AHDIN SANOMAT
Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen
tiedotuslehti JULKAISIJA Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus
PL 35 (YAD) 40014 Jyväskylän yliopisto
TOIMITUS Jarmo Meriläinen
(014) 260 3820 jarmo.merilainen@ymtk.jyu.fi
Allan Witick (014) 260 3862 allan.witick@ymtk.jyu.fi
ULKOASU PIGME pigme@kolumbus.fi
KANSIKUVAT Mongolia: Seppo Rinne /
Suomi-Mongolia -seura Ambiotica-laboratorio:
Ympäristöntutkimuskeskus Jyväsjärvi:
Silke Jedlicka
Lehden tekstiaineisto on vapaasti lainattavissa,
mutta lähde pyydetään mainitsemaan.
ISSN 1238-8416
AHDIN SANOMAT
www.jyu.fi /ymtk/
AHDIN SANOMAT
2003
Pysyvät isotoopit
ympäristöntutkimuksessa
Uusi laboratorioyksikkö aloitti toimintansa Ambioticassa ... 4
Ajassa:
Ambiotica-laboratoriot kasvaa ja uudistuu... 7 SYKE järjesti pohjaeläinmääritysten
pätevyyskokeen ... 7
Mitä mieltä Jyväsjärvestä?
Kaupunkijärven hoitosuunnitelmaan
liittyvän asukastiedustelun satoa ... 8
Matkakirje Mongoliasta
Aavikkoa ja vettä, kameleita ja kaloja ... 12
Ajassa:
Isotooppianalyysit avuksi Uudenmaan
metsätutkimuksiin... 18 Kokkolan seudun ilma puhdistuu ... 18 Jokirapukantojen hoitoon ja suojeluun
vauhtia Längelmävedellä ... 19 Taimen lisääntyy Äänekosken reitillä... 19
AHDIN SANOMAT 3
Pääkirjoitus
JÄRVI JA INSINÖÖRI
Jyväsjärvi opetuksen, tutkimuksen ja ennallistamisen kohteena
Pekka Rötkönen
AHDIN SANOMAT KEISARILLISEN MAANMITTAUSKONTTORIN in-
sinööri Boringh viitoitti tien Jyväsjärvi-tutkimukselle jo 1830-luvulla, kun hän useiden vaihtoehtojen ristiaallo- kossa teki ratkaisunsa ja iski mittapaalunsa Jyväsjärven rantaan merkiksi tulevan Jyväskylän kaupungin ruutu- kaavalle. Kaupunki siihen tuli, kasvoi, ja pienen järven käyttö lisääntyi moninaisiin tarkoituksiin.
Elettiin pitkään sulassa sovussa erilaisten käyttömuoto- jen kanssa. Järvessä oli uimaloita niin rahvaalle kuin pa- remmallekin väelle, oli pyykkilaitureita, veneitä, laivoja, satama ja reitti suurille vesille. Paperitehtaan jätevedet kulkeutuivat järveen 1870-luvulta alkaen. Samasta jär- vestä nostettiin kalaa ja talousvettä. Uuden vuosisadan puolella rannalle nousi vielä vaneritehdas ja Lutakon vesialue täyttyi tukkivarastoista. Ajan moninaiskäyttö huipentui siihen, kun kaupungin jätevedet viemäröitiin puhdistamattomina järveen 1910-luvun alussa.
Sitä mukaa kun järven likaantuminen kiihtyi, sen käyt- tö opetukseen ja tutkimukseen lisääntyi. Jyväskylän ly- seon maineikas luonnontieteen lehtori Lauri Helle te- ki itse ja teetti oppilaillaan mittauksia ja havaintoja jär- vestä usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alussa.
Helle teki järvestä ensimmäisen yksityiskohtaisen kas- villisuuskartan, joka tosin odottaa vieläkin julkaisemis- taan. Vanhimpana kasvillisuustutkimuksena tunnetaan Vaherin julkaisu vuodelta 1932.
Valovirta kirjoitti muistokirjoituksen Jyväsjärven koti- loille viisikymmenluvulla, jolloin tehtaan happopäästöt tuhosivat järven nilviäiset. Hän palasi aiheeseen vielä
seuraavalla vuosikymmenellä. Tämän vuosikymmenen, 1960-luvun, aikana käynnistyi monipuolinen ja jatkuva tutkimustoiminta. Jyväsjärvi sai silloin myös muuta jul- kisuutta. Noihin vuosiin huipentui vuosikymmenien kamppailu ja jahkailu kaupungin jätevesien puhdista- misesta ja puhdistamon sijoituspaikasta. Silloinen nuori vesistötutkija, nyt juuri eläkkeelle jäänyt tutkimuspro- fessori Kaj Granberg oli se henkilö, josta järven tutki- mus pääsi katkeamattomaan vauhtiinsa.
Pari vuotta sitten Jyväskylän yliopistossa käynnistettiin Jyväsjärvi-hanke, jolle muotoiltiin kaksi päätavoitetta.
Toinen niistä kehittää järveä uudenlaisen tutkimuksen ja opetuksen kohteena. Toinen pyrkii elvyttämään ja kuntouttamaan järven elämää lähelle muinaisten aiko- jen luonnontilaa. Tutkimuksessa ja opetuksessa pyri- tään mittamaan suoraan järvestä sellaisia ekosysteemin toimintoja, joita aiemmin on voitu tutkia vain labo- ratoriossa. Järven kuntoprojekti kokoaa mukaan myös asukkaat. Kaupunki haluaa kehittää järveä kansalaisten toiveitten mukaan. Tästä kerrotaan lisää lehden sisäsi- vuilla.
Jyväsjärvi-hanke jatkaa entisestään järven pitkää tutki- musluetteloa. Useita kymmeniä tutkimuksia ja monia maistereita järvi on maailmalle antanut. Tieteellisiä jul- kaisuja painetaan jatkuvasti, ja väitöskirjojakin järves- tä on tekeillä. Tämä on melkoinen saavutus pieneltä järveltä – ja yhdeltä kohtalokkaan paikanmäärityksen tehneeltä insinööriltä.
Jarmo J. Meriläinen
AHDIN SANOMAT 4
ISOTOOPIT
PYSYVÄT
Uusi laboratorioyksikkö aloitti toimintansa Ambioticassa
YMPÄRISTÖNTUTKIMUKSESSA
Jyväskylän yliopistoon perustettiin äskettäin ympäristönäytteiden pysyvien isotooppien määrityksiin erikoistunut laboratorioyksikkö. Sen vetäjänä toimii professori Roger Jones bio- ja ympäristötieteiden laitokselta. Määrityslaitteistot on sijoitettu ympäristöntutkimus-
keskuksen Ambiotica-laboratorioon. Yksikkö on rakennettu ensisijaisesti omien tutkimus- ryhmien käyttöön, mutta määrityksiä tehdään muihinkin tutkimuksiin.
Pysyvien isotooppien määrityksestä on tullut tärkeä osa nykyaikaista ympäristötutkimusta.
Sen sovelluskohteet ovat lähes rajoittamattomat; tekniikkaa on käytetty ravintoverkkojen tutkimuksessa, haitta-aineiden alkuperän selvittämisessä ja ilmastonvaihteluiden
jäljittämisessä. Suomessa alan tutkimus ottaa ensi askelia, ja laboratoriopalvelujen saanti on ollut lähes olematonta.
