• Ei tuloksia

Koskenkorvan Siroset · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Koskenkorvan Siroset · DIGI"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Koskenkorvan Siroset

Osa Koskenkorvan Sirosisa, Tuomo, Kaarina, Kerttu ja Elias.

oskenkorvan rakensivat Elias ja Kerttu Sironen v.1931. Pula-aika pahim­

min haittasi rakennus­

työtä, mutta Elias sai osan valmiiksi ja päästiin muuttamaan. Samaan ai­

kaan valmistui navetta ja Juholan m aalle savusauna. Aluksi oli yksi lehmä. Elias nikkaroi huonekalut, saavit, sukset ja oli välillä veiston- opettajana Koivuharjun koululla.

Hän leikkasi kylän miesten hiukset.

K oskenkorvassa pidettiin pientä kauppaa, jossa myytiin limsaa, tu­

pakkaa ym. Lisäksi Elias oli osak­

kaana Koskiin veljesten Vilhon ja Uunon kanssa kylän "sähkölaitok­

sessa", joka koskivoimalla toi en­

simmäiset sähkövalot kylälle.

Kerttu, o.s. Lehtonen, oli moni­

puolinen ompelija ja kutoja. Hän valmisti langat alusta alkaen villois­

ta ja pellavista, kutoi ne sukiksi ja kankaiksi sekä ompeli perheelle vaatteita. Naisväki hoiti "m aatilan"

työt ja auttoi naapureita kiireisempi- nä aikoina. Miesväki, lähinnä Elias ja Tuomo, hankkivat tukkisavotoilla

"suuret setelit" perheen elantoon.

Silloin parturoitiin Pappilan met­

siä, Härkämäen rinteet ja pienempiä laikkuja sieltä täältä.

Eliaksen ja Kertun perheeseen syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Jo var­

haisesta lapsuudesta asti he olivat elantoa hankkimassa: oltiin paime­

nessa, ottosia keräämässä, ja syksyi­

sin marjastamassa. Varsin nuorena (erikoisluvalla) vanhin pojista, Tuo­

mo, pestattiin uittomieheksi isänsä Eliaksen rinnalle Kouheroisen kos­

ken uitto-osuudelle. Tuomo koulut­

tautui poliisiksi. Viimeiset 22 vuotta hän toimi kuulustelijana ja välillä ko­

misarion sijaisena. Hän siirtyi eläk­

keelle ylikonstaapelina 1988.

Lapsuuden muistoja

Vanha pituusmitta, stadion (runsas 200m) erotti Koskenkorvan ja Myl­

lyniemen toisistaan, mutta samalla välimaastosta muodostui se "stadi­

on", jossa me sankarit koimme on-

nenhetkemme. Vankka kivisiltä yh­

disti perheet, joissa oli lapsia paljon ja samanikäisiä tyttöjä ja poikia. Isät olivat serkuksia ja äideillä paljon yhteisiä asioita jo lapsuudesta asti.

Vain kouluaikana me lapset olimme erossa. Meidän porukka asui Hel­

singissä.

Kesän tullessa alkoi Kouheroi­

sen sillan ympäristössä kuhina ja se ei johtunut kaloista tai tulvivista kosken kuohuista, vaan siitä, että p aikallinen nuorisoplutoona sai vahvistukseksi puolitusinaa kau- punkisissejä Myllyniemelle. Joukon ahkerim m at olivat lähitaloista ja torpista. Leikit ja ilonpito oli usein räiskyvää ja rajua. Joukossa pääasi­

assa Siroset, Rantalat, Tarvaiset, Kantalaiset, Koskiset ja Kauppalat.

Tyttöjä ja poikia oli vaihtelevin ko­

koonpanoin. Iän lisääntyessä kuvi­

ot muuttuivat.

Osa meistä siirtyi välillä urheile­

maan. Maantien pätkää Anttilan ja Tienhaaran välillä on kuljettu pal­

jon, eikä vain isäntäveljesten Elias Sirosen ja Taneli Sirosen toimesta.

Lajeja oli monta, mutta maantie- juoksua harrastettiin eniten. Tätä maantien pätkää tahkottiin kesästä kesään ja ennätyksiä kirjattiin eri matkoilla. Tilastot ovat hävinneet, mutta tiedämme, että Martti Vaini­

on porukat ovat meiltä ennätykset riistäneet.

Tuomo Sironen oli yksi meistä viikareista

Tuomo oli "työssä kiinni" pienestä pitäen. Kulki erämaita ansojaan viri- telien. Saaliiksi hän sai jäniksiä, lin­

tuja, piisam ia ja järvistä kaloja.

A seen saatuaan hänestä kehittyi tarkkasilmäinen metsästäjä. Näillä metsäretkillä pitkänhuiskeasta Tuo­

mosta kehittyi vahva, sitkeä ja sisu­

kas hiihtäjä tuleviin koitoksiin.

M aakuntaviestissä Saarijärven Pullistuksen joukkueessa tuli m es­

taruus. Porukassa oli muiden m uka­

na Tapperin veljekset. Pahimm an vastuksen tarjosi Jämsänkosken Il­

ves, joka vilisi Olympiakisoihin va­

littuja hiihtäjiä mm. Veini Kontinen ja Urpo Korhonen.

Paperiyhtiöiden viestikilvassa tuli voitto Valkeakosken joukkuees­

sa. Ryhmässä oli m ukana talven parhaimmistoa. Tuomo oli vertais- tensa joukossa Juuso VValdenin hel­

lässä hoivassa.

