Yhteistyössä:
Tulvariskien alustava arviointi
Tenojoen vesistöalueella
Sisällysluettelo
1 Taustaa ...3
2 Vesistön kuvaus ...5
2.1 Hydrologia ...6
2.2 Asutus ja maankäyttö ... 11
2.3 Kaavoitus ... 13
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö ... 14
2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö ... 16
3 Historiallinen tulvatieto ... 18
3.1 Toteutuneet tulvat ... 18
3.2 Jääpatotulvat ... 19
3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa ... 21
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 22
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 22
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 23
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä ... 25
5.1 Suomi ... 25
5.2 Norja ... 26
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 27
6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset ... 27
6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 27
6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille ... 28
6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle ... 29
6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 30
7 Tarkastelussa esille nousseet alueet ... 31
8 Lähteet ... 33
9 Liitteet ... 35
Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Tiivistelmä, inarinsaame Liite 3. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 4. Tiivistelmä, pohjoissaame
1 Taustaa
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingolli- sia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvaris- kien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitte- luun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vä- hentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toi- meenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Eurooppa 2007).
Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialu- eiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen.
Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi ai- heutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015).
Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä.
Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm.
seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuun- nitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitel- mat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue.
Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenran- nikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liiken- ne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehit- tymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalo- usministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.
Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvaris- kien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskey- tyminen
4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle
Norja ei kuulu EU-maihin, mutta se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA) Euroopan vapaakauppa- liiton (EFTA) kautta. EU:n tulvadirektiivi tullaan toimeenpanemaan myös Norjassa samalla aikataululla EU maiden kanssa. Toistaiseksi tulvadirektiivin toimeenpaneva laki kuitenkin puuttuu Norjasta. Norjan öljy- ja energiaministeriö on tulvadirektiivistä vastaava valtionviranomainen. NVE (Norwegian Water
Resources and Energy Directorate) on öljy- ja energiaministeriön alainen virasto. NVE on vastuussa energia- ja vesiresurssien hallinnoinnista mantereella. (Ministry of petroleum and energy 2010). NVE on myös vastuussa tulvadirektiivin toimeenpanosta käytännössä Norjassa.
2 Vesistön kuvaus
Tenon vesistöalue sijaitsee Suomen puolella Lapin maakunnan pohjoisosassa ja Norjan puolella Finnmarkin läänin keskiosassa (Kuva 1). Suomessa Teno on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta ja Norjassa osa Finnmarkin vesienhoitoaluetta. Suomen alue jakaantuu pääosin Utsjoen ja osittain myös Inarin kunnan alueille. Norjassa alue sijoittuu Koutokeinon, Kaarasjoen ja Tanan kuntien alueille. Joki muodostaa yhdessä latvajokensa Inarijoen kanssa 288 km:n matkalla osan Suomen ja Norjan välisestä rajasta. Vesistö virtaa etelästä pohjoiseen, ja varsinainen Tenojoki alkaa Suomen puolelta Inarijoen ja Kaarasjoen yhtymäkohdasta Karigasniemen kylän alapuolelta. Joki laskee Tenovuonoon ja viimeiset 50 km se virtaa Norjan puolella. Tenojoen vesistöalue (Suomessa nro 68 ja Norjassa nro 234) on kokonaisuudessaan laajuudeltaan 16 386 km2, josta 31 % on Suomes- sa ja 69 % Norjassa ja sen järvisyysprosentti on 3,1.
Karigasniemen ja valtakunnanrajan välillä Tenojoessa on putousta 109 metriä ja valtakunnanrajalta Jäämereen 15 metriä. Jokea pidetään eräänä Euroopan merkittävimmistä vaelluskalajoista. Joki on sivuvesistöineen luonnontilassa. (Vesihallitus 1980)
Kuva 1. Tenojoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat
Tenojokeen virtaa 15 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Liitteen 1 taulukko 1). Lisäksi alu- eella on 27 sivujoen sivujokea ja edelleen yhdeksän niihin virtaavaa jokea, joiden kaikkien valuma- alueen pinta-ala on yli 100 km2. (Kuva 2) Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Tenojoki, Inarijoki, Utsjoki, Pulmankijoki, Vetsijoki ja Kevojoki Suomen puolella ja Karasjohka, Valljohka, Gåssjohka ja Masjohka Norjan puolella. Tenojoen pääuoman kokonaispudotuskorkeus on 380 m ja sen suurimmat kosket ovat Outakoski, Yläköngäs ja Alaköngäs.
Suomen puolella vesistöaluetta on 50 järveä ja Norjan puolella 131 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 hehtaaria. Suurimmat järvet ovat Jiesjavri, Iddajavri, Pulmankijärvi, Vetsijärvi, Vuogojavri, Tuolbajavri, Stuorrajavri, Mierasjärvi ja Mantojärvi (Liitteen 1 taulukko 2). Jiesjavri (68 km2) on Finnmarkin läänin suurin järvi ja on huomattavasti muita vesistöalueen järviä suurempi. Suurin osa järvistä on pieniä alle 1 km2 suuruisia järviä. Tenojoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä jokia tai järviä.
Kuva 2. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet
2.1 Hydrologia
Tenojoen vesistöalue (68) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (Suomalainen vesistöjakojärjestel- mä) (Taulukko 1 ja Kuva 3), joista kukin jakaantuu 6-9 osavaluma-alueeseen. Norjassa käytetään Suomen valuma-aluejakojärjestelmästä poikkeavaa järjestelmää. Norjan puolella Tenon vesistöaluee- seen (nro 234) kuuluu lisäksi alueita, jotka virtaavat suoraan mereen. Norjan järjestelmän mukaan Tenon vesistöalue on jaettu kahdeksaan osavaluma-alueeseen (234.1-234.8), jotka virtaavat Teno-
Taulukko 1. Osavaluma-alueiden pinta-alat ja järvisyysprosentit (Ekholm 1993)
No Nimi Alaraja F
[km2] L [%]
Fala
[km2]
Lala
[%]
68 Tana watershed Pulmankijoki (ml) 14 890,80 3,1 14 890,80 3,1 68.01 Tana lower part Pulmankijoki (ml) 906,17 0,6 14890,8 3,1 68.02 Tana middle part Utsjoki (pl) (Q-998) 7 730,65 3,5 10 863,56 2,1 68.03 Inarijoen a Karasjåkka (pl) (Np) 1 875,12 0,1 3 132,91 0,9 68.04 Inarijoen – Kietsimäjoen va Vuobmaveäijohka (pl) 1 257,79 0,3 1 257,79 0,8
68.05 Pulmankijoen va Teno 754,32 3,9 754,32 3,9
68.06 Vetsijoen va Teno 701,97 6,8 701,97 6,8
68.07 Utsjoki lower part Teno 407,43 1,4 1664,78 2,6
68.08 Utsjoki upper part Kevojärvi 763,15 4,7 763,15 4,7
68.09 Kevojoen va Kevojärvi 494,2 0,5 494,2 0,5
* Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat (lukuun ottamatta Suomen rajalta mereen laskevaa osaa) ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla
Kuva 3. Tenon vesistöalueen valuma-aluejako.
Tenojoen vesistöalueella on käytössä viisi vedenkorkeuden ja kuusi virtaaman mittausasemaa (tau- lukko 3 ja 4 liitteessä 1, Kuva 6). Virtaamien ja vedenkorkeuksien keski- ja ääriarvot on laskettu ha- vaintojen aloituksesta vuoden 2009 loppuun. Suurimmat havaitut virtaamat 2735 m3/s Alakönkäällä ja 2099 m3/s Onnelansuvannossa ovat vuodelta 1968. Virtaama 2000 m3/s ylittyi viimeksi Alakönkäällä vuonna 2000. Huippuvirtaamat esiintyvät yleensä touko-kesäkuun vaihteessa (Kuva 4.). Korkein syys- virtaama, mikä aiheutui yhden päivän rankkasateesta, on havaittu elokuussa vuonna 1999. Virtaama aiheutti myös korkeimman koskaan mitatun syysvedenkorkeuden N43 + 66,18 m elokuussa (Kuva 5) Vesistöalueen laajuudesta johtuen hydrologiset tapahtumat ovat hitaita lukuun ottamatta jääpatojen aiheuttamia tulvia. (Pöyry 2006; Alaraudanjoki et al. 2001)
Kuva 4. Virtaaman vuotuinen vaihtelu keskimäärin Onnelansuvannossa (vuodet 1958-2009)
Seuraava kuva esittää vedenkorkeuden vuotuista vaihtelua Onnelansuvannossa. Korkein havaittu vedenkorkeus sekä Onnelansuvannossa, että Karigasniemellä on havaittu vuonna 1984. Marraskuun korkein vedenkorkeus (N43 + 66,27 m) on havaittu vuonna 1995 ja elokuun korkein vedenkorkeus (N43
+ 66,18) vuonna 1999.
