HYVINVOINTI HEIKOMMASSA ASEMASSA OLEVILLA:
VAIKUTTAVAT TEKIJÄT JA EDISTÄMISEN TARPEET
Taija Rutanen Pro Gradu
Kansanterveystiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Toukokuu 2019
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Kansanterveystiede
RUTANEN, TAIJA: Hyvinvointi heikommassa asemassa olevilla: vaikuttavat tekijät ja edistämisen tarpeet
Opinnäytetutkielma, 61 sivua, 1 liite (4 sivua)
Ohjaajat: FT, dosentti Irma Nykänen, FT, dosentti Leila Karhunen
Toukokuu 2019__________________________________________________________
Avainsanat: Sosioekonominen asema, köyhyys, terveyserot, terveys, hyvinvointi, tyypin 2 diabeteksen ehkäisy, StopDia, elintapaohjaus
Tutkimuksessa selvitettiin sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien henkilöiden näkemyksiä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi selvitettiin, miten heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat ryhmässä tapahtuvaan elintapaohjaukseen osallistumisen ja elintapamuutosten tekemisen. Haastattelussa selvitettiin myös Pienet Teot -digisovellukseen liittyviä käyttäjäkokemuksia.
Elintapaohjausryhmät järjestettiin ruoanjakopaikoissa ja niiden vetäjinä toimivat terveydenhuollon koulutuksen saaneet ryhmänohjaajat. Elintapaohjausryhmän materiaaleina käytettiin Stop Diabetes -tutkimushankkeen materiaaleja. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sitä varten haastateltiin puhelimitse yhtätoista (n = 11) elintapaohjausryhmään keväällä 2018 osallistunutta henkilöä. Haastateltavat olivat neljältä eri paikkakunnalta Etelä- ja Itä-Suomen alueelta ja haastattelukysymyksiä oli 23.
Tutkimuksessa selvisi, että heikommassa asemassa olevien henkilöiden hyvinvoinnin kokemukseen vaikuttivat eniten terveyteen, ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvät tekijät.
Lisäksi liikuntaa pidettiin tärkeimpänä terveyden edistämisen keinona. Hyvinvointia hankaloittaviksi tekijöiksi koettiin sairasteluun ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvät tekijät. Stop Diabetes -ryhmästä saadut ravitsemukseen liittyvät vinkit koettiin merkityksellisiksi, vaikka osallistujilla ei varsinaisia odotuksia ryhmään kohtaan ollutkaan. Yleisesti ryhmien toiminta ja yhteishenki ryhmissä koettiin hyväksi.
Ryhmäläiset toivoivat, että elintapaohjausryhmä olisi kestoltaan pidempi, jolloin se antaisi paremmat mahdollisuudet elintapamuutokseen. Pienet Teot -digisovellusta käytti haastatelluista vajaa puolet (n = 5). Yksi heistä kertoi käyttäneensä sovellusta useamman kerran viikossa. Henkilöt, jotka eivät sovellusta käyttäneet (n = 6), kertoivat syyksi kömpelyyden tietoteknisten laitteiden kanssa sekä sovelluksen käyttöön sopivien laitteiden puutteen. Sovellusta käyttäneet puolestaan kertoivat, että sovellusta oli melko helppo käyttää. Lisäksi tutkimuksen käytännön toteutukseen liittyen havaittiin, että tällä tutkimusryhmällä haastattelu kannattaisi tehdä kasvotusten ja kysymyksiä olisi hyvä olla vähemmän ja niiden tulisi olla tarkemmin määriteltyjä.
Tulosten perusteella sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat hyötyvänsä elintapaohjausryhmästä, mutta ryhmänohjausintervention olisi hyvä olla pidempi kuin kuusi kertaa. Myös digisovelluspohjainen ohjaaminen voisi toimia, mikäli laitteiden käyttö mahdollistettaisiin ja siihen opastettaisiin kunnolla.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Public Health Science
RUTANEN, TAIJA: Well-being of the disadvantaged: influencing factors and promotion needs
Thesis, pages 61, 1 appendix (4 pages)
Tutors: PhD, docent Irma Nykänen; PhD, docent Leila Karhunen
May 2019_____________________________________________________________
Keywords: Socioeconomic status, poverty, health inequalities, health, well-being, type 2 diabetes, StopDia, lifestyle guide
The study explored the factors affecting the well-being of people with socio-economic disadvantages and the needs for promoting well-being. In addition, it examined how people with lower socio-economic status experienced participation and adopted lifestyle changes in the group and through using on-line lifestyle guidance. Lifestyle counseling groups were organized at food distribution centers and they were led by group instructors with health education.
For this qualitative study, eleven participants from the 2018 lifestyle group took part in recorded phone interviews. The participants answered to 23 questions, which purpose was to examine the individuals’ experience on well-being and the factors affecting it, their views on the Stop Diabetes -guidance group, their own lifestyles and the related influencing factors, and the user-experience of the Pienet Teot -application.
The study found that within the target group, health, nutrition and physical activity were the most significant factors influencing well-being. Furthermore, exercise was considered the most important means of health promotion. Illness and financial situation were the identified factors, which hampered well-being. Nutritional tips received from the Stop Diabetes group were found relevant. Before participating in the lifestyle group, the interviewees told they had set a goal to learn a more regular life rhythm and healthier nutrition habits. However, the majority of respondents felt that participation in the six- week intervention was too short a time to make lifestyle changes. The group’s activities and the positive atmosphere were experienced as beneficial. Five people used the Pienet Teot -application. One of them reported having used the application several times a week.
The reasons for not using the application were the persons’ experience of awkwardness with IT and lack of suitable devices.
Based on the results, socio-economically disadvantaged people would benefit from the lifestyle guidance group, but the intervention should be longer than six times. Digital application-based guidance could work if access to different devices was enabled and the use properly guided.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 5
2 KIRJALLISUUS ... 7
2.1 Sosioekonominen asema ... 7
2.2 Sosioekonomiset terveyserot ... 9
2.2.1 Terveyserojen syyt ... 10
2.2.2 Terveyden edistäminen ja terveyserot ... 11
2.3 Terveyskäyttäytyminen ... 12
2.4 Aiemmat elintapaohjausinterventiot heikommassa asemassa olevilla ... 13
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 19
4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT ... 20
4.1 Tutkimuksen toteutus ... 20
4.2 Tutkimusmenetelmät ... 21
4.3 Aineiston analysointi ... 22
4.4 Tutkimuksen eettisyys... 23
5 TULOKSET ... 25
5.1 Hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät ... 25
5.2 Stop Diabetes -elintaparyhmä ... 29
5.3 Omat elintavat ja niihin vaikuttavat tekijät ... 40
5.4 Pienet Teot -digisovellus ... 45
6 POHDINTA ... 49
6.1 Menetelmien arviointi ja tutkimuksen luotettavuus ... 49
6.2 Tutkimustulokset ... 50
6.2.1 Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ... 50
6.2.2 Elintapaohjausryhmään osallistuminen ja ryhmässä käytetty materiaali ... 51
6.2.3 Elintapaohjausryhmään osallistuneiden elintavat ennen ryhmätoimintaa ... 53
6.2.4 Pienet Teot -digisovelluksen käyttö ... 54
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 56
8 TULOSTEN HYÖDYNNETTÄVYYS JA JATKOTUTKIMUSHAASTEET ... 57
LÄHTEET ... 58
Liite 1. Elintaparyhmään osallistuneiden haastattelukysymykset ... 64
1 JOHDANTO
Tasa-arvoon pyrkivissä yhteiskunnissa suuret terveyserot eivät ole eettisesti eivätkä poliittisesti hyväksyttäviä. Terveyserojen vähentämiseksi terveyttä tukevia toimia tuleekin kohdistaa erityisesti yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin ja pyrkiä paneutumaan terveyserojen syihin ja väestön hyvinvoinnin tukemiseen (Lahelma &
Rahkonen 2011). Eriarvoistumisen pysäyttämiseen ja sen haitallisten vaikutusten tunnistamiseen tulee etsiä ratkaisuja yhteiskunnan eri hallinnonalojen ja toimijoiden toimilla (Rotko ym. 2015). Hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoisuus väestössä lisääntyy yhä, vaikka samaan aikaan suomalaisten hyvinvoinnin ja terveyden taso kohenee jatkuvasti (Rotko ym. 2015, THL 2018a). Eri sosioekonomisten ryhmien välillä vallitseva eriarvoisuus näkyy lähes kaikilla terveyden ja hyvinvoinnin ulottuvuuksilla. Terveydellä voi olla vaikutusta myös sosiaaliseen asemaan. Tätä kutsutaan valikoitumiseksi. Tällöin koulutuksessa ja työmarkkinoilla pärjäävät parhaiten ne, joilla on hyvä terveys ja toisaalta heikompaan sosiaaliseen asemaan päätymisen riski kasvaa, mikäli ihmisellä on terveysongelmia (THL 2018a).
