uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies
ISBN 978-952-61-3201-3
Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Suomalaiset pitävät urheilusta. Suuret kisat ovat katsotuimpia tv-ohjelmina.
Urheilua harrastetaan yli 10 000 seurassa ja sadat tuhannet kansalaiset ovat mukana
liikuntatoiminnassa. Urheilujohtajat vaikuttavat kansalaisten liikuntaharrastuksiin,
mutta myös mielentilaan ja jopa kansallisylpeyteen. Tässä väitöskirjassa
tutkitaan, miten urheiluliikettämme on johdettu viime vuosikymmeninä ja miten vapaana kansalaistoimintana syntynyt liike on
sopeutunut yhteiskunnallisiin muutoksiin.
TAPANI HAUTAMÄKI
DISSERTATIONS | TAPANI HAUTAMÄKI | MENESTYKSEN JA ROMAHDUKSEN TIE | No 206
TAPANI HAUTAMÄKI
MENESTYKSEN JA ROMAHDUKSEN TIE
Suomalainen urheilujohtaminen 1960-luvulta 2010-luvun lopulle
MENESTYKSEN JA ROMAHDUKSEN TIE
SUOMALAINEN URHEILUJOHTAMINEN 1960-LUVULTA 2010-LUVUN LOPULLE
Tapani Hautamäki
MENESTYKSEN JA ROMAHDUKSEN TIE
SUOMALAINEN URHEILUJOHTAMINEN 1960-LUVULTA 2010-LUVUN LOPULLE
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 206
University of Eastern Finland Joensuu
2019
Grano Oy Jyväskylä, 2019
Sarjan toimittaja / vastaava toimittaja: Markus Mättö Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-3201-3 (nid.) ISBN: 978-952-61-3202-0 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Tekijän osoite: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto
KUOPIO FINLAND
Tohtoriohjelma: Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa Ohjaajat: Dosentti Arto Nevala, FT
Historia- ja maantieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU SUOMI
Erikoistutkija Jarmo Mäkinen, YTT Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus JYVÄSKYLÄ
SUOMI
Esitarkastajat: Dosentti Erkki Vasara, VTT Helsingin yliopisto
HELSINKI SUOMI
Erikoistutkija Jouko Kokkonen, FT Liikuntatieteellinen Seura
HELSINKI SUOMI
Vastaväittäjä: Professori Pasi Koski, FT Opettajankoulutuslaitos Turun yliopisto
TURKU SUOMI
Hautamäki, Tapani
The road of success and collapse. Finnish sport management from the 1960s to the end of the 2010s.
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2019
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 206 ISBN: 978-952-61-3201-3 (print)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3202-0 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
In this doctoral thesis, leadership in the Finnish sport movement is studied from the 1960s until the end of the 2010s. The beginning of the physical activity and sport movement dates back to the end of the 19th century when at first mostly among the intelligentsia people started paying attention to the development of body culture.
Organizing of physical activity at the beginning of the previous century started as free civic activity.
From the standpoint of leadership, in the history of sport movement, there are two significant critical periods. Both critical periods are strongly related to social development. In the 1960s, the Finnish society changed extremely rapidly. Along the change in the economic structure, physically hard work diminished and working hours became shorter. The significance of physical activity for public health was emphasized and the hold of government officials became stronger. In the 1980s, the Act on the Promotion of Sports and Physical activity came into affect. It made the sport movement, which acted as a civic organization for decades, officially a politically guided social player.
It can be stated that the strong leadership period in the sport movement started in the1960s. Leadership theories developed elsewhere in the world spread to Finland.
Part of the sport movement put them quickly into operation. In the 1980s, our greatest sport organization SVUL closely followed the implementation of different kinds of leadership theories in the business world and successfully applied them in their own operations. Leadership examined as leadership actions in the sport movement rose at that time to an unseen level that has not been reached again.
Leadership in the sport movement disappeared in the second critical period, at the beginning of the 1990s. The Finnish economy sunk into deep depression, and SVUL that had invested in business operations fell into financial difficulties. It was saved merely by government support. In that situation, the sport movement was reorganized under the leadership of the government. The former central organization was replaced by a new organization, SLU, Suomen Liikunta ja Urheilu ry. However, the organization made involuntarily did not acquire a strong position; instead of unification, the sport movement became more fragmented. At the same time, the guiding by government officials expanded and even reached the operative level.
When SLU turned out to be a disappointment, they started to structurally unify the sport movement. After different phases, in the year 2016, we were in a situation in which the operations of the movement, apart from provincial areas, were unified
under one single national central organization, the Finnish Olympic Committee.
During the last decade, reformations have simplified and clarified the structure of the sport movement. However, a functional leadership system and leadership that works according to it have not been able to be restored in the movement. It can be said that one of the basic problems is that not even after decades of co-operation, the distribution of tasks between Ministry of Education and Culture and the sport movement has not clarified.
Keywords: Management, Leading, Management Doctrine, Strategy, Vision, Organization, Sport Organization, Society, Analysis
Hautamäki, Tapani
Menestyksen ja romahduksen tie. Suomalainen urheilujohtaminen 1960-luvulta 2010-luvun lopulle.
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2019
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 206 ISBN: 978-952-61-3201-3 (nid.)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3202-0 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Tässä väitöskirjassa tutkitaan suomalaisen urheiluliikkeen johtamista 1960-luvulta 2010-luvun lopulle. Liikunta- ja urheiluliikkeen alku ajoittuu 1800-luvun loppupuo- lelle, jolloin ensin lähinnä sivistyneistön parissa ryhdyttiin kiinnittämään huomiota ruumiinkulttuurin kehittämiseen. Liikunnan järjestäytyminen ja organisoituminen alkoi viime vuosisadan alussa vapaana kansalaistoimintana. Urheilulla on ollut Han- nes Kolehmaisen päivistä lähtien tärkeä osa suomalaisen identiteetin kehittymisessä.
Vielä nytkin lähetykset suurista urheilukisoista ovat television katsotuimpia ohjelmia ja voitot saavat tuhannet ihmiset kerääntymään toreille juhlimaan sankareitaan.
Johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna urheiluliikkeen historiassa on kaksi mer- kittävää murroskautta. Molemmat murrokset linkittyvät vahvasti yhteiskunnalliseen kehitykseen. 1960-luvulla suomalainen yhteiskunta muuttui hyvin nopeasti. Elinkei- norakenteen muutoksen myötä fyysisesti raskas työ väheni ja työaika lyhentyi. Lii- kunnan kansanterveydellinen merkitys korostui, julkisen vallan ote siitä lujittui ja 1980 astui voimaan liikuntalaki. Se liitti vuosikymmeniä vapaana kansalaisjärjestönä toimineen urheiluliikkeen virallisesti poliittisesti ohjattavaksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi.
Voidaan myös sanoa, että 1960-luvulla urheiluliikkeessä alkoi vahva johtamisen kausi. Suomeen levisi tuolloin muualla kehitettyjä johtamisoppeja ja osa urheiluliik- keestä otti niitä nopeasti omaan käyttöönsä. 1980-luvulla suurin urheilujärjestömme SVUL seurasi tarkasti erilaisten johtamisoppien käyttöönottoa liikemaailmassa ja so- velsi niitä menestyksellisesti omaan toimintaansa. Johtamistoimintona tarkasteltuna johtaminen nousi tuolloin urheiluliikkeessä tasolle, jota ei ollut aikaisemmin eikä ole ollut sen jälkeen.
Johtajuus urheiluliikkeessä katosi toisessa murroksessa, 1990-luvun alussa. Suo- men talous vajosi syvään lamaan ja liiketoimintoihin sijoittanut SVUL ajautui talou- delliseen ahdinkoon, josta sen pelasti vain valtion tuki. Tuossa tilanteessa valtion joh- dolla urheiluliike organisoitiin uudelleen ja entisten keskusjärjestöjen tilalle tuli uusi järjestö, SLU, Suomen Liikunta ja Urheilu ry. Väkisin synnytetty järjestö ei kuitenkaan saanut vahvaa asemaa, vaan yhdistymisen sijasta urheiluliike pirstoutui entisestään.
Samalla julkisen vallan ohjailu lisääntyi ja ulottui jopa operatiiviselle tasolle saakka.
Kun SLU osoittautui pettymykseksi, urheiluliikettä lähdettiin yhdistämään raken- teellisesti. Eri vaiheiden jälkeen päästiin vuonna 2016 tilanteeseen, jossa liikkeen toi- minnot maakunnallisia alueita lukuunottamatta yhdistettiin yhden valtakunnallisen keskusjärjestön, Suomen Olympiakomitean alle. Kymmenen viime vuoden aikana
uudistukset ovat yksinkertaistaneet ja selkeyttäneet urheiluliikkeen rakennetta. Toi- mivaa johtamisjärjestelmää ja sen mukaista johtajuutta liikkeeseen ei kuitenkaan ole saatu palautettua. Yhtenä perusongelmana voidaan pitää sitä, että vuosikymmenien yhteistyönkään jälkeen Opetus- ja kulttuuriministeriön ja urheiluliikkeen välinen teh- tävänjako ei ole selkiytynyt.
Avainsanat: johtaminen, johtajuus, johtamisoppi, strategia, visio, arvot, organisaatio, urheilu liike, julkinen valta, analyysi, arviointi
ESIPUHE
ÄÄNEENAJATTELUN SEURAUKSET
Olen pitkään työskennellyt erilaisissa yrityksen kehittämistehtävissä, tutkijana, kou- luttajana, toimintamallien kehittäjänä. Olen toiminut myös yritysjohtajana. Jossakin tilanteessa tulin ääneen ajatelleeksi, että voisikohan aiheesta tehdä väitöskirjan. Kol- legani Juha ”Juni” Vainio sattui ajatteluni kuulemaan ja kertoi siitä Vierumäen urhei- luopistolla. Opiston edustaja oli todennut, että jos se kerran sellaista ajattelee, eikö se voisi tehdä väitöksensä urheilujohtamisesta, kun sellaista ei ole tehty. Muutaman yön yli nukuttuani tulin tulokseen, että miksipä ei.