0 500 1000 1500 2000 2500
1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu
Virtaama m3/s
Päivä
keskiarvo minimi maksimi
61 62 63 64 65 66 67 68 69
Vedenkorkeus N43 + m
keskiarvo minimi maksimi
Hydrologia on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa Tenojoen rantapenkkojen ja jokipohjan muuttumiseen. Te- nojoen virtaamat vaihtelevat paljon 12 kuukauden jakson aikana. Ilmasto on tärkein virtaamiin vaikut- tava tekijä. Tenon vesistöalueella ei ole mahdollisuuksia varastoida suuria tulvavirtaamia, sillä järviä ja suoalueita on vähän. Tulvat voivat tapahtua hyvinkin nopeasti pääuomassa, sillä valuntaa leikkaavia tekijöitä on vähän. Vesistön suurimmat virtaamat tapahtuvat luonnollisesti kevättulvien aikana lumen sulamisen ja sadannan kasvun seurauksena. Alhaisimmat virtaamat tapahtuvat talviaikaan sadannan tapahtuessa lumen muodossa. Tenojoelle tyypilliset vuosittaiset virtaamavaihtelut voivat aiheuttaa eroosiota, erityisesti alueilla, joissa maalaji on hiekkaa tai soraa. Tulvat voivat lisäksi huomattavasti edesauttaa eroosiota ja sedimentaatiota.
Tenojoen vesistöalueella sataa keskimäärin 400 mm vuodessa (Utsjoki, Patoniva; havaintojakso 1963- 1981).Heinä- ja elokuu ovat märimmät kuukaudet; maalis- ja huhtikuu puolestaan kuivimmat kuukau- det.
Kuva 6. Hydrologiset havaintoasemat Tenon vesistöalueella.
Teno-Inarijoen laakso on geologisesti jäätikkökulutuksen muotoilema, poikkileikkaukseltaan U- kirjaimen muotoinen ruuhilaakso. Joki virtaa monin paikoin 200-300 metriä ympäröivää tunturiylänköä alempana. Laaksoihin on muodostunut harjuja ja deltoja. Joki on aikojen kuluessa kasannut suuria
hiekkakerrostumia, joihin se on virratessaan kaivanut eri korkeustasoille hyvinä viljely- ja asuinsijoina toimivia jokiterasseja. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Vesistöalueen keskimääräinen korkeus on 333 m mpy ja noin 80 % alueesta on 200 ja 450 m mpy korkeuskäyrien välillä (Pettersson 2002). Korkein vuori alueella on Gaissaene ja sen korkein huippu Rasti Gaissa (1067 m mpyl) (Hoseth et al. 2004).
Vesistöalueen korkeussuhteet on esitetty kuvassa 7.
Tenojoki itsessään on dynaaminen jokivesistö, joka on melkein kokonaan koskematon ihmisen toimin- nasta. Jokiuoma voi liikkua huomattavastikin kaudesta kauteen. Tätä edesauttavat jokiuoman luonnol- liset eroosioprosessit, jotka muuttavat ja kaivertavat jokipenkereitä ajan kuluessa ja virtaaman muu- tokset. Rantapenkereet ja hiekkainen joen pohja ovat suuria sedimentin lähteitä, jotka erosioituvat ja kulkeutuvat alavirtaan muuttaen jokiuoman kulkureittiä.
Ympäristöhallinnon pohjavesialueaineiston mukaan Tenon vesistöalueen Suomen puoleisella osalla on yhteensä 109 pohjavesialuetta, joista kolme kuuluu luokkaan I, kaksi luokkaan II ja loput luokkaan III.
2.2 Asutus ja maankäyttö
Vesistöalue levittäytyy Inarin ja Utsjoen kuntien alueelle Suomen puolella (Kuva 8) ja Kautokeinon, Karasjoen ja Tanan kuntien alueelle Norjan puolella Vuoden 2009 lopussa noin 1300 henkilöä asui Tenojoen vesistöalueen Suomen puoleisella osalla ja 5900 ihmistä Norjan puoleisella osalla (RHR2009, NVE). Suomen puolen suurin asutuskeskittymä on Utsjoen kyllä. Norjassa suurimmat asutuskeskittymät ovat Tana, Karasjok ja Kautokeino. (Tenojoen monikäyttösuunnitelma 2006) Utsjoen kunnassa asutus on keskittynyt pääosin Utsjoen kirkonkylän asemakaava-alueelle, Suomen ja samalla koko EU:n pohjoisimman kylän Nuorgamin kylä-alueelle ja Karigasniemen kylä-alueelle. Li- säksi asutusta on tiheämmälti muutamassa muussa pienemmässä kylässä ja hajallaan pitkin Tenojo- en vartta. Inarin kunnan väestö on pääosin keskittynyt Ivalon ja Inarin taajamiin, jotka sijaitsevat Teno- joen vesistöalueen ulkopuolella. Inarin kunnasta vesistöalueella on vain muutama asukas Angelin kylässä ja Inarijokivarren haja-asutuksena. (Pohjois-Lapin maakuntakaava)
Yli 90 % vesistöalueen Suomen puolen pinta-alasta on metsämaata (Taulukko 2). Rakennetut alueet sijoittuvat pääosin Utsjoen kirkonkylään, Nuorgamiin ja Karigasniemen kylään (Kuva 9). Maatalous- alueita on hyvin vähän. Norjan puoleinen vesistöalueen osa eroaa paljon Suomen puoleisesta osasta, sillä norjan puolella vesistöalue on paljon vuoristoisempi (korkeudet 500 metristä mpy 1000 metriin mpy). Noin 40 % alueesta on vuoriston ja metsäalueen sekoitusta. Lisäksi Karasjoen keski- ja yläosis- sa on suuria avoimia suoalueita ja kosteikoita. Yhteensä Norjan puoleisesta vesistöalueesta on 10 % suoalueita.
Seuraavassa taulukossa ja kuvassa 9 on esitetty maankäyttö vesistöalueella CLC2000 (Corine Land Cover 2000)-maankäyttöaineiston mukaan Suomen puolella ja norjalaisen maankäyttömuotojen jaotte- lun mukaan Norjan puolella. CLC2000 aineisto kuvaa maankäyttöä vuonna 2000. Aineistoa tuotetta- essa on hyödynnetty satelliittikuvia ja olemassa olevia paikkatietoaineistoja maankäytöstä. Norjalaisilla ei ole sellaista CLC2000 aineistoa, jota voitaisiin tilastollisesti käyttää. Norjan maankäyttömuodoista on koottu CLC2000 vastaava maankäyttöaineisto visuaalisiin tarkoituksiin. (Solbjørg et al. 2010) Taulukko 2. Maankäyttö (CLC2000) Tenon vesistöalueella.
Maa Maankäyttö Pinta-ala
[ha] %
Suomi
Rakennetut alueet 1 404 0,27
Maatalousalueet 471 0,09
Metsät sekä avoimet kankaat ja kal-
liomaat 460 853 89,79
Kosteikot ja avoimet suot 32 590 6,35
Vesialueet 17 958 3,50
Suomen puoli yhteensä 513 276 100.00
Norja
Vesialueet 53 219 4,7
Metsät 552 022 49,2
Maatalousalueet 3 501 0,3
Suot 127 850 11,4
Vuoristot 310 682 27,7
Taajama-alueet 141 0,0
Jäätiköt 0 0,0
Norjan puoli yhteensä 1 111 235 100
Kuva 8. Yhdyskuntarakenne, Suomen puolen kunnat ja päätieverkosto Tenon vesistöalueella.
Kuva 9. Maankäyttö (CLC2000) Tenon vesistöalueella.
2.3 Kaavoitus
Maakuntakaavoitus
Pohjois-Lapin maakuntakaava on voimassa koko vesistöalueen Suomen puoleisella osalla (Kuva 10).
Maakuntakaava on vahvistettu 28.1.2008.