Jotta terveys- ja hyvinvointieroja voidaan kaventaa, on voitava vaikuttaa terveyserojen sosiaalisiin taustatekijöihin sekä niissä vallitsevaan eriarvoisuuteen. Sosiaalisilla taustatekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi koulutukseen, tulonjakoon, työllisyyteen ja verotukseen vaikuttamista (THL 2018a). Tarkastelemalla sosiaalisen eriarvoisuuden seurauksia eli terveyden eriarvoisuutta, voidaan eri sektorit saada vakuuttumaan eriarvoisuuden vähentämisen hyödyistä (Rotko ym. 2015). Lisäksi terveyserojen kaventamisessa on huomioitava terveyttä edistävien elinolojen turvaaminen ja pyrittävä vähentämään altistumista haitallisille aineille, kuten erilaisille työ- ja ympäristöperäisille altisteille, päihteille ja huonolle ravinnolle. Erityisen tärkeää on huomioida haavoittuvassa asemassa olevien sosiaalisten verkostojen tukeminen sekä palvelujen saatavuudesta tai laadusta johtuvan eriarvoistumisen estäminen (THL 2018a).
Sosioekonomisen aseman tiedetään voivan myös vaikuttaa erilaisiin elintapamuutosinterventioihin, sillä heikommassa asemassa olevilla sitoutuminen erilaisiin ryhmiin voi olla haastavaa (Hankonen ym. 2009).
Viimeisellä hallituskaudella on pyritty panostamaan terveyden edistämiseen ja vähentämään eriarvoisuutta elämän eri osa-alueilla. Hyvinvoinnin ja terveyden saralla terveyden edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen on nostettu myös kärkihankkeeksi (Valtioneuvosto 2017).
Tämä pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa heikommassa asemassa olevien henkilöiden käsitystä hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi selvitettiin, miten heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat ryhmässä tapahtuvan elintapaohjauksen sekä digitaalisen sovelluksen käytön hyvinvointia edistäviin elintapoihin ohjaamisessa. Pro gradu -tutkielma toteutettiin osana Stop Diabetes - tutkimushanketta.
2 KIRJALLISUUS
2.1 Sosioekonominen asema
Sosioekonomisen aseman määrittely on tärkeää, sillä sitä voidaan käyttää erilaisissa yhteiskuntaryhmien elinolosuhteita tai niiden muutoksia kuvaavissa hyvinvointianalyyseissä sekä soveltaa erilaisissa väestö- ja tulonjakotilastoissa.
Sosioekonomisen aseman määrittelyssä otetaan tyypillisesti huomioon henkilön elämäntilanne, ammatti ja ammattiasema, joiden lisäksi sitä voidaan täydentää ammattiasemaa kuvaavilla termeillä (Tilastokeskus 2018a). Sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan hyvinvoinnin aineellisia ulottuvuuksia ja sellaisia edellytyksiä, jotka edesauttavat aineellisten voimavarojen eli tulojen, omaisuuden ja asumistason hankkimisessa (THL 2018a). Tilastokeskuksen (2018b) mukaan sosioekonomista asemaa määritellessä tarkastellaan myös henkilön asemaa yhteiskunnan rakenteellistoiminnallisissa järjestelmissä. Henkilön sosioekonominen asema muodostuu tilastokeskuksen määritelmän mukaan ammatista, työtilanteesta, ammattiasemasta sekä toimialasta. Ihmisen käyttäytymiseen, elinoloihin ja taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa se, missä ammatissa hän työskentelee tai millaisessa paikassa hän asuu. Toisaalta asumisoloihin ja kulutusmahdollisuuksiin vaikuttaa taloudellinen tilanne (Galobardes ym. 2006, THL 2018a). Kaikenlainen sosiaalinen eriarvoisuus näyttäytyy lopulta myös terveyseroina, joita usein tarkastellaan sosioekonomisen aseman kautta (THL 2018a).
Sosioekonomista eriarvoisuutta on kaikissa maissa, mutta eroa on siinä, miten paljon eriarvoisuutta on (Mackenbach ym. 2008). Taulukkoon 1 on koottu sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin sekä niistä johtuvien terveyserojen vähentämiseen käsitteleviä tutkimuksia.
Mikäli henkilön sosioekonomista asemaa on vaikea määritellä edellä listattujen tietojen pohjalta, voidaan tarkastella myös vanhempien tai puolison sosioekonomista asemaa.
Sosioekonomista asemaa laajasti ilmentävä tekijä on myös henkilön koulutustaso, joka huomioi myös aineettomat resurssit eli erilaiset taidot, tiedot, asenteet ja arvot.
Ensisijaisesti koulutus kuvaa henkilön asenteita ja tietoja, jotka auttavat valintojen tekemisessä, sillä koulutustasolla on merkitystä esimerkiksi terveydenlukutaitoon eli siihen tekijään, joka vaikuttaa yksittäisen ihmisen tiedonhankintataitoihin sekä median vaikutusta siihen (Braveman ym. 2005, Lahelma & Rahkonen 2011, Loman 2015).
Koulutustaso on monipuolinen sosioekonomisen aseman määrittäjä myös siksi, että sitä
voidaan käyttää riippumatta siitä, onko henkilö työssä vai ei. Lisäksi koulutustasolla voidaan määrittää sosioekonomista asemaa eri sukupuolilla, jolloin se on hyvä luokitteluväline myös sellaisissa maissa, joissa naiset eivät luo uraa ansiotyössä miesten tapaan (Lahelma & Rahkonen 2011). Koulutusta pidetään tärkeimpänä sosioekonomisen aseman määrittäjänä siksikin, että se tuottaa tietoa, mikä puolestaan tyypillisesti parantaa terveyskäyttäytymistä (Lahelma ym. 2007, Galobardes ym. 2006). Toisaalta on tärkeää huomata, että vaikka koulutustaso lisää tietoa ja antaa sen myötä valmiuksia edistää terveyttä, on myös tulotasolla merkittävä vaikutus esimerkiksi siihen, mitä ja miten paljon itse tai perheen lapset voivat harrastaa liikuntaa; monet liikuntalajit ovat kalliita, ja vanhempien tulotaso vaikuttaa siihen kuinka kalliita harrastuksia vanhemmilla on halua tai mahdollisuutta kustantaa (Lehto ym. 2009, Loman 2015). Perheen sosioekonominen asema vaikuttaa myös perheen sisällä saatuun sosiaaliseen tukeen ja sen myötä nuorten terveydentilaan. (Acacio-Claro ym. 2017).
Työ ja ammattiasema kuvaavat aineellisia ja muita elinoloja sekä voimavaroja ja lisäksi työtä pidetään vahvasti sosioekonomisena ulottuvuutena. Ammattiasema voidaan luokitella monella eri tavalla, mutta pääsääntöisesti erotetaan alemmat ja ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät ja työntekijät. Näiden lisäksi voidaan vielä erotella ylemmistä toimihenkilöistä johtotehtävissä olevat ja työntekijöistä tiettyyn tehtävään erikoistuneet ja erikoistumattomat työntekijät. Työtehtäviin ja ammattiasemaan liittyviä olosuhteita, voimavaroja ja altistuksia pidetään tärkeinä terveyteen vaikuttavina taustatekijöinä.
(Lahelma & Rahkonen 2011, Loman 2015).
Aineellisia voimavaroja selkeämmin sosioekonomisen aseman keskeisiä ulottuvuuksia ilmentävät henkilön tulot. Tuloilla tarkoitetaan ruokakunnan käytössä olevia tuloja henkilöä kohti, jolloin ruokakunnan tuloista vähennetään ensin verot, jonka jälkeen tulot jaetaan painotetusti ruokakunnan aikuisten ja lasten kesken. Tuloihin vaikuttaa usein koulutustaso, ikä ja sukupuoli, joiden lisäksi tuloihin vaikuttavat ammatti ja työtehtävät.
Tärkeä aineettoman sosioekonomisen aseman osa on myös tulojen ja perintöjen myötä kertynyt varallisuus tai asumismuoto (Braveman ym. 2005, Lahelma & Rahkonen 2011, Loman 2015). Henkilön tulotaso vaikuttaa terveyteen muun muassa siten, että suurempituloisella henkilöllä on mahdollisuus harrastaa erilaisia harrastuksia monipuolisemmin ja ostaa laadukkaampia terveyspalveluita, jotka voivat sairastuessa
edesauttaa nopeampaa pääsyä hoitoon. Lisäksi tulot määrittävät usein ruoan laadun ja monipuolisuuden (Galobardes ym. 2006).
2.2 Sosioekonomiset terveyserot
Kaikkien väestöryhmien välillä on jonkinlaisia terveyseroja, mutta sosioekonomisen aseman mukaiset erot ovat erityisen suuria. Tämä tarkoittaa sitä, että työttömät ovat työssäkäyviä sairaampia ja työntekijät puolestaan ovat toimihenkilöitä sairaampia.
Tutkimusten mukaan korkea koulutusaste ja suurempi palkkataso ovat yhteydessä parempaan terveydentilaan (Loman 2015, THL2018b). Sosioekonomisten terveyserojen arviointia hankaloittaa se, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla kyselyihin vastaamisprosentti on tyypillisesti matalampi (Präg ym. 2016). Tämän ryhmän vähäisemmän tutkimuksiin osallistumisaktiivisuuden uskotaan siksi aliarvioivan todellista ryhmien välisen eron suuruutta. Lisäksi yksi ongelma on se, etteivät kaikki päätöksiä tekevät henkilöt usko tutkimustietoon ja toisaalta monilla päättävässä asemassa olevilla ei ole tietoa tai sitä ei osata käyttää ja yhdistää omaan työhön (Rotko ym. 2015).
