VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA — sarja A
141
r•;:r!y. ..rd, II '..i •f. :f?;.'' i. , ,,. :f. . gir"' `%..
gir: ::•.. , ~:;', ,
4 i
ist: •
t ri. ,,~.,,;:'...: ~f •1':
. ' i -Y• ,,; .:;FY.~~':~ ':tet•::. %'
tili ' '~z
r[.
l•
~k •)• i1•::v _ •Ir
r Y. ' • IS.r Y .i ~:..~Y. ;.✓ i r - c`i~ y~.. '
tr'~. L,• s.: r °•Y J:' ~' !- ;t...• irra.;. .r.~~ ;~. ,.•:x....
rq 1 r•'r s, ,r'e[,
/
'~(¢ 7•
ffi'.. j., ail. ,r : r~. l äy.. ~.S,, ~' iao:. n .,eri~ sly ~i:`~'"~:'i~..- ': ~'..ti .:iS eL::• '~yr'-~~ ~~ YD'S'1.~'•' • •,.; r..:gi..-`'rs - ,~~•; : - • • 'I.
y •.4r~.'c' .;r'r. [xti. y; ~y~~ d'li:. c .r r k
Fr°•'r.. '~, .s ~`'! ~YP:. • n.;..1r 11. • i~: •ay.' •:gas... - - _ 5
L~. rI 5' - -
.
L 1,
' ,7. ~5_Ctii:c~:aFr'. .{,'fi;•.gy.7 r,4• • ,'+•1,n• :•! '-v • ,:r7 ':r~ e rii.i, '.i ~.• .1 4`~ .'r.i.. 1• ~r~i~ .I•'' '.• - '~ .. r • .•..'.~ . .•'gee :F..: -
1vi 5 p, l r .. n~ r ~ p v'
•l7 !~ .ir. ''• .,a r, k5 { - ,i chi' J ..r'k'r'=•
4.
~•L: f.f: {w { iL t 1~ i Crr~.'r _ ''~1 r? tss H
! 7 >h 7a r ,. k• c r
Y q 4r' .f D -~•„~„x •}• l 3- L. . - ,~! 6 M12 Jr+.. t ! it r>••- .. _ 3,.I~ .. ~`.s ly > •<~- 1? :—.:~ •r
j
b S~ v . r~;,l~L- ~~ Tji• ill `~ i.~~ Y ' ~'~y ~-a
vxr ~F.
1 •`•.d d s wvy k ~i • ++1 E
cl ,.. .,rkr . 1 ~ . r t : i .. j • :.
. tiYs • ,Sel A. . 4 .i. .~ti' •c., •~.. _
v .:`M1 ~• T
C 'r, rtic•;A.44i }ir .. ~' 1T i.'a '_ ' k "'~
,~4 ~{•y •.+• ^p - y 1 •
TAPANI SUOMELA, JARI RINTALA, EILA RASMUS, MARKETTA VIRTA, HELI HERKAMAA, KIRSTI GRANLUND,
TAINA NYSTEN, RISTO MANSIKKAMÄKI, MATTI MYLLYVIRTA JA UNTO TANTTU
TUUSULAN KUNNAN HYRYLÄN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUS Helsinki 1993
141
TAPANI SUOMELA, JARI RINTALA, EILA RASMUS, MARKETTA VIRTA, HELI HERKAMAA, KIRSTI GRANLUND,
TAINA NYSTEN, RISTO MANSIKKAMÄKI, MATTI MYLLYVIRTA JA UNTO TANTTU
TUUSULAN KUNNAN HYRYLÄN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUS Helsinki 1993
Etukannen kuva: Tärkeällä pohjavesialueella sijaitseva soranottoalue on jälkihoidettu ja otettu metsätalouskäyttöön.
Teilinummen pohjavesialue Tuusulassa.
Kuva: Tuomo Hatva
Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.
VESI- JA YlV1PÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA koskevat tilaukset:
Painatuskeskus Oy, PL 516, 00101 Helsinki puh. (90) 56 601/julkaisutilaukset
ISBN 951-47-7288-1 ISSN 0786-9592 HELSINKI 1993
KUVAILULEHTI
Julkaisija Julkaisun päivämäärä
Vesi- ja ympäristöhallitus 22.3.1993
Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)
Tapani Suomela, Jari Rintala, Eila Rasmus, Marketta Virta, Heli Herkamaa, Kirsti Granlund, Taina Nysten, Risto Mansikkamäki, Martti Myllyvirta ja Unto Tanttu
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)
Tuusulan kunnan Hyrylän pohjavesialueen suojelusuunnitelma (Skyddsplanen för Hyrylä grundvattenområde i Tusby kommun)
Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm
Suunnitelma Vesi- ja ympäristöhallitus Julkaisun osat
Tiivistelmä
Uudistettu vesilainsäädäntö sekä toisaalta muunkin lainsäädännön sisältämät, pohjavesien suojelua koskevat säädökset tarjoavat mahdollisuuden hoitaa pohjavesien suojelu entistä tehokkaammin. Edellytyksenä ovat riittävät tiedot suojeltavasta pohjavesialueesta ja sillä olevista pohjavesille vaarallisista laitoksista ja toiminnoista. Laatimalla pohjavesialueelle suojelusuunnite]ma saadaan riittävät lähtökohdat pohjavesien suojelua koskevien lakisäädösten soveltamiseksi siten, että pohjavesien suojelu muodostuu riittävän tehokkaaksi ilman että muuta maankäyttöä pohjavesialueella kuitenkaan rajoitetaan tarpeettomasti. Tämän menettelyn kokeilemiseksi on laadittu suojelusuunnitelma käyttäen esimerkkikohteena Hyrylän pohjavesialuetta Tuusulan kunnassa.
Alueella todettiin olevan useita riskitekijöitä, joiden vaikutuksia selvitettiin sekä viranomaisilla jo olevan aineiston että maastokäyntien avulla. Alueelle asennettiin uusia havaintoputkia ja suoritettiin lisäksi seismistä luotausta.
Tärkeimmiksi riskitekijöiksi todettiin vanhat, pääosin jo loppuun hyödynnetyt maa-ainesten ottoalueet, tienpito ja liikenne, huoltoasemat, hautausmaa, asfalttiasema, lämpökeskus, paikallisen varuskunnan laitokset, elementtitehdas, lämmitysöljysäiliöt sekä viemäriverkostoon kuuluvat laitteet ja rakenteet. Lisäksi löytyi melkoinen joukko laitoksia, joiden aiheuttama pohjavesien pilaantumisriski arvioitiin vähäiseksi. Suunnittelun yhteydessä laadittiin riskien poistamiseksi tarvittavat toimenpidesuositukset sekä nimettiin vastuuviranomaiset. Samoin laadittiin toimenpidesuositukset uusille laitoksille ja toiminnoille. Pohjaveden sekä vedenottamon veden laadun seurannasta annettiin suositukset.
Asiasanat (avainsanat)
Pohjavesi, suojelu, suunnittelu, Hyrylä, Tuusula
Muut tiedot
Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN
Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisu
sarja A 141 951-47-7288-1 0786-9592
Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus
45 Suomi Julkinen
Jakaja Kustantaja
Painatuskeskus Oy Vesi- ja ympäristöhallitus
PL 516, 00101 HELSINKI PL 250, 00101 HELSINKI
Ei
PRESENTATIONSBLAD
Utgivare Utgivningsdatum
Vatten- och miljöstyrelsen 22.3.1993
Författare (uppgifter om organet: namn, ordförande, sekreterare)
Tapani Suomela, Jari Rintala, Eila Rasmus, Marketta Virta, Heli Herkamaa, Kirsti Granlund, Taina Nysten, Risto Mansikkamäki, Martti Myllyvirta och Unto Tanttu
Publikation (även den finska titeln)
Skyddsplanen för Hyrylä grundvattenområde i Tusby kommun (Tuusulan kunnan Hyrylän pohjavesialueen suojelusuunnitelma)
Typ av publikation Uppdragsgivare Datum för tillsättandet av organet
Plan Vatten- och miljöstyrelsen
Publikationens delar
Referat
Den förnyade vattenlagstiftningen samt å andra sidan stadgor gällande grundvattenskydd som ingår i andra lagar erbjuder en möjlighet att sköta grundvattenskyddet allt effektivare. En förutsättning är att man har tillräckligt information gällande både grundvattenområdet som skall skyddas och de inrättningar och verksamheter, som befinner sig i grundvattenområdet. Genom att utarbeta en skyddsplan för grundvattenområdet får man tillräckliga utgångspunkter för att tillämpa stadgor gällande grundvattenskydd så att skyddet blir tillräckligt effektivt utan att onödigt begränsa annat nyttjande av markområdet. För att pröva denna metod har man utarbetat en skyddsplan med Hyrylä grundvattenområde i Tusby kommun som exempel.