Yleiskaavoitus ja asemakaavoitus
Alueella on voimassa yksi osayleiskaava Nuorgamissa. Osayleiskaavat Utsjoelle ja Karigasniemelle ovat hallinto-oikeudessa vahvistettavana. Tulva/eroosiouhatut alueet on merkitty kaavakarttoihin. Pul- mankijärven alueella on oma yleiskaava. Tenojoen varrella on lisäksi muutama rantakaava. Alueen ainoa asemakaava on Utsjoen kirkonkylälle.
Norjan puolella on koko kunnan kattavat maankäyttösuunnitelmat Tanan, Karasjoen ja Kautokeinon kunnissa. Norjan puolella on ainakin neljä tarkempaa yleiskaava; Tana bru, Karasjoen keskusta, Grensen ja Bakiljoki (Alaraudanjoki et al. 2001).
Kuva 10. Kaavoitus Tenon vesistöalueella
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Suomen puolella vesistöalueella on 12 Natura2000 –aluetta, joista neljä kuuluu VPD:n suojelualuere- kisteriin. Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta. Pöyrisjärven erämaa-alueesta (FI 1300103) ja Lemmenjoen kansallispuistosta (FI 1300201) on Tenon vesistöalueella vain hyvin pienet alueet vesistöalueen reunoilla. Suojelualueet peittävät noin 70 % vesistöalueen Suomen puoleisesta pinta-alasta. (Taulukko 3 ja Kuva 11) Norjassa ei ole Natu- ra2000- luokitusta, mutta vastaavanlainen luokittelu on kehitteillä.
Taulukko 3. VPD Natura2000 alueet Tenon vesistöalueen Suomen puolella ja suojelualueet Norjan puolella
ID Nimi Tyyppi Suojelun peruste
FI1302001 Kevo SCI ja SPA Jokireitit, tunturijoet ja -purot. Lohi.
FI1302002 Kaldoaivin erämaa SCI ja SPA
Luontotyypit, mm. tunturijoet ja -purot ja jokireitit. Kalasto, mm. lohi. Uhanalainen laji.
FI1302003 Paistunturin erämaa SCI Jokireitit, tunturijoet ja -purot. lohi.
FI1302004 Pulmankijärvi SCI Tunturijoet ja -purot, lohi.
Norja Øvre Anarjohka Nasjonal-
park Nasjonalpark
Norja Ovdaldasvarri Naturreservat
Norja Harrelv Naturreservat
Norja Tanamunningen Naturreservat
Norja Oahcesaisuolo Naturreservat
Norja Gossjohka Naturreservat
Tässä raportissa huomioitavat kulttuuriympäristökohteet on merkitty seuraavaan kuvaan ja esitetty lukumääräisesti taulukossa 4. Vesistöalueelta on löydetty useita kiinteitä muinaisjäännöksiä Tenojoen ja Utsjoen rannoilta. Suomen puoleiselta osalta on löydetty noin 400 muinaisjäännöstä. Utsjoen kirkko on suojeltu ja alueen rakennettu kulttuuriympäristö 1993 (RKY1993) kohteet ovat: Angelin kylä, Manto- järvi, Lohisaaren vanhat kalamajat, Välimaan rakennusryhmä, Talvadaksen kylä, Utsjoen kulttuurimai- sema Mieraslompolo, Utsjoen postipolku ja Nivajoki-Alajalve –tie.
Uudessa, vuonna 2009 valmistuneessa, rakennettujen kulttuuriympäristökohteiden inventoinnissa RKY1993 kohteista pois ovat jääneet Angelin kylä ja Lohisaaren vanhat kalamajat. Muut RKY1993 kohteet ovat mukana uudessa inventoinnissa, lisäksi muutama uusi kohde (Strömstadin rauhan rajaki- vet ja muutama historiallinen poropaimentolaisuuteen liittyvä paikka) on lisätty.
Norjan puolella vanhoja kulttuurikohteita on noin 280 kappaletta (metsästyskuoppia, uhrikiviä ja – paikkoja jne.) ja 230 rakennusta, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia (rakennukset, jotka on rakennettu ennen vuotta 1945).
Taulukko 4. Kulttuuriympäristökohteet Tenon vesistöalueen Suomen puolella.
Kulttuuriympäristön tyyppi Lukumäärä vesistöalueella
Suojeltu kirkko 1 (Utsjoen kirkko)
Valtion asetuksella suojeltu kohde 3 kohdetta, joissa yhteensä 17 rakennusta
Maailmanperintökohde ei kohteita
Muinaisjäännökset 388 kohdetta
RKY2009 15 kohdetta
Kuva 11. VPD Natura 2000 -alueet ja kulttuuriperintökohteet Tenon vesistöalueella
2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö
Vesistöalueella ei ole massiivisia tulvasuojausrakenteita, mutta joitakin eroosiosuojauksia on rakennet- tu (Ollila et al. 2000). Vetsijoen suuhun on rakennettu tulvasuojaus (noin 100 metrin penkere) suoje- lemaan asutusta jäidenlähdön ja tulvan aiheuttamilta vaaratilanteilta. (Lundvall et al. 2001). Noin 2,5 km Nuorgamin kylästä Utsjoelle päin on muutama tila suojeltu tulvilta parantamalla tilojen läheltä kul- kevan uoman virtauskykyä paannejääongelmien vuoksi vuonna 1999
Norjan puolella on rakennettu eroosiosuojauksia pääuomaan (valtioiden välisellä rajaosuudella) yh- teensä 8800 metriä. Karsjoella on rakennettu eroosiosuojauksia Karasjoen kylän ja pääuomaan yhty-
Nilijoki, Aittijoki, Nuorpiniemi, Reisti, Rovisuvanto, Nuorgam, Polvarinniemi, Inarijoki, Savikoste, Vetsi- joki ja Ylä-Pulmankijoki. (Monikäyttösuunnitelma 2000)
Vuonna 2004 on saatu koekäyttöön Suomen ja Norjan vastuuviranomaisten yhteistyönä kehittämä Tenojoen vesistömalli, joka kuvaa vesistön hydrologista kiertoa ja veden kulkeutumista uomissa ja järvissä. Laskennallisten vesistöennusteiden avulla voidaan arvioida mm. tulvariskiä ja jääpatojen syntyajankohtaa. (Monikäyttösuunnitelma 2000)
Vesistöalueelta ei ole aiempia selvityksiä tulvatasanteista tulvavesien pidättämisalueita. Vesistöalueen topografian (paljon jyrkkiä maaston muotoja), pienen järvisyyden ja vähäisen soiden määrän vuoksi tehokkaita tulvavesien pidättämisalueita ei käytännössä ole.
3 Historiallinen tulvatieto
3.1 Toteutuneet tulvat
Tenojoella esiintyy lähes vuosittain jonkinasteinen tulva jäiden lähdön yhteydessä. Tenojoen suurilla virtaamilla ei kuitenkaan yleensä kastu rakennuksia, sillä Tenojoki on leveä ja virtaa syvässä kanjonis- sa. Suurimpia vahinkoja on syntynyt silloille ja tiepenkereille, kun suuret virtaamat syövyttävät maa- ainesta ja jäät puskeutuvat teille. (Ollila ym. 2000)
Suurin Pulmangissa mitattu tulva tapahtui vuonna 1920, jolloin virtaama oli 3844 m3/s (hetkellinen huippuvirtaama 3866 m3/s). Norjalaisen toistuvuusanalyysin mukaan Pulmangin suurin havaittu vir- taama vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa (Pettersson 2002). Karigasniemellä suurin tulva on tapahtunut vuonna 1981,jolloin virtaama oli 1300 m3/s, mikä vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvavirtaamaa. (Alaraudanjoki et al. 2001) Vedenkorkeus samoihin aikoihin oli N43 +127,48 m. Seuraavassa kuvassa on esitetty huippuvirtaamat ja –vedenkorkeudet vuosittain on Onnelansu- vannossa. Korkeita vedenkorkeuksia on havaittu vuosina 1968, 1970, 1984 and 1999. Vuonna 19681 kevät tuli myöhään ja lumi suli toukokuussa. Korkeat vedenkorkeudet vuosina 19702 ja 19993 aiheu- tuivat jääpadoista. Vuoden 19844 korkea vedenkorkeus aiheutui nopeasta lumen sulamisesta ja jää- padosta. Syksyllä 1998 jäänlähtö aiheutti jääpadon, joka ylettyi uoman pohjaan asti. Jääpato aiheutti keväällä 1999 suuren tulvan Utsjokisuuhun.(Monikäyttösuunnitelma 2000). 13 tilaa kärsi vahingoista, joiden kokonaissumma nousi hieman yli 260 000 €. 8 tilaa kärsi vuoden 2000 kevättulvasta, jolloin virtaama oli sateista ja lumen nopeasta sulamisesta johtuen suuri.