Tutkimukseni on ollut mielenkiintoinen matka liikunnan, urheilun ja ennen muuta liikuntapolitiikan maailmaan. Valtaosa suomalaisista harrastaa jotakin liikuntaa ja seuraa urheilutapahtumia. Varmaan kuitenkin vain harvat tuntevat tarkemmin sitä koneistoa, joka mahdollistaa ja ylläpitää liikunta- ja urheilutoimintaa. Kysymyksessä on hyvin monitahoinen apparaatti, tuhansine järjestöineen, kymmenine tuhansine työntekijöineen ja satoine tuhansine talkoolaisineen. Kun olen tutkimusmatkallani tutustunut tähän kokonaisuuteen, jota kutsun urheiluliikkeeksi, olen joutunut monta kertaa pohtimaan, voiko sitä ylipäätään johtaa. Ja jos voi, miten johtaminen siinä ta- pauksessa on määriteltävä. Toivon, että tutkimukseni auttaa lukijaa saamaan parem- man käsityksen siitä, millaista urheilujohtaminen valtakunnan tasolla on ja kuinka monenlaisia monelta taholta kumpuavia paineita johtamiseen kohdistuu.
Tutkimusmatkaani en ole tehnyt yksin. Ohjaajinani ovat toimineet dosentti Arto Nevala ja erikoistutkija Jarmo Mäkinen, jonka omat tutkimukset ovat auttaneet mi- nua eteenpäin. Projektin aikana ajatukseni Artosta ovat vaihdelleet hämmästyksestä kunnioitukseen ja ihailuun. Jos ei väitöskirjan tekeminen ole pieni juttu, ei ole väitös- kirjan ohjaaminenkaan. Ei ainakaan silloin, kun sen tekee niin pedantisti kuin Arto on sen tehnyt. Häneltä saamani palaute on puuttunut pienimpiinkin teknisiin yksi- tyiskohtiin, mutta samalla avartanut kokonaisnäkemystäni ja saanut tarkastelemaan tapahtumia uusista näkökulmista. Artolla on aina ollut aikaa vastata kysymyksiini ja antaa apua, jopa ulkomaanmatkoiltaan. Kiitän myös tutkimukseni esitarkastajia dosentti Erkki Vasaraa ja erikoistutkija Jouko Kokkosta ohjeista, jotka saivat minut tarkistamaan työtäni monin paikoin ja vastaväittäjääni professori Pasi Koskea otta- mastaan tehtävästä. Kiitos myös Hannu Itkoselle, joka osallistui työni tarkastamiseen ja Jorma Savolalle, joka ilmestyi kuin tyhjästä rinnalleni ja on ollut kiitettävällä tavalla sparraamassa ja selvittämässä tutkimuksellisia takkuja.
Tässä yhteydessä on mainittava myös Oulun yliopiston historianlaitos. Sen oi- vallisten opettajien ohjaamana suoritin aikaisemmin keskenjääneet opintoni ennä- tysvauhtia. Kun maisterintutkinto alkoi olla valmis, tulin jossakin tilaisuudessa mai- ninneeksi, että jospa huitaisisi samaan vauhtiin väitöskirjan. Proffat kauhtuivat, että kuule poika, väitöskirjaa ei noin vain huitaista. – Pakkohan se oli sen jälkeen…
Tärkeitä tankkauspaikkoja matkallani ovat olleet Oulun yliopiston kirjasto ja Ur- heiluarkisto. Näistä paikoista olen ammentanut valtaosan tutkimukseni aineistosta.
Molemmissa olen saanut erittäin hyvän palvelun, josta haluan kiittää. Kun tutkimus- matka on nyt lopuillaan, katse kääntyy taaksepäin. Mistä kaikki alkoi? Sen voi ajatella alkaneen jo vuosikymmeniä sitten Ylivieskan lukiossa Aaro Ängeslevän historiantun-
neilla. Hän ei opettanut historiaa tapahtumina, vaan jäsentely- ja ajattelutapana. Olisin hyvin mielelläni vienyt väitöskirjani hänelle kiitoksena saamastani opetuksesta. Se ei ole enää mahdollista, mutta terveiseni lähetän sinne jonnekin. Aaron ilo olisi varmaan kaksinkertainen, sillä myös tutkimukseni ohjaaja oli hänen oppilaansa.
Väitöskirjan laatiminen ei ole pelkästään tekijän projekti. Mukana siinä on tavalla tai toisella koko perhe. Perheemme poika Jarkko avasi muutama vuosi sitten tohtori- tien, jota minä olen nyt seurannut ja saanut apua hänen kokemuksistaan. Sanna-Ma- ria, Kimmo ja Juha ovat eläneet mukana työssäni. Perheen pikkutenavat Jere, Jesse, Josefiina, Sofia ja Eino ovat varmaan kaikki jossakin vaiheessa istuneet papan sylissä hänen naputellessaan historian kirjoa tietokoneelleen. Kauneimman kiitoksen kukan ojennan kuitenkin vaimolleni Maisalle. Hän on kulkenut koko tutkimusmatkan rin- nallani ja antanut tukeaan erityisesti työn tuskaisimpina hetkinä.
Matkaan on mahtunut monenlaista. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että joskus on paikallaan ajatella asioita ääneen.
Tapani Hautamäki
SISÄLLYS
ABSTRACT ... 7
TIIVISTELMÄ ... 9
ESIPUHE ... 11
1 JOHDANTO ... 17
1.1 Tutkimusasetelma ... 17
1.2 Tutkimuksen rakenne ja periodisointi ... 18
1.3 Tutkimusaineisto ja metodit ... 22
1.4 Teoreettiset lähtökohdat ... 23
1.4.1 Systeemiteoria tutkimuksen viitekehyksenä ... 23
1.4.2 Arviointi menetelmällisenä työkaluna ... 25
1.5 Liikunta- ja urheilututkimuksen perinne ... 29
2 JOHTAMISEN KÄSITTEISTÖ, PARADIGMAT JA OPIT ... 36
2.1 Keskeiset käsitteet ... 36
2.2 Johtamisen määritelmä ... 41
2.2.1 Mitä johtaminen on? ... 41
2.2.2 Mitä suomalainen johtaminen on? ... 42
2.2.3 Mitä urheilujohtaminen on? ... 44
2.3 Taylorismista muutokseen ... 45
2.4 Uudet opit uudessa tilanteessa ... 50
3 LIIKUNNAN YHTEISKUNNALLISTUMISEN AIKA ... 53
3.1 Liikunnan ja urheilun kehitys 1960-luvulle saakka ... 53
3.2 Yhteiskunnallinen muutos ... 54
3.3 Liikunnasta politiikkaa – liikuntapolitiikan uudet linjaukset ... 58
3.4 Kilpaurheilua vai kuntoliikuntaa? ... 64
3.5 Liikuntasysteemi yhteiskunnassa ... 68
3.6 Urheilujärjestelmät muualla ... 73
4 JOHTAMISOPIT TULEVAT URHEILULIIKKEESEEN ... 80
4.1 SUL johtamisen edelläkävijä ... 80
4.1.1 Yritysmaailman opit käyttöön ... 80
4.1.2 SUL:n kehittämisohjelma ... 82
4.1.3 Implementointi epäonnistui ... 83
4.2 SVUL:n strategiatyö ... 86
4.2.1 Jotavasta strategiaan ... 86
4.2.2 Konsernimaiseen rakenteeseen ... 89
4.3 Harmonian, kehityksen ja vahvan vallan aikaa ... 93
5 HALLITSEMATTOMAN RAKENNEMUUTOKSEN AIKA ... 94
5.1 Yhteiskunta ja johtamismenetelmät muuttuvat vauhdikkaasti ... 94
5.1.1 Noususta romahdukseen ja uuteen nousuun ... 94
5.1.2 Julkisjohtaminen ja muut uudet johtamismenetelmät ... 98
5.2 Pois nykytilasta jonnekin ... 100
5.2.1 Vanhat rakenteet murtuvat ... 100
5.2.2 Julkinen valta ja kansalaisjärjestöt ... 103
5.3 Mikä meni pieleen? ... 106
5.3.2 Steinerin malli ja urheiluliike ...111
5.3.3 Kulttuurin merkitys muutoksessa ... 114
5.4 Pelin politiikkaa ... 117
6 UUSIEN JÄRJESTÖJEN AIKA ... 121
6.1 Suomen Liikunta ja Urheilu ... 121
6.1.1 Tyhjiö, valtataistelu ja sekasorto ... 121
6.1.2 SLU:n strategiaprosessit: Kenelle ja miten? ... 125
6.2 Valoa tunnelin päässä? ... 131
6.3 Hukatut mahdollisuudet? ... 135
6.3.1 Likustra ... 135
6.3.2 Tulosjohtaminen ja -ohjaus ... 138
6.3.3 Laatujohtaminen ja urheiluliike ... 143
6.3.4 Benchmarkingista aineettomaan pääomaan ... 144
6.3.5 Toimialoittamisen malli ... 149
7 EPÄTOIVOISEN ETSIMISEN AIKA ... 152
7.1 Kivistön työryhmä ... 152
7.2 Niemisen työryhmä ... 154
7.3 HuMu-ryhmä ... 158
7.3.1 Lähtökohdat ja työkalut ... 158
7.3.2 HuMu visiomatriisilla arvioituna ... 163
7.4 Huippu-urheiluyksikön mahdoton tehtävä? ... 168
7.4.1 Lähtökohdat ... 168
7.4.2 Tavoitteet, visiot, vastuut ... 172
8 KOMPLEKSISEN JÄRJESTELMÄN JOHTAJUUS ... 181
8.1 Johtamisen tuska ... 181
8.2 Kompleksisuusteoria: toinen näkökulma? ... 186
8.3 Eettisyys, rahankäyttö ja julkinen kuva ... 188
8.4 Uudet asiakirjat – vanhat ongelmat? ... 192
8.5 Tasapainoisen johtajuuden malli ... 198
9 LOPUKSI: KESKEISISTÄ TULOKSISTA UUTEEN ORGANISAATIOMALLIIN ... 205
LÄHTEET ... 211
KUVIOT
Kuvio 1. Liikuntasysteemi (Sovellettu systeemikuvauksesta,
Allardt 1971, 3.) ... 25
Kuvio 2. Arvioinnin kohdistuminen. Kuvio laadittu Petri Virtasen (2007) teoksen pohjalta. ... 28
