7.1 Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millainen on yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointi sekä kuvata yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksia ja niiden yh-teyttä mielen hyvinvointiin. Mielen hyvinvoinnissa on eroja eri maiden ja kulttuurien välillä. Kyse-lytutkimukseen vastanneiden ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvointi on keskimäärin sa-malla tasolla verrattuna muissa maissa asuviin ikääntyviin. Koushede ym. (2019) toteuttamassa tutkimuksessa Tanskassa yli 65 vuotiaiden keskimääräinen WEMWBS pistemäärä oli 3,18 pistettä korkeampi (54,3) kuin tässä tutkimuksessa (51,1) ja Cataloniassa Espanjassa 65-74-vuotiaiden keskiarvo oli 57,1 ja yli 75-vuotiaiden 54,1. Englannissa yli 65-vuotiaiden keskimääräinen
WEMWBS pistemäärä oli puolestaan hieman matalampi, 50,9. Tutkimuksessa ei kuitenkaan oltu eroteltu yksinasuvia henkilöitä puolison kanssa asuvista (Koushede ym., 2019) ja aiemmissa tut-kimuksissa on tullut ilmi, että mielen hyvinvointi on yksinasuvilla matalampi (Alcañiz ym. 2020, Curl & Mason 2019, Lukaschek ym. 2017, McAneney ym. 2015).
Huomionarvoista on, että suuri osa (20,6 %) vastanneista sai mielen hyvinvointia kuvaavasta WEMWBS-kyselymittarista pisteitä 44 tai alle. Pisteet 41–44 viittaavat mahdolliseen masennuk-seen ja alle 40 pistettä todennäköimasennuk-seen masennukmasennuk-seen (Tennant ym. 2006). Masennusta esiintyy ikääntyneillä maailmanlaajuisesti 4,7–16 %:lla, mediaanin ollessa 10,3 % (Barua ym., 2011). Tutki-mukseen osallistuneiden yli 85-vuotiaiden WEMWBS keskimääräinen pistemäärä on 2,72 pisteen päässä 44 pisteestä, joka nähdään rajana mahdolliselle masennukselle. Tulosten perusteella näyttäisi, että yli 85-vuotiaat yksinasuvat voivat olla suuremmassa riskissä sairastua masennuk-seen, kuin 65–84-vuotiaat. Hoitotyöntekijät tapaavat yksinasuvia ikääntyviä perusterveydenhuol-lossa päivittäin. Heillä on tärkeä asema potilaiden masennuksen tunnistamisessa (Waterworth ym., 2015). Avainasemansa vuoksi hoitotyöntekijöitä tulee kouluttaa masennusriskin ja masen-nuksen varhaiseen tunnistamiseen.
Naisilla mielen hyvinvointi näyttäytyi hieman parempana, kuin miehillä, mutta tulos ei ollut tilas-tollisesti merkitsevä. Naisten ja miesten mielen hyvinvoinnin eroista on ristiriitaista näyttöä myös aiemmista tutkimuksista (Barrech ym., 2016; Curl & Mason, 2019).
7.2 Ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoinnin osatekijät
Tutkimus tuotti uutta tietoa suomalaisten ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoinnin osa-tekijöistä. Kyselytutkimukseen vastanneiden ikääntyneiden yksinasuvien keskuudessa matalim-man keskiarvon sai energisyyttä kuvaava kysymys. Väsymyksen on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu lisääntyvän iän myötä ja Soyuer ym (2011) tutkimuksessa noin 40 % osallistuneista ra-portoi voimakkaan uupumuksen (fatiikki) oireita. Lisäksi sairauksiin liittyvät fyysiset oireet, mutta myös heikot terveystottumukset, kuten vähäinen fyysinen aktiivisuus (Soyuer ym., 2011), tupa-kointi ja rasvainen ruokavalio, vähentävät energisyyden kokemusta (Ryan & Deci, 2001).
