PURENTAVIRHEIDEN YHTEYS SUUN SAIRAUKSIIN
Katriina Härkönen Syventävä opinnäytetyö Hammaslääketieteen koulutusohjelma
Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta
Lääketieteen laitos / hammaslääketiede Maaliskuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Hammaslääketieteen koulutusohjelma
HÄRKÖNEN, KATRIINA: Purentavirheiden yhteys suun sairauksiin Syventävä opinnäytetyö, 38 sivua
Tutkielman ohjaajat: EHL Minna Kämäräinen; HLT, EHL Tiina Ikävalko Maaliskuu 2020
Asiasanat: purentavirhe, karies, gingiviitti, parodontiitti
Purentavirheet ovat erittäin yleisiä suomalaisessa väestössä, sillä jopa 88 prosentilla suomalaisista lapsista ja nuorista esiintyy vähintään lieväasteinen purennan poikkeavuus.
Purentavirheet voivat aiheuttaa muun muassa toiminnallisia ja psykososiaalisia ongelmia, sekä ne voivat hankaloittaa suun ja hampaiden puhdistusta. Riittämätön suuhygienia ja plakin kumuloituminen hampaistoon ovat myös karieksen ja parodontaalisairauksien merkittäviä riskitekijöitä.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä kirjallisuutta ja tutkimuksia purentavirheiden ja suun sairauksien, kuten karieksen ja parodontaalisairauksien, välisistä yhteyksistä nuorilla ja aikuisilla. Kirjallisuuskatsauksessa käytettävä aineisto haettiin Pubmed-tietokannasta MeSH-termejä apuna käyttäen, ja aineistoksi hyväksyttiin vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelit, systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan myös purentavirheiden merkittävyyttä suun sairauksien riskitekijöinä sekä arvioidaan tätä mahdollisena oiko- mishoidon indikaationa.
Purentavirheiden vaikutuksia suun sairauksien esiintymiseen on tutkittu paljon, mutta yhtenäisiä johtopäätöksiä niiden tuloksista on haastava tehdä tutkimusten suuren laadun vaihtelun vuoksi. Purentavirheet voivat olla jonkinasteinen riskitekijä suun sairauksille erityisesti purentavirheen aiheuttaman plakin kumuloitumisen vuoksi. Purentavirheistä erityisesti hampaiston ahtauden ja epäjärjestyksen on havaittu lisäävän plakin kumuloitumista sekä erityisesti parodontaalisairauksien esiintymistä. Sen sijaan purentavirheiden vaikutus karieksen esiintymiseen on ristiriitainen. Kuitenkin lievien purentavirheiden aiheuttama riski suun sairauksille on pienennettävissä esimerkiksi tehokkaalla omahoidon ohjauksella, jonka vuoksi oikomishoito ei liene indikoitua pelkästään suun sairauksien ehkäisyn näkökulmasta. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää laadukkaita pitkittäistutkimuksia purentavirheiden ja suun sairauksien välisten yhteyksien todellisen kausaalisuuden selvittämiseksi.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Dentistry
HÄRKÖNEN, KATRIINA: The relationship between malocclusions and oral health Thesis, 38 pages
Tutors: Minna Kämäräinen, DDS Specialist on orthodontics; Tiina Ikävalko, PhD, DDS Specialist on orthodontics
March 2020
Keywords: malocclusion, caries, gingivitis, periodontitis
Malocclusions are very common among the Finnish population, since the incidence of different types of malocclusions is up to 88 per cent of the Finnish children and adolescents. The malocclusions may not only cause functional and psychosocial problems, but also impede good oral hygiene. Inadequate oral hygiene and the increased accumulation of bacterial plaque are also significant factors in the etiology of caries and periodontal diseases.
The aim of this thesis is to present literature and research on the relationship between malocclusions and oral health. The Pubmed database was searched with specific MeSH terms, and the relevant peer-reviewed scientific articles, systematic reviews and meta- analyses were accepted to this thesis. The aim is also to assess malocclusions as a risk factor of oral diseases and to evaluate this as an indication of orthodontic treatment.
The relationship between malocclusions and oral diseases has been studied a lot, but there are not enough high-quality studies to clarify the causal relationship. According to some research malocclusions may retain bacterial plaque and therefore increase the risk of oral diseases. Dental crowding and irregularity are often reported to correlate with the accumulation of plaque and especially with the incidence of periodontal diseases, whereas the results of the relationship between malocclusions and caries are conflicting. From this point of view the orthodontic treatment is unlikely indicated, since the risk of developing oral disease due to malocclusion may be reduced for example with professional instruction in oral hygiene. However further longitudinal studies are required to confirm the association between malocclusions and oral diseases.