Kuvio 3. Pyramidimallista Helix-malliin. (Heikkalan mukaan)... 34
Kuvio 4. Johtamisjärjestelmä johtamisympäristössä Tapani Hautamäen mukaan. ... 37
Kuvio 5. Tärkeimmät Suomessa käytetyt johtamisopit aikajanalla... 45
Kuvio 6. Ohjauksen kohdistuminen ja vaikutukset. Kuviossa sovellettu Ahlstedtin ja Jahnukaisen (1972) mallia... 69
Kuvio 7. Valtion liikunnalle myöntämien tukien suuntautuminen ... 70
Kuvio 8. Kaksipäinen liikuntaliike. ... 71
Kuvio 9. Tavoitejohtamisprosessi. Sovellettu Ahlstedtin ja Jahnukainen (1972) mallista... 85
Kuvio 10. Johtamisen ja johtamiskoulutuksen ohjausvaikutukset (Ahlstedtin ja Jahnukaisen 1972 pohjalta) ... 85
Kuvio 11. Steinerin malli (Lähde: Näsi & Aunola 2004, 29). ... 112
Kuvio 12. Strategisen johtamisen eteneminen (Näsi & Aunola 2001, 104) ... 113
Kuvio 13. Andrewsin strategian laadinta- ja toimeenpanoviitekehys sovellettuna (lähde: Näsi & Aunola 2004, 25). ... 128
Kuvio 14. Strategiatyön vaiheet Kehusmaan (2010, 169) mukaan. ... 130
Kuvio 15. Laatujohtaminen suhteessa yksittäisiin hankkeisiin Tapani Hautamäen mukaan ... 143
Kuvio 16. Liikuntasysteemi yhteiskunnassa, sovellettu Allardtin (1971, 3–4) systeemikuvauksen mukaan. ... 144
Kuvio 17. Aineettomia pääomia ... 147
Kuvio 18. Aineettoman pääoman johtaminen lähtötilanteesta tavoitteeseen. Sovellettu Fisherin ja Vainion (2014, 147) mallista. ... 148
Kuvio 19. Lajiliittojen ja toimialojen matriisiorganisaatio ... 150
Kuvio 20. Visiomatriisi. Tämän tutkimuksen tekijä Tapani Hautamäen kehittämä työväline. ... 159
Kuvio 21. Yhteisen vision rakentaminen ... 160
Kuvio 22. Paasivaaran (2012, 59–60) kuvaus vuorovaikutusjohtamisesta. ... 161
Kuvio 23. Toiminta-ajatuksesta tavoitteisiin... 162
Kuvio 24. Lähtötilanteesta tavoitteisiin ... 163
Kuvio 25. Nonakan ja Takeuchin malli Juutin (2013,167) mukaan ... 166
Kuvio 26. Tavoitepolun rakentaminen ja arviointi. Perustuu Tapani Hautamäen kehittämään visiomatriisiin... 173
Kuvio 27. Vision ja tavoitteiden jalkautus. Perustuu Tapani Hautamäen kehittämään visiomatriisiin. ... 175
Kuvio 28. Vastuukartta. Perustuu Tapani Hautamäen kehittämään visiomatriisiin. ... 177
Kuvio 29. Kontekstuaalinen johtaminen, sovellettu Pastorizan esityksestä (Ollila 2010) ... 182
Kuva 36. Strateginen asemointi Heikkalan (2001,130) mukaan ... 195
Kuvio 30. Urheiluliikkeen ulkoiset ja sisäiset vaikuttamiset Allardtin (1971, 3–4) mallia mukaillen ... 199
Kuvio 31. Allardtin (1971) yhteiskuntamalli sovellettuna urheiluliikkeeseen .... 200
Kuvio 32. Kaplanin ja Nortonin malli ristikoituna visiomatriisiin ... 202
Kuvio 33. Liikunta- ja urheiluliikkeen jako kilpa- ja huippu-urheiluun ja kuntoliikuntaan ... 209
TUTKIMUKSESSA KÄYTETYT LYHENTEET
EM Euroopanmestaruus(kisat) HuMu Huippu-urheilun muutosryhmä JOTAVA Johtamistaidonvalmennus(koulutus) KF Konditionsfrämjandetin
KIHU Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KLK Kuntoliikunnan Keskusliiton
KTS Keskipitkän tähtäyksen (toiminta)suunnitelma KUK Kansanurheilun Keskusliiton
LIKES Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKUSTRA Liikuntajärjestöjen toimialaselvitys
LTS Lyhyen tähtäyksen (toiminta)suunnitelma MM Maailmanmestaruus(kisat)
NIF Norjan urheiluliitto ja olympiakomitea,
NPM New Public Management. Uusi julkisjohtaminen OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö
OK Olympiakomitea
OKM Opetus- ja kulttuuriministeriö. Vuoteen 2010 asti Opetusministeriö, OM
PTS Pitkän tähtäyksen (toiminta)suunnitelma
RF Riksidrottsförbundet. Ruotsin keskeinen urheilu- ja liikuntajärjestö SDP Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
SFC Svenska Finlands Centralidrottsförbund SFI Svenska Finlands Idrottsförbund SKDL Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKUL Suomen Kuntourheiluliitto
SLOK Malli, jonka mukaan SLU ja Olympiakomitea olisivat huolehtineet koko urheiluliikkeen toiminnasta
SLU Suomen Liikunta ja Urheilu SMP Suomen Maaseudunpuolue SP Suomen Palloliitto
SUL Suomen Urheiluliitto. Yleisurheilijoiden lajiliitto
SVUL Vuoteen 1961 asti Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto, sen jälkeen Suomen Valtakunnan Urheiluliitto
Tajo Tavoitejohtamisprojekti
TUK Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto TUL Työväen Urheiluliitto
UA Urheiluarkisto
UNO Urheilu- ja nuoriso-osasto, UNTO Urheilu- ja nuorisotoimisto
VALO Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio VLN Valtion liikuntaneuvosto
VLTK Valtion Liikuntatieteellinen toimikunta VUN Valtion Urheiluneuvosto
1 JOHDANTO
1.1 TUTKIMUSASETELMA
Olen toiminut lähes 40 vuotta erilaisissa yritysten kehittämistehtävissä, ensin mainos- toimistossa kymmenen vuotta ja sen jälkeen yritysvalmentajana, kouluttajana ja orga- nisaatioiden toimintamallien kehittäjänä. Erityisesti olen paneutunut strategiatyöhön, strategioiden laatimiseen ja niiden jalkauttamiseen organisaatioon sekä organisaati- oiden toimintamallien rakentamiseen. Yritykseni asiakkaina on ollut pääasiallisesti liikeyrityksiä, mutta viime vuosina myös useita urheilujärjestöjä. Tältä pohjalta syntyi ajatus tehdä väitöskirja suomalaisesta urheilujohtamisesta. Perehtyessäni aiheeseen huomasin, että työni kohteeksi valittua aihetta, sellaisena kuin sen rajasin, ei ole ai- kaisemmin Suomessa tutkittu lainkaan. Niinpä päätin täyttää tätä aukkoa liikunta- ja urheiluliikkeemme tutkimuksessa. Toivon tutkimukseni antavan urheilusta kiinnos- tuneille taustatietoja liikunta- ja urheilujärjestelmämme toiminnasta ja lisäävän ym- märrystä sitä kohtaan. Tutkimusjakso ulottuu tähän päivää saakka, joten tutkimuksen anti ei rajoitu pelkästään historialliseen tietoon, vaan mahdollistaa ajankohtaisten toimien arvioinnin ja saattaa antaa aineksia myös tulevien toimien suunnitteluun.
Urheiluliike on viime vuosikymmeninä muuttunut paljon yhteiskunnan muun muutoksen myötä. Näkökulmani tulee yritysjohtamisesta ja kohdistan tutkimukseni siihen, miten tämä muutos yhdessä ympäristön muuttumisen kanssa on vaikuttanut urheilujohtamiseen sekä siihen, miten moniulotteisen urheilujärjestelmän rakenteet vaikuttavat johtamiseen.
Tutkimusongelmani on, millaista on ollut suomalaisen valtakunnallisen urheilu- järjestön johtaminen 1960-luvulta 2010-luvulle? Varsinaisia tutkimuskysymyksiä on neljä: Miten yhteiskunnan muutos on vaikuttanut urheiluliikkeen ja julkisen vallan väliseen suhteeseen; miten tämä on näkynyt urheilujohtamisessa; miten yleisiä, taval- lisimmin liike-elämässä käytettyjä, johtamisoppeja on sovellettu urheilujohtamiseen ja millainen rooli ja merkitys johtamisella on ollut suomalaisessa urheiluliikkeessä tarkastelujaksolla?
Suomessa on tuhansia urheilujärjestöjä, joten johtamistakin on monenlaista. Mit- tavan aiheen käsittely edellyttää rajauksia. Ensisijaisesti keskityn valtakunnallisen tason johtamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pääasiallisena kohteena ovat Suomen Valtakunnan Urheiluliitto, SVUL ja 1990-luvun rakennemuutoksen jälkeen syntyneet urheilujärjestöt. Lajiliitoista kohteeksi olen ottanut Suomen Urheiluliiton, SUL:n, koska alustavien havaintojen perusteella se näyttää olleen edelläkävijä suo- malaisen urheilujohtamisen kehittämisessä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Alue-, piiri- ja seuratasolle en tutkimustani ulota.
