YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO
Nro 148/2007/3 Dnro LSY-2007-Y-132
Helsinki Annettu julkipanon
jälkeen 6.11.2007
ASIA Hakemus, joka koskee Päijänne-tunnelista otettavan veden imeyt- tämistä tekopohjavedeksi koetoimintana Jäniksenlinnan tekopohja- vesilaitoksella, Tuusula
LUVAN HAKIJA Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymä
HAKEMUS Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymä on ympäristölupavirastossa 14.5.2007 vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Päijänne-tunnelista otettavan veden imeyttämiseksi tekopohjavedeksi koetoimintana Jäniksenlinnan te- kopohjavesilaitoksella hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaises- ti Tuusulan kunnassa.
SUUNNITELMA
Yleistä Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymä toimii tukkuvesilaitoksena neljälle jäsenkunnalleen, joita ovat Järvenpää, Kerava, Sipoo ja Tuusula. Lisäksi kuntayhtymä myy veden Kellokosken-Ohkolan sai- raalalaitoksille ja rajatoimituksena vähäisen määrän Mäntsälän Ve- delle. Vedenkäyttäjiä verkoston piirissä on noin 113 000. Myös alu- een teollisuus käyttää pääsääntöisesti samaa vettä. Veden käytöl- tään suurimmat näistä ovat Oy Sinebrychoff Ab Keravalla ja Ingman Foods Oy Sipoossa.
Noin 70 % tuotetusta vedestä valmistetaan tekopohjavetenä Jänik- senlinnan ja Rusutjärven vesilaitoksilla Tuusulassa. Raakavesi ote- taan Päijänne-tunnelista. Kuntayhtymä on Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n osakas noin 4,3 prosenttiosuudella.
Veden käyttö toiminta-alueella on ollut viime vuosina jatkuvassa noususuunnassa. Vuoden 2006 kasvuprosentti edelliseen vuoteen oli 4,1 %. Käytön ennakoidaan lisääntyvän tasaisesti 2–4 %:n vuosi- vauhtia. Tästä syystä laitoskapasiteetin lisääminen lähimmän viiden vuoden kuluessa on nähty tarpeelliseksi.
Edullisimmaksi tavaksi lisätä laitoskapasiteettia on todettu Jäniksen- linnan tekopohjavesilaitoksen laajennus, jossa tavoitteena on saada lisää pohjavettä 6 000 m3/d.
Aikaisemmat luvat Länsi-Suomen vesioikeus on 2.4.1964 antamallaan päätöksellä nro 49/1964 myöntänyt Tuusulan kunnalle luvan pohjavedenottamon ra- kentamiseen määräalalle tilasta Jäniksenlinna RN:o 5:119 Tuusulan kunnan Vanhassakylässä ja veden johtamiseen ottamosta lähinnä Jokelan ja Kellokosken rakennuskaava-alueiden talous- ja teolli- suusveden tarvetta varten.
Länsi-Suomen vesioikeus on 21.11.1977 antamallaan päätöksellä nro 161/1977 A myöntänyt Tuusulan Seudun Vesilaitos kuntaliitolle luvan Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen ja käyt- tämiseen Tuusulan ja Nurmijärven kunnissa siten, että Päijänne- tunnelista otettavaa raakavettä saadaan imeyttää tekopohjavedeksi luvan saajan omistamalla määräalalla Råbacka -nimisestä tilasta RN:o 1:523 Nurmijärven kunnan Raalan kylässä ja luvan saajan omistamalla Korpela -nimisellä tilalla RN:o 5:3 Tuusulan kunnan Ruskelan kylässä yhteensä enintään 17 000 m3/d, ja että muodostet- tu pohjavesi saadaan ottaa käyttöön Jäniksenlinnan pohjavedenot- tamosta.
Länsi-Suomen vesioikeus on 8.3.1991 antamallaan päätöksellä nro 14/1991/1 myöntänyt Tuusulan Seudun Vesilaitos kuntaliitolle luvan kahden lisäkaivon rakentamiseen ja tekopohjaveden ottamiseen niis- tä. Uudet kaivot sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä vanhasta ot- tamoalueesta. Uusilla kaivoilla tekopohjavesilaitoksen kapasiteetti oli tarkoitus nostaa 8 000 m3:sta /d arvoon 13 000 m3/d. Uusista kaivois- ta oli mahdollisuus ottaa tekopohjavettä yhteensä noin 6 000 m3/d.