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisella on mahdollisuus tunnistaa matalaan energiatasoon yhteydessä olevat syyt ja ohjata asiakasta tai potilasta esimerkiksi fyysiseen aktiivisuuteen ja ruo-kavalioon liittyvissä kysymyksissä. Erilaisten terveyden edistämisen interventioiden on todettu vaikuttavat yksinasuvien ikääntyneiden terveyteen ja elämänlaatuun (Ilgaz, A & Gözüm, 2019).
Terveet elintavat tukevat myös ajattelu- ja muistitoimintoja ja vähentävät riskiä sairastua muisti-sairauteen. Terveydenhuollon ammattihenkilö voi hyödyntää muun muassa FINGER-hankkeessa kehitettyä Tiedä ja toimi -korttia ikääntyneen elintapaohjauksen tukena. (Kivipelto & Kulmala, 2018) Vaikka ohjelma on suunnattu henkilöille, jotka ovat riskissä sairastua muistisairauteen, se sopii kaikille. (Kivipelto ym., 2018)
Ikääntyneet kokevat autonomian tärkeäksi mielen hyvinvoinnin kannalta (Nordmyr ym. 2020, Pera ym. 2020). Tässä tutkimuksessa esille tullut ikääntyneiden yksinasuvien korkea autonomian kokemus voi liittyä muun muassa siihen, että Suomessa pyritään mahdollistamaan ikääntynei-den kotona asuminen erilaisten tukipalveluiikääntynei-den keinoin (THL, 2021a). Lisäksi suomalainen kult-tuuri nojaa individualismi – kollektivismi asteikolla individualismin puolelle. Individualistisessa
yhteiskunnassa on normaalia asua yksin ja sosiaalinen järjestelmä on rakennettu niin, että se mahdollistaa yksilökeskeisen elämäntavan. (Swader, 2019)
Tutkimuksen tulosten mukaan miehet kokivat itsensä harvemmin rakastetuiksi kuin naiset. Tu-losta tukevat myös muut tutkimukset (Barrett ym., 2019; Borg, 2015). Borgin (2015) tutkimuk-sessa yksinasuvista naisista 16 % ja miehistä 25 % ei kokenut itseään rakastetuksi. Lisäksi tämän tutkimuksen tulosten mukaan miehet kokivat, että pystyivät ajattelemaan vähemmän selkeästi, kuin naiset. Miehillä ajattelun vähempi selkeys verrattuna naisiin voi johtua muun muassa siitä, että miehillä yksinäisyys vaikuttaa mahdollisesti enemmän kognitioon kuin naisilla (Park ym., 2020). Hoitotyöntekijöiden on tärkeä huomioida työssään tässä tutkimuksessa esille nousseet erot ja tarjota yksinasuville ikääntyneille tukea heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan.
Yli 85-vuotiaat kokivat itsensä vähemmän hyödylliseksi kuin 65–84-vuotiaat. Hyödyllisuuden tun-teen lasku voi selittyä osin energian laskun seurauksena, mutta myös sillä, että kokemus tervey-dentilasta laskee iän myötä (Borg, 2015). Voi olla mahdollista, että ikääntyvää ei haluta vaivata, jos tällä on vähemmän energiaa ja heikompi terveydentila kuin aiemmin. Hyödyllisyyden ja tar-peellisuuden kokemus kuitenkin tukee ikääntyneen henkilön mielen hyvinvointia (Hui Gan ym., 2020; Pera ym., 2020) ja sitä voisi edistää esimerkiksi lemmikin hankkiminen (Hui Gan ym., 2020).