Rajaan tutkimuksen ulkopuolelle Työväen Urheiluliiton (TUL) ja ruotsinkielisen Svenska Finlands Idrottsförbundin (SFI). Pidän tätä perusteltuna sen vuoksi, että en tutki suomalaisen urheiluliikkeen historiaa, vaan suomalaisen urheilujohtamisen historiaa. Alustavan selvitykseni perusteella edellä mainittujen järjestöjen mukaan ottaminen ei toisi oleellista uutta tutkimuksen peruskysymyksiin, vaan ainoastaan laajentaisi tutkimusta ja tekisi sen hallittavuuden vaikeammaksi.
Termiä ”johtaminen” on määritelty lukuisin eri tavoin. Palaan tarkempaan mää- rittelyyn toisessa pääluvussa. Tarkoitan kuitenkin johtamisella järjestöjen johdossa,
joko luottamushenkilöinä tai palkattuina työntekijöinä, toimivien henkilöiden tai päätöksentekoelinten sellaista päätöksentekoa, joka vaikuttaa asianomaisen järjestön toimintaan, kehittymiseen sekä sidosryhmäsuhteisiin. Kohdistan tutkimukseni tähän päätöksentekoon ja seikkoihin, jotka välittömästi ovat vaikuttaneet, joko rajaavasti tai mahdollistavasti, päätöksentekijöiden toimintaan. Tämä rajaus johtaa siihen, että tutkimus painottuu käsittelemään pääasiassa kilpa- ja huippu-urheiluun ja urheilu- liikkeen rakenteisiin kohdistuvaa päätöksentekoa. Näin siksi, että urheiluliikkeen ylimmässä johdossa on keskitytty juuri näihin asioihin. Johtamista vertaan eri aikoi- na käytössä oleviin johtamisparadigmoihin ja -oppeihin. Näin arvioin, miten eri opit ovat yritysmaailmasta levinneet urheiluliikkeeseen. Painotan, että näkökulmani tulee yritysjohtamisesta. Asioita voi tarkastella muistakin näkökulmista, jolloin tulkinnat ovat erilaisia.
Väitöskirjani aikarajaus on 1960-luvulta 2010-luvulle. Johtamistutkimuksen alka- misajaksi 1960-luku sopii hyvin, koska silloin Suomessa ryhdyttiin nopean yhteis- kunnallisen muutoksen vuoksi kiinnittämään erityisesti huomiota yritysjohtamiseen.
Tuolloin ruvettiin aktiivisesti keskustelemaan erilaisista johtamisopeista, tuomaan nii- tä muualta maailmasta Suomeen ja sovittamaan täkäläisiin oloihin.1 Yritysmaailmasta johtamisopit levisivät myös urheilumaailmaan, jossa 1960-luvun loppupuolelta läh- tien oppeja alettiin soveltaa ja ryhdyttiin kouluttamaan omaa väkeä niiden käyttöön.2 1960-luku sopii tutkimusjakson alkurajaksi hyvin myös siksi, että tuolloin yhteiskun- nallinen kehitys muutti urheiluliikettä radikaalisti. Vuosikymmeniä urheilua oli har- rastettu kansalaisjärjestöjen huomassa aika erillään julkisen vallan toiminnasta. Nyt julkinen vasta nosti aikaisemmin pääasiassa kilpaurheiluun keskittyneen toiminnan rinnalle kuntoliikunnan. Muutos aiheutti merkittävän vallansiirtymän, kun liikunta kehittyi entistä selvemmin yhteiskunnalliseksi toiminnoksi.
1.2 TUTKIMUKSEN RAKENNE JA PERIODISOINTI
Tämä tutkimus koostuu johdantoluvusta, kuudesta käsittelyluvusta ja päätäntälu- vusta. Johdantoluvussa käyn läpi tutkimusasetelman, esittelen tutkimuskysymykset ja rajaan tutkimuskohteen sekä aiheen että käsittelyjakson suhteen, esittelen ja analy- soin tutkinnassa käyttämääni aineistoa ja tutkimusmetodeja, tarkastelen tutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja esittelen tutkimuksen keskeisiä käsitteitä sekä liikunta- ja urheilututkimuksen perinnettä.
Ensimmäisessä käsittelyluvussa esittelen tutkimusjaksolla käytössä olleita johta- misparadigmoja ja -oppeja. Toisessa käsittelyluvussa analysoin yhteiskunnan ja lii- kuntatoimen nopeaa kehitystä 1960-luvulta 1990-luvun alkuun saakka ja kolmannes- sa keskityn käsittelemään johtamisoppien käyttöönottoa urheiluliikkeessä.
Neljännen käsittelyluvun olen nimennyt hallitsemattoman rakennemuutoksen ajaksi. Se alkoi, kun 1990-luvun alussa toteutetussa rakenneuudistuksessa lähes sata- vuotisen urheiluliikkeen rakenteet mullistettiin täydellisesti. Uudistus ei tuottanut toi- vottuja tuloksia ja viidennessä ja kuudennessa sisältöluvussa käsittelen pyrkimyksiä korjata tilanne ja saattaa urheiluliike paremmin hallittavaan tilaan. Päätäntäluvussa pohdin, johtuuko urheiluliikkeen johtamisongelma mahdollisesti siitä, ettei johta-
1 Hautamäki 2014.
2 Nurmela 1979, 58–59.
juutta ole mielletty oikein ja onko yhdentymispyrkimyksistä tullut epärealistinen päähänpinttymä, jolle olisi hyvä löytää vaihtoehtoja.
Tutkimuksen rakenne perustuu tarkastelujakson periodisointiini. Pitkän aikavä- lin tarkastelu edellyttää historian tutkimuksessa yleensä jonkinlaista periodisointia.
Dikotonomisen käsityksen mukaan historian kulussa vaihtelevat murrosvaiheet ja vakaat vaiheet. Tätä vaihtelua historiantutkijat ovat käyttäneet hyväkseen jäsennel- lessään tutkittavia aikakausia selvemmin hahmotettaviksi kokonaisuuksiksi. Mene- telmää kutsutaan periodisoinniksi.3 Periodisointi auttaa ymmärtämään paremmin muutosta, kun yksittäiset tapahtumat liitetään kokonnaisuuksiksi ja niille annetaan merkityksiä, joiden pohjalta rakentuu historiaa kuvaavia kertomuksia.4
Periodisointia, samoin kuin kronologiaa voidaan käyttää työvälineinä historial- listen tapahtumien loogisessa hallinnassa. Kronologian avulla menneisyyden tapah- tumat voi asettaa aikajärjestykseen ja periodisoinnin avulla jäsentää tapahtumista yhtenäisiä jaksoja. Tällainen jakso, periodi, poikkeaa joidenkin peruspiirteittensä perusteella, ajan tapahtumille merkitystä antavalla tavalla niin sitä edeltävästä kuin sen jälkeenkin seuraavasta jaksosta. Periodisointia voidaan käyttää yleishistorialli- sesti pitempien aikakausien, kuten vanha aika, keskiaika ja uusi aika, jaksottamiseen, mutta myös suppeammin, kuten tässä tapauksessa, urheilujohtamista käsiteltäessä.5 Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa käytetään myös termiä ”kausittelu”, kuvaa- maan toiminnan jaottelua erilaisiin vaiheisiin. Liikunnan ja urheilun tutkimuksessa esimerkiksi Hannu Itkonen ja Arto Nevala ovat käyttäneet menetelmää jakaessaan suomalaisen jalkapallokulttuurin viiteen eri jaksoon.6
Joidenkin tutkijoiden mielestä periodisoinnin on tapahduttava tutkimuksen ai- kana ja näin ollen se on tutkimuksen lopputulos. Periodisoinnin avulla on kuitenkin mahdollista myös rajata tutkimuskohde ja sen käsittelyä koskeva ajanjakso, jolloin periodisointia voidaan pitää tutkimuksen lähtökohtana. Tässä tutkimuksessa käytän periodisointia lähtökohtana ja keinona rajata tutkimusajankohta ymmärrettäviin ja erottuviin jaksoihin. Tutkimusajanjakson olen jakanut kolmeen eri periodiin. Nämä periodit voidaan yllä kuvatun määrittelyn mukaan erottaa peruspiirteittensä perus- teella niin edeltävästä kuin seuraavastakin jaksosta. Se, että näin voi väittää, johtuu historiallisesta tulkinnasta. Periodit syntyvät, kun tutkija havainnoi menneitä tapah- tumia omasta, itselleen merkityksellisestä näkökulmasta.7 Ensimmäinen jakso käsittää ajan 1960-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun ja toinen ulottuu vuosikymmenen alussa tapahtuneesta urheiluliikkeen rakennemuutoksesta uuden vuosituhannen al- kuun. Kolmas jakso ajoittuu 2000-luvulle ja ulottuu vuoteen 2018 saakka.