Allan Witick
AHDIN SANOMAT 5 Olet sitä mitä syöt
Pysyvien isotooppien käyttö tutki- muksessa perustuu siihen, että al- kuaineiden eri isotoopit käyttäy- tyvät ympäristössä samalla tavalla, mutta niillä on vähäisiä eroja reak- tionopeuksissa. Tästä johtuen pysy- vien isotooppien suhteet vaihtelevat luonnossa. Luonnon prosessit suo- sivat joko raskaampia tai keveäm- piä isotooppeja. Isotooppimittauk- silla voidaan saada tietoa aineiden al- kuperästä sekä biologisista ja kemi- allisista prosesseista, joita ei millään muulla tavalla voida tutkia.
Ympäristönäytteiden isotooppimit- taukset täydentävät fysikaalisia, ke- miallisia ja biologisia mittauksia.
Seuraavassa on esitetty joitakin ym- päristöntutkimukseen liittyviä tut- kimusalueita, joissa isotooppisuhtei- ta nykyisin hyödynnetään.
Vanha sanonta, olet mitä syöt, pi- tää paikkansa isotooppitutkimuksis- sa. Kun hiili ja typpi siirtyvät ravin- toverkossa trofi atasolta toiselle, niin isotooppisuhteet muuttuvat jonkin verran. Eliön δ13C ja δ15N –arvot ovat 0,5 – 3 promillea sen käyttämää ravintoa isommat. Sanontaa voi siis tarkentaa: olet sitä mitä syöt ja vähän enemmän.
Rikki (δ34S) ei juuri rikastu ravin- toketjussa kuten typen ja hiilen iso- toopit, mutta rikin isotooppisuhtei- den perusteella voidaan tehdä mui- ta päätelmiä esimerkiksi ravinnon alkuperästä.
Isotooppisuhteet antavat pitkän ajan keskiarvon käytetystä ravinnosta.
Esimerkiksi maksasta tehty isotoop- pimääritys kuvastaa linnun edellis- ten päivien, lihaksesta tehty mää- ritys puolestaan viikkojen, höyhe- Isotooppeja ovat keskenään saman alkuaineen atomit, joilla on eri määrä neutroneja ytimessään. Kaikilla alkuaineilla on useita isotoop- peja ja useilla alkuaineilla on sekä pysyviä isotooppeja että pysy- mättömiä radioisotooppeja. Esimerkiksi typpiatomien ytimessä on kaikissa 7 protonia, mutta neutroneja voi olla 6,7,8 tai 9 kappaletta.
Typen isotoopeista pysyviä ovat 14N ja 15N.
Typen isotoopit
Isotooppi Suhteellinen runsaus luonnossa Puoliintumisaika
13N pysymätön 9,96 min
14N 99,64 % pysyvä
15N 0,36 % pysyvä
16N pysymätön 4,17 s
Pysyvien isotooppien määrityksiin käytetään tavallisimpia luonnossa esiintyviä alkuaineita: vetyä, hiiltä, typpeä, happea ja rikkiä.
Mitä ovat isotoopit?
AHDIN SANOMAT
den muuttuneiden isotooppisuhtei- den avulla. Paleoklimatologiassa on selvitetty muinaista ilmastoa, mm.
lämpötilan ja ilmakehän hiilidioksi- dipitoisuuksien muutoksia jäätiköil- tä ja turvesoilta kerättyjen profi ili- en avulla. Sedimenttikerrostumista tehtyjen isotooppianalyysien perus- teella on selvitetty vesistöjen orgaa- nisen aineen ja ravinteiden kuormi- tuksessa tapahtuneita vaihteluita.
Ympäristöntutkimuksessa voidaan käyttää myös isotooppileimattuja tai isotoopeilla rikastettuja yhdisteitä silloin, kun luonnossa oleva isotoop- pien luonnollinen vaihtelu ei riitä.
Pysyvien isotooppien käyttö on ra- dioisotooppeja turvallisempaa.
nistä kuukausien ja luustosta tehty määritys elinikäistä ravinnon koos- tumusta. Isotooppianalytiikasta on- kin tullut tärkeä työkalu tutkittaessa ekosysteemien rakennetta ja toimin- taa.
Haitta-aineiden alkuperää jäljittämässä
Ravinteiden mittaaminen vesistöis- tä on keskeisimpiä vesistötutkimuk- sen menetelmiä, mutta ongelmien syitä eli ravinteiden alkuperää ei nii- den perusteella voida useinkaan ar- vioida. Maataloudessa lannoitteina käytetyt typpiyhdisteet valmistetaan teollisesti ilmakehän typestä ja nii- den isotooppisuhde on sama kuin ilmalla (δ 15N= 0). Useiden trofi a- tasojen kautta kulkeneen, esim asu- majäteveden typen delta-arvo voi puolestaan olla +20 tai suurempi.
Mittaamalla typpiyhdisteiden iso- tooppisuhteita vedestä, voidaan teh- dä päätelmiä niiden alkuperästä. Sa- malla tavalla hiili-, rikki- ja typpi- yhdisteiden isotooppijakauman pe- rusteella voidaan jäljittää esimerkik- si teollisuuden päästöjä tai vaikkapa rikin ja typen alkuperää ilmakehän laskeumassa.
Muita sovelluskohteita Isotooppimäärityksiä on käytetty eri- laisissa kunnostushankkeissa, esi- merkiksi kompostointiprosesseissa, joissa voidaan seurata epäpuhtauk- sien biohajoamista reaktiotuottei-
Isotooppimäärityksissä näytemäärät ovat pieniä, muutamia milligrammoja.
6
Pysyvien isotooppien määrityk- siin alkuaineista (C, H, N, O, S) käytetään isotooppisuhdemassa- spektrometriä (SIRMS). Jyväsky- län yliopiston laitteistoa käytetään hiilen, typen ja rikin isotooppi- suhteiden määrittämiseen. Tarvit- tava näytemäärä on äärimmäisen pieni: vain muutamia milligram- moja. Näytteen alkuaineet muu- tetaan kuumentamalla kaasumai- seen muotoon: hiili hiilidioksidik- si, typpi typpikaasuksi ja rikki rikki- dioksidiksi. Kaasu johdetaan mas- saspektrometriin, joka erottelee isotoopit niiden massa-varaussuh- teen perusteella. Näytteen iso- tooppijakaumaa verrataan refe- renssikaasuun, jonka isotooppi- suhde tunnetaan. Lopputuloksena saadaan näytteen alkuaineille ns.
delta-arvo (δ), joka kertoo näyt- teen isotooppisuhteen verrattuna kansainväliseen referenssiainee- seen.
SIRMS
= isotooppisuhde-
massaspektrometri
AHDIN SANOMAT 7
Ambiotica-laboratoriot kasvaa ja uudistuu
Y
mpäristöntutkimuskeskuksen laboratorion ana- lyysitarjonta laajeni entisestään Keski-Suomen ympäristökeskuksen laboratorion tehtävien siir- ryttyä Jyväskylän yliopistolle. Laboratorion henkilös- tön määrä kasvoi ja laboratorion tiloja laajennettiin.Samalla täydennettiin tutkimuslaitekantaa.
Laajennuksen ansiosta laboratorio vahvistaa ase- maansa yhtenä maan johtavista ympäristö labo - ratorioista. Laboratorion toiminta käsittää yleisen vesistöanalytiikan lisäksi epäorgaanisen ja orgaa- nisen sekä biologisen ympäristöanalytiikan. La- boratorio tuottaa analyysipalveluja yrityksille, tutkimuslaitoksille, viranomaisille ja tietysti myös omaan tutkimustoimintaan.