Kuva 12. Huippuvirtaamat (HQ) ja –vedenkorkeudet (HW) vuosittain Onnelansuvannossa 60 62 64 66 68 70
0 500 1000 1500 2000 2500
1958 1960 1962 1964 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 W [N43 + m]
Q [m3/s]
Onnelansuvanto HQ Onnelansuvanto HW
ta. Yli 700 ihmistä evakuoitiin kodeistaan. Vuonna 1968 tapahtui myös suuri tulva Karasjoella. Useita rakennuksia ja koteja oli tulvan vaikutusalueella. Tulvan aiheutti jääpadon ja suuren tulvavirtaaman yhdistelmä. Vuonna 1968 tulvavirtaama oli suurin sitten edellisen huipun vuonna 1920 (Taulukko 5).
Myös 1938 tapahtui tulva, jolla oli vakavat vaikutuksen Karasjoen kylään. On kerrottu, että tulvat vuo- sina 1938, 1959 ja 1968 olisivat aiheuttaneet vahinkoja myös alempana Tenojoessa, mutta tietoja ei ole vahvistettu.
Taulukko 5. Polmakin asemalla havaitut suurimmat virtaamat (vuodet 1911-2001) (Pettersson 2002) Virtaama [m3/s] Päivä Virtaama [m3/s] Päivä
3844 21.5.1920 2490 19.6.1927
3429 13.6.1917 2485 19.5.1984
3208 8.6.1968 2317 25.5.1981
2833 15.6.1932 2279 14.5.1948
2706 26.5.1978 2265 28.5.1979
2649 22.5.1987 2253 1.6.2000
Alueella on vähän rakennettuja alueita, joten rankkasateiden merkitys vesistöalueella ei ole suuri.
Jatkuva pidempiaikainen rankkasade voi kuitenkin nopeasti lisätä virtaamia sivujoissa, maaston suuri- en korkeuserojen ja vähäisen järvien ja soiden määrän aiheuttaman valuman kasvun myötä. Viimei- simmät sateista johtuneet tulvat on havaittu syksyllä 1999, jolloin huippuvirtaama Karigasniemellä oli 353 m3/s (Vedenkorkeus N43 +126,66 m). Ko. Syystulva oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin aiemmin havaitut.
3.2 Jääpatotulvat
Jään ominaisuuksia on mitattu vuodesta 1997 lähtien jokisuusta Karasjoen alaosalle asti. Jään pak- suus on yleensä suurimmillaan 80-100 cm välillä (maalis-huhtikuun vaihteessa). Jää on melko paksua verrattuna suurimpaan osaan muita suuria jokia Pohjois-Norjassa ja Suomessa. Useimpina vuosina tertiäärijään osuus on hyvin pieni sekundaarijään päällä. Vesikerroksia jääkerrosten väleissä esiintyy hyvin harvoin Tenon jääprofiileissa. Suuria määriä hyydettä muodostuu jääkannen alle tietyissä pai- koissa mm. Alakönkäällä. Yleisimmät jääpatojen muodostumispaikat on esitetty kuvassa 13. Jääpatoja on muodostunut useisiin kohtiin, joissa veden virtausnopeus on alhainen. Yleisimmät jääpatojen muo- dostumispaikat ovat Yläköngäs ja Alaköngäs (Alaraudanjoki et al. 2001).
Kuva 13. Havaittujen jääpatojen tyypillisimmät sijainnit.
Teno on ainoa suuri joki, joka virtaa etelästä pohjoiseen sekä Norjassa että Suomessa. Sulaminen alkaa yleensä eteläisimmästä ja korkeimmasta päästä keväisin. Yhdistettynä suhteellisen isoon jään- paksuuteen tilanne johtaa vakaviin jääpatoprosesseihin, jolloin suuret määrät sulavaa jäätä virtaa ala- virtaan, missä kohtaavat kovempaa vielä sulamatonta jäätä pienemmän virtaaman alueilla ja mahdolli- sesti alkavat muodostaa jääpatoa.
Jääpatoja esiintyy jollakin tasolla joka vuosi, mutta vaikutukset eroavat vuosittain melko paljon. Jääpa- dot ovat historiallisen tiedon mukaan aiheuttaneet joko samansuuruisia tai jopa suurempia tulvia kuin kevätvirtaamat ilman jääpatoja. Jääpatotulvat tapahtuvat usein huomattavasti nopeammin kuin vesis- tötulvat. Jäänlähtö tapahtuu yleensä joitakin päiviä ennen suurinta tulvavirtaamaa.
Kolmella ylimmällä Tenon sivujoella Inarijokella, Karasjoella ja Iesjohkassa jäänlähtöprosessit ovat erilaiset. Inarijoen alaosalla voidaan havaita ongelmia joinakin vuosina, Karasjoella vakavia jääongel- mia on usein ja Iesjohkassa ongelmia on hyvin harvoin. Karasjokea vastaava tilanne tapahtuu usein myös Tenojoella. Viimeisimpinä vuosina ensimmäiset jääongelmat Karasjoella on havaittu Bieskenn- jargassa ja muutamia päiviä myöhemmin ongelmia voi ilmetä alempana joessa.
On todettu, että jäänlähdön ajankohdalla ja tulvan suuruudella on selvä yhteys. On tutkittu, että mitä myöhäisempi jäänlähtö on sitä suuremmat riskit vahinkojen aiheutumiselle. Myöhäiset jäänlähdöt ta- pahtuvat yleensä suurempien virtaamien aikaan verrattuna aikaisiin jäänlähtöihin. (Alaraudanjoki et al.
2001)
3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilan- teessa
Menneiden tulvien nykypäivänä aiheuttamien vahinkojen arvioidaan olevan samaa luokkaa kuin ai- emmin, koska uusien rakennusten määrä on pieni ja rakennukset on kaavoituksen avulla ohjattu tar- peeksi kauas rannoilta. Lisäksi asukkaiden määrä alueella on laskenut viime vuosikymmenten aikana ja väkiluvun odotetaan laskevan tulevaisuudessakin. Yleiskaavoissa tulvauhan alaiset alueet on mer- kitty melko hyvin, eikä uutta rakentamista sallita ko. alueilla. Alueella ei ole merkittäviä kaavoituspai- neita ja uudet rakennuspaikat ohjataan kaavoituksessa olemassa olevan rakennuskannan läheisyy- teen suurimmissa kylissä (Utsjoki, Nuorgam, Karigasniemi).
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus
Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla 2010- 39 keskimäärin merkittävästi pienene (Kuva 14). Vuosijaksolla 2070-99 kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän. (Veijalainen et al. 2009)
Kasvaa
Ei merkittävää muutosta (+- 10 %) Pienenee 2070-99
2010-39
Seuraavassa taulukossa on esitetty ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Paatsjoen vesistöalueella. Keskiarvo on 20 ilmastonmuutosskenaarion antamien ilmastonmuutoslaskelmien kes- kiarvo. Minimi- ja maksimimuutokset kertovat minimi- ja maksimiskenaarioiden antamat muutokset referenssijaksoon verrattuna.
Taulukko 6. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tenon vesistöalueella (Veijalainen 2009)
2010- 39* 2070-99*
Maksimim uutos
Minimimuu
tos Keskiarvo Maksimim uutos
Minimimuu
tos Keskiarvo
Inarijoki, Karigasniemi 3.9 -15.1 -6.0 -0.4 -43.8 -17.8
Onnelansuvanto 1.7 -14.1 -6.4 -0.8 -37.1 -15.7
Utsjoki, Patoniva -0.3 -15.7 -8.2 -8.2 -48.5 -25.9
*% muutos referenssijaksoon 1972-2000 nähden
Viimeisimmässä Tenojokeen ja ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa (Lotsari et al. 2010) todettiin, että tulevaisuudessa lämpötilan ja sadannan kasvu yhdessä vähenevän lumipeitteen kanssa tulee olemaan määrääviä tekijöitä tulvien synnyssä. Tutkimuksen mukaan seuraavan vuosisadan ai- kana tulvat tulevat pienenemään keväisin ja talvi- ja syystulvat yleistyvät. Lisäksi kevättulvien arvellaan esiintyvän nykyistä aiemmin.