Tekopohjavesilaitos Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitos on otettu käyttöön kesäkuussa 1979 ja on ollut siitä lähtien jatkuvassa käytössä. Imetys on tapahtu- nut vain Teilinummen imeytysalueella Nurmijärven kunnan puolella.
Jatkokäsittelyyn menevä tekopohjavesi pumpataan kahdelta kaivo- alueelta, joissa on käytössä yhteensä kuusi siiviläputkikaivoa. 2000- luvulla laitokselta on otettu tekopohjavettä vuosittain noin 10 000 m3/d. Tekopohjaveden valmistus on toiminut moitteetta suunnitellulla tavalla.
Pohjavesiolot Jäniksenlinnan pohjavesialueella on suoritettu vedenhankintaan ja tekopohjaveden muodostamiseen liittyviä pohjavesitutkimuksia use- assa eri tutkimusvaiheessa vuosina 1963–1991. Mahdollisuuksia te- kopohjavesilaitoksen kapasiteetin lisäämiseen imeyttämällä Päijän- ne-tunnelin vettä nykyisten kaivoalueiden kaakkoispuoliselle pohja- vesiesiintymän osalle tutkitaan parhaillaan käynnissä olevien tutki- musten avulla, joista ei ole vielä tuloksia käytettävissä.
Jäniksenlinnan pohjavesiesiintymä on osa Hyvinkäältä Tuusulaan ulottuvasta, luode–kaakko -suuntaisesta pitkittäisharjujaksosta. Poh- javeden varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala Jäniksenlinnan esiintymällä on noin 1,1 km2. Pohjavesitutkimusten perusteella arvi-
oitu pohjavesiesiintymän luonnollisen pohjaveden kokonaisantoisuus on noin 3 000–4 000 m3/d.
Palojoen savipeitteinen jokilaakso katkaisee harjuselänteen Jänik- senlinnan alueella ja jakaa muodostuman kahteen erilliseen, lajittu- neista maakerroksista koostuvaan selänteeseen, josta luoteispuoli- nen on nimeltään Teilinummi ja kaakkoispuoleinen Tönölänmäki.
Pohjavesiesiintymä rajoittuu sekä luoteessa että kaakossa pohjave- den virtausta rajoittaviin kalliokynnyksiin.
Maaperä on harjumuodostuman ydinosassa Teilinummella pääosin soraa ja Tönölänmäellä vaihdellen hiekkaa – soraa. Harjun reuna- vyöhykkeessä maaperä on hiekkavaltaista. Teilinummen ja Tönö- länmäen välisessä Palojoen jokilaaksossa lajittuneita maakerroksia peittää siltti – savikerros, jonka paksuus on suurimmillaan yli 18 m.
Hienojakoisten maakerrosten alapuolella on todettu kairauksilla erit- täin karkea, kivinen maakerros. Maapeitteen kokonaispaksuus joki- laaksossa on yli 37 m.
Palojoen jokiuoma johtaa Teilinummen harjuselänteen kaakkoisosan poikki Jäniksenlinnan kaivoalueen 2 luoteispuolitse. Joen ja harju- muodostuman leikkauskohdalla maaperä on vettäläpäisevää, joten Palojoki on yhteydessä pohjavesialueen vettäjohtaviin maakerrok- siin. Mikäli pohjavedenpinta vedenoton seurauksena alenee Palojo- en vesipinnan alapuolelle, pääsee joesta imeytymään pintavettä pohjavesiesiintymään. Pohjavedenpinnan kohoaminen puolestaan johtaa Palojokeen purkautuvan veden määrän lisääntymiseen.
Pohjaveden päävirtaussuunta Jäniksenlinnan pohjavesiesiintymässä on kohti Palojoen jokilaaksoa eli Teilinummella luoteesta kaakkoon ja Tönölänmäellä kaakosta luoteeseen. Palojoen savipeitteisessä painanteessa pohjavesi on paineellista. Palojoen varressa pohjavesi purkautuu useassa kohdassa maanpintaan.
