T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 1 65
Valta on edelleen tietoa
Pekka Hongisto
Foucault, Michel: Turvallisuus, alue ja väestö. Hallinnallisuuden historia. College de Francen luennot 1977–1978. Suom. Antti Paakkari. Tutkijaliitto 2010.
Michel Foucault’ta suomenne- taan ahkerasti. Onko kyseessä pa- luu 1960-luvun strukturalismiin ilman strukturalismia? Tähän kir- jaan on suomennettu hänen luen- tojaan 1970-luvun lopulta, mut- ta suomentamatta ovat toistaiseksi jatkoluennot biopolitiikan synnys- tä. Tämä Foucault olisi luultavas- ti ajankohtaisempi kuin se vanha.
Mutta minkäs teet. Lukeneiston täytyy panna näköjään aina silloin tällöin käyntiin oma Foucault’n heilurinsa.
Foucault’lainen idea biopolitii- kasta on ajankohtainen ja sen kai- kuja kuulee erityisesti ns. maahan- muuttokeskustelussa. Samaan ai- kaan kehitetään yhä tehokkaampia ja absurdimpia hallinnan välinei- tä vaikkapa ”finanssikriisin” hoi- toon ja sen todellisiin maksajiin eli
”kansaan”. Kansa on talouden tiel- lä, mutta maksaa silti. Ihminen ei voi koskaan olla, hallinnallisesti tai muutenkaan, taloudellinen eikä ta- lous voi olla ihmisiksi. Olisiko yh- teiskuntatieteissä palattava post- modernistisen makuhömpän jäl- keen todellisen vallan ja hallinnan pohdintaan? Foucault antaa tähän eväitä, mutta luetaanko häntä riit- tävän tarkasti?
Foucault kutsui luentojaan pie- neksi metodikokeiluksi ja kom- mentoi aikansa mikrohistorian muotiaaltoa: ”Mikrovallan ja mak- rovallan tasojen välillä ei ole min-
käänlaista katkosta – yhdestä pu- huminen ei sulje toista pois. Tosi- asiassa mikrovallan käsittein tehtä- vä analyysi palaa täysin ongelmitta hallinnan ja valtion kaltaisten on- gelmien analyysiin” (338). Tämä ei kuitenkaan näiden luentojen va- lossa ole aivan ongelmatonta. Hän pyrkii antamaan uusia sanoja ja kattokäsitteitä vallan luonteen hah- mottamiseksi ja esimerkkejä histo- rian kautta. Se, ovatko kattokäsit- teet mikroa vai makroa, on jälkikä- teen arvioituna hieman hämärää.
Liikkuuko hän todellisesta his- toriasta käsitteisiin vai käsitteistä historiaan? Foucault myös sokeu- tuu omille esimerkeilleen, varsin- kin puhuessaan Machiavellin Ruh- tinaasta hallintakirjallisuuden vas- tenmielisyyden huipentumana.
Foucault käänsi nurin vanhan hokeman ”tieto on valtaa” sen to- delliseen ilmenemismuotoon ”val- ta on tietoa”. Tänään olemme foucault’laisen valta-analyysin uu- delleen tulemisen tilassa, kun Eu- roopan unioni käyttäytyy, kuten sen oletetaan ”hyvän hallinnalli- suuden” tilassa toimivan. Päämi- nisteri Mari Kiviniemi osasi sanoa sujuvasti ”talouskuri” saksaksi. Ku- ri on juuri Foucault’ta ja siksi hän- tä on edelleen syytä pitää ajankoh- taisena ajattelijana.