Gruenewald ym. (2007) totesi 7 vuoden seurantatutkimuksessaan, että ikääntyneillä henkilöillä, jotka eivät tunteneet itseään hyödylliseksi, oli kohonnut todennäköisyys toimintakyvyn laskuun ja kuolemaan verrattuna samanikäisiin henkilöihin, jotka tunsivat olevansa hyödyksi muille usein. Yli 85-vuotiaiden mielen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että heistä huolehtiminen ei keskity ainoastaan terveydentilan tarkkailuun ja hoitamiseen, vaan heille olisi tarjolla mahdollisuuksia olla hyödyksi esimerkiksi lähipiirille, yhteisölle tai yhteiskun-nalle. Aiemmin tehty tutkimus tukee aktiviteettien tarjoamisen myönteistä vaikutusta ikääntynei-den hyvinvoinnille. Sagherian ym. (2021) totesivat erilaisten aktiviteettien, kuten vapaaehtois-työn, sosiaalisen osallistumisen, onlineverkostojen, fyysisten aktiviteettien ja hoivaamisen lisää-vän huomattavasti ikääntyneiden subjektiivista hyvinvointia. (Sagherian ym., 2021)
7.3 Yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemukset
Kyselyyn vastanneet olivat keskimäärin melko tyytyväisiä siihen, että asuivat yksin. Tyytymättö-miä yksin asumiseen oli noin 11 %. Miehet olivat hieman tyytymättömämpiä siihen, että asuivat yksin. Eri ikäluokkien välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Keskimäärin korkea tyyty-väisyys yksinasumiseen voi liittyä muun muassa jo edellä mainittuun individualistiseen yhteis-kuntarakenteeseen (Swader, 2019) sekä siihen, että kotiin tarjottavat sosiaali- ja terveydenhuol-lon palvelut tukevat kotona asumista (THL, 2021a).
Tutkimuksen tulosten mukaan yksinäiseksi itsensä tunsivat jatkuvasti tai melko usein noin 14 % vastanneista ja joskus yksinäisiä oli noin 33 %. Tulos on hieman suurempi, kuin Tilastokeskuksen vuonna 2018 ilmoittama yksinasuvien kokema yksinäisyys, mutta linjassa Tilastokeskuksen tutki-mustuloksen kanssa. Tilastokeskuksen tutkimuksessa yksinasuvista Suomalaisista yksinäisyyttä koki koko ajan tai suurimman osan ajasta 11,4 % ja joskus 30 % (Tilastokeskus, 2018). Tulos voi viitata yksinasuvien ikääntyneiden yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiseen, mutta vahvoja johtopäätöksiä ei voida tehdä tuloksen perusteella. Yksinäisyyden kokemuksen yleisyyteen voi vaikuttaa muun muassa korkean iän tuomat haasteet ihmissuhteiden säilyttämiseen. Ihmissuh-teiden määrä laskee iän myötä, kun läheisiä ihmisiä, kuten kumppaneita ja perheenjäseniä, kuo-lee. (Nordmyr ym., 2020)
Yksinäisyys on kaikista yleisintä yksinasuvien ikääntyneiden keskuudessa ja keinoja yksinäisyy-den tunnistamiseksi, vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi tulisi ottaa käyttöön laaja-alaisemmin.
Esimerkiksi teknologisten ratkaisujen, kuten robottien, videopelien ja virtuaalitodellisuuden avulla voidaan vähentää ikääntyneiden sosiaalista eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyden kokemusta.
Teknologisilla ratkaisuilla voidaan lisäksi edistää fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä (Kroshavi ym., 2016; Valenzuela ym., 2018).
Yli 85-vuotiaat tunsivat olonsa keskimäärin yksinäisemmiksi kuin 65–84-vuotiaat. Yksinäisyyden kokemuksella on yhteys mielen hyvinvointiin, mutta myös mielenterveyteen, terveyteen ja koko-naisvaltaiseen hyvinvointiin (Park ym., 2020). Vaikka ikääntyneet ovat yksinasumiseen keskimää-rin tyytyväisiä, on yksinäisyys kuitenkin yleistä. Yksi mahdollisuus yksinasuvien ikääntyneiden
yksinäisyyden kokemuksen vähentämiseksi voisivat olla ikääntyville suunnatut pientalokylät, jossa yksinasuminen mahdollistetaan palveluiden äärellä samalla tarjoten mahdollisuuden yhtei-söllisyyteen ja toisten auttamiseen. Tuore esimerkki tästä on Lapinjärvitalot, joiden kehittämi-sessä on ollut mukana muun muassa STM, Muistiliitto ja Työterveyslaitos (Lapinjärvi.fi, 2021). La-pinjärvikylässä ikääntyneille suunnatut pientalottalot ovat sijoitettu taajamaan lähekkäin (Lapin-järvi.fi, 2021), jolloin yhteisöllisyys on helpompaa toteuttaa ja myös sosiaali- ja terveyspalvelui-den, kuten kotihoidon ja kotisairaanhoidon palveluiden tarjoaminen helpottuvat.