SISÄLLYS
1. JOHDANTO ... 3
2. PURENTAVIRHEET ... 4
3. KARIES ... 5
4. PARODONTIITTI ... 7
5. SUUN LIMAKALVON HAAVAUMAT ... 8
6. PURENTAVIRHEIDEN YHTEYS SUUN SAIRAUKSIIN ... 10
6.1. Purentavirheiden yhteys kariekseen ... 10
6.2. Purentavirheiden yhteys parodontaalisairauksiin ... 16
6.3. Purentavirheiden yhteys suun limakalvovaurioihin ... 24
7. POHDINTA ... 25
8. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 31
LÄHTEET ... 32
1. JOHDANTO
Eriasteiset purentavirheet ovat erittäin yleisiä suomalaisessa väestössä. Jopa 88 prosentilla 5–18-vuotiaista raportoidaan olevan vähintään lieväasteinen purennan poikkeavuus.
Yleisimpiä purentavirheitä suomalaisväestössä ovat hampaiston ahtaus, Angle II -luokan purentavirheet sekä suurentuneet ylipurennat. (1) Purentavirheet kehittyvät perinnöllisyys- ja ympäristötekijöiden seurauksena. Purentavirheet voivat esimerkiksi vaikeuttaa pures- kelua ja puhumista sekä aiheuttaa leukanivelen vaivoja ja psykososiaalisia ongelmia. (2) Purentavirheiden hoito oikomishoidolla on yleistä Suomessa, sillä jopa 47 prosenttia 16–
18-vuotiaista nuorista on saanut oikomishoitoa jossain ikävaiheessaan (3).
Karies ja parodontaalisairaudet ovat mikrobien aiheuttamia suun sairauksia, joiden syntyyn ja etenemiseen vaikuttaa monia etiologisia tekijöitä (4, 5). Syvä kariesvaurio hampaassa voi aiheuttaa hammasytimen tulehduksen, joka voi johtaa hampaan juurihoitoon tai poistoon (6), kun taas parodontaalisairaudet heikentävät hampaiden kiinnityskudoksia sekä voivat aiheuttaa riskejä yleisterveydelle (5). Karies ja parodontaalisairaudet ovat yleisiä suomalaisväestössä, sillä esimerkiksi vuonna 2002 72 prosentilla ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista esiintyi kariesta (4), ja Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan paro- dontaalisairauksia esiintyi 64–74 prosentilla 30 vuotta täyttäneistä hampaallisista suoma- laisista (5). Plakin kumuloituminen hampaistoon ja riittämätön suuhygienia kuuluvat sekä karieksen että parodontaalisairauksien riskitekijöihin (4, 5). Purentavirheet voivat hanka- loittaa hampaiden ja suun puhdistusta, ja esimerkiksi hampaiston ahtaus voi muuttaa hampaan luonnollista asemaa heikentäen samalla hampaan kiinnityskudosten antamaa tukea (2, 7).
Viime vuosikymmenten aikana on tehty paljon tutkimusta purentavirheiden mahdollisista vaikutuksista suun terveyteen, mutta tulokset ovat vaihtelevia. Tämän kirjallisuus- katsauksen tarkoituksena on tuoda yhteen tämänhetkiset käsitykset aiheesta. Erityisesti kirjallisuuskatsauksessa pohditaan purentavirheiden moninaisia vaikutuksia niin hampaiden, hampaiden kiinnityskudosten kuin limakalvojenkin terveyteen, sekä niiden merkitystä suun sairauksien riskitekijänä. Tarkoituksena on myös tämän perusteella arvioida, voidaanko suun sairauksien ehkäisyä itsessään pitää oikomishoidon indikaationa.
2. PURENTAVIRHEET
Yksilön purennan kehitys on sikiönaikaisen kehityksen, perimän sekä ympäristötekijöiden summa. Purentavirheitä voivat aiheuttaa erilaiset kasvuhäiriöt, sairaudet sekä hampaiston kehityksen poikkeavuudet kuten hampaiden synnynnäiset puutokset. Myös erilaisilla toiminnallisilla tavoilla, kuten hengitys- ja imemistavoilla, voi olla merkitystä purennan kehityksessä, sillä esimerkiksi pitkään jatkuva peukalon imeminen tai suuhengitys voivat johtaa etualueen avopurentaan. (2)
Purentavirheet voivat aiheuttaa yksilölle toiminnallisia ja psykososiaalisia ongelmia.