Man upptäckte flera riskfaktorer i grundvattenområdet. Deras påverkan på grundvattnet utredades med hjälp av materialet som myndigheterna redan hade och också genom kontrollbesök i området. Nya observationsrör installerades i marken och en seismisk terrängundersökning utfördes.
Man konstaterade, att de viktigaste riskfaktorerna är gamla, oftast redan utnyttjade grustäktområden, vägunderhåll och trafik, bilservicestationerna, en begravningsplats, en asfalttillverkningstation, en värmecentral, en lokal garnison, en betongelementfabrik, brännoljecisterner samt avloppsvattennätets utrustningar och konstruktioner. Man upptäckte också flera anstalter, vilka förorsakade en obetydlig grundvattenrisk. Vid planeringen utarbetade man rekommendationer för att eliminera risker och utsåg också de ansvarliga myndigheterna. Man utarbetade även grundvattenskyddsrekommendationer för nya anstalter och verksamheter. Man gav rekommendationer gällande övervakning av grundvattenkvaliteten både i marken överallt i grundvattenområdet och i vattentäkten.
Sakord (nyckelord)
Grundvatten, skydd, planering, Hyrylä, Tuusula
Ovriga uppgifter
Seriens namn och nummer ISBN ISSN
Vatten- och miljöförvaltningens publikationer -
serie A 141 951-47-7288-1 0786-9592
Sidantal Språk Pris Sekretessgrad
45 Finska Offentlig
Distribution Förlag
Tryckericentralen Ab Vatten - och miljöstyrelsen
PB 516, 00101 HELSINGFORS PB 250, 00101 HELSINGFORS
DOCUMENTATION PAGE
Published by Date of publication
National Board of Waters and the Environment 22.3.1993
Author(s)
Tapani Suomela, Jari Rintala, Heli Herkamaa, Marketta Virta, Kirsti Granlund, Taina Nysten, Risto Mansikkamäki, Eila Rasmus, Martti Myllyvirta and Unto Tanttu
Title of publication
Groundwater protection plan for Hyryla groundwater area in Tuusula commune
Type of publication Commissioned by
Plan National Board of Waters and the Environment Parts of publication
Abstract
Improved water legislation and, on the other hand, the regulations concerning groundwater protection which are included in other legislation make it possible to protect groundwater with increased efficiency. What is needed is adequate information about the groundwater areas and the hazardous activities found on them. By preparing a groundwater area protection plan it is possible to get adequate starting point for implementing groundwater protection legislation so as to make grounwater protection efficient enough but not to limit land use on the area needlessly much.
To test this method a groundwater protection plan was made for the Hyryla area in Tuusula commune.
In the area, several risk factors were found. Their impact on the groundwater was estimated with the help of the documents already in posession of the authorities. Inspections were made, new groundwater monitoring tubes were installed and a seismic research was made.
It was found that the most important risk factors were old depleted soil excavating areas, highway and road maintenance, traffic, car service stations, a cemetery, an asphalt producing plant, a therminal plant, the installations of a local military base, a concrete element producing plant, heating fuel oil tanks and the pipelines and other equipment of the sewerage system. Also, many plants and shops with neglible pollution risk were found.
Recommendations to eliminate the risks and a list of the authorities responsible to supervise this were included in the plan, as were also necessary groundwater protection reguirements for new activities. A monitoring plan to supervise the quality of both the groundwater and the water on the intake was also made.
Keywords
Groundwater, water protection, planning, Hyryla, Tuusula
Other information
Series (key title and no.) ISBN ISSN
Publications of the Water and Environment 951-47-7288-1 0786-9592 Adminintration - series A 144
Pages Language Price Confidentiality
45 Finnish Public
Distributed by Publisher
Painatuskeskus Oy National Board of Waters and the Environment
PHP.O.BOX FIN-00101 HELSINKI, FINLAND P.O.BOX FIN-00101 HELSINKI, FINLAND
0 ALKUSANAT
Pohjavedellä ja tekopohjavedellä on suuri merkitys maamme vedenhankinnassa.
Niiden osuuden yleisten vesilaitosten jakamasta vesimäärästä on ennustettu nousevan nykyisestä hieman yli puolesta jopa 70...75%:iin vuoteen 2010 mennessä. Haja—asutus on meillä perinteisesti käyttänyt vedenhankinnassaan yksinomaan pohjavettä ja tulee käyttämään jatkossakin.
Pohjavesien merkitys on tiedostettu myös vesilaissa, jossa on hyvin tiukat pohjavesien suojelua koskevat säädökset. Toisaalta valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesien suojelun tavoiteohjelmasta vuoteen 1995 asetetaan pohjavesien suojelulle tiettyjä erityistavoitteita. Vesi— ja ympäristöhallinnon tehtäviin kuuluu sekä edistää vedenhankintaa että huolehtia yleisenä vesilain valvontaviranomaisena pohjavesien suojelusta.
Pohjavesien suojelussa on huolehdittava siitä, että suojelutoimenpiteet muodostuvat riittävän tehokkaiksi ilman, että muuta maankäyttöä rajoitetaan tarpeettomasti. Tätä varten tarvitaan asianmukaisiin tutkimustuloksiin perustuvaa suunnittelua.
Oheinen pohjavesialueen suojelusuunnitelma on tehty vesi— ja ympäristöhallituksen, Helsingin vesi—ja ympäristöpiirin, Tuusulan kunnan sekä Tuusulan Seudun Vesilaitos Kuntainliiton yhteistyönä.
Helsingissä 16.6.1993
Tapani Suomela
SISÄLLYS
ALKUSANAT ... 6
1 YLEISTA ... 9
2 YLEISKUVAUS HYRYLÄN POHJAVESIALUEESTA ... 11
3 ALUEEN HYDROGEOLOGISET OMINAISUUDET ... 12
3.1 Pohjaveden virtaussuunta ... 12
3.2 Pohjaveden korkeus ... 13
3.3 Pohjaveden korkeuden vaihtelu ... 13
3.3 Orsivesi ...13
3.4 Rantaimeytyminen ...13
4 POHJAVEDENOTTAMOT JA —OTTAMOALUEET ... 13
4.1 Antoisuus ...15
4.2 Vedenottomäärät ...15
4.3 Veden laatu ...15
5 ALUEELLA HAVAITUT RISKITEKIJÄT ... 17
6 TOIMENPIDESUOSITUKSET ... 31
6.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnat ... 32
6.2 Uudet laitokset ja toiminnat ... 38
6.3 Valvonta ja seuranta ...40
7 TOIMENPITEET VAHINKOTAPAUKSISSA ... 41
8 MALLINTAMINEN ...42
9 YHTEENVETO ...44
KIRJALLISUUS ...45
1 YLEISTÄ
Pohjavesien suojelussa pyritään turvaamaan maamme pohjavesivarojen käyttökelpoisuus rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä pohjavesialueilla. Suojelu pyritään lisäksi hoitamaan ennalta ehkäisevästi, sillä jo tapahtuneiden pohjavesivahinkojen korjaaminen on usein kallista ja vaikeaa.
Toimivien ja perustettavien pohjavedenottamojen ympärille on jo pitkään muodostettu vesilain 9 luvun 20§:n mukaisia vesioikeudellisia suoja—alueita. Niiden määrä on kuitenkin useistakin syistä jäänyt vähäiseksi pohjavesialueiden lukumäärään nähden.
Tällaisen suoja—alueen muodostaminen on pitkällinen prosessi, johon lisäksi liittyy useita valitusmandollisuuksia ylempiin oikeusasteisiin. Korvauskysymyksistäkin on yhä edelleen esiintynyt erilaisia näkemyksiä, vaikka niissä ei suoraan laista lukien pitäisi olla juurikaan epäselvyyttä. Toisaalta suoja—aluetta ei voida perustaa pohjavesialueelle, jolla ei vielä ole pohjavedenottamoa tai jonka hyödyntämiseksi ei vielä ole tehty hakemusta vesioikeudelle. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maamme pohjavesialueiden suojelu ei käytännössä ole ainakaan yksin suoja—alueita perustamalla hoidettavissa.
