Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi ja sen yhteys yksinasumisen, yksinäisyyden
ja terveydentilan kokemuksiin
Kaisa Kurvinen
Preventiivinen hoitotiede Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
22.11.2021
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Preventiivinen hoitotiede
Kurvinen, Kaisa: Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi ja sen yhteys yksinasumisen, yk- sinäisyyden ja terveydentilan kokemuksiin
Pro gradu -tutkielma, 76 sivua, 6 liitettä (33 sivua)
Tutkielman ohjaajat, Lauri Kuosmanen, yliopistonlehtori, dosentti, TtT ja Emilia Laukkanen, TtT Marraskuu 2021
Asiasanat: ikääntynyt, mielenterveys, yksinäisyys, terveydentila
Suomen väestön ikäjakauma on muutoksessa ja yhä useampi ikääntynyt asuu yksin. Ikäja- kauman muutos ja huoltosuhteen kasvu asettavat haasteen sosiaali- ja terveysjärjestelmälle. Yk- sinasuvat ikääntyneet ovat eriarvoisessa asemassa taloudellisesti, heillä on heikompi psyykkinen ja fyysinen terveydentila sekä he kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin saman ikäiset kumppanin kanssa asuvat henkilöt. Yksinasumiseen yhteydessä olevia negatiivisia tekijöitä on tutkittu paljon, mutta positiivisia tekijöitä ja voimavaroja, kuten mielen hyvinvointia, on tutkittu tähän mennessä vähän.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointia sekä yk- sinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksia ja niiden yhteyttä mielen hyvinvointiin.
Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää päätöksenteossa, iäkkäiden mielen hyvinvoinnin tukemisessa, terveyden edistämisessä sekä yksinäisyyden ehkäisyyn tai vä- hentämiseen pyrkivissä hankkeissa. Tutkimus oli kvantitatiivinen poikkileikkausasetelmalla to- teutettu kyselytutkimus, jonka aineisto kerättiin vuonna 2019 osana Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suomalaisten yksinelävien positiivinen mielenterveys, elämänlaatu ja sosiaalinen tuki (POMELA)-hanketta. Tutkielman kohderyhmä olivat yli 65-vuotiaat Suomessa yksinasuvat henkilöt ja tutkielman otoskoko oli n = 464. Aineisto analysoitiin käyttäen IBM SPSS 27 -tilasto- ohjelmaa.
Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisten ikääntyneiden yksinasuvien henkilöiden mielen hy- vinvointi on keskimääräinen ja yksinelämisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemukset ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Vahvin yhteys mielen hyvinvointiin on terveydentilan kokemuk- sella. Yli 85-vuotiaiden mielen hyvinvointia kuvaava keskiarvo on lähellä lukemaa, joka viittaa ma- sennuksen riskiin. Lisäksi yli 85-vuotiaat voivat kokea enemmän yksinäisyyttä ja terveydentilansa heikommaksi kuin 65–84-vuotiaat. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan käyttää lähtökohtana suunniteltaessa toimintamalleja ja interventioita ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoin- nin tukemiseksi sekä yksinäisyyden vähentämiseksi. Tarvitaan lisää interventiotutkimuksia, joissa on tavoitteena yksinasuvien mielen hyvinvoinnin tukeminen sekä yksinäisyyden ja masennuksen ehkäiseminen.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science
Preventive nursing science
Kurvinen, Kaisa: The mental well-being of older people living alone and its connections to expe- riences related to living alone, loneliness, and state of health
Master’s thesis, 76 pages, 6 appendices (33 pages)
Supervisors: Lauri Kuosmanen, University lecturer, Docent, PhD and Emilia Laukkanen, PhD November 2021
Keywords: Aged: 65+ years, Mental health, Loneliness, Health status
The age structure of the Finnish population is changing, and it is becoming more common for older people to live alone. The change in age structure and dependency ratio sets a challenge to the social and health services. The older people living alone are placed in a financially unequal position, and their psychological and physical health is weaker. They also feel lonelier than peo- ple of the same age that are living with a companion. There is an extensive amount of research about the adverse effects of living alone. However, only a few studies focus on the positive fac- tors and personal resources, like mental well-being.
The purpose of this study was to describe the mental well-being of older people living alone, their experiences related to living alone, loneliness and their state of health, and how these are connected to their mental well-being. The aim of the study was to gain knowledge that can be utilized in decision making, in supporting the mental well-being of the older people, in promoting health and in projects that aim to prevent or reduce loneliness. The study was done as a quanti- tative cross-sectional survey. The material for the study was gathered as part of Finnish institute of health and welfares (THL) project “Positive mental health, quality of life and social support ex- perienced by people living alone in Finland” (POMELA). The target group was over 65-year-old people living alone in Finland, and the sample size was n = 464. The material was analyzed with the IBM SPSS 27 statistics program.
According to the study results, the mental well-being of older people living alone in Finland is av- erage, and the experiences of living alone, loneliness, and state of health are connected to their mental well-being. Their experience of their own health has the strongest connection to their mental well-being. The average mental well-being score of over 85-years-olds was close to the cutting point connected to the risk of depression. Over 85-year-olds may also experience more loneliness and health problems than 65–84-year-olds. The study provides a basis for creating models and interventions to support the mental well-being of the older people living alone, and to prevent their loneliness and depression.
Lyhenteet
CES-D Center for Epidemiologic Studies Depression Scale, masennuksen mittari
Hotus Hoitotyön tutkimussäätiö, tuottaa ja levittää tutkimusnäyttöä sosiaali- ja terveyden- huollossa
JBI Joanna Briggs Instituutti, kehittää näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa ka Keskiarvo
kh Keskihajonta
me Mediaani, keskimmäinen havaintoarvo
min Minimiarvo
max Maksimiarvo
n Otoskoko
p Tilastollisen merkitsevyyden arvo
PICOTS Tutkimuskysymyksen jäsentämiseen tarkoitettu apuväline
POMELA Suomalaisten yksinelävien positiivinen mielenterveys, elämänlaatu ja sosiaalinen tuki -hanke
r Korrelaatio, kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta
r2 Selitysaste, kertoo, kuinka suuren osan selitettävästä muuttujasta selittävällä muut- tujalla voidaan selittää
t t-arvo, kuvaa kahden ryhmän keskiarvojen eroa TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
WEMWBS Warwick-Edinburgh Mentall Well-Being Scale, mielen hyvinvoinnin mittari (S)WEMWBS Short Warwick-Edinburgh Mentall Well-Being Scale, mielen hyvinvoinnin mittari STM Sosiaali- ja terveysministeriö
WHO Maailman terveysjärjestö (World Health Organization) WHO-5 WHO-5 Well-Being-Index, mielen hyvinvoinnin mittari
Sisältö
1 JOHDANTO ... 10
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ... 12
2.1 Ikääntyneet yksinasuvat henkilöt ... 12
2.2 Mielen hyvinvointi ... 14
2.2.1 Mielenterveys kukoistamisena ... 15
2.2.2 Mittarit mielen hyvinvoinnin mittaamiseen ... 16
2.3 Yksinasuvien ikääntyneiden yksinäisyys ... 17
3 IKÄÄNTYNEIDEN MIELEN HYVINVOINTI ... 18
3.1 Tiedonhaun toteutus ... 18
3.2 Kotona asuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointi ja siihen yhteydessä olevat tekijät 22 3.2.1 Demografiset ja sosioekonomiset tekijät ... 22
3.2.2 Sosiaaliset tekijät ... 23
3.2.3 Henkilökohtaiset tekijät ... 25
3.2.4 Terveyteen liittyvät tekijät ... 27
3.2.5 Ympäristötekijät ... 29
3.3 Yhteenveto tutkimustuloksista, tiedon aukko ja perustelut tutkimukselle ... 29
4 TUTKIMUKSEN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 32
5 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT ... 33
5.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineiston keruu ... 33
5.2 Kyselytutkimus ja mittarit ... 33
5.3 Aineiston analyysi ... 35
5.4 Tilastollinen analyysi ... 35
6 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 39
6.1 Kyselyyn vastanneiden yli 65-vuotiaiden taustatiedot ... 39
6.2 Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi ... 41
6.2.1 Mielen hyvinvoinnin osatekijät ... 42
6.2.2 Mielen hyvinvoinnin osatekijöiden väliset erot miesten ja naisten välillä ... 44
6.2.3 Mielen hyvinvoinnin osatekijöiden väliset erot 65–84 ja yli 85-vuotiaiden välillä . 44 6.3 Yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemus ... 45
6.3.1 Erot yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksissa miesten ja naisten välillä ... 46
6.3.1 Erot yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksissa ikäluokkien välillä 47 6.4 Yksinasumisen, yksinäisyyden, terveydentilan ja mielen hyvinvoinnin väliset yhteydet48 6.5 Yhteenveto tutkimustuloksista ... 50
7 POHDINTA ... 53
7.1 Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi ... 53
7.2 Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoinnin osatekijät ... 54
7.3 Yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemukset ... 56
7.4 Yksinasumisen, yksinäisyyden, terveydentilan ja mielen hyvinvoinnin väliset yhteydet58 7.5 Tulokset taustateorian valossa ... 58
7.6 Tutkimuksen eettisyys ... 59
7.7 Tutkimuksen luotettavuus ... 60
7.8 Johtopäätökset ... 62
7.9 Jatkotutkimusaiheet ... 63
8 Kiitokset ... 64
Lähteet Liitteet
Liite 1. Tietokannat, hakusanat ja rajaukset
Liite 2. Tutkimuksia ikääntyneiden mielen hyvinvoinnista
Liite 3. Mielen hyvinvoinnin osatekijöiden erot naisten ja miesten välillä t-testillä arvioituna Liite 4. Mielen hyvinvoinnin osatekijöiden erot 65–84 ja yli 85-vuotiaiden välillä t-testillä arvioi- tuna
Liite 5. Pearsonin korrelaatiokertoimet yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan sekä WEMWBS:in osatekijöiden välillä
Liite 6. Yksinasuvien mielen hyvinvoinnin tutkimus 2019-kyselylomake
1 JOHDANTO
Suomen väestön ikäjakauma on muutoksessa ja yhä useampi ikääntynyt asuu yksin. Yli 65-vuoti- aita oli vuoden 2020 lopussa yhteensä yli 1,2 miljoonaa (Tilastokeskus, 2020). Väestöllinen huol- tosuhde, eli alle 15- ja yli 65-vuotiaiden määrä sataa työikäistä kohden oli 61,4 ja pienissä kun- nissa jopa 115 sataa työikäistä kohden. Viimeksi huoltosuhde on ollut korkeampi vuonna 1922.