Nykyisellä tekopohjavesilaitoksella raakaveden imeytys tapahtuu Teilinummen imeytysalueella, josta veden virtaus suuntautuu kaak- koon kohti Palojoen jokivarressa joen kaakkoispuolella sijaitsevia kaivoalueita. Nykyisiltä kaivoalueilta (kaivoalueet 1 ja 2) saadaan käyttöön sekä Teilinummella muodostettava tekopohjavesi että Tö- nölänmäellä muodostuva luonnollinen pohjavesi. Teilinummen ny- kyisen imeytysalueen ja kaivoalueen välissä sijaitseva, pohjavesi- esiintymään hydraulisessa yhteydessä oleva Palojoki aiheuttaa rajoi- tuksia tekopohjaveden muodostamiselle nykyistä imeytysaluetta käyttäen (veden purkautuminen jokeen imeytystä lisättäessä).
Palojoen ja Tönölänmäen välisellä suunnitellulla tekopohjaveden muodostumisalueella kalliopinnan korkeusvaihtelut ovat huomatta- van suuret. Kalliopinta on alimmillaan ja maakerrokset paksuimmil- laan alueen luoteis – länsireunalla Palojoen varressa. Kalliopinta ko- hoaa itä – kaakkoissuntaan ja on ylimmillään Tönölänmäen ja Vä- syneennummen välisellä alueella harjumuodostuman poikki poh- jois – eteläsuunnassa johtavan kallioselänteen kohdalla. Kalliose-
länne muodostaa pohjaveden virtausta rajoittavan kalliokynnyksen ja toimii Jäniksenlinnan ja kaakkoispuolisen Kaikulan pohjavesialueen välisenä pohjavedenjakajana. Kallionpinnan korkeusvaihtelut Palo- joen ja vedenjakaja-alueen väillä ovat noin 60 m (vaihteluväli noin +20 … +80 m).
Pohjavesialueelta käytettävissä olevien kairaushavaintojen perus- teella lajittuneiden harjukerrostumien paksuus kalliokynnyksen luo- teispuolisella harjumuodostuman osalla vaihtelee välillä noin 10–
25 m. Maakerrosten koostumus vaihtelee hiekasta soraan. Alueen lounais – länsireunalla Palojoen varressa harjukerrostumia peittää savesta – siltistä koostuva tiivis pintamaakerros.
Pohjaveden havaintoputkista käytettävissä olevien mittaushavainto- jen perusteella pohjaveden pinta vaihtelee Palojoen ja Tönölänmäen välisellä harjualueella tasovälillä noin +49,1 … +54,2 m (tilanne lo- kakuussa 2006). Pohjavedenpinta on ylimmillään alueen kaakkois- osassa ja alimmillaan alueen luoteisosassa pohjaveden päävirtaus- suunnan ollessa kaakosta luoteeseen.
Suunnitellut imeytysalueet sijaitsevat pohjavesialueen kaakkoisreu- nalla Jäniksenlinnan ja Kaikulan pohjavesialueiden välisellä veden- jakaja-alueella ja vedenjakajan läheisyydessä. Kallionpinnan korke- usasema vaihtelee alueella voimakkaasti ja kohoaa ylimmillään maanpinnan tasolle (alueella sijaitsevan maa-ainesten ottoalueen pohjatasolle) saakka. Pohjavesialueiden välisen vedenjakajan sijain- ti, imeytykseen parhaiten soveltuvien alueiden paikat sekä maaker- rosten vedenjohtavuudet imeytysalueen ja vedenottoalueen välillä selvitetään alueella suoritettavien tutkimusten ja koejärjestelyjen avulla.
Imeytys Suunniteltu Tönölänmäen imeytysalue sijaitsee hakijan omistamilla Tuusulan kunnan Ruskelan kylässä olevilla kiinteistöillä Korpela RN:o 5:3, Sorala 2 RN:o 5:10, Sorala RN:o 5:7,Valtionnummi RN:o 1:12 ja Sorapaikka RN:o 4:9. TEMU-tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella tekopohjaveden laadun kannalta on edullisempaa suorit- taa imeytykset näillä alueilla. Imeyttämisen onnistuminen selvitetään suunnitelluilla tutkimuksilla.
