ia a lin en r ikos), ka iken sen m ikä syn - n yt t ä ä ja t a ppa a elä m ä ä (t oist a , ik u ist a elä m ä ä em m e t u n - n e, m e va in post u loim m e sen , ja m eidä n pit ä ä post u loida se).
La in ku u lia in en ih m in en , t s. se joka ei ole r ikollin en , volen s- n olen s h yvä k syy m u u t ok sen , m u k a u t u u m u u t ok sen la k iin . H ä n en t ekoja a n h a llit see pelko, h ä n en a ja t t elu n sa ja sa n a n sa ova t a list u n eet t iet oisu u den sen su u r iin ; h ä n odot t elee k ä r - sivä llisest i isä n k u olem a a , pelk ä ä ja su r ee sit ä vilpit t öm ä s- t i, r a k a st a a vilpit t öm ä st i jä lk elä ist ä (ja edelt ä jä ä ), elä ä vil- pit t öm ä st i poik a n sa vu ok si. Tä lla in en ih m in en ei k elpa a t r a gedia n sa n k a r ik si, h ä n ei a k t u a a list a syvä ä , n or m a a lin (t s. k esyn ja k u u lia isen ) elä m ä n k u lu n t a a k se k ä t k eyt yvä ä , h ä n ei voi pa lja st a a elä m ä n r ist ir iit oja ‘a t om in sisä llä ’. Ri- koksen olen n a in en m u ot oa lu ova r ooli kir ja llisu u dessa (se on er it yisen h a va in n ollin en Dost ojevsk illa ). Sik si k a ik en va l- la n (m yös k a ik k ein la illisim m a n ) t r a gedia (ja r ik os) pa lja s- t u u va lla n k a a ppa a ja n (r ik ollisen va lla n pit ä jä n ) h a h m ossa . Tä m ä on Sh a k espea r en h a h m ojen t oin en t a so.
On m yös k olm a s t a so, jok a k on k r eet t ist a a ja a k t u a a list a a h a h m ot h ist or ia llisessa n yk yh et k essä (t ä m ä t a so on t ä yn - n ä vih jeit ä ja a llu u sioit a ). Tä m ä t a so su la u t u u ja siir t yy vä lit t öm ä s t i or n a m en t t iin , jok a p eh m en t ä ä ja ver h oa a a r kkit eh t on ist en per u sm u ot ojen liikkeen ja voim ien su h t eet (orna menttiin kuuluu ka ikki fiktiivinen, piirretty, kohokuva t, se m ik ä ei ole m in k ä ä n jyk evä n pylvä ä n k a lt a ist a , fik t iivi- set va leik k u n a t , jot k a eivä t va st a a a r k k it eh t on ist en m a s- sojen liiket t ä , or n a m en t a a lilin jojen liike jn e.). [Uu sissa dr a a - m oissa , esim . Ibsen illä k a ik k i on or n a m en t issa (lä h es t yys- t in a ja n m u k a isessa ) k a r t on gille liim a t t u a , r ek visiit t a a , sii- n ä ei ole m it ä ä n r u n gon a r k k it eh t on isia u lot t u vu u k sia .]
Sh a kespea r e on pr im a a r in (m u t t ei et u a la lla oleva n ) syvä - t a son dr a m a t u r gi. Sik si h ä n elle k elpa si m ik ä t a h a n sa ju o- n i, a ika , ka n sa , t a i t eos u u delleen kä yt t ä vä ksi — olkoon sen yh t eys k a n sa n om a ist en h a h m ojen t opogr a fiseen va r a n t oon m it en et ä in en t a h a n s a . S h a k es p ea r e a k t u a a lis t i t ä m ä n va r a n n on ; h ä n on k osm in en , r a joja h a k eva ja t opogr a fin en ; sik si h ä n en h a h m on sa ova t (lu on t eelt a a n t opogr a gisin a ) — n ä yt t ä m ön t opogr a fisessa ja a k sen t oidu ssa t ila ssa t a va t t o- m a n voim a llisia ja elä viä . [Om a n ä yt t ä m öm m e on t yh jä , neutra a li la a tikko ilma n topogra fia a ja a ksentteja ; sillä voiva t elä ä va in t oisen ja k olm a n n en t a son h a h m ot , ja va in k es- k in k er t a ist a , m it ä t ön t ä elä m ä ä , k a u k a n a k a ik ist a r a joist a ; t ä llä n ä yt t ä m öllä voi va in t ou h u t a , m u t t ei liik k u a olen n a i- sest i, sen t yh jyyden ja a k sen t it t om u u den t ä yt t ä vä t n a t u r a - list iset k u lissit , r ek visiit a t ja k a pin eet .]