Yli 65-vuotiaista yksin asui vuonna 2019 yli 400 000 henkeä (Tilastokeskus, 2019) ja vuonna 2030 arvioidaan yli 65-vuotiaita olevan noin neljäsosa Suomen väestöstä (Tilastokeskus, 2021). Väes- tön ikäjakauman muutos asettaa haasteita sosiaali- ja terveysjärjestelmälle. (Rissanen, 2020).
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalve- luista (2012/980) sekä Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen paranta- miseksi 2020–2023 velvoittavat tarjoamaan laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita sekä tuke- maan omassa kodissa asumista toimintakyvyn heikkenemisestä huolimatta (STM, 2020). Kotona asumista tukevia palveluita ovat muun muassa kotipalvelu, kotihoito, kotisairaanhoito sekä ko- dinhoitopalvelut. (Suomi.fi, 2021) Laitoshoidosta luopumaan pyrkiminen tarkoittaa sitä, että pal- veluasumista ja kotihoitoa on kehitettävä vastaamaan ikääntyneiden tarpeita. (THL, 2021a)
Yksinasuvat ikääntyneet kokevat tutkimusten mukaan terveydentilansa (Borg, 2015; Shaw ym., 2020) sekä mielenterveytensä (Jacob ym., 2019; Shaw ym., 2020) heikommaksi kuin puolison kanssa asuvat henkilöt. Heillä on myös korkeampi kuolleisuus ja he kokevat enemmän yksinäi- syyttä kuin puolison kanssa asuvat. (Shaw ym., 2020) WHO:n määritelmän mukaan terveys ei ole vain sairauden puutetta, vaan koostuu sosiaalisesta, psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista (WHO, 1948). Mielen hyvinvointi jaetaan usein kahteen näkökulmaan, joista ensimmäinen sisäl- tää subjektiivisen onnellisuuden ja tyytyväisyyden elämään (hedonistinen näkökulma) ja toinen sisältää hyvät ihmissuhteet, itsensä toteuttamisen sekä positiivisen psykologisen toimintakyvyn (eudaimoninen näkökulma). Tutkimusten mukaan mielen hyvinvointi on yhteydessä psyykkisen ja fyysisen terveyteen, mutta myös sosiaaliseen toimintakykyyn, kuolleisuuteen, itsemurhariskiin ja akateemisiin saavutuksiin (Keyes, 2005; Teismann ym., 2018). Mielen hyvinvointia tukemalla voidaan edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. (Appelqvist-Schmidlechner ym., 2016).
Yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on tähän mennessä tutkittu niukasti. Tehdyissä tutkimuksissa on löydetty yhteys ikääntyneen yksinasumi- sen ja heikomman mielen hyvinvoinnin välillä (Alcañiz ym., 2020; Curl & Mason 2019, McAneney ym., 2015; Tamminen ym., 2019). Tarve yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointiin ja siihen yhteydessä olevien tekijöiden tutkimiselle on suuri, jotta pystytään vastaamaan entistä parem- min kasvavan ryhmän tarpeisiin ja turvaamaan mielekäs ja laadukas vanhuus.
Suomen hallitusohjelmassa (2019) on tavoitteena edistää hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta (Valtioneuvosto 2019). Mielenterveys- ja päihdelainsäädännön muutoksen työstämisen ohella on laadittu uusi mielenterveysstrategia, jossa mielenterveys nähdään pääomana (STM, 2021). Li- säksi psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä suojaavat tekijät on tunnistettu prioriteeteiksi mie- lenterveyden tutkimuksessa. Niiden tärkeys tulee huomioida enenevissä määrin, jotta saadaan ymmärrystä mielenterveyteen laajemmin yhteydessä olevista tekijöistä (Forsman ym., 2015).
Tässä tutkimuksessa hyödynnetään THL:n vuonna 2019 keräämää kyselytutkimusaineistoa, jossa mielen hyvinvointia kuvaava aineisto on kerätty Warwick-Edinburgh Mental Well-being Scale (WEMWBS) -mittarilla (Tennant ym., 2007). Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian ra- hoittamaa ja THL:n toteuttamaa POMELA-hanketta (Yksinelävien positiivinen mielenterveys, elä- mänlaatu ja sosiaalinen tuki) (THL, 2020). Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointia sekä yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuk- sia sekä yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksia ja niiden yhteyttä mielen hy- vinvointiin. Tavoitteena on saada tietoa, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää päätöksente- ossa, iäkkäiden mielen hyvinvoinnin tukemisessa, terveyden edistämisessä sekä yksinäisyyden ehkäisyyn tai vähentämiseen pyrkivissä hankkeissa.
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
2.1 Ikääntyneet yksinasuvat henkilöt
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalve- luista (2012/980, 3 §) määrittää ikääntyneeksi henkilön, joka on oikeutettu vanhuuseläkkeeseen.
Vanhuuseläkkeen eläkeikä kansaneläkejärjestelmässä on 65-vuotta (ETK, 2021). Iäkäs on puoles- taan henkilö, jonka psyykkinen, fyysinen, kognitiivinen tai sosiaalinen toimintakyky on laskenut korkean iän myötä. (2012/980, 3 § ) Tässä tutkimuksessa yli 65-vuotiaista käytetään Suomen lain- säädännössä määritettyä käsitettä ikääntynyt.
Yksinasuva on henkilö, jonka asuntokunnassa on vain yksi asukas (Sotkanet, 2020). Yksinasumi- sen käsite ei kuitenkaan kuvaa sosiaalisia suhteita ja yksinasuvalla voi olla parisuhde (Alsuhail ym., 2016). Ikihyvä-projektin tutkimuskyselyyn vastanneista iäkkäistä henkilöistä, jotka olivat nai- mattomia, leskiä tai eronneita, noin viidesosa eli erillissuhteessa (Folgelholm ym., 2013). Yksin- elävällä tarkoitetaan puolestaan henkilöä, joka elää ilman puolisoa ja huollettavia lapsia. Käsite liitetään sosiaalisiin suhteisiin. Yksinelävällä voi olla asuinkumppaneita, jos hän ei elä heidän kanssaan parisuhteessa. (Alsuhail ym., 2016) Tässä tutkimuksessa käytetään käsitettä yksin- asuva.
Ikääntyneiden yksinasuvien määrä on kasvanut vuodesta 1990 eteenpäin yhteensä 210 000 hen- gellä. Vuonna 2020 ikääntyviä yksinasuvia oli 457 000. Yksinasuvien määrä on kasvanut kaikissa ikäluokissa. Ikääntyneen väestön kasvusta huolimatta yksiasuvien suhteellinen osuus on ollut lievässä laskussa yli kymmenen vuoden ajan yli 65-vuotiaassa asuntoväestössä. Muutosta voi se- littää se, että leskeksi jäädään miesten eliniän pitenemisen seurauksena myöhemmin. Suhteelli- sen osuuden laskusta huolimatta yksinasuvia ikääntyviä on enemmän kuin koskaan aiemmin ja yli 65-vuotiaat ovat suurin yksinasuva ikäryhmä Suomessa. Ikääntyneissä yksinasuvissa on naisia kaksi kertaa enemmän kuin miehiä, kun taas nuoremmissa ikäluokissa miesten asuminen yksin on yleisempää. (Tilastokeskus, 2021)
Yksinasuvat ikääntyneet ovat monella tavalla eriarvoisessa asemassa verrattuna yhdessä esimer- kiksi kumppanin kanssa asuviin ikätovereihinsa. Ikääntyneet yksinasuvat kokevat vähemmän ta- loudellista turvaa ja heillä on vähemmän liikkumismahdollisuuksia. Suomessa köyhyysrajan alle jäävien yksinasuvien osuus on noin 30 % (Mukkila ym., 2017). Borgin (2015) tutkimuksessa yksin- asuvista helsinkiläisistä 65–80-vuotiaat kokivat toimeentulonsa heikommaksi kuin muiden ikä- ryhmien edustajat. Köyhyysasteen suhteellisen kasvun ennustetaan olevan keskiarvoa voimak- kaampaa yli 65-vuotiaiden, yksinasuvien eläkeläisten keskuudessa (Mukkila ym., 2017).
Yksinasuvat ikääntyneet kokevat terveytensä heikommaksi (Borg, 2015; Shaw ym., 2020) ja heillä on heikompi mielenterveys kuin puolison kanssa asuvilla (Jacob ym., 2019; Shaw ym., 2020). Yksi- nasuvilla ikääntyneillä on puolison kanssa asuviin verrattuna kaksi kertaa useammin ahdistus- ja masennusoireita (Joutsenniemi ym., 2006). Arvio koetusta terveydentilasta heikkenee yksinasu- van henkilön ikääntyessä ja eläkeikäisistä yksinasuvista terveydentilansa kokee heikoksi lähes joka toinen (Borg, 2015). Lisäksi yksinasuvilla ikääntyneillä on korkeampi kuolleisuus verrattuna samanikäisiin puolison kanssa asuviin henkilöihin (Shaw ym., 2020). Tähänastinen tutkimus on- kin keskittynyt enemmän yksinasumiseen liittyvien negatiivisten vaikutusten kuvaamiseen, mutta yksinasuvien voimavaroja tai mielen hyvinvoinnin tilaa on tutkittu vain vähän.
Kansallisesti on linjattu, että ikääntyneillä ihmisillä tulee olla mahdollisuus asua kotona ja saada palvelut kotiin tarvittaessa myös ympärivuorokautisesti. Pitkäaikaishoitoon turvaudutaan vasta, jos kotona asuminen ei onnistu laajan kotihoidon turvin. (THL, 2021a) Ikääntyvä voi saada kotona asumisen tueksi kunnan palveluita, mutta myös palveluita yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä.