Toiminnalliset ongelmat voivat liittyä esimerkiksi pureskeluun, leukanivelen toimintaan, nielemiseen ja puhumiseen, kun taas psykososiaaliset ongelmat liittyvät useimmiten hampaiston ja kasvojen ulkonäköön. Purentavirhe voi myös lisätä hampaiden tapaturma- alttiutta, sillä esimerkiksi noin kolmannes potilaista, joilla on Angle II -luokan purentavirhe, saa vähintään lieväasteisen trauman ulospäin kallistuneisiin yläetu- hampaisiinsa. (2)
Yleisimpiä purentavirheitä suomalaisessa väestössä ovat hampaiden ahtaus, Angle II -luokan purentavirheet, inkisiivien suurentunut horisontaalinen ylipurenta sekä suurentunut vertikaalinen ylipurenta eli syväpurenta. Ahtautta esiintyy 63 prosentilla 5–18-vuotiaista suomalaisista. (1) Hampaisto ahtautuu, kun hampaiden yhteenlaskettu leveys on suurempi kuin hammaskaarella käytettävissä oleva tila (7).
Angle II -luokan purentavirheitä esiintyy noin 15–22 prosentilla 5–18-vuotiaista suomalaisista (1). Angle II -luokan purentavirheellä tarkoitetaan purenta-asemaa, jossa ensimmäinen alamolaari sijaitsee distaalisesti (taaempana) vastaavaan ylämolaariin nähden (2). Tällainen purenta johtuu yleensä retrognaattisesta (takana sijaitsevasta) alaleuasta.
Suurentunut horisontaalinen tai vertikaalinen ylipurenta voi liittyä Angle II -luokan purenta-asemaan. (7) Inkisiivien horisontaalinen ylipurenta on normaalisti 2–3 mm ja vertikaalinen ylipurenta 1–2 mm (2). Suurentunutta horisontaalista ylipurentaa (ylipurenta vähintään 5 mm) esiintyy 13–20 prosentilla 5–18-vuotiaista suomalaisista, vastaavan luvun ollessa suurentuneen vertikaalisen ylipurennan tapauksessa 8–14 prosenttia (1).
Muita purentavirheitä ovat esimerkiksi ristipurenta, saksipurenta, avopurenta sekä Angle III -luokan purentavirheet. Kun normaalissa purenta-asemassa ylähampaat sijaitsevat ala- hampaisiin nähden bukkaalisesti tai labiaalisesti, ristipurennassa ylähampaat purevat ala-
hampaiden linguaalipuolelle. Saksipurennassa taas vähintään yksi yläpremolaari tai -molaari puree kokonaan vastaavan alahampaan bukkaalipuolelle ilman purentakontaktia.
(8) Etualueen ristipurentaa esiintyy 5–18-vuotiailla suomalaisilla 8 prosentilla, sivualueen ristipurentaa 12 prosentilla ja saksipurentaa 3 prosentilla (1).
Avopurennassa ylä- ja alahampaat eivät ole kontaktissa toisiinsa interkuspaaliasemassa joko hampaiston sivu- tai etualueella, ja kyseiseen kohtaan jää hammaskaarten väliin aukko (8). Angle III -luokan purentavirheellä tarkoitetaan purenta-asemaa, jossa ensim- mäinen alamolaari sijaitsee mesiaalisesti (edempänä) vastaavaan ylämolaariin nähden (2).
Avopurentaa esiintyy noin 2 prosentilla ja Angle III -luokan purentavirheitä noin 1 pro- sentilla 5–18-vuotiaista suomalaisista (1).
3. KARIES
”Karies on infektiosairaus, joka aiheuttaa eriasteisia hampaan kovakudosvaurioita” (4).
Kovakudosvauriot syntyvät hampaan pinnalla bakteeriplakin metabolisten tapahtumien seurauksena, mikäli esimerkiksi plakkia ei mekaanisesti poisteta hampaan pinnalta (9).
