YKSILÖ
YHTEISÖSSÄ
Milla Rusanen
Ikääntyneiden yksinäisyyden vähentäminen
yhteisöllisellä asumisella
”No man is island, Entire of itself,
Every man is a piece of the continent, A part of the main.”
John Donne - MEDITATION XVII Devotions upon Emergent Occasions
Tampereen teknillinen yliopisto Arkkitehtuurin laitos
Asuntosuunni elu Julkaisu 27
Milla Rusanen YKSILÖ YHTEISÖSSÄ
Ikääntyneiden yksinäisyyden vähentäminen yhteisöllisellä asumisella
Diplomityö
Tarkastaja: Markku Hedman
Tarkastaja ja aihe hyväksy y koulutusvaradekaanin päätöksellä 30.1.2017
Kansikuva ja tai o: Milla Rusanen Kaikki kuvat ovat tekijän käsialaa, ellei kuvien yhteydessä toisin mainita.
Paine u Helsingissä.
ISBN 978-952-15-3948-0 (nid.) ISBN 978-952-15-3949-7 (PDF) ISNN 2242-4598
Milla Rusanen YKSILÖ YHTEISÖSSÄ
Ikääntyneiden yksinäisyyden vähentäminen yhteisöllisellä asumisella
Diplomityö
Tampereen teknillinen yliopisto Arkkitehtuurin laitos
Asuntosuunni elu Julkaisu 27
Tampere University of Technology School of Architecture Housing Design Publica on 27
TIIVISTELMÄ
TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Arkkitehtuurin koulutusohjelma Rusanen, Milla : YKSILÖ YHTEISÖSSÄ
Ikääntyneiden yksinäisyyden vähentäminen yhteisöllisellä asumisella Diplomityö, 154 sivua, toukokuu 2017
Tarkastaja: Professori Markku Hedman
Avainsanat: yksinäisyys, ikääntyneet, paikallaan ikääntyminen, yhteisön tuella vanheneminen, yhteisöllisyys, yhteisöllinen asuminen
Yksinäisyys on suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina yhteiskunnalliseen kes- kusteluun noussut ilmiö. Yksinäisyys voi koske aa ketä tahansa ja sillä on laaja-alaisia vaikutuksia henkilön hyvinvoin in. Tässä diplomityössä keskitytään etenkin suomalaisten vanhusten kokemaan yksinäisyyteen sekä kotona asu aessa e ä palvelutalossa. Diplo- mityössä on tullut ilmi, e ä yksinäisyyden tunne lii yy läheises asumisen ratkaisuihin.
Asumisratkaisuilla voidaan joko lisätä tai lievi ää yksinäisyyden tunne a.
Ko ja asukkaan suhde siihen on ikääntyvien hyvinvoinnille tärkeä. Ko in liitetään usein erilaisia merkityksiä ja diplomityössä pohditaan kodin ja asukkaan suhde a vanhetessa.
Ajatus ikääntymisestä paikallaan on koe u sekä yhteiskunnan, e ä ikääntyneiden itsensä kannalta parhaaksi ratkaisuksi vanhusten asumisessa tulevaisuudessa. Kotona asuminen takaa vanhuksen itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden, mu a ei ratkaise vanhusten kokemaa yksinäisyy ä. Täten diplomityössä esitetään yksinäisyyden ratkaisuksi yhteisön tuella vanheneminen. Esite y yhteisöllisen asumisen konsep tarjoaa mahdollisuuden vanheta kotona tutussa ympäristössä mu a yhteisön ja naapuruston tuella.
Työ jakautuu kolmeen osaa. Tutkimusosiossa pohditaan yksinäisyy ä ja yhteisöllistä asumista teoriatasolla. Tutkimusosassa käsitellyt teemat ovat yksinäisyys, yksinäisyyden kokemuksen suhde ympäristöön ja yhteisöllinen asuminen. Konsep osassa muodoste- taan asumisen malli, joka pohjautuu tutkimusosiossa havai uihin teemoihin. Viimeisessä osiossa esitetään yhteisöllisen asumisen konsep n sovellus yhdelle suunni elupaikalle.
Suunnitelma perustuu keväällä 2016 järjeste yyn Rääkkylän Mummola arkkitehtuuri- opiskelija kilpailussa esite yyn ratkaisuun. Kilpailussa etsi in yhteisöllisen asumisen ratkaisua 55+ asukkaille. Diplomityössä suunnitelmaa on jatkokehite y tutkimusosiossa havai ujen teemojen perusteella ja kilpailun arvostelupöytäkirjoissa maini ujen seikko- jen perusteella.
ABSTRACT
TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Degree Programme in Architecture
Rusanen, Milla : INDIVIDUAL IN THE COMMUNITY
Reducing the loneliness of the elderly by co-housing solu ons Master’s thesis, 154 pages, may 2017
Examiner: Professor Markku Hedman
Key words: loneliness, elderly, ageing in place, ageing in community, sense of community, co-housing
Loneliness is a current phenomenon in the Finnish society that has been discussed more recently in the public discourse. Loneliness can have an impact on any individual and has an extensive infl uence on the well-being of a person. This thesis is focused on the loneli- ness experienced by Finnish elderly living at home or in assisted care. It has been disco- vered in this thesis that experience of the loneliness and housing solu ons are strongly linked. Housing solu ons can either enhance or reduce the experience of loneliness.
Home and the rela onship the resident has with his/her home is important to the well- being of the elderly. Home is o en associated with diff erent kinds of meanings and the rela onship between home and ageing resident is discussed in this thesis. The idea of ageing in place has been accepted as the best solu on to solve the future housing of the elderly by both society and elderly themselves. Ageing in place ensures the self-deter- mina on and independency of the elderly but does not solve the loneliness experienced by the elderly. Thus ageing in community is proposed as solu on to the loneliness in this thesis. The proposed co-housing concept off ers the possibility to age at home in a famili- ar environment but with the help of community and neighborhood.
The thesis is divided into three parts. Loneliness and co-housing are discussed in regards of diff erent theories in the research sec on of the work. The themes discussed in the re- search sec on are loneliness, the experience of loneliness in rela on to the environment and co-housing. Model for housing which is based on the themes found in the research sec on is constructed in the concept sec on of the thesis. Last sec on of the thesis con- sists of the applica on of the housing concept on one chosen planning area. The housing plan is based on the Architectural student compe on Rääkkylän Mummola which was held in spring 2016. The purpose of the compe on was to fi nd housing solu ons for 55+ residents. The proposed plan in this thesis is developed based on the themes found in research sec on and comments made in the review of the compe on entries.
Kiitos:
Markku Hedmannille innostavasta työn ohjauksesta.
Ystävilleni lähellä ja kaukana, joiden ansiosta minun ei ole koskaan tarvinnut olla yksinäinen.
Vanhemmilleni innokkuudesta lähdemateriaalin ja kirjoitusvirheiden etsimisessä.
Hannulle aina, etenkin loputtomasta rauhallisuudesta epätoivon hetkillä ja viherkasvieni hyvinvoinnista
tämän prosessin aikana.
KÄSITTEET
K.
Yksinäisyys
Koe u epäsuhta henkilön olemassa olevien ihmissuhteiden ja toivo ujen
ihmissuhteiden välillä. Subjek ivises koe u nega ivinen muista ihmisistä eristäy- tymisen tunne. Yksinäisyyden tunne on riippumaton ihmisen todellisten ihmissuhteiden määrästä.
Ikääntyneiden asumismuoto, jossa tarjotaan päivi äistä apua asukkaalle mu a ei ympärivuorokau sta hoitoa.
Ikääntyneille tarkoite uja ikäspesifejä asumisratkaisuja tavallisen asumisen ja laitoshoidon välissä. Asuminen ja palvelut ovat erillään ja ikääntynyt määritää, mitä palveluita haluaa vaastaano aa.
Asukkaiden toimesta tai muuta kau a peruste u asumisyhteisö, jossa asukkaat jakavat yhteisiä loja oman kodin lisäksi. Asukkaat eivät jaa toimeentuloa mu a toimivat ja hallitsevat loja yhdessä. Yhteisöllinen asuminen voi toimia välimuotoisen asumisen tyyppinä ikääntyville.
Ikääntyneiden mahdollisuus asua kotona tutussa ympäristössä mahdollisim- man pitkään niin, e ä toimintakyvyn heiketessä ko in voidaan tuoda lisää palveluita ja apua.
Sosiaalises toisiinsa lii ynyt ryhmä ihmisiä, jotka kokevat yhteenkuuluvuuden tunteen. Ryhmä jakaa usein yhteisiä arvoja, kiinnostuksenkohteita tai ak vitet- teja. Yhteisö myös usein jakaa tunnesiteen e yyn paikkaan.
Paikallaan ikääntyminen mu a ympäröivän yhteisön tuella yksinäisyyden vähentämiseksi.
Palveluasuminen Yhteisö
Välimuotoinen asuminen
Yhteisöllinen asuminen
Paikallaan ikääntyminen: ”Ageing in place”
Yhteisön tuella vanheneminen: ”Ageing in community”
Johdanto
Yksinäisyys
Yksinäisyys ja ympäristö
Ratkaisu: Yhteisön tuella vanheneminen
2.1. Mitä yksinäisyys on? 21
2.2. Mitä yksinäisyys aiheuttaa 22
2.3. Millaista on suomalaisten yksinäisyys 26 2.3.1. Ikääntyvien yksinäisyys Suomessa 27 2.3.2. Vanhusten yksinäisyys palvelutalossa 30
3.1. Yksinäisyys ja ympäristö 33
3.2. Vaikutusmahdollisuudet ympäristöön 36
3.3. Paikan tuntu 39
3.4. Mitä koti merkitsee 42
3.5. Vanhukset ja paikan tuntu 44
3.6. Tuettu asuminen ja kotoutuminen 47
4.1. Ikääntyneiden asuminen 53
4.2. Paikallaan ikääntyminen 55
4.3. Yhteisön tuella vanheneminen 58
4.4. Monisukupolviset yhteisöt 61
4.5. Yhteisö ja ympäristö 64
1.1. Taustaa tutkimukselle 15
1.2. Työn tavoitteet 17
1.3. Työn rakenne 18
1.
2.
3.
4.