(Suomi.fi, 2021) Korkeintaan yksi sadasta yli 75-vuotiaista tarvitsee pitkäaikaishoitoa lääketieteel- lisillä perusteilla. Kotihoito- ja hoivapalveluiden tarve on lisääntynyt ja avuntarve on kasvanut, kun kotona asuu entistä huonokuntoisempia henkilöitä. Vuonna 2018 lähes joka kolmas kotihoi- don asiakkaista sai intensiivistä kotihoitoa (vähintään 60 käyntiä kuukaudessa). (Rissanen, 2020)
Sosiaali- ja terveydenhuollon pitkäaikaishoitoon päätymisen riski on selvästi suurempi yksinasu- villa ikääntyneillä verrattuna samanikäisiin puolison kanssa asuviin. Vaikka asumismuotoon ja terveyteen liittyvät sekä sosioekonomiset tekijät kontrolloidaan, puolison kanssa asuminen
suojaa edelleen pitkäaikaishoitoon päätymiseltä. (Nihtilä ym.,2008) Yksinasuvien yli 80-vuotiai- den määrä on yhteydessä kohonneisiin kustannuksiin sairaaloiden ja terveyskeskusten vuode- osastohoidossa sekä erikoissairaanhoidon avohoidossa, lukuun ottamatta mielenterveyshoito- työtä ja psykiatriaa (Vaalavuo ym.,2013).
2.2 Mielen hyvinvointi
WHO:n mukaan mielenterveys on enemmän kuin vain mielenterveysongelmien puuttumista.
WHO kuvaa mielenterveyden ja terveyden yhteyttä iskulauseella: ”Ei ole terveyttä ilman mielen- terveyttä”. (WHO, 2018) Mielenterveys nähdään monesti mielenterveyshäiriön tai oireiden puut- tumisena ja sitä käytetään usein käsitteenä, kun kuvataan mielenterveyden ja mielenterveys- häiriöiden välistä vaihtelua. Mielen hyvinvointi kuvastaa puolestaan positiivisia tuntemisen, käyt- täytymisen, ajattelun ja olemisen tiloja. Mielen hyvinvointi jaetaan usein kahteen näkökulmaan, joista ensimmäinen sisältää tyytyväisyyden elämään ja subjektiivisen onnellisuuden (hedonisti- nen näkökulma) ja toinen sisältää hyvät ihmissuhteet, positiivisen psykologisen toimintakyvyn sekä itsensä toteuttamisen (eudaimoninen näkökulma). Mielen hyvinvoinnista käytetään toisi- naan myös yksinään käsitettä ”hyvinvointi” tai ”positiivinen mielenterveys”. (Putz ym.,2012) Tässä tutkimuksessa hedonistiset ja eudaimoniset elementit sisältävään mielen hyvinvointiin viitataan käsitteellä mielen hyvinvointi.
Hedoniset konseptit kuvaavat hyvinvointia mielihyvän saavuttamisena tai kivun puuttumisena (Ryan ym., 2008). Subjektiivisen hyvinvoinnin tutkimus pohjautuu hedonistiseen lähestymista- paan. Subjektiivisen hyvinvoinnin tutkimuksessa kartoitetaan yksilön tyytyväisyyttä elämäänsä, sen osa-alueisiin ja itseensä. (Appelqvist- Schmidlechner ym., 2016) Eudaimonisessa näkökul- massa puolestaan tarkastellaan psyykkisen toimintakyvyn kautta mielen hyvinvointia (Appel- qvist-Schmidlechner ym., 2016). Ryan ym. (2008) toteavat, että hedonistisen näkökulman positii- vinen vaikutus ja mielihyvä ovat tulosta eudaimoniasta, eli elämisestä hyvin. Toimintakykyinen ihminen, joka osallistuu itselleen mielekkäisiin toimintoihin ja täyttää potentiaalinsa, elää eudai- monista elämää, jonka lopputulema on onnellisuus ja mielihyvä – eli hedonia. (Ryan ym., 2008)
2.2.1 Mielenterveys kukoistamisena
Keyes (2005) on jakanut teoriassaan mielenterveyden kahteen jatkumoon. Riippuen henkilön mielenterveyden tasosta hän käyttää termejä riutuva (languishing) ja kukoistava (florishing). Ih- miset jaotellaan kolmeen eri luokkaan mielenterveyden suhteen: riutuneisiin, kohtalaisen mie- lenterveyden omaaviin ja kukoistaviin. Mielenterveyden kukoistamisella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilöllä on korkea emotionaalinen, psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi. (Keyes, 2005)
Mielenterveyden kukoistamista kuvastaa 13 ulottuvuutta. Malli on jaettu kolmeen osaan: positii- visiin tunteisiin eli emotionaaliseen hyvinvointiin, positiiviseen psykologiseen toimintaan eli psy- kologiseen hyvinvointiin sekä positiiviseen sosiaaliseen toimintaan eli sosiaaliseen hyvinvointiin.
Mallissa positiivisiin tunteisiin liittyvät positiivisen affektin ja koetun elämänlaadun ulottuvuudet.
Psykologinen hyvinvointi koostuu kuudesta ulottuvuudesta: itsensä hyväksymisestä, positiivisista suhteista toisiin, autonomiasta, ympäristön hallitsemisesta, elämän tarkoituksellisuudesta ja henkilökohtaisesta kasvusta. Positiiviseen sosiaaliseen toimintakykyyn liittyvät sosiaalisen hyväk- synnän, sosiaalisen aktualisaation, sosiaalisen kontribuution, sosiaalisen koherenssin ja sosiaali- sen kuulumisen ulottuvuudet. (Keyes, 2007)
Riutuneisuus on yhdistetty merkittäviin psykososiaalisiin heikkouksiin, kuten työ- ja vapaa-ajan aktiviteettien rajoitteisiin ja heikoksi koettuun emotionaaliseen terveyteen. Kukoistus ja kohtalai- nen mielenterveys on puolestaan liitetty korkeampaan psykososiaalisen toiminnan tasoon.
(Keyes. 2005) Kukoistavien luokkaan kuuluminen ennustaa Keyesin tutkimusten mukaan hyvää terveyttä, kun taas riutuvien tai kohtalaisen mielenterveyden omaavien luokkaan kuuluminen ennustaa vakavia mielenterveyden häiriöitä sekä erilaisia somaattisia sairauksia. (Keyes & Si- moes, 2012) Mielen hyvinvoinnin tutkimuksen kohteena voi olla lisäksi muun muassa elämänhal- linta, psyykkiset voimavarat, mieliala tai persoonallisuus. Tutkimuksessa voidaan tarkastella esi- merkiksi luonteen vahvuuksia ja hyveitä. (Appelqvist-Schmidlechner ym., 2016) Tutkimuksissa mielen hyvinvoinnin on osoitettu olevan yhteydessä psyykkisen ja fyysisen terveyden lisäksi sosi- aaliseen toimintakykyyn, kuolleisuuteen, itsemurhariskiin ja akateemisiin saavutuksiin (Keyes, 2005; Teismann ym., 2018).
2.2.2 Mittarit mielen hyvinvoinnin mittaamiseen
Useat tutkijat ovat todenneet, että mielen hyvinvointia kuvaa parhaiten moniulotteinen malli, joka kattaa sekä hedonistiset että eudaimoniset elementit (Ryff 1989; Ryan & Deci, 2001; Keyes, 2005). Mielen hyvinvoinnin hedonistiset ja eudaimoniset osa-alueet ovat osin päällekkäiset ja niitä tulee siksi mitata eri tavoin (Ryan & Deci, 2001). Mielen hyvinvoinnin mittaamiseen on kehi- tetty sekä subjektiivista hyvinvointia mittaavia mittareita, kuten Life Satisfaction Scale (Pavot &
Diener, 1993) ja Positive Affect Negative Affect Schedule (Watson ym., 1988) sekä mielen hyvin- voinnin hedonistisia ja eudaimonisia elementtejä mittaavia mittareita, kuten Warwick-Edinburgh Mental Wellbeing Scale (WEMWBS) (Tennant ym., 2006).
Mielen hyvinvointia kuvaavaa WEBWBS-mittari koostuu 14 positiiviseen muotoon kirjoitetusta likert-asteikollisesta väittämästä, jotka kattavat mielen hyvinvointiin liittyviä eudaimonisia ja he- donistisia elementtejä. Väittämiä ovat esimerkiksi: ”olen ajatellut selkeästi”, ”minulla on ollut pal- jon energiaa” ja ”olen ollut tyytyväinen itseeni”. Vastausvaihtoehdot vaihtelevat välillä ei koskaan – koko ajan. Mittarin voi jakaa kolmeksi osa-alueeksi 1) positiivinen vaikutus, joka sisältää rentou- tumisen, iloisuuden ja optimismin tunteet 2) vuorovaikutussuhteiden tyydyttävyys ja 3) positiivi- nen toiminta, joka sisältää autonomian, kompetenssin, energian, selkeän ajattelun, henkilökoh- taisen kasvun ja itsensä hyväksymisen. (Tennant ym., 2007) Tarkempi kuvaus WEMWBS-mitta- rista löytyy kohdasta 3.1.1 Kysymykset ja mittarit. Short The Warwick-Edinburgh Mental Well- being Scale (SWEMWBS) on muodostettu WEMWBS:in pohjalta ja sisältää vain seitsemän WEMWBS:in 14 väittämästä. Väittämät keskittyvät ajatuksiin ja tunteisiin, joten mittari tarjoaa hieman eri näkökulman mielen hyvinvointiin. (Warwick, 2020)
WHO-5 Well-being Index on kehitetty mittaamaan subjektiivista hyvinvointia eli hyvinvoinnin he- donistisia elementtejä. Mittari koostuu viidestä positiivisesti sanoitetusta väittämästä. Vastaus- tausvaihtoehdot ovat likert-asteikollisia ja viisiportaisia. (Tennant ym. 2006) Monet muut käy- tössä olevat mittarit käyttävät lähtökohtana hyvinvointia mielen hyvinvoinnin sijaan. Yksi yleisesti käytössä oleva mittari on PANAS- mitta-asteikko, joka mittaa hyvinvoinnin affektiivisemotionaali- sia näkökulmia 20 kysymyksen avulla. PANAS on rakennettu kahdesta ulottuvuudesta; positiivi- sesta ja negatiivisesta affektista. Ne raportoidaan toisistaan erottuvina konsepteina (Watson ym.,
1988). Viisi väittämää sisältävä Satisfaction with life scale (SWLS) pyrkii puolestaan mittaamaan hyvinvoinnin kognitiivis-evaluatiivisia puolia (Diener ym., 1985).