Norjalaisessa ilmastonmuutostutkimuksessa (Dankers & Christensen 2005), todettiin että lumettoman jakson pituus kasvaa tulevaisuudessa Tenojoen vesistöalueella. Toisaalta toinen päätelmä oli, että vuosittainen lumen määrän maksimi ja huippuvirtaama kasvavat johtuen alemmista lämpötiloista ja kevään ajan suuremmasta sadannasta. Lisäksi virtaamat kasvavat kesäisin ja talvisin johtuen sadan- nan kasvamisesta ja pohjavesivarastojen täyttymisestä. Suomalaisen ja norjalaisen ilmastonmuutos- tutkimuksen tuloksien erilaisuus voidaan osittain selittää eri ilmastonmuutosskenaarion käytöllä.
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Lapin maakuntaohjelmassa 2007-2010 tavoitellaan kuntakeskuspainotteista aluerakennetta. Maakun- taohjelman tavoitetta on toteutettu Utsjoen kunnassa yleiskaavoituksella, jolla ohjataan uusi rakenta- minen olemassa olevien pienempien kylien ja kyläkeskusten alueille. Asutuksen levittäytymistä pitkin jokilaaksojen ranta-alueita pyritään hillitsemään ja lisäksi rakentaminen tulva-uhan alaisille alueille estetään. Nuorgamin, Utsjoen ja Karigasniemen osayleiskaavojen yleisissä määräyksissä on tulvat lisäksi huomioitu uusien rakennusten perustamiskorkeuksissa.
Rakennusten alimmat kastumiselle arat rakenteet tulee sijoittaa vähintään korkeustasolle HW/50 (keskimäärin 50 vuoden välein toistuva tulvaveden korkeus) + 1 m. Mikäli tällä tavoin saatu korkeus on havaintojen mukaan joskus ylitetty, tulee tämä ylin havaittu tulvakorkeus ottaa määrääväksi rakennuspaikkaa ja perustamiskorkeutta hyväksyttäessä
Vuoteen 2015 mennessä vesistöalueella vakituisesti asuvan väestön määrä vähenee (Taulukko 7).
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Utsjoen kunnan väkiluvun kuitenkin ennustetaan nousevan kas- vuun vuoden 2015 jälkeen. Väkiluvun kasvu tuskin lisää tulvariskejä vesistöalueella, koska uutta ra- kentamista pystytään kontrolloimaan kaavoituksella.
Taulukko 7. Tenon vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehitys vuoteen 2030
Kunta / Kommun 2009 2015 2020 2030 % 2009-2030
Inari 6799 6520 6438 6387 -6.1
Utsjoki 1308 1308 1335 1371 4.8
Tana 2951 2901 2869 2817 -4.5
Karasjok 2786 2744 2755 2825 1.4
Kautokeino 2971 2892 2793 2758 -7.2
Lähde Suomi: Tilastokeskus 2010
Lähde Norja Statistisk sentralbyrå Norway 2010, Alternativ MMMM
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä
5.1 Suomi
TURINA-paikkatietoanalyysiä voidaan käyttää työkaluna TUlvaRIskieN Alustavassa arvioinnissa (TU- RINA) alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. TURINA-tulva-alueen (ns. ge- neroitu tulva-alue) laskenta perustuu yläpuoliseen valuma-alueeseen, järvisyyteen ja uoman kaltevuu- teen. Paikkatietoanalyysi laaditaan vesistöaluittain, koko vesistöalue mallinnetaan. Malli kalibroidaan keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalle tulvalle (0,1 % tulva) määritettyjä virtaamia ja vedenkor- keuksia käyttäen. Paikkatietoanalyysin pohjalta määritetyt alavat alueet yhdistetään maankäyttöä ku- vaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Näin saadaan määritettyä karkealla tasolla mahdolliset tulva- riskialueet. Menetelmän avulla voidaan lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittä- miin alueisiin (2007/60/EY, 2. artikla), tunnistaa tulvatasanteita (4. artiklan kohta d) sekä paikantaa mahdollisia tulvavesien pidättämis/viivyttämisalueita. Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan tulvavahinkopotentiaali eli ns. tulvariskiruudut (250 x 250 m) ja – riskialueet (Taulukko 8).
Tuotettu paikkatietoaineisto, ns. valuma-aluetasoinen alustava tulvariskikartta, tarjoaa apuvälineen mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden tunnistamiseen. Kartan tarkkuus vastaa korkeintaan pie- nimittakaavaista (1:100 000…1:250 000) yleispiirteistä tulvavaarakarttaa (Sane et al. 2006). Käytetty mittakaava kuvaa yleisellä tasolla mallinnuksen tarkkuutta. Tarkkuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti alueittain käytetyn korkeusaineiston mukaan. TURINA-paikkatietoanalyysin suurimpana virhelähteenä onkin korkeusaineiston heikko tarkkuus – laserkeilauksella tuotettujen korkeusmallien myötä tarkkuus on kuitenkin parantunut. Jos alueelta löytyy tulvavaarakartta, se luonnollisesti tarkempana korvaa TURINA-analyysin. Tärkeänä tavoitteena kehitystyössä on ollut kustannustehokkuus: menetelmän tuli perustua vain saatavilla olevaan tietoon eikä se saanut kohtuuttomasti lisätä tulvariskien hallinnan kustannuksia. Esim. virtausmallien laatiminen ei tullut kyseeseen kustannus- ja aikasyistä.
Taulukko 8. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella.
Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m2]
I >250 Tai >10 000
II 61-250 Tai 2 501-10 000
III 10-60 Tai 250-2 500
IV <10 Ja <250
Mallissa käytetyt virtaama- ja vedenkorkeustiedot perustuvat ympäristöhallinnon käyttämien hydrolo- gisten havaintoasemien havaintodataan. Havaintodata voi olla osalla asemista puutteellista. Toistu- vuuslaskennassa hyödynnetään Gumbelin-jakaumaa, mikä yleisesti ottaen antaa luotettavia arvoja virtaaman tai vedenkorkeuden toistuvuudesta, kun toistuvuusjakso on sata vuotta tai pienempi. Jos toistuvuusjakso on edellä mainittua suurempi (esim. 250 tai 1000 vuotta) ei Gumbel-jakauman arvoa voi enää pitää luotettavana. Tämä johtuu siitä, että hyvin harvalta hydrologiselta asemalta on havain- todataa yli 100 vuoden ajalta.
Tässä arvioinnissa käytetyssä mallissa on mallinnettu laskennallinen tulva-alue, joka muodostuisi ker- ran tuhannessa vuodessa toistuvalla virtaamalla. Valitsemalla mallinnukseen mahdollisimman suuri virtaama, on pyritty huomioimaan myös mahdollisen jääpadon aiheuttama tulva. Lisäksi, kun virtaama on tarpeeksi suuri, tulee varmasti otettua huomioon kaikki mahdolliset tulva-alueet. Tulvariskialueen merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että mallitulos on vain suuntaa-antava.
5.2 Norja
(Lähde: Huokuna et al. 2009)
Norjassa perusajatus oli luoda ensin yksinkertainen menetelmä potentiaalisten vedenkorkeuksien maksimimaalisten nousujen laskemiseen erilaisissa joissa. Tämän jälkeen määritettyjä vedenkorkeu- den maksiminousuja käytettiin määrittämään tulvan vedenkorkeudet ja interpoloimalla arvoista tulvata- so. Yhdistämällä tulvatasot digitaaliseen korkeusmalliin voidaan paikantaa potentiaaliset tulvauhatut alueet.
Riskianalyysi
Tulvariskianalyysissä on Norjassa käytetty samantapaista menetelmää kuin Suomessa, mutta riskiruu- tujen luokittelu on erilainen. Riskiruutujen luokittelussa käytetään Suomesta poiketen vain asukaslu- kua (Taulukko 9). Norjassa on lisäksi kokeiltu erilaisia asukasmäärien luokitteluja ruutuihin, jolloin esimerkiksi potentiaalisimmat tulvariskialueet nousevat paremmin esille. Tulvariskialueiden tunnista- misessa myös kulttuuriperintö ja infrastruktuuri otetaan huomioon.
Taulukko 9. Norjan riskiruutujen luokittelu Riskiluokka asukkaita/riskiruutu
1 > 250
2 60 - 250
3 10 - 60
4 1 - 10
5 < 1
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen
Tässä kappaleessa tunnistetaan mahdollisia tulvariskialueita kerran tuhannessa vuodessa toistuvassa tulvatilanteessa. 1/1000a tulva kuvastaa suurinta mahdollista tulvaa. Tulva-alueen laajuus perustuu kappaleessa 5 selostettuun menetelmään.