Vesilain ja yleensä pohjavesien suojeluun välillisestikin liittyvän lainsäädännön kehittyminen on toisaalta lisännyt mahdollisuuksia hoitaa pohjavesien suojelu muilla tavoin kuin suoja—alueita perustamalla. Vesilakia muutettiin joulukuussa 1987 mm.
siten, että pohjaveden pilaamiskielto sisältää nykyisin myös vaarantamisen käsitteen sekä lisäksi erityissäädöksiä tärkeistä ja muista vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista. Rakennuslainsäädääntöön perustuvalla maankäytön sääntelyllä voidaan olennaisesti edesauttaa pohjavesien suojelua, samoin terveydenhoitolain mukaisella sijoituspaikkalupamenettelyllä, joka syksystä 1992 lähtien sisältyy osana ympäristölupamenettelyyn. Maa—ainesten otto on maa—aineslain voimaantultua useimmissa tapauksissa luvanvaraista toimintaa. Kemikaalilainsäädäntö siihen liittyvine lupa— ja ilmoitusmenettelyineen tarjoaa mahdollisuuden poistaa vaarallisten aineiden varastoinnista ja käsittelystä aiheutuva pohjavesien pilaantumisriski. Asetus vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa mm. pohjavesille vaarallisten laitosten sijoittumiseen ja vesiensuojelutoimenpiteisiin.
Pohjavesien suojelua edesauttavia säädöksiä sisältyy lisäksi mm. jätehuolto— ja öljyvahinkojentorjuntalainsäädäntöön sekä eräisiin torjunta—aineita koskeviin säädök- siin.
Kuten nähdään on pohjavesien suojelijalle käytettävissä jo varsin mittava valikoima erilaisia lakisäädöksiä, johin pohjavesien suojelu on mahdollista perustaa. Ongelmana on tähän asti ollut se, miten yllä mainittuja lainkohtia tulisi kussakin yksittäistapauksessa soveltaa. On puuttunut tietoja sekä ao. pohjavesialueesta että sillä olevista laitoksista ja muista toiminnoista. Samoin on yleensäkin puuttunut tietty kokonaisvaltaisuus ja —näkemys yksittäisiä ratkaisuja tehtäessä. Lakisäädöksetkin ovat olleet hajallaan eri puolilla lainsäädäntöä, ja asioihin on tavallisesti oettu kantaa silloin, kun käytännön tilanteet ovat sitä vaatineet.
Vesistöjen suojelussa on jo pitkään laadittu vesistökohtaisia vesiensuojelun yleissuunnitelmia, joissa on mm. käyty läpi vallitseva tilanne, asetettu yleistavoitteet sekä harkittu likaajakohtaiset vesiensuojelusuositukset toimenpideaikatauluineen. Näitä suosituksia on sitten vesioikeusprosesseissa pyritty saamaan velvoitteiden muotoon.
10
Pohjavesien suojelu poikkeaa pintavesien suojelusta oleellisesti niin perusrakenteeltaan kuin yksityiskohdiltaankin. Kuitenkin on edellä esitettyjen seikkojen perusteella virinnyt ajatus pyrkiä samanlaiseen suunnitelmallisuuteen pohjavesialueidenkin suojelussa.
Vesi- ja ympäristöhallitus on 23.10.1991 julkaissut valvontaohjeen pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadinnasta. Tällaisen suunnitelman yleisperiaatteena on se, että asianomaiselta pohjavesialueelta kerätään riittävät perustiedot ja laaditaan toimenpi- desuositukset. Sen jälkeen tätä suunnitelmaa käytetään ohjeena vesilakia valvottaessa, maankäyttöä suunniteltaessa, sijoituspaikkalupia myönnettäessä, maa-aineslakia sovellettaessa jne. Itse suunnitelmalla ei vielä ole sanktiovaikutuksia. Ne tulevat voimaan vaihe vaiheelta edellä mainittuja lakeja sovellettaessa. Suunnitelma ja sen soveltaminen käytäntöön eivät myöskään yleensä aiheuta vedenottajalle kor- vausvevoitteita.
Suojelusuunnitelmamenettely on herättänyt kunnissa kiinnostusta, ja tällä hetkellä on valmisteilla useita tällaisia suunnitelmia. Tässä raportissa käsitellään suunnitelmaa, joka on laadittu Tuusulan kunnan Hyrylän pohjavesialueelle vesi- ja ympäristöhallituksen, Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin, Tuusulan kunnan sekä Tuusulan Seudun Vesilaitos Kuntainliiton yhteistyönä.
Raportin laadintaan ovat osallistuneet seuraavat henkilöt:
Dipl.ins. TAPANI SUOMELA vesi- ja ympäristöhallituksesta on toiminut projektin johtajana ja on koonnut ja muokannut raportin tekstin sekä pääasiassa vastannut riskinarvioinnista sekä toimenpideohjelman laadinnasta
Fil.kand. JARI RINTALA Helsingin vesi- ja ympäristöpiiristä on koonnut pro gradu - työnsä yhteydessä suunnitelmaa varten mittavan perusaineiston ko. pohjavesialueesta, sen hydrogeologiasta ja sillä vallitsevista riskitekijöistä. Häntä on avustanut ympäris- tösuunnittelija EILA RASMUS Tuusulan kunnasta
Diplins. MARKETTA VIRTA sekä fil.kand. HELI HERKAMAA, molemmat Helsingin vesi- ja ympäristöpiiristä, ovat osallistuneet riskinarviointiin sekä toimenpideohjelman laadintaan. Herkamaa on lisäksi toiminut projektiryhmän sihteerinä
Hydrologi I{IRSTI GRANLUND sekä fil.kand. TAINA NYSTEN ovat vastanneet suunnitelmaa laadittaessa suoritetusta matemaattisesta mallinnuksesta
Lisäksi ympäristönsuojelupäällikkö RISTO MANNIKKAMÄKI Tuusulan kunnasta sekä toimitusjohtaja MARTTI MYLLYVIRTA sekä diplins. UNTO TANTTU Tuusulan Seudun Vesilaitos Kuntainliitosta ovat toimittaneet arvokasta lähdeaineistoa ko. pohjavesialueelta sekä laatineet perusteet lukuun 7 "Toimenpiteet vahinkotapauksissa"
2 YLEISKUVAUS HYRYLÅN POHJAVESIALUEESTA
Hyrylän pohjavesialue sijaitsee glasifluviaalisessa harju/deltakompleksissa Tuusulan kunnassa noin 25 km Helsingistä pohjoiseen. Suojelusuunnitelman kohteeksi on rajattu noin 3 km2:n laajuinen alue, joka kattaa pääpiirtein Koskenmäen pohjavedenottamoii valuma—alueen.
Tutkimusalueen maaperän pinnankorkeus vaihtelee huomattavasti ollen välillä N60 +35...+80. Keskimääräinen pinnankorkeus on noin N60 +60. Aluetta ympäröivien savialueiden korkeustaso on n. N60 +42...+50. Tuusulanjärvi, johon pohjoispuolinen muodostumisalue rajoittuu, on keskimäärin korkeustasolla N60 +37,8.
Alue on ollut pääosin paksujen hiekka— ja sorakerrostumien peitossa. Siellä on luonnontilaisena ollut vain vähän kalliopaljastumia, mutta runsaan soranoton ja rakentamisen takia kallio on nykyisin monin paikoin näkyvissä. Laajat kalliopaljastumat, joihin myös suunnitelma—alue rajoittuu, sijaitsevat alueen etelä— ja kaakkoisosassa.
Alueen läpi kulkee kallioperää rikkova murroslaakso. Se on osa Etelä—Suomen pisimmästä murroslaaksosta, joka ulottuu Siuntion Pikkalasta Lahteen asti.
Suunnitelma—alue kuuluu harjujaksoon, joka alkaa Hyvinkäältä ja jatkuu lähes yhtenäisenä kuusikymmentä kilometriä Suomenlahteen Kallvikin harjuun.
Glasifluviaalinen jakso koostuu kapeista harjuselänteistä ja laajemmista deltoista.
Suunnitelma—alueella deltoja edustavat alueen pohjoisosassa sijaitseva Nummenkangas sekä alueen eteläosa.