Laboratorion asiakaspalvelua on parannettu otta- malla käyttöön web-liittymä. Tämän toiminnon avul- la asiakas pääsee laboratorion www-sivuilta omalla kooditunnuksellaan katsomaan omien näytteidensä tilaa ja tuloksia.
Ympäristöntutkimuskeskuksen laboratorio on Mit- tatekniikan keskuksen akkreditoima testauslabo- ratorio T142. Akkreditoituun pätevyysalueeseen kuuluu nykyisin lähes 80 kemiallista määritystä ympäristönäytteistä, kuten vedestä, maaperästä, sedimentistä ja lietteestä. Pätevyysalueeseen kuuluu myös vesistötutkimusten näytteenotto.
Uudistuneen laboratorion palveluita markkinoidaan Ambotica-laboratoriot -nimikkeen alla. Ambiotica tulee Jyväskylän yliopiston Ylistönrinteen kampu- salueella, Jyväsjärven rannassa sijaitsevasta Am- biotica-rakennuksesta, jossa ympäristöntutkimus- keskuksen toimitilat sijaitsevat.
SYKE järjesti
pohjaeläinmääritysten pätevyyskokeen
S
uomen ympäristökeskuksen (SYKE) laboratorio järjesti marraskuussa 2003 ensimmäisen kansal- lisen pohjaeläinmääritysten pätevyyskokeen. Päte- vyyskoetta koordinoi erikoistutkija Irma Mäkinen SYKE:stä. Asiantuntijana toimii Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus, joka on aiemmin osal- listunut maan ainoana laboratoriona pohjoismai- seen vertailuun ja menestynyt siinä erinomaisesti.Pätevyyskokeeseen ilmoittautui 10 laboratoriota.
Pätevyyskokeen järjestämisen taustalla ovat vesi- politiikan puitedirektiivin asettamat uudet vaa- timukset, joiden myötä vesistöjen biologisten laatutekijöiden merkitys tulee keskeiseksi vesistö- jen kunnon seurannassa ja ekologisen tilan luokit- telussa.
– Pohjaeläinaineistojen tieto tallennetaan vastai- suudessa ympäristöhallinnossa valmisteilla olevaan tietojärjestelmään, johon on tavoitteena koota vain luotettavasti määritettyjä aineistoja, täsmen- tää Mäkinen. Pohjaeläinseurantaa ja –tarkkailua tekeville laboratorioille tullaan aikanaan asettamaan pätevyysvaatimukset.
Ajassa
AHDIN SANOMAT
AHDIN SANOMAT
JYVÄSKYLÄN yliopistossa on kol- matta vuotta käynnissä Jyväsjärvi- hanke, jonka yhtenä tavoitteena on järven kehittäminen opetus- ja tut- kimuskohteena. Toisena, asukkai- den kannalta ehkä merkittävämpänä osana on hoito- ja kunnostussuun- nitelman laatiminen liiallisesta ra- vinnekuormituksesta kärsivälle jär- velle.
Nykyisin pyritään ottamaan huo- mioon asukkaiden toiveet ja tar- peet vesistöjen kunnostustoimenpi- teitä suunniteltaessa. Tähän velvoit- taa myös vuonna 2000 voimaan tul- leen EU:n vesipuitedirektiivin hen- ki ja kirjain. Jyväsjärven tapauksessa asukkaiden mielipiteet korostuvat, koska järvi sijaitsee keskellä kaupun- kia ja sen merkitys virkistysalueena on suuri.
MITÄ MIELTÄ
JYVÄSJÄRVESTÄ?
Asukastiedustelulla selvitettiin asuk- kaiden käsityksiä järven tilasta sekä toiveita ja näkemyksiä järven ja ran- tojen kehittämisestä. Tiedustelu teh- tiin joulun alla 2002.
Tiedustelu lähetettiin tuhannelle, satunnaisesti valitulle 15 – 75-vuo- tiaalle Jyväskylän kaupungin ja maa- laiskunnan asukkaalle. Otanta teh- tiin kaikkiaan 86 873 henkilön jou- kosta, ja otokseen tuli 747 kaupun- kilaista ja 253 maalaiskuntalaista.
Vastausaste oli tämän tyyppiselle ky- selylle varsin hyvä, 66,4 %. Naiset (71,1 %) olivat selvästi aktiivisem- pia vastaajia kuin miehet (61,3 %).
Lähes kolme neljännestä vastanneis- ta tavoittaa Jyväsjärven kohtuulli- sin ponnistuksin: 13 % asui näkö-
etäisyydellä Jyväsjärvestä, 42 % alle kahden kilometrin eli sopivan käve- lymatkan päässä ja 71 % reippaan pyöräilymatkan eli alle 5 km etäisyy- dellä. Kolme neljästä vastaajasta oli asunut Jyvässeudulla yli 10 vuotta.
Järvelle kouluarvosana seitsemän
Jyväsjärveä pidetään keskeisenä mai- semallisena tekijänä Jyväskylän kau- punkikuvassa, eikä syyttä. Rantojen ulkoasun eteen on tehty paljon työ- tä, eikä järveä enää pidetä takapi- hana kuten vuosikymmeniä sitten, vaan pikemminkin oleellisena osa- na kaupungin julkisivua. Enemmis- tö katsoo järven maineen olevan ny- kyisin hyvä, ja rantojen siisteyteen ollaan melko tyytyväisiä.
Arja Palomäki
Kaupunkijärven hoitosuunnitelmaan liittyvän asukastiedustelun satoa
AHDIN SANOMAT 8
AHDIN SANOMAT Järven arvoa virkistysalueena lisää
huomattavasti se, että se on välittö- mässä yhteydessä Päijänteeseen. Ka- lakannasta ja kalojen käyttökelpoi- suudesta vallitsee kuitenkin yhä mel- koinen epätietoisuus, eikä uimakel- poisuudestakaan olla täysin vakuut- tuneita. Järven kunnosta asukkailla ei ole kovin selkeää käsitystä.
Alle puolella vastaajista oli mieliku- va siitä, miten paljon Jyväsjärven tila on muuttunut verrattuna 1970-lu- vun alkuun, jolloin se oli erittäin huonossa kunnossa, tai 1990-luvun alkuun, jolloin järven tila oli jo pa- rantunut. Valtaosalla mielipiteensä
esittäneistä oli hyvä käsitys järven tilan kehityksestä. Nykyinen Jyväs- järvi sai vastaajilta tyydyttävän arvo- sanan 6,9, kun asteikko oli 0 – 10.
Mielenkiintoista on, että arvosanoja annettiin laidasta laitaan, ala-arvoi- sesta täyteen kymppiin.
Asukkaiden käsitys järven tilaa uh- kaavista tekijöistä kuvaa yleisem- minkin sitä, minkä arvellaan eniten likaavan vesistöjä. Teollisuuden jäte- vesiä pidettiin yhä suurimpana uh- katekijänä, vaikka Jyväsjärvessä, ku- ten useimmissa Suomen vesistöissä,
teollisuuden osuus ravinnepäästöis- tä on nykyisin pieni. Sen sijaan haja- kuormitusta, joka muodostaa valta- osan Jyväsjärven ravinnekuormasta, ei pidetty merkittävänä uhkatekijä- nä.
Jyväsjärveä hyödynnetään monipuolisesti...
