3.
Luvussa kaksi on pohdi u, kuinka yk-sinäisyys vaiku aa hyvinvoin in. Tässä luvussa pohditaan, voidaanko yksi-näisyyden kokemuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin vaiku aa ympäristötekijöillä ja lasuunni elulla. Millainen ympäris-tö voisi tukea asukkaiden sosiaalisten suhteiden muodostumista ja kokemusta kuulumisesta paikkaan, jo a yksinäi-syyden kokemuksen on mahdollista vähentyä? Diplomityössä on luvussa kaksi määritelty, mitä yksinäisyys on, ja mistä se johtuu. Seuraavaksi pohditaan erilaisten asuinympäristön piirteiden vaikutuksia yksinäisyyden kokemuksiin.
Aiheesta on tehty tutkimuksia ja ihmisen ja ympäristön suhteeseen lii yy monia erilaisia puolia. Tässä diplomityössä käsi-tellään niistä muutamia, jotka vaiku avat etenkin sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Yksinäisyyden kokemukseen voidaan vaiku aa sekä fyysisellä e ä sosiaalisella ympäristöllä. Myös sosiaalisen ympäris-tön toimintaa ja kehi ymistä voidaan
tukea fyysisen ympäristön piirteillä.
Koska yksinäisyys koske aa niin monia vanhuksia ja muita yhteisön jäseniä, tulisi poh a millaisilla keinoilla tähän voidaan vaiku aa. Ikääntyneiden yksinäisyy-teen vaiku aminen tukee myös muuta yhteisöä ja eri-ikäisten ihmisten keski-näisiä sosiaalisia suhteita. Tällä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia, sillä nuorem-pana koetulla yksinäisyydellä on tanuorem-pana toistua ja jatkua.
Hawkley ja Cacioppo (2010) ovat kerän-neet neljä eri tapaa, jolla yksinäisyyden kokemukseen voidaan vaiku aa. Ne ovat sosiaalisten taitojen parantami-nen, sosiaalisen tuen tarjoamiparantami-nen, paremmat mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sosiaalisiin vuoro-vaikutustapoihin vaiku aminen. Näistä etenkin kanssakäymisen mahdollisuuk-siin voidaan mielestäni vaiku aa la-suunni elun keinoin tarjoamalla loja, jotka mahdollistavat ja tukevat sosiaalista vuorovaikutusta. Myös muut tutkijat ovat havainneet, e ä ympäristöllä ja
yksinäi-3.1. Yksinäisyys ja ympäristö
Yksinäisyyteen
syydellä on yhteys niin, e ä ympäristöllä voidaan vaiku aa etenkin sosiaalisten kontak en määrään. Kearns, Whitley, Tanahill ja Ellaway (2015) ovat tutki-neet sitä, onko asumisympäristöllämme vaikutusta yksinäisyyden kokemukseen.
Heidän tutkimuksensa mukaan se, kuinka usein asukkaat käy ävät naapuruston palveluita hyväkseen ja millaiseksi asuk-kaat arvioivat asuinympäristön laadun, lii yy yksinäisyyden kokemukseen. Asuk-kaat, jotka arvioivat asumisympäristönsä laadun huonommaksi tunsivat itsensä yk-sinäisemmiksi. Kearns et al. (2015, s.861) mukaan tämä saa aa johtua siitä, e ä ympäristöltään huonommiksi arvioiduilla alueilla on vähemmän ak vitee eja ja esimerkiksi jalankulkijoiden liikkuminen alueella on tehty vaikeaksi. Toisaalta voi-daan myös poh a sitä, e ä rohkaiseeko turvalliseksi koe u ympäristö vanhuksia liikkumaan laajemmin ja monipuolisem-min naapurustossa ja täten sosiaalisten kontaktein määrä kasvaa. Liikkuminen omassa lähiympäristössä on oltava help-poa ja turvallista, sekä palveluiden on oltava saavute avalla etäisyydellä.