SISÄLLYSLUETTELO
Asumisen konsep
Suunnitelma: Rääkkylän mummola
Yhteenveto
Lähteet
9. Lähteet 146
Yhteisöllinen asuminen
6.1. Yhteenveto: yksinäisyys ja koti 85
6.2. Asumisen konsepti 90
6.3. Yhteistilat 92
6.4. Asunto 98
7.1. Kilpailuohjelma 105
7.2. Rääkkylän kunta 106
7.3. Suunnittelupaikka 107
7.4. Suunnittelualueen ympäristö 110
7.5. Rääkkylän mummola 112
8. Yhteenveto 143
5.1. Yhteisöllinen asuminen 67
5.2. Taustaa yhteisölliselle asumiselle 71
5.3. Yhteisön muodostuminen 72
5.4. Vanhukset ja yhteisöllinen asuminen 75
5.5. Ikääntyneiden asuinympäristö 77
5.6. Yhteisöllisen asumiskohteen suunnittelu 79
5.6.1. Puolijulkiset tilat 81
5.6.2. Vanhusten asumisen erityispiirteet 82
6.
7.
8.
5.
JOHDANTO
1.
1.1. Taustaa tutkimukselle
Viime vuosina yhteiskunnallisessa keskustelussa ja mediassa on puhu u paljon yksinäi- syydestä, joka koskee monia erilaisia ihmisiä nuorista vanhuksiin ja lapsiperheisiin. Eri- laiset ihmiset ja järjestöt ovat tuoneet esille kokemuksia koetusta yksinäisyydestä. Kuten Mielenterveyden keskuslii o määri ää, kuka tahansa saa aa elämänsä aikana kokea yksinäisyy ä jossakin elämän lanteessa. Usein yksinäisyys on lii ynyt erilaisiin elämän-
lanteisiin ja niissä tapahtuviin muutoksiin (Ernst ja Cacioppo 1999). Esimerkiksi Yle on järjestänyt A2 keskusteluillan suomalaisten yksinäisyydestä, jossa erilaiset ihmiset toivat esille omia kokemuksiaan (Yksinäisyys-ilta, 23.11.2016). Mediassa on keskustelu paljon yksinäisyyden vaikutuksesta sekä yhteiskuntaan e ä yksilöihin. Enenevässä määrin on tuotu esiin se, e ä yksinäisyys ei ole vain yksilöä koske ava ongelma vaan yhteiskuntaan, kansantalouteen ja kansanterveyteen vaiku ava ongelma, kuten seuraava Helsingin sanomien otsikko väi ää.
Kuten esimerkiksi YLE:n A2 illassa kävi ilmi, yksinäisyys koskee kaiken ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Monet meistä kokevat yksinäisyy ä ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä. Erilaiset elämän lanteen muutokset al stavat yksinäisyydelle, kuten muu o, eläkkeelle jääminen tai työ ömyys. Yksinäisyys on yleistä nuorten ja vanhusten keskuu- dessa. Vaikka yksinäisyy ä käsitellään myös yleisellä tasolla, niin tässä diplomityössä on keskity y etenkin vanhusten kokemaan yksinäisyyteen ja millaisia ratkaisumalleja siihen on tarjolla. Suomalaisista vanhuksista yksinäisyy ä kokee erilaisten tutkimusten mukaan yli 30 % (Savikko et al. 2005 ja Routasalo et al. 2003). Demografi set muutokset, etenkin yksin asumisen lisääntyminen ja lapsia saavien suomalaisten määrän vähentyminen tule- vat tulevaisuudessa vaiku amaan yksinäisyyden kokemuksiin tavoilla, joita voidaan vielä vain arvailla. Sillä, miten tulevaisuudessa asumme, on oma vaikutuksensa yksinäisyyden kokemuksiin.
”Suomalaisten ylipainoon, juomiseen ja sydänvaivoihin voi olla sama syy - Todellinen kansantau mme on yksinäisyys, sanoo tutkija ”
Helsingin Sanomat 27.9.2016
”Yksinäisyys on terveysriski etenkin ikääntyville- yhteisöllinen asuminen voi au aa yksinäistä.”
Helsingin sanomat 13.8.2014
”Ikääntyneistä 40 prosen a kärsii yksinäisyydestä”
Helsingin sanomat 23.10.2016
Mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on esitelty erilaisia vaihtoehtoja ja ratkai- suja yksinäisyyden lievi ämiseksi. Ratkaisujen mi akaava vaihtelee yksi äisten ihmisten valinnoista laajempiin ratkaisumalleihin, joita kunta tai kaupunki on lähtenyt tukemaan.
Etenkin erilaiset yhteisöllisen asumisen ratkaisut kasva avat suosiotaan, kuten alla ole- vista o skoista voi huomata. Suomalainen yhteiskunta ei ole enää yhtä homogeeninen kuin aikaisemmin, jonka johdosta ihmiset myös etsivät aikaisempaa rohkeammin erilaisia itselleen sopivia asumisratkaisuja. Myös vanhukset ovat ryhtyneet poh maan millaisia asumismalleja voisi tuoda perinteisen palveluasumisen ja kotona asumisen rinnalle. Suo- meen on rakenne u ensimmäinen perhehoitokylä Kaarinaan. Senioreiden perhehoitoky- lässä on viisi perheko a, joissa asuu kussakin neljä vanhusta perhehoitajan kanssa. Myös erilaiset vanhusten itsensä aloi amat hankkeet ovat kasva aneet suosiotaan. Näistä hyvinä esimerkkeinä toimii esimerkiksi Loppukiritalo Helsingin Arabianrannassa ja Karja- lohjalle rakenne u mummonmökkikylä, jotka tarjoavat asukkaille yhteisöllistä asumista.
”Perheko – uudenlainen ratkaisumalli vanhusten asumiseen!”
YLE 27.4.2015
”Suomen ainoa mummonmökkikylä on ikäihmisen toteutunut unelma – Se riski kanna o aa”
YLE 1.11.2016
”Yhdessä asuminen pitää vanhukset virkeinä ja tuo turvaa.”
YLE 15.10.2010
”Mistä Kirs lle kämppis? 73-vuo as helsinkiläisnainen haluaa kimppakämppään.”
NYT 21.11.2015
”Eläkeläispariskunta perustaa ko insa mummo- ja ukkikommuunin – yhteisöasuminen kiinnostaa ikääntyviä”
YLE 24.2.2017
?
1.2. Työn tavoitteet
Diplomityön tarkoituksena on löytää ratkaisuja, joita yhteisöllisen asumisen konsep voi tarjota vanhusten kokemaan yksinäisyyteen. Diplomityössä tutkitaan kirjallisuuden avulla yksinäisyyden kokemuksia ja sen aiheu amia ongelmia, keski yen etenkin vanhusten yksinäisyyteen. Ratkaisua yksinäisyyden tunteeseen ja sen aiheu amiin ongelmiin tutki- taan etenkin arkkitehtuurin ja asumisratkaisujen näkökulmasta. Diplomityö jakautuu tut- kimus- ja suunnitelmaosioon, joita yhdistää kirjallisuuteen perustuva asumisen konsep . Yksinäisyy ä on käsitelty viime vuosina myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Diplomi- työn tavoi eena on poh a tätä ongelmaa etenkin ikääntyneiden osalta. Yksi yksinäisyy- den kokemukseen vaiku ava tekijä on asuminen ja sosiaaliset suhteet, jotka muodostu- vat asumisen ympärille. Diplomityössä pohditaan mahdollisia asumisen ratkaisuja, joilla yksinäisyyden ehkäisyä voitaisiin tukea. Monimuotoiset asumisratkaisut ovat muutoinkin ajankohtaisia väestön ikääntyessä ja yksinasuvien määrän lisääntyessä koko Suomessa.
Erilaisia asumisenmalleja kaivataan vastaamaan ikääntyvien toiveisiin ja yhä moninai- sempiin elämäntapoihin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on korostunut vanhusten mahdollisuus asua kotona ja vanheta samalla paikalla, mikä on koe u myös kustannus- tehokkaaksi ratkaisuksi. Diplomityössä kotona asumiseen lii yy yhteisön tuki ja seura, jolloin asumisen kantavaksi ajatukseksi muodostuu yhteisössä vanheneminen.
Työn tavoi eena on esi ää yhteisöllisen asumisen konsep , joka tukee sosiaalisia suhtei- ta ja verkostoja. Sosiaalisia suhteita ja verkostoja tukemalla voidaan tarjota mahdollisia ratkaisuja yksinäisyyden vähentämiseksi. Konsep ssa pohditaan erilaisia esimerkkejä siitä, kuinka yhteisöllisellä asumisratkaisulla voidaan vaiku aa vanhusten kokemaan yksinäisyyteen. Yhteisöllisyys voi ilmetä monin eri tavoin, sillä ihmisten kokemukset ovat erilaisia ja erilaisia ratkaisumalleja tarvitaan. Konsep käsi elee sekä yhteis loja, e ä asunnon lajärjestelyjä.
LOPPU
ALKU
1.3. Työn rakenne
Tutkimus
Diplomityö jakautuu tutkimus- ja suunnitelmaosioihin. Tutkimusosion jälkeen esitellään asumisen konsep , joka perustuu tutkimusosiossa havai uihin teemoihin ja ongelmiaan.
Konsep linki ää tutkimusosassa havaitut teemat ja aiheet suunnitelmaan. Tutkimus- osassa pohditaan vanhusten yksinäisyy ä ja sen syitä. Kirjallisessa osassa keskitytään etenkin siihen, millaisia vaikutuksia asumisella on koe uun yksinäisyyteen ja millaisia ratkaisuja asuminen voi tarjota ongelmaan. Kantavaksi ajatukseksi kirjallisuuden pohjalta muodostuu vanheneminen yhteisön tuella. Tässä työssä keskitytään poh maan etenkin yhteisöllistä asumista ja sitä millaisia vaikutuksia sillä on vanhusten kokemaan yksinäi- syyteen. Yhteisöllisiä asumisratkaisuja pohditaan myös sen kannalta, kuinka palveluasu- misympäristössä voidaan mahdollistaa omaan ympäristöönsä vaiku aminen ja kuinka sosiaalisia suhteita voidaan tukea.
Asumisen konsep
Asumisen konsep , joka muodostuu kirjallisuuden pohjalle, on yksi mahdollinen vaihto- ehto asumisen järjestämiseksi. Konsep soveltuu 55+ asukkaista palveluita ja hoivaa tar- vitseville vanhuksille. Tavoi eena oli luoda konsep , joka mahdollistaa mahdollisimman pitkään kotona asumisen yhteisön ympäröimänä ja tuella. Konsep esi ää asumisen sovelluksen kaupunkirakenteesta asunnon lajärjestelyihin ja kuinka yhteiset lat sopivat asumiseen ja tukevat yhteisöllisyyden kokemusta.