Biofilmin kariogeeniset bakteerit, kuten mutans-streptokokit, muodostavat sokereista ja fermentoituvista hiilihydraateista happoja, jotka aiheuttavat mineraalien liukenemista hampaan pinnalta (4). Tämän seurauksena hampaaseen voi muodostua kariesvaurio (9), ja pidemmälle edetessään karies voi tulehduttaa hammasytimen johtaen mahdollisesti hampaan juurihoitoon tai poistoon (6). Mutans-streptokokki-tartunta saadaan yleensä jo varhaislapsuudessa, ja merkittävimpänä tartuntalähteenä on usein lapsen oma äiti (10).
Karieksen esiintymiseen vaikuttavat mikrobien lisäksi myös ravinto, suuhygienia- tottumukset, syljen ominaisuudet sekä sosioekonomiset tekijät (4). Kariogeeniset mikrobit
tarvitsevat aineenvaihduntaansa fermentoituvia hiilihydraatteja, ja näitä saadaan esimerkiksi makeisista, leivonnaisista sekä sokerilla makeutetuista juomista. Ravinnon vaikutus karieksen etenemisessä riippuu kuitenkin myös muun muassa sokeripitoisten ravintoaineiden käyttötavasta ja -tiheydestä. (8) Tämän vuoksi järkevillä ruokailu- tottumuksilla ja huolellisella hampaiden puhdistuksella, erityisesti yhdessä fluoripitoisen hammastahnan kanssa, voidaan karieksen etenemistä ehkäistä tehokkaasti ja minimoida sokeripitoisten ravintoaineiden vaikutus suun terveyteen. Myös sylki vaikuttaa kariesvaurioiden kehittymisessä usealla tavalla, sillä sylki voi vähentää kariespatogeenien määrää ja kolonisoitumista hampaan pinnalla sekä vähentää kiilteen liukoisuutta ja edistää näin kiilteen remineralisaatiota. Tämän vuoksi syljen tuotannon heikkeneminen voi olla yhteydessä kariesvaurioiden nopeaan lisääntymiseen ja laajenemiseen. (9)
Karies on hyvin yleinen sairaus myös Suomessa, sillä vuonna 2002 ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista 72 prosentilla oli karioituneita, karieksen vuoksi poistettuja tai paikattuja hampaita, ja keskimäärin näitä oli 2,9 hammasta tutkittavaa kohden (11).
Vuonna 2003 vastaava luku 5-vuotiailla oli keskimäärin 0,9, 12-vuotiailla 1,2 ja 17- vuotiailla 4,0 (12). Suun terveydenhuollossa hampaiden paikkaushoito onkin yleisin yksittäinen hoitotoimenpide ja paikkaushoitoja tehdään vuosittain lukumäärällisesti noin 3 miljoonaa (13).
Karieksen hallintaan ja ennaltaehkäisyyn kuuluvat olennaisesti tehokas päivittäinen hampaiden puhdistus fluorihammastahnalla, säännöllinen ateriarytmi, veden käyttäminen janojuomana sekä pienten lasten suojaaminen suun mutans-streptokokki-tartunnalta suoraa tai välillistä sylkikontaktia välttämällä (4). Karieksen hallintatoimet ovat olennaisia myös jo kariesvaurion synnyttyä, sillä hampaan reikiintyminen ei automaattisesti tarkoita sen paikkaamista. Hoitopäätös perustuu aina potilaan esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen sekä mahdollisesti röntgen- ja kuituvalotutkimukseen. Kariesvauriosta arvioidaan myös sen syvyys, aktiivisuus ja mahdollisuudet vaurion etenemisen pysäyttämiselle. Karieksen hoitoon kuuluvat karieksen ennaltaehkäisy ja pysäytyshoito aina ennen paikkaushoitoa.
(13)
4. PARODONTIITTI
Parodontiitti on tiettyjen mikro-organismien tai mikro-organismiryhmien (kuten Aggregatibacter actinomycetemcomitans, Tannerella forsythia, Porphyromonas gingivalis) aiheuttama tulehduksellinen sairaus, joka aiheuttaa hampaan kiinnityskudoksen tuhoa (14).
Vähintään lieväasteisen parodontiitin merkkejä voidaan todeta noin 64 prosentilla suomalaisista (5). Parodontiittia lievempi ja yleisempi iensairaus on gingiviitti (ien- tulehdus) (14), ja sitä esiintyy 74 prosentilla suomalaisista (5). Parodontaalisairaudet ovatkin Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan merkittävä hammashoidollinen kansanterveys- ongelma Suomessa (5).