Maakerrosten paksuus, jatkuvuus ja karkeusaste vaihtelevat kyseisessä harjujaksossa suuresti. Myös kerrosten kaltevuuksissa on huomattavia eroja. Yleensä kerrokset viettävät muodostuman pinnan suuntaisesti tai hieman sitä jyrkemmin. Deltoissa kerrokset ovat lähes vaakasuoria ja usein keskenään yhdensuuntaisia. Toisinaan kerrokset jatkuvat vain lyhyitä matkoja ja saattavat kiilautua toistensa väliin.
Muodostuman pintaosissa esiintyy paikoin rantakerrostumia, jotka ovat jopa 5...6 metriä paksuja. Rantakerroksen alla voi olla yli metrinkin paksuisia savikerroksia, jotkra erottavat rantakerrostuman primaarisesta glasifluviaalisesta aineksesta.
Savikerrroksen puuttuessa rantakerrostuman ainesta ja glasifluviaalista ainesta on vaikea erottaa toisistaan, koska niillä on samanlainen rakenne ja kerroksellisuus.
Maa—aines on muodostumisalueella lähinnä hiekkaa ja soraa. Harjun ydinosassa sijaitsevat muodostuman karkeimmat kerrokset aineksen ollessa pääosin hienoa hiekkaa. Syvemmällä on soraista hiekkaa ja hiekkaista soraa. Paikoin tavataan silttiä ja savea välikerroksina esimerkiksi Koskenmäen vedenottamon kohdalla, jossa paksujen hiekka—ja sorakerrosten välissä on 1..2 m:n savikerros.
Suunnitelma—alueella on runsaasti laitoksia ja toimintoja, jotka yleisesti on katsottu pohjavesille vaarallisiksi. Siellä on asutusta sekä monimuotoista teollisuutta, jonka aiheuttamista mahdollisista pohjavesiriskeistä ei ennen suunnitelman laatimista ollut selkeää kuvaa. Alueella on suoritettu voimaperäistä maa—ainesten ottoa, joka paikoitellen vielä jatkuu. Ottoalueiden jälkihoito on pääosin suorittamatta. Alueella kulkee myös vilkkaasti liikennöityjä teitä, joilla todennäköisesti kuljetetaan myös ns.
12
vaarallisia aineita. Lisäksi tien kunnossapito jo sinällään aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaraa. Alueella oli aikaisemmin sattunut pohjaveden pilaantumistapauksia.
Kun Koskenmäen pohjavedenottamo on eräs Tuusulan Seudun Vesilaitos kuntainliiton tärkeimpiä vedenottamoita, on todettava, että pohjaveden suojelutarve alueella on suuri. Koskenmäen vedenottamolla ei ole vesioikeudellisia lähi— ja kaukosuojavyöhykkeitä. Vesioikeudellisen suoja—alueen muodostaminen alueelle olisikin varsin työläs prosessi, jossa eturistiriidat saattaisivat muodostua melkoisiksi.
Pohjavesien suojelun hoitaminen suojelusuunnitelmamenettelyllä näytti siten varsin perustellulta ratkaisulta.
3 ALUEEN HYDROGEOLOGISET OMINAISUUDET
Suojelusuunnitelmassa käsitelty alue ulottuu kahdelle tärkeälle pohjavesialueelle. Sen pääosa, eteläpuoli, on osa Hyrylän pohjavesialueesta nro 0183501, ja pohjoisosa puolestaan kuuluu Rusutjärven pohjavesialueeseen (nro 0183503). Hyrylän pohjavesi— alueella sijaitsevat myös Amer Oy:n pohjavedenottamot ja Rusutjärven pohjavesialueella Rusutjärven pohjavedenottamo.
Alueen eteläpuoli rajoittuu etelässä kallioihin, idässä kallioihin ja moreenimaastoon, lännessä kallioihin ja savikoihin sekä luoteessa kallion murroslaaksoon. Etelässä olevat kalliokohoumat muodostavat vedenjakaja—alueen, joka erottaa Koskenmäen ja Amer Oy:n pohjavedenottamoiden valuma—alueet.
Suunnittelualueen pohjoisosa rajoittuu lännessä siltti— ja savimaalajeihin, pohjoisessa kallioihin, idässä savikkoihin ja Tuusulanjärveen sekä kaakossa ja etelässä kallion murroslaaksoon. Pohjoisessa olevat kalliokynnykset muodostavat vedenjakaja—alueen.
3.1 Pohjaveden virtausspunta
Pohjaveden päävirtaussuunta Hyrylän pohjavesialueen puolella on kaakosta luoteeseen kohti Koskenmäen pohjavedenottamoa. Pohjaveden gradientti on pääosalla aluetta noin 2 o/oo ja lähellä ottamoa jopa 16 o/oo. Rusutjärven pohjavesialueen puolella päävirtaussuunta on luoteesta kaakkoon, niin ikään Koskenmäen ottamoa kohti.
Pohjaveden gradientti vaihtelee välillä 13.. .18 0/00.
Maa—aineksen vedenläpäisevyys alueella vaihtelee huomattavasti. Pohjavesiputkien asentamisen yhteydessä tehtyjen tutukimusten mukaan maalajien vedenläpäisevyydet alueella vaihtelevat välillä 1,4x10-6...9,8x10-3 m/s. Nämä tulokset vastaavat lähinnä siltin ja hienon hiekan vedenläpäisevyysarvoja.
Muodostumisalueella olevat kalliokynnykset vaikuttavat paikallisesti pohjaveden virtaussuuntiin Nummenkankaan koillisosassa ja urheilukeskuksen pohjoispäässä.
Myös Järvenpääntien eteläpuolella on laaja kalliokynnys.
3.2 Pohjaveden korkeus
Pohjavedenpinnan korkeus suunnittelualueella vaihtelee huomattavasti, mikä johtuu pääosin alueen topografian jyrkästä vaihtelusta. Hyrylän pohjavesialueen puoleisella eli alueen pääosalla korkeus on keskimäärin 52...54 metriä. Pohjaveden pinta laskee jyrkästi urheilukeskuksen pohjoispäästä kohti Koskenmäen vedenottamoa, missä se on tasolla N60 +35,50.
Rusutjärven pohjavesialueen puolella pohjavedenpinta laskee jyrkästi kohti Koskenmäen ottamoa ja Tuusulanjärveä. Korkeimmillaan pohjavedenpinta on Nummenkankaan eteläosassa tasolla N60 +53.
3.3 Pohjaveden korkeuden vaihtelu
Suunnittelualueen eteläosassa sijaitsevalta pohjaveden mittausasemalta saatujen pitkäaikaisten havaintosarjojen perusteella on voitu seurata pohjaveden muodostumista ja korkeudenvaihteluja alueella. Vaihteluväli on vuosina 1968...1984 ollut 137 cm.
Kuukausittaiseksi vaihteluksi on vuosina 1968...1973 saatu keskimäärin 21 cm.
Pohjaveden pinta on yleisesti korkeimmillaan keväällä. Hyrylän mittausasemalla on pohjaveden kevätnousuksi saatu keskimäärin 35 cm.
Pohjavedeksi joutuvan veden osuudeksi havaintoasemalla on mitattu n. 60%
sadannasta. Lisäksi on laskettu, että 100mm:n lisäys sadantasummassa aiheuttaa 21cm:n nousun pohjaveden korkeudessa.
3.3 Orsivesi
Suunnittelualueella esiintyy orsivettä monin paikoin. Sitä tavataan eri syvyyksillä.
Maa—ainesten oton yhteydessä on on paikoin poistettu orsivesikerroksia.
3.4 Rantaimeytyminen
Tuusulanjoki kulkee Koskenmäen pohjavedenottamon valuma—alueen läpi.
Hydrogeologisten olosuhteiden vuoksi on mahdollista, että Tuusulanjärven vettä voi Tuusulanjoen kautta imeytyä pohjavedeksi.
4 POHJAVEDENOTTAMOT JA --OTTAMOALSJEET
Suunnittelualueen rajauksesta johtuen alueella on vain yksi pohjavedenottamo, Koskenmäen ottamo. Sen perustamisessa tarvittavat pohjavesitutkimukset suoritettiin vuosina 1947 ja 1948. Vedenottamo rakennettiin Tuusulanjoen varrelle kallioperän heikkousvyöhykkeeseen vuonna 1951.
Vedenotto tapahtuu yhdeksän metriä syvästä kuilukaivosta, jonka halkaisija on kolme metriä. Koska se on rakennettu ennen vesilain voimaantuloa, ei vedenotolle ole
14
tarvittu vesioikeuden lupaa eikä suurinta sallittua vedenottomäärää ole määritelty.