Henkilön ilmaisemaa kokemusta omasta terveydestään kutsutaan koetuksi terveydentilaksi. Sosioekonominen asema on yhteydessä henkilön kokemaan terveydentilaan ja keskimäärin paremmaksi terveytensä kokevat ylemmässä sosioekonomisessa luokassa olevat henkilöt. Erot eri sosioekonomisissa ryhmissä ovat samansuuntaiset, riippumatta siitä, tarkastellaanko tulo-, koulutus- vai ammattiryhmiä ja terveydentilansa heikommaksi kokivat vähemmän koulutusta saaneet sekä matalapalkka- aloilla työskentelevät henkilöt (THL 2014). Sukupuolella ei sen sijaan ole merkitystä sille, millaiseksi henkilö kokee oman terveydentilansa (Demakatos ym. 2008). Heikko taloudellinen tilanne vaikuttaa siten negatiivisesti henkilön kokemukseen omasta terveydestään (Shaked ym. 2016).
Ylipaino ja lihavuus edistävät monien pitkäaikaissairauksien syntyä ja lisäävät ennenaikaista kuolemanriskiä (Pampel ym. 2012). Lihavuuden tiedetään aiheuttavan erilaisia kansantauteja, kuten tyypin 2 diabetesta, ja siihen puuttumalla voidaan vaikuttaa myös vähentävästi terveydenhuollon kustannuksiin, sairauspoissaoloihin sekä ennenaikaiseen työkyvyttömyyteen (Pietinen ym. 2010). Sosioekonominen asema näkyy myös lihavuudessa ja ylipainossa, sillä tutkimusten mukaan lasten ylipaino on yleisempää
matalan koulutustason perheissä, joissa etenkin äidin matala koulutustaso lisää lapsen ylipainoriskiä. (THL 2017a). Myös Jolliffe (2011) päätyi pienituloisten henkilöiden ja ylipainon suhdetta tutkivassa tutkimuksessaan siihen, että ylipainolla ja lihavuudella on yhteys sosioekonomisen aseman kanssa. Sosioekonomisen aseman on sen sijaan todettu olevan käänteisesti yhteydessä syömishäiriöiden esiintymiseen (THL 2017b).
Syömishäiriöiden on todettu olevan yleisempiä korkeamman sosioekonomisen aseman omaavilla nuorilla tytöillä tai naisilla.
Matala sosioekonominen asema altistaa vakaville mielenterveyshäiriöille, kuten skitsofrenialle. Mielenterveysongelmien myös tiedetään toisinaan olevan syy alempaan sosioekonomiseen asemaan, joten mielenterveyden ja sosioekonomisen aseman yhteys on kaksisuuntainen (THL 2017a). Niillä henkilöillä, jotka joutuvat hakemaan ruokaansa ruoka-avusta, on usein nälän ja yksinäisyyden lisäksi masentuneisuutta, sillä sosioekonomisen aseman eri ulottuvuudet kasautuvat ruoka-avun piirissä olevilla ihmisillä (Ohisalo ym. 2015). Ruoka-avulla tarkoitetaan kolmannen sektorin auttamis- ja vapaaehtoistyötä, jossa ylijäämäruokaa jaetaan hävikin vähentämiseksi sellaisille henkilöille, jotka ovat jääneet sivuun yhteiskunnan positiivisesta kehityksestä ja pudonneet sosioekonomisesti heikoimpaan asemaan (Ohisalo 2017).
2.2.1 Terveyserojen syyt
Terveyseroja selitetään Macintyren (1997) ja Bambran (2011) mukaan viidellä tavalla.
Näitä ovat 1) terveydentilaan perustuva valikoituminen, 2) materialistinen tai muu aineellisiin olosuhteisiin perustuva selitys, 3) kulttuuriin, käyttäytymiseen ja muihin elintapoihin perustuva selitys, 4) psykososiaalinen selitys sekä 5) elämänkaariselitys.
Näistä terveydentilaan perustuvalla valikoitumisella tarkoitetaan terveydentilasta johtuvaa tiettyyn sosiaaliluokkaan päätymistä eli sitä, että heikommassa terveydentilassa olevat henkilöt ovat vaarassa joutua alempaan sosiaaliluokkaan. Vaikka tietyssä sosiaaliluokassa oleminen ei sinällään vaaranna terveyttä, mainitaan terveyserojen yhdeksi tekijäksi työ- ja elinolojen epätasainen jakautuminen.
Toisin kuin terveyteen perustuvassa valikoitumisessa, katsotaan muissa selitysmalleissa sosiaaliluokan vaikuttavan terveyteen. Materialistinen selitysmalli tarkastelee terveyseroja yhteiskunnan rakenteellisten ominaisuuksien, kuten luokka-aseman ja
tuloerojen kautta (Laaksonen ym. 2011). Arvot, asenteet ja elintavat ovat kulttuuriin ja elintapoihin liittyvän mallin mukaan mekanismeja, joiden kautta tuotetaan sosiaaliluokkien välisiä terveyseroja. Esimerkkejä elintavoista, jotka ovat yleisempiä alemmassa sosioekonomisessa luokassa, ovat muun muassa runsas alkoholin käyttö, tupakointi, vähäinen liikunnan harrastaminen sekä huonot tai epäterveelliset ruokatottumukset (Palosuo ym. 2007). Tällaiset elintapavalinnat lisäävät tämän selitysmallin mukaan eri sosiaaliluokkien välisiä terveyseroja. Psykososiaalisilla selittävillä tekijöillä tarkoitetaan muun muassa sosiaalista tukea ja työn kuormitusta.
Tämän mallin mukaan matalassa sosiaaliluokassa olevilla on heikommat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ja se saavat myös vähemmän sosiaalista tukea. Näiden tekijöiden katsotaan aiheuttavan terveyden huononemista ja vaikuttavan sitä kautta myös terveyseroihin (Wilkinson & Pickett 2011). Elämänkaarimallissa eri selitysmalleja yhdistellään ja näkökulma painottaa, etteivät elinolot lapsuudessa välttämättä vaikuta suoraan aikuisiän terveyteen, vaan saattavat näyttäytyä esimerkiksi koulutuksen, työllistymisen sekä muiden aikuisiän olosuhteiden kautta. Terveyserot ovat usein eri altisteiden kasautumisesta johtuvaa ja elämänkaarinäkökulman mukaan olennaista onkin elämänkaaren eri vaiheissa syntyneiden altisteiden kasautuminen (Kestilä ym. ja Rahkonen ym. 2011).
2.2.2 Terveyden edistäminen ja terveyserot
Kansanterveyslakiin perustuva terveyden edistäminen on osa kansanterveystyötä ja sitä säädetään useissa eri laeissa (STM 2019). Terveyden edistäminen on myös lähtökohta terveyspolitiikalle ja sillä pyritään suunnitellusti muuttamaan elinoloja ja elintapoja.
(Karvonen ja Sihto 2017). Terveyden edistämistä säädellään terveydenhuoltolaissa (2010/1326), kansanterveyslaissa (1972/66), tartuntatautilaissa (2016/1227), tupakkalaissa (2016/549) sekä laissa ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (2015/523).
Elintapojen edistäminen eri keinoin on keskeistä terveyden edistämisessä, sillä epäterveellisten elintapojen tiedetään vaikuttavan sekä sairastavuuteen että kuolleisuuteen ja lisäävän niiden myötä sosioekonomisia terveyseroja (Graham 2004;
Sihto 2016). Ottawan asiakirjan (1986) mukaan terveyden edistämisellä tarkoitetaan prosessia, jonka avulla henkilö voi parantaa terveyttään ja elämänhallintaansa. Terveyttä pidetään asiakirjan mukaan myönteisenä asiana ja se korostaa sekä henkilökohtaisia että sosiaalisia resursseja. Tämän vuoksi terveyden edistäminen ei voi olla pelkästään
terveydenhuollon vastuulla, vaan se on kaikkien osapuolten koordinoitua toimintaa.
Itsestään ja muista huolehtiminen sekä oman elämän hallinta ovat terveyteen johtavia tekijöitä. Oman elämän hallinta ja se, että yhteiskunta mahdollistaa terveydelle edulliset olosuhteet, parantavat niin yksilön kuin yhteisönkin terveyttä (WHO 2018). Keskeistä Ottawan asiakirjassa on, että terveyden edistämisessä keskitytään ennen kaikkea yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien henkilöiden terveyden edistämiseen sekä puututaan niin yhteiskunnan sisältä kuin yhteiskuntien välillä ilmeneviin terveyseroihin ja erilaisiin epäoikeudenmukaisuuksiin (Sihto 2016; WHO 2018).