Imeytykseen tarkoitettu raakavesi otetaan Päijänne-tunnelin Korpi- mäen pumppaamosta eli samasta paikasta, josta nykyisinkin raaka- vesi otetaan. Teilinummen imeytysalueelta rakennetaan väliaikainen siirtoputki Tönölänmäen alueelle. Samalla Korpimäen pumppaamon pumppaustehoa lisätään.
Tavoitteena on enintään 6 000 m3/d suuruinen imeytysmäärä. Ko- keen aikana ei ole tarkoitus ylittää Jäniksenlinnan vesilaitokselle lu- vassa määrättyä imeytyksen enimmäismäärää 17 000 m3/d.
Imeytetty vesi on tarkoitus pumpata ylös maaperästä joko nykyisistä kaivoista tai erikseen rakennettavista siiviläputkikaivoista. Mikäli kai- voista pumpattu vesi on laadultaan kelvollista vedenkäsittelylaitok-
sen raakavedeksi, se hyödynnetään laitoksella ja johdetaan käsitte- lyn kautta kulutukseen.
Hankkeen vaikutukset
Hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia alueen luonnontilaan. Raa- kavesi on erittäin hyvälaatuista imeytystarkoitukseen. Veden laatua seurataan koko koetoiminnan ajan.
Vähäinen pohjavedenpinnan nousu imeytyspaikkojen läheisyydessä on mahdollista. Uusien ottokaivojen sijainnista johtuen vaikutus voi olla olematon tai jopa päinvastainen. Pohjavedenpintoja seurataan lukuisissa havaintoputkissa koko koetoiminnan ajan. Mikäli haitallisia pinnankorkeuden muutoksia havaitaan, niihin on mahdollista puuttua heti.
Pohjavesialueella ei ole muita vedenottajia. Viereinen asuntoalue on vesijohtoverkon piirissä. Muualla alueella oleviin kaivoihin ei arvioida aiheutuvan haitallisia vaikutuksia.
Aikataulu Alun perin oli tarkoitus tutkia myös Kaikulan pohjavesialueen hyväk- sikäyttöä tekopohjaveden muodostamisessa. Koska Päijänne- tunnelin eteläisen osan korjaustyö aiheuttaa Rusutjärven tekopohja- vesilaitokselle käyttökatkoksen, Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitok- sen käyttökapasiteettia joudutaan nostamaan. Tämä tapahtuu huhti- kuusta 2008 elokuuhun 2008. Mikäli kokeessa päädytään mahdolli- suuksiin hyödyntää koetoiminnassa saatavaa lisävettä, se varmen- taisi vesilaitoksen vedenhankinnan niin veden laadun kuin määrän- kin osalta.
HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN
Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Tuusulan kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemi- seen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 23.8.2007.
Kuulutuksesta on erikseen lähetetty tieto asiakirjoista ilmeneville vi- ranomaisilla ja asianosaisille.
MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET
1) Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut, että suunnitellut uu- det imeytysalueet sijaitsevat Jäniksenlinnan ja Kaikulan pohjavesi- alueiden välisellä vedenjakaja-alueella siten, että noin ¼ tarkoituk- seen varatusta alueesta sijaitsee Kaikulan pohjavesialueen puolella.
Vedenjakaja-alueella olevan kalliokynnyksen sijaintia ei tarkkaan tunneta, joten vedenjakaja-alueen tutkiminen myös Kaikulan pohja- vesialueella on tarpeellista. Imeytyksen tulee vedenjakaja-alueella tapahtua siten, ettei tekopohjavettä pääse vapaasti virtaamaan Kai- kulan pohjavesialueen puolelle. Tarvittaessa imeytysjärjestelyjä on
muutettava. Tarkkailuputkia on rakennettava myös Kaikulan pohja- vesialueelle.
Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitoksen käytön laajentaminen edellyt- tää imeyttämistoimia Tönölänmäen suunnassa. Teilinummen imeyt- tämisalueen käyttöä ei voida rajattomasti lisätä, koska tällöin on olemassa vaara imeytetyn veden karkaamisesta osittain Palojokeen.
Hakemusasiakirjoissa esitetyn perusteella imeytetty kokonaisvesi- määrä näyttäisi jo ylittävän pumpatun kokonaisvesimäärän. On mahdollista että uudet hakijan omistukseen hankitut maa-alueet so- veltuvat vanhaa Tönölänmäen aluetta paremmin imeyttämisalueeksi.