Jyväsjärveä kiertävää kevyen liiken- teen väylää eli rantaraittia käyte- tään ahkerasti kävelyyn, hölkkää- miseen, rullaluisteluun, pyöräilyyn ja koirien ulkoiluttamiseen. Noin 40 % vastaajista kertoi ulkoilevansa
9 Täysin samaa mieltä
Jokseenkin samaa mieltä Vaikea sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Jyväsjärvi on tärkeä Jyväskylän
kaupunkikuvaa elävöittävä maisemallinen tekijä.
Jyväsjärvi on kaupungin takapihaa.
Jyväsjärven kalojen syöminen epäillyttää, koska niissä voi olla haitallisia aineita tai ne voivat maistua pahalle.
Jyväsjärvessä on arvokas kalakanta, ja kalavetenä se on erinomainen.
Jyväsjärvessä voi huoletta uida.
Jyväsjärvellä on nykyisin hyvä maine, vaikka se on entinen jätevesien laskupaikka.
Jyväsjärven rantojen siisteys on esimerkillistä.
Jyväsjärvi on nykyään yhtä hyvässä kunnossa kuin Päijänteen pohjoisosat.
Jyväsjärvi on tärkeä virkistysalue.
Jyväsjärven virkistyskäyttöarvoa lisää huomattavasti, että se on yhteydessä Päijänteeseen.
JYVÄSJÄRVEÄ KOSKEVAT VÄITTEET
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 %
Jyväsjärvi oli 1970-luvun puoliväliin saakka asuma- ja teollisuusjätevesien täysin pilaama, ja huono maine seurasi sitä pitkään. Tiedustelun aluksi esitettiin muutamia väittämiä, joilla haluttiin selvittää nykyisiä käsityksiä ja mielipiteitä Jyväsjärven kunnosta ja käyttökelpoisuudesta.
AHDIN SANOMAT 10
tai kuntoilevansa järven rannoilla vähintään pari kertaa kuukaudessa ja 80 % vähintään satunnaisesti. Valta- osa piti Jyväsjärven ympäristöä erit- täin tai melko hyvin ulkoiluun so- veltuvana. Jäälle aurattu retkiluiste- lurata on saavuttanut suuren suo- sion. Monet toivoivat, että ideaa kehitetään. Jään laadussa ja pukeu- tumispaikkojen varustelussa katsot- tiin olevan parantamisen varaa.
Kaupunkijärveksi Jyväsjärvi tarjoaa yllättävän hyvät mahdollisuudet luontoretkeilyyn. Lintujen tarkkai- lumahdollisuudet ovat hyvät eri puo- lilla järveä, erityisesti Pitkäruohon lintutornissa ja keväisin Tourujoen
suulla Lutakossa. Kevätmuuton ai- kaan järvi on yksi sisämaan tär- keimpiä lokkien levähdysalueita.
...mutta ei kalavetenä Vain 5 % vastaajista ilmoitti kalas- taneensa Jyväsjärvellä vuonna 2002, vaikka kalasto on nykyisin esimer- kiksi uistelijalle mieleinen. Järven kuhakanta on vahva, ja monet pi- tävät järveä alueen parhaana ku- havetenä. Vähäiseen kalastukseen on monia syitä: epäilykset kalojen käyttökelpoisuudesta elävät sitkeäs- ti, monet kalastavat mökkijärvellään tai lähijärvillä, ja viereinen Päijän- ne houkuttelee kalastajia Jyväsjärveä enemmän.
Toiveissa palveleva rantaraitti Jyväsjärven käyttäjillä on vankka mielipide siitä, mitä Jyväsjärvelle ei haluta. Moottoriurheilu tyrmättiin selvällä enemmistöllä. Lähes yhtä jyrkän tuomion sai rantojen suun- nittelematon käyttö.
Vastauksissa korostui jälleen Jyväs- järven ympäristön käyttö ulkoilu- alueena, ja monissa kommenteissa palveluvarustusta toivottiin paran- nettavan. Erityisesti toivottiin ran- taraitin rakentamista valmiiksi, niin että koko Jyväsjärven pääsisi kiertä- mään ilman hankalia kiertoteitä.
Tiedustelussa kyseltiin Jyväsjärven käyttöä luontoharrastuksesta viehekalastukseen ja laivaristeilyistä mattojen pesuun. Kuten odottaa sopii, suurin osa vastaajista ihaili järvimaisemaa ainakin silloin tällöin. Ns. aktiivisista käyttömuodoista ulkoilu ja kuntoilu olivat ehdottomasti tärkeimmät. Sataman alueen ja Ainolan kulttuuri- ja viihdetapahtumissa vierailee lähes 90 % vastaajista, ja laivaristeilyt ovat suosittuja.
JYVÄSJÄRVEN KÄYTTÖ
Kalastus seisovilla pyydyksillä
0 20 40 60 80 100 %
Päivittäin tai lähes päivittäin Viikottain
1-2 kertaa kuukaudessa Muutaman kerran vuodessa Kerran vuodessa tai harvemmin En koskaan
Viehekalastus/uistelu Mattojen pesu Onginta/pilkintä Veneily/melonta Laivaristeilyt Kulttuuri- ja viihdetapahtumat Uinti ja auringonotto Luontoharrastus Ulkoilu ja kuntoilu jäällä Ulkoilu ja kuntoilu rannalla Järvimaisemasta nauttiminen
AHDIN SANOMAT Jyväsjärvelle esitettiin vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia, osa tarkoituksella
kärjistettyjä. Jyväsjärvestä halutaan pitää huolta: jopa 60 % vastaajista oli valmiita rajoittamaan virkistyskäyttöä, jos järven tilan kohentaminen sitä vaatisi.
JYVÄSJÄRVEN TULEVAISUUDENKUVAT
0 10 20 30 40 50 60 %
Jyväsjärvestä rakennetaan aito kaupunkijärvi.
Järven vapaat rannat pengerretään ja muutetaan puistomaisiksi. Rannan täyttö rakentamista varten on mahdollista.
Jyväsjärven kehitetään ulkoilualueena.
Uimarantoja rakennetaan lisää, samoin panostetaan ulkoilumahdollisuuksiin sekä kesällä että talvella.
Sijaintinsa vuoksi Jyväsjärvestä tulee mainio moottoriurheilun keskus sekä kesällä (venekilpailut) että talvella (jäärata-ajot, moottorikelkkakilpailut).
Nykyiset luonnontilaiset rannat säilytetään ennallaan ja mm. lintujen pesimäalueet ja kalojen kutualueet turvataan.
Jyväsjärven veden laatua parannetaan kaikin mahdollisin keinoin, vaikka se tarkoittaisi muiden käyttömuotojen, esim. virkistyskäytön, rajoittamista.
Jyväsjärveä kehitettään ennen kaikkea kalavetenä.
Vähäarvoisten kalojen määrää vähennetään ja istutetaan arvokaloja.
Jyväsjärveä ja sen rantoja ei pyritä kehittämään erityisesti mihinkään suuntaan, vaan käyttö määräytyy kunkin hetkisen tarpeen mukaan.
Rakennettuja rantoja puretaan ja muutetaan pitkällä tähtäimellä luonnonmukaisempaan suuntaan.