Talouskurin pitoa nykyises- sä EU:ssa korostavat toimivat eh- kä Foucault’n esittämän Katarii- na Suuren poliisikoodin mukaan:
”Poliisiasiat ovat hetkellisiä asioita, kun taas lakiasiat ovat täsmällisiä ja pysyviä. Poliisi huolehtii vähäisis- tä asioista, kun taas lait huolehtivat tärkeistä asioista. Poliisi huoleh- tii lakkaamatta yksityiskohdista, ja lopulta se voi toimia vain pikaises- ti ja välittömästi.” Koska talousku- ritoimet ovat laittomia, ovat ne siis
poliisiasioita? Ruhtinaiden kilvoit- telusta siirryttiin valtioiden kilpai- luun ja siitä taas raharuhtinaiden kilpailuun, jonka luonnollisiksi ra- hoittajiksi vaaditaan valtioita. Fi- nanssisektorin toiminnallinen eli hallinnallinen idea on valtiopape- reiden pyörittäminen ja siitä sii- vujen ottaminen. Pankeille ”Irlan- ti” on hyvä bisnes, koska se joutuu myymään valtiovelkakirjoja, mut- ta ”Ruotsi” on huono voitonlähde, koska se pääsee veloistaan.
Anu Kantola sovelsi vuonna foucault’laista metodia tutkimuk- sessaan Markkinakuri ja manage- rivalta. Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä (2002).
Siinä Kantola vei lukijan kädestä pitäen katsomaan, miten Suomes- sa vallan poliittinen hallinta ja pu- he olivat muuttuneet. Kun asian- tuntijapuheessa puhutaan vapau- desta, tarkoitetaankin itse asiassa kuria. Lupaukset vapaudesta muut- tuvat ”kuin huomaamatta” (David Hume) vaatimuksiksi vahvimpien markkinavoimien kuriin alistumi- sesta, ja yksilöön uskova ihmiskuva merkitseekin yksilön pakottamista markkinatoimijaksi. Kuri ja itseku- ri syntyvät yhtä aikaa. Valta ei ole pelkästään kielenkäyttöä vaan val- lankäyttöä. Liberalismin kauniit sanat tarkoittavat kuria ja kuritta- mista. Liberalismi ei pyri vapau- teen vaan Foucault’n mukaan se on ”taitoa käyttää valtaa talouden muodossa”.
Suomessa hallinnallisuutta
”mikrovaltojen immanenttina ra- tionaalisuutena” (kuten hienom- pi diskurssi sanoo) on tutkinut eri- tyisesti K. J. Ståhlberg kirjassaan Irtolaisuus Suomen lain mukaan (1893). Siinä on Foucault’ta her- kullisempia esimerkkejä poliisitie- teestä. Säätykuri perustui osittain
66 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 1
jumalanpelkoon (Foucault sievis- tää sen paimenvallaksi) ja yhteis- kunnallinen järjestys oli luonnol- lista. Erään vanhan koulun seinäs- sä lukee vieläkin ”Herran pelko on viisauden alku” vaikka nykyään pi- täisi kai kirjoittaa: ”Herran alku on viisauden pelko”. Jumalan ikuinen valtakunta on vain nyt vaihtunut
”ikuiseen talouselämään”.
Foucault avasi aikoinaan kolme tärkeää vallan kenttää, joista on ol- lut vaikea puhua, koska aina ei ole ollut sanoja tai käsitteitä niiden avaamiseen. Vaikkakin näistä luen- noista on aikaa, niin ehkä ne autta- vat hahmottamaan uusliberalisti- sen hallinnoimisen (nyt: talousku- rin), biopolitiikan (itsen kurin) ja militarismin (nyrkkivallan) kysy- myksiä. Biopolitiikka-luennot saa- daan ehkä suomeksi, mutta vähem- mälle huomiolle meillä on jäänyt vahvan militarismin alue, joka on taas voimissaan. Foucault’n avauk- set tällä alueella ovat jääneet vähäl- le huomiolle Suomessa.
Foucault kritisoi luennos saan
”Yhteiskuntaa on puolustettava”
(Il faut defendre la societè, 1976) Michael Walzeria, joka ottaa sellai- senaan Clausewitzin kuuluisan lau- seen ”sota on politiikan jatkamis- ta toisin keinoin” normatiivisena, kyynisenä, instrumentaalisena ja moralisoivana argumenttina, mut- ta ei ota huomioon todellista histo- riallista kehitystä. Foucault’n mu- kaan lause on luettava toisin päin:
”Politiikka on sodan jatkamista toi- sin keinoin”.