6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset
Suurtulvaselvityksessä (Ollila et. al. 2000) Tenon vesistöalueelle arvioidaan, että rakennuksille aiheu- tuu hyvin vähän tulvavahinkoja. Silloille ja tiepenkereille puolestaan arvioidaan aiheutuvan noin 7,5 miljoonan euron vahingot. Suurtulvaselvityksessä on arvioitu vahinkoja kerran 250 vuodessa (1/250a) toistuvalle tulvatilanteelle.
Alueella ei ole, saatavissa olevan historiallisen tiedon perusteella, tapahtunut sellaisia tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Joki tulvii keväisin jossakin määrin joka vuosi jäiden lähdön yhteydessä, mutta vahinkoja rakennuksille aiheutuu harvoin. Tulvavahinkoja rakennuksille on tapahtu- nut lähinnä Utsjoella Niemelän alueella ja lähellä Nuorgamia muutamalla tilalla
Norjan puolella on laadittu tulvavaarakartat neljälle alueelle (Karasjok, Polmak, Seida and Bonakas).
Tarkasteltaessa aikaisempia tulvia ja selvityksiä ei noussut esille tulvariskialueita.
6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle
Karkeasti voidaan todeta, että mitä suurempi määrä ihmisiä tulvavaara-alueella sitä suurempi tulvaris- ki. Tulvariskin suuruutta nostaa alueella olevat vaikeasti evakuoitavat kohteet. Hätätilanteessa vaike- asti evakuoitavia kohteita ovat rakennukset, joissa on paljon ihmisiä ja osalla ihmisistä voi olla liikunta- rajoitteita. Ko. rakennuksia ovat esim. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ja suuremmat koulut.
Suomen puolella vesistöaluetta tulvalle alttiilla alueella (kerran tuhannessa vuodessa toistuva tulva) on yhteensä noin 380 asukasta ja noin 42 000 m2 kerrosalaa (Taulukko 10). TURINA-analyysissä Teno- joen vesistöalueelle syntyi 3 ja 4 luokan riskiruutuja. Yhteensä riskiruutuja syntyi 341 kappaletta, joista 39 riskiruutua kuuluu riskiluokkaan 3. Suurin osa riskiruuduista sijaitsee hajallaan pitkin jokivartta, eikä niistä muodostu selkeitä riskialueita.
Taulukko 10. TURINA-analyysin tilastotietoja asutuimmilta alueilta Tenon vesistöalueelta (RHR2008)
Alue Asukkaita Kerrosala
[m2]
Raken- nuksia
Asuinra- kennuksia
Vapaa-ajan
rakennuksia Riskiruutuja Tulva-altis alue
(Suomi) 380 41 500 610 170 290 341
Nuorgam 70 7 000 50 20 9 20
Utsjoki 30 2 800 30 10 8 14
Karigasniemi 20 1 300 20 8 10 11
Asukkaiden ja kerrosalan perusteella Nuorgamin alue nousee Tenojoen vesistöalueen TURINA- analyysissä selvästi tulvariskiltään merkittävimmäksi alueeksi. Teoriassa näyttää siltä, että lähes koko kylä jää tulvan alle. Alueen tulvariskien tarkastelu vaatii tarkempia tutkimuksia tulvan leviämisestä tulvavirtaamien eri toistuvuuksilla alueella. Muita tulvalle alttiilla alueella olevan asutuksen ja ker- rosalan määrän perusteella muodostuvia tulvariskialueita ovat Utsjoen kylä, Vetsikon kylä, Karigas- niemi ja Outakoski-Parsi alue.
Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella ei ole muita vaikeasti evakuoitavia kohteita kuin noin 15 oppilaan koulu Nuorgamissa. Voidaan olettaa, että kyseisen kokoinen koulu pystytään evakuoi- maan nopeasti mahdollisessa tulvatilanteessa, lisäksi voidaan tilanteesta riippuen käyttää tilapäisiä tulvasuojelurakenteita.
Tulvaveden pääsy vedenottamoille voi aiheuttaa terveyshaittaa ihmisille. Tenojoen vesistöalueella ei ole vedenottamoita tulvalle alttiilla alueella.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle nousi esille Nuorgamin, Utsjoen, Vetsikon, Karigasniemen ja Outakoski-Parsin alueet
6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille
Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmis- taa kaikissa olosuhteissa. Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueilla ei ole sellaista taloudellista toimintaa (kuten elintarvike- tai lääketeollisuutta, satamia tai lentokenttiä), joka turvaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja.
Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeille taloudellisille toiminnoille, ei noussut esille tulvariskialueita.
Tenojoen vesistöalueen päätieverkosto on esitetty kappaleen 2.2 kuvassa 8. Tässä kohdassa arvioi- daan vain tieverkoston Suomen puoleinen osa. Karttapohjaiseen tarkasteluun perustuen tulvalle alttiil- la alueella on yhteensä noin 100 kilometriä tieverkostoa (Taulukko 11). Tieverkoston korkeutta ei ole tässä huomioitu, joten katkeavien tien osien yhteispituus on vain suuntaa antava. Tarkastelemalla lisäksi digitaalista korkeusmallia Tenojoen vesistöalueelta voidaan huomata, että useimmissa kohdis- sa vedenkorkeuden täytyy nousta yli 6 metriä keskivedenkorkeudesta, ennen kuin vesi nousee tielle.
Raportointeja tulvasta tiellä on vuodelta 2008 Vetsikosta ja vuodelta 2005 Karigasniemen ja Angelin väliseltä tieltä. Tietoa ei ole siitä onko tulviminen johtunut pääjoen tulvasta vai esim. tierumpujen jää- tymisestä/tukkeutumisesta.
Tieverkostossa on useita kohtia, joissa asukaan voivat jäädä loukkuun koteihinsa, jos tie katkeaa koti- tilan molemmilta puolilta. Tällaisen tilanteen arvellaan kuitenkin olevan erittäin harvinainen ja lyhytkes- toinen. Teitä tulvalla alttiilla alueella on etenkin Nuorgamissa, Vetsikossa, Utsjoen Niemelässä, Manto- järvellä sekä Nuorpinniemen ja Akujokisuun välisellä alueella.
Alueella ei ole rautateitä.
Taulukko 11. Tenojoen vesistöalueen Suomen puolen tieverkoston pituudet ja tulvauhatut tienpituudet.
Luokka
Tulvalle alttiilla alueella
[km]
Tulvalle alttiilla alueella (jolla vesisyvyys yli 0,5 m)
[km]
Valtatie 6 4
Kantatie 0,1 0,1
Seututie 44 40
sijaitsevat pylväissä ja maantason yläpuolella, on mahdollista, että todellisuudessa tulvauhattuja muuntajia on huomattavasti vähemmän. Sähkön siirto kantaverkosta alueverkkoon tapahtuu Utsjoella sijaitsevalla muuntoasemalla, joka sijaitsee tulvalle alttiin alueen ulkopuolella
Tarkasteltaessa tulvariskejä infrastruktuurille nousi esille Nuorgam, Vetsikko, Utsjoen Niemelä, Mantojärvi ja Nuorpinnemen ja Akujokisuun välinen alue.
6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle
Monille luonnon elinympäristöille tulvat ovat lähes välttämättömiä, jolloin tulva ei aiheuta merkittävää haittaa luonnolle ja suojelualueille, muulloin kuin silloin, jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. Tulvariskinä ympäristölle käsitetään tässä laaja-alaiset ja pitkäaikaiset vahingolliset seuraukset. Ko. vahingollisia seurauksia voi syntyä esimerkiksi ympäristöluvanvaraisten tuotantolaitos- ten toiminnan häiriintyessä, jolloin laitokselta voi kulkeutua tulvaveden mukana ympäristölle vaarallisia aineita. Ympäristölle haitallisia aineita voi lisäksi vapautua polttoaine- ja kemikaalisäiliöistä ja jäteve- denpuhdistamoilta. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI).
Tenojoen tulvalle alttiilla alueella on VAHTI-kohteista vain Nuorgamin jätevedenpuhdistamo. Puhdis- tamo sijaitsee Utsjoki-Nuorgam –maantien ja Tenojoen välissä noin 70 m etäisyydellä Tenojoen ranta- viivasta. Purkuputki on johdettu Tenojoen syväväylään noin 130 metrin etäisyydelle Suomen rannasta.