Tutkittaessa urheiluliikkeen kehitystä on otettava huomioon, että se on hyvin tiu- kasti sidoksissa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Siksi on hyvä käydä läpi myös sitä, miten eri tutkijat ovat periodisoineet paitsi urheiluliikkeen myös koko suomalaisen yhteiskunnan kehitystä. Juho Saari kirjoittaa teoksessaan Suomen malli – murroksesta menestykseen? institutionaalisesta muutoksesta. Suomalainen hyvinvointivaltio on ra- kentunut pitkän ajan kuluessa pienistä aluista monimutkaiseksi järjestelmäksi. Saaren mielestä suomalaisen hyvinvointivaltion juuret ovat 1930-luvun lamassa, mutta insti-
3 Männikkö 1996, 20 5.
4 Majander, 2002.
5 Männikkö 1996, 20 5.
6 Itkonen & Nevala 2006, 69–75.
7 Kettunen 2006, 220.
tutionaalisesti hyvinvointivaltio rakennettiin 1950-luvulla alkaneella ja 1980-luvulla päättyneellä, perinteisen hyvinvointivaltion rakentamisen kaudella.8
Työni ensimmäinen periodi, ajanjakso 1960-luvulta 1990-luvun alkuun sijoittuu Saaren nimeämän institutionaalisen muutoksen kaudelle. Tutkimuksessani kutsun tätä jaksoa liikunnan ja urheilun yhteiskunnallistamisen kaudeksi. 1960-luvulla Suo- men elinkeinorakenne muuttui nopeasti ja julkisen vallan osuus kansantaloudessa kasvoi merkittävästi. Sosiaalitoimea, työlainsäädäntöä ja koululaitosta kehitettiin ja samalla urheilu ja liikunta kytkettiin lujasti osaksi yhteiskuntapolitiikkaa. Kun jul- kisen vallan tuki liikuntatoimelle kasvoi merkittävästi, sille myös sälytettiin entistä enemmän vastuuta kansalaisten kunnon ja terveyden ylläpitämisestä. Tämän kehi- tyksen huipentumana voidaan pitää vuonna 1980 voimaantullutta liikuntalakia, jossa eriteltiin julkisen vallan eri toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen tehtävät liikuntatoimen hoitamisessa.9
Urheilujärjestöjen tilanne tällä kaudella oli suhteellisen selkeä. Valtakunnalliset keskusliitot SVUL ja TUL olivat voimissaan. Merkittävä osa julkisen vallan urheilujär- jestöille suuntaamista tukirahoista kulki niiden kautta järjestöjohtajien haluamalla ta- valla. Aikaisemmat kansainvälisten kisojen edustuskiistatkaan eivät enää kärjistäneet liittojen väliä, koska ne oli voitu sopia 1960-luvun alussa.10 1980-luku toi kuitenkin muutoksia. Maailmalta levisi uusia urheilulajeja ja uusia seuroja perustettiin nopeam- min ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.11 Samaan aikaan, kun talouspolitiikassa korostettiin entistä enemmän kilpailun merkitystä, myös eri liikuntalajeja edustavat järjestöt joutuivat kilpailemaan entistä kovemmin harrastajista, yleisöstä ja rahoitta- jista. Lajien välinen kilpailu pakotti myös kiinnittämään enemmän huomiota johtami- seen. 1960-luvulla anglosaksisista maista levisi Suomeen uusia johtamisoppeja. Opit eivät jääneet ainoastaan yritysten käyttöön, vaan varsin nopeasti myös osa urheiluliik- keestä omaksui niitä omaan toimintaansa. Urheiluliikkeessä johtamiskoulutukseen panostettiinkin 1980-luvulla enemmän kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin.
Taloudellinen nousukausi ja rahamarkkinoiden vapautuminen näkyivät urheilu- järjestöjen toiminnassa 1980-luvulla. SVUL lähti liiketoimintaan mukaan sijoittamal- la muun muassa laskettelukeskuksiin. 1990-luvun lamassa sijoitukset osoittautuivat raskaasti tappiollisiksi ja romahduttivat SVUL:n käytännössä maksukyvyttömäksi.
Tässä tilassa vuosikymmeniä Suomen urheilun mahtitekijänä toiminut järjestö joutui lopulta lähes syrjästäkatsojaksi, kun sen pitkään ajama urheiluliikkeen yhdistymisaja- tus toteutettiin.12
Tutkimuksen toinen jakso eroaa ensimmäisestä merkittävästi. 1990-luvun alun lama oli taitekohta yhteiskunnallisessa kehityksessä. Uutena tekijänä nousi voimak- kaasti esiin kilpailukyvyn parantaminen ja integroituminen Eurooppaan, tietoyh- teiskuntaan siirtyminen ja kestävän kehityksen huomioon ottaminen.13 Suomalainen yhteiskunta muuttui merkittävästi. Hannu Itkonen puhuu pirstoutuneesta kansalais- yhteiskunnasta, jossa uusien yhteiskunnallisten liikkeiden nousu jatkui, mutta monet
8 Saari & Böckerman 2006, 83.
9 Vasara 2004, 283–284.
10 Arponen 1981, 36–37.
11 Kokkonen 2013, 74; Itkonen & Laine 2015, 53.
12 Kokkonen 2015.
13 Saari 2006, 83.
uudet liikkeet syntyivät asiakohtaisista tai paikallisista tarpeista ilman entisenlaista keskusjohtoisuutta. Pitkäjännitteisestä toiminnasta siirryttiin enemmän yksittäisiin tarkemmin rajattuihin projekteihin ja hankkeisiin. Samanlainen kansalaistoimintojen pirstoutuminen on jatkunut myös 2000-luvulla.14
Jakson alussa lähes sata vuotta vanhat urheiluliikkeen rakenteet romahtivat ja ti- lalle piti rakentaa jotakin uutta. Ei ollut kuitenkaan selvää, mitä tuo uusi olisi. Valta- kunnan talous syöksyi syvään lamaan ja tämä näkyi myös urheiluliikkeen saamissa valtioavustuksissa. Valtionhallinnossa kiinnitettiin yhä enemmän huomiota tuloksel- lisuuteen ja tuloksia vaadittiin myös tuettavilta urheilujärjestöiltä.
Aikaisemmin uskottiin yhteiskunnan kykyyn ratkaista kansalaisten ongelmia, mutta nyt tuo usko horjui. Muutos näkyi myös liikunnassa, kun markkinaehtoisen toiminnan osuus kääntyi kasvuun. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas esitti vuonna 1992 jopa liikunnan valtiotuen lopettamista kokonaan. 2000-luvun alussa silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö pohti, kuuluuko liikunta lainkaan valtion rahoituskohteisiin. Esitykset ja pohdinnat eivät kuitenkaan johtaneet liikun- tatuen lopettamiseen.15
Laman aikana urheiluliike joutui tekemään historiansa merkittävimpiä ratkaisuja.
Vuosisadan alkupuolelta saakka käytössä olleet vanhat rakenteet hylättiin ja siirryt- tiin toisenlaiseen toimintatapaan. Rakenneuudistus ei kuitenkaan tuonut selkeyttä urheiluliikkeen toimintaan, vaan liike pirstoutui, kuten Itkosen kuvauksessa koko yhteiskunta. Kun aikaisempi suhteellisen selkeä johtamisjärjestelmä murtui, sen pii- rissä aikaisemmin toimineet järjestöt näyttivät jääneen osittain heitteille. Ne ja niiden johtajat pyrkivät kaikin keinoin turvaamaan omat asemansa. Tätä tilannetta olen kut- sunut hallitsemattoman rakennemuutoksen ajaksi,
Tutkimukseni kolmas jakso alkaa 2000-luvun alussa, jolloin uusi järjestö Suomen Liikunta ja Urheilu ry., SLU, oli toiminut noin kymmenen vuotta ja sen aikaansaan- oksia ja toimintamahdollisuuksia voitiin paremmin arvioida. Rakenneuudistuksen alkuperäinen tarkoitus oli yhdistää suomalainen urheiluliike ja saada sen resurssit tehokkaampaan käyttöön. Tavoitteessa ei onnistuttu, vaan urheiluliike pirstoutui en- tisestään. Sekä urheiluliike että julkinen valta pitivät tarpeellisena löytää uusia keinoja tilanteen korjaamiseksi ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä asetettiin usei- ta työryhmiä ongelmia ratkaisemaan. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja vaivalloista.
Olenkin nimennyt tämän jakso epätoivoisen etsimisen ajaksi.
Tutkija voi, kuten olen tässä tehnyt, antaa nimen kuvaamilleen periodeille. Esi- merkiksi Suomen historiassa tällaisia nimityksiä ovat ”autonomian aika” ”Tannerin tasavalta” ja ”toinen tasavalta”.16 Nimen antaminen periodille on tietynlaista vallan- käyttöä, sillä se luo mielikuvia kyseisestä ajasta ja johtaa ymmärtämään sen tapah- tumia tietyllä tavalla. Tutkija voi joutua nimeämistensä perusteella myös arvostelun kohteeksi, sillä joku toinen voi tutkia samaa aikakautta jostakin toisesta näkökulmasta ja saada aiheen toisenlaiseen nimeen. Johtamisen näkökulmasta katsottuna pidän tut- kimusjaksoille antamiani nimiä peruteltuina.
Tutkimukseni on historiallisena tutkimuksena harvinainen siksi, että tutkimus- jakso ulottuu lähelle nykypäivää. Tätä ennen Kati Lehtonen on tutkinut omassa väi- töskirjassaan kolmen viime vuosikymmenen tapahtumia suomalaisessa urheilujoh-
14 Itkonen 2015, 49.
15 Kokkonen 2015, 251–252.
16 Majander 2002, 15– 8.
tamisessa.17 Tällaisella tutkimuksella on omat haasteensa. Antero Heikkinen pitää vaikeuttavana tekijänä sitä, että ei ole vielä olemassa muuta tutkimusta, johon omia tutkimustuloksiaan voisi suhteuttaa.18 Näin juuri on tämänkin tutkimuksen suhteen.
Tilanne ei kuitenkaan saa pelottaa, vaan pikemmin yllyttää käymään aiheen kimp- puun. Jonkun on tehtävä tästäkin aiheesta ensimmäinen tutkimus. Tulokset ja johto- päätökset ovat sellaisia kuin tämänhetkisen tiedon ja ymmärryksen varassa voivat olla. Jäljessä tulevat tutkijat voivat myöhemmin tulla toisenlaisiin johtopäätöksiin.
1.3 TUTKIMUSAINEISTO JA METODIT
Tutkimukseni tärkeimpiä kirjallisia alkuperäislähteitä ovat liikunta- ja urheilujärjes- töjen toiminnasta syntyneet asiakirjat. Niitä ovat hallitusten ja yleiskokousten pöy- täkirjat, toimintasuunnitelmat ja -kertomukset, strategiat, ohjelmat, julkilausumat, työryhmien raportit ja mietinnöt, muistiot ja puheet. Kokousten pöytäkirjat ovat päätöspöytäkirjoja, joten niistä ei käy selville, miten päätökset on valmisteltu, mitä niistä on keskusteltu ja kuinka paljon päätettävistä asioista on ollut erimielisyyttä.