2.3 Yksinasuvien ikääntyneiden yksinäisyys
Yksinäisyydellä tarkoitetaan psykologista epämukavuuden tunnetta, joka syntyy siitä, että hen- kilö kokee puutetta sosiaalisten suhteiden laadussa tai määrässä (Perlman & Peplau, 1998). Ro- bert Weiss (1973) jaottelee yksinäisyyden sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Emo- tionaalista yksinäisyyttä aiheuttaa kiintymyssuhteen, kuten puolison, vanhemman tai lapsen puuttuminen tai menettäminen. Sosiaalinen yksinäisyys nähdään sosiaalisten kontaktien vähäi- syytenä tai puutteena. (Weiss, 1973) Yksinäisyydellä on vaikutuksia terveyteen, etenkin kokonais- valtaiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen, kuten ahdistukseen, masennukseen ja itsemurha- riskiin. Yksinäisyys lisää riskiä myös sydän- ja verisuonisairauksiin, kognitiivisiin vaikeuksiin, muis- tisairauksiin ja uniongelmiin sekä lisää yleisesti kuolleisuutta. Miesten kohdalla yksinäisyys näyt- tää vaikuttavan kognitioon enemmän kuin naisilla. (Park ym., 2020)
Yksinasuvilla ikääntyneillä on vähemmän sosiaalisia kontakteja ja he kokevat enemmän yksinäi- syyttä kuin samanikäiset yhdessä puolison kanssa asuvat henkilöt. (Shaw ym., 2020) Suomessa vuonna 2018 yksinasuvista yli 64-vuotiaista henkilöistä yksinäiseksi itsensä kokivat koko ajan tai suurimman osan ajasta 11,4 % ja joskus 30 % (Tilastokeskus, 2018). Koetulla yksinäisyydellä on vahva yhteys yksinasuvien mielenterveysongelmiin (Jacob ym., 2019). Lisäksi terveydentilan ja yksinäisyyden välillä on huomattu olevan yhteys. Terveydentilansa hyväksi kokevista yksinäi- syyttä raportoi kokevansa 2 prosenttia kun taas terveydentilansa huonoksi kokevista yksinäi- syyttä kertoo kokevansa 18 prosenttia. (Moisio & Rämö, 2007)
3 IKÄÄNTYNEIDEN MIELEN HYVINVOINTI
Kirjallisuuskatsauksessa haluttiin selvittää millaiset tekijät ovat yhteydessä ikääntyneiden mielen hyvinvointiin ja miten ikääntyneet kokevat mielen hyvinvointinsa ja siihen yhteydessä olevat teki- jät. Kirjallisuuskatsaus tehtiin integratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, koska se mah- dollistaa ilmiön kokonaisvaltaisen tarkastelun ja sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten tutki- musten ottamisen mukaan katsaukseen (Dhollande ym., 2021). Tamminen ym. (2019) tekemän systemaattisen katsauksen perusteella oli tiedossa, että yksinasuvien ikääntyneiden positiivista mielenterveyttä koskeva tutkimus oli niukkaa, joten haussa käytettiin laajemmin mielen hyvin- vointia kuvaavia termejä ja hakuun otettiin mukaan sekä yksin että yhdessä puolison kanssa ko- tona asuvat ikääntyneet.
3.1 Tiedonhaun toteutus
Kirjallisuuden haku toteutettiin lokakuussa 2020 CINAHL, PsycINFO, PubMed ja Scopus -tietokan- noissa sekä alustavasti kotimaisessa Medic-tietokannassa, josta aiheeseen liittyviä tuloksia ei löy- tynyt. Täydentävä haku tehtiin syyskuussa 2021. Haku rajattiin vuosille 2015–2021 ja CINAHLissa PsycINFOssa, Scopuksessa vertaisarvioituihin ja englanninkielisiin artikkeleihin. PubMedissa ha- kua rajattiin suuren tulosmäärän vuoksi lisäksi ihmisiä koskevaan tutkimukseen, suomen- ja eng- lanninkielisiin tutkimuksiin, yli 65-vuotiaisiin sekä Medline ja hoitotieteellisiin julkaisuihin. Tar- kempi kuvaus hakukannoista, sanoista ja rajauksista on liitteessä 1.
Taulukko 1. Tiedonhaun PICOTS- viitekehys
P (populaatio) Yli 65-vuotiaat
I (interventio/mielenkiinnon kohde) Mielen hyvinvointi
C (konteksti) Kotona asuminen
O (tulosmuuttuja) Kaikki tulosmuuttujat
T (aikarajaus) Tutkimukset vuosilta 2015–2021
S (tutkimuksen menetelmä) Integratiivinen, otetaan mukaan sekä kvantita- tiivisia että kvalitatiivisia tutkimuksia
Ennen tiedonhaun aloittamista määritettiin PICOTS- viitekehys sekä mukaanotto- ja poissulkukri- teerit Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen ohjeistuksen mukaisesti (Taulukot 1 ja 2). (Whitte- more & Knafl, 2005; Dhollande ym., 2021)
Taulukko 2. Sisäänotto ja poissulkukriteerit
Mukaanottokriteerit Poissulkukriteerit -Tutkittavat ovat yli 65-vuotiaita
-Tutkimus tarkastelee ikääntyneiden mielen hyvinvointia
-Kvantitatiivisessa tutkimuksessa on mitattu mielen hyvinvointia WEMWBS, (S)WEMWBS tai WHO-5 Well-being index- mittarilla
-Tutkittava asuu kotona
-Tutkimus julkaistu 2015–2021 välillä
-Kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset tutkimukset -Vertaisarvioitu tutkimus
-Suomen- tai englanninkielinen julkaisu
-Tutkittu omaisia, hoitohenkilökuntaa tai muita sidosryhmiä
-Tutkittava asuu pitkäaikaishoidossa, tue- tussa palveluasumisessa tms.
-Tutkimuksen keskiössä on jokin pitkäai- kaissairaus (esim. diabetesta sairastavan mielen hyvinvointi)
Tutkimustietoa aiheesta haettiin mielen hyvinvointia ja yli 65-vuoden ikää kuvaavilla hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä. Mukaan kirjallisuuskatsaukseen otettiin tutkimukset, jotka käsittelivät en- sisijaisesti terveitä yli 65-vuotiaita henkilöitä. Kvantitatiivisista tutkimuksista otettiin mukaan ne, jotka ovat mitanneet positiivista mielenterveyttä Warwick-Edinburgh Mental Well-being Scale (WEMWBS) -mittarilla, Short Warwick-Edinburgh Mental Well-being Scale (SWEMWBS) -mittarilla tai WHO-5 Well-being Index -mittarilla. Mittarit rajattiin edellä mainittuihin, koska moni mielen hyvinvointia mittaava mittari ei ole määritellyt mielen hyvinvoinnin käsitettä selkeästi ja
WEMWBS, (S)WEMWBS ja WHO-5 mittareiden korrelaatio on korkea, eli niillä mitattujen tulosten voidaan olettaa olevan vertailukelpoisia keskenään (Tennant ym., 2007).
Tiedonhaku tuotti 3187 tulosta, jotka käytiin kaksoiskappaleiden poiston jälkeen läpi, otsikko- tii- vistelmä- ja kokotekstitasolla. Tiedonhaun prosessi on kuvattu kokonaisuudessaan kuviossa 1.
Kokotekstitason tarkastelun jälkeen jäi 17 tutkimusta, joista 16 otettiin Joanna Briggs Instituutin ohjeiden mukaisen laadunarvioinnin jälkeen mukaan kirjallisuuskatsaukseen (Hotus, 2021). Mini- mivaatimus tutkimuksen mukaanottoon oli 50 % laadunarvioinnin pisteistä. Mukaan valitut tutki- mukset on kuvattu liitetaulukossa (liite 2), josta löytyy tutkijoiden nimet, tutkimuksen tekopaikka, tieteenala, tutkimuksen tarkoitus, otos, menetelmät, keskeiset tulokset ja JBI kriteeristöjen mu- kaisen laadunarvioinnin tulokset. Mukaan valitut tutkimukset olivat tehty Australiassa (n = 1), Es- panjassa (n = 1), Intiassa (n = 2), Irlannissa (n = 1), Iso-Britanniassa (n = 3), Italiassa (n = 2), Japa- nissa (n = 1), Ranskassa (n = 1), Saksassa (n = 2), Suomessa (n = 1) ja Uudessa-Seelannissa (n = 1).
Mukaan otetuissa tutkimuksissa oli kvantitatiivisia tutkimuksia (n = 13) ja kvalitatiivisia tutkimuk- sia (n = 3). Kvantitatiivisten poikkileikkaustutkimusten laadunarviointien tulokset vaihtelivat vä- lillä 6–8/8, kohorttitutkimusten välillä 8–10/11 ja kvasikokeellisten tutkimusten välillä 6–8/9. Kvali- tatiivisten tutkimusten laadunarvioinnin tulokset vaihtelivat välillä 7–8/10. (Hotus, 2021)
Laadunarvioinnin jälkeen tutkimusten tuloksista poimittiin kohdat, jotka kuvasivat ikääntyneiden mielen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä tai heidän kokemuksiaan niihin liittyen. Katego- riat laadittiin induktiivisesti huomioiden integratiivisen kirjallisuuskatsauksen vaatimukset. In- duktiossa huomioitiin eri termien väliset yhteydet ja tieto luokiteltiin korkeammalle käsitteelli- selle tasolle ja muodostuneista kategorioista luotiin viitekehys. (Whittemore & Knafl, 2005)
Kuva 1. Tiedonhaun flow-kaavio
3.2 Kotona asuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointi ja siihen yhteydessä olevat tekijät
Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostettu viitekehys sisälsi viisi osa-aluetta, jotka ovat yhteydessä ikääntyneiden mielen hyvinvointiin. Osa-alueet olivat demografiset ja so- sioekonomiset tekijät, sosiaaliset tekijät, henkilökohtaiset tekijät, fyysiset tekijät ja ympäristöteki- jät.
3.2.1 Demografiset ja sosioekonomiset tekijät
Useiden tutkimusten mukaan monilla demografisilla ja sosioekonomisilla tekijöillä on yhteys ikääntyneiden mielen hyvinvointiin. Korkea ikä on yhdistetty korkeampaan mielen hyvinvointiin (Barrech ym., 2016; Curl & Mason, 2019; Haesebaert ym., 2020; McAneney ym., 2015), mutta tut- kimustuloksissa on jonkin verran vaihtelua (Hitchcott ym., 2017). Ikään liittyvällä syrjinnällä on yhteys matalampaan mielen hyvinvointiin (Lyons ym., 2018). Tutkimustulokset sukupuolten vä- lisistä eroista mielen hyvinvoinnissa ovat ristiriitaisia. (Barrech ym., 2016; Curl & Mason, 2019).