Tässä tutkimuksessa käytetty kyselymateriaali on kerätty ennen COVID-19 pandemiaa. Röhr ym.
(2020) tutki Saksassa COVID-19 aiheuttaman sulkutilan vaikutuksia sekä yksin että kumppanin kanssa asuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointiin sekä ahdistuksen ja yksinäisyyden kokemuk-siin. Tutkimuksen tekohetkellä sulkutila oli ollut käynnissä kuukauden verran. Yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointi, ahdistus ja yksinäisyys olivat tuolloin samalla tasolla kuin en-nen COVID-19 pandemiaa. (Röhr ym., 2020) On kuitenkin mahdollista, että mielen hyvinvointiin, ahdistuksen ja yksinäisyyden kokemuksiin on tullut muutoksia pandemian pitkittyessä.
Tutkimuksen tuloksissa yksinasuvien ikääntyneiden terveydentilan kokemus oli keskimäärin kes-kimääräinen ja terveydentilansa huonoksi tuntevia oli vähemmän, kuin Borgin (2015) tutkimuk-sessa. Borg tutki ainoastaan Helsingissä yksinasuvia henkilöitä ja tämän kyselytutkimuksen otos on kerätty satunnaisotannalla Väestötietokannasta, joten otoksessa on henkilöitä eri puolilta Suomea. Yli 85-vuotiaiden terveydentilan heikompi kokemus on linjassa muun tutkimuksen kanssa, jonka mukaan terveydentilan kokemus heikkenee lineaarisesti iän myötä (Borg, 2015).
Tarvitaan innovatiivisia uusia ratkaisuja, jotta ikääntyneiden asuminen yksin kotona mahdolliste-taan. Yksi esimerkki tästä on THL:n KATI-ohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa kotona asumi-sen palveluita ja toimintamalleja hyödyntämällä teknologiaa ikääntyneen hyvinvoinnin ja toimin-takyvyn ylläpitämiseksi, turvallisen ja itsenäisen asumisen tueksi sekä kotiin tuotavien palvelui-den edistämiseksi ja kotihoidon henkilökunnan kuormituksen vähentämiseksi ja työhyvinvoinnin lisäämiseksi. KATI-ohjelmassa hyödynnetään muun muassa hyvinvoinnin tekoälyä ja robotiikkaa.
(THL, 2021b)
7.4 Yksinasumisen, yksinäisyyden, terveydentilan ja mielen hyvinvoinnin väliset yhteydet
Yksinäisyyden yhteyttä mielen hyvinvointiin on tutkittu vain vähän. Tämän tutkimuksen kirjalli-suuskatsauksessa löytyi yksi kvalitatiivinen tutkimus ja se tuki tutkimuksessa saatua tulosta siitä, että yksinäisyyden kokemus on yhteydessä heikompaan mielen hyvinvointiin (Nordmyr ym., 2020). Terveydentilan ja mielen hyvinvoinnin välinen yhteys on tullut esille useissa mielen hyvin-voinnin ja terveydentilan kokemuksen yhteyttä ikääntyneillä tutkineissa tutkimuksissa (Alcañiz ym., 2020; McAneney ym., 2015; Nordmyr ym., 2020). Mielen hyvinvoinnin ja terveydentilan yh-teys ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, vaan on olemassa ihmisiä, joilla on heikko terveydentila ja korkea mielen hyvinvointi ja toisinpäin. On havaittu myös, että toisen henkilön, kuten lääkärin, arvioidessa terveydentilan, korrelaatio mielen hyvinvoinnin ja terveydentilan välillä on huomatta-vasti heikompi. Mielen hyvinvoinnin kokemus on subjektiivinen ja tulee ottaa huomioon, että sii-hen vaikuttavat sekä tutkittavien persoonallisuus että tavat, joilla tutkimustulokset tulkitaan ja raportoidaan. (Ryan & Deci, 2001) Kirjallisuuskatsausosiossa löydetyissä tutkimuksissa ei ole eri-telty ikääntyneitä, jotka asuvat puolison kanssa ikääntyneistä yksinasuvista. Tämän vuoksi voi-daan todeta, että tämä tutkimus tuotti uutta tietoa ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoin-tiin yhteydessä olevista tekijöistä.