Sosiaaliset verkostot ja kuinka ne koetaan ovat ensisijaisen tärkeitä yksinäisyyden vähentämisessä. Läheisillä ihmissuhteilla on suuri merkitys, mu a myös laajempi sosiaalinen verkosto ja kuinka koemme kuuluvamme joukkoon, vaiku aa yksinäi-syyteen. Joillakin asuinaluilla on muihin verra una iviit sosiaaliset suhteet, jotka edesau avat asukkaiden hyvinvoin a ja turvallisuuden tunne a. Bakerin (2012) tutkimuksen mukaan koe u yhteyden tunne ympäröivään yhteisöön lii yy yksinäisyyden tuntemuksiin. Jos asukas ei koe olevansa osa ympäröivää laajem-paa sosiaalista verkostoa, yksinäisyyden kokemus yleensä kasvaa. Myös Kearns et al. (2015, s.862) tutkimuksessa korostui naapuruston tuntemus. Myös läheiset
tu avat ja naapurit ovat tärkeitä siinä, kuinka asukkaat kokevat naapuruston ja asuinalueen. Asukkaat kokevat itsensä vähemmän yksinäisiksi, jos kokevat, e ä voivat luo aa naapureiden myös pitävän silmällä asumisympäristöä (Kearns et al.
2015).
Naapuruston sosiaalisten suhteiden ja tu avuuksien luominen ja ylläpitäminen ovat tärkeitä yksinäisyyden vähentämi-seksi. Op maalista olisi, jos naapurus-tosta muodostuisi sosiaalinen ympäristö, missä asukkaat voivat luo aa toisiinsa ja toistensa apuun. Sosiaalisten verkostojen kehi ymisen ja ylläpitämisen kannalta on tärkeää, e ä asukkaat kokevat olevansa osa yhteisöä. Mikä siis saa meidät koke-maan olevamme kotona sekä fyysisessä e ä sosiaalisessa ympäristössä? Tätä aihepiiriä poh vat erilaiset teoriat siitä, kuinka kiinnymme johonkin paikkaan ja miksi koemme olevamme jossakin paikassa kotona. Paikkaan kiintymisellä ja sosiaalisilla verkostoilla on monitahoinen vuorovaikutussuhde, jossa sosiaaliset verkostot voimistavat kiinni ymistä paik-kaan ja ko in. Tätä pohditaan tarkemmin luvussa 3.2. Etenkin vanhusten palve-luasumista suunniteltaessa tulisi poh a, kuinka laitosmaisesta palveluasuntoym-päristössä voidaan luoda vanhukselle tunne kodista ja lisätä asukkaan hyvin-voin a.
”Personal control, socially supportive relationships, and restoration from stress and fatigue are all aff ected by properties of the built environment.”
Evans, 2003 s. 536
Sosiaalisten suhteiden ja paikkaan kiin-tymisen lisäksi myös muilla ympäristön tekijöillä on yksinäisyyden kokemusta vä-hentävä vaikutus. Evansin (2003, s.544) ar kkelissa mainitaan, e ä mahdollisuus kontrolloida omaa asuinympäristöään vaiku aa asukkaiden mielenterveyteen ja hyvinvoin in. Etenkin mahdollisuus kontrolloida sosiaalisia suhteita ympäris-tössä vaiku aa posi ivises mielenter-veyteen. Kontrollin tunne lii yy lojen yksityiseen ja julkiseen luonteeseen ja siihen, kuinka koemme voivamme käy ää loja kuten haluamme. Siirtymi-nen yksityisistä loista julkisiin tulisi olla selkeä ja tarjota asukkaalle erilaisia vaih-toehtoja. Mahdollisuus siirtyä yksityisistä
loista pienempiin puolijulkisiin loihin ja sitä kau a julkisiin loihin, joissa on paljon ihmisiä, lisää kontrollin tunne a ja mukavuu a asumisympäristössä (Evans 2003, s.544).