Myös luonnollisesti muodostuvan pohjaveden määrästä tulee olla ai- kaisempaa tarkemmin selvillä ja määrä tulee selvittää määräajan ku- luessa. Vuonna 1977 myönnetyssä luvassa ainoastaan imeytettävän veden enimmäismäärästä määrättiin tarkasti. Lopullisessa pysyväs- sä luvassa vesimäärästä on määrättävä vanhaa lupaa tarkemmin ja lisäksi tulee harkita, olisiko pysyvässä luvassa Teilinummen ja Tönö- länmäen alueista määrättävä erikseen.
Kaivokapasiteettia on tarkoitus lisätä kaivoja rakentamalla. Olete- taan, että uudet kaivot voidaan rakentaa käytössä oleville ottamo- alueille korvaamaan joitakin vanhoja kaivoja. Toisaalta vesilain 9 lu- vun 7 §:n mukaan tutkimustarkoituksissa rakennetun tilapäisen kai- von rakentaminen ja käyttäminen omalla maalla tai alueelle, johon riittävät oikeudet, ei edellytä aina lupaa, vaikka em. lainkohdassa mainittu enimmäisvesimäärä ylitettäisiin. Tämä antaa mahdollisuuk- sia sijoittaa koetoimintaan tarkoitettuja kaivoja myös jo käytössä ole- vien ottamoalueiden ulkopuolelle. Omalle maalle sijoitetuista koekai- voista ja niiden käytöstä tuskin aiheutuu edunmenetyksiä ympäris- tössä. Ympäristökeskus ei ole löytänyt syytä sille, miksi kaikista kai- voista saatavaa vettä ei voitaisi ottaa käyttöön koejakson kuluessa.
Teilinummen tekopohjavesilaitoksen käytön laajentaminen ja uusien imeyttämisalueiden käyttöön ottaminen edellyttää pohjavesitutki- muksia ja imeyttämiskokeiden suorittamista. Myös uusia kaivoja saa- tetaan tarvita ja niiden sijoittamispaikat täsmentyvät kokeiden aika- na.
Tekopohjavesilaitokselta saadut pitkäaikaiset käyttökokemukset osoittavat, että oikein suunnitellun laitoksen vaikutukset ympäristös- sä jäävät vähäisiksi eikä niistä aiheudu korvattavia vahinkoja. Hanke ei ole luonnonsuojelulain kanssa ristiriidassa. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan luvanmyöntämisedellytykset hankkeelle ovat olemassa. Luvassa on hakijalle asetettava määräaika, mihin men- nessä on haettava pysyvää lupaa. Tällöin hakemuksessa on riittä- västi selostettava pohjavesiolosuhteita ja suoritettuja kokeita. Toi- minnan vaikutuksista on annettava arviot vesiasetuksen edellyttä- mällä tavalla. Mikäli uusille kaivoille tarvitaan luvat, sisällytetään nä- mä samaan hakemukseen.
Jäniksenlinnan tekopohjaveden käyttöä ei voida suorittaa ilman täy- dentäviä pohjavesi- ja maaperätutkimuksia. Olosuhteiden toimivuus ja oikeat toimintatavat on varmistettava koeimeytyksellä. Hankkeen tärkeyttä hakijalle korostaa lisäksi se, että suunnitelman mukaisesti toimien pystytään varmistamaan riittävä veden saanti myös Päijän- ne-tunnelin korjaustöiden aikana.
2) AA (Tapiola II RN:o 5:4, Tuusula, Ruskeala) on lausunut, hänen omistamaansa kiinteistöä Tapiola II käytetään maa-ainesten ottami- seen. Haetun imeytysalueen kiinteistöistä siihen rajoittuvat kiinteistöt RN:o 5:7 ja RN:o 1:12 sekä kiinteistö RN:o 4:9, jonka erottaa muis- tuttajan kiinteistöstä vain paikallistie. Imeytysalue ympäröisi siten muistuttajan kiinteistöä sen luoteis-, koillis- ja itäpuolelta.
Hakemuksen mukaan alueen pohjavesi saattaisi vähän nousta.