7.5 Tulokset taustateorian valossa
Mielen hyvinvointi voidaan jakaa eudaimonisiin ja hedonistisiin elementteihin (Ryan & Deci, 2001). WEMWBS mittarin osatekijöistä hedonistisia elementtejä kuvasivat kysymykset, jotka liitty-vät rentoutumiseen, iloisuuteen, optimismiin ja vuorovaikutussuhteiden tyydyttävyyteen (Ten-nant ym, 2007). Tämän tutkimuksen tuloksissa rentoutuneisuus ja optimismia kuvaava toiveik-kuus tulevaisuuden suhteen saivat hedonistisia elementtejä kuvaavista väittämistä heikoimmat keskiarvot. Miehet kokivat naisia useammin, etteivät tulleet rakastetuiksi. Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyneet yksinasuvat kokivat vuorovaikutussuhteensa keskimäärin hyviksi. He olivat usein kiinnostuneita muista ihmisistä ja kokivat läheisyyttä toisiin ihmisiin. Yli 85-vuotiaat kokivat hieman vähemmän kiinnostusta muihin ihmisiin, kuin 65–84-vuotiaat.
Tehtäessä tulkintoja mielen hyvinvointiin yhteydessä olevista tekijöistä, tulee ottaa huomioon, että ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Muun muassa ulospäinsuuntautuneisuuden ja sovinnollisuuden on huomattu olevan yhteydessä korkeampaan mielen hyvinvointiin. Ulospäinsuuntautuneisuuden on huomattu olevan yhteydessä useisiin eudaimonisiin elementteihin, kuten itsensä hyväksymiseen, kompetenssiin ja merkityksellisyy-teen. Avoimuus uusille kokemuksille on yhteydessä autonomiaan, positiivisiin vuorovaikutussuh-teisiin ja matalaan neuroottisuuteen. (Ryan & Deci, 2001)
WEMWBS mittarin osatekijöistä eudaimonisia elementtejä kuvaavat kysymykset, jotka liittyvät autonomiaan, kompetenssiin, energiaan, selkeään ajatteluun, henkilökohtaiseen kasvuun ja it-sensä hyväksymiseen (Tennant ym., 2007). Ikääntyneet yksinasuvat kokivat erityisesti autono-mian korkeana, eli olivat kyenneet tekemään päätöksiä omista asioistaan. Joka viides vastan-neista koki olevansa energinen harvoin tai ei koskaan ja kokemus energisyydestä väheni entises-tään iän myötä. Myös hyödyllisyyden tunne oli matalampi yli 85-vuotiailla, kuin 65–84-vuotiailla.
Naisten ajattelu oli selkeämpää kuin miesten. Tutkimuksessa todettiin, että ikääntyneiden yksin-asuvien matalampi energiataso oli yhteydessä matalampaan koettuun terveydentilaan. Energi-syyden on todettu kuvaavan eudaimonista hyvinvointia ja se on yhteydessä autonomian ja ter-veydentilan kokemuksiin (Ryan & Deci, 2001).