Varsinaiselle vedenottamoalueelle vesioikeus on antanut suoja—aluemääräykset, muttamuutoin suoja—aluetta ei ole muodostettu. Ottamo siirtyi vuonna 1986 Keravan kaupungin omistuksesta Tuusulan Seudun Vesilaitos Kuntainliiton omistukseen.
j1fk\
-_
m %
,t~ ~ .'/.~ ~ ':
o.~ ': Q~
9 1e \3391,
1,~ 6.~ '•—_ 'a •moi` Le••tl i —:— , ~` _. _,~. ih .\t9 — — ~deaC. ~.i:
:7j..
~
\ \
utiorirene ....M ~ `~ t i • r.. - \ ~ , ~~,
1 ^ua
n .
/.,^)
i ,,~ ."c_~
i 1~O "~~- • W.547i,. 11-- ~i. ~~ \ w% ,o
5- A• :v'ö -`- -~, '__ "ä-,U
Krm. ~`\' ~f 2i.ä` ~iikkglz~~o~ .. P '• iso I52:6}S t ~~~ Viii. ~Zi,~i" `~ . S ! - - ,
MERKKIEN SELITYS ( ,,` , ttEUso
Po1javcsa1uccnrja ros _ — '
Pohjavesialueen varsinaisen N W'.
nvuodostumisalucen raja /f •t: <a ~,%r . vd~sb57: ; ~•~
Kallioperän ruhjevyohyke ' ii :f. t
Vesioikeuden määräämä pohja- j s •r l '' _ ' r ;
vedenottamon suo a-alue ~ v'
(x, Pohjavedcnpinnan havainto- i •N,
putki \
Vudenpinnan havainto ;i '~; -;;:3:> !
kaivossa ri _ _} _•~
0 P(iliiavcdcnottaimo
w.4e.iv Polljavcdcnpinnan korkeus 1991
Pohjaveden hu(iliahnva ~' — . T l
— aussnuWla , f ___
-.-..-- I>ohja\,cden paikallinen N,illausSUunta
Kuva 1. Alueen dr e hy g olo g 0 in n e kartta.
4.1 Antoisuus
Ottamon perustamiseen liittyvissä pohjavesitutkimuksissa on Koskenmäen pohjave- denottamon antoisuudeksi arvioitu 2600 m3 vuorokaudessa. Myöhemmin tehtyjen valuma—aluetarkastelujen perusteella antoisuudeksi on arvioitu noin 2000...3000 m3/d.
Koskenmäen pohjavedenottamolta saatavasta vedestä on noin 70% eli 2200 m3/d arvioitu tulevan Hyrylän pohjavesialueelta ja loput 30% (800 m3/d) Rusutjärven pohjavesialueelta pohjoisesta.
Tutkimuksissa on pidetty myös mahdollisena, että suunnittelualueella voi edellä mainitun mukaisesti imeytyä Tuusulanjoen vettä tekopohjavedeksi. Lisäksi ottamolle voi kallion heikkousvyöhykkeen kautta kertyä pohjavettä kaukaa suunnittelualueen ulkopuoleltakin.
4.2 Vedenottomäärät
Koskenmäen pohjavedenottamo on Tuusulan Seudun Vesilaitos Kuntainliiton toiseksi tärkein pohjavedenottamo. Sen osuus on 10% vesilaitoksen koko kapasiteetista.
Vedenotto siitä on aloitettu vuonna 1953. Siitä otetun pohjaveden määrä on vaihdellut suuresti vesilaitoksen kokonaistarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi vuosina 1989...1990 kuukausikeskiarvona laskettu vedenottomäärä vaihteli välillä 2090...3180 m3/d.
4.3 Veden laatu
Ottamoa perustettaessa suoritetun koepumppauksen yhteydessä pohjaveden laatu todettiin Koskenmäen pohjavedenottamolla erittäin hyväksi. Pääasiallisena ongelmana oli veden korkeahko rautapitoisuus. Pohjaveden laadulle aiheutti tuolloin uhkaa lähistöllä sijainnut nahkatehdas, joka laski jätevetensä suoraan Tuusulanjokeen.
Tutkimuksissa todettiin pohjaveden laatu syvemmällä paremmaksi kuin pohja- vesivyöhykkeen pintaosassa. Tämän perusteella suositeltiin varsinaisen vedenoton suorittamista 10...14 metrin syvyydestä. Nykyisin käytössä olevan kuilukaivon syvyys on 9 metriä.
Koskenmäen pohjavedenottamon vesi on säilynyt laadultaan hyvänä, ja nykyäänkin se täyttää Kaupunkiliiton hyvälle raakavedelle asettamat laatuvaatimukset sekä myös sosiaali— ja terveyshallituksen asettamat vaatimukset ja tavoitteet. Koskenmäen ottamosta saadun veden keskimääräisiä laatutietoja on esitetty taulukossa 1.
Koskenmäen pohjavedenottamon veden nitraattipitoisuus on ollut korkeahko verrattuna muilta suurehkoilta (>1500 m3/d) pohjavedenottamoilta saatavan veden vastaaviin pitoisuuksiin. Pitkällä aikavälillä nitraattipitoisuus on laskenut, mutta viimeisten viiden vuoden aikana toisaalta jälleen lievästi noussut.
iiig/I
11 r-
16
1986 0- 1987 1988 1989 1990
VUOSI
Kuva 2. Koskenmäen vedenottamon nitraattipitoisuuden kehityssuunta vuosina 1986-91.
Taulukko 1. Koskenmäen vedenottamon raakaveden keskimääräisiä laatutietoja.
1986-90 1972-75 1953-55
pH—luku 6,6 8,6 6,9
Sähkönjohtavuus mS/m 23,4 19,7 12,6
Kloridi Cl mg/l 28,7 22,3 10,0
KMnO4 kulutus mg/l 2,7 3,0 3,6
Ammonium NH4 mg/1 0 0,1 e.a.
Nitriitti NO2 mg/l 0 0,01 0
Nitraatti NO3 mg/1 9,0 11,5 17,0
Rauta Fe mg/1 0,12 0,06 0,11
Mangaani Mn mg/l 0,001 0,050 0
Sulfaatti SO4 mg/l 30 23 8
Happi 02 mg/1 9,0 7,7 e.a.
Väri Pt mg/1 4 3 2
Kokonaiskovuus odH 5,0 4,9 2,7
e.a. = ei analysoitu
Kyseinen nitraattipitoisuus johtunee pääasiassa ilman epäpuhtauksista, liiallisesta maa—
ainesten otosta, lannoitteista, asutuksesta, hautausmaatoiminnasta ym.
Nitraattipitoisuuden lasku puolestaan on ilmeisesti johtunut viemäriverkoston rakentamisesta ja maatalouden vähenemisestä suunnittelualueella.
Koskenmäen vedenottamon veden kloridipitoisuus on kohoamassa. Tämä saattaa johtua teiden suolauksesta sekä suolan varastoinnista lähellä ottamoa. Myös sähkönjohtavuus on lisääntynyt lähes samassa suhteessa.
Pohjaveden pH—arvo on Koskenmäen ottamon vedessä ollut melko alhainen. Vuonna 1990 se oli vain 6,3. Pohjaveden pH—arvoa kohotetaan lisäämällä veteen kalkkia vedenottamolla. Samalla vähennetään liiallisen hiilidioksidin esiintymistä pohjavedessä.
Bakterologisesti alueen pohjavesi on ollut moitteetonta. Samoin raskasmetallipitoisuudet ovat olleet hyvin alhaiset. Poikkeuksena oli vuosi 1972, jolloin raakaveden kadmiumpi- toisuus oli 0,01 mg/l, miä ylittää raaka— ja talousvedelle asetetut laatutavoitteet.
mg/1 mS/m
30 25 20 15 10 5
r
30 25 20
15
to
1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 vuosi
.—Kloridipitoisuus 'Sähkönjohtavuus
Kuva 3. Koskenmäen vedenottamon raakaveden keskimääräinen kloridipitoisuus ja sähkönjohtavuus vuosina 1955 — 90.
5 ALUEELLA HAVAITUT 1USKITEKIJÄT
Pohjavesialueen suojelusuunnitelman laadinnalla pyritään muun ohella siihen, että mahdolliset pohjavesivahingot voidaan estää ennakolta. Uudet pohjavesille vaaralliset laitokset ja toiminnat pyritään ensisijaisesti ohjaamaan muualle tai, ellei tämä ole käytännössä mahdollista, ainakin eliminoimaan pohjavesien pilaantumis— ja muuttu- misriski riittävin rakenteellisin suojatoimenpitein ja toiminnallisin rajoituksin.