Korkea koulutuksen taso (Alcañiz ym., 2020; Barrech ym., 2016; Curl & Mason, 2019) ja hyvä taloudellinen tilanne (Alcañiz ym., 2020; Curl & Mason, 2019; Lukaschek ym., 2017) ovat yhtey- dessä ikääntyneiden korkeampaan mielen hyvinvointiin. Lisäksi aiemmin elämässä koettu työ- elämän turvattomuus vaikutti mielen hyvinvointiin laskevasti vielä noin 20 vuotta myöhemmin (Barrech ym., 2016). Yksinasumisella on useassa tutkimuksessa huomattu olevan yhteys hei- kompaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020; Curl & Mason, 2019; Lukaschek ym., 2017;
McAneney ym., 2015), kun taas kumppanin kanssa asuvilla on keskimäärin korkeampi mielen hy- vinvointi (Alcañiz ym., 2020; McAneney ym., 2015).
Taulukko 3. Mielen hyvinvointiin yhteydessä olevat sosioekonomiset ja demografiset tekijät
Luokka Tutkimukset*
Korkea ikä Barrech ym., 2016
Curl & Mason, 2019 Haesebaert ym., 2020
McAneney ym., 2015 Hitchcott ym., 2017
Ikään liittyvä syrjintä Lyons ym.,2018
Sukupuoli Barrech ym., 2016
Curl & Mason, 2019
Korkea koulutuksen taso Alcañiz ym., 2020
Barrech ym., 2016 Curl & Mason, 2019 Hyvä taloudellinen tilanne Alcañiz ym., 2020
Curl & Mason, 2019 Lukaschek ym., 2017 Aiemmin koettu työelämän turvattomuus Barrech ym., 2016
Yksinasuminen Alcañiz ym., 2020
Curl & Mason, 2019 Inuma ym. 2017 Lukaschek ym., 2017 McAneney ym., 2015
*Kaikki taulukon tutkimukset ovat kvantitatiivisia
3.2.2 Sosiaaliset tekijät
Ikääntyneet kokevat sosiaalisten tekijöiden vaikuttavan mielen hyvinvointiin (Nordmyr ym., 2020) ja suurempi saadun sosiaalisen tuen määrä on yhteydessä korkeampaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020; Jones ym. 2015). Sosiaalinen kanssakäyminen perheen ja läheisten kanssa voidaan kokea mielen hyvinvointia edistäväksi tekijäksi (Curl & Mason, 2019). Ikääntyneet koke- vat, että yhteisöön kuulumisen (Hui Gan ym., 2020; Nordmyr ym. 2020) ja yhteyden tunteet (Nordmyr ym., 2020; Pera ym., 2020) liittyvät vahvasti sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tukevat iäkkäiden mielen hyvinvointia. Yhteisö voi olla virtuaalinen tai fyysinen. (Hui Gan ym., 2020). Yh- teyden tunteen koetaan liittyvän muun muassa perheen kanssa vietettyyn aikaan, puheluihin sekä kuvien jakamiseen sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa voidaan muodostaa
uusia suhteita, mutta tarvittaessa myös rikkoa niitä. (Pera ym., 2020) Ikääntyvät kokevat, että harrastukset mahdollistavat sosiaalisten yhteyksien ylläpitämisen (Hui Gan ym., 2020; Pera ym., 2020) ja vanhojen yhteyksien löytämisen uudelleen. He kokevat, että lemmikin omistaminen mahdollistaa ystävyyssuhteiden vahvistamisen sekä helpottaa uusien ystävien löytämistä. Lem- mikki voi mahdollistaa myös mielekkään yhteydenpidon sukulaisiin ja ystäviin esimerkiksi käyttä- mällä koiraa yhdessä lenkillä tai lähettämällä heille kuvia lemmikistä. Lisäksi lemmikin omistajat kokevat, että heidät kutsutaan helpommin juhliin ja muihin yhteisiin ajanviettoihin. (Hui Gan ym., 2020)
Korkea ikä tuo haasteita ihmissuhteiden säilyttämiseen (Nordmyr ym., 2020; Pera ym., 2020). Ikääntyneet kokevat, että ihmissuhteiden määrä laskee huomattavasti iän myötä, kun lä- heisiä ihmisiä, perheenjäseniä ja kumppaneita kuolee (Nordmyr ym., 2020). Läheisten ihmissuh- teiden päättyminen on yhteydessä matalampaan mielen hyvinvointiin (Cleland ym. 2016). Sosi- aalinen media koetaan korvaavaksi yhteydenpidoksi niiden läheisten kanssa, joihin ei muutoin saa yhteyttä. Vaikka sosiaalinen media mahdollistaa yhteydenpidon, ei sen koeta täyttävän täy- sin yhteyden tarvetta muihin ihmisiin. (Pera ym., 2020) Yksinäisyys koetaan uhkaksi mielen hyvinvoinnille, mutta myös oma vastuu yksinäisyyden ehkäisyssä tunnistetaan (Nordmyr ym., 2020). Kotona olevan lemmikin koetaan vähentävän yksinäisyyttä ja tunnetta kodin tyhjyydestä (Hui Gan ym., 2020). Toisaalta osa ikääntyvistä kokee, ettei tarvitse yhtä paljon sosiaalisia kontak- teja mielen hyvinvoinnin ylläpitämiseen kuin ennen (Nordmyr ym., 2020).
Taulukko 4. Mielen hyvinvointiin yhteydessä olevat sosiaaliset tekijät
Luokka Tutkimukset
Sosiaalinen tuki Alcañiz ym., 2020*
Jones ym. 2015*
Sosiaalinen kanssakäyminen Curl & Mason, 2019*
Yhteisöön kuulumisen tunne Hui Gan ym., 2020 Nordmyr ym. 2020
Yhteyden tunne Nordmyr ym., 2020
Pera ym., 2020
Harrastukset ja lemmikit sosiaalisten suhtei- den mahdollistajina
Hui Gan ym., 2020 Pera ym., 2020 Iän tuomat haasteet sosiaalisten suhteiden yl-
läpitoon
Cleland ym. 2016*
Nordmyr ym., 2020 Pera ym., 2020 Yksinäisyys uhkana mielen hyvinvoinnille Nordmyr ym., 2020
* Tähdellä merkityt tutkimukset ovat kvantitatiivisia, muut tutkimukset ovat kvalitatiivisia
3.2.3 Henkilökohtaiset tekijät
Positiiviset tunteet ja elämästä nauttiminen ovat yhteydessä ikääntyneiden mielen hyvin- vointiin (Hui Gan ym., 2020; McAneney ym., 2015). Lemmikinomistajat kertovat, että lemmikin silittäminen tuo mielihyvää. Lemmikinomistajat kokivat, että vastavuoroinen välittäminen pa- ransi heidän mielialaansa. (Hui Gan ym., 2020). Nautintoa tuovia asioita lisäksi ovat muun mu- assa kaunis sää, luonto ja inspiroivat äänet (McAneney ym., 2015). Ikääntyneet ajattelevat, että positiivisella asenteella ja näkökulmalla on suuri merkitys mielen hyvinvoinnille (Nordmyr ym., 2020; Pera ym., 2020). Oikea asennoituminen auttaa pysymään positiivisena sekä hallitse- maan haasteita ja elämässä tapahtuvia muutoksia (Nordmyr ym., 2020). Ikääntyneet kokevat, että myös itsensä hyväksyminen liittyy mielen hyvinvointiin. Tämä näkyy esimerkiksi kuvissa oman identiteetin esille tuomisessa ja oman iän hyväksymisessä. Toisaalta itsensä näkeminen kuvissa koetaan vaikeaksi iän tuomien muutosten vuoksi, koska sisäinen kokemus iästä ei ole yhdenmukainen ulkoisen olemuksen kanssa. (Pera ym., 2020)
Ikääntyneiden on tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi (Hui Gan ym., 2020; Pera ym., 2020).
Esimerkiksi lemmikin omistaminen vaati rutiineja sitoutumista ja tarpeellisuuden tunne lisää mielen hyvinvointia (Hui Gan ym., 2020). Ikääntyneet kokevat myös velvollisuutta yhteiskunnalle ja haluavat antaa osansa sille (Pera ym., 2020). Itsensä haastaminen ja henkilökohtainen kasvu koetaan myös tärkeäksi mielen hyvinvointia edistäväksi tekijäksi (Hui Gan ym., 2020, Nordmyr ym. 2020; Pera ym., 2020). Haasteiden koetaan lisäävän itsevarmuutta (Pera ym., 2020) sekä ymmärrystä siitä, mikä on todella tärkeää (Nordmyr ym., 2020). Toisaalta haasteet lisäävät
ymmärrystä omista rajoituksista (Nordmyr ym., 2020). Hyviä haasteita ovat muun muassa sosi- aalisen median käytön opetteleminen (Pera ym., 2020) sekä lemmikin hoitoon liittyvät haasteet (Hui Gan ym., 2020). Kuvien jakaminen sosiaaliseen mediaan henkilökohtaisesti haastavana ai- kana voidaan kokea myös henkilökohtaisena kasvuna (Pera ym., 2020).
Ikääntyneet kokevat harrastusten ja aktiviteettien lisäävän mielen hyvinvointia (Hui Gan ym. , 2020; Nordmyr ym., 2020). Harrastukset lisäävät sosiaalista kanssakäymistä (Hui Gan ym. 2020, Nordmyr ym. 2020), osallistumista erilaisiin aktiviteetteihin (Hui Gan ym., 2020) ja toisaalta tuo- vat helpotusta koettuihin tyhjyyden tunteisiin (Nordmyr ym., 2020). Tyhjyyden tunteet saattavat liittyä esimerkiksi puolison tai muiden läheisten menettämiseen. Harrastukset pitävät kiireisinä ja saavat ikääntyneet kokemaan täyttymystä ja iloa sekä arvostetuksi tulemista. Lisäksi ne tuovat saavutuksen tunteita päivittäiseen elämään. (Nordmyr ym., 2020)
Autonomialla, kyvyllä tehdä omia päätöksiä, koetaan olevan yhteys mielen hyvinvointiin (Nord- myr ym., 2020; Pera ym., 2020). Autonomia näyttäytyy vapautena tehdä elämässä yksilöllisiä rat- kaisuja ja määrittää päivittäinen elämä itselle mielekkäällä tavalla (Nordmyr ym., 2020; Pera ym., 2020). Se näyttäytyy muun muassa mahdollisuutena päättää siitä, mitä tekee ja toisaalta päättää myös, mitä haluaa jättää tekemättä (Nordmyr ym., 2020). Autonomia näyttäytyy myös yksilölli- sinä ratkaisuina sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien suhteen (Pera ym., 2020). Vähäisellä au- tonomialla on yhteys heikompaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020).
