178
AIKUISKASVATUS 2/99 K I R J A - A R V I O I T AÄskettäin suomennetussa kirjassaan Mediakulttuuri
(Vastapaino, 1998) Doug Kellner kertoo suosikkimääri- telmänsä postmodernista yh- teiskunnasta löytyvän Marxin ja Engelsin Kommunistisesta manifestista, siis kauan ennen puolivillaisten postmoderni yhteiskunta -jaaritusten: Jat- kuvat mullistukset tuotannos- sa, kaikkien yhteiskunnallis- ten olojen alituinen järkkymi- nen, ikuinen epävarmuus ja liike erottavat porvariston aikakauden kaikista muista.
Kaikki tiukkaan piintyneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja näkemykset ha- joavat, kaikki vasta muodos- tuneet vanhenevat ehtimättä luutua. Kaikki säätyperäinen ja pysyväinen haihtuu utuna ilmaan, kaikki pyhä häväis- tään, ja ihmisten on lopulta pakko katsoa elämäntilannet- taan ja keskinäisiä suhteitaan ilman harhakuvia. Kommu- nistisen manifestin julkaise- misesta tuli viime vuonna (1998) kuluneeksi 150 vuot- ta. Kirjoitusta juhlistettiin maailmalla teoksen uusin pai-
KUN KAIKKI PYSYVÄINEN HAIHTUU ILMAAN
Marx, Karl & Engels, Friedrich, Kommunisti- nen manifesti.
Suomentaneet Juha Koivisto, Markku Mäki ja Timo Uusitupa. Jy- väskylä, Vastapaino, 1 9 9 8 .
noksin, uusin käännöksin, joukkotiedotusvälineissä ja yhteiskuntatieteellisen alan arvostetuissa aikakausjulkai- suissa. Tähän juhlintaan ja muistamiseen perustuu myös uuden suomennoksen julkai- seminen. Uuden suomennok- sen esipuheessa suosiotaan Suomessakin kasvattava histo- rioitsija Eric Hobsbawm arvi- oi Kommunistisen manifestin olevan mitä todennäköisim- min vaikutusvaltaisin yksittäi- nen poliittinen kirjoitus, joka on kirjoitettu Ranskan vallan- kumouksen Ihmisoikeuksien julistuksen jälkeen.
Tekstissä ei säästellä sanoja. Siinä otetaan kantaa yhteiskunnallisiin vääryyksiin sellaisilla sanoituksilla, että Kerkko Koskisellakin olisi paljon opittavaa, mikäli vielä kiinnostaisi. Yksityisomistuk- sesta (mutta eiks se olekaan mulle tarkoitettu juttu?): Te kauhistelette sitä, että me tahdomme lakkauttaa yksi- tyisomistuksen. Mutta teidän nykyisessä yhteiskunnassanne on sen jäsenten yhdeksältä kymmenesosalta yksityisomai- suus poistettu.) Työ (tuttu sana): Porvarillisessa yhteis- kunnassa elävä työ on vain keino lisätä kasaantunutta työtä. Kommunistisessa yh- teiskunnassa on kasaantunut työ vain keino työläisten elämän avartamiseksi, rikastut- tamiseksi ja edistämiseksi.
Sivistys (pelkkää porvarin hapatustako?): Sivistys, jonka
menettämistä porvari valittaa, on tavattoman suurelle enem- mistölle sivistymistä koneeksi.
Perhe (tässä vaiheessa tulee sitten jo kansalaisen pahas- tua): Mihin perustuu nykyi- nen porvarillinen perhe? Pää- omaan, yksityiseen omistami- seen. Täysin kehittyneenä se on olemassa vain porvaristol- le, mutta sillä on täydennyk- senään proletariaatin pakolli- nen perheettömyys ja julki- nen prostituutio. Isänmaa (mutta hei, eihän se näin mennyt): Kommunisteja on edelleen moitittu siitä, että he tahtovat lakkauttaa isän- maan ja kansallisuuden. Työ- läisillä ei ole isänmaata. Heiltä ei voida ottaa sitä, mitä heillä ei ole. (Vaan näinhän siinä kävi.) Kansallinen eristynei- syys ja kansalliset vastakohtai- suudet häviävät yhä laajem- min jo porvariston kehittyes- sä, kauppavapauden, maail- manmarkkinoiden sekä teolli- sen tuotannon ja sitä vastaavi- en elinehtojen yhdenmukai- suuden myötä. Kaikkien maiden _________, verkos- toitukaa!
Aikuiskasvatuksen historiaan ja elävään teoriaan Marxin ja Engelsin klassikko- tekstin liittää ainakin kaksi seikkaa. Ensinnäkin maamme aikuiskasvatuksen yksi tärkeä juuri on työväenliikkeen or- ganisoima sivistystyö, työväen omaehtoinen sivistystyö. Tä- män ohjelman taustalta löytyy marxilaisia aatteita (luonnolli-
AIKUISKASVATUS 2/99
179
sesti monilla eriskummallisil- lakin tavoilla tulkittuina).
Toinen tunnettu liittymäkoh- ta on Urpo Harvan ajattelu.
Harvaahan pidetään yleisesti loistavana Marx-tuntijana, jonka säkenöivyys perustui analyysin puhtaaseen, kriitti- seen tendenssiin. Asia käy selkeästi ilmi taannoisesta Harvan elämäntyötä kartoitta- neesta kokoelmasta Urpo Harva - filosofi, kasvattaja, keskustelija (Taju, 1997), jonka Reijo Wilenius arvio tässä lehdessä (1/98). Tuossa kirjassa Heikki Mäki-Kulmalan aikalaistodistus kertoo ilmas- tosta, jossa Harva Marxistaan kirjoitti: Suomalaisessa tutki-
mus- ja keskusteluperinteessä olivat kommunistit, sosiaali- demokraatit kuten myös ns.
porvaritkin liikuttavan yksi- mielisiä siitä, että Marx oli tiedemies, joka oli esittänyt joukon hypoteeseja, jotka rautaisella välttämättömyydellä ohjaavat historian ja ihmisen kulkua. Vasemmistolaisten mielestä nuo hypoteesit oli- vat tosia (oikeistolaisten mie- lestä taas epätosia). Oltiin niin myötä- tai vastasukaan, ettei sukimisen ja Marxin väliin mahtunut yhtä analyyt- tista tulkintaa.
Onneksi jo mahtuu.
Kommunistinen manifesti on
kannattavaa luettavaa, se lisää lukijansa sivistyksellistä pää- omaa. Aikana, jolloin pommit repivät Jugoslaviaa muistutta- en Balkanin kirouksesta Eu- roopan yllä, kun kaikki pysy- väinen näyttää haihtuvan utuna ilmaan, kaikki pyhä joutuvan häväistykseen, mei- dän olisi Marxin mukaan us- kallettava katsoa valistuksen hengessä elämän-
tilannettamme ja keskinäisiä suhteitamme ilman harha- kuvia, jos vain harhailevina ja epävalmiina kykenisimme siihen.
Juha Suoranta