H eijostenm äellä pidettiin m o­

nenlaisia juhlia ja tietysti kinkereitä eri taloissa. Jossain kävi myös ujo- noloinen Tuomo Sironen ja sai hou­

kuteltua yhtä ujon Eevan pyöränsä tangolle. Siitä vauhdilla mäet alas ja Koskiin pihassa erottiin. Myöhem­

min vielä saatolle "suhm uraan" asti.

Eivät ne olleet ensitapaamisia, sillä Koivuharjun koululla istuttiin sa-

60

(2)

Leppämäen rappusilla Edessä isä Tuomo Sironen ja pojat Tapio, Erkki ja Timo, vas.

Heikki Kauppala ja pojat Jukka ja Pekka, mummu Liisi, Ulla Heikin tytär, äiti Eeva ja Liisin miniä, Vieno, Erkin vaimo, sylissä Keijo. Takana seisoo Antti Tarvainen, nykyinen isäntä.

massa pulpetissa ja ainekirjoitus oli sanasta sanaan sama. Tuomolla oli nyt rinnallaan Leppämäen korvesta kaapattu karhunkaatajasukua ole­

va, samalla ujo ja eloisa Eeva. Eeva vaan ei tiennyt seurustelevansa vaikka nimi oli ollut jo kauan erään uittomiehen keksinvarressa ja sydä­

messä.

Vaimo Eeva suoritti omat kovat osuutensa. Oma ura, huusholli, nel­

jä lasta: tytär ja kolme poikaa.

Loppujen lopuksi

Olen heikkonäköinen ja kuulokin on huono, mutta ajatukset laukkaa- vat. Voin silmissäni nähdä ja kuvi­

tella pappojen Eliaksen ja Vihtorin keskustelem assa Leppäm äen suu­

ren kuusen juurella: "Onhan tämä kuusi ollut hyvä ja tilava suoja kä­

ryille ja muille vempeleille, mutta mahtaako tuo Tuomon Tapio selit­

tää tällaisen kuusen geenit ja kasvu­

vaiheet". Toinen jatkaa: "m ahdolli­

sesti, kun tuo puu on näkyvissä ja varsin tuttu, mutta etruskit, kuka heistä selvän ottaa. Pienillä lusikoil­

la ja sutiloilla maata kaivetaan ja ne kirjoituksetkin ovat kuulemma ai­

van tolkuttomia. Pitäisiköhän lähet­

tää tuo Leppä-Jussin suokuokka ja Liisin uuniluuta jotta hommat edis­

tyisivät joutuisam m in". "Ootellaan,

ootellaan..., annetaan poikien sel­

vittää", toinen vastaa.

Tähän päättyy tämä kirjoitus ja pistän tikulla silmään ja muistelen aikaa kauan sitten. Kirm ailim m e mäkiä ylös ja alas, kävimme naapu­

rin hernepellossa, söimme mansikat

ja mesimarjat rinteiltä ja kolistelim­

me keluvenettä ongelle lähtiessän- ne. Thyi kala onkeeseen ja kiitokset onnen ja ilon hetkistä kaikille jotka mukana olivat.

Heikki Kauppala

Koskenkorvan savusaunan lämmityksessä Kerttu ja miniä, Kaukon vaimo, Vivan

Koskenkorvan pihassa: aikuiset vas. Elma Koskinen, Johan­

na (Hanna) Sironen, Lyyli Lehtonen, Kerttu Sironen, sylissä Kauko ja vieressä Antero Lehtonen. Keskellä Tuomo ja Lilja, edessä Pekka ja Hannu, kaikki Sirosia (Lyyli varmaan lyp­

syllä kun ei ole tässäkään kuvassa).

61

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Samaan aikaan Lönnrot, joka ei ollut löytänyt todella pitkää eeposformaattia tapaamiltaan laulajilta, viehättyi pohtimaan - taaskin kenttähavaintojen inspiroimana-

Kerttu kertoo, että viime kuun vuokra on jäänyt jostakin selittämättömästä syystä maksamatta, miksi hän epätoivoisena ottaa yhteyttä pankkiin.. Kerttu toteaa, että on

Vaikka Elias itse korosti alusta lähtien käyttävänsä sivilisaation käsitettä arvoneutraalisti, Schwerhoffin mukaan teoria ja käytäntö eivät Eliaksen tutkimuksessa

taaksepäin, niin silloin lähti niin kuin sivuttain tulemaan ja tuli siihen laituriin niin nätisti, että ei kolauksen kolausta ollut.. Siinä meillä pikkupojilla oli kiire,

Anttilan toimittamassa Lönnrotin elämäk, erran tom sessa osass, a, on seur raava ke•rtomu,s hänen käynnistään Kajaanissa kesä.kuu.llai 1881.. Vii- meksii ma:inHuUa

V ilkaisin vaim on suuntaan ajatellen m ielessäni että siitä ketusta se tulisi taas uusi riesa perheen em ännälle, m utta kun huom asin että sillä ta ­ holla jo

1852 synty- nyt Maria sekä Etelä-Suomeen muuton jälkeen syntyneet Ida (s. Myös sukulaisten lapsia asui Lönnro- tien kodissa. Elias Lönnrot kirjoitti ystävälleen Antero

lään Lyyli ja Lilja , takana Elias ja Kerttu Sironen, sylissä Kaarina Sironen, Emil Lehtonen ja pojat Vilho, Uuno, Pauli, Raso Koskinen ja Frans Lehtonen (kaatui