Suunnitelma: Rääkkylän mummola
Suunnitelmaosio perustuu Rääkkylän kunnan, Karelia-amma korkeakoulun ja TTY:n ark- kitehtuuriosaston järjestämään ideakilpailuun, jonka tarkoituksena oli löytää Rääkkylän kunnan valitsemille tonteille yhteisöllisen asumisen konsep . Suunnitelma tuli kohden- taa 55+ -vuo aille ja tarjota vaihtoehtoja palveluasumiselle. Kilpailualueelle tavoiteltavat asukkaat olisivat pääasiassa paluumuu ajia, ikääntyvää paikallisväestöä ja ympäröivien kun en asukkaita. Kilpailun ”tavoi eena oli löytää toimivia ja kiinnostavia, paikalleen asete uja ja suunniteltuja, yhteisölliseen asumiseen soveltuvia ja arkkitehtuuriltaan korkeatasoisia puurakenteisia asuntoratkaisuja sekä tyyppitalomalleja, joita voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa muidenkin kyläkeskustojen täydennysrakentamisen yhteydes- sä” (kilpailuohjelma). Diplomityössä esitetään yhteisöllisen asumisen konsep n sovellus Rääkkylän kunnan osoi amille tonteille. Rääkkylän kunta on pieni itäsuomalainen kunta, joten suunnitelma on esimerkki konsep n sovelluksesta pieneen kaupunkiin tai suurem- paan kaupunkiin kauemmaksi keskustasta.
SUUNNITELMA TUTKIMUS
ASUMISEN
KONSEPTI
YKSINÄISYYS
2.
2.1. Mitä yksinäisyys on?
Jo a voisimme poh a yksinäisyyden vaikutuksia ja erilaisia ratkaisumalleja, on syytä poh a lyhyes mitä tarkoitetaan yksinäisyydelle ja kuinka suomalaiset sen kokevat. Yleensä ihmisisillä on tarve kuulua johonkin yhteisöön ja ylläpitää sosiaalisia kontakteja. Elämme jonkin so- siaalisen konteks n ympäröimänä, joka voi olla itse vali u tai olosuhteista joh- tuva. Konteks sta riippuma a koemme yleensä kuuluvamme johonkin ihmisten muodostamaan sosiaaliseen verkostoon.
Elämme suuren osan elämästämme muiden ihmisten ympäröiminä. Joillakin ympäröiviä ihmisiä on enemmän ja toisil- la vähemmän, joiden kanssa koetaan yh- teyden tunne. Baumeister ja Leary (1995, s.497) mukaan ihmisillä on sisäsyntyinen tarve edes jonkinlaiseen yhteyteen mui- den ihmisten kanssa. Heidän mukaansa tarve kuulua johonkin on yksi suurimmis- ta mo vaa oista ihmisen käy äytymisen takana. Baumeister ja Leary (1995, s.517) myös ehdo avat, e ä kuuluminen johon- kin on universaali tarve muodostaa ja
ylläpitää ihmissuhteita. Heidän mukaan- sa tarpeella on evolu onaarinen perusta, sillä sosiaaliset suhteet ovat au aneet ihmistä selviytymään ja kehi ymään. Tar- peeseen kuulua johonkin vaiku aa sekä ihmissuhteiden jatkuvuus e ä vuorovai- kutuksen posi ivisuus. (Baumeister ja Leary 1995.)
Jun la (2016) mukaan yksinäisyy ä määri ävä tekijä on yksilön ja häntä ympäröivän yhteisön suhde. Suurin osa meistä myös kokee kuuluvansa johonkin joukkoon ja määri ää itseään muiden ihmisten kau a (Mellor, Stokes, Firth, Hayashi ja Cummins 2008). Koemme esimerkiksi olevamme osa työyhteisöä tai harrastusryhmää sekä ystävien piiriä.
Jos jossakin näistä on ongelmia, se voi heijastua koko yksilön elämään. Kun koe- taan, e ä muut ihmiset ympärillä eivät ymmärrä meitä tai heitä tavataan liian harvoin, ihminen usein kokee yksinäisyyt- tä. Viitaten aiempiin tutkimuksiin Mellor et al. (2008) esi ävät e ä, jos henkilö ei
”Why do people have to be this lonely? What’s the point of it all?”
Haruki Murakami - Sputnik Sweetheart
tunne kuuluvansa johonkin yhteisöön;
sosiaalisen eristäytymisen, vieraantumi- sen ja yksinäisyyden tunteet kasvavat.
Täten tunne yhteenkuuluvuudesta estää yksinäisyy ä. Mellor et al. (2008) tutki- muksen mukaan voidaan todeta yksinäi- syyden olevan yhteydessä yhteenkuulu- vuuden tunteeseen ja tyytyväisyyteen omiin ihmissuhteisiin.
Yksinäisyyden kokemus lii yy henkilön koe uihin ihmissuhteisiin ja on täten vaikea aihe tutkia objek ivises . Muiden ihmisten on vaikea arvioida henkilön kokemuksia. Yksinäisyyden emo onaa- lista ulo uvuu a on mita u pääosin ihmisten itsensä kertomien kokemusten perusteella. Myös syy ja seuraus suhteita on vaikea määri ää. Henkilö, joka vie ää paljon aikaa yksin ei väl ämä ä ole yksinäinen (Jun la, Kainulainen, Saari 2015, s.89), sillä sosiaalisten kontak en mita ava määrä ei vielä kerro sitä, kuin- ka kontak t koetaan. Jun la et al. (2015, s.89) mukaan yksinäiseksi itsensä tun- tevan ihmisen sosiaaliset suhteet eivät täytä niitä toiveita, joita ihminen on itse ase anut sosiaalisille suhteilleen.
Hawkley ja Cacioppo (2010, s.218) puolestaan seli ävät yksinäisyy- den niin, e ä se tarkoi aa koe ua sosiaalista eristäytymistä, eikä sitä kuinka usein ihminen on yksin.
Myös Nyqvist, Ca an, Andersson, Forsman ja Gustafson (2013, s.1014) korostavat eroa sosiaalisten suhteiden koetun laadun ja määrän ja toivotun laadun ja määrän välillä. Henkilö, jolla on näennäises vilkas sosiaalinen elämä, voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Toisaalta osa ihmisistä pitää yksinolosta eivätkä he tunne oloaan yksinäisiksi. Täten yksinäi- syy ä määri äväksi tekijäksi muodostuu
sosiaalisten kontak en ja ihmissuhteiden koe u laatu, eikä kontak en laskennalli- nen määrä.
Jun la et al. (2015, s.89) mukaan yk- sinäisyydellä on kaksi eri ulo uvuu a;
sosiaalinen ja emo onaalinen, mikä perustuu Weiss (1973) teoriaan. Weiss (1973) mukaan yksinäisyys jakautuu sosiaaliseen ja emo onaaliseen yksinäi- syyteen, jossa emo onaalinen vii aa itselle merkityksellisten suhteiden puu umiseen ja sosiaalinen, sosiaalisten verkostojen puu umiseen. Tätä jakoa on myös kri soitu ja esimerkiksi Baumeister ja Leary (1995, s. 501) mukaan erilaisia yksinäisyyden muotoja ei voi ero aa, vaan ne yhdessä muodostavat pohjan ihmisten tarpeelle kuulua johonkin yhtei- söön ja itselle tärkeiden sosiaalisten kon- tak en seuraan. Myös Saari (2016) jakaa yksinäisyyden sen eri piirteiden mukaan.
Saari (2016) jao elee yksinäisyyden so- sioemo onaaliseen ja sosioekonomiseen yksinäisyyteen. Sosioemo onaalinen yksinäisyys tarkoi aa koe ua yksinäisyy- den tunne a ja hyvinvoin a, joka lii yy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Sosioekonominen yksinäisyys vii aa sosi- aaliseen eristäytymiseen ja objek ivises mita avien sosiaalisten kontak en mää- rään. Yksinäisyyden tunne lii yy myös henkilön statukseen ja iden tee in yh- teiskunnassa ja hänen yhteiskunnalliseen asemaansa, joskin suhde ei väl ämä ä ole suoraviivainen. Jos yksinäisyys jatkuu pitkään, se voi lii yä voimakkaas hen- kilön kokemaan iden tee in ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. (Saari 2016.) Sen lisäksi, e ä yksinäisyyteen vaiku a- vat ihmisen persoonaan lii yvät asiat, myös erilaiset elämän lanteet lisäävät yksinäisyy ä (Ernst ja Cacioppo 1999 s.3). Jos yksinäisyys on elämän lanteesta johtuvaa, siihen voidaan vaiku aa myös
henkilön ulkoisilla olosuhteilla. Elämän - lanteen muutos voi johtaa yksinäisyyden kokemukseen, mu a siitä on mahdollista päästä eroon (Tiilikainen, 2016). Myös Tiilikainen (2016) on väitöskirjassaan poh nut yksinäisyyden syitä. Hän koros- taan yksinäisyyden moninaista luonne a, joka harvoin johtuu vain ihmisestä itses- tään, vaan siihen lii yy myös ympäröivän yhteiskunnan sosiaaliset tekijät. Tiilikai- sen (2016) mukaan yksinäisyys lii yy läheises koko ihmisen elämänkaareen ja aikaisemmat kokemuksemme vaiku avat tällä hetkellä kokemaamme yksinäisyy- teen. Koska erilaisten elämän lanteiden muutokset vaiku avat koe uun yksinäi- syyteen, esimerkiksi muutokset asuinpai- kassa tai vanhuksilla palveluasumiseen muu aminen, saa avat al staa yksinäi- syydelle. (Tiilikainen 2016.) Vanhusten lisäksi Ernst ja Cacioppo (1999) poh vat maahanmuu ajien yksinäisyy ä. Heidän mukaansa voidaan todeta, e ä maahan- muu ajat kokevat enemmän yksinäi- syy ä verra una valtaväestöön. Maa- hanmuu o lisääntyy tulevaisuudessa Suomessakin, joten heidän kokemaansa yksinäisyyteen pitäisi kiinni ää enem- män huomiota tulevaisuudessa.
Routasalo et al. (2003) ovat toteu aneet tutkimuksen suomalaisten vanhusten yksinäisyyden kokemuksista. Heidän mukaansa yksinäisyys voi näy äytyä ihmiselle sekä posi ivisena, e ä nega i- visena piirteenä. Posi ivinen yksinäisyys mahdollistaa vanhukselle oman eletyn elämän poh misen rauhassa ja näyt- täytyy mielenrauhan saavu amisena.
