Valapaton viiva
o
Valapaton viiva vaaleana juovana kuvan keskellä.
Pieni kuva: Oikealla Valapaton viiva, vasemmalla vuoden 1898 tulvan korkeutta osoittava viiva.
S u o m i kuului sata vuotta sitten a u to n o m ise n a suuriruhtinaskuntana V enäjän valtakuntaan. V u o si 1899 o li ta p a h tu m a r ik a s ta a ik a a m a a m m e h istoria ssa . S illo in ju lk a is tiin h e l
m ik uu n m an ifesti, jo s t a alkoivat ns.
rou tavu odet. Tästä asiakirjasta ja sen a ih e u t t a m is t a r e a k t i o is t a k e r t o o T o p e liu k s e n M a a m m e k irja seu raa- v a a :” K eisari A lek san teri III kuoltua V e n ä jä n k e is a r ik s i e li tsa a rik si ja sam alla S u om en suuriruhtinaaksi tuli hänen vanhin p oik a n sa , 2 6 -v u otia s N ik ola i. E deltäjiensä tapaan hän antoi ju h la llis e n v a k u u tu k sen , jo s s a hän lu p a si k u n n ioitta a m a a m m e p e ru s
tu slakeja j a hallita m aatam m e n iiden m ukaan k otim a isten m iesten avulla.
S illo in sanottiin, että nuori keisari o li o ik e u d e n tu n t o in e n j a m a te liv a t ja k u m a rte liv a t tu o n k o r k e a n h erra n ed essä.”
N ä in k e r to o siis ajan tapah tu m ista M a a m m ek irja j a kuvaus vastaa var-
Satavuotias merkki Saraakalliossa hakattiin
vuonna, jolloin Venäjän keisari söi sanansa ja Suomessa oli ennätystulva.
m a a n k in h y v in s it ä , m itä k a n s a ajatteli. Lainaan sam aa teosta e d e l
le e n :” N äitä ja muita sam antapaisia m ä ä rä yk siä vastaan, j o i l l a S u o m e n lakeja tallattiin maahan, nousi ylein en su u ttu m u s. S e lv im m in tu li t y y t y m ä ttöm yys esille san om aleh dissä, ja siitä seurasi, että sanom alehti toisensa jä l k e e n sai s a k k o ja tai k ie lle tt iin ilm e sty m ä stä . M y ö s k o k o o n t u m is va p a u tta r a jo ite tt iin , ja y k s it y is iä la in ku u lia isia kan salaisia ja kansan lu o tta m u sm ie h iä v a n g ittiin ja kar
k o t e t t iin u lk o m a ille tai V e n ä jä lle . K e is a r i o l i j o h e lm ik u u s s a 1 8 9 9
antanut julistuskirjan, jo lla laittom asti o li supistettu S u o m e n k a n sa n e d u s
kunnan oikeuksia. Vastaukseksi tähän p ä ä te ttiin lä h e ttä ä k e is a r ille s u o m a la is te n m ie s te n j a n a iste n a lle k irjoitta m a k irjelm ä , jo s s a a n ottiin m ainitun ju listu sk irjan ku m oam ista.
P itk in k o k o m aata le v ite ttiin tätä k ir je lm ä ä , ns. ” su u rta a d r e s s ia ” , luettavaksi ja allekirjoitettavaksi , ja y li p u o li m iljo o n a a kansalaista pani siih en n im en sä . L u u ltiin k irje lm ä n jo u tu v a n p e r ille , j o s su u ri jo u k k o kansan valitsem ia, k o k o m aatam m e edu stavia a sia m ieh iä v e is i sen P ie tariin. N äin saatiin m aaliskuussa 1899 t o i m e e n ” su u ri lä h e t y s t ö ” , m u tta tu r h a a n tä m ä lä h e s v i i d e n s a d a n m ieh en jo u k k o pyrk i suuriruhtinaan p u h e ille . T sa a ri to im itti m in is te r i- valtiosihteerin kautta sen vastauksen, että edustajat saivat rauhassa palata k o tiin sa ja ” ettei hän o llu t h e ih in suuttunut” !” .