2.3 Terveyskäyttäytyminen
Lääketieteen sanaston (2017) mukaan terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan vakiintuneita ja usein tiedostamattomia tottumuksia, jotka vaikuttavat yksilön terveyteen sekä riskiin sairastua tai kuolla (Terveyskirjasto 2018). Ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ihmissuhteita pidetään terveyskäyttäytymiseen vaikuttavina tekijöinä, ja yksilön vastuu terveyskäyttäytymisestä korostuu yhteiskunnan heikkojen taloudellisten suhdanteiden aikana. Asema yhteiskunnan sosiaalisessa rakenteessa vaikuttaa myös yksilön mahdollisuuteen hoitaa terveyttään. Käyttäytymisvalinnat eivät myöskään aina ole puhtaasti vapaita valintoja, sillä niihin vaikuttavat muun muassa henkilön taloudelliset voimavarat, elämäntilanteet, toisten ihmisten vaikutus sekä saatavilla oleva tieto ja ryhmien sisäiset käyttäytymissäännöt. Myös yksilöllisten ominaisuuksien, kuten fyysisten ja henkisten piirteiden ja tekemisen tyylien katsotaan voivan vaikuttaa siihen, miten ihminen päättää toimia tai antautua toisten ohjattavaksi (Koivusilta 2011).
Aiemmin terveyskäyttäytymisen ajateltiin olevan terveyttä edistävää, suojaavaa ja säilyttävää toimintaa, mutta nykyään siihen katsotaan kuuluvaksi myös haitalliset toiminnot, kuten tupakointi, alkoholinkäyttö, huono unenlaatu sekä terveydelle haitalliset ruokailutottumukset ja vähäinen liikunta. Nykyään myös tiedetään, että kroonisten kansantautien riski nousee haitallisen terveyskäyttäytymisen myötä (Loman 2015).
Sosioekonominen asema vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen myös siten, että esimerkiksi liikunnan valitseminen harrastukseksi aikuisiällä on riippuvainen lapsuuden perheen sosioekonomisesta asemasta ja sieltä saadusta mallista. Liikuntatottumusten lisäksi perheissä opitut tavat heijastuvat ruokailutottumuksiin ja vaikuttavat tehtäviin valintoihin (Lehto 2009).
2.4 Aiemmat elintapaohjausinterventiot heikommassa asemassa olevilla
Elintapaohjausinterventioita on tehty jonkin verran sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleville henkilöille ja näiden interventioiden pohjalta tiedetään, että tulokset vaihtelevat ohjauksen tason mukaan ja intervention pituus vaikuttaa tuloksiin.
Elintapaohjausinterventioita heikommassa asemassa oleville on järjestetty niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla. Esimerkiksi Englannissa on toteutettu yksilötason elintapaohjausinterventio hiljattain synnyttäneet heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat naiset saivat 12 viikon elintapaohjauksen, joka perustui motivoivan haastattelun menetelmään. Jokainen interventioon osallistunut nainen sai henkilökohtaiset liikunta- ja ravitsemusneuvot, jonka lisäksi ruokavalio räätälöitiin yksilöllisesti kullekin osallistujalle sopivaksi. Elintapaohjausta saamattomaan kontrolliryhmään verrattuna tutkimusryhmän naisten paino ja rasvaprosentti laskivat merkitsevästi (Craigie ym. 2011). Ockene ym. (2012) päätyi tutkimuksessaan samankaltaiseen tulokseen eli ryhmässä toteutettu elintapaohjaus auttoi matalatuloisia latinoamerikkalaisia pudottamaan painoaan enemmän kuin ilman ohjausta jäänyt kontrolliryhmä. Ockenen ym. interventio sisälsi kaksitoista tapaamista ryhmässä, jonka lisäksi osallistujat tapasivat ohjaajan henkilökohtaisesti kolme kertaa vuoden aikana.
Ockenen ym. elintapaohjaus perustui sosiaalikognitiiviseen teoriaan, jolloin interventioon osallistuneille henkilöille annettiin tietoa tyypin 2 diabeteksesta, jonka lisäksi heidän pystyvyyden tunnettaan vahvistettiin konkreettisten keinojen, kuten ruoanvalmistustaitojen, avulla. Suomessa elintapaohjausinterventiota on tutkinut muun muassa Hankonen ym. (2009), joka tutki sosioekonomisen aseman vaikutusta terveyskäyttäytymismuutokseen elintapainterventiossa. Hankosen ym. tutkimuksessa interventioon osallistuneet hakeutuivat ohjauskeen omatoimisesti, jonka vuoksi tutkimus ei ole täysin verrattavissa kansainvälisiin tutkimuksiin. Kuitenkin Hankonen ym.
havaitsivat, että korkeammin koulutetuilla luottamus elintapamuutokseen oli korkeampi kuin matalasti koulutetuilla.
TAULUKKO 1. Sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin käsitteleviä tutkimuksia
Viite Tutkimuksen tyyppi N Maa Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen johtopäätökset
Acacio-Claro P. ym. 2017.
Adolescent reserve Capacity, socioeconomic status and school
achievement as predictors of mortality in Finland - a longitudinal study.
Pitkittäistutkimus 41833 Suomi Selvitettiin, ennustaako vanhempien alempi sosioekonominen asema nuoren varhaista kuolemaa ja miten nuoren koulutustaso, terveydentila, terveyden edistäminen ja sosiaalinen tuki vaikuttavat varhaiseen
kuolleisuusriskiin.
Terveyden edistäminen, terveydentila, koulutustaso ja sosiaalinen tuki alensivat
merkitsevästi nuoren ennenaikaisen kuoleman riskiä. Vaikutus oli pojilla tyttöjä voimakkaampi.
Demakatos ym. 2008.
Socioeconomic status and health: The role of subjective social status.
Pitkittäistutkimuksesta tehty erillinen
poikkileikkaustutkimus
7433 Englanti Tarkasteltiin subjektiivisen sosioekonomisen aseman ja ikääntyneiden henkilöiden terveyteen liittyvää yhteyttä sekä sitä, onko subjektiivisesti koetulla sosioekonomisella asemalla ja objektiivisilla sosiaalisilla ja taloudellisilla indikaattoreilla yhteyttä.
Subjektiivisesti koetetulla sosioekonomisella asemalla ja terveydellä todettiin olevan yhteys.
Viite Tutkimuksen tyyppi N Maa Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen johtopäätökset
Hankonen ym.
2009.
Socioeconomic Status and Psychosocial Mechanisms of Lifestyle Change in a Type 2 Diabetes Prevention Trial.
Suljettu
kohorttitutkimus, seurantatutkimus
385 Suomi Selvitettiin, miten koulutustaso vaikuttaa keski-ikäisten
osallistujien psykososiaalisiin ominaisuuksiin
elintapamuutoksia koskevassa kyselyssä.
Interventioon osallistuneiden henkilöiden minäpystyvyys ja suunnittelukyky olivat riippuvaisia koulutustasosta.
Lehto ym.
2009. Perheen sosioekonomi- sen aseman ja perherakenteen yhteydet alakouluikäis- ten lasten terveellisiin elintapoihin.
Kyselytutkimus 2093 Suomi Selvitettiin vanhempien sosioekonomisen aseman ja perherakenteen yhteyttä alakouluikäisten lasten
ruokatottumuksiin, vapaa-ajan liikuntaan, ruutuaikaan ja nukkumiseen.
Kaikkien tutkimuskysymysten osalta vanhempien asema
työelämässä oli yhteydessä lapsen terveyteen ja elintapoihin. Jos vanhempi teki osa-aikatyötä tai oli kotivanhempana, lasten todettiin syövän ja nukkuvan
säännöllisimmin. Vanhemman korkeamman sosioekonomisen aseman todettiin lisäävän lapsen liikuntaharrastuksia. Ruokavalion laadulla ja vanhemman
Viite Tutkimuksen tyyppi N Maa Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen johtopäätökset
sosioekonomisella asemalla ei ollut yhteyttä.
Mackenbach ym. 2008.
Socioeconomic Inequalities in Health in 22 European Countries.
Laskentaperusteiset kuolleisuusrekisterit
noin 3,5 milj.
16
Euroopan maata
Eri maita vertaileva tutkimus tehtiin, jotta tunnistettaisiin keinoja terveyserojen vähentämiseksi.
Eri puolilla Eurooppaa on eroja sosiaalisen ja taloudellisen aseman ja terveyserojen välisessä suhteessa.
Eroja voidaan vähentää parantamalla
koulutusmahdollisuuksia,
terveyteen liittyvää käyttäytymistä sekä pääsyä terveydenhuoltoon.
Ohisalo ym.
2015. Huono- osaisuuden ulottuvuudet ja kasautuminen leipäjonoissa.
Kyselytutkimus, väestöotos
3474 Suomi Selvitettiin ruoka-avun piirissä olevien ihmisten kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan
Huono-osaisuus jakautuu eri ulottuvuuksille, joita ovat taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen huono-osaisuus.
Peräti 40 %:lla leipäjonoissa käyvistä oli huono-osaisuutta kaikilla ulottuvuuksilla.
Viite Tutkimuksen tyyppi N Maa Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen johtopäätökset
Ohisalo 2017.
Murusia Hyvinvointival tion Pohjalla - Leipäjonot, koettu
hyvinvointi ja huono-
osaisuus.
Väestönäyte 3064 Suomi,
Kreikka ja Liettua
Tutkimuksessa selvitettiin hyväntekeväisyyteen perustuvan ruoka-
aputoiminnan ja ruoka-apuun turvautuvien ihmisten koettua huono-osaisuutta ja
hyvinvointia.