Nega iviinen yksinäisyys näy äytyy pelo avana ja ahdistavana. Yksinäisyy ä myös saatetaan hävetä ja siitä voi olla vaikea puhua. (Routasalo et al. 2003 s.8-9.) Vaikka yksinäisyys on voimakkaas henkilökohtainen asia ja vaiku aa hen- kilön omaan hyvinvoin in, on se myös yhteiskunnallinen kysymys. Saari (2016)
mukaan yksinäisyys kytkeytyy yhteiskun- nan rakenteisiin ja kul uurisiin eroihin, aiheu aen yhteiskunnan eriarvoistumis- ta.
Vaikka yksinäisyys on aina nega ivinen tunne, voidaan siihen vaiku aa ja ihmi- siä tukea erilaisissa elämän lanteissa.
Yksinäisyyden tunne voi lieventyä, jos henkilö kokee saavansa yhteyden muihin ihmisiin ja tulleensa hyväksytyksi yhtei- söönsä (Jun la et al. 2015). Tätä tulisi poh a etenkin asumista suunnitellessa, sillä asuinympäristö mahdollistaa sosiaa- lisia kontakteja. Myös asumisyhteisössä voidaan kokea yksinäisyy ä, etenkin jos ympärillä olevien ihmisten valintaan ei ole voinut itse vaiku aa. Jun la (2016) mukaan kuvan yksinäisyydestä ei väl ä- mä ä tarvitse olla pessimis nen, vaikka yksinäisyydestä on vaikea päästä eroon ja se voi periytyä. Posi ivisten koke- musten ja sosiaalisten kontak en avulla yksinäisyy ä on mahdollista vähentää ja sitä kau a sen nega ivisia vaikutuksia lievi ää (Jun la 2016). Etenkin sosiaa- liset verkostot ja ympäröivä yhteiskunta voivat tukea ja tarjota mahdollisuuksia.
Rakennetun ympäristön ja asumisen tulisikin tukea sosiaalisia verkostoja ja ihmisten kohtaamista, jo a posi iviset kokemukset ovat mahdollisia.
”yksilön ja häntä ympäröivän yhteisön suhde”
- Junttila, 2016
Yksinäisyydellä, riippuma a siitä mistä se johtuu, on moninaisia seurauksia ihmisil- le. Erilaisia yksinäisyyden vaikutusmeka- nismeja voi myös olla vaikea tunnistaa.
Yllä ävätkin kokemamme ongelmat saat- tavat johtua ainakin välillises yksinäi- syydestä tai yksinäisyys pahentaa niitä.
Jun la (2016) ivistää yksinäisyyden heikentävän sekä psyykkistä e ä fyysistä hyvinvoin a. Jun la et al. (2015, s.90) ovat listanneet erilaisia vaikutuksia, mitä yksinäisyydellä edetään ja arvellaan olevan sekä fyysiseen terveyteen e ä mielenterveyteen. Näihin vaikutuksiin kuuluvat esimerkiksi erilaiset sydän- ja verisuonitaudit, nukkumisongelmat, kor- kea verenpaine, kogni iviset ongelmat ja ylipaino. Jun la et al. (2015, s.95) tutki- mukseen suomalaisten yksinäisyydestä ja sen syistä osallistui noin 17 000 30- 60 vuo asta. Heidän tutkimuksensa mukaan 50 – 70 % yksinäisiksi itsensä tuntevis- ta suomalaisista ihmisistä tunsi itsensä eristäytyneiksi, masentuneiksi ja aloi- tekyvy ömiksi. Samassa tutkimuksessa ilmeni e ä 40 % naisista ja miehistä koki, e ä yksinäisyyden takia heillä on sosiaa- lisia pelkoja ja he pelkäävät tulevaisuu a.
Jun la et al. (2015) mukaan yksinäisyy- den vaikutukset ovat niin suuria, e ä se on yksi yhteiskunnan epätasa-arvoi- suu a lisäävä tekijä. Myös Hawkley ja Cacioppo (2010, s.224) ovat keränneet yksinäisyyden mahdollisia vaikutuksia ja heidän tuloksensa ovat samansuuntaisia, mitä Jun la et al. (2015) ovat esitelleet.
Heidän mukaansa yksinäisyyden tunne lii yy läheises kogni ivisten kykyjen heikkenemiseen ja demen aan.
Yksinäisyyden syy- ja seurausvaikutuk- sia voi olla hankala tutkia. Yksinäisyys vaiku aa henkilön hyvinvoin in, mu a toisaalta fyysinen hyvinvoin vaiku aa yksinäisyyden kokemukseen. Näin ollen ei aina ole selvää, onko yksinäisyys syy vai seuraus henkilön elämän lanteesta.
Joka tapauksessa sosiaalinen ympäristö ja vuorovaikutus on aina ollut tärkeää ih- misten oppimiskyvylle ja elämänlaadulle.
Erilaisten muis sairauksien ja yksinäisyy- den suhde a on tutki u, mu a aihee- seen lii yy paljon epävarmoja tekijöitä.
Esimerkiksi yksinäisyys ja demen a lii y- vät yhteen, mu a syy ja seuraus suhteet ovat vielä epävarmoja. Yksinäisyydestä kärsivillä on suurempi riski sairastua demen aa, mu a on myös mahdollista, e ä yksinäisyys on oire alkavasta demen-
asta. (Müller ja Lehtonen 2016.)
2.2. Mitä yksinäisyys aiheuttaa?
Yksinäisyys voi näy äytyä kehänä, josta voi olla vaikea päästä ir .
YKSINÄISYYS
HYVINVOINTI IHMISSUHTEET
Baumeister ja Leary (1995) mielestä ihmiset, jotka kokevat vahvan yhteyden muihin ovat onnellisempia, terveem- piä ja pystyvät paremmin hallitsemaan stressitekijöistä aiheutuvia ongelmia.
Täten vahva yhteenkuuluvuuden tunne tuo mukanaan muita posi ivisia tekijöitä elämään. Cacioppo et al. (2006) mu- kaan koe u yksinäisyys myös vaikeu aa mahdollisia tulevia sosiaalisia kontakteja.
Heidän mukaansa yksinäisiksi itsensä tuntevat ihmiset näkevät sosiaaliset kon- tak t uhkaavampina ja he suhtautuvat uusiin sosiaalisiin kontakteihin nega i- visemmin. Myös Cacioppo et al. (2006) lii ävät yksinäisyyden moniin ongelmiin, kuten stressiin, pessimis seen tulevai- suudenkuvaan, levo omuuteen ja huo-
noon itsetuntoon. Jun la et al. (2015, s.89) mukaan yksinäisyyden kokemukset vähentävät henkilön kykyä ja mahdolli- suuksia selviytyä erilaisista jokapäiväi- seen elämään lii yvistä toiminnoista ja haasteista. Tällä perusteella ihmisten, mukaan lue una ikääntyvien hyvinvoin-
in ja kykyyn selviytyä arjesta, voidaan vaiku aa vaiku amalla yksinäisyyden tunteen syntyyn. Pääasiana näy äytyisi sosiaalisten suhteiden vahvistaminen siten, e ä henkilö kokee olevansa osa jotakin itselle tärkeää yhteisöä.
YKSINÄISYYS ?
SYDÄN- JA VERISUONITAUDIT
NUKKUMIS- ONGELMAT KORKEA
VERENPAINE
KOGNITIIVISET ONGELMAT ERISTÄYTYMINEN
YLIPAINO
STRESSI
PESSIMISTINEN
TULEVAISUUSKUVA LEVOTTOMUUS
MASENNUS
ALOITEKYVYTTÖMYYS
2.3. Millaista on suomalaisten yksinäisyys?
Yksinäisyys on monisyinen ongelma ja sillä voi olla merki ävä vaikutus ihmis- ten elämään. Suomalaisten kokemasta yksinäisyydestä on tehty viime vuosina tutkimuksia, joissa on pyri y selvi ä- mään koetun yksinäisyyden laajuu a ja syitä. Kuten on maini u yksinäisyy ä on vaikea tutkia sen subjek ivisen luonteen takia. Ihmisillä on myös tapana vähätellä tutkimuksissa kokomaansa yksinäisyyt- tä, siihen lii yvän häpeän ja sosiaalisen s gman takia. (Saari 2016). Suomalaisten kokema yksinäisyys ei ole lisääntynyt tai kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana, vaan pysynyt kutakuinkin samalla tasolla. (Vaarama, Mukkila ja Hanni- kainen-Ingman 2014 a.) Vaarama et al.
(2014a) vii aavat Terveyden ja Hyvin- voinnin laitoksen HYPA 2013 (Suomalais- ten hyvinvoin ja palvelut) tutkimuksen aineistoon analysoidessaan suomalaisten kokemaa yksinäisyy ä ja sen vaikutuksia hyvinvoin in. Tutkimuksen perusteel- la suomalaisten yksinäisyys ei ole niin tyypillistä, kuin ehkä kuvitellaan, mu a sillä on selvä yhteys hyvinvoin in. Aineis- ton perusteella yksinäisyyden kokemus yleistyy 80. ikävuoden jälkeen ja lii yy eteenkin yksinasumiseen ja huonoon sosioekonomiseen asemaan. (Vaarama et al. 2014 a.)
Toisaalta yksinasuvien ja ikääntyvien määrän suhteellises kasvaessa on
mahdollista, e ä yksinäisyys on kasvava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa.
Esimerkiksi Ernst ja Cacioppo (1999) ovat poh neet demograafi sten muutosten vaikutusta yksinäisyyteen. Tulevaisuu- dessa yhä suurempi osa ihmisistä pysyy naima omina eikä saa lapsia. Täten yksinasuvien määrä kasvaa ja asuintavat muu uvat, minkä vaikutuksia voidaan vasta ennustaa (Ernst ja Cacioppo 1999).
Lisäksi Suomessa, kuten monissa muissa länsimaissa, vanhusten määrä suhteessa muuhun väestöön kasvaa.Tilastokeskuk- sen Asunnot ja asuinolot 2015 mukaan 42 % Suomen asuntokunnista on yhden henkilön asuntokun a. Etenkin yli 65 vuo a täy äneiden yksinasuvien määrä on kasvanut. Asunnot ja asuinolot 2015 mukaan 65 vuo a täy äneet asuvat pää- osin kerrostaloasunnoissa, mu a ikäryh- mässä on muihin yksinasuviin verra una suhteellises eniten omako talossa tai paritalossa asuvia.