Mahdollinen pohjaveden nousu koskisi siten myös muistuttajan kiin- teistöä. Hakijan omistamien kiinteistöjen RN:o 5:7 ja RN:o 1:12 ja muistuttajan omistaman kiinteistön kesken on tehty rajasopimukset, jotka mahdollistavat kiinteistöjen välirajoilla olevien maa-ainesten ot- tamisen.
Muistuttaja on edellyttänyt, että jos lupa myönnetään
- lupa ja sen mukainen imeytys eivät ole esteenä sanottujen ra- jasopimusten toteuttamiselle
- pohjaveden mahdollinen nouseminen ei aiheuta mitään lisära- joitusta maa-ainesten ottamiselle kiinteistöllä Tapiola II
- imeytys ei muutenkaan vähennä tai haittaa maa-ainesten ot- tamismahdollisuuksia kiinteistöllä Tapiola II mukaan lukien maa-ainesten käsittely ja välivarastointi sekä työkoneiden ja kuljetuskaluston käyttö ja liikennöinti alueella
- jos rajoituksia kiinteistön Tapiola II käytölle kuitenkin aiheutuu, hakija korvaa niistä aiheutuvat menetykset täysimääräisesti HAKIJAN SELITYS
AA:n muistutuksesta hakija on todennut, että lupahakemus koskee määräaikaiseksi suunniteltua koetoimintaa vuoden 2009 loppuun saakka. Erityisesti on kysymys vain jo voimassa olevan luvan vähäi- sestä muuttamisesta varsinaisen imeytysalueen osalta. Mikäli hakija toimii voimassa olevan luvan mukaisesti imeyttäen Päijänne-vettä vain kiinteistöllä Korpela RN:o 5:3, ei pohjaveden pinnan korkeuteen tule suurtakaan muutosta, mikäli toimitaan hakemuksen kohteena olevilla kiinteistöillä RN:o 5:7 ja RN:o 1:12.
Hakija on liittänyt selitykseensä 22.3.1996 päivätyn rajasopimuksen.
Hakija on katsonut, ettei sopimusta ole miltään osin sidottu olemas- sa olevan pohjavedenpinnan korkeuteen eikä luvan mukaisella toi- minnalla ole mitään vaikutusta rajasopimuksen sisältöön. Muistutta- jan kiinteistöllä ei ole lainvoimaista ottamislupaa. Pohjavedenpinnan nousun aiheuttamia haittoja maa-ainesten otolle on täysin ennenai-
kaista pohtia, koska vedenpinnan mahdollinen nousu tiedetään vas- ta koetoiminnan yhteydessä.
Muistuttajan kiinteistö lähialueineen kuuluu tärkeäksi I-luokan pohja- vesialueeksi määriteltyyn alueeseen, jolla kaikenlainen pohjavesien pilaamiseen johtava toiminta on kielletty. Tekopohjaveden muodos- taminen ei millään tavoin muuta tätä tosiasiaa eikä koeimeytystoi- minta aiheuta tähän mitään poikkeusta. Hakijan käsityksen mukaan on epätodennäköistä, että muistuttajan kiinteistölle aiheutuu mitään korvattavaa vahinkoa. Tässä asiassa ei ole myöskään kysymys ym- päristönsuojelulain 67 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta.
YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU
Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Tuusulan seudun vesilaitos kuntayh- tymälle luvan Päijänne-tunnelista otettavan veden imeyttämiseksi te- kopohjavedeksi koetoimintana Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitok- sella Tönölänmäen alueella luvan saajan omistamilla, Tuusulan kun- nan Ruskelan kylässä sijaitsevilla kiinteistöillä Korpela RN:o 5:3, So- rala 2 RN:o 5:10, Sorala RN:o 5:7,Valtionnummi RN:o 1:12 ja Sora- paikka RN:o 4:9 ja muodostettavan pohjaveden ottamiseksi käyttöön Jäniksenlinnan pohjavedenottamosta hakemukseen liitetyn suunni- telman mukaisesti Tuusulan kunnassa.
Tämä lupa on voimassa 31.12.2009 saakka.
Vahingot Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvatta- vaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.
Lupamääräykset Luvan saajan on vesilain säännösten lisäksi noudatettava seuraavia lupamääräyksiä.