Jyväsjärvi-hankkeessa ovat mukana Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos ja ympäristöntutkimuskeskus sekä Keski-Suomen ympäristökeskus. Hanketta rahoittavat EU:n EAKR- rahaston kautta Länsi-Suomen lääninhallitus ja Keski-Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö sekä lisäksi Jyväskylän kaupunki, M-real Oyj Kangas, Jyväskylän Energiantuotanto Oy, Liqum Oy ja Jyväskylän Teknologiakeskus Oy.
Sopii hyvin Sopii kohtalaisesti Vaikea sanoa Sopii melko huonosti Sopii huonosti
Lisätietoja: www.jyu.fi /jyvasjarvi Kommenteissa kritisoitiin rakennus-
ten sijoittamista aivan rannan tun- tumaan, ja rantarakentaminen koet- tiin suurimmaksi ulkoilua ja kuntoi- lua haittaavaksi tekijäksi. Mielipiteet rantojen käsittelystä jakautuivat kah- tia: osa toivoo rantoja hoidettavan
puistomaiseen tapaan, osa taas kat- soo, että tähän saakka luonnonmu- kaisina säilyneet rannat tulisi sellaisi- na säilyttääkin. Rakennettujen ran- tojen muuttamista luonnonmukai- sempaan suuntaan ei kuitenkaan pi- detä realistisena mahdollisuutena.
Vastausten viestin voisi tiivistää vaik- kapa seuraavasti: tavoitteena on mo- nipuolisesti virkistyskäyttöön sovel- tuva kaupunkijärvi, jossa on hyvä palveluvarustus. Kaikessa suunnitte- lussa on sovitettava yhteen luonnon ja ihmisen edut ja otettava huomi- oon virkistyskäytön tarpeet.
11
AHDIN SANOMAT
B
iologian tutkimusohjelma käyn- nistettiin vuonna 1970 Neuvos- toliiton ja Mongolian tiedeakatemi- oiden yhteisellä päätöksellä tarkoi- tuksena jatkaa Mongolian luonnon- tutkimuksia, jotka oli aloitettu yli 150 vuotta sitten. Tutkimusohjel- maan kuuluu eläintiedettä, kasvitie- dettä, maantiedettä, paleontologiaa, niin ja hydrobiologiaa. Parhaimpina yhteistyön vuosina Mongoliassa työs-Aavikkoa ja vettä, kameleita ja kaloja
kenteli pari sataa neuvostotutkijaa.
Tutkimusohjelma omistaa maata ja rakennuksia Ulan-Batorissa (Ulaan Baatar), kuljetuskalustoa kuorma- autoista lähtien ja leirielämän perus- tavaroita, jotka mahdollistavat tut- kimusmatkat kaukaisille ja valtavil- le, ihmisten ja jumalien hylkäämille alueille. Suomalaiset tutkijatkin ovat tervetulleita mukaan. Mongolialais- ten ja venäläisten tutkijakollegojen
kokemukseen ja vieraanvaisuuteen voi aina luottaa!
Selenga, Baikal ja savuava Kiina Vuoristoinen Mongolia on kauttaal- taan korkealla merenpinnasta. Jo- kaiselle tulokkaalle selviää pian mitä mantereinen ilmasto todella tarkoit- taa: kesäpäivänä ei vaatetusta kai- paa, mutta annapa olla kun saapuu mantereinen kylmä yö. Vesistöjäkin
Mitä vesiekologi tekee Mongoliassa, jakkien ja kamelien maassa, vuorilla ja autiomaassa – muistathan Gobin? Selittääkseni miksi löysin itseni Mongoliasta ja missä vuosi sitten vietin
uskomattoman vaikuttavat 45 päivää, minun täytyy kertoa aluksi hieman historiaa.
Dmitri F. Pavlov
Englanninkielestä kääntänyt Jarmo J. Meriläinen
MONGOLIASTA
MATKAKIRJE
Seppo Rinne / Suomi-Mongolia -seura AHDIN SANOMAT 12
Kirjoittaja Dmitri F. Pavlov Selenga-joen rannalla.
AHDIN SANOMAT Mongoliasta löytyy, vaikka eivät ne
lukuisia ole – eivät niin kuin Suo- messa!
Maan pohjoisosassa sijaitsee Selen- ga-joen valuma-alue. Joki, Selenga- Gol, on Venäjän puolella sijaitsevan Baikal-järven suurin tulouoma. Kos- ka Baikal on ihmiskunnan suurim- pia aarteita, Selengan valuma-alue on tärkeä koko maailmalle, ei vain Venäjälle. Selengan alue elää suurta kultaryntäyksen aikaa. Kullan huuh- donta ja kaivaukset muuttavat ra- justi vesistöalueen maisemaa. Kuin- ka tämä ihmiskunnan tauti vaikut- taa Selenga-joen veden laatuun? Ja kuinka vaikutus näkyy Siperian hel- messä, Baikalissa? Nämä eivät ole vain venäläisille tärkeitä kysymyksiä.
Toinen ympäristöuhka tulee Mon- golian eteläisestä naapurista, Kiinas- ta. Alati Mongolian pintaa pyyh- kivät tuulet tuovat helpotusta hel- teisiin kesäpäiviin, mutta tuovat ne muutakin. Mitä muuta? Orgaanisia myrkkyjä, raskasmetalleja, elohope- aa? Elohopeaa höyrystyy Kiinan tai- vaalle jatkuvasta ruskohiilen poltos- ta, muusta kukaan ei sitten tiedä- kään vielä mitään varmaa. Mongolia on kutakuinkin puolimatkassa Ve- näjän arktisen alueen ja Kiinan sa- vuavien, ympäristölle ei kovinkaan ystävällisten teollisuusalueiden ja in- tensiivisten maatalousalueiden välis-
sä. Pohjoisia mai- ta, niin Venäjää kuin Suomeakin, kiinnostaa arkti- sen alueen ympä- ristön tila, eikö vain? Tämä taus- ta selittää minun- kin kiinnostukse- ni tutkia Mongo- lian tuntematto- mia vesiä.
Tämän 4500 kilometrin ulkomaan- matkan teimme armeijaa varten suunnitellulla Gaz-66 -kuoma-au- tolla, joka on äärimmäisen epämu- kava, oi oi, selkäni muistaa sen vie- läkin, mutta uskomattoman sitkeä ja luotettava kulkuneuvo. Tutkimus- ryhmään kuuluivat lisäkseni Sasha mikrobiologian ja Vladimir levien tuntijana sekä Juri, moskovalainen ekologi. Kaksi mongolialaista jatko- opiskelijaa, Erdenebat ja Enkhtuia, jakoivat kanssamme uhkarohkean matkamme haasteet.
“Vastakohtien maa”
Jokaisesta maasta on käytössä ku- luneita lauseparsia, kuten Venäjä ja votka (jaa no...), Suomi, sauna ja tu- hannet järvet, Mongolia ja aavikot, jakit ja kamelit, ja niin edelleen. Mo- net niistä ovat todenperäisiä ja ku- vaavia, mutta useat pelkkiä kliseitä,
eikö vain? Muuten, neuvostoaikaan suosittu journalistinen määritelmä paikalle kuin paikalle oli “tämä on vastakohtien maa”, tai “vastakohtien paikka” tai “vastakohtien kaupun- ki”. Nyt voin sanoa, että tuo määri- telmä jos mikä, niin kulunut kuin se meillä päin onkin, sopii Mongo- liaan. Vastakohtien maa.