Vaikeamman ongelman muodostavat pohjavesialueilla jo olevat tällaiset laitokset ja toiminnat, joiden siirtäminen muualle ei useinkaan tule kyseeseen. Suojelusuunnitelman eräs tärkeä osa on tällaisten riskitekijöiden kartoittaminen ja arviointi.
Suunnitelma—alueella olevien riskitekijöiden kartoitus suoritettiin vuoden 1991 aikana käyttäen menettelyä, jossa ensin käytiin läpi Tuusulan kunnalla sekä Helsingin vesi— ja ympäristöpiirillä jo oleva aineisto, josta saatuja tietoja täydennettiin puhelinhaastatteluil- la, laitoskäynneillä, maastotarkastuksilla sekä kenttätutkimuksilla.
Laitoskäynneillä selvitettiin laitoksilla käytettävät ja varastoitavat pohjavettä vaarantavat aineet. Lisäksi selvitettiin laitoksilla suoritetut pohjavesien suojaustoimenpiteet sekä mahdollinen varautuminen vahinkotapauksiin. Samoin selvitettiin varastointi— ja käsittelyjärjestelmien tekninen taso. Laitoskäyntejä suoritettiin yhteensä 34.
Täydentäviä pohjavesitutkimuksia suoritettiin lähinnä Hyrylän entisen kaatopaikan läheisyydessä.
Seuraavassa tarkastellaan lähemmin merkittävimpiä alueella todettuja pohjavesille vaarallisia toimintoja ja laitoksia. Lisäksi esitetään taulukko pohjavesille vähemmmän vaarallisiksi arvioiduista kohteista.
0 L-
1950 J 0
1990
Maa
—ainesten otto
Liiallinen ja suunnittelematon maa—ainesten otto vaikuttaa muodostuvan pohjaveden laatuun ja määrään. Osa näistä muutoksista voidaan tietyissä olosuhteissa katsoa vesilain ja myös maa—aineslain vastaisiksi. Lisäksi pohjaveden luonnollinen suoja ulkoisia päästöjä vastaan heikkenee tai poistuu kokonaan. Tätä aihetta on tarkemmin käsitelty mm. vesi— ja ympäristöhallituksen, Geologian tutkimuskeskuksen ja tielaitoksen yhteisessä tutkimusprojektissa "Maa—ainesten oton vaikutus pohjaveteen" sekä myös vesi— ja ympäristöhalliltuksen valvontaohjeessa nro 49 "Maa—ainesten ottoon kohdistuva valvonta vesi— ja ympäristöviranomaisten kannalta".
Suunnitelma—alueella sijaitsee kolme suurta soranottoaluetta, nimittäin Sulan, Urheilukeskuksen ja Nummenkankaan soranottoalueet. Näistä vain Sulan alueella tapahtuu nykyisin maa—ainesten ottoa.. Lisäksi Fallbackantien parantamisen yhteydessä otetaan maa—aineksia. Niiltä suunnittelualueen osilta, jotka eivät ole jo muussa käytössä, on nykyisin otettu jo lähes kaikki hyödyntämiskelpoiset maa—ainekset.
Suunnittelualueen pinta—alasta on entistä tai nykyistä maa—ainesten ottoaluetta yhteensä noin 23%. Tällä hetkellä ottopaineita on lähinnä ns. raviradan alueella.
Urheilukeskuksen soranottoalueella otto on käynnistetty jo 1950—luvulla. Ottoalue käsittää n. 19% suunnittelualueesta. Oton aikana ei pohjavesien suojeluun kiinnitetty erityistä huomiota, mikä ennen maa—aineslain voimaantuloa olikin yleistä. Otto on paikoin ulotettu pohjavesipinnan alapuolelle. Lammikoita on sittemmin täytetty, mutta vielä nykyisinkin alueella on kaksi lammikkoa. Suojakerrospaksuus on alueella riittämätön, jopa alle yhden metrin.
Jälkihoito on alueella jäänyt pääosin tekemättä. Lisäksi pohjaveden pinnan alapuolelle on haudattu ongelma—, teollisuus— ja talousjätteitä. Alueen pohjoispäätä on vielä viime aikoinakin täytetty rakennusjätteillä.
Alue on yleiskaavassa osoitettu virkistys— ja urheilukäyttöön. Sen pääasiallinen käyttökohde on urheilukeskus, jossa on mm. tennis— ja jääkiekkohalli sekä urheilu— ja tenniskentät. Jälkikäyttöä on vaikeuttanut pohjaveden pinnan yläpuolelle jätetyn maakerroksen ohuus. Tämän takia on mm. urheilukeskuksen viemärit jouduttu rakenta- maan pohjaveden pinnan alapuolelle, ja kellarirakenteiden tekeminen alueelle on ollut mahdotonta.
Alueella oleva iso pohjavesilammikko on myös virkistyskäytössä uimapaikkana.
Soranottoalueen eteläosassa on epävirallinen motocrossin harjoittelualue.
Nummenkankaan soranottoalue sijaitsee osittain suunnittelualueella sen pohjoispäässä.
Alueelle sijoittuva ottoalueen osa käsittää n. 9% Koskenmäen vedenottamon poh- joispuolisesta muodostumisalueesta. Laajamittainen soranotto silloisella Hankkijan omistamalla alueella aloitettiin 1960—luvun puolivälissä. Soranottoon oli Länsi—Suomen vesioikeuden lupa.
Maa—ainesten otto on vaikuttanut Nummenkankaan pohjavesiolosuhteisiin. Mm. alueella todettuja orsivesivyöhykkeitä on oton yhteydessä poistettu. Soranotto on paikoin ulotettu tasolle N60 +55, vaikka vesioikeuden päätöksen sallima alin ottotaso oli N60 +57.
Toisaalta ottoa ei aina ole ulotettu sallitullekaan tasolle alueella esiintyvien kalliokyn- nysten vuoksi. Otto alueella päättyi vuonna 1974. Oton vaikutuksia seurattiin
velvoitetarkkailulla, jonka mukaan merkittäviä muutoksia pohjaveden laadussa ei ainakaan oton aikana todettu.
Jälkihoito on alueella jätetty tekemättä alkuperäisistä suunnitelmista ja vesioikeuden päätöksen lupaehdoista huolimatta. Aluetta ei ole tasoitettu eikä pintamaita levitetty ottoalueelle. Nykyään aluetta täytetään sekalaisilla pintamailla ja jopa öljysorajätteillä.
Alueen jälkikäytöstä ei vielä ole tehty päätöksiä. Alkuperäisissä suunnitelmissa esitettiin, että alueesta tehtäisiin oton päätyttyä kerros— ja rivitaloalue. Nykyisin sitä käytetään mm. lumenkaatopaikkana.
Sulan soranottoalue on suunnittelualueen eteläosassa. Se käsittää n. 10% Koskenmäen ottamon eteläpuolisesta valuma—alueesta.Siellä sijaitsee entinen betonivalimo, joka on ottanut soraa alueelta jo 1930—luvulla. Soranotto alueella jatkuu edelleen. Paikoin sitä rajoittavat kalliokynnykset.
Jälkihoito on täälläkin jäänyt suorittamatta. Niillä osin aluetta, joilla suojakerros on jätetty erityisen ohueksi (< 2m), on kuopan pohjia täytetty osittain pintamailla ja muilla epämääräisillä aineksilla. Vielä nykyisin suojakerrospaksuus alueella on keskimäärin yli kaksi metriä.
Sulan soranottoalue on pääosin kaavoitettu tai tarkoitus kaavoittaa teollisuuskäyttöön.
Alueella on jo nykyisin useita toimintoja ja laitoksia, joita ei yleisesti tulisi pohjavesi— alueelle sijoittaa. Siellä on mm. asfalttiasema ja autojen huoltoliikkeitä. Lisäksi aluetta käytetään epävirallisena moottoriurheilun harjoittelupaikkana, ja siellä on myös vaihdettu öljyjä huolimattomasti sekä poltettu autoja.
Tienpito ja liikenne
Suunnittelualueella on runsaasti vilkasliikenteisiä teitä, joilla suoritetaan muun ohella vaarallisten aineiden kuljetuksia. Yksityiskohtaisia tietoja kuljetetuista ainemääristä ei ole saatavilla. Kuten muuallakin on pääosa kuljetetuista vaarallisista aineista ollut ilmei- sesti palavia nesteitä.