”Yksinäisyys löytyy mitä
kummallisimpien asioiden takaa”
Juho Saari, HS 27.9.2016
Kuva 1: Yksin asuvat yli 65 vuo aat lastokeskuksen Asunnot ja asuinolot mukaan
3.1-7.0 % 7.1-10.0 % 10.1-12.0 % 12.1-18.5 %
2.3.1. Ikääntyneiden yksinäisyys Suomessa
Savikko, Routasalo, Tilvis, Strandberg ja Pitkälä (2005) ovat tutkineet suoma- laisten vanhusten yksinäisyy ä ja syitä siihen. Heidän tutkimukseensa osallis- tuneista noin 7000:sta yli 75 vuo aista suomalaisesta 39 % ilmoi kärsivänsä yksinäisyydestä ja heistä 5 % usein tai aina. Tutkimuksessa havai in, e ä yksi- näisyy ä koetaan useimmin maaseudulla kuin kaupungissa. Yksinäisyys lii yi usein korkeaan ikään, yksin tai palvelutalossa asumiseen, leskeyteen, alhaiseen koulu- tustasoon ja matalaan toimeentuloon.
(Savikko et al. 2005 s.223.) Suomalaisten yksinäisyys näy äisi myös lisääntyvän, mitä vanhemmiksi tulemme. Routasalo et al. (2003, s.15) tutkimuksen mukaan alle 80- vuo aista itsensä tunsi yksi- näisiksi 33%, 80-90- vuo asta 40 %. Yli 90- vuo aista jo 48 % ilmoi kärsivänsä
yksinäisyydestä. Heidän tutkimuksen- sa mukaan myös sukupuolella on väliä yksinäisyyden kokemuksissa, sillä naisista itsensä tunsi yksinäisiksi suurempi osa kuin miehistä. Myös terveyden la vaikut- taa yksinäisyyteen. Routasalo et al. (2003 s.18) tutkimuksessa yksinäisiksi itsensä tuntevilla oli merki äväs useammin heikentynyt näkö ja kuulo. Yksinäisiksi itsensä tuntevat ulkoilivat ja asioivat ko- din ulkopuolella vähemmän kuin muut ja kokivat oman toimintakykynsä huonom- maksi kuin ei-yksinäiset. Tutkimuksessa itsensä yksinäisiksi tuntevien elämänhalu ja tyytyväisyys olivat vähäisempää kuin ei-yksinäisillä. Ei-yksinäisistä merki äväs-
suurempi osa koki itsensä onnellisiksi, olonsa turvallisemmaksi ja elämänasen- teensa myönteisemmäksi. (Routasalo et al. 2003, s.20).
Kuva 2: Suomalaiset yli 65 vuo aat kunni ain lastokeskuksen Kun en avainluvut 2016 mukaan
10.6 % 16.8 % 23.0 % 29.2 % 35.4 %
39 %
YKSINÄISIÄ
Savikko et al. (2005, s.231) tutkimuksessa vastaajat lii vät yksinäisyyden kokemuk- sen ystävien ja elämän merkityksen puut- tumiseen elämässä. Myös asumisolo- suhteiden ja perhesuhteiden koe in vaiku avan yksinäisyyteen. Liikkuminen voi tuo aa ongelmia etenkin maaseu- dulla ja lisätä yksinäisyy ä. Maaseudulla yksinäisyyteen vaiku aa myös nuorten ihmisten muu oliike maalta kaupunkei- hin ja sosiaalisten suhteiden vähentymi- nen. (Savikko et al. 2005, s.230.)
Routasalo et al. (2003 s.15) tutki- muksessa maaseudulla asuvista 45
% koki yksinäisyy ä, pikkukaupun- gissa 40 % ja isossa kaupungissa 37 % koki itsensä yksinäisiksi.
Myös Vaarama et al. (2014 b) korostavat yksinäisyyden lisääntyvän vanhetessa.
Tämä perustuu Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksen HYPA- tutkimukseen, jossa iäkkäiden elämänlaatua heikensivät etenkin heikko terveys, yksinäisyys, taloudelliset ongelmat ja lähipalveluiden saatavuuden ongelmat. Iäkkäiden hyvin- voin ja mahdollisuus asua kotona olivat sitä parempia, mitä enemmän apua he saivat. Pääosin apua saadaan lapsilta tai puolisolta. Yhdenhengentalouksien lisääntyessä on avun tultava muual- ta, kuten naapureilta ja ympäröivältä yhteisöltä. Toisaalta sopiva asunto, hyvät ihmissuhteet, toimintakyky ja palvelujen saatavuus lisäävät hyvinvoin a. (Vaarama et al. 2014 b.)
Routasalo et al. (2006) ovat tutkineet edelleen vanhusten kokemaa yksinäi- syy ä Suomessa ja huomanneet, e ä pelkkä sosiaalisten kontak en määrä ei selitä yksinäisyy ä, vaan kontak en laa- tu. Yksinasumisen lisäksi yksinäisyyden
syiksi koe in se, e eivät läheiset ihmiset ymmärtäneet vanhusta ja sosiaalisissa kontakteissa oli koe u pe ymys. (Rou- tasalo et al. 2006). Lasten ja lastenlas- ten tapaamisten määrä ei väl ämä ä korreloi yksinäisyyden koetun määrän kanssa, vaan se millaisia odotuksia iäk- käillä henkilöillä oli ja kuinka he kokivat läheistensä ymmärtävän heitä. Yksinäiset kokevat elämänsä tarkoitukse omaksi muita useammin. Ak ivisuus osallistua erilaisiin laisuksiin on ei-yksinäisillä suu- rempaa. Sosiaalisiin suhteisiinsa tyytyväi- set myös olivat matkustelleet, katsoivat televisiota, kuuntelivat radiota ja lukivat enemmän kuin yksinäisiksi itsensä tunte- vat. (Routasalo et a. 2003, s.25-26.) Tiilikainen (2016) väitöskirjassa on tut- ki u vanhusten yksinäisyy ä ja siihen johtaneita syitä. Väitöskirja perustuu kymmenen vanhuksen pitkällä aikavälillä toteute uihin haasta eluihin, mu a sen tulokset ovat saman suuntaisia kuin aikaisemmin esiteltyjen kvan ta ivisten kyselytutkimusten tulokset. Tiilikaisen väitöskirjaansa haasta elemilla henkilöil- lä koetun yksinäisyyden taustalla on ollut esimerkiksi leskeytyminen, kumppanit- tomuus, lapse omuus ja lapsenlapset- tomuus sekä eläköityminen, jotka ovat kaikki vaiku aneet sellaisten sosiaalisten kontak en puu umiseen, joita henki- lö olisi kaivannut. Haasta eluissa kävi ilmi, e ä esimerkiksi leskeytyminen toi mukanaan tarpee omuuden tunteen, mu a myöhemmin henkilöt olivat koke- neet löytäneensä elämän mielekkyyden uudelleen. Eläköitymisen aiheu amat tulonmenetykset ovat aiheu aneet myös sen, e ä elämään on ollut vaikea löytää sellaista sisältöä kuin itse haluaisi. Haas- tatelluilla yksinäisyys lii yi myös ruumiin rajallisuuteen, hyvän ystävän kaipuuseen, kokemukseen vieraasta kul uurista ja vanhemmuuden ongelmiin. Ruumiin
rajallisuus ilmenee esimerkiksi siinä, e ä ei kyetä enää samoihin fyysisiin toimin- toihin ja esimerkiksi asunnosta poistumi- nen on vaikeaa hissin puu uessa. Myös ystäväpiirin kaventuminen koe in ikä- väksi ja oman henkisten ystävien seuraa kaiva in. Erilaiset kul uurit voivat ai- heu aa yksinäisyy ä, silloin kun uudessa maassa ystäviä on vaikea löytää. Haasta- telluilla korostui kokemus erilaisuudesta verra una nykyiseen asumisympäristöön ja kaipuu yhteenkuuluvuuden tuntee- seen. Vallitsevan kul uurin muutos näkyi myös nykyisin tämänhetkisessä yksilöl- lisyy ä ja yksityisyy ä korostavassa elä- mäntavassa, jotka haastateltavat kokivat eriarvoistavana. Muu unut kul uuri ja elämäntapa aiheu tunteen, e ä on ajautunut kauaksi ympäröivästä yhteis- kunnasta. (Tiilikainen, 2016.)
Voidaankin todeta, e ä sosiaalisilla kon- takteilla ja vanhana koetulla yksinäisyy- dellä on merki ävä vaikutus yksilön elä- mänlaatuun ja mahdollisuuksiin selviytyä arjesta. Tukemalla sosiaalisia verkostoja ja puu umalla yksinäisyyteen johtaviin syihin on mahdollista osaltaan vaiku aa tulevaisuuden vanhusten elämään.
KORKEA IKÄ
PUUTTUVA APU
PALVELUIDEN SAATAVUUS LAPSETTOMUUS
SOSIAALISET KONTAKTIT LESKEYS
SUKUPUOLI
YKSILÖKESKEISYYS VIERAS KULTTUURI
HUONO TERVEYS
FYYSISEN LIIKKUMISEN ONGELMAT
MATALA KOULUTUSTASO MATALA TOIMEENTULO
LIIKKUMINEN
YKSIN ASUMINEN
MISTÄ YKSINÄISYYS JOHTUU ?
PALVELUTALOSSA ASUMINEN YHTEENVETO:
Pelkästään yhteisöön muu aminen ei väl ämä ä takaa sitä, e ä ihminen ei enää tunne itseään yksinäiseksi. Kuten Jun la et al. (2016) esi ävät, ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka asuisi muiden ihmisten ympäröimänä ja sosiaalisia kontakteja olisi määrällises paljon. Monet vanhukset asuvat Suomes- sa erilaisissa palveluasunnoissa itsenäi- seen asumiseen tarkoitetuista seniorita- loista tehoste uun palveluasumiseen ja laitoshoitoon. Pelkästään muu aminen palveluasumiseen ei ratkaise yksinäisyy- den kokemuksia, vaan voi jopa pahentaa sitä. Jun la (2016) mukaan joukko sa- tunnaisia vieraita ihmisiä ei ole ihmissuh- de, vaan saa aa jopa aiheu aa enem- män yksinäisyyden tunne a, jos ei koeta yhtey ä muiden ympäröivien ihmisten kanssa. Jos erilaisissa palveluasunnoissa asuvat asukkaat eivät koe olevansa osa yhteisöä, voi yksinäisyyden tunne lisään- tyä ja sitä kau a koe u elämänlaatu huonontua.