Sh a k espea r ella k a ik k i olen n a in en sa a loppu u n a st i m ie- len va in en sim m ä isellä (t opogr a fisella ) t a solla . Tä ssä on m ieli sille, et t ei Ma cbet h illä ole isä ä eik ä la psia (siir t ym in en t oi- selta ta solta ensimmä iselle) ja että hä n on itseriittoinen; tä stä
saa mielensä myös “naisesta syntymättömän” aihe (Cesarevan k eisa r in leik k a u s) jn e.
Ku n in gas L earissa on t ä h ä n lisä ä u lot t u vu u k sia . J o ju on i on h u om ion a r voin en : Lea r ja k a a per in t ön sä jo elä essä ä n , k u olee en n en k u olem a a n sa , k u r k ist a a k u olem a n jä lk eiseen koh t a loon sa ; t ä m ä va ih dos en n en a ikoja a n (it sem u r h a om a a lajiaan) on tahdonalainen (muttei vapaaehtoinen), hän luottaa n a iivist i siih en , et t eivä t la pset /jä lk elä iset ole lu on t eelt a a n isä n m u r h a a jia (sik si t ä ssä tyttäret, Glost er in pa r a lleelit a r i- n a ssa t ä t ä t ä yden t ä vä t poja t ). Yr it ys t u t ka illa t ä t ä . Koet elles- sa a n h eidä n “k iit ollisu u t t a a n ” h ä n a n t a a it se m u r h a -a seet näiden käsiin (naiivi usko tunteiden, ajatusten, sanojen pinta- tason sensuroidun logiikan totuuteen, sensuroituun vaikkakin vilpittömään rakkauteen ja kunnioitukseen, lasten pieteettiin isä ä k oh t a a n , a la m a ist en sen su r oit u u n u sk ollisu u t een ja piet eet t iin ). Ku n in k a a n ja isä n va lt a sok a isee h ä n et ih a n va k a vissa a n pit ä m ä ä n lu om a a n sa va lt a a pelot t a va n a , h ä n ot t a a la st en ja a la m a ist en sen su r oidu n va leen t odest a . H ä n u skoo et t ä pin n a llin en (u lkoin en ) h ier a r kia on jä r kkym ä t ön , h ä n lu ot t a a m a a ilm a n vir a lliseen va leeseen (et t ä la pset ja a la m a iset r a k a st a va t ja k u n n ioit t a va t k u n in ga st a ja isä ä , osoit t a va t h yvyyt t ä ä n k iit ollisu u t t a h yvä n t ek ijä lle, ym s.
vir a llisiin t ot u u k siin ). H ä n k ä r sii h a a k sir ik on , m a a ilm a k ä ä n t yy n u r in , h ä n sa a en sim m ä isen k er r a n k osk et u k sen m a a ilm a n , elä m ä n ja ih m isen a it oon r ea a lisu u t een . Kr u u - n u n ja h a llit sija n on gelm a a va u t u u t ä ssä syvem pä n ä , vii- sa a m pa n a ja m u t kikka a m pa n a eikä n iin yksisä vyisen ä ku in Macbethissä, tässä kaiken läpäisee saturnalian ja karnevaalin k a n sa n om a in en a m biva len t t i viisa u s. H u llu u den t eem a .
J u liu s Caesarissa ja k r on ik oissa on m u it a u lot t u vu u k sia . Ongelma on asetettu erityisen mutkikkaasti Ham letissa. Siinä or n a m en t in voim ien m u t k ik a s leik k i ver h oa a t yyst in a r k k i- t eh t on ist en per u sm a ssojen t odellisen liik een . H am let on m u u n n et t u Ku n in gas Oid ipu s, pa ika t on va ih det t u : jos Kr eon olisi Laioksen veli, hän tappaisi Oidipuksen isän ja naisi tämän ä idin . Mit ä t eh dä Oidipu kselle, joka t iet ä ä et t ä lu on n ost a a n pot en t ia a lin en , a it o m u r h a a ja on h ä n it se? H ä n en sija st a a n t a ppoi joku m u u . Kost a ja on t ä ssä m u r h a a ja -kilpa kosija (r in - n a st u s Dost ojevsk iin : k u k a veljek sist ä t odella h a lu si m u r - h a t a ja k u k a t odella m u r h a si). Kost o isä n pu olest a olisi it se a sia ssa va in k ilpa k osija n a ja m ist a pois: ei sin u n pidä t a p- pa a ja per iä , va a n m in u n . Äit i va ih t u u . P ot en t ia a lisest i Ofelia k or va a ä idin vu ot eessa , jon k a ver i t a h r a a (n a isen k u va ssa ä it i ja r a k a st a ja t a r ova t su la u t u n eet , sa m a k oh t u sek ä syn - n yt t ä ä et t ä h edelm öit yy yh dyn n ä ssä ).