L aukaan edu stajan a su u ressa lä h e
ty s tö s s ä o li K a n to la n ta lo n isän tä A a tu K an tola. M u ita k e sk isu om a la i
sia olivat m m . talollin en M atti M a k k o n e n H ankasalm elta, kauppias Juho Sorsa Jyväskylästä, ta lollin en A d o l f H alinen Jyväskylän m aalaiskunnasta, a g r o n o m i E m il K r o o k K arstu lasta, ta lo llin e n Juho A m p ia la K euruulta, t a lo llin e n J o o n a s S a lm e la K o r p i - la h d e lta , k a u p p ia s E m il J ä r v in e n P e tä jä v e d e ltä , k a n s a la in e n A r th u r K o s k e lin S aarijärveltä ja ta lollin e n A u g . P ok ela U uraisilta.
P e tty n e e n ä p a la s i su u ri lä h e ty s t ö k otim a a h a n , mutta kansan silm issä keisari N ik o la i oli m enettänyt lo p u l
lisesti k aik en ku nn ioitu k sen, hänestä tu li v a la p a t t o , v a la n s a r ik k o n u t hallitsija.
L ä h e t y s t ö n k o h te lu a k tiv o i m y ö s s u o m e n m ie lis iä ta ite ilijo ita p ro te s - teihin. V u o n n a 1 899 Jean S ib e liu s sä v e lsi k o lm e isä n m a a llise e n k ä y t
t ö ö n v ä lit t ö m ä s t i tu llu tta te o s t a . E nsim m äinen näistä o li A teenalaisten laulu, jo n k a hän o li säveltänyt V ik to r R y d b e r g in D e k s ip p o s -r u n o e lm a a n . R y d b e rg in sanat:” K au n is o n k u olla , kun urhona kaadut, taistellen puolesta m a a s, p u o le s ta h e im o s ik in ” o liv a t o m ia a n tu o llo is e s s a tila n te e ssa in n o s ta m a a n m ie liä . T o in e n la u lu - s ä v e ll y s o l i Z a c h r i s T o p e liu k s e n ru n o o n Jäänlähtö O u lu joesta , jo k a oli a lu n p e rin k ir jo ite ttu k u n n ia n o s o i
tukseksi A leksan teri 11:lle. Sitä o n p i
detty Finlandia-hym nin alkum uotona.
F in lan dian n im en sä v e lly s sai k u i
t e n k in v a s ta s e u r a a v a n a v u o n n a Pariisin m aailm an n äyttelyn m u siik in y h te y d e ssä . S ib e liu s o li h y v in t ie toin en F inlandiansa vaikuttavuudesta j a m e r k ity k s e s tä . V ä h it e lle n F in - la n d ia s t a o n tu llu t lä h e s t o i n e n k a n s a llis la u lu , jo n k a a lk u p e r ä o n y le is e s s ä k a tsa n n o ssa h ä m ä rty n y t, m utta jo k a o n jään yt eläm ään tunteita herkästi koskettavana j a ju h la llisen a sävelteoksena.
V u on n a 1899 valm istu i m y ö s so rto - kausien tunnetuin s y m b o lin e n ku va- taid eteos , taiteilija E etu Iston m a a laam a H y ö k k ä y s , jo k a kuvaa h y v in h e lm ik u u n m a n ife s tin a ih eu tta m ia t u n n e lm ia . S iin ä V e n ä jä n k o t k a ahdistaa m yrsk yävän m eren rannalla s e is o v a a la k ik irja sta k iin n ip itä v ä ä S u o m i-n eito a .
M utta mitä tällä kaikella o n tekem istä Saraakallion m erk k ien kanssa, ajat- te le e varm aan lukija. T ässä selitys.