Ensimmäiset kuvani Mongoliasta al- koivat muovautua viiden päivän ju- namatkan aikana Moskovasta Ir- kutskiin, Baikalin rannalle. Junaa me käytimme tietysti taloudellisista syistä. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin, että kiinalaisessa Mosko- va-Peking -junassamme matkusta- jista valtaosa oli ulkomaalaisia turis- teja, arvioni mukaan jopa yli 90 pro- senttia. Että he vapaaehtoisesti mak- soivat kovan hinnan, ei pelkästään tutustuakseen Kiinaan ja Mongoli-
13 AHDIN SANOMAT
AHDIN SANOMAT
aan, vaan myös kuolettavan pitkästä, suihkuttomasta junamatkasta, koh- teliaasti sanottuna ei niinkään siis- teissä neljän hengen makuuvaunu- kopeissa. Niin, mutta mepä jaoim- me osaston kahden nuoren kaunot- taren kanssa. Toinen oli Ruotsista ja toinen Norjasta. Usko pois, tämä seura pehmensi aika lailla ensimmäi- siä kosketuksiani Mongoliaan kur- jassa kiinalais-venäläistyylisessä ju- nassa. Haluaisit kokeilla, vai?
Kiiltäviä pakkirakennuksia, vaellussirkkoja, pölyä ja pölyä Saavuttuamme Mongolian pääkau- punkiin, Ulan-Batoriin, meiltä ku- lui muutamia päiviä matkajärjes- telyissä. Piti ostaa valtavia määriä ruokaa ja polttoainetta ja selvitellä byrokratiaa. Taas sama vaikutelma:
vastakohtien maa. Moderneja, uu- tuuttaan säihkyviä pankkirakennuk- sia, yksityisiä liikehuoneistoja, upei- ta suurlähetystöjä ja vieressä löyh- käävä, kurja laitakaupunki ilman ve- sijohtoa ja viemäreitä. Siellä valta- osan kohtalona oli elämänsä elää.
Edullista ruokaa, mutta kalliita ta- varoita. Äärimmäisen halpoja pai- kallisia kahviloita, joissa tarjoiltiin perinteisiä kansallisia ruokia ja jär- jettömän kalliita, mutta epäsiistejä länsityylisiä ravintoloita. Hienoja ja- panilaisia ja länsimaisia autoja ja rik- kinäisiä, pölyäviä teitä. Toisaalta hel- posti lähestyttäviä, ystävällisiä ja vie- raanvaraisia ihmisiä, joista monet si-
tä paitsi puhuvat venäjää. Kadunni- missä, kauppakylteissä ja kaikkialla muuallakin näkee kyrillistä tekstiä.
Niin, kuin olisi koti-Venäjällä. Vä- lillä vain tuntuu, että mongolit suh-
tautuvat arkielämään vielä venäläi- siäkin huolettomammin: “Elämää tämä vain on, mitä kantaa turhaa huolta ja haikailla nykyajan muka- vuuksien perään kun kurja kuolema kaikki lopulta korjaa.”
Mutta mutta. Kun pääsen kaupun- gin ulkopuolelle, apeat mietteeni on kuin vedellä pois pestyt. Maisema on uskomattoman kaunis! Kumpui- levaa tasankoa, matalia kukkuloita, lukemattomia karjalaumoja, hevos- laumoja, vuohia ja lampaita. Ja jurt- tia korkean sinisen taivaan alla. Itse asiassa mongolit kutsuvat näitä lii- kuteltavia asuntojaan nimellä geri.
Jurtta tulee kasakeilta. Eläinten mää- rä on uskomaton, en ole koskaan nähnyt näin paljon petolintuja en- kä kurkia. Melkein samoilta jalansi- joilta näen kymmeniä hiirihaukko- ja, suohaukkoja, kotkia, jalohauk- koja ja suuria korppikotkia sekä kur- kipariskuntia astelemassa tiellä poi- kastensa kanssa. Tämä lintuparatiisi on vain 30 – 40 kilometrin päässä pääkaupungista.
Toinen unohtumaton kokemus näil- tä kukkuloilta on, että ilma on sa- keanaan musiikkia ja tuoksua, tur- meltumattoman Mongolian luon- non ääniä ja tuoksuja. Huumaavan kirpeä tuoksu on peräisin koiruo- hoista. Äänet antaa puhaltava tuuli ja vaellussirkat – täällä nämä hyön- teiset lentävät ja kaartelevat kuin haukat ja antavat maalle taustamu- siikin. Olen kaartelevien vaellussirk- kojen maassa.
Jatkamme matkaa. Ajaminen Mon- goliassa on varsinaista seikkailua.
Mongolian teistä sanotaan kuvaavas- ti: ei ole tietä, on vain suunta. Vain jotkut tienpätkät ovat päällystettyjä, mutta nekin ovat täynnä kuoppia.
Muu osa onkin sitten monimutkais- ta, enemmän tai vähemmän silmäl- lä erottuvaa tieverkostoa, josta kus- ki voi vapaasti valita minkä tahansa reitin, joka näyttää tarkoitukseen so- pivalta ja vie eteenpäin. Kuljettajan tähtiin kirjoitetusta onnesta riippu- en valinta voi olla oikea tai lopullisen
”Huumaavan kirpeä tuoksu on peräisin koiruohoista. Äänet
antaa puhaltava tuuli ja vaellussirkat.”
Kahden sukupolven pihapiiri Ulan-Batorin lähiössä.
Eila Murphy
AHDIN SANOMAT 14
AHDIN SANOMAT kohtalokas. Ja pöly sitten, lakkaama-
ton mongolialainen pöly on jotakin uskomatonta. Ehkä ymmärrät, että 25 – 30 kilometrin keskituntinopeus vaatii urheutta kuskilta ja erityisesti matkustajilta.
Zamar, kulkureita ja kumissia Ensimmäinen näytteiden keruu- paikkamme on Zamar, joka sijaitsee Tuul-joen rantapenkereillä, Tuul on suuren Selengan sivujoki. Zamar on nykyisin tunnettu paikka, sillä se on kullankaivuun keskus. Kultaryntä- yksen jäljet näkyvät, joen tulvatasan- ko on kuin kuun maisemaa. Viehät- tävät, mutta lainsuojattomilta kul- kureilta näyttävät kullanhuuhtojat ovat vallanneet suurten, etupäässä venäläisten ja venäläis-mongolialais- ten kaivausyhtiöiden voimakkaiden koneiden jälkeensä jättämät kaivan- not ja rännit. Matkan päässä tulva- tasangolla astelee hanhia, sorsia, kur- kia ja petolintuja, ja joen hirvittä- vän sameassa, kellanruskeassa vedes- sä asustaa kaloja. Muutaman tunnin aikana onnistumme pyytää särkeä, amurinmonnia ja karppia.
Keräämme näytteitä likimain kai- kista Selengan sivuhaaroista. Joki- luonnon vaihtelevuus on vaikutta- va. Jotkut sivujoet ovat kuin auki unohtuneen vesihanan virta, toiset pauhaavat kaikessa vaikuttavuudes- saan. Mahtavin sivujoista on Ork- hon. Kaiken tämän voi nähdä vain sadan kilometrin matkalla ja sehän ei ole mitään tämän maan mitassa.
Matkamme ulottuu aivan Mongo- lian pohjoiskolkkaan, josta on vain vajaat 20 kilometriä Venäjän rajal- le. Täällä näkyy kun Orkhon yhtyy Selengaan. Se todella näkyy, sillä ve- det ovat eri värisiä. Ainakin kilomet- rin matkan Selengan taivaansininen vesi ja Orkhonin kellanruskea vesi kulkevat rintarinnan sekoittumatta.