1) Pohjavettä saadaan imeyttää tekopohjavedeksi enintään 6 000 m3/d. Kokeen aikana ei saa ylittää Jäniksenlinnan tekopohjavesilai- tokselle Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksessä nro 161/1977 A määrättyä imetyksen enimmäismäärää 17 000 m3/d eikä laitoksen antoisuutta.
2) Imeytyksen on vedenjakaja-alueella tapahduttava siten, ettei te- kopohjavettä pääse vapaasti virtaamaan Kaikulan pohjavesialueen puolelle. Tarvittaessa imeytysjärjestelyjä on muutettava.
3) Luvan saajan on tarkkailtava imeytyksen vaikutuksia pohjavesi- olosuhteisiin ja pohjaveden laatuun tekopohjavesilaitoksen vaikutus- alueella Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla taval- la. Tarkkailuputkia on rakennettava myös Kaikulan pohjavesialueel- le. Imeytetyistä ja otetuista vesimääristä on pidettävä kirjaa. Imey- tyskokeilusta on laadittava selvitys, joka on toimitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Tuusulan kunnan ympäristönsuojeluviran- omaiselle.
4) Luvan saaja on vastuussa hankkeesta mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä.
5) Veden imeyttämisen aloittamisesta on ilmoitettava 60 päivän ku- luessa kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Uudenmaan ympäristö- keskukselle ja Tuusulan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Perustelut Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymän toiminta-alueella vesihuol- to perustuu pääosin Päijänne-tunnelista otettavan raakaveden imeyt- tämiseen tekopohjavedeksi. Alueella vedenkulutus on kasvussa.
Edullisimmaksi tavaksi alueen veden riittävyyden turvaamiseksi on todettu Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitoksen laajentaminen. Lai- toksen käytössä oleville imeytyskentille ei veden johtamista voida kuitenkaan enää merkittävästi lisätä. Tämän vuoksi on otettava käyt- töön uusia imeytysalueita, mikä edellyttää imeytyskokeen tekemistä.
Imeyttämisestä ei aiheudu vesilain 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuja seu- rauksia pohjavedelle eikä pohjaveden pilaantumista pohjavesialueel- la. Hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Edellytykset luvan myöntämiselle veden imeyttämiselle vuoden 2009 loppuun asti ovat olemassa.
Lainkohdat Vesilain 9 luvun 8 § Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista
Uudenmaan ympäristökeskuksen vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Luvan saaja ei voida velvoittaa hakemaan pysyvää veden imeyttämistä tekopohjavedeksi ja pohja- veden ottamista koskevaa lupaa.
AA:n muistutuksen osalta ympäristölupavirasto toteaa, ettei hank- keesta ennalta arvioiden aiheudu haittaa muistuttajan kiinteistön käytölle. Ympäristölupavirasto viittaa luparatkaisuun ja sen peruste- luihin.
KÄSITTELYMAKSU 2 300 euroa
Sovellettu säännös Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista 2 § (1388/2006)
MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.
Liite Valitusosoitus
Merja Ahti
Tapio Kovanen Juha Helin
Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet sivutoiminen ympäristö- neuvos Merja Ahti sekä ympäristöneuvokset Tapio Kovanen (tarkas- tava jäsen) ja Juha Helin. Asian on esitellyt Merja Ahti.
MA/ha
VALITUSOSOITUS
Valitusviranomainen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä mak- susta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta.
Valitusaika Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 7.12.2007.
Valitusoikeus Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuin- ympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäris- tönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset.
Valituksen sisältö Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta
- valittajan nimi ja kotikunta
- postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muut- tuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaa- sa, sähköposti vaasa.hao@om.fi)
- miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan
- valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjel- mää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla)
Valituksen liitteet Valituskirjelmään on liitettävä
- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo ai- kaisemmin toimitettu viranomaiselle
- mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti sel- vitys asiamiehen toimivallasta
Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon
Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi- Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Vali- tuskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähkö- postilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tie- tojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä.
Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot
käyntiosoite: Panimokatu 1, 00580 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki
puhelin: 020 490 121 (vaihde)
telekopio: (09) 726 0233
sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi
aukioloaika: klo 8 - 16.15
Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeuden- käyntimaksu 82 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.