Parodontiitin erottaa gingiviitistä kliinisesti havaittava hampaan kiinnityskudoksen menetys, jonka seurauksena voi syntyä syventyneitä ientaskuja ja hammasta ympäröivän alveolaarisen luun tiheyden ja korkeuden muutoksia. Gingiviitin kaksi varhaisinta merkkiä ovat lisääntynyt ientaskunesteen muodostus sekä ientaskun verenvuoto ientaskumittauksen yhteydessä. Lisäksi gingiviitin merkkejä ovat esimerkiksi ikenen värin ja pintarakenteen muutokset. Parodontiitin kliinisiä merkkejä syventyneiden ientaskujen muodostumisen lisäksi voivat taas olla verenvuoto ja märkävuoto ientaskusta, hampaiden liikkuvuus, dias- teemojen muodostus sekä paikalliset kipuoireet. (14)
Ienvetäytymät sen sijaan eivät suoranaisesti kerro ikenen tulehdusasteesta, vaan pelkästään ienkudoksen sijainnista suhteessa hampaan kiillesementtirajaan. Vetäytynyt ien voi olla terve tai tulehtunut, ja vetäytymiä voi esiintyä paikallisesti yhdessä hampaassa tai koko suussa. Esimerkiksi virheellinen hampaidenharjaustekniikka, hampaan virheasento sekä traumaattinen syväpurenta voivat aiheuttaa ienvetäytymiä. Ienvetäytymät lisääntyvät myös luonnostaan iän myötä. (14)
Merkittävin ientulehduksen aiheuttaja on hampaan pinnalla oleva bakteeriplakki. Muita tulehdusta edistäviä tekijöitä voivat olla hammaskivi, restauraatioiden (kuten täytteiden ja kruunujen) epätasaiset saumat, purentavirhe sekä oikomishoito. (14) Parodontaali- sairauksille voivat altistaa myös geneettiset tekijät, yleissairaudet kuten diabetes ja metabolinen oireyhtymä sekä lääkitykset (5). Tupakointi vaikuttaa myös merkittävästi
parodontiitin kehittymiseen. Tupakointi muuttaa sekä plakin mikrobikoostumusta että isännänvastetta, jonka vuoksi tupakoivilla parodontiitti aiheuttaa laajempaa ja vaikea- asteisempaa tuhoa hampaan kiinnityskudoksissa kuin ei-tupakoivilla. Sen sijaan gingiviittiä esiintyy tupakoivilla vähemmän, sillä tupakointi vähentää ikenen verenkiertoa ja tätä kautta myös ientulehduksen kliiniset merkit ovat vähäisempiä. (14)
Parodontiitilla saattaa olla myös merkittäviä vaikutuksia yleisterveyteen. Systemaattisen katsausartikkelin mukaan useissa poikkileikkaustutkimuksissa on havaittu vahva yhteys parodontiitin ja plasman kohonneen CRP-tason välillä, joka on riskitekijä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille (15). Parodontiittiin saattaa liittyä myös lisääntynyt ateroskleroottisten sydänsairauksien, aivoinfarktin ja alahengitystieinfektioiden riski, sekä se voi heikentää diabeteksen hoitotasapainoa ja lisätä siihen liittyviä komplikaatioita (5).
Parodontaalisairauksia voidaan ehkäistä hyvällä päivittäisellä hampaiden ja hammasvälien puhdistamisella sekä tupakoinnin lopettamisella. Parodontologinen tutkimus on osa suun perustutkimusta, ja siihen kuuluu esimerkiksi plakin sijainnin ja määrän, ientaskujen syvyyden, ienverenvuodon sekä hampaiden liikkuvuuksien tutkiminen ja arviointi.
Tarvittaessa apuna voidaan käyttää myös kuvantamis- tai mikrobiologisia tutkimuksia.
Parodontologinen hoito perustuu hampaiden bakteeripeitteiden ja niitä retentoivien tekijöiden poistoon sekä potilaan informointiin, motivointiin ja omahoidon neuvontaan.
Vaikea-asteisen parodontiitin hoito saattaa vaatia myös mikrobilääkitystä tai kirurgista hoitoa. (5)
5. SUUN LIMAKALVON HAAVAUMAT
Suun pehmytkudosmuutoksista yleisimpiä ovat erilaiset haavaumat, jotka voivat syntyä esimerkiksi mekaanisen trauman, kemikaalien, lämmön tai sädehoidon aiheuttamana (16).