Urheilujärjestöissä on ollut käytäntönä sopia asiat ennen päätöstä niin, että niistä ei ole tarvinnut äänestää. Äänestyspäätöksiä on tehty ainoastaan henkilövalinnoissa.
Päätöspöytäkirjat ovat tarkastettuja ja niitä voi pitää luotettavina lähteinä. Sen sijaan yksittäisten henkilöiden laatimissa muistioissa ja pitämissä puheissa näkyvät luonnollisesti kyseisten henkilöiden subjektiiviset mielipiteet. Lähteinä ne ovat kui- tenkin merkittäviä, koska niiden avulla voidaan selvittää toimintaan vaikuttaneita te- kijöitä. Johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna strategiat ja erilaiset toimintaohjelmat ovat tärkeitä lähteitä, koska niiden ja niiden syntyprosessien perusteella voi arvioida johtamisen tasoa. Varsinkin 2000-luvulla useat työryhmät ovat arvioineet urheiluliik- keen tilaa ja etsineet kehittämiskeinoja. Työryhmien raporteissa on tärkeitä analyysejä ja arvioita, joihin omia tulkintoja voi perustaa. Osa työryhmistä on arvioinut urheilu- liikkeen joitakin kehitysprosesseja tuoreeltaan ja perustanut arviointinsa prosessissa mukana olleiden haastatteluihin. Tällaisten raporttien antamaa kokonaiskuvaa voi pitää luotettavana.
Lähteinä olen käyttänyt myös julkishallinnon asiakirjoja, kuten lakeja, asetuksia, pöytäkirjoja, tiedotteita ja puheita. Liikuntahallinnon asiakirjat ovat syntyneet pää- asiassa valtiopäivillä, opetusministeriössä sekä Valtion urheiluneuvostossa ja Valtion liikuntaneuvostossa. Erityisesti 1990-luvun alusta lähtien urheiluliikkeen ja julkista valtaa edustavan opetusministeriön, myöhemmin opetus- ja kulttuuriministeriön, vä- lillä on tehty tiivistä yhteistyötä, mikä on vaikuttanut merkittävästi urheiluliikkeen johtamiseen. Julkishallinnon asiakirjoista voi selvittää, mitä toiveita ja vaatimuksia valtiovalta on asettanut liikuntatoimijoille.
Asiakirjoja täydentävää ja selittävää tietoa olen hankkinut haastattelemalla henki- löitä, jotka tutkimusjakson aikana ovat läheltä seuranneet tai olleet joko urheiluliik- keen tai julkisen vallan edustajina mukana toimissa, joita tutkimuksessani arvioidaan.
Erityisesti olen pyrkinyt haastatteluilla saamaan tarkempaa tietoa urheiluliikkeen rakenneuudistuksen jälkeisestä ajasta aina tämänpäiväiseen tilanteeseen saakka.
Haastatteluja käytettäessä on luonnollisesti otettava huomioon, että haastateltava ker-
17 Lehtonen 2017.
18 Heikkinen 1996, 138.
too tapahtumista oman subjektiivisen näkemyksensä. Yhdistämällä haastatteluista, asiakirjoista ja aikaisemmista tutkimuksista saadut tiedot on kuitenkin mahdollista rakentaa luotettava kokonaiskuva tapahtuneesta. Olen käyttänyt tutkimuksessani paitsi omia haastattelujani myös Keijo K. Kulhan omaan teokseensa Urheilujärjestöjen kujanjuoksu tekemiä haastatteluja.
Tutkimuksessa käytetty muu kirjallinen aineisto koostuu pääasiassa teoksista, jotka käsittelevät johtamista, urheiluliikkeen tutkimusta, historiaa ja kehitystä sekä yhteiskunnallista kehitystä. Tutkimuskirjallisuudeksi luokiteltavien teosten lisäksi lähteinä on lähinnä pamfleteiksi luokiteltavia yhteiskuntaa, taloutta tai liikuntaa kä- sitteleviä teoksia. Lehdistöstä olen ottanut tutkimusaineistoon liikunta- ja urheilualan erikoislehtiä sekä aiheesta kirjoittaneita sanomalehtiä. Lehdistöä en ole analysoinut systemaattisesti, vaan olen viitannut asiayhteyksien mukaan siellä käytyyn keskus- teluun tai uutisointiin. Yritystalous-lehteä olen siteerannut paljon, koska tutkimusjak- soni aikana se käsitteli enemmän kuin mitkään muut lehdet suomalaista johtamista.
Tutkimusotteeni on arkistoaineistojen, dokumenttien ja lehdistön osalta kvalitatii- vinen. Tällöin sovellan aineistoon sisällönanalyysiä. Se tarkoittaa, että etsin aineistos- ta tutkimusteeman kannalta olennaiset asiat ja ryhmittelen ne isommiksi teemoiksi.
Näin pienemmäksi tiivistyneen aineiston teemakokonaisuudet analysoin tarkemmin erittelemällä kokonaissisällön ohella myös ilmaisuja, sanontoja ja termejä sekä niil- le annettuja merkityksiä. Haastattelut analysoin samantyylisellä sisällönanalyysillä.
Haastatteluissa kuitenkin korostuu lähdekriittinen näkökulma. Toisin sanoen haas- tattelijat puhetta pitää tulkita ottaen huomioon hänen asemansa ja lähtökohtansa.
1.4 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
1.4.1 Systeemiteoria tutkimuksen viitekehyksenä
Suomalainen urheiluliike on monitasoinenja kompleksinen järjestelmä valtakunnal- lisine kattojärjestöineen, aluejärjestöineen, lajiliittoineen ja urheiluseuroineen. Jotta tämän työn teemasta, urheilujohtamisesta, saisi jonkinlaisen otteen, on syytä ensin käsitellä ympäristöä, missä johtaminen tapahtuu. Monimutkaisen järjestelmän jäsen- tämisen avuksi voidaan ottaa systeemiteoria.
Termiä systeemi on määritelty monin tavoin. Voidaan sanoa, että systeemi on ih- misistä ja menetelmistä koostuva kokonaisuus, joka toimii tavoitteellisesti määrätyn tehtävän suorittamiseksi. Tässä yhteydessä yhteisenä päämääränä on, menemättä yk- sityiskohtaisempaan kuvaukseen, liikunnan ja urheilun tuottama mielihyvä, jota voi kokea kilpaurheilija, kuntoilija, penkkiurheilija tai muuten liikuntatoiminnassa mu- kanaolija. Systeemin osia ovat urheilujärjestöt, valtakunnalliset kattojärjestöt, aluejär- jestöt, lajiliitot ja urheiluseurat toimintoineen ja toiminnoista vastaavine ihmisineen.
Kun liikuntatoimintaa käsitellään kokonaisuutena, systeemiin on laskettava mukaan myös julkisen hallinnon toimijat valtion ja kuntien elimissä.
Suosituksi lähentymistavaksi yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa tuli 1960-lu- vulla yleinen systeemiteoria. Se sai alkunsa 1920-luvulla luonnontieteiden tutkimises- sa ja levisi sieltä myöhemmin yhteiskuntatieteisiin.19 Systeemiteoriaa voidaan kutsua
19 Anttiroiko, Kallio, Rönkkö 1993, 10.
tieteelliseksi näkökulmaksi erilaisten järjestelmien tutkimisessa. Tutkimus voi kohdis- tua järjestelmien olemukseen, toimintaan, erilaisiin vaikuttaviin tekijöihin, luontee- seen, dynamiikkaan, koossapitäviin tekijöihin ja ohjautuvuuteen. Myös järjestelmän ulkoista ja sisäistä vuorovaikutusta voidaan tutkia. Erik Allardtin mukaan systeemi- teoria tarjoaa yleisen kehikon, jonka avulla voidaan kuvata erilaisia ilmiöitä. Monet yhteiskuntatieteilijät ovat katsoneet, että teorian avulla voidaan kausaalisesti selittää tutkittavien järjestelmien tavoitteellista toimintaa.20 Liikuntatutkimuksessa systeemi- teorioita ei juurikaan ole Suomessa käytetty. Löysin vain Kalle Rantalan pro gradu -työn Keinoja kaihtamatta, jossa hän on tutkinut huippu-urheilun modernisoitumista ja käyttänyt menetelmänä systemaattista evoluutiota. Systemaattisen evoluution mu- kaan yhteisöt ja kulttuurit ovat jatkuvasti kehittyviä orgaanisia, holistisia ja monimut- kaistuvia järjestelmiä.21
Väitöskirjassani ei tutkita ensisijaisesti systeemiä, vaan sitä, millaista johtamista tässä ihmisistä ja menetelmistä koostuvassa tavoitteellisesti toimivassa kokonaisuu- dessa eli systeemissä on harjoitettu tutkimuskohteena olevana ajanjaksona. Johtami- nen on välittömässä, riippuvuussuhteisessa kosketuksessa kaikkiin tekijöihin, jotka systeemin toimintaan vaikuttavat. Siksi systeemiteoria muodostaa tälle tutkimukselle Erik Allardtin kuvauksen mukaisen kehikon, jonka sisällä itse johtamiseen kohdistuva tutkinta tapahtuu.
Pyrkiessään rakentamaan yhteiskunnassa esiintyvistä muutosprosesseista kan- sainvälisesti käytettävissä olevaa kuvailujärjestelmää, Allardt listasi yhteiskuntajär- jestelmän perusaineksia. Tällaisia ovat input, joka tarkoittaa ympäristön vaikutuksia systeemiin ja output, joka puolestaan tarkoittaa systeemin vaikutuksia ympäristöön.
Allardt oletti, että yhteiskunnat ovat itseriittoisia järjestelmiä, joiden tuotantoprosessit tuottavat tavoitteellisesti outputeja. Takaisinkytkentäprosessissa outputit muuttuvat inputeiksi. Yhteiskunta esimerkiksi tuottaa kouluttamalla ammattitaitoisia työnteki- jöitä, joita voidaan pitää inputeiksi kuvattavina resursseina. Työmarkkinoilla tuo- tantoprosesseissa inputit muuttuvat yhteiskunnalle tuotoksia antaviksi outputeiksi.