Yhteys johonkin suurempaan, kuten uskontoon tai henkisyyteen on usean tutkimuksen mu- kaan yhteydessä iäkkäiden korkeampaan mielen hyvinvointiin (Pandya, 2016; Pandya, 2019; Pera ym., 2020). Myös luonto herättää ikääntyvissä voimakkaita arvostuksen ja jopa henkisyyden tun- teita (Pera ym., 2020).
Taulukko 5. Mielen hyvinvointiin yhteydessä olevat henkilökohtaiset tekijät
Luokka Tutkimukset
Positiiviset tunteet ja elämästä nauttiminen Hui Gan ym., 2020 McAneney ym., 2015*
Positiivinen näkökulma ja asenne Nordmyr ym., 2020 Pera ym., 2020
Itsensä hyväksyminen Pera ym., 2020
Tarpeellisuuden kokemus Hui Gan ym., 2020 Pera ym., 2020 Itsensä haastaminen ja henkilökohtainen
kasvu
Hui Gan ym., 2020 Nordmyr ym. 2020 Pera ym., 2020 Harrastaminen mielen hyvinvoinnin lähteenä Hui Gan ym. ,2020
Nordmyr ym., 2020
Autonomia Nordmyr ym., 2020
Pera ym., 2020 Yhteys johonkin suurempaan Pandya, 2016*
Pandya, 2019*
Pera ym., 2020
* Tähdellä merkityt tutkimukset ovat kvantitatiivisia, muut tutkimukset ovat kvalitatiivisia
3.2.4 Terveyteen liittyvät tekijät
Useassa tutkimuksessa nousi esille, että ikääntyneiden koetulla terveydentilalla on yhteys mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020; Cleland ym., 2016; McAneney ym., 2015; Nordmyr ym., 2020). Hyväksi koettu terveydentila on yhteydessä korkeampaan mielen hyvinvointiin, kun taas fyysiset sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet ja hengityselinsairaudet sekä monisairasta- vuus olivat yhteydessä merkittävästi heikompaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020; Curl &
Mason, 2019; Lukaschek ym., 2017). Lisäksi mielenterveyden häiriöt, kuten masennus ja ahdistus ovat yhteydessä ikääntyneiden matalampaan mielen hyvinvointiin (Lukaschek ym., 2017).
Liikuntaa harrastavilla ikääntyneillä on useiden tutkimusten mukaan korkeampi mielen hyvinvointi kuin liikkumattomilla (Alcañiz ym., 2020; Curl & Mason, 2019; Lukaschek ym., 2017).
Iäkkäille on mielen hyvinvoinnin kannalta tärkeää pystyä toimimaan itsenäisesti (Alcañiz ym., 2020; Nordmyr ym., 2020; Lara ym., 2019). Univaikeudet ja vähäinen unen määrä ovat yhtey- dessä matalaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020; Lukaschek ym., 2017), kun taas riittävä unen määrä, 6–8 tuntia yössä oli yhteydessä korkeampaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym.
2020).
Ikääntyvän kehon asettamien fyysisten rajoituksien koetaan laskevan mielen hyvinvointia ja aiheuttavan menetyksen tunteita. Lisäksi ne vaikuttavat mahdollisuuksiin osallistua aktiviteettei- hin. Suhtautuminen iän asettamiin fyysisiin rajoitteisiin vaihtelee kuitenkin ihmiskohtaisesti.
(Nordmyr ym., 2020) Etenkin tuntohäiriöt ja matala kyky toimia päivittäisissä toimissa ovat yhtey- dessä matalampaan mielen hyvinvointiin (Alcañiz ym., 2020). Ikääntyneet kokevat, että itsenäi- syyttä pystytään lisäämään esimerkiksi tekemällä muutostöitä taloon, jotta liikkuminen helpot- tuu (Nordmyr ym., 2020). Myös tyytyväisyys ruokailuun ja ruuasta saatuun nautinto ovat yh- teydessä ikääntyneiden mielen hyvinvointiin (Inuma ym. 2017).
Taulukko 6. Mielen hyvinvointiin yhteydessä olevat terveyteen liittyvät tekijät
Luokka Tutkimukset
Terveydentilan kokemus Alcañiz ym., 2020*
McAneney ym., 2015*
Nordmyr ym., 2020 Curl & Mason, 2019*
Cleland ym., 2016*
Lukaschek ym., 2017*
Riittävä liikunnan määrä Alcañiz ym., 2020*
Curl & Mason, 2019*
Lukaschek ym., 2017*
Riittävä unen määrä Alcañiz ym., 2020 *
Lukaschek ym., 2017*
Ikääntyvän kehon asettamat fyysiset rajoituk- set
Alcañiz ym., 2020*
Nordmyr ym., 2020 Tyytyväisyys ruokailuun ja ruuasta saatu nau-
tinto
Inuma ym. 2017*
*Tähdellä merkityt tutkimukset ovat kvantitatiivisia, muut tutkimukset ovat kvalitatiivisia
3.2.5 Ympäristötekijät
Kaupungissa asuvilla ikääntyneillä on suhteessa heikompi mielen hyvinvointi ja he kokevat enemmän ahdistusta, kuin maaseudulla asuvat ikätoverit (Alcañiz ym., 2020). Tyytyväisyys naa- purustoon ja sen laatuun vaikuttavat ikääntyneiden mielen hyvinvointiin (Curl & Mason, 2019;
McAneney ym., 2015). Lisäksi mielen hyvinvointiin vaikuttavat kodin ympäristön turvallisuus ja saatavilla olevien palveluiden laatu (Curl & Mason, 2019; Hui Gan ym., 2020). Kokemusta tur- vallisuuden tunteesta lisää esimerkiksi koiran läsnäolo kotona (Hui Gan ym., 2020).
Taulukko 7. Mielen hyvinvointiin yhteydessä olevat ympäristötekijät
Luokka Tutkimukset
Asuminen maaseudulla Alcañiz ym., 2020*
Tyytyväisyys naapurustoon ja sen laatuun Curl & Mason, 2019*
McAneney ym., 2015*
Kodin ympäristön turvallisuus Curl & Mason, 2019*
Hui Gan ym., 2020 Saatavilla olevien palveluiden laatu Curl & Mason, 2019*
Hui Gan ym., 2020
* Tähdellä merkityt tutkimukset ovat kvantitatiivisia, muut tutkimukset ovat kvalitatiivisia
3.3 Yhteenveto tutkimustuloksista, tiedon aukko ja perustelut tutkimukselle
Yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu niukasti. Tutkimusten mukaan yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointi on matalampi kuin puolison kanssa asuvien. Muut kirjallisuuskatsauksessa löydetyt tulokset kuvastavat yleisesti ikääntyneiden mielen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä ja niihin liittyviä kokemuksia, eli yksinasuvia ei ollut eritelty valtaosassa löydettyjä tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ikääntyneiden mielen hyvinvointiin ovat yhteydessä demografiset ja sosioekonomiset, sosiaali- set, henkilökohtaiset, terveyteen liittyvät ja ympäristötekijät (kuvio 2).
Tutkimustiedon mukaan demografisilla ja sosioekonomisilla tekijöillä, kuten taloudellisella tilan- teella, koulutuksen tasolla, aiemmin koetulla työelämän epävakaudella ja korkealla iällä on yh- teys mielen hyvinvointiin. Lisäksi yksin elävien ikääntyneiden mielen hyvinvointi on heikommalla tasolla, kuin kumppanin kanssa elävien. (Alcañiz ym., 2020, Barrech ym., 2016; Curl & Mason, 2019; Hitchcott ym., 2017; Lukaschek ym., 2017; McAneney ym., 2015) Ikääntyneiden mielen hy- vinvointiin yhteydessä olevia sosiaalisia tekijöitä ovat mm. sosiaalinen tuki ja kanssakäyminen, yhteyden ja kuulumisen tunne sekä harrastusten ja lemmikkien kautta muodostetut sosiaaliset suhteet. Korkea ikä koetaan haasteena sosiaalisten suhteiden ylläpidossa ja yksinäisyys uhkaksi mielen hyvinvoinnille. (Alcañiz ym., 2020; Curl & Mason, 2019; Hui Gan ym., 2020; Nordmyr ym., 2020; Pera ym. 2020.
Mielen hyvinvointiin yhteydessä olevia henkilökohtaisia tekijöitä ovat puolestaan positiivisten tunteiden kokeminen ja elämästä nauttiminen sekä positiivinen asenne ja näkökulma asioihin.
Ikääntyneet kokevat itsensä hyväksymisen tärkeänä asiana, johon vaikuttivat myös iän tuomat muutokset. Iäkkäiden on tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi ja tarpeellisuuden tunne lisää hei- dän mielensä hyvinvointia. Itsensä haastaminen ja henkilökohtainen kasvu tukevat osaltaan mie- len hyvinvointia. Ikääntyneiden kokemat haasteet lisäävät ymmärrystä siitä, mikä on tärkeää.
Harrastukset ja aktiviteetit, kyky tehdä omia päätöksiä (autonomia) sekä yhteys johonkin suu- rempaan, kuten henkisyys ja hengellisyys, ovat yhteydessä ikääntyneiden korkeampaan mielen hyvinvointiin. (Alcañiz ym., 2020; Hui Gan ym., 2020; McAneney ym., 2015; Nordmyr ym., 2020;
Pandya, 2016; Pandya, 2019; Pera ym., 2020)
Terveyteen liittyviä mielen hyvinvointia tukevia tekijöitä ovat hyvä terveydentilan kokemus, riit- tävä liikunnan ja unen määrä sekä mahdollisuus itsenäiseen toimintaan (Alcañiz ym., 2020; Hui Gan ym., 2020; McAneney ym., 2015; Nordmyr ym., 2020; Pandya, 2016; Pandya, 2019; Pera ym., 2020). Ympäristöön liittyviä mielen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä ovat puolestaan asu- minen maaseudulla, tyytyväisyys naapurustoon ja sen laatuun, kodin ympäristön turvallisuus sekä saatavilla olevien palveluiden laatu. (Alcañiz ym., 2020; Curl & Mason, 2019
Hui Gan ym., 2020; McAneney ym., 2015).