Nyqvist et al. (2013) ovat tutkineet vanhusten yksinäisyy ä Ruotsissa ja Länsi-Suomessa. Heidän tut- kimuksensa mukaan 55 % yli 85- vuo aista, jotka asuvat erilaisissa palveluasunnoissa, tuntevat itsen- sä yksinäisiksi. Niistä yli 85- vuo-
aista, jotka asuvat yhä kotona, itsensä tunsi yksinäisiksi 45 %.
Ikääntyneet voivat tuntea olonsa palve- luasunnossa jopa yksinäisemmiksi kuin kotona asu aessa, vaikka yleensä aja- tellaan, e ä muu aminen palveluasun- toon ratkaisee yksinäisyydestä johtuvia ongelmia (Pirhonen et al. 2016).
Pirhonen, Tiilikainen ja Lemivaara (2016) ovat tutkineet vanhusten yksinäisyyden kokemuksia tehostetussa palveluasu- misessa. He ovat löytäneet kolme eri aihepiiriä, jotka vaiku avat yksinäisyy- den kokemuksiin. Näitä ovat asukkaan toimintakyky ja elämänhistoria, sosi- aalinen ympäristö ja sen koe u laatu sekä palvelutalon fyysiseen ympäristöön lii yvät tekijät (s.122). Asukkaan sosiaa- liset suhteet ja verkostot muu uvat, kun hän muu aa palvelutaloon. Palvelutalos- sa asukas ei enää pysty itse vaiku amaan siihen, keitä hänen arkiseen sosiaaliseen maailmaansa kuuluvat (Pirhonen et al.
2016 s.120). Riskinä on myös se, e ä asukas ei enää tule kohdatuksi omana itsenään vaan po laana. Ongelmia lii yi -
-
t
Ikääntyneet voivat tuntea olonsa palve- luasunnossa jopa yksinäisemmiksi kuin kotona asu aessa, vaikka yleensä aja- tellaan, e ä muu aminen palveluasun- toon ratkaisee yksinäisyydestä johtuvia ongelmia (Pirhonen et al. 2016).
Pirhonen, Tiilikainen ja Lemivaara (2016) ovat tutkineet vanhusten yksinäisyyden kokemuksia tehostetussa palveluasu- misessa. He ovat löytäneet kolme eri aihepiiriä, jotka vaiku avat yksinäisyy- den kokemuksiin. Näitä ovat asukkaan toimintakyky ja elämänhistoria, sosi-
li ä i ö j k l
2.3.2. Vanhusten yksinäisyys palvelutalossa
”Kuitenkin myös ihmisten ympäröimänä voi tuntea olevansa yksin”
Pirhonen et al. 2016, s.119
myös kokemukseen kodista. Palvelutalon tulisi olla asukkaan ko , eikä terveyden- huollon yksikkö. Asukkaiden tulisi tulla kohdatuiksi yksilöinä, joilla on erilaiset elämäntarinat ja toiveet asumiselle. (Pir- honen et al. 2016 s.128)
Myös Drageset, Kirkevolt ja Espehaug (2011) ovat tutkineet vanhusten yksi- näisyyden kokemuksia hoitokodeissa.
Tutkituista 56 % tunsi itsensä yksinäisiksi, vaikka asuivat yhteisössä. Myös heidän tutkimuksessaan havai in, e ä sosi- aalisten kontak en, kuten ystävien tai perheen tapaamisien lukumäärä ei vält- tämä ä selitä yksinäisyy ä, vaan koetun sosiaalisen tuen puu uminen. Myös tur- vallisuuden tunne tai sen puu uminen vaiku vat yksinäisyyden kokemuksiin (Drageset et al. 2011). Reidl, Mantovan ja Them (2013, s.2) tutkimuksessa palvelu- talon asukkaat kokivat palveluasunnon ulkopuoliset sosiaaliset suhteet tärkeiksi, mu a valite avas ne usein vähenivät palveluasuntoon muu amisen jälkeen.
Peace ja Holland (2001) mukaan tulee huomioida myös se, e ä useimmat vanhukset ovat asuneet elämänsä joko yksin tai perheenjäsenten kanssa. Harva on asunut itselle tuntema omien kanssa yhteisössä, kuten vanhuksille tarkoitet- tuun palveluasuntoon muute aessa usein tapahtuu.
Pirhosen et al. (2016) tutkimuksessa tuli ilmi, e ä sosiaalisten suhteiden ja palvelutalon käytänteiden lisäksi myös rakennuksen fyysiset ja toiminnalliset rakenteet voivat edesau aa yksinäisyy- den kokemusta. Palvelutalojen lat eivät
tukeneet parhaalla mahdollisella tavalla asukkaiden seurustelua toistensa kanssa ja yleistä viihtyisyy ä. Monessa raken- nuksessa on suunniteltu pui eet sosiaa- lisen tarpeiden tyydy ämiseen, mu a ne ovat jääneet käy ämä ä (Pirhonen et al.
2016 s.126). Monet vanhukset osallis- tuisivat mieluummin arkiseen työhön palvelutalossa kuin ohja uun toimintaan (Pirhonen et al. 2016 s. 127). Myös Theu- rer, Mortenson, Stone, Suto, Timonen ja Rozanova (2015, s.202-203) koros- tavat, e ä palvelutaloissa tulisi luopua asukkaiden passiivisesta roolista hoidon vastaano ajina. Se sijaan asukkaille pitäisi tarjota mahdollisuus osallistua talon toimintaan ja askareisiin (Theurer et al. 2015). Palvelutalojen ja vanhusten yhteisöjen lasuunni elussa tulisikin poh a, kuinka vanhukset voidaan o aa mukaan palvelutalon arkiseen toimin- taan esimerkiksi ruuanlaiton, siivouksen ja puutarhanhoidon muodossa. Toinen
loihin lii yvä ongelma on palvelutalon saavute avuus ulkopuolelta (Pirhonen et al. 2016 s. 128), minkä myös Reidl et al. (2013) olivat havainneet. Palvelutalos- sa asuvan asukkaan läheisten ihmisten vierailu tulisi tehdä mahdollisimman hel- poksi ja mukavaksi. Pirhonen et al. (2016 s.129) korostavat sitä, e ä omaisten ja vapaaehtoisten tulisi tuntea itsensä arvostetuiksi ja tervetulleiksi yhteisön jäseniksi.
Sosiaalinen ympäristö
Yksinäisyyden kokemus palvelutalossa on monitahoinen ilmiö.
(Pirhonen et al. 2016) KOETTU YKSINÄISYYS
Toimintakyky ja elämänhistoria Fyysinen
ympäristö
YKSINÄISYYS JA YMPÄRISTÖ
3.
Luvussa kaksi on pohdi u, kuinka yk- sinäisyys vaiku aa hyvinvoin in. Tässä luvussa pohditaan, voidaanko yksi- näisyyden kokemuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin vaiku aa ympäristötekijöillä ja lasuunni elulla. Millainen ympäris- tö voisi tukea asukkaiden sosiaalisten suhteiden muodostumista ja kokemusta kuulumisesta paikkaan, jo a yksinäi- syyden kokemuksen on mahdollista vähentyä? Diplomityössä on luvussa kaksi määritelty, mitä yksinäisyys on, ja mistä se johtuu. Seuraavaksi pohditaan erilaisten asuinympäristön piirteiden vaikutuksia yksinäisyyden kokemuksiin.
Aiheesta on tehty tutkimuksia ja ihmisen ja ympäristön suhteeseen lii yy monia erilaisia puolia. Tässä diplomityössä käsi- tellään niistä muutamia, jotka vaiku avat etenkin sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Yksinäisyyden kokemukseen voidaan vaiku aa sekä fyysisellä e ä sosiaalisella ympäristöllä. Myös sosiaalisen ympäris- tön toimintaa ja kehi ymistä voidaan
tukea fyysisen ympäristön piirteillä.
Koska yksinäisyys koske aa niin monia vanhuksia ja muita yhteisön jäseniä, tulisi poh a millaisilla keinoilla tähän voidaan vaiku aa. Ikääntyneiden yksinäisyy- teen vaiku aminen tukee myös muuta yhteisöä ja eri-ikäisten ihmisten keski- näisiä sosiaalisia suhteita. Tällä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia, sillä nuorem- pana koetulla yksinäisyydellä on tapana toistua ja jatkua.
Hawkley ja Cacioppo (2010) ovat kerän- neet neljä eri tapaa, jolla yksinäisyyden kokemukseen voidaan vaiku aa. Ne ovat sosiaalisten taitojen parantami- nen, sosiaalisen tuen tarjoaminen, paremmat mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sosiaalisiin vuoro- vaikutustapoihin vaiku aminen. Näistä etenkin kanssakäymisen mahdollisuuk- siin voidaan mielestäni vaiku aa la- suunni elun keinoin tarjoamalla loja, jotka mahdollistavat ja tukevat sosiaalista vuorovaikutusta. Myös muut tutkijat ovat havainneet, e ä ympäristöllä ja yksinäi-
3.1. Yksinäisyys ja ympäristö
Yksinäisyyteen vaikut- tavat sekä fyysinen e ä sosiaaalinen ympäristö.
FYYSINEN
YMPÄRISTÖ SOSIAALINEN
YMPÄRISTÖ
syydellä on yhteys niin, e ä ympäristöllä voidaan vaiku aa etenkin sosiaalisten kontak en määrään. Kearns, Whitley, Tanahill ja Ellaway (2015) ovat tutki- neet sitä, onko asumisympäristöllämme vaikutusta yksinäisyyden kokemukseen.
Heidän tutkimuksensa mukaan se, kuinka usein asukkaat käy ävät naapuruston palveluita hyväkseen ja millaiseksi asuk- kaat arvioivat asuinympäristön laadun, lii yy yksinäisyyden kokemukseen. Asuk- kaat, jotka arvioivat asumisympäristönsä laadun huonommaksi tunsivat itsensä yk- sinäisemmiksi. Kearns et al. (2015, s.861) mukaan tämä saa aa johtua siitä, e ä ympäristöltään huonommiksi arvioiduilla alueilla on vähemmän ak vitee eja ja esimerkiksi jalankulkijoiden liikkuminen alueella on tehty vaikeaksi. Toisaalta voi- daan myös poh a sitä, e ä rohkaiseeko turvalliseksi koe u ympäristö vanhuksia liikkumaan laajemmin ja monipuolisem- min naapurustossa ja täten sosiaalisten kontaktein määrä kasvaa. Liikkuminen omassa lähiympäristössä on oltava help- poa ja turvallista, sekä palveluiden on oltava saavute avalla etäisyydellä.