Mekaanisen trauman suun pehmytkudokseen voivat aiheuttaa esimerkiksi terävä hampaan reuna, hampaiden täytteet, pureminen, huonosti istuva irtoproteesi, purentavirheet sekä
oikomiskojeet (7, 17). Mekaanisen trauman aiheuttamia haavaumia voi esiintyä muun muassa huulten, kielen ja poskien limakalvoilla (16).
Muita suun limakalvon haavaisia muutoksia ovat aftat (uusiutuva aftoosi stomatiitti), infektioiden aiheuttamat haavaumat, erythema multiforme (monimuotoinen puna- vihoittuma) sekä neoplasiat. Aftat ovat suun limakalvolla esiintyviä kivuliaita akuutteja haavoja, jotka ovat etiologialtaan tuntemattomia. Aftat saattavat muodostua laukaisevien tekijöiden kuten stressin, hormonaalisten muutosten tai tiettyjen ruoka-aineiden seurauksena, ja ne paranevat itsestään 1–6 viikon aikana. Erythema multiforme on myös etiologialtaan tuntematon immuunivälitteinen iho- ja limakalvotauti, jossa punoittavia kokardileesioita esiintyy tyypillisesti raajojen alueella, mutta joihin voi liittyä myös useiden limakalvoalueiden rakkulaiset tai erosiiviset muutokset. Neoplasioista taas suun levyepiteelisyöpä voi esiintyä esimerkiksi kielen syrjän, suunpohjan tai posken limakalvon kroonisena haavaumana. (18)
Akuutin haavauman kliinisiä merkkejä tai oireita ovat eriasteinen kipu, turvotus ja punoitus, ja kliinisesti haavauma on väriltään keskeltä vaaleankeltainen, reunoiltaan punertava. Krooniset haavat taas voivat olla kivuttomia, niiden päällä voidaan nähdä kellertävä kate ja haavauman reunat ovat usein kohonneet. Limakalvomuutoksen tunnistaminen akuutiksi haavaksi on usein helppoa, sillä haavauman aiheuttaja on usein ilmeinen. Kroonisen haavauman kohdalla erotusdiagnostisesti tulee harkita myös mahdollista infektiota, kuten tuberkuloosia, syfilistä ja sieni-infektiota tai maligniteettia.
(16) Haavauman hoidoksi riittää usein seuranta ja ärsyttävien tekijöiden eliminointi, mutta kovassa kivussa voidaan käyttää pinnallista hoitoa kuten paikallista kortikosteroidia (16, 18). Mikäli haava ei kuitenkaan parane kahden viikon seuranta-aikana, on syytä ottaa koepala syövän mahdollisuuden poissulkemiseksi (18).
6. PURENTAVIRHEIDEN YHTEYS SUUN SAIRAUKSIIN
6.1. Purentavirheiden yhteys kariekseen
Purentavirheiden ja karieksen välisiä yhteyksiä käsitteleviä tutkimuksia on koottu taulukkoon 1, jossa on esitelty 10 vuosina 1962–2018 tehtyä poikkileikkaustutkimusta.
Taulukossa on lueteltu tutkimuksissa käytetyt tutkimusmenetelmät ja -kriteerit karieksen ja purentavirheen arvioinnissa sekä esitelty tutkimusten tulokset ja johtopäätökset.
Osassa taulukkoon 1 kootuista tutkimuksista on havaittu yhteys joidenkin purentavirheiden ja karieksen esiintymisen välillä (19, 25–28). On esitetty, että useat eri purentavirheet ovat yhteydessä lisääntyneeseen karieksen esiintymiseen (25, 27). Tämän lisäksi puren- tavirheistä erityisesti hampaiston alaetualueen ahtauden on havaittu lisäävän karieksen esiintymistä (19, 26). Myös ahtauden vaikeusasteella on havaittu yhteys karieksen esiintymiseen, sillä vaikea-asteisen ahtauden on todettu lisäävän merkittävästi karieksen esiintymistä kaikkialla hampaiston alueilla lukuun ottamatta ylätaka-aluetta (19). Ahtauden lisäksi myös ristipurennan on havaittu lisäävän karieksen esiintymistä (28). Toisaalta useiden tutkimusten mukaan tietyt purentavirheet eivät ole yhteydessä lisääntyneeseen karieksen esiintymiseen (20–24, 28). Lisäksi myös päinvastaisia tuloksia on esitetty, sillä esimerkiksi syväpurennan (21) sekä hampaiston yläetu- (20) ja ylätaka-alueen (19) ahtauden on todettu vähentävän karieksen esiintymistä.