Puhdistamo on 280 asukkaalle mitoitettu bioroottorilaitos, josta käsitellyt jätevedet pumpataan saos- tuslammikkoon ja siitä ylivaluntana purkuputken kautta Tenojokeen. Saostuskemikaalina käytettään alumiinisulfaattia, joka varastoidaan puhdistamorakennukseen. Puhdistamolla ei käsitellä jätevesi- lietettä. Poikkeustilanteiden sattuessa laitokselta voi vapautua ravinnerikasta, mutta ei myrkyllistä vet- tä. (Ympäristölupapäätös 22/2005) Tulvavedenkorkeuden täytyy nousta yli 6 metriä, ennen kuin sen arvellaan saavuttavan jätevedenpuhdistamon. Lisäksi ottaen huomioon puhdistamon jätevesivirtaa- man suhde Tenon tulvavirtaamiin voidaan olettaa, että puhdistamon tai sen alueen tulvimisesta ei aiheudu pitkäkestoista tai laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle ei noussut esille tulvariskialueita.
Vanhoille kulttuuriperintökohteille tulva voi aiheuttaa haittaa kastellessaan rakennusten rakenteita.
Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja kokoelmatilat sekä kirjastot.
Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu kappaleessa 2.4 esitettyjä kohteita. Yhteen- sä 121 kiinteää muinaisjäännöstä on Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella (Taulukko 12).
Pääosa muinaisjäännöksistä on asutuspaikkoja (painaumia, kodan pohjia yms.) ja työ- ja valmistus- paikkoja (metsästyskuopat yms.) eri aikakausilta. Lisäksi muinaisjäännökset ovat voineen jo aikojen saatossa jäädä tulvien alle. Rakennetuista kulttuuriympäristökohteista (RKY2009) seitsemän kohdetta (perustuen kohteiden sijaintitietoon) on tulville alttiilla alueella. Voidaan olettaa, että Strömstadin rau- han rajakivet eivät vahingoitu tulvien seurauksesta. Alakönkään museotien ja Utsjoen postipolun ei arvioida olevan tulvauhattuja, vaikka ne sijaintinsa perusteella ovat joko kokonaan tai osittain tulvalle alttiilla alueella. Lähemmässä tarkastelussa vain Dalvadaksen talvikylä ja Välimaan asuinkenttä voivat todella olla tulvauhattuja, jos vedenkorkeus nousee yli 6 metriä keskivedenkorkeudesta.
Taulukko 12. Kulttuuriympäristökohteiden lukumäärä generoidulla tulva-alueella.
Kulttuuriympäristön tyyppi Lukumäärä tulvalle alttiilla alueella
Suojeltu kirkko ei kohteita
Valtion asetuksella suojeltu kohde 2 kohdetta,joissa yhteensä 13 rakennusta
Maailmanperintökohde ei kohteita
Muinaisjäännökset 121 kohdetta
RKY2009 7 kohdetta
Tarkasteltaessa tulvariskejä kulttuuriympäristölle nousi esille Dalvadaksen kylä ja Välimaan asuin- kenttä.
6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka
Patojen aiheuttamien tulvariskien hallinta on huomioitu Suomessa patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010). 1 luokan padot on mitoitettu niin, että ne kestävät hyvin harvinaisia tulvia (tulvan esiintymisen todennäköisyys 0,02%-0,01%). Voidaan olet- taa, että 2-luokan padot murtuvat, kun tulvan esiintymisen todennäköisyys on yli 0,1%. Edellä mainitun ja patoturvallisuuslain (494/2009) 11 §:n 2-luokan padon vahingonvaaran perusteella padon murtumi- sesta ei oleteta aiheutuvan merkittävää tulvariskiä.
Tenojoen vesistöalueella ei ole tulvauhkaa aiheuttavia vesistörakenteita.
Tarkasteltaessa vesistörakenteiden aiheuttamaa tulvauhkaa ei noussut esille tulvariskialueita.
7 Tarkastelussa esille nousseet alueet
Mahdollisia tulvariskialueita tunnistettaessa esille nousivat Nuorgam, Utsjoki, Vetsikko, Karigasniemi.
Outakoski-Parsi (osa Nuorpinniemi-Akujokisuu aluetta), Mantojärvi, Dalvadas ja Välimaa (Kuva 15).
Esille nousseet alueet pohjautuvat SYKE:n laatimaan karkeaan vesistöaluetasoiseen 1/1000 a tulvan leviämiskarttaan.
Nuorgam
Nuorgamin alueella noin 50 rakennusta ja 70 asukasta on tulvauhattuina. Lisäksi alueella on uhattuna alueen tieverkosto lähes kokonaan. Tulvauhattuna on lisäksi koulu ja jätevedenpuhdistamo. Nuorga- min alue on alueellisesti merkittävä tulvariskialue TURINA-analyysin mukaan. Nuorgamin alueen tulva- riskin arvioimiseen tarvitaan tarkempia tutkimuksia.
Muut alueet
Muut esille nousseet alueet ja kohteet ovat tulvariskien kannalta merkittävyydeltään Nuorgamia alhai- sempia. Utsjoen Niemelän alueella on ollut aikaisempia tulvavahinkoja ja TURINA-analyysissä myös päätie alueella on tulvauhattuna. Vetsikko sijaitsee Tenojoen ja Vetsijoen yhtymäkohdassa, ja alue on alavampaa, joten tulvauhka (asukkaille ja päätielle) siellä on mahdollinen. Karigasniemellä uhattuna on lähinnä peruskartalla vanhaksi Karigasniemeksi nimetty alue (noin 30 asukasta). Varsinainen Kari- gasniemen kylän keskusta on tulvalle alttiin alueen ulkopuolella. Outakoski-Parsi alue sijaitsee Nuor- pinniemen ja Akujokisuun välillä. Outakoski-Parsi alue nousi esille tulvauhattujen asukkaiden lukumää- rän (n 20 asukasta) ja päätien tulvauhan vuoksi. Dalvadas ja Välimaa nousivat esille kulttuuriympäris- tökohteiden tarkastelussa. Dalvadaksen kylässä on myös vakituista asutusta.
Kuva 15. Tulvariskialueiden tunnistamisessa esille nousseet alueet ja kohteet.
Tenojoen vesistöalueella ei ole tulvariskialueita, jotka täyttävät tulvariskilain (620/2010) 8 §:n vaati- mukset merkittävästä tulvariskialueesta.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Tenojoen vesistöalueelta merkittäviä tulvariskialueita.
8 Lähteet
Alaraudanjoki, T., Elster, M., Fergus, T., Hoseth, K. A., Moen, K., Rönkä, E. & Smith-Meyer, S. 2001.
Tenojoen eroosio – Tenojoen säilyttäminen luonnonmukaisena lohijokena. Raportti A.
Eroosio ja sedimentin kulkeutuminen. Lapin ympäristökeskus, Finnmarkin lääninhallitus, NVE.
Dankers, R. & Christensen, O. B. 2005. Climate change impact on snow coverage, evaporation and river discharge in the Sub-arctic Tana basin, northern Fennoscandia. Climatic Change 69:
367-392.
Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja –sarja A 126. Helsinki.
163 s. ISBN 951-47-6860-4
Eurooppa. 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä loka- kuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta. Luettavissa: http://eur-
lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:288:0027:0034:FI:PDF (Luettu 17.3.2011)
Hoseth, K. A. (editor), Osland, I. & Kristiansen, G. 2004. EUs rammedirektiv for vann, Karakterisering av vannområder I Nord-Norge, Karakterisering av vannforekomster i Tanavassdraget – Reginenr. 234.Z. Rapport nr 7. Norges vassdrags- og energidirektorat. ISBN 82-410- 0507-5.
Huokuna, M., Sane, M., Peereboom, I. & Karjalainen, N. 2009. Cross-border small scale flood map- ping for PFRA of the Tana River in Norway and Finland. Working Group F on Floods, Thematic Workshop on Implementation of the Directive 2007/60/EC Brno, 25-26 May 2009. Understanding of potential significant flood risk. Available on Internet:
http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/thematic_docume nts/flood_management/information_exchange/documents_information/preliminary_25- 2652009/papers/10_huokuna_finpdf/_EN_1.0_&a=d (page read 12.8.2010)
Laki tulvariskien hallinnasta. 2010. Laki tulvariskien hallinnasta 24.6.2010/620. Luettavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100620 (Luettu 17.3.2011)
Lotsari, E., Veijalainen, N., Alho, P. & Käyhkö, J. 2010. Impact of climate change on future discharges and flow characteristics of the Tana River, Sub-arctic northern Fennoscandia. Geogr.
Ann. 92 A: 241-262.