H a m let ei ot a isä n m u r h a a ja -per illisen r oolia . Ot et t u a a n h en gilt ä Cla u diu ksen (joka m yös esit t ä ä r a ka st a n een sa isä ä ) H a m let on (pot en t ia a lisen a ) m u r h a a ja n r ik ost over in a it se- k in t u h oon t u om it t u . Rik os k u u lu u it sen sä ylen t ä vä n elä - män olemukseen eikä elossa pysyäkseen pidä sotkeutua siihen.
Sa m oin k u in Lea r m yös H a m let k osk et t a a m a a ilm a n elä - m ä n ja ih m isen a it oa r ea a lisu u t t a ; siin ä r om a h t a a vir a lli- sen h yvä n , t ot u u den , piet eet in , r a kka u den , yst ä vyyden ym s.
koko järjestelmä. On hyvin naiivia redusoida tämä päättämät- t öm ä ä n , r a a st a va a n it set u t k isk elu u n t a i ylet t öm ä n pik k u - t a r k a n ih m isen psyk ologia a n . Ylh ä ä llä ja a lh a a lla , et u - ja t a k a pu oli, k a svot ja a la pu oli ova t va ih t a n eet pa ik k a a ja su - la u t u n eet yh t een , m u t t a t ä m ä jä sen n et ä ä n yksisä vyisen t r a a - gisella t a solla . Sella ist a on elä m ä . Se on lu on t eelt a a n r ik ol- list a , m ik ä li sen h yvä k syy, on it sepin t a in en , t ot eu t t a a sen ver iset t eh t ä vä t ja va a t ii om ia oikeu ksia a n , pä ä t yy it sem u r - h a a n , m u t t a m yös k u olem a a n epä r öiden . Mu t t a t ä ssä k in k u u lu va t a ja st a a ik a a n sa t u r n a lia n ja k a r n eva a lin va pa u t - tavat sävelet. [Eurooppalaisen kulttuurin neljän viimeisimmän vu osisa da n ideologia leim a a la psellisen n a iiviu den su la u t u - m in en viek k a a seen ilveilijä ä n , josk u s t ä h ä n yh dist yy om a -
4/97
niin&näin
• 23D o s t o je v s k i t r a a g i k k o n a
In t r o pu m pja n s k i i n
L EV P U MPJAN SKI
Tapani Laine
1
N ä m ä a ja t u k set k osk eva t ven ä lä isen r u n ou den jä r jes- t elm ä ä yleisest i... Se ei ole k a ik in osin k ovin h yvin h a r - k it t u a . Mu t t a J u m a la on a r m ollin en , ja yleisö vielä a r m ol- lisem pi... Mih a il Mih a ilovit s...Dost ojevskin pon n ist u st en yleiseksi pä ä m ä ä r ä ksi kä sit ä n m or a a lila in per u st elu n ... sen k a ik k ein a n k a r im pien k r iisi- en k a u t t a . As t u m m e t a r k a lleen t r a ged ia n m a a ilm a a n .
Tragediassa moraalinen todellisuus (tai vain reaalisuus) juhlii ikuista voittoa ikuisesta kriisistä. Tragedian tarkka päämäärä on reaalisuuden kuolemattomuuden osoittaminen. Tämä tulee t odist et t u a sit ä selvem m in m it ä en em m ä n est eit ä on . Ka ik - k ein su u r in est e on r ea a lisu u delle vih a m ielin en k oh t a lo, t s.
r ea a lisu u den t u h ost a la u su t t u sa n a . Tr a gedia on r iem u voit t o t ä st ä k oh t a lost a (va n h a m ä ä r it elm ä ... jok a ei k elpa a m ih in -
Toisin kuin muut Omfalos-ryhmän
jäsenet Lev Vasiljevits Pumpjanski (1891-1940) ei sijoittanut kolmat- ta renessanssia tulevaisuuteen, vaan katsoi sen jo toteutuneen Venäjäl- lä Pietari Suuresta lähtien.