Vilkkaimmat tiet suunittelualueella ovat Hyrylän keskustan eteläpuolella sijaitseva Tuusulanväylä, jonka liikennemäärä on enimmillään ollut 20 000 ajoneuvoa vuorokau- dessa, sekä suunnittelualueen luoteisosassa sijaitseva Hämeentie. Vilkkaasti liiken- nöidyistä teistä ovat Koskenmäen pohjavedenottamon suojaamisen kannalta sijaintinsa kannalta vaarallisimpia Tuusulanväylä, Hämeentie ja Koskenmäentie, joista viimeksi mainittu sivuuttaa Koskenmäen ottamon vain n. 100m:n päästä. Koskenmäentiellä on rajoitettu kuorma—autoliikennettä, mikä vähentää onnettomuusriskiä.
Tiesuolauksen pohjavesivaikutuksista on viime aikoina saatu uusia tietoja, joiden mukaan suolaus voi jatkuessaan aiheuttaa pohjaveden pilaantumista. Haitta ilmenee lähinnä veden syövyttävyyden lisääntymisenä, mikä puolestaan aiheuttaa haittoja vesijohdoille ja vesikalusteille.
Tiemestaripiiriltä ja Tuusulan kunnalta saatujen tietojen mukaan suunnittelualueella käytetään liukkauden torjuntaan natriumkloridia vuosittain noin 65...70 tonnia, josta tielaitoksen osuus on noin 60 tn. Alueen tiet on melkein kaikki kestopäällystetty, joten pölynsidontaan tarvittavaa kalsiumkloridia ei alueella juurikaan käytetä.
20
'• . casf . AP/° ,PY ` i TUUSULA AI NUMME KAAN SORAxoT LUE
AP 4 1Ati= L < - m'`
°~
_.'~ Mani
P.. .
AP's V \~ j
l
F 1 •.
'S' Pv3
' EP S
v' -
- ~ . •
8R2 • 3
)
(~ _ .IURREILUICESKURSENAP SORAEOTTClU,UE
s'
f;
;
J vi o AP i P
. _ 2-i .f P -- I'.
'~ ;, . ~1 / SULP N SoRzu•,OTTOALUE j-
n /
c o
Kuva 4. Koskenmäen vedenottamon muodostumisalueella olevat soranottoalueet (rasteroitu) esitetty yleiskaavassa 2010.
Koskenmäen pohjavedenottamon raakaveden kloridipitoisuus on korkeahko, noin 30 mg/l. Myös muodostumisalueella sijaitsevissa kaivoissa on paikoin havaittu korkeita kloridipitoisuuksia. Tiesuolauksella on tähän todennäköisesti ollut vaikutusta.
Suolavarastot
Tiesuolan varastointi on tiesuolan levittämisen ohella ollut eräs pohjavesiä vaarantava tekijä suunnittelualueella. Siellä on kaksi suurehkoa varastoa. Toinen kuuluu tielaitok- selle, toinen Tuusulan kunnalle. Pohjaveden kloridipitoisuus on molempien varastojen vaikutusalueella monikymmenkertainen luonnontilaiseen verrattuna.
Tieiaitoksen suolavarasto on ollut alueella vuodesta 1972 lähtien. Se sijaitsee pitkittäisharjun ydinosassa, jossa aines on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa ja soraa.
Pohjaveden virtaussuunta on varastolta kohti Koskenmäen ottamoa, jonne on matkaa n.
700m. Lisäksi varaston ympäristössä on useita yksityisten kiinteistöjen talous- vesikaivoja.
Varastossa on säilytetty keskimäärin lähes 1500 tonnia natriumkloridia. Varasto on uusittu joitakin vuosia sitten. Lattiarakenteessa on päällimmmäisenä betoni, jonka alla on asfaltti ja sora sekä alimmaisena muovikalvo. Varastoon pääsevät pienet vesimäärät valuvat lattialla olevaan umpikaivoon, joka tyhjennetään tarvittaessa. Lisäksi varaston edustalla on samanlainen umpikaivo, johon kertyvät betonireunuksella rajatulta varaston etupiha—alueelta tulevat pintavedet. Suolavarastossa sijaitseva suolaliuossäiliö on betoniin valettu, lukittu terässäiliö.
Ennen varaston uusimista pohjavesien suojausjärjestelyt olivat puutteelliset, ja suolaa on voinut päästä pohjaveteen useistakin syistä. Tielaitoksen oman kaivon vedessä on 1970—
luvun alkupuolella kloridipitoisuus ollut yli 100 mg/l, ja vielä talvella 1990 81 mg/l.
Tällä hetkellä suolan pääsy pohjaveteen on vielä mahdollista piha—alueelta asfalttimur- tumien kautta sekä pintavesien mukana.
Varastossa on myös suoritettu kalsiumkloridin säkkivarastointia. Se lopetettiin vuonna 1991.
Kunnan suolavarasto on sijainnut alueella 1960—luvulta asti. Viimeksi se on sijainnut Urheilukentän sorakuopan pohjalla. Pohjaveden virtaussuunta on varastolta Koskenmäen pohjavedenottamolle päin, jonne on matkaa n. 1600 m. Lisäksi kunnan suolavaraston vaikutuspiirissä on useita yksityisten kiinteistöjen kaivoja.
Suolavaraston maaperässä on todettu kloridia enimmillään 430 mg/kg. Pohjavedenkin suolapitoisuus on ollut korkea, 40...60 mg/l. Suolavaraston pohja on osittain asfaltoitu, mutta sadevesiviemäröinti puuttuu, joten pintavedet päätyvät välittömästi pohjavedeksi.
Varasto on poistettu kuopasta suojelusuunnitelman laatimisen aikana. Aikaisempien suolapäästöjen vaikutus näkyy pohjaveden laadussa mutta poistuu laimentumisen kautta.
Suolan levityskalustoa säilytetään kunnanvaraston alueella, mistä ainakin pienehköt suolapäästöt ovat aikaisemmin olleet mahdollisia. Nykyisin kaluston peseminen piha— alueella on kiellettyä, kunnes alue on saatu viemäröidyksi.
Huoltoasemat
Suunnittelualueella on neljä huoltoasemaa, jotka kaikki sijaitsevat pohjavesialueen reunavyöhykkeellä. Niiden sijainti ottamoon nähden sekä maaperäolosuhteet käyvät ilmi seuraavasta taulukosta.
Taulukko 2. Huoltoasemien maaperä— ja pohjavesiolosuhteet
Huoltoaseman etäisyys pohjaveden pv—pinnan maalaji
nimi veden— virtaus— etäisyys maan
ottamoon (m) suunta pinnasta (m)
Kesoil 2 000 sivuaa 5,5 Hk, sil-lic
Shell 1 000 sivuaa ei pv:tä Ka, Hk/Sr
(pintavalunta)
Teboil 800 sivuaa ei tietoa täytemaa
siMr/siHk
Union 1 200 sivuaa n. 8 Hk
22
Huoltoasemat ovat melko vanhoja. Shell—huoltamo on perustettu noin v. 1960, Hyrylän Autohuolto — TB v. 1966, Union — Huolto v. 1977 ja Kesoil — huoltamo v. 1979.
Niiden rakenteet ovatkin pohjavesien suojelun kannalta monessa suhteessa puutteelliset.
Huoltoasemilla tapahtuva polttoaineiden jakelu ja pesu sekä autojen huolto ja pesu (paitsi Union—Huollolla) voivat aiheuttaa vaaraa pohjaveden laadulle.
Laitoskäyntien yhteydessä kävi ilmi, että näillä huoltoasemilla on useita säiliöitä, jotka eivät rakenteeltaan täytä nykyisiä vaatimuksia tai joiden suojauksesta nykyisellä huoltoaseman hoitajalla ei ollut tietoa. Vuodonilmaisujärjestelmällä varustettuja säiliöitä ei ollut yhdelläkään huoltoasemalla.
Maanalaisten polttoainesäiliöiden tilavuus näillä huoltoasemilla on yhteensä 280 m3. Säiliöiden tilavuudet ja lukumäärät ovat seuraavat.
m3 70
60
50
40
30
20
10
0
KESOIL SHELL TEBOIL UNION
©Maanal.bens.säiliöt ®Maanal.pö.säiliöt ©MaanaI.dies.siiliöt ❑Maanpää1.d-säiliöt
Kuva 5. Huoltoasemien maanalaisten ja maanpäällisten polttoainesäiliöiden tilavuudet (kappalemäärät on pylväiden päällä).