Leipäjonoasiakkaat eivät aina ole yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ja koettu huono- osaisuus koskettaa yhtä aikaa sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä osa-alueita.
Pietinen ym.
2010. Nutrition Policy in Finland.
Seurantatutkimus - Suomi Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata Suomen
ravitsemuspolitiikan päätoimia viime vuosikymmeninä.
Suosituksista huolimatta viranomaiset eivät ole ottaneet esimerkiksi verotustoimenpiteitä vakavasti, vaan ovat pitäneet maatalous- ja talouspolitiikkaa tärkeämpänä kuin
terveyspolitiikkaa.
Viite Tutkimuksen tyyppi N Maa Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen johtopäätökset
Rotko ym.
2015.
Eriarvoisuus huomioon kaikilla hallinnonaloil- la - kuinka tieto saadaan päätöksenteko on?
Tapaustutkimus - Suomi Selvitettiin, miten
sosioekonomista eriarvoisuutta voitaisiin vähentää sekä lisätä poikkihallinnollista
ymmärrystä siitä, miten eriarvoisuus näyttäytyy eri sosioekonomisissa ryhmissä.
Jotta eri hallinnonalat voisivat vähentää eriarvoisuutta, tarvitsevat he tietoa eriarvoisuuden
tunnistamiseksi sekä tietoa
eriarvoisuuden haittavaikutuksista.
Lisäksi tietoa tarvitaan ratkaisuista ja keinoista, joilla eriarvoisuutta on aiemmin onnistuttu vähentämään.
Shaked ym.
2016.
Indicators of subjective social status:
Differential associations across race and sex.
Prospektiivinen kohorttitutkimus
3720 Yhdysval- lat
Selvitettiin, miten psykososiaaliset tekijät vaikuttavat subjektiiviseen sosioekonomiseen asemaan eri sosiodemografisissa ryhmissä.
Subjektiivisesti koettu sosioekonominen asema voi vaihdella eri väestöryhmien välillä ja erilaiset psykososiaaliset tekijät, kuten ympäristön stressitekijät, voivat vaikuttaa yksilön
käsitykseen itsestään.
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kartoittaa sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien henkilöiden näkemyksiä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi selvitettiin, miten heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat ryhmässä tapahtuvaan elintapaohjaukseen osallistumisen ja elintapamuutosten tekemisen. Haastattelussa selvitettiin myös Pienet Teot -digisovellukseen liittyviä käyttäjäkokemuksia.
Tutkimuksessa oli neljä tutkimuskysymystä:
1. Mitkä tekijät vaikuttavat heikommassa asemassa olevien henkilöiden näkemysten mukaan hyvinvointiin?
2. Miten heikommassa asemassa olevien henkilöiden mielestä hyvinvointia voidaan edistää?
3. Miten heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat Stop Diabetes - elintaparyhmään osallistumisen ryhmäohjauksessa?
4. Miten heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat Pienet Teot - digisovelluksen käytön?
4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Tutkimuksen toteutus
Stop Diabetes -tutkimushanke on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat -ohjelmaa. Tutkimushanketta toteuttavat Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT yhteistyössä useiden suomalaisten sidosryhmien kanssa (UEF 2018). StopDia -tutkimushanke toteutetaan kolmen sairaanhoitopiirin eli Etelä-Karjalan, Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen alueilla (THL 2018c). Pysyvien elintapamuutosten aikaansaamiseksi tutkimushanke tuottaa maakunnille ja terveydenhuollolle StopDia - mallin, joka yhdistää yksilö- ja ympäristötason muutokset. Ihmisten ohjaaminen hyvinvointia edistäviin ateriavalintoihin ja liikunnan lisäämiseen toteutuu paremmin hyvän suunnittelun avulla. Yksilötasolla hankkeen erityispiirteenä onkin ihmisen elinympäristön kokonaisvaltainen huomiointi. Sen lisäksi, että tutkimushanke pyrkii tuottamaan tietoa, se pyrkii ennakoimaan terveystaloudellisia vaikutuksia ja rakentamaan mallia muutospoluista eli etsii ratkaisua siihen, mitä ja millaisia muutoksia pitäisi tehdä yhteiskunnallisella tai aluetasolla sekä eri sidosryhmien osalta. Lisäksi tutkimushanke pyrkii selvittämään, paljonko näiden muutosten kustannusvaikutukset ovat ja mitkä tekijät estävät tai edistävät muutosta (UEF 2018). Tutkimushankkeen yhtenä keskeisenä osa-alueena on selvittää elintapaohjaukseen liittyviä erityistarpeita ja toteutumista heikommassa asemassa olevilla.
Haastateltavat rekrytoitiin heikommassa asemassa oleville henkilöille suunnatuista elintapaohjausryhmistä, joita kokoontui Lahdessa, Sysmässä, Iisalmessa ja Lappeenrannassa. Haastatelluista henkilöistä seitsemän oli naisia, neljä miehiä ja heidän ikänsä vaihteli 36 ja 69 vuoden välillä. Kukaan haastatelluista ei ollut työelämässä aktiivisesti, mutta kaksi haastateltua henkilöä teki vapaaehtoistyötä ruoanjakopaikassa.
Kaiken kaikkiaan elintapaohjausryhmät kokoontuivat kuusi kertaa kuuden tai kahdentoista viikon aikana ja ryhmänohjaajina toimi terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittaneet henkilöt. Ryhmät kokoontuivat ryhmäläisille ennestään tutuissa ruoanjakopisteissä ja niissä käsiteltiin StopDiabetes -materiaalin pohjalta muun muassa ravitsemusta, liikuntaa ja unta, jonka lisäksi ryhmissä keskusteltiin suolan ja alkoholin
käytöstä sekä mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa pienistä tuloista riippumatta. Jokainen ryhmätapaaminen kesti 90 minuuttia ja ryhmien koko vaihteli viiden ja kahdentoista henkilön välillä. Ryhmiin osallistumisen lisäksi tutkittaville annettiin mahdollisuus kokeilla Pienet Teot -digisovellusta, jonka tarkoitus on tukea elintapamuutoksen teossa pienten terveellisten valintojen, kuten ystävän kanssa tehdyn kävelylenkin muodossa.
Sovellus on selainpohjainen ja se toimii erilaisilla älylaitteilla ja tietokoneella. Pienet Teot -digisovelluksen sai käyttöönsä kaikki halukkaat elintaparyhmiin osallistuneet henkilöt.
Tutkimushaastattelut suoritettiin varsinaisen ryhmänohjauksen loputtua ennalta laadittujen kysymysten pohjalta (Liite 1).
4.2 Tutkimusmenetelmät
Laadulliselle eli kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillistä on, että tutkittavia on melko vähän. Laadullisessa tutkimuksessa riittävää tutkimukseen osallistuvien henkilöiden määrää ei voida välttämättä päättää etukäteen. Jokaisessa tutkimuksessa aineistomäärä arvioidaan tapauskohtaisesti, sillä tutkimuksen aihe saattaa asettaa tiettyjä vaatimuksia aineiston koolle (Kylmä ym. 2007). Tähän tutkimukseen osallistui yksitoista tutkittavaa, mutta saturaatiota eli aineiston kyllästymistä (Aira 2005) oli havaittavissa jo noin viiden tutkittavan vastausten jälkeen.
Tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa käytettiin tutkimusmenetelmänä induktiivista päättelyä. Induktiiviselle päättelylle tyypillistä on, että havaintoja tehdään yksittäisistä tapahtumista ja niitä yhdistetään isommiksi kokonaisuuksiksi. Induktiivinen päättely on aineistolähtöistä. Laadullisessa tutkimuksessa pyrkimyksenä on ymmärtää tutkittavien näkökulmaa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joka perustuu melko väljästi rajattuihin avainkysymyksiin, joiden ympärille haastattelua rakennetaan (Kylmä ym.
2007). Teemahaastattelua kutsutaan myös puolistrukturoiduksi haastatteluksi ja se on hyvä haastattelumuoto etenkin intiimeistä ja aroista asioista tietoa haluttaessa tai mikäli halutaan selvittää asioita, joita tutkittava ei tiedosta kovin vahvasti (Metsämuuronen 2006). Tämän tutkimuksen haastattelu toteutettiin yksilöhaastatteluina puhelimitse siten, että kukin haastattelu nauhoitettiin Auto Call Recorder -sovelluksella myöhempää litterointia varten. Yksilöhaastattelu mahdollisti saatujen vastausten täsmentämistä sekä mahdollisten lisäkysymysten esittämisen. Haastattelijana toimi tutkija seitsemän
haastatellun kohdalla, jonka lisäksi neljää haastateltavaa haastatteli tutkijan opiskelukaveri. Haastattelut olivat kestoltaan 15–45 minuuttia ja pituuteen vaikutti haastateltavan puheliaisuus, halu keskustella asioista sekä kysymysten ymmärtäminen.