Vanhetessa lojen ja henkilön suhde muu uu. Monet vanhukset eivät haluaisi muu aa tutusta ympäristöstä, mu a asuinympäristö saa aa myös ase aa uudenlaisia rajoi eita ja luoda ongelmia.
Evansin (2003, s.539) mukaan etenkin Alzheimerista kärsivillä vanhuksilla sopi-valla asumisympäristöllä on posi ivinen vaikutus vähentämään masennusta ja sekavuu a. Tällaisia posi ivisia suun-ni eluratkaisuja olivat Evansin (2003, s.548) tutkimuksen mukaan etenkin suhteellisen pienet asumisryhmät, melun vähäisyys, yksinkertaiset rakennusten pohjapiirustukset, maamerkit ja opas-teet, mahdollisuus vaellella ympäriinsä rakennuksessa ja kodinomaisuus.
Erilaisilla ympäristötekijöillä
3.2. Vaikutusmahdollisuudet ympäristöön
Kuten Pirhonen et al. (2016) ovat tut-kimuksissaan havainneet se, kuinka ihminen kokee pystyvänsä vaiku amaan omiin sosiaalisiin suhteisiinsa ja valitse-maan ympärillä olevat ihmiset, vaiku aa yksinäisyyden tuntemuksiin. Jos koemme pystyvämme vaiku amaan omaan ympä-ristöömme ja loihin, joissa vietämme ai-kaa, viihdymme paremmin ja tunnemme olomme kotoisammaksi. Golant (2015) mukaan vaikutusmahdollisuudet ympä-ristöön ovat erityisen tärkeitä vanhuk-sille, jo a vanhenemisesta ja asuinrat-kaisuista säilyisi posi ivinen kuva (katso Lan Fang et al. 2016). Myös Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Ikäih-misten palveluiden laatusuosituksessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008) korostetaan vanhuksien itsemääräämis-oikeu a, osallisuu a ja yksilöllisyy ä palveluita ja asumista järjeste äessä. Lan Fang et al. (2016) mukaan suunni elussa pitäisikin o aa fyysisen estee ömyyden lisäksi huomioon ympäristön suunni elu niin, e ä se tukee vanhenemista myös muilta osin. Mahdollisuus vaiku aa omaan ympäristöönsä lii yy läheises myös itsenäisyyden tunteeseen. Mo-nille vanhuksille palveluiden tarpeen myöntäminen voi olla vaikeaa, mu a helpompaa, jos he pystyvät säily ämään
tunteen kontrollista ja kokevat itse valin-neensa sopivat palvelut (Sixsmith ja Sixs-mith 2008, s.226). Usein palvelutaloon muute aessa avun tarve on kasvanut ja erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia alkaa ilmetä. Tällöin monet vanhukset alkavat vetäytyä sosiaalisista suhteista ja kokevat mene ävänsä osan iden
stään (Reidl, Mantovan ja Them 2013, s.1). Myös Evans (2003, s.544) korostaa yksilön mahdollisuu a valvoa ja säädellä omaa ympäristöään. Suuret rakennus-massat, pitkät käytävät, pienten oleske-lu lojen ja lojen läpinäkyvyyden puute heikentävät valvonnan mahdollisuu a (Evans 2003).
Viihtyvyyteen loissa vaiku aa se, kuinka henkilö pystyy vaiku amaan omaan ympäristöönsä. Pirhonen ja Pie lä (2016) ovat tutkineet vanhusten suhde a ympäristöönsä palveluasumisessa. He korostavat sitä, kuinka hyvin henkilön elämäntapa ja elinikäiset to umukset voidaan huomioida palveluasumisessa.
Pitäisikin poh a sitä, kuinka palveluasu-minen muokkautuu asukkaan mukaan, eikä kuinka henkilö sopeutuu palveluasu-misen normeihin. Pirhonen ja Pie lä (2015) esi elevät ar kkelissaan
n asukkaan ja laitoksen