Tiettyjen purentavirheiden on myös havaittu lisäävän plakin määrää hampaistossa (22, 25, 26), vaikka yhteyttä purentavirheen ja karieksen esiintymisen välillä ei olisi havaittu (22).
Toisaalta kaikki tutkimukset eivät vahvista purentavirheiden lisäävän riskiä plakin kertymiselle, ja näissä tapauksissa purentavirheet eivät myöskään olleet yhteydessä karieksen esiintymiseen (20, 21). Myös tutkittavien iän on havaittu lisäävän sekä karieksen että purentavirheiden esiintymistä, vaikka ahtaus itsessään ei korreloinut karieksen esiintymisen kanssa kyseisessä tutkimuksessa (24).
Johtopäätökset Ahtautuneella alaetualueella esiintyi enemmän kariesta, kun taas ylätaka-alueen ahtaus oli käänteisesti yhteydessä karieksen esiintymiseen. Ahtaus hampaiston yläetualueella vähensi karieksen esiintymistä. Muilla purentavirheen määrittelyindekseillä ei ollut merkittävää yhteyttä karieksen esiintymisen kanssa.
Tulokset 1. Hampaiston taka-alueella karieksen esiintyvyys oli käänteisesti yhteydessä hampaiston epätasaisiin kontakteihin. 2. Alaetualueella ahtaus korreloi karieksen esiintyvyy- den kanssa. 3. Vaikean ahtauden tapauksessa kariesta esiintyi merkittävästi enemmän kaikkialla hampaistossa ylätaka-aluetta lukuun ottamatta. 1. Mitä suurempaa yläetualueen ahtaus oli millimetreinä, sitä pienempi oli DMFS-indeksi. 2. Muilla purentavirheen määrittelyindekseillä ei havaittu merkittävää yhteyttä karieksen esiintymisen kanssa. 3. Plakki-indeksillä ja purentavirheillä ei havaittu merkittävää yhteyttä.
Suuhygienia- tason mittaus Ei Kyllä, suuhygieniataso laskettiin OHI-S- indeksilläb rekisteröimällä plakki ja hammaskivi kuudesta indeksihampaasta.
Karieksen mittaamisessa käytetyt indeksit/menetel- mät* 2; DFS [koko hampaisto, paitsi viisaudenhampaat] 2; DMFS [koko hampaisto]
Tutkittavat purentavirheet ja niiden määrittelyssä käytetyt indeksit/menetelmät* 1b; ahtaus AI-, AII-, tai AIII-luokan hampaistossa, joka määritelty visuaalisesti arvioimalla hampaiden väliset kontaktit joko tyydyttäviksi tai epäsäännöllisiksi [rekisteröinti hampaiston etu- ja taka- alueilta] 2; tutkittavana useita eri purentavirheitä, jotka määritelty kahdeksan eri indeksin (MIM, MIV, HLD, OFI, TPI, EEI, HMAR, ANGLES)a sekä kefalometrisen mittauksen avulla. [koko hampaisto]
Tutkitta- vien ikä vuosina 18,6 (keski- ikä) 16 - 45
Tutkittavien määrä 193 486
Tutkimus Hixon ym. 1962 (19) Katz 1978 (20) TAULUKKO 1. Jatkuu
TAULUKKO 1. Purentavirheiden ja karieksen väliset yhteydet vähintään 11-vuotiailla kaukasialaisilla.
Kariesta esiintyi vähemmän syväpurennan tapauksessa, mutta muilla purenta- virheillä ei ollut yhteyttä karieksen esiintymiseen. Hampaiden epäjärjestyksellä ei merkittävää vaikutusta karieksen esiintymiseen. Purentavirheet eivät ole yhteydessä lisääntyneeseen karieksen esiintymiseen.
1. Mitä suurempaa yläetualueen ahtaus oli millimetreinä, sitä pienempi oli DMFS-indeksi. 2. Muilla purentavirheen määrittelyindekseillä ei havaittu merkittävää yhteyttä karieksen esiintymisen kanssa. 3. Plakki-indeksillä ja purentavirheillä ei havaittu merkittävää yhteyttä. 1. Kariesta esiintyi hieman vähemmän epäjärjestyneissä hampaissa, mutta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. 2. Pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin keskimääräisen plakki-indeksin ja epäjärjestyksen välillä. 1. DFS-indeksit olivat korke- ampia tutkittavilla, joilla esiin- tyi horisontaalista tai vertikaa- lista ylipurentaa tai ylä- ja ala- etualueen ahtautta, mutta löy- dökset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. 2. DMFS-indeksi oli hieman matalampi tutkittavilla, joilla esiintyi ahtautta, mutta heillä esiintyi yläleuassa merkittä- västi enemmän hoitamatonta kariesta.