Tässä tutkimuksessa haluttiin myös selvittää joidenkin kysymyksen kohdalla vastausten toistuvuus, joten tuloksia kvantifioitiin, jolloin voitiin laskea tietyt haastatteluissa toistuvat kommentit. Laadullisessa tutkimuksessa kvantifiointi ei välttämättä anna lisäarvoa, mutta toisinaan se voi tuoda tutkimukselle uuden näkökulman (Tuomi &
Sarajärvi 2009). Lisäksi tässä tutkimuksessa käytetty kvantifiointi auttoi selventämään osaa kysymyksiä, mutta kaikissa se ei ollut tarpeellista.
4.3 Aineiston analysointi
Ennen varsinaista analysointia haastatteluaineisto on litteroitava eli kirjoitettava puhtaaksi. Litterointi voi olla joko koko haastattelun sanasta sanaan puhtaaksi kirjoittamista tai valikoivaa, jolloin vain tutkimuksen kannalta oleelliset tiedot kirjoitetaan ylös. Usein kvalitatiivisessa tutkimuksessa kuitenkin aineiston keruuta, litterointia ja analysointia voidaan toteuttaa jossain määrin samaan aikaan (Metsämuuronen 2006). Tärkeää on, ettei aineiston käsittely viivästy, vaan sen analysointi aloitetaan mahdollisimman pian keruuvaiheen jälkeen. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin huhti–kesäkuussa 2018 ja tutkimushaastattelut purettiin elo-syyskuussa.
Aineiston analyysi tehtiin saman vuoden marraskuussa.
Tyypillisesti sisällönanalyysiä tehdessä ensimmäisenä vaiheena on niin sanottu pelkistäminen eli redusointi, jolloin aineistosta karsitaan pois kaikki tutkimukselle epäolennainen materiaali. Toisena vaiheena on vuorossa aineiston klusterointi eli ryhmittely, jolloin aineistosta etsitään sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Aineistoa tiivistämällä saadaan luotua ala- ja yläluokkia, joita edelleen tiivistämällä muodostetaan pääluokkia, jotka ovat yhteydessä varsinaiseen tutkimustehtävään. Kolmantena vaiheena sisällönanalyysiä tehdessä on käsitteellistäminen eli abstrahointi, jolla erotetaan aineistosta oleellinen tieto ja muodostetaan teoreettisia käsitteitä. Abstrahoinnissa teoreettisiin käsitteisiin ja johtopäätöksiin edetään vähitellen alkuperäisdatan kielellisistä ilmaisuista (Tuomi ym.
2018). Myös tämä tutkimus analysoitiin tavanomaista sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
TAULUKKO 2. Esimerkki aineiston pelkistämisestä
TAULUKKO 3. Esimerkki aineiston klusteroinnista
4.4 Tutkimuksen eettisyys
Hyvässä tieteellisessä käytännössä tulee noudattaa tieteellisiä toimintatapoja eli rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta. Lisäksi käytetään sellaisia tiedonhankinta-, tutkimus-, raportointi- ja arviointimenetelmiä, jotka ovat tieteellisesti ja eettisesti kestäviä. Tulosten julkistamisessa tulee noudattaa avoimuutta, ja myös rahoituslähteet olisi hyvä mainita (Leino-Kilpi ym. 2014). Potilaan turvallisuutta ja oikeuksia turvaamaan tutkimustyössä on luotu Helsingin julistus, joka määrittelee, että tutkittavan fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus toteutuvat sekä sen, että tutkittava tietää riittävän tarkasti tutkimuksen tavoitteet, tarkoituksen, tutkimusmenetelmät, tutkimuksen rahoituskeinot sekä mahdolliset yhteydet laitoksiin tai muihin yhteistyökumppaneihin.
Tutkittavan on myös tiedettävä, että hän osallistuu tutkimukseen vapaaehtoisesti (Kankkunen ym. 2015).
Tässä tutkimuksessa elintaparyhmään osallistuvien ja tutkimusta varten haastateltavien henkilöiden nimet tiesi vain tutkija. Haastateltavien nimiä ei tulla mainitsemaan työssä ja haastattelun litterointien tuloksena saaduissa lainauksissakaan ei mainita henkilön
sukupuolta tai muita tunnistetietoja. Tutkimusongelman määrittely tai tutkimusaihe eivät saa sisältää väheksyviä oletuksia jostakin ihmisryhmästä eivätkä loukata ketään. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tutkitaan haavoittuvia ihmisryhmiä, kuten omassa tutkimuksessani nyt käsittelen (Leino-Kilpi ym. 2014). Tutkimusaineiston käsittely, käyttö ja säilyttäminen nojautuvat luottamuksellisuuteen, eikä aineistoa saa käyttää tai luovuttaa mihinkään muuhun kuin tutkimustarkoitukseen. Erityisen tuomittavaa on tutkimusaineiston luovuttaminen sellaiseen tarkoitukseen, että siitä koituisi tutkittavalle haittaa tai se vaikuttaisi tulevaisuudessa tutkittavan arvioimiseen, kohteluun tai asemaan.
Myös tiedotusvälineille tai aineiston luovuttaminen kaupalliseen tarkoitukseen on tuomittavaa (TENK 2009). Koska tämä tutkimus ei käsitellyt tutkittavien henkilökohtaisia asioita, kuten potilastietoja, ei tutkimukselle haettu lupaa eettiseltä toimikunnalta.
5 TULOKSET
Tutkimustulokset on lajiteltu seuraavien aihealueiden mukaan: hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät, Stop Diabetes -elintapaohjausryhmään osallistuminen sekä ryhmässä toimiminen, omat elintavat ja niihin vaikuttavat tekijät sekä Pienet Teot -digisovelluksen käyttö. Jokaisen teeman kohdalla on esitetty tutkittavien vastauksista suoria lainauksia, jotka selventävät tuloksia tässä kohderyhmässä. Kaikkiin kysymyksiin ei saatu kaikkien haastatteluun osallistuneiden henkilöiden vastauksia, minkä vuoksi n-luku saattaa vaihdella kysymyksittäin.
5.1 Hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät
Aluksi haastateltavilta (n=11) kysyttiin muutama kysymys, joilla kartoitettiin hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Hyvinvointiin vaikuttivat haastateltujen mielestä terveys, mahdollisuus liikkua sekä terveellinen ravitsemus (Kuvio 1). Sosiaaliset suhteet olivat tärkeä osa hyvinvointia neljälle henkilölle ja kolme haastateltavaa koki tärkeäksi osaksi hyvinvointiaan unen ja taloudellisen toimeentulon. Lisäksi mainittiin hengellisyys, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi, koti, turvallisuus, päihteettömyys sekä elintavat yleisellä tasolla.
H1: ”No se et pärjää täällä silleen suhtkoht hyvin, mukavasti. Miten mä nyt sanoisin, kaikkihan siihen kuuluu, ruoka ja liikunta ja uni ja, kaikkihan siihen kuuluu. Kuuluu koko paketti.”
H9: ”No tietysti fyysinen terveys on suht ok, ettei ainakaan mittään kroonisia kipuja oo. Ja sitten niinku että yöunet on sillai ihan kuitenki ihan hyvät ja riittävät. Ja sitten liikunta. Ja tietysti niinku tai semmonen terveellinen ravinto ettei hirveemmin. Ja sitten että että perhesuhteet ja ihmissuhteet on niinku kunnossa.”
H11: ”Hyvinvointiin kuuluu niin tietysti tuota… hyvät elämäntavat… ja sitten… no, en mä tiiä. Se tietysti, kun ei oo rahhoo liikoo ni, kyllä se rahaki kuuluu sinne ja terveys. Mut terveys. Terveys on ihan ykkönen kaikista. Ja sitten, sitten on ystävät ja… Ja sitten on, no. No kyllä se rahakii on, että jos
ei sitäkää oo, ni ei piäse lomille eikä piäse minnekkään, ni se sisältö, että pyörii vaan tässä… Tän… mutta tuota kyllä mä niinkun oon… ystävät ja terveys on ihan tärkeet. Tietysti on sitte hyvä, että on koti ja turvallisuuskin.”
Kuvio 1. Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät
Kysyttäessä keinoja, joilla haastateltavat kokivat voivansa edistää omaa hyvinvointiaan tämän hetkisessä elämäntilanteessa, suurimmalla osalla (n=8) liikunta nousi tärkeimmäksi hyvinvointia edistäväksi tekijäksi. Muutamat henkilöt (n=3) kokivat terveellisen ruokavalion, työn ja sosiaaliset suhteet tekijöinä, jotka edistivät hyvinvointia tämän hetkisessä elämäntilanteessa. Yksittäiset henkilöt mainitsivat myös alkoholin kohtuukäytön, uskonnon, riittävän unen, positiivisuuden, harrastukset ja kiireettömyyden hyvinvointia edistävinä tekijöinä (Kuvio 2).
H3: ”No mä käyn tanssimassa, täs alkaa kohta kausi. Mä käyn neljä kertaa viikos tanssimassa, viel tän kuun loppuun yks kerta reeneissä. Sit että torilla pakkaan näit tavaroita, käyn kaks kertaa kuussa markkinoilla. Teen kaikki yksin työt. Ja tällasta, mitäs muuta vois sanoo, ei oikee mitään muuta.”
