78
I
stumme junassa matkalla kohti kotia. Taakse jää Jyväskylä, jossa olemme Aikuiskasvatuk- sen tutkijatapaamisessa käyneet monia mielen- kiintoisia keskusteluja. Väsymys on jo valtaamas- sa mielen, mutta kriittiset kysymykset saavat meidät terästäytymään.Keskustelu porautuu ensin vireillä olevaan korkeakoulujen tutkinnonuudistukseen, jossa yliopistoväki tekee kiireen ja epätietoisuuden vallassa ydinaineanalyysejä ja suunnittelee ve- tovoimaisia maisteriohjelmia. On erilaisia käsityk- siä siitä, mikä on kasvatus- tai aikuiskasvatustie- teen ”ydinainesta“. On myös epäilty, että harmo- nisoinnin nimissä tutkintoja saatetaan karsia, jol- loin tutkinnoista lentäisi ensiksi yli laidan yhteis- kunnalliseen ajatteluun johdattava aines. Yliopis- tojen käytävillä ja kokoushuoneissa kuulee tyy- tymättömiä äänenpainoja, mutta silti olemme kaik- ki joukolla kiltisti viemässä eteenpäin uudistus- ta, joka johtaa EU-maiden koulutusjärjestelmien harmonisointiin. Tämä on suunta, vaikka EU-kan- sanäänestyksen aikoihin vielä korostettiin, että jäsenmaiden koulutusjärjestelmä kuuluu kansal- lisen päätöksenteon piiriin.
Keskustelumme siirtyy yliopistotkin vallan- neeseen tulosajatteluun. Opetuksen laatu ja laa- tujärjestelmät saa meidät melkein kiihtymään.
Alamme löytää aiheeseen niin paljon kriittisiä näkökulmia, että on pakko kaivaa esiin kynä ja lehtiö.
Juna kiitää kohti etelää ja mind map -piirrok- seemme kertyy yhä useampia haarakkeita. Heit- telemme kysymyksiä opetuksen laadusta, kerim- me esiin näkökulmia. Miksi tutkimusseminaareis- sa niin harvoin asetetaan ylhäältä tarjottuja itses- täänselvyyksiä kyseenalaisiksi – tai ainakaan nii- den virallisissa sessioissa?
Opetuksen laatua koskeva diskurssipilvi on leijunut ympärillemme jo vuosia. Silti siihen on vaikea saada otetta. Se on hallinnon lanseeraa- ma ohjelma, joka on valjastanut yksiköt kilpaile- maan keskenään. Kuka voisi vastustaa opetuk- sen laatua?
MIKÄ JA MILLAINEN LAATU?
Laatu voi viitata jonkin asian ominaislaatuun, siihen, miten tunnistamme erilaiset asiat yh- teyksissään. Esimerkiksi ope- tus ja oppiminen on toiminta- na erilaista kuin teollinen tuo- tanto. Käsitettä voidaan käyt- tää myös adjektiivin tavoin viittaamaan laadukkaaseen, jonka vastakohtana on laadu- ton. Opetuksen ei haluta ole- van ainakaan laadutonta. Mil- laista laatua tavoitellaan?
Zen ja moottoripyörän kunnossapito -kirjan kirjoitta- ja Robert Pirsig puhuu staatti- sesta ja dynaamisesta laadus- ta. Staattinen laatu viittaa ta- voiteltavaan standardiin ja mi- nimitasoon. Tällaista laatua voidaan myös mitata. Dynaa- minen laatu taas viittaa enna- koimattomuuteen, luovuuteen ja tapahtumiseen. Sen saatta- minen mitattavaan muotoon on hankalaa.
Koulutuksen laatua pyri-
tään varmistamaan samantyyppisen staattisen ajattelun mukaan kuin monilla muillakin aloilla.
Yhteiskunnassa vallitseva mittaamisen ja järjes- telmien luomisen vimma on johtanut siihen, että myös ihmisten vuorovaikutukseen perustuvaa toimintaa arvioidaan samaan tapaan kuin tuotteita tehtaan liukuhihnoilla – noudatetaan tuotannon logiikkaa vaikka kyse on elävistä ihmisistä.
Opetus on ihmisten opettamista. Opettajatkin ovat ihmisiä, naisia ja miehiä, eivätkä mitään ope- tuskoneita. Opetus ja ohjaus tulisi nähdä dynaa- misina prosesseina, joissa luovuus, liikkuvuus ja ennakoimattoman mahdollisuus voitaisiin hyväk-
KUKA VOISI VASTUSTAA OPETUKSEN LAATUA?