Molemmat ovat vuoristojokia ja vi- ran nopeus koskissa on huima.
15 Selengan ja Orkhonin laaksojen kau-
neus salpaa hengityksen. Kun näen kuun nousevan Orkhonin punaisten kallioiden ylle muutamassa minuu- tissa tajuan, että kaikki matkan vai-
vat ovat olleet tämän arvoisia. Kai- ken kruunaa lasillinen mongolialais- ta arhi-votkaa, jota siemailemme ys- täviemme kanssa. Ehkäpä ymmärrät miksi pidän tästä maasta yhä enem- män, kaikista vastuksista huolimat- ta.
Kalastus, jota harjoitimme koko matkamme ajan, on mielenkiintois- ta, mutta toden puhuakseni ei ko- vinkaan tuottoisaa maan keskiosissa.
Saaliimme parempaa puolta edus- tavat ahven, hauki, säynävä ja pai- kallinen seipi. Vuoriston virroissa sen sijaan saamme urheilukalasta- jien toivesaalista, mantshuriantai- menta (Brachymistax lenok), jokinie- riää (Hucho taimen) ja pohjanharjus- ta (Thymallus arcticus).
Eräässä joessa vesi on sakeaa ja mai- donvalkoista. Syyllinen tähän on Mongolian suurin yhtiö, Erdenetin malmirikastamo, joka pyörittää huo- mattavaa osaa maan taloudesta. Tuo- tantolaitos rakennettiin Neuvosto- liiton tuella aikana, jolloin ympäris- töasioita ei luokiteltu kovin korkeal- le. Niinpä tämän joen vesi on saastu- neimpia mitä olla voi. Joen rannalla
laiduntaa lauma hevosia ja hevoset juovat joen vettä. Hevoset tuottavat maitoa ja maidosta valmistetaan ku- missi-juomaa. Kumissia juovat vuo- rostaan paikalliset asukkaat. Se on maan suosituinta juomaa ja sitä voi ostaa melkein mistä tahansa. Virvo- ke on kuta kuinkin vahvan oluen ve- roista, joten sen kanssa saa olla va- rovainen. Olutta mongolit kutsuvat tietysti keltaiseksi kumissiksi.
Akatemian nainen ja nelisilmäinen koira Kuljemme suuren ja kuuluisan Go- bin autiomaan halki. Maankolkka on uskomaton, avara maisema on omalla tavallaan viehättävä, majes- teetillinen. Maanpintaa peittää hiek- ka ja sora, tietysti on pölyä ja har- vaa autiomaan kserofyyttistä kasvil- lisuutta. On kukkuloita, kallioita ja vuoria, kaikki pohjattoman sinisen taivaan alla. Yhdistelmä on vaikut- tava. Kamelit ovat täällä yleisiä mut- ta eivät kovin runsaslukuisia. Step- pikasvillisuutta syödessään ne näyt- tävät aluksi vierailta ja eksoottisilta.
Oikeita jakkeja emme täällä näe, mutta kylläkin runsaasti oudonnä- köisiä sarlikkeja, joka on lehmän ja jakin risteymä. Lukemattomat kar- jalaumat ovatkin tyypillinen mon- golialainen näky ja talouden kulma- kivi. Näitä kotieläimiä, lehmiä, he- vosia, vuohia, lampaita ja sarlikkeja arvioidaan olevan ainakin 25 mil-
”Kuu nousee Orkhonin punaisten
kallioiden ylle...”
Vastoin ennakkokäsityksiä hevonen on Ulan-Batorissa harvinainen näky.
Eila Murphy
AHDIN SANOMAT
AHDIN SANOMAT
joonaa, mahdollisesti jopa 40 mil- joonaa päätä, kun kansaa on vain 2,5 miljoonaa.
Matkakuvauksissa on lähes perin- teenä kertoa jotakin eksoottista, jolla pelästyttää lukijaa; muistathan kro- kotiilit, leijonat, myrkkykäärmeet ja oudot sapuskat. Mikä sitten Mongo- liassa olisi tällaista? Hygienian puu- te? Olen tullut toimeen monissa pai- koissa Aasiassa, jotka ovat paljon tätä maata epähygieenisempiä, ja joissa ei voi edes kuvitella liikkuvansa ilman voimassaolevaa hepatiitti-rokotusta.
Ei, Mongoliassa ei tässä asiassa juuri ole syytä huoleen. Kaikkein pelättä- vintä Mongoliassa ovat koirat.
Minä pidän koirista, mutta kun tapasin täkäläisiä ihmisen parhaita kavereita, havaitsin, että täällä koi- rilla on yksinoikeus päättää kuka on sen kaveri ja kuka vihollinen. Ne- lisilmäinen Mongolian lammaskoira on kaikkein yleisin rotu maaseu- dulla. Tällä mustalla, sonnivasikan kokoisella eläimellä on pippurinpu- naiset kulmakarvatäplät kauniiden silmiensä yllä. Kun tämänkaltainen hauveli tuijottaa neljällä silmällään, näyttää kuin se arvioisi sinua ateria- na. Mistä olisi paras aloittaa?
Ulan-Batorista lähtee matkaamme arvostettu, pitkän päivätyön tehnyt hydrobiologi-nainen, Mongolian tiedeakatemian jäsen ja paljon maa- ilmaa nähnyt Dulmaa-gwuai. Rou- va Dulmaa muistaa aina varoitella meitä kun lähestymme jurttaa: varo- kaa koiria, ne ovat vaarallisia!
Kerran hän itse asteli jurtalle kysy- mään tietä. Hän unohti koirat ja sa- massa nelisilmäinen peto oli hänen kimpussaan. Kaikki tapahtui sekun- nissa. Vanha nainen makasi maassa jalka pahasti verta vuotaen. Onnek- si, ajattelimme, maakunnan keskus- kaupunki Arvaiher on vain 30 ki- lometrin, noin tunnin ajomatkan päässä.
Ajamme verta vuotavan potilaam- me paikalliseen sairaalaan, josta vas- ta pitkän etsiskelyn jälkeen löydäm- me lääkärin ja pian huomaamme, et- tä ainoa kipulääke, jota sairaalasta löytyy, on laukussani oleva aspiriini.
Lääkäri harsii haavaa kokoon ja suo- sittelee meitä lähtemään pikimmi- ten pääkaupungin sairaalaan. Sinne on matkaa 300 kilometriä.
Sairaalamatkalle lähdemme heti aa- mun koitossa ja saavumme Ulan- Batoriin kahden maissa yöllä. Rouva Dulmaa ei jaksa enää edes kuiskata.
Sairaalan vastaanotossa herättelem- me päivystävää hoitajaa. Hoitsutyt- tö pelästyy kuollakseen, luulee meitä ties miksi ulkomaalaiseksi huume- jengiksi tai rosvolaumaksi. Hänen onnistuu kuitenkin painaa huomaa- mattamme hälytysnappia ja niinpä paikallinen poliisiyksikkö piirittää meidät pikaisesti. Nämä kaverit ovat melkoisen pelottavan näköistä, kars- kia sakkia. He ovat pukeutuneet rat- sastushousuihin, käsiraudat roikku- vat vöistä, ja käsissään heillä on epäi- lemättä vaaralliset, mutta vanhanai- kaiset revolverit. Eräällä on ruhjottu poskipää. Tunnelmaa keventääkseni kuiskuttelen toverilleni venäjäksi us- kooko hän tuon tulleen vaimon keit- tiöveitsestä vai edellisessä kahakassa hänen pidättäessään epäilyttäviä ve- sistötutkijoita. Tajuamme kuitenkin lopettaa leikinlaskun. Vitsailuun ei ole varaa. Onneksi kaikki selviää lo- pulta parhain päin ja saamme rouva Dulmaan hoitoon. Nykyisin akatee- mikko Dulmaa matkustelee taas.