H9: ”No ainakin tätä fyysistä kuntoa voin ylläpittää niinku liikkumalla ja lenkkeilemällä. Ja sitten miettimällä just tota että mitä niinku syön. Ja
0 1 2 3 4 5 6 7 8
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
sitten, no sillai että pitämällä ihmissuhteita vaalimalla. Vähän miettiä omaa käytöstään. No sillai nauttimalla elämästä. Vähän positiivisella asenteella.”
Kuvio 2. Hyvinvointia edistävät tekijät
Kysyttäessä haastateltavilta, millaisten tekijöiden he kokivat hankaloittavan hyvinvointiaan ja sen edistämistä tämän hetkisessä tilanteessa, selkein esille noussut tekijä oli sairastelu, jonka mainitsi hyvinvointiaan hankaloittavaksi tekijäksi viisi vastaajaa. Neljä vastaajaa mainitsi taloudelliset tekijät hyvinvointia ja sen edistämistä hankaloittavaksi tekijäksi. Lisäksi yksittäiset vastaajat kokivat hyvinvointiaan hankaloittaviksi tekijöiksi epäterveellisen ruokavalion, ajanpuutteen, huonot yöunet, stressin, muutokset sosiaalisissa suhteissa ja psyykkisen huonovointisuuden. Eräs henkilö mainitsi, että erilaiset sääilmiöt vaikuttavat siihen, miten pääsee esimerkiksi liikkumaan ulkona (Kuvio 3).
H10: ”No kyllä se on tää taloustilanne lähinnä kerta, tota… Se, mikä olis terveellisempää ni ei välttämättä oo sitte se halvin vaihtoehto, jos ruokaa aattelee ja mä nyt oon koittanu sillä vältellä einekset, mutta se niinku taloudellisista syistä aina välillä siihen lipsahtaa, että siinä jääpi tämmöset terveellisemmät hedelmät ja salaatti ja muut tämmöset niin… vähemmälle.
Se on helppo tarttua sitte eineksiin, että tosiaan, niin. Työkokeilussa, niin
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
en vaan enää sitte ollu vähän se vähän, vähän vähemmän terveellistä, että.
Ihan taloussyistä.”
H11: ”No tuota, no ainakii yks on tämä… matka. Ja sitten tää talvi. Täällä on metri lunta joka suunnassa. Asun Iisalamessa, elikkä metri lunta joka suuntaan että ihan kauheeta. No, nyt on tietysti totinen aika on nyt onneks väistymässä, että joka on melekeen niinku pussissa olis koko talaven siellä lumen keskellä että tuota. Että tota… No raha on yks joka hankaloittaa. -- että on aika paljon on jo noita vaivoja, niin siten ei vaikka niinku jos esimerkiks lähtis jonnekin tutustummaan jotakin kun on nivelrikko niin paha, niin, ei niinku pysty siellä kävelemmään, niin sitten, no en kehtoo lähteekkää.”
Kuvio 3. Hyvinvoinnin edistämistä hankaloittavat tekijät
0 1 2 3 4 5 6
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
5.2 Stop Diabetes -elintaparyhmä
Seuraavassa osassa käsitellään osallistumista Stop Diabetes -elintapaohjausryhmään sekä ryhmässä toimimista ja siellä käytettyjä materiaaleja. Kysymykseen siitä, millaisia hyvinvoinninedistämiskeinoja haastateltavat kokivat saaneensa ryhmästä, koettiin ruokavalioon liittyvät vinkit tärkeimmiksi ja sen mainitsi yhdeksän (n=9) haastateltavaa.
Lisäksi kolme henkilöä koki saaneensa vinkkejä liikunnan harrastamiseen. Yksi haastateltu nosti esille myös alkoholin käytön vähentämiseen liittyvät vinkit. Kaksi haastateltavaa koki, että annetut ohjeet olivat hyviä, mutta eivät sovellu omaan elämään raha- tai terveystilanteen takia (Kuvio 4).
H2: ”No toi on ainaki toi et säännöllinen syöminen pitäs pitää. Et mä oon nyt yrittäny et söis säännöllisesti välipalat. Vaikeetahan se välil on, riippuu vähän päivästä, mul on nyt mukana välipalat ja yrittäny käydä syömäs lämpimän ruoan tos ruokatunnilla -- toi safkaaminen on tietysti tärkeetä ja sit kaikki tietysti alkoholin käyttö et itekki oon silleen välil viikonlopputissuttelija aina silloin tällöin…”
H7: ”…Joo no tänäänhän mä sit sen toisen ohjaajan kanssa meen sitte niinku juoksemaan… Ois kiva varmaan juosta mutta ku en mä yksin viitti…”
H9: ”No ainaki minä sain hirveen paljon tietoo niinku just terveellisestä ravinnosta… ja niinku tuollai ihan uutta, kun en oo hirveen paljo niinku tutustunu viime viime vuosina siihen, että mitä… -- ja sitten just se, että miten pienillä teoilla niinku arjessa pystyy oikeesti ihan vaikka… sanotaan nyt vaikka lihaksia pitämään paremmassa kunnossa, että ei se tarvii mittään jumppasaleja eikä tämmösiä, että ihan arjen liikunta, kun miettii ihan vaan, että mitä kehossaan voi käyttää.”
Kuvio 4. Stop Diabetes -ryhmästä saadut hyvinvoinninedistämiskeinot
Selvitettäessä, mikä tekijä sai haastateltavan osallistumaan ryhmään, merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat tietoisuus omasta riskiryhmään kuulumisesta sekä kiinnostuneisuus asiaa kohtaan. Lisäksi haastattelussa tuli esille, että ryhmänvetäjän innostuneisuus sekä muiden ryhmäläisten pyyntö ryhmään osallistumisesta vaikuttivat ryhmätoimintaan osallistumiseen. Myös tiedonsaanti elintapa-asioista sekä ryhmistä saatu parempi tietoisuus terveellisestä ravitsemuksesta tulivat ilmi haastatteluissa. Eräs haastateltava nosti esille myös diabeteksesta johtuvat yhteiskunnalliset asiat ja pohti sen olevan yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna paha sairaus (Kuvio 5).
H3: ”…en tiedä onko mulla diabetes, ei oo ainakaan todettu, vielä… Mut tota noin sittenhän on niinku piilevä, ja tulee olemaan Suomelle äärettömän paha sairaus kyllä. Pitäs saada se, et meil on paljo sellasta piilodiabetest olemassa, joka on vaikee juttu.”
H9: ”No mulla oli kyllä ihan ensisijaisesti se, että kun minun äidillä oli tuo diabetes monta vuotta ennen ku hän kuoli ja se oli ihan sitten se et se niinku piikillä hoidettava -- kun minä tiesin että sehän on tavallaan voi olla perinnöllinen ja sitte ku mulla on ollu ylipaino…”
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Ruokavaliovinkit Liikuntaohjeet Alkoholin käytön vähentämiseen liittyvät
neuvot
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
H11: ”No mulla ite asiassa tuota, kun minä tuolla seurakunnan puolella kävin, niin siellä sitte kertovat. Ni tota, minä ensimmäisenä pomppasin ylös ja kysyin että onko minun mahollisuus piästä tähän ryhmään, että tota ihan mielenkiinto ja sitten, että jotaki toimintoo sais niinku elämmään.”
Kuvio 5. Tekijät, jotka saivat osallistumaan Stop Diabetes -elintapaohjausryhmään
Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisia odotuksia haastateltavilla oli ryhmälle. Suurin osa vastaajista koki, ettei heillä ollut ollut varsinaisia odotuksia, mutta esille nousi myös tiedonsaannin tarve sekä mielenkiinto asiaa kohtaan ja odotus ryhmän antamasta tuesta.
Lisäksi eräs henkilö mainitsi, että toivoisi oppivansa ryhmän myötä säännöllisempää ruokailurytmiä (Kuvio 6).
H2: ”No ei mul, emmä laittanu, et mä aattelin vaan et saa hyvii vinkkei, et ei mul silleen mitään odotuksii ollu -- Säännöllisyys, sen pitäis saada et se on se tärkee.”
0 1 2 3
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
H3: ”No odotuksethan oli, mä en nyt laittanu siihen mitään. Et mä saan tietoa, mä tykkään aina olla porukassa missä puhutaan tämmösestä asiasta ja tää oli erittäin pätevöityny ja hyvä minun mielestä tässä asiassa, hoitamaan tätä asiaa, minua kannusti vielä enemmän sinne ryhmään.”
H11: ”No ei mulla oikeestaan odotuksia ollu muuta kun se, että mä saisin itteeni niskasta kiinni.”
Kuvio 6. Odotukset Stop Diabetes -elintaparyhmälle
Haastateltavilta kysyttiin, moneenko tapaamiskertaan he pääsivät mukaan. Suurin osa (n=7) haastatelluista ryhmäläisistä oli ollut mukana jokaisessa tapaamisessa.
Tapaamiskertoja oli yhteensä kuusi kussakin ryhmässä (Kuvio 7).
H2: ”No yheltä kerralta jäi pois, mulla oli sillon työ sillon et mä en pystyny sillon et mul oli sillon semmonen tärkeempi juttu siinä sillon. Kaikis muis mä olin kyllä.”