Sota oli Foucault’n mukaan ab- solutistisella ajalla niin suuri tekijä alueellisten valtioiden synnyssä, et- tä politiikka ikään kuin peri sotilaal- listen organisaatioiden semantiikan ja toimintatavat. Walzerin mukaan yhteiskunta synnytti sodat, vaikka
Foucault’n mukaan itse asiassa sodat synnyttivät Euroopan yhteiskunnal- lisen organisaation. Ehkä Euroopan historiassa kyse ei ollutkaan sodis- ta yhteisöjen ja kansakuntien välillä vaan sodasta yhden eurooppalaisen yhteisön sisällä? Sotia ei käytykään erilaisten yhteiskuntien kesken vaan sota teki yhteiskunnat samanlaisik- si rationalisoimalla niiden rakentei- ta parhaaseen mahdolliseen muot- tiin? Se pakotti yhteiskunnat matki- maan johtavia militaristisia voimia ja toisiaan. Vastakkaiset voimat al- koivat entistä enemmän muistuttaa toisiaan.
Immanuel Kantin ajattelu on yl- lättävän ajankohtaista, kun miet- tii hänen pohdintojaan siitä, miten
”kolmesta voimakeinosta, jotka ovat sotajoukkojen voima, liittoutumi- sen voima ja rahan voima, viimek- si mainittu lienee sittenkin luotetta- vin sotaväline”. Kantin mukaan alati kasvava luottojärjestelmä, ”englan- tilaisten nerokas keksintö”, on ”vaa- rallinen rahavalta, tarjotessaan so- dankäyntiä varten varat, jotka ovat suuremmat kuin kaikkien muiden valtioiden varat yhteensä”. Kuinka suuri on tämän hetken sotateolli- suuden potentiaali ja missä määrin se kytkeytyy finanssimarkkinoiden vapautumiseen eli irtautumiseen muusta yhteiskunnasta ja varsinkin politiikasta?
Kantin mukaan on erotettava toisistaan pelkät taidolliset tehtävät (problema technicum), moraalinen politikointi, poliittinen moralismi (”joka alkaa siitä mihin moraalinen poliitikko syystä kyllä lopettaa”) se- kä siveelliset tehtävät (problema mo- rale). Onko Natolle varattuna vain puhtaan taidollisia tehtäviä vai lisäk- si moralistisia, poliittisia ja siveel- lisiäkin (eli postmodernisti: eettisiä) tehtäviä? Vai piiloutuuko se puhtaan
ammattimaisuutensa taakse ”epäpo- liittiseksi” kriisinhallintajärjestöksi?
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja filosofi.
Pirun pitkä historia
Ilkka Pyysiäinen
Kuula, Kari. Paholaisen biografia:
Pahan olemus, historia ja tulevaisuus. Kirjapaja 2010.
Suomessa Pirulla on monta nimeä:
luisuotsa, pörö, tilkkuhattu, van- haerkki, vihtahousu ja niin edel- leen. Puhutaan myös ”pikkupiruis- ta”, jotka ovat toisinaan ”kalmanvä- keä” eli kuolleiden henkiä. Piru on usein pimeyden voima, joka ei sie- dä päivänvaloa ja kaik koaa kukon kiekuessa. Hän ei myöskään saata lausua Jeesuksen nimeä eikä sie- dä kristillisiä symboleja. Piru näyt- täytyy joskus peilissä tai jonakin eläimenä, hänen tuntomerkkei- nään ovat usein kaviojalka ja sar- vet. Piru esiintyy myös moralistina.
Kun pelataan pyhänä korttia, tans- sitaan tai tehdään arkityötä juma- lanpalveluksen aikaan saattaa Pi- ru ilmaantua. Leikinpäiten Pirulle annettu lupaus saa Pirun ilmesty- mään usein kohtalokkain seurauk- sin.
Suomalaisen kansanperinteen Piru on vahvasti kristillisen perin- teen muokkaama. Vaikka pahuus on eri kulttuureissa aina henki- löity johonkin tiettyyn hahmoon, on Piruun liittyvä uskomus ikui- sesta rangaistuksesta helvetissä lä- hinnä kirjauskonnoille tyypillinen ajatus. Raamatuntutkija, dosent- ti Kari Kuula jatkaa Piru-kirjal-