Sosiaaliset verkostot ja kuinka ne koetaan ovat ensisijaisen tärkeitä yksinäisyyden vähentämisessä. Läheisillä ihmissuhteilla on suuri merkitys, mu a myös laajempi sosiaalinen verkosto ja kuinka koemme kuuluvamme joukkoon, vaiku aa yksinäi- syyteen. Joillakin asuinaluilla on muihin verra una iviit sosiaaliset suhteet, jotka edesau avat asukkaiden hyvinvoin a ja turvallisuuden tunne a. Bakerin (2012) tutkimuksen mukaan koe u yhteyden tunne ympäröivään yhteisöön lii yy yksinäisyyden tuntemuksiin. Jos asukas ei koe olevansa osa ympäröivää laajem- paa sosiaalista verkostoa, yksinäisyyden kokemus yleensä kasvaa. Myös Kearns et al. (2015, s.862) tutkimuksessa korostui naapuruston tuntemus. Myös läheiset
tu avat ja naapurit ovat tärkeitä siinä, kuinka asukkaat kokevat naapuruston ja asuinalueen. Asukkaat kokevat itsensä vähemmän yksinäisiksi, jos kokevat, e ä voivat luo aa naapureiden myös pitävän silmällä asumisympäristöä (Kearns et al.
2015).
Naapuruston sosiaalisten suhteiden ja tu avuuksien luominen ja ylläpitäminen ovat tärkeitä yksinäisyyden vähentämi- seksi. Op maalista olisi, jos naapurus- tosta muodostuisi sosiaalinen ympäristö, missä asukkaat voivat luo aa toisiinsa ja toistensa apuun. Sosiaalisten verkostojen kehi ymisen ja ylläpitämisen kannalta on tärkeää, e ä asukkaat kokevat olevansa osa yhteisöä. Mikä siis saa meidät koke- maan olevamme kotona sekä fyysisessä e ä sosiaalisessa ympäristössä? Tätä aihepiiriä poh vat erilaiset teoriat siitä, kuinka kiinnymme johonkin paikkaan ja miksi koemme olevamme jossakin paikassa kotona. Paikkaan kiintymisellä ja sosiaalisilla verkostoilla on monitahoinen vuorovaikutussuhde, jossa sosiaaliset verkostot voimistavat kiinni ymistä paik- kaan ja ko in. Tätä pohditaan tarkemmin luvussa 3.2. Etenkin vanhusten palve- luasumista suunniteltaessa tulisi poh a, kuinka laitosmaisesta palveluasuntoym- päristössä voidaan luoda vanhukselle tunne kodista ja lisätä asukkaan hyvin- voin a.
”Personal control, socially supportive relationships, and restoration from stress and fatigue are all aff ected by properties of the built environment.”
Evans, 2003 s. 536
Sosiaalisten suhteiden ja paikkaan kiin- tymisen lisäksi myös muilla ympäristön tekijöillä on yksinäisyyden kokemusta vä- hentävä vaikutus. Evansin (2003, s.544) ar kkelissa mainitaan, e ä mahdollisuus kontrolloida omaa asuinympäristöään vaiku aa asukkaiden mielenterveyteen ja hyvinvoin in. Etenkin mahdollisuus kontrolloida sosiaalisia suhteita ympäris- tössä vaiku aa posi ivises mielenter- veyteen. Kontrollin tunne lii yy lojen yksityiseen ja julkiseen luonteeseen ja siihen, kuinka koemme voivamme käy ää loja kuten haluamme. Siirtymi- nen yksityisistä loista julkisiin tulisi olla selkeä ja tarjota asukkaalle erilaisia vaih- toehtoja. Mahdollisuus siirtyä yksityisistä
loista pienempiin puolijulkisiin loihin ja sitä kau a julkisiin loihin, joissa on paljon ihmisiä, lisää kontrollin tunne a ja mukavuu a asumisympäristössä (Evans 2003, s.544).
Vanhetessa lojen ja henkilön suhde muu uu. Monet vanhukset eivät haluaisi muu aa tutusta ympäristöstä, mu a asuinympäristö saa aa myös ase aa uudenlaisia rajoi eita ja luoda ongelmia.
Evansin (2003, s.539) mukaan etenkin Alzheimerista kärsivillä vanhuksilla sopi- valla asumisympäristöllä on posi ivinen vaikutus vähentämään masennusta ja sekavuu a. Tällaisia posi ivisia suun- ni eluratkaisuja olivat Evansin (2003, s.548) tutkimuksen mukaan etenkin suhteellisen pienet asumisryhmät, melun vähäisyys, yksinkertaiset rakennusten pohjapiirustukset, maamerkit ja opas- teet, mahdollisuus vaellella ympäriinsä rakennuksessa ja kodinomaisuus.
Erilaisilla ympäristötekijöillä voidaan vähentää yksinäi- syyden kokemuksia.
Sosiaaliset suhteet
Paikkaan kiinnittyminen
Tilojen rakenne Tunne
kontrollista
3.2. Vaikutusmahdollisuudet ympäristöön
Kuten Pirhonen et al. (2016) ovat tut- kimuksissaan havainneet se, kuinka ihminen kokee pystyvänsä vaiku amaan omiin sosiaalisiin suhteisiinsa ja valitse- maan ympärillä olevat ihmiset, vaiku aa yksinäisyyden tuntemuksiin. Jos koemme pystyvämme vaiku amaan omaan ympä- ristöömme ja loihin, joissa vietämme ai- kaa, viihdymme paremmin ja tunnemme olomme kotoisammaksi. Golant (2015) mukaan vaikutusmahdollisuudet ympä- ristöön ovat erityisen tärkeitä vanhuk- sille, jo a vanhenemisesta ja asuinrat- kaisuista säilyisi posi ivinen kuva (katso Lan Fang et al. 2016). Myös Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Ikäih- misten palveluiden laatusuosituksessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008) korostetaan vanhuksien itsemääräämis- oikeu a, osallisuu a ja yksilöllisyy ä palveluita ja asumista järjeste äessä. Lan Fang et al. (2016) mukaan suunni elussa pitäisikin o aa fyysisen estee ömyyden lisäksi huomioon ympäristön suunni elu niin, e ä se tukee vanhenemista myös muilta osin. Mahdollisuus vaiku aa omaan ympäristöönsä lii yy läheises myös itsenäisyyden tunteeseen. Mo- nille vanhuksille palveluiden tarpeen myöntäminen voi olla vaikeaa, mu a helpompaa, jos he pystyvät säily ämään
tunteen kontrollista ja kokevat itse valin- neensa sopivat palvelut (Sixsmith ja Sixs- mith 2008, s.226). Usein palvelutaloon muute aessa avun tarve on kasvanut ja erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia alkaa ilmetä. Tällöin monet vanhukset alkavat vetäytyä sosiaalisista suhteista ja kokevat mene ävänsä osan iden tee-
stään (Reidl, Mantovan ja Them 2013, s.1). Myös Evans (2003, s.544) korostaa yksilön mahdollisuu a valvoa ja säädellä omaa ympäristöään. Suuret rakennus- massat, pitkät käytävät, pienten oleske- lu lojen ja lojen läpinäkyvyyden puute heikentävät valvonnan mahdollisuu a (Evans 2003).
Viihtyvyyteen loissa vaiku aa se, kuinka henkilö pystyy vaiku amaan omaan ympäristöönsä. Pirhonen ja Pie lä (2016) ovat tutkineet vanhusten suhde a ympäristöönsä palveluasumisessa. He korostavat sitä, kuinka hyvin henkilön elämäntapa ja elinikäiset to umukset voidaan huomioida palveluasumisessa.
Pitäisikin poh a sitä, kuinka palveluasu- minen muokkautuu asukkaan mukaan, eikä kuinka henkilö sopeutuu palveluasu- misen normeihin. Pirhonen ja Pie lä (2015) esi elevät ar kkelissaan konsep-
n asukkaan ja laitoksen yhteensopivuu-
”Keskeisiä ihmisarvoisen vanhuuden turvaavia eet- tisiä periaatteita ovat: itsemääräämisoikeus,
voimavaralähtöisyys, oikeudenmukaisuus, osallisuus, yksilöllisyys, turvallisuus.”
Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008, s.12
desta (”resident facility fi t”), jonka tulisi olla mahdollisimman hyvä tukeakseen asukkaiden mahdollisuu a vanheta kotona. Pirhonen ja Pie lä (2016, s.48) mukaan asukkaan ja ympäristön suhde on hyvä silloin, kun asukkaalla on tunne oman ympäristönsä hallintamahdollisuu- desta. Hammer (1999) mukaan tunne kodista riippuu siitä, kuinka hyvin henki- lön mieltymykset ja elämäntavat sopivat niihin mahdollisuuksiin, mitä ympäristö tarjoaa (katso Mi y ja Flores 2003).
Voidaan todeta, e ä mitä enemmän henkilö pystyy vaiku amaan omaan ym- päristöönsä, sitä parempi mahdollisuus henkilöllä on viihtyä. Viihtyisyys vaikut- taa myös yksinäisyyden kokemukseen kuten aikaisemmin on tode u (vrt. Baker 2012). Tulisikin poh a, kuinka palveluta- lossa asuva henkilö voi vaiku aa omaan ympäristöönsä ja millaisia muutoksia asuntoon on mahdollista tehdä asukkaan mieltymysten mukaan? Kuinka voidaan varmistaa se, e ä palvelutalon huone tuntuu asukkaasta omalta erilliseltä ko- dilta eikä laitoshuoneelta?
Konsep asukkaan ja laitoksen yhteen- sopivuudesta korostaa elämän jatku- vuu a palveluasumissa (Pirhonen ja Pie lä 2016, s.53). Kuten aikaisemmin
on maini u, asukkaan sopeutumista palveluasumiseen tai muuhun uuteen asumisympäristöön edistää se, kun hänet kohdataan yhä samana persoonana kuin aikaisemmin. Usein vanhetessa joudu- taan muu amaan pitkäaikaisesta kodista uuteen paikkaan, jolloin persoonan ja ta- pojen jatkuvuus on ensisijaisen tärkeää.
Sosiaaliset suhteet sekä palveluasumisen verkostossa e ä sen ulkopuolella ovat tärkeä tekijä henkilön kyvyssä sopeutua.
Sosiaaliset suhteet palveluasumisen ulkopuolella tarjoavat asukkaille mahdol- lisuuden palveluasumisen ulkopuolisiin palveluihin ja tuo eisiin, sekä mahdolli- suuden päästä pois palvelutalosta välillä.