H10: ”Kyllä mä kävin… Meitä oli tota… kuus tapaamista siinä ni... Kyllä mä kävin kaikki.”
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Ei odotuksia Säännöllisyyden oppiminen
Tiedonsaanti Mielenkiinto Ryhmän tuki
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
Kuvio 7. Ryhmätapaamiseen osallistumisten määrä
Tutkija selvitti haastateltavilta myös heidän osallistumistaan ryhmän toimintaan eli tehtävienteko- ja keskusteluaktiivisuutta. Suurin osa vastaajista koki osallistuneensa toimintaan aktiivisesti, mutta osa kertoi, että vaikka keskustelu oli aktiivista, niin työkirjan tehtävät jäivät tekemättä. Eräs vastaaja kertoi ohjaajan pitäneen huolta siitä, että jokainen saisi puhua ja yksi vastaajista puolestaan pohti, että tuli höpötettyä kenties liikaakin. Kukaan vastaajista ei kokenut jääneensä ilman suunvuoroa ryhmässä, mutta yksi vastaaja kertoi puhuneensa vähän, mutta toisten antaman palautteen perusteella vain asiaa (Kuvio 8).
H1: ”No ihan hyvin ja aktiivisesti ja sehän oli niinku ohjaajan ansiota et hän huomioi kaikki. Että tota vaikka jotkut alko joskus vähän puhumaan pitkään jostain asiasta nii et ei aina ollu ihan siihen justiin, nii ohjaaja kyllä sitten tota huomioi että kaikki pääsee puhumaan ja joutuvat puhumaan.”
H9: ”Kyllä mää niinku niihin ryhmäkeskusteluihin ja näihin niin osallistuin… ihan niinku omasta mielestä ihan ainakin yhtä paljon ku muutkin. Mutta nämä ryhmätehtävien teko kotona… niin ne jäi…”
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Mukana 6krt Mukana 5krt Mukana 4krt
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
H10: ”No, tehtävänteot jäi kyllä aina vähän viime tippaan, että se on vähän minun tyylini, että sitten viime tipassa, mutta tota. Kyllä mä nyt siellä ryhmässä niinkun osallistuin, että en ehkä eniten puhunu, mutta se mikä oli niinku palaute toisilta, ni he kokivat, että minä puhuin asiaa sitte. En niinkään paljon, mutta sitten asiaa.”
Kuvio 8. Osallistumisaktiivisuus ryhmätoimintaan, keskusteluihin ja tehtäväkirjan täyttämiseen
Ryhmätapaamiseen osallistumista helpotti haastateltujen mukaan ryhmän hyvä yhteishenki sekä ohjaajan motivoiva ja kannustava toiminta. Lisäksi tärkeänä pidettiin sitä, ettei ohjaaja asettunut ohjattavien yläpuolelle ja toisaalta ryhmän sijainnin helppous koettiin osallistumista edistäväksi tekijäksi. Myös vapaaehtoisuus, tiedonhalu ja mielenkiinto asiaa kohtaan olivat tekijöitä, jotka haastattelussa nousivat esille. Eräs vastaajista kertoi pitävänsä tärkeänä sitä, että tällaisesta asiasta tehdään tutkimustyötä (Kuvio 9).
0 1 2 3 4 5 6 7 8
Aktiivista osallistumista ryhmätoimintaan
Avointa keskustelua Aktiivista tehtävien tekoa
Melko aktiivista osallistumista ryhmätoimintaan
Tehtävät jäivät tekemättä
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
H1: ”Emmä tiedä, siinä oli se tuttu porukka ja sitten mä lupauduin kans siihen ja ohjaaja vaikutti mukavalta ja jos siellä oiski ollu kärttynen noita- akka ja kysyny et lähetkö mukaa nii mä oisin sanonu et älä nyt unta nää..et ohjaaja vaikutti heti mukavalta, jutteli sillai.”
H9: ”No musta se oli se ryhmän ilmapiiri, tai se oli just niinku semmonen niinku avoin ja tuntu että siellä oli niinku semmonen luottamus. Että luotti ettei ne kukkaan kerro kenenkään asioita kerro eteenpäin. Ja sitte ne ryhmänvetäjät oli semmosia niinku innostavia ja rauhallisia… ettei tullut yhtään semmosta, että ne olis niinku ylhäältä käsin meille jotakin…”
H11: ”No… varmaan tota, ihan... uteliaisuus ja sitten että, että tota, hakemaan niinkunna, sieltä kautta niinku elämäntapamuutoksia. Ja sitten tota, aattelin tuota ommoo terveyttä, että jos sitä sais vähä kohennettua, että ois niinku semmonen tuki takana, että tuota… mitä kaatta niinku… ja toevonkii että tämmösiä niinku lissee perustettas”
Kuvio 9. Ryhmätapaamisiin osallistumista helpottavat tekijät
0 1 2 3 4 5 6 7
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
Tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, joiden haastateltavat kokivat hankaloittaneen osallistumistaan ryhmätapaamisiin. Suurimmalla osalla vastaajista ei tällaisia tekijöitä ollut, mutta kaksi vastaajaa kertoi työn hankaloittaneen tapaamisiin saapumista ja yhdellä henkilöllä oli ongelmia terveytensä kanssa. Lisäksi yksi henkilö koki, että aktiivisuus ryhmässä olisi voinut lisääntyä, mikäli kaikki ryhmäläiset olisivat olleet ennestään tuttuja toisilleen.
H1: ”No ei mulla ollu muuta ku nää justiin, tää leikkaus. Ja ohjaajahan sanokin, mä tiesinkin sen että tää tulee viimoselle kerralle ku ne sano että tää leikataan mahdollisimman nopeesti, nii se meni just sille viimoselle kerralle. Et se nyt oli harmi sitten että se jäi vähän tyngäks mun puolesta.”
H3: ”No tietysti meil on tuol ryhmässä et mä en noita muutamia henkilöitä tuntenu oikeestaan silleen että nythän se ois vielä enemmän jos mä oisin tuntenu nää ois voinu vielä enemmän aktiivisempi olla siinä mutta kyl mä sanon suoraan et mul on ainaki ihan hyvä olla siinä ryhmässä.”
H6: ”No… ehkä se oli työ mikä nyt sotki että… sotki ko tein tosiaan ku se on vuorotyötä vielä, että iltaan ja aamuun ni tota ei aina pystyny et… Se oli se ainoo ei siinä mitään muuta oo kyllä tullu… tullu vastaan.”
Haastateltavilta kysyttiin lisäksi mielipidettä ryhmätapaamisissa käytetyn materiaalin soveltuvuudesta sekä siitä, mistä materiaalin osasta oli erityisesti hyötyä ja mikä puolestaan koettiin vähemmän hyödylliseksi. Haastatellut henkilöt antoivat sekä negatiivista että positiivista palautetta käytetyistä materiaaleista. Esille nousi muun muassa se, että materiaalit koettiin liian monimutkaisiksi. Toisaalta tehtäväkirjassa olleita testejä pidettiin erinomaisina. Kiitosta tuli myös erilaisista ruoka- ja arkiliikuntavinkeistä sekä siitä, että tehtäväkirja antoi mahdollisuuden opetella miettimään, mikä on juuri itselle tärkeää. Yksi vastaaja totesi, että perinteinen ravitsemustieto oli hänen mielestään hieman turhaa ja hän koki, ettei siitä hänelle ollut juurikaan hyötyä (Kuvio 10).
H2: ”No mun mielestä, ne oli samat kun, mulla oli se, mä olin kerran siellä, mulla oli se appi se… liika on liikaa ja liian paljo kaiken näköstä… et mulla tuli mieleen autokoulu… et helvetist tekstiä, et sanotaanko et vaikka ois kuin paljo aikaa nii mun mielestä se niinku tappaa sen mielenkiinnon jos sä joudut täyttää ylenaikaa kysymyksiä…”
H3: ”Mut kumminki pääasiassa ne oli ihan kivoja ja kysymykset oli asiallisia, ne oli siihen asiaan liittyviä ja koin että ne on ammatti-ihminen laatinu ne kysymykset…”
H10: ”No se vihko oli kyllä ihan hyvä, missä oli näitä tehtäviä, että tuota…
Just semmonen, et miettii niitä omia juttujaan, että mikä on itelle tärkeetä ja niin poispäin, niin ne on ihan hyviä ne tehtävät…”
Kuvio 10. Ryhmäntapaamisissa käytetyn materiaalin hyödyllisyys
Selvitettäessä varsinaisen ryhmätilanteen kulkua sekä sitä, mistä oli tapaamisten aikana hyötyä ja mitkä tekijät mahdollisesti haittasivat ryhmässä keskittymistä tai toimintaa, ennen kaikkea hyötyä koettiin olevan ryhmässä toimimisesta sekä ryhmissä vallinneesta yhteishengestä. Lisäksi koettiin, että ohjaajien tuki oli ryhmissä hyvä. Myös keskustelu niin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisemmistakin asioista koettiin hyödylliseksi.
Suurin osa oli sitä mieltä, ettei varsinaisia estäviä tai häiritseviä tekijöitä ollut. Yksi
0 1 2 3 4 5 6
VASTAUSTEN LUKUMÄÄRÄ