Kyllä, suuhygieniataso mitattiin plakki- indeksillä usealta pinnalta neljästä indeksihampaasta. Kyllä, suuhygienia- taso määriteltiin plakki-indeksillä (Plaque Index) rekisteröimällä plakki pysyvien hampaiden ien- rajoista useammalta hampaan pinnalta. Ei
1; DT [koko hampaisto] 2; DFS [1.molaari - 1.molaari ylä- ja alaleuasta] 1; DMFS [koko hampaisto, paitsi viisaudenhampaat]
1a; tutkittavana useita eri purentavirheitä, jotka määritelty A.Björkin luokittelun mukaan [koko hampaisto] 1b; hampaiden ahtaus ja/tai epäjärjestys määritelty STRAIT- indeksinc avulla [1.molaari -1.molaari ylä- ja alaleuasta] 1a; tutkittavana useita eri purentavirheitä A.Björkin luokittelun mukaan [koko hampaisto]
35 - 44 11,5 - 12,5 33 - 39
499 1015 176
Hörup ym. 1987 (21) Addy ym. 1988 (22) Helm ja Petersen 1989 (23)
TAULUKKO 1. Jatkuu TAULUKKO 1. Jatkuu
Ahtaus ei ole yhteydessä lisääntyneeseen karieksen esiintymiseen, mutta ikä ja karies sekä ikä ja ahtaus olivat yhteydessä toisiinsa. Purentavirheet korreloivat karieksen esiintymisen kanssa. Myös purentavirheet ja heikompi suuhygienian taso ovat yhteydessä toisiinsa. Etualueen ahtaus on yhteydessä korkeampaan plakin määrään sekä karieksen esiintymiseen.
1. Ei tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ahtaudella ja karieksen esiintymisellä. 2. Iällä ja ahtaudella sekä iällä ja karieksen esiintymisellä yhteys; vanhemmilla tutkittavilla esiintyi enemmän sekä ahtautta että kariesta 1. Tilastollisesti merkitsevä yhteys plakki-indeksillä ja purentavirheen esiintymisellä. 2. Tilastollisesti merkitsevä yhteys karieksella ja purentavirheen esiintymisellä. 1. Kariesta esiintyi koko hampaistossa enemmän tutkittavilla, joilla oli etualueen ahtautta. 2. Kariesta esiintyi myös etualueilla enemmän tutkittavilla, joilla oli etualueen ahtautta. 3. Plakkia esiintyi myös enemmän tutkittavilla, joilla oli etualueen ahtautta.
Ei Kyllä, suuhygieniataso laskettiin plakki- indeksillä VPIe rekisteröimällä plakki hampaiden bukkaalipinnoilta. Kyllä, suuhygieniataso mitattiin rekisteröimällä plakin määrä hammasväleissä koko hampais- tosta (API)f sekä omahoitotottu- mukset selvitet- tiin tutkittavia haastattelemalla.
1; DMF [alainkisiivit ja -kulmahampaat] 1; DMFT ja DMFS [koko hampaisto] 1; DMFT [koko hampaisto]
1b; ahtaus määritelty alaetualueelle modifioidun Lundströmin indeksin mukaan [alainkisiivit ja -kulmahampaat] 1a; tutkittavana useita purentavirheitä, jotka määritelty WHO:n laajennetun kyselyn mukaan, perustana DAId . [koko hampaisto] 1b; hammas määriteltiin ahtautuneeksi, jos sen sijainti hammaskaarella poikkesi normaali- sijainnista vähintään 2 mm ja/tai oli kiertynyt vähintään 15 astetta [kulmahampaat ja inkisiivit ylä- ja alaleuasta]
vähintään 18 16 - 18 15 - 19
125 483 67
Staufer ja Landmesser 2004 (24) Gabris ym. 2006 (25) Buczkowska- Radlinska ym. 2012 (26)
TAULUKKO 1. Jatkuu TAULUKKO 1. Jatkuu