A siak irjat kertovat,että talvi 1 8 9 8 -9 9 o li p o ik k e u k s e llis e n k y lm ä j a ru n - sa slu m in e n .N iin p ä kun suuri lä h e tystö palasi ju n a lla k otiin Pietarista, ju n a ju u ttu i k in ok siin U u d e n k y lä n ja V illä h te e n v ä lillä K a n n a k sella . L u m ien sulettua m y ö h e m m in jä rv ie n v ed et olivat kesällä p o ik k e u k sellise n korkealla. T ä llö in m o n e t eri p u ole lla
Tällainen valapaton viiva hakattiin siis myös Saraakallioon, jossa se on
tänäkin päivänä vielä selvästi havaittavissa
vaikkakin osittain jäkälän peittäm änä.
S u o m e a hak kasivat ra n ta k a llio ih in vaak asu oran v iiv a n m erk ik si tu lv a v e d e n pin n an m a k sim ik ork eu d esta . M erkit tehtiin luultavasti m y öh em m in sy k sy llä tulvan j o laskettua tai seu raavana talvena jä ä n päältä. T äm ä o n m a h d o llis ta jä lk ik ä t e e n sik s i, että rantakiviin ja -k a llio ih in jä ä tulvan korkeudesta kertova vaakaviiva, jo k a s ä ily y n ä k y v issä useita k u uk au sia.
Näitä m erkkejä alettiin kutsua m y ö h e m m in v a la p a t o n e li v a la r ik o n v iiv o ik si m u istona vu od esta , jo llo in o li en n ä tystu lva ja V en ä jä n keisari rik k oi valansa.
T ä lla in e n v a la p a to n v iiv a hakattiin siis m y ö s S a raak allioon , jo s s a se o n tä n ä k in p ä iv ä n ä v ie lä s e lv ä sti h a vaittavissa vaik k ak in osittain jäk älän peittäm änä.
M erk in teki tunnettu kansanparantaja ja tietäjä K u u valon Jussi (1 8 3 4 -1 9 2 2 ), jo k a o li j o v u otta a ik a isem m in m er
k in n y t sa m a a n p a ik k a a n s il lo i s e n tavallista suurem m an tu lvakorkeu den j a v a ru sta n u t se n v u o s il u v u ll a j a n im ik irjaim illaan (J V = Juho V a lo n e n ). S a r a a k a llio n k ä r je n k a l l i o - seinässä o n siis itseasiassa kaksikin v u o s ilu v u lla varustettua tu lv a v ed en k ork eu sm erk in töä , v u o silta 1898 ja 1 8 9 9 . N e o v a t a iv a n lä h e k k ä in j a niistä y le m p i, valapaton v iiv a , karke
asti a r v io itu n a re ilu t k a k s i m etriä n y k y is tä v e d e n p in t a a (m a a lis k u u
1999) ylem pän ä.
K eisa ri N ik o la in suurta lä h e ty stö ä kohtaan osoitta m a ty ly y s lisäsi s u o m a la isten in toa irtautua V enäjästä.
T äm ä on nistu ikin 6 .1 2 .1 9 1 7 , jo llo in S u om i julistautui itsenäiseksi. K e n r a a lik u v e r n ö ö r i B o b r ik o v k o h ta s i m a tk a n s a p ä ä n v u o n n a 1 9 0 4 k u n E u g e n S ch a u m a n a m p u i hänet se- naatinlinnan p o rta ik o ss a j a keisari N ik ola i ja hänen perheensä murhattiin traagisissa olosu h teissa Uralilla 1918.
V iim e in e n n ä y tös tässä tra ged ia ssa näyteltiin pari vu otta sitten kun k o k o m a a ilm a t e l e v i s i o n v ä l i t y k s e l l ä saattoi seu rata tsa a rip e rh e e n jä ä n n östen m atkaa haudan le p o o n P ie tariin, jo s s a useat m uutkin R om a n ovit ovat saaneet v iim e ise n lep osijan sa.
Lähteitä:
Kivikäs Pekka: Saraakallio. Jyväskylä 1989 Tommila Päiviö: Suuri adressi. Juva 1999 Topelius Zachris: Maamme kirja. 44.painos 1941
Zetterberg Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen. Porvoo 1987.
A tso Kena
Kotiseutulehti