Toisaalta Pumpjanski suhtautuu kriittisesti venäläisessä ajattelussa suosittuun teesiin Dostojevskista traagikkona. Filosofeista esim. Ser- gei Bulgakov ja symbolistit (Belyi, Ivanov, Merezkovski etc.) julistivat, etteivät Dostojevskin teokset ole mi- tään romaaneja eivätkä eepoksia, vaan tragedioita. Pumpjanski pää- tyi lopulta työssään Dostojevski ja antiikki (1922) vastakkaiseen tulok- seen: “Dostojevski ei ole traagikko.”
Samassa prosessissa Pumpjans- ki siirtyi venäläisen filosofian, eri- tyisesti Solovjevin, moraalisen Hy- vän ideasta Bahtinin (Simmeliltä ja Natorpilta lainaamien) “moraalisen todellisuuden” ja vastuun ideoihin.
Oheiset aineistot vuoden 1919 kesäkuulta ilmentävät juuri tätä rajankäyntiä. Niissä Pumpjanski esittää filosofista väittelyä varten
teesinsä, joissa olennaista on tragedian konstituutioehtojen katoaminen venäläisessä tra- ditiossa.
Vuonna 1922 Pumpjanski pitää täysin selvänä “..kuinka kaukana Dostojevskin runous on tragedian sfääristä. Trage- dia on aina tapahtuman muis- tamista, ei koskaan sen profe- tointia .” Keskeiseksi erottajaksi tulee tapahtumien suunta mo- raaliseen todellisuuteen näh- den: “Tragedia on tapahtuman viimeinen aalto, se ei enää ole reaalinen, vaan täysin fiktiivi- nen. Dostojevskin runous taas on vielä toteutumattomien ta- pahtumien aalto; toinen ja sitä seuraavat eivät enää ole runo- utta, vaan reaalisuutta.”
Tragedian konstituutiossa venäläinen traditio paljastaa samalla mitä dionyysisen ja fylonomisen periaatteen katoa- minen merkitsee. Jos “antiikin historian keskuksessa on Sok-
rateen tuomio, sen este- tiikan keskuksessa on Dio- nysoksen tuomio.” Sen sijaan Venäjällä dionyysi- nen “raukeaa”. Karamazo- vien murha “ei ole isän- murha, vaan poliittinen murha, terroristinen akti, vihamielisyyttä säätyä koh- taan. Ei feodaalisen viha- mielisyyden muistamista, vaan luokkavihan profe- tointia.”
Dostojevski ei siis ole traagikko, pikemminkin Suurinkvisiittori “on tut- kielma politiikasta samassa mielessä kuin Montesqui- eun kirjoja nimitetään po- liittisiksi.”
Pumpjanskin vuoden 1919 aineistojen esitys- muoto viittaa julkiseen väittelyyn, disputtiin. Hän ei kuitenkaan osallistunut elokuun 1919 disputtiin
“venäläinen kulttuuri”, jota
varten aineisto muutoin erinomaisesti sopisi.
Toinen mahdollisuus on
“Nevelin koulun” oma ta- pahtuma. Muutamien ki- lometrien päässä Neve- listä on nimetön järvi, jonka rantaan ulottuvil- la kävelyretkillä keskus- teltiin ennen muuta mo- raalifilosofisista aiheista.
Samalla Judina, Ka- gan, Pumpjanski antoivat järvelle nimen “moraali- sen todellisuuden järvi”.
Toistaiseksi on epäsel- vää, valaiseeko sen kes- kipäivää Sittlichkeitin au- rinko.
Pumpjanskin venä- jänkieliset originellit on julkaistu Nikolai Nikola- jevin toimittamina lehdessä Literaturnoje obozrenije 1997:2
per ä in en h en k in en in n ost u s. Ra k a st a a ja sä ä liä yk sin ä ist äja h ylä t t yä , n a iivin sä ä lit t ä vä ä olen t oa sek ä t a r k a st ella a r - m ot t om a n ja pelot t om a n selvä jä r k isest i t ä t ä ym pä r öivä ä k ylm ä ä t yh jyyt t ä .]
Ka n sa n k iit ok sen ja k a n sa n t or im a in ok sen va ik u t u s “it se sepit et t yjen t eost en ” gen r een ja ylipä ä t ä ä n vir a llisen yk si-
sä vyisen ylist yk sen m u ot oih in .
N iin Ku n in gas Oid ipu k sen k u in H am letin k in olen n a iset k ä ä n n ek oh da t r a t k a isee k ysym yk sen “k u k a t a ppoi” selviä - m in en ; on vä lt t ä m ä t ön t ä löyt ä ä m u r h a a ja , jot t a Ta n sk a pela st u isi epä on n est a (r u t ost a ); isä n va r jo va st a a or a a kkelia .
/..../