7.6 Tutkimuksen eettisyys
POMELA-hankkeeseen liittyvässä materiaalin keruussa noudatettiin Helsingin julistusta ja POMELA-hankkeen tutkimussuunnitelma oli hyväksytty THL:n eettisessä neuvostossa
(THL/1038/6.02.01/2015) ja päivitetty suunnitelma hyväksyttiin 10/2016 (§751). Tutkimukseen osallistuneet antoivat tietoisen suostumuksensa osallistua tutkimukseen ja heidän henkilötie-tonsa salattiin. Tutkimukseen osallistumisen yhteydessä oli mahdollisuus osallistua arvontaan.
(THL, 2020) Tutkimuksen tekijä on saanut kyselytutkimusmateriaalin käyttöönsä THL:n suostu-muksella ja allekirjoittanut vierailevan tutkijan sopimuksen, jossa sitoutui noudattamaan salassa-pitovelvollisuutta ja hyviä eettisiä käytäntöjä. Kyselytutkimusmateriaali oli tutkimuksen tekijällä
THL:ltä lainaan saadulla kannettavalla tietokoneella, joka oli ainoastaan tutkimuksen tekijän käy-tettävissä ja jonne pääsi vain suojatun verkkoyhteyden ja kaksiosaisen tunnistautumisen kautta.
Tässä tutkimuksessa eettisyys pohjautuu hyvään tieteelliseen käytäntöön sekä vilpittömään ja huolelliseen tutkimustapaan. Tutkimuksen tekijä on tarkastellut kriittisesti omaa työtään ja asen-teitaan, sekä toiminut avoimesti koko tutkimusprosessin ajan. Tutkimus on tehty noudattaen hy-vää tieteellistä käytäntöä (TENK 2019).
7.7 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimuksessa oli useita luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Harha kyselytutkimuksen tulok-sissa voi johtua muun muassa virheestä mittauksessa, prosessoinnissa, vastaamattomuudessa tai kattavuudessa (Choi, & Pak, 2005). POMELA-hankkeessa toteutetun kyselytutkimuksen vas-tausprosentti oli kohtalainen, 28 %. On mahdollista, että osa yksinasuvista ihmisryhmistä oli ali-edustettuna. Lisäksi on mahdollista, että henkilöillä, joilla on heikoin mielen hyvinvointi, ei ole energiaa vastata kyselytutkimukseen, mikä saa tulokset vaikuttamaan positiivisemmilta, kuin ne todellisuudessa ovat. Kaikki tutkimuksessa mitatut muuttujat olivat tutkittavien itse raportoimia ja siten subjektiivisina kokemuksina alttiita muistiharhalle ja sosiaaliselle kaunistelemiselle. (Ger-rish & Lacey, 2013) Käytössä olevan aineiston otoskoko oli n = 464. Kaikki POMELA-hankkeen ky-selyyn vastanneet ikääntyneet eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin. Puuttuvien tietojen määrä oli kuitenkin kohtuullinen, maksimissaan noin 6–10 % kysymystä kohden.
Tutkimuksen tuloksiin tulee suhtautua varauksella, eikä niiden voida päätellä suoraan koskevan kaikkia Suomessa yksinasuvia ikääntyviä. Lisäksi havaitut tilastollisesti merkitsevät yhteydet vaih-telivat heikosta kohtuulliseen, joten vahvoja johtopäätöksiä tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä. T-testin tuloksia arvioidessa tulee huomioida lisäksi otoskokojen suuruudet Mittarin kehit-täjät ohjeistavat, että WEMWBS-mittarilla kerättyä aineistoa voidaan analysoida, jos otoskoko on vähintään n = 50. Jos ryhmien välisiä eroja halutaan vertailla, tulee molempien ryhmien koon olla vähintään n = 50. Otoksen koko vaikuttaa myös ryhmien välisten erojen tulosten tulkintaan. Esi-merkiksi yli 85-vuotiaiden tuloksia vertailtaessa nuorempaan ikäryhmään tulee huomioida pie-nehkö otoskoko, joka voi johtaa jopa viiden pisteen vaihteluun suuntaan tai toiseen. (Tennant
ym., 2006). WEMWBS mittari antaa todennäköisesti luotettavamman tuloksen, jos vastaaja saa täyttää sen yksin. Toisen henkilön läsnäolo saattaa johtaa kyselyn täyttämiseen positiivisemmin, kuin kuinka sen täyttäisi yksin ollessa. (Warwick, 2021)
Tutkimuksen tulosten luotettavuuteen vaikuttaa se mahdollisuus, että tuloksiin vaikuttavat tut-kittujen muuttujien lisäksi väliin tulevat muuttujat (MacKinnon ym., 2002). Lisäksi ihminen on ko-konaisuus, eikä mielenterveyttä tai fyysistä terveyttä voida tarkastella erillisinä tekijöinä (WHO, 2018). Ei siis voida varmuudella sanoa vaikuttaako mielen hyvinvointi terveydentilan kokemuk-seen, terveydentilan kokemus mielen hyvinvointiin vai tapahtuuko vaikutusta molempiin suun-tiin.
Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa valittaessa tilastollisia menetelmiä saatiin tukea suunnitte-luun THL:n tilastotieteilijältä. Häntä konsultoitiin lisäksi tarvittaessa muun muassa parametristen testien käyttöä koskevassa asiassa. Koulutetun tilastotieteilijän tuki voidaan katsoa tutkimuksen luotettavuutta nostavaksi tekijäksi. Lisäksi kirjallisuuskatsauksen hakutermejä määritettäessä saatiin tukea Meilahden kampuskirjaston informaatikolta. Tutkimuksen luotettavuutta nostaa lisäksi se, että mielen hyvinvointi todennäköisesti on muuttujana vähemmän reagoiva sosiode-mografisille tekijöille ja terveyteen liittyville elämäntavoille, kuin mielenterveysongelmat (Ng Fat ym., 2017).
Tutkimuksessa käytetyllä WEMWBS- mittarilla on korkea sisäinen yhdenmukaisuus- ja luotetta-vuus (Tennant ym. 2007, Steward-Brown ym. 2009). Mittari on lyhyt ja mielekäs täytettävä ja sen avulla voidaan löytää eroavaisuuksia mielen hyvinvoinnissa eri ihmisryhmien välillä (Tennant ym.
2007). WEMWBS- mittari on validoitu Iso-Britaniassa sekä useissa muissa maissa (Warwick, 2021) ja THL:llä on suomenkielisen mittarin validointiprosessi käynnissä. WEMWBS-mittarin validaatio-prosessi Iso-Britanniassa sisälsi konfirmatorisen faktorianalyysin, rakennevaliditeetin, sisäisen johdonmukaisuuden, test-retest luotettavuuden, vastaamiseen liittyvän harhan, sisällön validi-teetin, rasch analyysin, muutosherkkyyden, monikulttuurisuuteen liittyvän validiteetin psykomet-risen testauksen. Kaikki vaiheet on testattu opiskelijoista koostuvalla otoksella (n = 348), ai-kuisotoksella (n = 1749) ja 13–16-vuotiaiden otoksella. (Tennant ym. 2006) Tutkimuksen tekijä
mittasi mittarin sisäistä yhdenmukaisuutta Crohnbachin alfakertoimella (0,926, n = 14). Kertoi-men tulos viittaa mittarin korkeaan sisäiseen yhdenmukaisuuteen. (NumKertoi-menmaa ym. 2019
7.8 Johtopäätökset
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Suomessa yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointia sekä yksinasumisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemuksia ja niiden yhteyttä yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointiin.