Kuvattaessa systeemiä vain outputien ja inputien avulla itse järjestelmä ja sen sisäinen tila jäävät kuvauksen ulkopuolelle eräänlaiseksi mustaksi kappaleeksi, black boxiksi.
Tätä tilaa ja sen toimintaa on kuvattu termillä through-put. Termin avulla halutaan korostaa, että sisäiset, tuotannolliset prosessit ovat järjestelmän oleellisia piirteitä.
Näiden piirteiden havaitsemiseksi Allardt on nostanut yhteiskunnan perusaineksiksi resurssit, rakenteen, kontrollikoneiston, suoritukset ja tuotteet.22
Allardtin systeemikuvaus on ollut lähtökohtana kuviolle 1, jonka avulla pyrin visuaalisesti jäsentämään ja selventämään tämän tutkimuksen viitekehystä. Kuvios- sa urheiluliike, jolla tarkoitan kaikkien urheilujärjestöjemme muodostamaa kokonai- suutta ja jota tässä yhteydessä nimitän liikuntasysteemiksi, sijoittuu yhteiskuntaan.
Resursseja toimintaansa se saa osaksi itse tuottamalla, mutta merkittävissä määrin myös systeemin ulkopuolelta julkiselta vallalta eli yhteiskunnalta ja yksityissektorilta.
Nämä resurssit ovat liikuntasysteemin saamia inputeja. Liikuntasysteemin toimintaa kontrolloidaan paitsi sisältä, myös ulkopuolelta yhteiskunnan normein ja päätöksin.
Suoritukset, through-putit, joihin kuuluu tämän tutkimuksen kannalta oleellinen te- kijä, johtaminen, tapahtuvat systeemin sisällä, osaksi sisältä, mutta myös ulkopuo-
20 Allardt 1971, 2.
21 Rantala 2011, 14.
22 Allardt 1971, 3–4.
lelta tulevien vaikutusten alaisina. Näissä suorituksissa syntyy tuotteita, osaksi ur- heiluliikkeen oman tarpeeseen, mutta myös outputeina yhteiskunnalle, esimerkiksi terveellisinä elämäntapoina. Systeemin sisäiseen toimintaan ja johtamiseen vaikuttaa oleellisesti systeemin rakenne, jossa on sekä mahdollistavia että rajoittavia tekijöitä.
Yhteiskunta+
Urheiluliike+=+liikuntasysteemi+
Resurssit+ Suoritukset+
through6put+ Kontrolli+
++Tuo:eet+
input+ input+
output+
Rakenne+
Johtaminen+
Kuvio 1. Liikuntasysteemi (Sovellettu systeemikuvauksesta, Allardt 1971, 3.)
Tutkimukseni kannalta tällä jäsentelyllä on merkitystä siksi, että se auttaa niin tutkijaa kuin lukijaakin ymmärtämään paremmin sitä johtamisympäristöä, jossa urheilujoh- taja toimii ja niitä lukuisia ristipaineita, joita häneen kohdistuu. Palaan vielä konk- reettisesti malliin luvussa 6 ja lopussa esitellessäni tasapainoisen johtamisen mallia.
1.4.2 Arviointi menetelmällisenä työkaluna
Vaikka systeemiteoria auttaakin ymmärtämään urheiluliikkeen ja sen toimintaympä- ristön kokonaisuutta, se ei anna metodeja itse johtamista koskevaan tutkimukseen.
Menetelmälliseksi työkaluksi olen valinnut arvioinnin, joka ei, kuten ei systeemiteo- riakaan, ole varsinainen historiantutkimusmenetelmä. Katson kuitenkin, että tähän tutkimukseen tuo lähinnä talous- ja projektihallintaan kehitetty työkalu sopii hyvin.
Aikamme kehittyneissä yhteiskunnissa arviointia esiintyy lähes kaikkialla. Kus- tannustehokkuutta vaaditaan yhä enemmän niin yksityisellä kuin julkisella sekto- rilla ja tehokkuuden lisäämisen yhtenä työvälineenä on arviointi. Terminä arviointi tarkoittaa sitä, että mitataan jonkin kohteeksi valitun toiminnan tai esineen arvoa tai merkitystä jossakin tietyssä tilanteessa. Esimerkiksi voidaan arvioida sitä, miten
investoinnissa tietyn kokoinen lisäpanostus vaikuttaisi investoinnin tuottoon. Arvi- oinnista laaditussa kirjallisuudessa puhutaan yleisesti ohjelman arvioinnista. Tällöin tarkoitetaan amerikkalaisen ajattelutavan mukaan mitä tahansa arvioitavaksi valittua toimintaa.23
Suomen julkisen hallinnon toimintoihin arviointi tuli mukaan näkyvästi 1990-lu- vun alussa. Menetelmän yleistymiseen oli monia syitä. Uusien lakien valmistelus- sa siirryttiin yhä enemmän puitelainsäädäntöön, jolle oli luonteenomaista tarkko- jen yksityiskohtien sijasta määritellä toimintojen tarkoituksia ja tavoitteita. Tämän kehityksen myötä tarvittiin uusia välineitä, joiden avulla niin lainsäätäjät, niiden käytännöntoteuttajat kuin kansalaiset saattoivat seurata toimintojen tarkoituksen- mukaisuutta ja onnistumista. 1990-luvun alussa tulosjohtaminen yleistyi julkisessa hallinnossa ja muista OECD-maista levisi Suomeen uusi, arviointitoiminnan sisäl- tävä julkisjohtamisen konsepti. Vuosikymmenen alun syvä lama taas asetti julkisen toiminnan tilintekovastuulle aivan uudet vaatimukset. Suomen liittyessä vuosikym- menen puolivälissä Euroopan Unioniin maassa ruvettiin toimeenpanemaan raken- nerahasto-ohjelmia. Ohjelmien toteutusta tuli arvioida etukäteen, toteutuksen aikana ja toteutuksen päätyttyä, jolloin arvioinnista tuli käytännössä pakollinen työväline.24 1990-luvun jälkeen julkiseen toimintaan liittyvä arviointi on moninkertaistunut pait- si rakennerahastotoiminnan johdosta, myös koska arviointikulttuuri on vakiintunut kansalliseen hallintojärjestelmäämme. Lisäksi julkisen hallinnon ohjausjärjestelmät ovat muuttuneet huomattavasti, kun päätösvaltaa ja samalla vastuuta on siirretty val- tion tasolta kuntatasolle.25
Professori Colin Robson julkaisi vuonna 2000 teoksensa Small-Scale Evaluation op- paaksi käytännön arviointityöhön. Kirjassaan hän pohtii arvioinnin ja tutkimuksen välistä suhdetta. Hän kirjoittaa, että vaikka arviointi ja tutkimus viittaavat suhteellisen erillisiin alueisiin, päällekkäisyyttäkin on. Arviointi vaatii hyvin harkittua tutkimus- asetelmaa ja havaintoaineiston keräämistä, analyysiä ja tulkintaa. Tieteellisten meto- dien noudattaminen lisää havaintojen ja tehtyjen suositusten luotettavuutta. Selkeänä erona tutkimuksen ja arvioinnin välillä Robson pitää sitä, että arviointi pitää sisällään ajatuksen arvon määrittämisestä. Tutkimus taas kohdistuu toimintojen kuvaamiseen, selittämiseen ja ymmärtämiseen. Robsonin mukaan arviointipiireissä on joskus käyty kiivasta keskustelua siitä, onko arviointi tutkimusta, onko se ehkä soveltavaa tutki- musta vai joskus tutkimusta ja joskus ei.26
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että arviointia voi käyttää analyysityöka- luna. Taloushallinnon alalla arviointia tutkimusmetodina on käyttänyt Juhani Kivelä väitöskirjassaan Valtiokonsernin talousohjauksen tila – tuki vai taakka?27 Historiantut- kimuksessa menetelmää ei tiettävästi Suomessa ole tätä ennen käytetty, joten oma tutkimukseni on tässä mielessä tienavaaja. Robsonin mukaan arvioinnissa on ky- symys arvon määrittämisestä. Ehkä näinkin, mutta siinä on kysymys myös muusta.
Voi olla, että englanninkielinen ja suomenkielinen termi eivät aivan vastaa toisiaan, mutta minun tulkintani mukaan arvioinnilla mitataan enemmän arvioitavan kohteen toimivuutta ja vaikuttavuutta kuin arvoa. Esimerkiksi arvioimalla voidaan päätellä,
23 Robson 2001, 24.
24 Virtanen 2007, 26–27.
25 Virtanen 2007,28.
26 Robinson 2001, 25–26.
27 Kivelä 2010.
miten liikenteen toimivuus paranisi, jos arvioinnin kohteena oleva tieosuus muutet- taisiin kaksikaistaisesta nelikaistaiseksi. Kun arviointi määritellään näin, toiminnan toimivuuden ja vaikuttavuuden kuvaamiseksi ja selittämiseksi, menetelmä mielestäni sopii historiallisten kehitysjaksojen tutkimiseen ja kuvaamiseen.
Arviointitermiin sisältyy tietty epätarkkuus. Esimerkiksi: ”Poliisi arvioi, että mie- lenosoitukseen osallistui 5000 henkilöä.” Jokainen ymmärtää, että poliisi ei tarkasti tiedä mielenosoittajien määrää, mutta pitää hyvin todennäköisenä, että mielenosoit- tajien määrä oli noin 5000. Kun arviointia käytetään historiallisen tutkimuksen työka- luna, ei tarkoituksena ole löytää tutkittavista tapahtumista yhtä ehdotonta totuutta, vaan ensisijaisesti kuvata ja selittää tapahtumien kulkua ja niiden kausaaliyhteyksiä.
Historiantutkimuksen tärkeät kysymykset ovat ”miten” ja ”miksi”.