Säiliöt tarkastetaan ja puhdistetaan noin 10 vuoden välein. Shell—Huoltamolla tarkastus on viimeksi suoritettu v. 1991, Union—Huollolla v. 1989, Hyrylän Autohuolto—TB:llä 1987 ja Kesoil—Huollon säiliöistä osa on tarkastttu v. 1987. Muutoin tarkkaillaan polttoaineen määriä säiliöissä mittatikun avulla, jolloin ainakin suuremmat äkilliset ainehävikit on mahdollista todeta.
Alueen huoltoasemista Hyrylän Autohuolto TB:llä ja Shell—huoltamolla on maanpäälliset dieselsäiliöt, joista öljyn pääsy täytön tai tankkauksen yhteydessä maaperään ja pohjaveteen on mahdollista. Erityisesti TB:n säiliön ympärillä maaperä oli öljyyntynyttä.
Säiliöiden putkistojen kunnosta huoltoasemien hoitajilla ei yleensä ollut tietoa. Hyrylän Autohuolto TB:llä putket ovat jonkin verran siirtyilleet täytemaan liikkeiden takia.
Öuyjätteitä huoltoasemilla kertyy lähinnä moottoriajoneuvojen öljynvaihtojen yhteydessä sekä lisäksi öljynerottimien tyhjennyksissä. Lisäksi huoltamotoiminnassa kertyy vähäisiä määriä muitakin öljyisiä jätteitä kuten käytettyjä öljysuodattimia ja öljyistä purua. Jäteöljyjen määrät on esitetty seuraavassa taulukossa.
kertyy vähäisiä määriä muitakin öljyisiä jätteitä kuten käytettyjä öljysuodattimia ja öljyistä purua. Jäteöljyjen määrät on esitetty seuraavassa taulukossa.
on
11
KESOIL SHELL TEBOIL UNION
Kuva 6. Huoltoasemilta vuosittain kertyvän jäteöljyn määrä
Kiinteät jäteöljysäiliöt sijaitsevat kaikilla alueen huotoasemilla asianmukaisesti suojatuissa sisätiloissa. Tosin Kesoil—huoltamolla jäteöljysäiliötä ei saada suoraan tyhjennettyä, vaan jäteöljy joudutaan välivarastoimaan tynnyreissä suojaamattomalla alueella. Kaikilla huoltamoilla Shell—huoltamoa lukuunottamatta sijaitsee ulkotiloissa yksittäisiä suojaamattomia öljytynnyreitä, ja niitä ympäröivä maaperä oli paikoin pahasti öljyyntynyt.
Alueen huoltoasemien liuotinsäiliöt sijaitsevat sisätiloissa, ja ne on suojattu asianmukaisesti. Moottoriajoneuvojen pesuvedet johdetaan yleensä erotuskaivojen kautta yleiseen viemäriin. Liuotinjätteet toimitetaan Ekokem Oy.11e käsiteltäviksi.
Romuakkuja kertyy näillä huoltamoilla yhteensä n. 200 kpl vuodessa. Shell—huoltamoa lukuunottamatta varastointijärjestelyt olivat puutteelliset.
Ongelmajätteitä koskevien säädösten mukaan on mm. öljynerottimien tarkastuksista ja tyhjennyksistä pidettävä kirjaa. Tämä kirjanpito puuttui kaikilta em. huoltamoilta.
Polttoaineiden jakelualueiden rakenteissa oli puutteita kaikilla em. huoltamoilla.
Parhaimmassa kunnossa jakelualue oli Shell—huoltamolla, jossa asfaltti oli ehjää ja paikoin jakelupisteiden ympärillä oli betonipäällyste. Huonoimmassa kunnossa jakelualue oli Kesoil—huollolla ja Hyrylän Autohuolto TB:llä, joissa asfaltti oli rakoillutta ja osa jakelupisteistä sijaitsi kokonaan suojaamattomalla maaperällä.
Jakelualueiden pintavesien johtamisessa oli myös puutteita. Union—Huollolla ja Kesofil—huollolla jakelualueelta puuttuu sadevesiviemäröinti. Kesoil—Huollolla pintavedet pääsevät lisäksi esteittä rikkinäiseen pohjavesikaivoon. Hyrylän Autohuolto TB:llä on sadevesiviemäröinti, mutta öljynerotuskaivo puuttuu. Sadevesiviemärien purkauspaikka ei ollut tiedossa, kuten ci myöskään Shell—Huoltamolla. Kaikilla asemilla piha—alueen kallistukset olivat epämääräiset, joten pintavesiä pääsee virtaamaan myös muualle kuin sadevesikaivoihin.
24
Hautausmaat
Arkkuhautaustoiminnasta aiheutuu tehtyjen selvitysten mukaan eräitä pohjavesivaikutuksia, jotka kuitenkin todettiin niin lieviksi, ettei pohjaveden pilaantumisesta voitu puhua. Vainajien vaikutusta ei ole selkeästi voitu osoittaa. Sitä vastoin maaperän kerrosrakenteen rikkominen, viherrakentaminen sekä lannoitteiden käyttö aiheuttivat pohjavedessä laadunmuutoksia.
Suunnittelualueella oleva Patjalan hautausmaa käsittää merkittävän osan ( 8 ha) Koskenmäen pohjavedenottamon pohjoispuolella olevasta valuma—alueesta. Maaperä on hautausmaalla vettä hyvin johtavaa soraa ja hiekkaa. Se sijaitsee lähimmillään vain n.
500 metrin päässä Koskenmäen pohjavedenottamolta. Sen uusi osa sen sijaan sijaitsee noin kilometrin päässä vedenottamosta. Pohjaveden päävirtaussuunta on hautausmaalta ottamolle päin.
Hautausmaalle on haudattu vuodesta 1896 lähtien noin 10 000 vainajaa. Nykyisin hautauksia suoritetaan noin 160 vuodessa. Hautaustoiminta tullaan jatkossa keskittämään hautausmaan luoteiskulmaan, siis ottamolta kauimpana sijaitsevaan kohtaan.
Hautaustasot sijaitsevat huomattavasti varsinaisen pohjavesivyöhykkeen yläpuolella.
Maaperän läpäisevyydestä johtuen aluetta ei ole tarvinnut salaojittaa.
Hautausmaalla käytettävien lannoitteiden yhteinen typpimäärä on n. 214 kg vuodessa ja fosforimäärä 182 kg vuodessa.
Asfalttiasemat
Suunnittelualueella sijaitsee Asfaltti Tenhunen Oy:n asfalttiasema, jossa tuotetaan asfalttia n. 10 000 to vuodessa. Asema on toiminnassa .2..3 tuntia päivässä noin 100 päivänä vuodessa. Nykyisen asema on ollut toiminnassa vuodesta 1987. Toinen, huomattavasti pienempi asema toimi alueella vv. 1956.. .1985. Nykyisellä asemalla on sijoituspaikkalupa vuoden 1995 loppuun.
Asema sijaitsee sorakuopan pohjalla noin 2100 metrin päässä Koskenmäen ottamolta.
Pohjaveden virtaussuunta on asemalta ottamolle päin. Maaperä asemalla on hiekkaa ja soraa. Kiinteistön länsiosia on täytetty muutaman metrin paksuudelta täytemailla.
Alueen länsireunalla on pohjavesikaivo, jossa pohjaveden pinta on noin 6 metriä aseman sijaintitasoa alempana.
Asemalla o n. 8 m3:n kevytpolttoöljysäiliö, joka on suojattu teräsaltaalla. Säiliön päällä ei ole sijoituspaikkaluvassa edellytettyä katosta. Kevyttä polttoöljyä kuluu laitoksella n.
60 m3 vuodessa.
Asfalttiasemilla käytettävä bitunii ei ole vesiliukoista eikä se normaalilämpötilassa imeydy. maaperään. Bitumiemulsioita asemalla käytetään n. 4000 1/a, ja se varastoidaan suojaamattomalla maaperällä 200 litran tynnyreissä. Se voi kulkeutua maaperään ja edelleen pohjaveteen.
Alueella on lukuisia tynnyreitä suojaamattomalla maaperällä. Osassa niistä saattaa olla myös pohjavesiä likaavia aineita.