Lundvall, P., Moen, K. & Ruokanen, H. 2001. Kalojen vaellusesteet Tenojoen sivujoissa ja –puroissa.
Alueelliset ympäristöjulkaisut 206. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi. 46s. ISBN 952-11- 0846-0
Ministry of petroleum and energy. 2010. Internet-pages. http://www.regjeringen.no/en/dep/oed/The- Ministey/organisation/Departments/energy-and-water-resources-department-
ev.html?id=1561 Page read in 17.11.2010.
Ollila, M., Virta, H. & Hyvärinen, V. 2000. Suurtulvaselvitys, Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamis- ta vahingoista Suomessa. Suomen ympäristö 441. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ym- päristökeskus. 138 s. ISBN 952-11-0795-2. ISSN 1238-7312.
Pöyry. 2006. Tenonlaakson kehittämissuunnitelma ja rantaosayleiskaavat. Karigasniemen osayleis- kaava. Ehdotus 3.11.2006. Utsjoki.
Sane, M.; Alho, P.; Huokuna, M.; Käyhkö, J. & Selin, M. 2006. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoi- tuksen laatimiseen. Ympäristöopas 127. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökes- kus. 73 s. ISBN 952-11-2163-7 (PDF). Luettavissa:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=48594&lan=fi (Luettu 25.3.2011)
Solbjørg, E., Heggem, F. & Strand, G-H. 2010. Corine land cover 2000, The Norwegian CLC2000 project. Rapport 10/2010 fra Skog og landskap. Report from Norwegian Forest and Landscape institute. ISBN 978-82-311-0119-2. ISSN 1891-7933. Luettavissa:
http://www.skogoglandskap.no/filearchive/Rapport_10_10_corine_land_cover_2000- 1..pdf (Luettu 24.3.2011)
Statistisk sentralbyrå Norway. 2010. Luettavissa: http://statbank.ssb.no/statistikkbanken/ -> 02 Befolkning -> 02.03 Befolkningsframskrivninger -> Folkemengde, framskrevet -> 08109:
Framskrevet folkemengde ette kjønn o galder i 9 alternativer (K)
Tenojoen monikäyttösuunnitelma. 2006. Lapin ympäristökeskuksen raportteja 2/2006. 88 s. ISBN 952- 11-2399-0 (nid.)
Tilastokeskus. 2010. Väestöennuste 2009 Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueit- tain 2009-2040. Luettavissa:
http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=030_vaenn_tau_103_fi&ti=V%E4est%F6ennu ste+2009+Ennustetut+v%E4est%F6nmuutokset+sukupuolen+mukaan+alueittain+2009+
%2D++2040&path=../Database/StatFin/vrm/vaenn/&lang=3&multilang=fi (Luettu 17.3.2011)
Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta. 2010. Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) Luettavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100659. (Luettu
17.3.2011)
Veijalainen, N. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutus tulviin Lapissa. Sähköpostinvaihto.
Veijalainen, N., Jakkila, J., Vehviläinen, B., Marttunen, M., nurmi, T., Parjanne, A., Aaltonen, J., Dub- rovin, T. & Suomalainen, M. 2009. WaterAdapt: Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos - vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Julkaisematon väliraportti 26,10.2009
Vesihallitus. 1980. Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus, 1 osa, Suunnittelualue ja vesivarat. Vesihallituksen tiedotus no: 186. 150 s. Hel- sinki. ISBN 951-46-4746-7
9 Liitteet
Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Tiivistelmä, inarinsaame Liite 3. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 4. Tiivistelmä, pohjoissaame
Hydrologiset tiedot Liite 1
Liite 1 - Taulukko 1. Tenojoen vesistöalueen suurimmat joet.
Nimi Pituus
[km]
Valuma-alueen ala [km2]
Putouskorkeus [m]
Tenojoki / Tana 288 16386 380
1 Inarijoki / Anarjohka 85 3 133 98
2 ↑ Båsmusjohka 130
3 ↑ Kietsimäjoki / Skieccanjohka 36 276 95
4 ↑ Assuorgi 29 140
5 ↑ Gåssjohka 75 786
6 ↑ Aibmejohka 106
7 ↑ Vuzzuljohka 107
8 ↑ Iskurasjohka 52 190
9 ↑ Karigasjoki 16 200 113
10 Karasjohka 166 5060 (1788)
11 ↑ Akkanasjohka 42 1100 (229)
12 ↑ Nieidajohka 241 (221)
13 ↑ Suorpmojohka 135
14 ↑ Bavtajohka 64 1481 (568)
15 ↑ Iesjohka 132 2003
16 ↑ Mollesjohka 211
17 ↑ Elv fra Corutjavri (Corotjohka) 125
18 ↑ Elv fra Cuovzajavri (Ragesjohka) 272
19 ↑ Juzejohka 157
20 ↑ Vuottasjohka 301
21 ↑ Astejohka 223
22 ↑ Sadejohka 103
23 ↑ Gæimejohka 29 234
24 Akujoki / Ahkojohka 28 194 245
25 Valjohka 60 551
26 ↑ Govdajohka 113
27 ↑ Astejohka 108
28 Nilijoki 13 137 205
29 Baisjohka 25 135
30 Lævvajohka 34 313
31 Borsejohka 28 239
32 ↑ Mattimus Borsejohka 108
33 ↑ Borsir 181
34 Kuoppilasjoki / Koahppelasavdsejohka 17 102 276
35 Utsjoki (lower and upper part) 56 1 171 214
36 ↑ Kuktsejohka 12 112 116
37 ↑ Tsuoggajohka 31 264 149
38 ↑ Kevojoki 33 494 232
39 ↑ Madjohka 15 110 210
Hydrologiset tiedot Liite 1
47 ↑ Kalddasjohka 13 120 120
48 Luovttejohka 52 252
49 Maskejohka 71 463
50 ↑ Gæsis 220
51 ↑ Uvjaladnja 138
52 ↑ Cikkujohka 34 143
Liite 1 - Taulukko 2. Suurimmat järvet Tenojoen vesistöalueella.
Nimi Pinta-ala [ha] Kunta Nimi Pinta-ala [ha] Kunta
Pulmankijärvi 1219 Utsjoki Iesjavri 6802 Karasjok, Kautokei-
no
Vetsijärvi 819 Utsjoki Iddjajavri 1029 Karasjok
Vuogojavri 402 Utsjoki Geassajavri 570 Tana
Tuolbajavri 289 Utsjoki Ragesjavri 440 Kautokeino
Stuorrajavri 253 Utsjoki Cårutjavri 397 Karasjok
Mierasjärvi 218 Utsjoki Gavdnjajavri 387 Kautokeino
Mantojärvi 200 Utsjoki Gæimejavri 352 Karasjok
Liite 1 - Taulukko 3. Vedenkorkeuden havaintoasemat Tenojoen vesistöalueella.
Numero Nimi Käytössä alka-
en MW HW NW MHW MNW
234.14.0 Cærrogæsjokka 1978 234.13.0 Vækkava, Iesjohka 1973
6800510 Inarijoki, Karigasniemi 17.09.1958 125.05 127.64 123.72 126.51 124.66 6801000 Onnelansuvanto 20.09.1958 64.15 68.18 63.18 66.46 63.42 6801100 Utsjoki, Kevoniemi 08.06.1962 74.87 78.89 74.42 77.34 74.51
234.18.0 Polmak nye 1911
MW = keskivedenkorkeus, HW = ylävedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylävedenkorkeus, MNW = keskialive- denkorkeus, korkeusjärjestelmä LN + metriä
Liite 1 - Taulukko 4. Virtaaman havaintoasemat Tenojoen vesistöalueella.
Numero Nimi Käytössä alka-
en MQ HQ NQ MHQ MNQ
234.14.0 Cærrogæsjokka 1978 17.371 0.1 7.401 0.011
234.13.0 Vækkava, Iesjohka 1973 332.801 2.041 210.561 6.021
6800510 Inarijoki, Karigasniemi 01.01.1961 36 1300 4.00 500.00 8.40 6801000 Onnelansuvanto 01.01.1959 137 2099 14.00 1195.00 24.00 6801100 Utsjoki, Patoniva 08.06.1962 17.9 390 2.20 208.00 3.40
6810110 Alaköngäs 08.06.1962 177 2735 21.00 1594.00 33.00
234.18.0 Polmak nye5 1911 3208.01 27.19 1563.00 45.80
Virtaamien yksikkö m3/s MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivir- taama
1 www.ymparisto.fi
5 http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/68/q6890001y/wqfi.html