Tutkimusta ikääntyneiden mielen hyvinvoinnista löytyy hyvin, mutta tutkimustietoa yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvoinnista ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on hyvin niukasti. Kir- jallisuuskatsauksesta kävi ilmi, että yksinasuminen on yhteydessä matalampaan mielen hyvin- vointiin ikääntyneillä, mutta tutkimuksia, jotka olisivat kuvanneet yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä syvällisemmin, ei kirjallisuuskatsauksessa löytynyt. Väestörakenteen muutoksen myötä ikääntyneiden määrä on kasvussa ja noin kolmas- osa yli 65-vuotiaista asuu yksin (Tilastokeskus, 2019). Tarvitaan tietoa ikäryhmän mielen hyvin- vointiin liittyvistä tekijöistä, jotta terveyttä ja hyvinvointia pystytään edistämään sosiaali- ja ter- veydenhuollossa sekä vastamaan väestön ikärakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin.
Kuva 2. Ikääntyneiden mielen hyvinvointiin yhteydessä olevat tekijät
4 TUTKIMUKSEN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoinnin tilaa sekä yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksia ja niiden yhteyttä mielen hy- vinvointiin. Tavoitteena on saada tietoa, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää päätöksen- teossa, ikääntyneiden mielen hyvinvoinnin tukemisessa, terveyden edistämisessä sekä yksi- näisyyden ehkäisyyn tai vähentämiseen pyrkivissä hankkeissa.
Tutkimuskysymykset:
1. Millainen on ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi?
2. Eroaako ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi eri taustatekijöittäin (ikä, suku- puoli)?
3. Millaiset ovat ikääntyneiden yksinasuvien yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemukset?
4. Eroavatko ikääntyneiden yksinasuvien yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan ko- kemukset eri taustatekijöittäin (ikä, sukupuoli)?
5. Onko ikääntyneiden yksinasuvien yksinasumisen, yksinäisyyden ja/tai terveydentilan koke- mus yhteydessä mielen hyvinvointiin?
5 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT
5.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineiston keruu
Tutkimuksen kohderyhmä on yksinasuvat yli 65-vuotiaat henkilöt. Tutkimuksessa käytetty mate- riaali on alun perin kerätty osana THL:n POMELA-hanketta. Tutkimuksen tekijä oli THL:n yhtey- dessä mahdollisuudesta tehdä tutkimus THL:lle ja allekirjoitti vierailevan tutkijan sopimuksen syksyllä 2020 ja sai näin haluamansa osan POMELA-hankkeen kyselytutkimuksella kerätystä tilas- tomateriaalista käyttöönsä.
THL toteutti POMELA-hankkeeseen liittyvän tutkimuksen materiaalin keräyksen kertaluontoisena kyselynä. Kyselytutkimus lähetettiin postitse 3000 satunnaisesti valitulle yksinasuviksi väestötie- torekisteriin merkityille yli 18-vuotiaalle suomea puhuvalle suomen kansalaiselle. Kysely lähetet- tiin syksyllä 2019. Tutkimuksesta muistutettiin kerran ja sen palautti 911 henkilöä, joista 465 oli yli 65-vuotiaita. Kyselytutkimuslomake on liitteenä (liite 6). Tutkimus oli kvantitatiivinen kyselytut- kimus ja se toteutettiin poikkileikkausasetelmalla.
5.2 Kyselytutkimus ja mittarit
Kyselytutkimukseen osallistuneilta kerättiin taustatiedot: sukupuoli, syntymävuosi, siviilisääty, parisuhde, parisuhteen kesto, eronneiden ja leskien määrä ja aika leskeksi tulemisesta, koulutus- taso, koulutusvuosien määrä sekä työ, koulutus ja eläketilanne. Taustatietojen lisäksi kyselylo- makkeessa esitetään kysymyksiä liittyen asumiseen, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuteen, elämänlaatuun, mielen hyvinvointiin, yksinasumisen kokemukseen, terveydenti- laan ja vapaa-ajan viettoon.
Yksinasumisen kokemusta kartoitettiin kyselylomakkeessa kysymällä: Oletteko tyytyväinen sii- hen, että asutte tällä hetkellä yksin? Likert-asteikko oli viisiportainen (hyvin tyytymätön - melko tyytymätön - en tyytymätön, enkä tyytyväinen - melko tyytyväinen - hyvin tyytyväinen) ja sen li- säksi oli vastausvaihtoehto ”en asu yksin”. Yksinäisyyden kokemusta kartoitettiin kysymällä:
Tunnetteko itsenne yksinäiseksi? Likert-asteikko oli viisiportainen (en koskaan – hyvin harvoin – joskus – melko usein – jatkuvasti). Terveydentilan kokemusta kartoitettiin kysymällä: Onko ter- veydentilanne nykyisin, johon vastaaja saattoi täydentää vastauksen valitsemalla viisiportaisesta likert-asteikollisesta vastausvaihtoehdosta (hyvä – melko hyvä – keskitasoinen – melko huono – huono). Kysymykset valittiin mukaan tutkimukseen, koska ottamalla ne mukaan analyysiin pys- tyttiin vastaamaan tutkimuksen tavoitteisiin ja tutkimuskysymyksiin.
Kyselytutkimuksessa on käytetty mielen hyvinvoinnin mittaamiseen Warwick-Edinburgh Mental Well-being Scale (WEMWBS) -mittaria (Tennant ym. 2007). Mittari koostuu 14 kohdasta, jotka kat- tavat mielenterveyden sekä eudaimoniset että hedonistiset näkökulmat ja positiiviset vaikutuk- set, kuten rentoutumisen, iloisuuden ja optimismin. Lisäksi mittari kattaa tyydytystä tuovat ih- missuhteet ja positiivisen toiminnan osa-alueet, kuten autonomian, osaamisen, energian, sel- keän ajattelun, itsensä kehittämisen ja hyväksymisen. Mittaria täyttävien henkilöiden tulee mer- kitä kysymyksen mukaan se kohta, mikä kuvastaa parhaiden heidän tuntemuksiaan viimeisen kahden viikon ajalta. Vastausvaihtoehdot ovat jaoteltu käyttäen viisiportaista Likert-asteikkoa (en koskaan - harvoin - silloin tällöin - usein - koko ajan). Likert-asteikon vastaukset pisteytetään yh- destä viiteen pisteeseen niin, että mittarista saatava minimipistemäärä on 14 pistettä ja maksimi- pistemäärä 70 pistettä. Korkeampi tulos viittaa henkilön korkeampaan mielen hyvinvointiin.
(Tennant ym., 2007)
Jos WEMWBSiä käytetään kategorisesti, on mahdollista löytää kohta, jossa matala ja keskimääräi- nen mielenterveys kohtaavat. Pisteet 40 tai alle viittaavat todennäköiseen Center for Epidemiolo- gic Studies Depression Scale (CES-D) mittarilla mitattuun masennukseen, pisteet 41–44 mahdolli- seen masennukseen, 45–59 viittaa keskimääräiseen mielen hyvinvointiin ja pisteet 60 ja yli korke- aan mielen hyvinvointiin. (Warwick, 2021) Alle 26 pistettä viittaa vakavaan masennukseen (herk- kyys ja tarkkuus >80 %). (Tennant ym., 2006) WEMWBS on suunniteltu itse täytettäväksi ja se so- pii täytettäväksi sekä paperisena että digitaalisena versiona (Warwick, 2021).
5.3 Aineiston analyysi
Aineiston analyysia varten ikä luokiteltiin kolmeksi luokaksi (65–74, 75–84 ja 85-). Tutkimuksessa 65–74-vuotiaat edustavat ”nuorten vanhojen” 75–84 ”keski-ikäisten vanhojen” yli 85-vuotiaat
”vanhimpien vanhojen” ryhmiä. Siviilisääty luokiteltiin uudelleen kahdeksi luokaksi (naimi-
sissa/avoliitossa tai naimaton/asumuserossa/eronnut/leski). Pääasiallinen toimi luokiteltiin myös uudelleen kahdeksi luokaksi, joista toinen sisälsi kokopäivätyössä/ osa-aikatyössä ja toinen eläk- keellä iän perusteella/ kuntoutustuen saajana. Yksin asumista kuvaavasta taustatekijästä poistet- tiin kokonaan luokka en, johon oli vastannut yksi henkilö, koska tutkimuksessa oli tarkoituksena tutkia yksinasuvia ja jos tutkimukseen otettaisiin mukaan henkilö, joka ei asu yksin, se saattaisi aiheuttaa tuloksiin harhaa. Koulutustaso luokiteltiin kolmeen luokkaan, joista ensimmäinen si- sälsi kansakoulun, peruskoulun ja keskikoulun, toinen toisen asteen koulutuksen (ammattikoulu tai vastaava ja lukio) ja kolmas opintotason tutkinnon, alemman ja ylemmän korkeakoulututkin- non sekä yliopistollisen jatkotutkinnon.
WEMWBS-mittarin vastauksien yhteenlasketuista pisteistä muodostettu mielen hyvinvointia ku- vaava summamuuttuja luokiteltiin kuuteen luokkaan (alle 24, 25–34, 35–44, 45–54, 55–64 ja yli 65 pistettä). Tämä mahdollisti mielen hyvinvoinnin tulosten kategorisen tarkastelun ja yleisesti tu- losten laaja-alaisemman tarkastelun.