Tutkimuksen tulosten mukaan yksinasuvien suomalaisten ikääntyneiden mielen hyvinvointi on keskimääräinen ja yksinelämisen, yksinäisyyden ja terveydentilan kokemukset ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Vahvin yhteys mielen hyvinvointiin on terveydentilalla. Huolestuttavan suu-rella osalla kyselytutkimukseen vastanneista on mahdollisesti riski masentua. Lisäksi ikääntyneet yksinasuvat kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin muut ikäluokat ja yksinäisyys lisääntyy iän myötä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee olla tarjolla koulutusta ja keinoja tunnistaa yksin-asuvien ikääntyneiden masennusriski ja yksinäisyys sekä työkaluja tukea heidän hyvinvointiaan ja sosiaalisia tarpeitaan. Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen lisäksi myös internet ja muut teknologiset ratkaisut voivat tarjota mielekkäitä ratkaisuja ikääntyneiden yksinäisyyden vähentä-miseen ja mielen hyvinvoinnin tukevähentä-miseen.
Tutkimuksen tulosten mukaan yli 85-vuotiaiden mielen hyvinvointi on heikompi kuin 65–84-vuo-tiaiden ja sen keskiarvo lähentelee lukemaa, joka viittaa masennuksen riskiin. Lisäksi yli 85-vuoti-aat voivat kokea enemmän yksinäisyyttä ja terveydentilansa heikommaksi kuin 65–84-vuoti85-vuoti-aat.
Sosiaali- ja terveysalalla tulee kiinnittää erityistä huomiota yli 85-vuotiaiden yksinasuvien mielen hyvinvointiin ja tukea sitä eri tavoin. Muun muassa kotihoidossa työskentelevät hoitotyöntekijät kohtaavat paljon yksinasuvia ikääntyviä ja he ovat avainasemassa ikääntyneiden kokonaisvaltai-sen hyvinvoinnin ja mielen hyvinvoinnin arvioinnissa sekä makokonaisvaltai-sennusriskin ja makokonaisvaltai-sennukkokonaisvaltai-sen tun-nistamisessa. Lisäksi ikääntyneillä tulee olla mahdollisuus yksilölliseen tukeen ja erilaisiin aktivi-teetteihin, jotka tukevat psyykkistä ja fyysistä toimintakykyä sekä tarpeellisuuden kokemusta.
Yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu tähän mennessä kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin vähän. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voi-daan hyödyntää hoitotyössä, hoitotyön johtamisessa, opettamisessa sekä terveyden edistämi-sessä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan käyttää lähtökohtana suunniteltaessa toimintamal-leja ja interventioita ikääntyneiden yksinasuvien mielen hyvinvoinnin tukemiseksi sekä yksinäi-syyden vähentämiseksi. Väestön ikärakenteen muuttuessa yksinasuvien ikääntyneiden määrä kasvaa. Koska ikääntyneiden yksinasuvien kotona asuminen pyritään turvaamaan mahdollisim-man pitkään, tarvitaan tietoa ja ymmärrystä mielen hyvinvoinnista ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tarve lisätutkimuksille on suuri, jotta pystytään vastaamaan ikääntyneiden yksin-asuvien tarpeisiin entistä paremmin ja mahdollistamaan mielekäs, laadukas ja turvallinen asumi-nen kotona.
7.9 Jatkotutkimusaiheet
Tutkimuksen pohjalta esille nousseita jatkotutkimusaiheita:
1. Yksinasuvien ikääntyneiden masennusriskin ja masennuksen ehkäiseminen ja tunnistami-nen sosiaali- ja terveyspalveluissa (esim. kotihoito, perusterveydenhuolto)
2. Yksinasuvien ikääntyneiden yksinasuvien yksinäisyyden ehkäiseminen, tunnistaminen ja vähentäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa
3. Interventioiden kehittäminen yksinasuvien ikääntyneiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen
4. Yksinasuvien ikääntyneiden tarpeellisuuden kokemuksen kartoittaminen ja tarpeellisuu-den kokemusta lisäävien aktiviteettien tunnistaminen ja tarjoaminen
5. Yksinasuvien ikääntyneiden mielen hyvinvointiin yhteydessä olevien tekijöiden laajempi tutkimus
6. COVID-19 pandemian vaikutukset yksinasuvien ikääntyneiden henkilöiden mielen hyvin-vointiin ja yksinäisyyden kokemukseen