Termiin arvioida voidaan sisällyttää myös kriittinen elementti. Esimerkiksi teat- teriesitys voidaan arvioida hyväksi tai huonoksi katsojan omien arvokäsitysten ja odotusten mukaisesti. Arviointimetodia käyttäessään historiantutkija ei kuitenkaan voi käyttää arvopohjaista kritiikkiä. Hän voi kuvailla ja analysoida asioiden kulkua ja tehdä tämän pohjalta oman perustellun tulkintansa. Tutkimuksen lukija tekee sitten omat johtopäätöksensä kuvatuista toiminnoista ja tutkijan arvioista. Koska arvioija, tässä tapauksessa tutkija, antaa tutkimuksen käyttäjille materiaalia omiin johtopää- tökseen ja mahdollisiin toimiin, hän on myös eräänlainen vallankäyttäjä. Tämä asettaa hänelle omat, tieteentekijälle tyypilliset eettiset vaatimukset.28
Arvioinnin tekijän on kysyttävä kenelle arviointia tehdään. Juuri tässä nousee esiin tutkimuksen eettinen puoli. Kun esimerkiksi talousprojektista tehdään arviointia, sillä hankitaan tietoa tiettyjen päätösten pohjaksi. Ehkä tavoitteena on todistaa jostakin, vaikkapa investoinnin kannattavuudesta. Tieteellinen tutkimus eroaa tästä siinä, että tutkijalla ei ole sellaista toimeksiantajaa, jonka intressinä on saada tutkimuksesta ai- kaan jokin tietty tulos. Tutkija asettaa itselleen tutkimuskysymykset ja mahdolliset hypoteesit, mutta tutkimuksen edetessä hypoteesit saattavat osoittautua vääriksi ja tutkijan on tämä hyväksyttävä. Tutkimuksen tavoitteena ei voi olla jonkin etukäteis- näkemyksen todistaminen oikeaksi.
Arvioinnin tekijän on päätettävä, mitä ollaan arvioimassa. Esimerkiksi arvioi- daanko toimintaan johtaneita syitä, toimintaympäristöä, itse toimintaa vai toiminnan vaikutuksia. Tätä tutkija joutuu miettimään siinä vaiheessa, kun asettaa tutkimusky- symykset ja rajaa tutkittavan aiheen tarkoituksenmukaiseksi. Urheilujohtamista tut- kittaessa tätä kysymystä on pohdittava erittäin tarkasti. Termi urheilujohtaminen on jo hyvin kompleksinen. Vaikka tutkimus on rajattu selvästi, itse johtamiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Näistäkin on tutkimuksen hallittavuuden vuoksi pystyttävä valitsemaan oleelliset ja sulkemaan muut tutkimuksen ulkopuolelle. Nämä ratkai- sut edellyttävät kuitenkin sitä, että tutkija selvästi ilmaisee ja perustelee valintansa.
Samalla, kun tutkija päättää, mitä arvioi, hänen on selvitettävä itselleen toimintansa motiivi. Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta katsottuna motiiveja voi olla vain yksi, mahdollisimman objektiivisen tiedon saanti tutkittavasta kohteesta tutkijan aset- tamasta näkökulmasta.
Hallintotieteiden professori Petri Virtanen on kirjoittanut arvioinnista teoksen Ar- viointi: arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Kirjassaan hän on tarkas- tellut yksinkertaistetun systeemimallin ja arvioinnin kytkeytymistä toisiinsa.29 Hänen
28 Historiantutkimuksen lähtökohdista ja menetelmistä, katso esimerkiksi Kalela 1972; Kalela 2000, 62–69.
29 Virtanen 2007, 18–20.
tarkastelunsa pohjalta olen kuvannut yksinkertaistetun visuaalisesti oman tutkimuk- seni etenemistä liikuntasysteemissä arvioinnin keinoin kuviossa 2. Johtamisen toimin- taympäristönä on yhteiskuntaan sijoittuva liikuntasysteemi. Tällä ympäristöllä on omat johtamiseen kohdistuvat odotuksensa, vaatimuksensa ja panoksensa. Toiminta, tässä tutkimuksessa johtaminen, tapahtuu tässä ympäristössä ja on siitä riippuvainen.
Toiminta johtaa jonkinlaisiin välittömiin tuloksiin. Koko tällä prosessilla on vaiku- tuksensa niin liikuntasysteemiin kuin sen ulkopuolelle. Tutkimuksessa arviointi on sen vuoksi suunnattava jokaiseen alueeseen, mutta sen painotus riippuu asetetuista tutkimuskysymyksistä.
Toiminta() ympäristö)
(johtamisympäristö))
Toiminnan) tulos)
(johtamisen)tulos))
Toiminta)
(johtaminen))
Vaikutukset) Arvioin;)
Arvioin;)
Arvioin;) Arvioin;)
Kuvio 2. Arvioinnin kohdistuminen. Kuvio laadittu Petri Virtasen (2007) teoksen pohjalta.
Kirjassaan Virtanen viittaa Michael Scriveniin, joka on jakanut arvioinnin käsitteel- lisesti formatiiviseen ja summatiiviseen. Formatiivisen arvioinnin tarkoituksena on tukea kehitystä. Se ajoitetaan arvioitavan toiminnan aloituksen ja keston aikaan. Ar- vioinnilla pyritään saamaan meneillään olevasta toiminnasta tietoja, jotka auttavat toiminnan onnistuneeseen toteuttamiseen. Summatiivisen arviointi ajoitetaan arvioi- tavan toiminnan loppuun ja sen avulla pyritään määrittelemään toiminnan onnistu- mista ja sitä, miten projektin vastuulliset ovat tehtävästään selvinneet.30
Historiantutkimusprosessissa on luonnollista, että turvaudutaan summatiiviseen arviointiin. Hallinnollisten projektien arvioinnista tutkimus eroaa siinä, että tutki-
30 Virtanen 2007, 93.
jan tavoitteena ei ole ensisijaisesti todistaa tuloksilla mitään, vaan selvittää syitä ja seurauksia. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että nykyhetkeen asti ulottuvassa historiantutkimuksessa jälkikäteisarvioinnista voi vetää johtopäätöksiä, jotka saattavat olla pohjana tulevien toimien etukäteisarvioinnille. Tässä tutkimuk- sessa käytän arviointia erilaisten menetelmien ja työvälineiden avulla esimerkiksi tut- kiessani 2000-luvulla toimineita työryhmiä ja niiden jälkeen toimintansa aloittanutta huippu-urheiluyksikköä luvussa 7.
1.5 LIIKUNTA- JA URHEILUTUTKIMUKSEN PERINNE
Urheilujohtamista on Suomessa tutkittu hyvin vähän. Kun Oulun yliopiston kirjaston hakukoneesta etsi (maaliskuussa 2019) suomenkielisiä, johtamista käsitteleviä väitös- kirjoja, sai tulokseksi 309 teosta, joista vain yksi, Nina Laakson väitöskirja käsittelee liikuntaa ja urheilua. Laakso väitteli talvella 2016 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan otsikko on Urheilujohdon eliitin etenemisen kertomuksia. Kasvaen ajautuen, sattumalta vai pyrkien? Tutkimuksessaan Laakso tarkastelee narratiivisin menetelmin suomalaisten urheilujohtajien etenemistä liikunnan ja urheilun ylimpään johtoon. Laakso oli va- linnut narratiivisen tutkimusmenetelmän mahdollistaakseen liikunta- ja urheilukult- tuurin sisältämien sosiaalisten ja kulttuurisen toimintajärjestelmän arvojen, normien ja vallitsevien käytäntöjen tarkastelun. Tutkimuksessa on haastateltu 16 urheilun korkeimpaan johtoon edennyttä henkilöä. Tutkimus lähti etsimään vastauksia kysy- myksiin miten urheilujohtajat ovat tehtäviinsä edenneet, millaisia johtamis- ja kerto- mustyyppejä löydetään ja miten johtajat kertovat toimivansa urheilujohdon eliitissä.
Laakson tutkimuksen mukaan ei ole olemassa mitään johdonmukaisesti raken- tuvaa ja urakehitystä tukevaa kertomusmallia. Yhteisenä tekijänä voidaan kuitenkin pitää sitä, että johtoon edetään urheilumaailman sisältä. Tällaista kokemusta pidettiin jopa edellytyksenä eliittiin nousemiselle. Etenemiseen selvästi vaikuttavina tekijöinä tutkimuksessa tulivat esiin liikunnan ja urheilun sosiaalisen todellisuuden arvot, nor- mit ja toimintatavat. Yhteiskunnan ja toimintaympäristön nopeat muutokset asettavat omat vaatimuksensa urheilujohtajille. Toiminta on kansainvälistynyt, ammattimaistu- nut ja kaupallistunut, joten aikaisemman vapaaehtoistoiminnan pohjalta on siirrytty ammattijohtamisen kauteen.31
Kansainvälisestikin tarkasteltuna urheilujohtaminen on tutkimuskohteena varsin uusi siitä huolimatta, että urheilua ja samalla myös urheilujohtamista on harrastettu jo antiikin aikana. Tieteenalaksi urheilujohtaminen määriteltiin 1980-luvun puolivälissä, jolloin perustettiin alan kehitykselle merkittävä North American Society for Sport Management (NASSM). Se ryhtyi julkaisemaan sarjaa Journal of Sport Management (JSM) vuonna 1987. Muita kansainvälisesti merkittäviä urheilujohtamisjärjestöjä ja julkaisusarjoja ovat vuonna 1993 perustettu European Association of Sport Manage- ment (EASM), jonka julkaisu European Journal of Sport Management Quarterly (ESMQ) on ilmestynyt vuodesta 2013 lähtien; Sport Management Association of Australia and New Zealand (SMAANZ), jonka julkaisu on nimeltään Sport Management Review ja Asian Association for Sport Management, joka perustettiin vuonna 2002. Sen julkaisu on nimeltään Asian Sport Management Review.32
31 Laakso 2016.
32 Laakso 2016, 25.