Tutkijatapaamisen jälkimaininkeja
Jussi Onnismaa Marjo Vuorikoski
AIKUISKASVATUS 1/2004 KESKUSTELUA JA PUHEENVUOROJA
79
syä. Mallit ja mittaamisen järjestelmät voivat pa- kottaa opetuksen standardeihin ja ideaaleihin, jotka ovat ihmisen kasvulle vieraita. Ne voivat toimia oppimisen esteinä. Laatu- ja standardiajat- telu opetus- ja ohjaustyössä luo myös tarpeetto- man järki–tunne-dikotomian, vaikka järjen vasta- kohta on järjettömyys ja tunteen vastakohta tun- teettomuus. Kontrollifantasioiden sijasta nyt tar- vittaisiin mahdollisuuden tajua.
KENEN LAATU?
Piirrokseemme ilmestyy teemoja ja avainsanoja, jotka liittyvät valtaan. Ihmettelemme, miksi ope- tukseen liittyvät valtakysymykset niin usein unohdetaan. Ehkä ne on piilotettu niin hyvin, että käytännön toimijoiden on vaikea havaita ympä- rilleen kietoutuneita vallan seittejä? Tosin Foucault’n valta-analyyseihin pohjaavat koulu- tustutkimukset ovat alkaneet raotella niitä verho- ja, joiden takana piiloisen vallan muodot lymyä- vät ja näkymättömällä tavallaan ohjailevat opis- kelijoita ja opettajia.
Tunnelma alkaa tiivistyä, kun pääsemme kät- ketyn vallan muotoihin. Muu junanvaunu ei jaa innostustamme, vaan muut matkustajat torkku- vat tuoleissaan. Voi olla, että innostunut puheen- sorinamme jopa häiritsee heitä. Paneudumme sii- hen, kenen näkökulmasta opetuksen laatua yleen- sä pohditaan.
”Asiakkaan“ etuhan tietysti on kyseessä! Näin sanotaan silloinkin, kun on kyse puhujan omista intresseistä, oman aseman parantamisesta tai puolustamisesta. Mitä etuja laadun kehittämises- tä mahdollisesti on kouluttajille itselleen? Mitä haittaa siitä mahdollisesti on?
Puhe laadusta on myös retoriikkaa. Opettaji- en omiin kokemuksiin ja käsityksiin pohjaava kieli korvautuu työn tarkoituksen kannalta vieraalla uudiskielellä. Laatu on yksi koulutuksen kentälle työntyneistä mantroista, joita hoetaan ehkä tie- tämättä, mitä kaikkea niihin sisältyy. Elämme is-
kusanojen aikaa. Aikaisemmat puheet oikeuden- mukaisuudesta, tasa-arvosta ja kansalaisuudes- ta koulutuspuheessa ovat muuttuneet käsitteik- si, joiden sisältö on hyvin epämääräinen. Silti niis- tä näyttää tulevan totta, kun niitä tarpeeksi kau- an toistellaan. Laatu-puheen lisäksi viime vuosi- na korvissamme soineita koulutuskentän iskusa- noja ovat asiakkuus, joustavuus, itseohjautu- vuus, elinikäinen oppiminen....
Kun ylhäältä päin syötetään samaa iskulauset- ta riittävän monta kertaa, sen odotetaan saavan aikaan oikeanlaisen reaktion Pavlovin koirien ta- paan. Paras työntekijä on vailla muistia tai “muu- tosvastarintaa“ ja osaa reagoida vikkelästi milloin mihinkin. Hän on aina valmis ottamaan vastaan uutta, kyselemättä mihin katosivat edellisen vuo- den iskulauseet, saati sellainen kieli, joka viittai- si työn tarkoitukseen ja tavoitteisiin. Foucault’n termi vastamuisti muistuttaa siitä, että kollegoi- den yhteinen keskustelu voi valtauttaa ja auttaa muistamaan uudelleen sen, mikä on jo lähes pai- nunut unohduksiin.
Iskusanat ovat puheverhoja, jotka estävät kriittisen suhtautumisen. Esimerkiksi puhe suku- puolten tasa-arvosta suomalaisessa yhteiskun- nassa estää näkemästä sukupuolten epätasa-ar- voa. Illuusio tasa-arvosta johtaa siihen, ettei asi- aan suhtauduta riittävän vakavasti eikä koota tutkimustietoa koulutuksen kehittämisen pohjak- si.
Puhe laadusta on retorinen keino suostutella meidät hyväksymään käsitykset laadun kehittä- misen tarpeellisuudesta. Laatuajattelu on kuiten- kin tuotu hallinnosta. Se on osa johtamisjärjes- telmää. Yksiköitä ja opettajia houkutellaan ope- tuksen kehittämiseen, mutta samalla myös kilpai- lemaan keskenään. Onko tavoitteena vain saada yksiköt ja opettajat juoksemaan entistä kovem- paa erilaisten laatupalkintojen toivossa?
Marjo Vuorikoski ja Jussi Onnismaa
AIKUISKASVATUS 1/2004 KESKUSTELUA JA PUHEENVUOROJA