5.4 Tilastollinen analyysi
Tutkimusaineiston tilastolliseen analyysiin käytettiin IBM SPSS Statistics 27 -tilasto-ohjelmaa. Ai- neiston kuvailuun käytettiin frekvenssejä sekä sijainti- ja hajontalukuja, kuten prosenttijakaumia, keskiarvoja ja keskihajontoja (Nummenmaa ym. 2019). Kolmogorov-Smirnovin testillä katsottiin, ovatko muuttujat normaalisti jakautuneita. Kolmogorov-Smirnovin testin mukaan muuttujat ei- vät olleet normaalisti jakautuneita (p-arvo < 0,05). Lisäksi jakaumien vinoumaa ja huipukkuutta tarkasteltiin tilastollisella analyysilla ja arvioimalla muuttujista muodostettuja histogrammeja (kuva 1). Huipukkuutta ja vinoumaa SPSS:n avulla tarkastettaessa huomattiin, että WEBWEBS:in osatekijöissä eikä yksinäisyyden ja terveydentilan kokemusta kuvaavissa muuttujissa ei ollut
vinoumaa tai huipukkuutta niin paljoa, että se estäisi parametristen testien käyttämisen aineis- ton analyysissa. Ainoastaan yksin elämisen kokemusta määrittelevä muuttuja oli hieman enem- män vasemmalle vino (-1,129). Muuttujan huipukkuus oli riittävän normaali (0,791) (Nummen- maa ym., 2019) Tarkastellessa histogrammeja huomattiin, että myös yksinasumisen kokemusta mittaava muuttuja on riittävän normaalisti jakautunut, kun otetaan huomioon otoskoon suu- ruus. Tämän vuoksi voidaan käyttää parametrisia tilastollisten analyysien tekemiseen. Parametri- sia testejä voidaan pitää soveltuvina myös silloin, kun muuttujat ovat Likert -asteikollisia, ja tämä onkin yleinen käytäntö useilla tieteenaloilla (De Winter & Dodou, 2010; Fagerland ym., 2011; Nor- man, 2010).
Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla sekä t-testeillä.
Korrelaatiokertoimella selvitettiin, onko yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan koke- muksilla tilastollisesti merkittävää suoraviivaista yhteyttä WEMWEBS-mittarilla mitatun mielen hyvinvointiin ja sen osatekijöihin. Korrelaatiomatriisi muodostettiin verraten WEMWEBS mitta- rista muodostettua summamuuttujaa ja WEMWEBS:in yksittäisiä muuttujia yksinasumisen, yksi- näisyyden ja terveydentilan kokemuksiin. Summamuuttuja on tässä tapauksessa sama, kuin mit- tariston kokonaispistemäärä, joka voi olla 14–70 pistettä. Aineistoa tarkasteltiin lisäksi sirontaku- vioina (kuva 2), jossa y-akselilla oli WEMWEBS summamuuttuja ja x-akselilla yksinasumisen koke- mus/yksinäisyys/terveydentila, jotta voitiin varmistua, ettei aineistossa ole huomattavasti poik- keavia havaintoarvoja, jotka vaikuttavat vääristävästi korrelaatioihin. (Nummenmaa ym., 2019) Korrelaatiot tulkittiin huolellisesti, koska kysymysten likert-asteikoiden suunta vaihteli niin, että toisissa positiivisin vastausvaihtoehto oli vastausvaihtoehto 1 ja toisissa vastausvaihtoehto 5.
Korrelaation ollessa tällaisessa tilanteessa negatiivinen, todellisuudessa muuttujat kasvoivat sa- maan suuntaan. Korrelaatiot tulkittiin niin että r = 0,2 on pienin huomioitava vaikutus (heikko), r
= 0,5 on kohtuullisen vaikutuksen raja ja r = 0,8 on vahvan vaikutuksen raja. Selitysasteen r2 koh- dalla r2 = 0,04 on huomioitava raja, r2 = 0,25 on kohtuullisen vaikutuksen raja ja r2 = 0,64 on voi- makkaan vaikutuksen raja. (Ferguson ym., 2009) Tutkimuksessa tilastollisena merkitsevyysra- jana pidettiin p-arvoa <0.05 (Nummenmaa ym., 2019).
Kuva 3. Muuttujien (yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemus sekä WEMWBS sum- mamuuttujat) jakautuneisuutta kuvaavat histogrammit
Kahden riippumattoman muuttujan t-testeillä verrattiin eri ikäluokkien, 65–74 ja 75–101 sekä 65–
84 ja 85–101 eroja yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksen muuttujien suh- teen sekä mielen hyvinvoinnin summamuuttujan suhteen. Lisäksi kahden riippumattoman muut- tujan t-testin avulla verrattiin eroja edellä mainituissa muuttujissa mies- ja naisvastaajien kesken.
Analyysissä käytettiin kaksisuuntaista testiä, koska ei ollut ennakkoon tiedossa, mikä ryhmä saa korkeamman keskiarvon. Levenen testiä hyödynnettiin varianssien yhdensuuruuden määrittämi- sessä ja sen mukaan valittiin tulos joko odotusarvona yhdensuuret tai erisuuret varianssit koh- dasta. Levenen testin p-arvon ollessa > 0,05 hypoteesi varianssien erisuuruisuudesta hylättiin ja t- testin tuloksia kuvaavat luvut valittiin yhdenvertaiset varianssit kohdasta. Jos Levenen testin p- arvo oli <0,05, valittiin luvut erisuuret varianssit kohdasta. (Gastwirth ym., 2010)
Tyytyväisyys yksinasumiseen Yksinäisyys
Terveydentila WEMWBS summa
Kuva 4. WEMWEBS summamuuttujan (y-akseli) ja yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksen (x-akseli) välistä korrelaatiota kuvaavat sirontakuviot
Terveydentila
Tyytyväisyys yksinasumiseen Yksinäisyys
6 TUTKIMUKSEN TULOKSET
6.1 Kyselyyn vastanneiden yli 65-vuotiaiden taustatiedot
Kyselytutkimukseen vastanneita yli 65-vuotiaita yksinasuvia henkilöitä oli yhteensä 465, joista yksi (n = 1) poistettiin, koska hän oli vastannut, ettei asu yksin. Tutkimuksen otoskooksi muodos- tui siten n = 464. Vastaajista naisia kertoi olevansa 72,8 %. Kohtaan ”muu” ei tullut yhtään vas- tausta. Vastaajien keski-ikä oli 76,4 vuotta (kh = 7,81). Suurin osa vastaajista oli 65–74-vuotiaita (44,4 %). Seuraavaksi eniten oli 75–84-vuotiaita (36,4 %) ja vähiten yli 85-vuotiaita (17,5 %). Vanhin vastaaja oli 101-vuotias. Suurin osa vastaajista oli naimattomia, asumuserossa olevia, eronneita tai leskiä (95,4 %). Naimisissa tai avoliitossa oli hyvin pieni osa (4,6 %). Parisuhteessa oli 12,7 % vastanneista. Suurin osa oli eläkkeellä iän perusteella tai työkyvyttömyyseläkkeellä (98,9 %). Ko- kopäivä- tai osa-aikatyössä kävi 1,1 % vastanneista.
Peruskoulu, kansakoulu tai keskikoulu oli yleisin korkein koulutus (43,7 %) vastaajien keskuu- dessa. Ammattikoulun tai vastaavan tai lukion oli suorittanut 23,4 %, opistotutkinnon, alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon tai yliopistollisen jatkotutkinnon, kuten lisensiaatin tai tohto- rin tutkinnon oli suorittanut 33,2 % vastaajista. Opiskeluvuosia oli kertynyt keskimäärin 11,2 vuotta (kh = 4,65). Opiskeluvuosia oli kertynyt vähimmillään neljä ja enimmillään 58 vuotta.
Kaikki vastaajat asuivat yksin ja heistä asui yksin koko ajan tai lähes koko ajan 96,5 % ja osan ajasta 3,5 %. Kyselyyn vastanneiden ikääntyneiden taustatiedot ovat esitetty taulukossa 8.
Taulukko 8. Vastaajien taustatiedot (n = 464) (n, %, ka, kh, min, max).
Taustamuuttujat (n = 464) n % ka kh min max
Sukupuoli (n = 464) Nainen
Mies
338 126
72,8 27,2
Ikä (vuosina, n = 464) 65–74
75–84 85 –
215 169 80
44,4 36,4 17,5
76,36 7,81 65 101
Siviilisääty (n = 454) Naimisissa/ avoliitossa
Naimaton/ asumuserossa tai eronnut/
leski
21 433
4,6 95,4
Parisuhde (n = 441) Parisuhteessa Ei parisuhteessa
56 385
12,7 87,3
Pääasiallinen toimi (n = 452) Kokopäivätyössä/ osa-aikatyössä
Eläkkeellä iän perusteella/ työkyvyttömyys- eläkkeellä
5 445
1,1 98,9
Ylin koulutus (n = 458)
Kansakoulu tai peruskoulu/ keskikoulu Ammattikoulu tai vastaava/ lukio
Opistotutkinto, korkeakoulututkinto tai yli- opistollinen jatkotutkinto
200 106 7
43,7 23,4 33,2
Opiskeluvuodet (n =427) 11,22 4,65 4 58
Yksinasuminen (n = 453) Koko ajan tai lähes koko ajan Osan ajasta
437 16
96,5 3,5
n = otoskoko, % = prosenttiosuus, ka = keskiarvo, kh = keskihajonta, min = minimiarvo, max = maksimiarvo
6.2 Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi
Kyselytutkimukseen vastanneiden yli 65-vuotiaiden yksinasuvien mielen hyvinvointia kuvaavalla WEMWBS mittarilla kerättyjen pisteiden yhteenlasketuista arvoista muodostetun summamuuttu- jan keskiarvo oli 51,12/ 70 pistettä (kh = 8,81). Vastanneiden matalin pistemäärä oli 21 pistettä ja korkein 70 pistettä. Tuloksen 44 pistettä tai alle sai 20,6 % vastanneista, 45–54 pistettä sai 34,7 %, 55–64 pistettä sai 29,5 % ja yli 65 pistettä 15,1 % vastanneista. Mielen hyvinvointia kuvaavan WEMWBS:in summakeskiarvot (n, %, ka, kh, min, max) on esitetty taulukossa 9.
Taulukko 9. Mielen hyvinvointia kuvaavan WEMWBS:in summakeskiarvot (koko otos, sukupuoli, ikä, n = 464) (n, %, min, max, ka, kh)
n % ka kh min max
WEMWBS summa (koko otos, n = 464)
464 100 51,12 8,81 21 70
WEMWBS summa nainen
mies
304 116
72,4 27,6
51,62 49,81
8,569 9,427 WEMWBS summa ikä
(vuosina, n = 420) 65–84
85–
351 69
83,6 16,4
51,99 46,72
8,681 8,187 WEMWBS summa
kategorisoitu (n = 464)
alle 24 1 0,2
25–34 15 3,2
35–44 80 17,2
45–54 161 34,7
55–64 137 29,5
yli 65 70 15,1
n = otoskoko, % = prosenttiosuus, ka = keskiarvo, kh = keskihajonta, min = minimiarvo, max = maksimiarvo