(Pirhonen ja Pie lä 2016, s.50). Näiden suhteiden tukemiseen pitäisi paneutua etenkin muuton hetkellä. Pirhonen ja Pie lä (2016) tutkimuksen mukaan osa asukkaista loi palvelutalossa uusia sosi- aalisia suhteita, mu a osalle palveluasu- misessa ei löytynyt mielestään sopivaa seuraa. Täten olisikin tärkeää tukea asukkaan sosiaalisia suhteita myös palve- lutalon ulkopuolella, jo a henkilö kokee olevansa yhä osa aikaisempaa sosiaalista verkostoa. Palveluasunnon ulkopuolisten sukulaisten ja ystävien vierailu pitäisi tehdä mielekkääksi lojen ja tunnelman osalta.
RESIDENT + FACILITY
+ FIT
=
Se, kuinka asukas ja asuinym-
päristö sopivat yhteen ja kuinka
asukas kokee voivansa vaikut-
taa ympäristöönsä.
Pirhonen ja Pie lä (2016) tutkimuksessa suomalaisessa palveluasumisessa havait- in, e ä fyysisellä ympäristöllä on mer- kitystä asukkaiden ”resident facility fi t”
kokemukseen sosiaalisten suhteiden li- säksi. Tutki u palveluasuntokokonaisuus koe in viihtyisäksi ja helpoksi liikkua.
Samoin näkymät ympäröivään luontoon koe in tärkeäksi. Läheiset luontoalueet myös koe in helpoksi liikkua apuvälinei- den kanssa. Toisaalta liikkumisen rajoit- taminen koe in vaikeaksi asiaksi etenkin henkilöiden kohdalla, jotka kärsivät muis n ongelmista. Heidän kohdallaan liikkumista on ainakin valvo ava ja pois- tuminen asumispalveluiden ulkopuolelle ei väl ämä ä omatoimises onnistu.
Pirhonen ja Pie lä (2016 s.51) eh- do avat ratkaisuksi mahdollisim- man suurta ”vapaan liikkuvuuden alue a”, jota voidaan valvoa.
Esimerkkinä he esi elevät hollan laisen Hogeweykin demen akylän. Hogeweykin demen akylä toteu aa mahdollisuuden liikkua turvallises laajalla alueella. Jos suunni elussa pystytään toteu amaan laaja vapaan liikkuvuuden alue erilaisine
loineen, saa aisi viihtyisyys paran- tua. Pirhonen ja Pie lä (2016.) Myös Evans (2003, s.539) on huomioinut, e ä
mahdollisuus vaellella ympäriinsä lisää etenkin Alzheimerista kärsivien asukkai- den hyvinvoin a.
Pirhonen ja Pie lä (2016) tutkimuksessa etenkin erilaisista muis sairauksista kär- sivillä ”resident facility fi t” kokemukseen fyysisellä ympäristöllä oli nega ivisia vai- kutuksia. Asukkaat kokivat fyysisen ym- päristön sekavaksi ja vaikeaksi ymmärtää.
Etenkin oman huoneen löytämisessä ja lojen ero amisessa toisistaan oli vai- keuksia. Tätä voisi helpo aa suunni elun keinoin niin, e ä esimerkiksi erilaisilla väreillä, muodoilla ja materiaaleilla ero- teltaisiin loja toisistaan ja koroste aisiin tärkeitä paikkoja. Etenkin oman huoneen tai asunnon sisäänkäyn ä on mahdollista korostaa. Pirhonen ja Pie lä (2016) tut- kimuksessakin korostui se, e ä muis - sairaudesta huolima a vanhojen tapojen ja mieltymysten jatkuvuus tuki palve- luasumiseen sopeutumista. Myös Fale (1984) käsi elee asukkaan ja ympäristön suhde a. Toimintakyvyn aleneminen yleensä vaikeu aa toimimista itsenäi- ses , jolloin asuinympäristön tekijöillä voidaan joko vaikeu aa tai helpo aa elämistä. Ympäristön tulisikin mukautua asukkaan vaihtelevaan toimintakykyyn, jolloin asunnoilta vaaditaan joustavuu a ja mukautumiskykyä. (Fale 1984.)
Kuva 3: Hogeweykin demen akylän pohjapiirustus. Kylän sisällä on mahdol- lista liikkua vapaas ympäriinsä.
3.3. Paikan tuntu
Kuten Pirhonen et al. (2016) vanhusten viihtymiseen erilaisissa palveluasunnois- sa vaiku aa se, kuinka paikka koetaan kodiksi. Moni erilaisissa vanhusten palve- luasunnoissa asuva kokee yhä asuvansa laitoksessa eikä paikkaan muodostu henkilökohtaista side ä. Vanhusten asu- misen ratkaisuissa on tapahtunut paljon muutoksia ja erilaisia ratkaisumalleja etsitään. Yhteiskunta pyrkii tukemaan vanhusten kotona asumista. Asu aessa palveluasunnossa tai kotona, on pohdit- tava, mitkä tekijät pohjimmiltaan luovat paikasta ihmiselle kodin. Jo a ikääntynei- den asuminen, joko kotona tai eritasoissa palveluasunnoissa tukisi hyvinvoin a, tulisi tukea niitä tekijöitä, jotka saavat meidät kiintymään paikkaan. Ihmisillä on yleensä tarve kuulua jonnekin ja tarve paikkaan, jossa tunnemme olomme turvallisiksi ja koemme saavamme tukea (Sco Hanson ja Sco hanson 2009). Paik- kaan kiinni ymistä ja kodin merkitystä on tutki u paljon ja erilaisten käsi eiden alla. Vaikka termit, joilla aihe a kuvataan ovat moninaisia, suurin osa teorioista pe- rustuu henkilökohtaisen historian ja so- siaalisten suhteiden merkitykseen siinä, miksi muodostamme johonkin e yyn paikkaan emo onaalisen suhteen.
Hayn (1998, s.6 ) mukaan paikan iden - tee , paikkaan kiinni yminen ja paik- kaan lii yminen (”place idenity, place a achment ja place bonding”) kuuluvat kaikki samaan ajatusjatkumoon, joka voi- daan koota termin paikan tuntu (”sense of place”) alle. Tämä käsi äisi kaikki mer- kitykset ja yhteenkuuluvuuden tunteen,
joita e y paikka herä ää ihmisessä. Eri teorioiden tarkoitus on seli ää, miksi viihdymme etyssä paikassa. Hummonin (1992) mukaan paikan tuntu sisältää sekä paikan fyysiset ulo uvuudet e ä henki- lökohtaiset emo onaaliset reak omme paikkaan. Low ja Altman (1992) käy ävät termiä paikkaan kiinni yminen (”place a achment”), joka vii aa paikkaan johon olemme emo onaalises ja kul uurises kiintyneitä. Heidän mukaansa paikka on
la, johon olemme lii äneet merkityksiä henkilökohtaisen tapahtumien, sosiaali- sen verkoston ja kul uuristen prosessien kau a. Paikkaan lii yvä kiintyminen voi johtua sekä paikan fyysisistä ominai- suuksista, jotka tarjoavat mahdollisuu- den toteu aa itseämme, turvallisuuden tunteesta ja hallinnasta, e ä paikkaan liite ävistä sosiaalista verkostoista. Täten
e yyn paikkaan liite ävät merkitykset ovat yleensä kooste biologisista, ympäris- töllisistä, psykologisista ja sosiokul uu- rista syistä. (Low ja Altman 1992.) Mi y ja Flores (2009, s.127) käy ävät termejä paikkaan kiinni yminen ja paikan iden - te (”place a achment, place idenity”) seli ämään, sitä kuinka ihminen kiinnit- tyy paikkaan. Heidän mukaansa molem- mat termit kuvaavat ihmisen kiinni y- mistä paikkaan, mu a paikan iden tee korostaa henkilökohtaisen kehityksen ja iden tee n merkitystä.
Lan Fang et al. (2016) korostavat paikan tunteen merkitystä sosiaalisten verkos- tojen muodostumiselle ja mielekkään yhteyden muodostumiseen ympäröivään yhteisöön. Lan Fang et al. (2016 s.224) mukaan ak ivinen osallistumien yhtei- sön toimintaan ja mahdollisuus rakentaa sosiaalisia verkostoja luovat voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen paikan kanssa. Myös muut kirjoi ajat korosta- vat sosiaalisten verkostojen merkitystä.
Nykyään ihmiset muu avat elämänsä aikana useammin kuin aikaisemmin, vaikka maaseudulla moni on yhä asunut samalla paikalla monien sukupolvien ajan (Hay 1998). Yleensä kiintyminen paikkaan vaa i muodostuakseen pitkäai- kaisen asumisen samalla paikalla, mu a sen lisäksi tarvitaan sosiaalisen yhteen- kuuluvuuden tunne (Hay 1990, Hay 1998 mukaan). Hay (1998, s.11-12) on havainnut tutkimuksessaan, e ä etenkin vanhukset, jotka ovat asuneet pitkään samalla paikalla ovat eh neet kehi ää vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen.
Lisäkis paikkaan lii yvät sosiaaliset suh- teet koetaan tärkeiksi. Hay (1998) myös korostaa syntyperän merkitystä ihmisille, sillä myös lapsuuden ympäristöön palaa- villa paluumuu ajilla on mahdollisuus luoda vahva side paikkaan uudelleen.
Hay (1998) mukaan sosiaalisilla verkos- toilla ja ympäristöllä on merkitystä, jo a ihminen voi luoda paikasta itselleen merkityksellisen. Sosiaalisilta ja fyysisiltä rakenteilta vaaditaan tukea ja vuorovai- kutusta, jo a ihminen voi kokea paikan itselleen merkityksellisenä. Tämä koskee Hayn (1998) mukaan etenkin ikääntyviä ihmisiä, jotka ovat muita heikommassa asemassa toimintakyvyn kannalta. Myös Low ja Altman (1992 s.7) korostavat
e yyn paikkaan kiintymisen proses- sissa sosiaalisia verkostoja ja yhteisöä.
Heidän mukaansa paikka edustaa meille sosiaalisia suhteita, yhteisöä ja kul uu- rista konteks a, jossa elämme ja johon kiinnymme. Paikkaan lii yvien sosiaalis- ten verkostojen piiri voi olla laaja tai vain
SENSE OF PLACE
P L A C E :
I D E N T I T Y
A T T A C H M E N T
B O N D I N G
Paikkaan kiinni ymisestä ja siihen muodos- te avaa suhde a voidaan tutkia erilaisten termien alla, mu a tässä diplomityössä tunne paikasta ”sense of place” muodostaa eräänlaisen sateenvarjon, jonka alle muut termit sopivat.