No, oliko tarpeeksi pelottava juttu?
Jos kuitenkin matkustat Mongoli- aan, niin muista jurttaa lähestyessä- si huutaa ennen kuin astut autosta:
– Sain bainuu! Nokhoi bain? Hyvää päivää. Onko koiraa? Jos vastaus on
“nokhoi bahkui”, ei ole koiraa, niin jätä auto vasta sitten.
Orog-Nur ja kummallinen kala Selenga-joen alueen näytteenotto- matkamme lopuksi kävimme Eroo- Gol nimisellä joella maan pohjois- osassa, joka kuuluu eteläiseen tai- gametsävyöhykkeeseen. Joki ja sen
”Tällä mustalla, sonnivasikan kokoisella eläimellä on pippurinpunaiset kulma-
karvatäplät kauniiden silmiensä yllä”
Seppo Rinne / Suomi-Mongolia -seura AHDIN SANOMAT 16
AHDIN SANOMAT17 luonto ovat kaunista katseltavaa,
mutta hyvin kaukana maan tyypilli- sestä maisemasta, autiomaasta. Ma- talia vuoria ja kukkuloita peittää koivu- ja lehtikuusimetsät, joukos- sa pensasangervoa ja tuomia. Kau- kaa maisema muistuttaa enemmän- kin Suomea ja Pohjois-Venäjää kuin Mongoliaa. Eroo-joki on keskisuu- ri, kalaisa vuoristojoki. Kaverini on- nistuu pyytää siitä 15-kiloisen tai- menen! Minä jään toiseksi, mutta lohdutuspalkinnoksi näen kuiten- kin ison myrkkykäärmeen, kalkka- rokäärmeen sukulaisen, kun se ma- telee joelle vain parin metrin päässä teltastamme. Tämän jälkeen emme kulje paljasjaloin.
Nyt suuntamme Mongolian vähäi- sille järville. Niistä ensimmäinen, Ugi-Nur, sijaitsee vielä Selengan va- luma-alueella, mutta on jo hyvin kaukana kaikista likaantumislähteis- tä. Huomaamme pian, että järvi on kalastajan unelma. Näytteet kerääm- me nopsaan, ja sen jälkeen me vain kalastelemme, päivästä toiseen hu- viksemme ja ruokahuoltomme täy- dennykseksi. Syömme kalaa, seipiä, ahventa, haukea ja särkeä, paistet- tuna ja savustettuna ja valmistam- me uha-keittoa, perinteistä venäläis- tä kalasoppaa. Kalaa tuli muuten kaksi ämpärillistä ensimmäisen puo- len tunnin aikana, eikä tämä ole mi- kään kalajuttu.
Lopulta matkamme vie laskujoetto- malle Orog-Nur -suolajärvelle Mon- golian Järvilaaksoon. Järven har- maanvalkean veden suolapitoisuus on 10 promillea ja rantavesissä noin 14 promillea. Järven pinta ja niin muodoin sen kokokin vaihtelee val- litsevan ilmastotyypin mukaisesti.
Pari vuosikymmentä sitten järvi kui- vui kokonaan, mutta kun pitkäai- kainen kuivuus loppui, järvi heräsi eloon. Laakson järviä ruokkivat use- at pienet Khangai-vuorilta laskevat joet. Niistä yksi, Tuin-Gol, laskee Orog-Nuriin. Järvessä asustaa vain yksi kalalaji, mutta se onkin sitten varsin kummallinen.
Kala tunnetaan altaivuoristonseipi- nä (Oreoleuciscus humilis), mutta sen taksonominen asema ei ole kovin sel- vä. Kala esiintyy kahdessa muodos- sa. Toinen on tavallisesti alle kym- mensenttinen kääpiökala, joka asus- taa runsaslukuisena Tuin-Gol -joessa ja syö siellä pieniä selkärangattomia.
Toista muotoa tapaa järvestä. Se kas- vaa liki puolimetriseksi ja on kanni- baali, syö pieniä lajitovereitaan. Kun kala muuttuu noin 18 sentin mit- taisena petokalaksi, tapahtuu kum- mia. Pikkuruinen, somannäköinen kääpiö muuttuu muodoltaan kotoi- sen hauen näköiseksi! Kun alueen järvet katoavat kuivan kauden ajak- si, katoavat myös nämä monsterit.
Juuri nyt on menossa kuiva jakso
ja järvet kuihtuvat nopeasti. Kuol- leet kalat ja kalojen kuivuneet luu- rangot peittävät rantaa. Laji säilyy kuivan kauden piileskellen kääpiö- kasvuisena vuoristojoissa. Kun il- masto taas kerran muuttuu satei- semmaksi, pikkuruiset kalat palaa- vat järveen, ja maaginen muodon- muutos tapahtuu uudelleen. Kuinka hienostuneen evolutiivisen esimer- kin Mongolian luonto tässä antaa!
Vai, tiedätkö toista yhtä eleganttia selviytymistarinaa?
Puolentoista kuukauden matka päät- tyy, muistot säilyvät. Haluan sanoa kuitenkin vielä pari sanaa. Minua ilahduttaa, että asukkaat alkavat enemmän ja enemmän ymmärtää, että heidän suuri luontonsa on aarre, luonnonrikkaus siinä missä kaivos- teollisuus, hiili ja karjalaumat. Asuk- kaille se tarjoaa mahdollisuuksia ko- hentaa elintasoaan, sillä joka puo- lelta maailmaa maahan vaeltaa alati kasvava joukko ekoturisteja katsele- maan lintuja, valokuvasafareille, ka- lastamaan tai vain haistelemaan al- kuperäistä luontoa, ylellisyyttä, joka tästä maailmasta vähenee koko ajan, mutta jonka voi vielä kohdata täällä, tässä vastakohtien maassa.
Tohtori Dmitri F. Pavlov työskentelee johtavana tutkijana Venäjän Tiede- akatemian hydrobiologian tutkimus- laitoksessa (Institute for Biology of Inland Waters) Borokissa (pavlov@ibiw.yaroslavl.ru)
AHDIN SANOMAT
AHDIN SANOMAT 18
Ajassa
Isotooppianalyysit avuksi Uudenmaan metsätutkimuksiin
T
utkimus ilman epäpuhtauksien vaikutuksista Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan metsäkasvilli- suuteen aloitetaan vuonna 2004. Tutkimukseen kuuluu myös typen ja rikin pysyvien isotooppisuh- teiden analysointi. Määritysten avulla on tarkoitus saada aiempaa tarkemmin selville teollisuuden ja liikenteen päästöjen osuutta kasvillisuuden, kuten puiden ainepitoisuuksista. Tutkimusajatus perus- tuu siihen, että isotooppisuhteet vaihtelevat läh- teestä riippuen. Esimerkiksi tuota suhdetta kuvaava delta-arvo on yleensä erilainen lannoitetypessä ja typessä, joka on peräisin liikenteen ja teollisuuden päästöistä verrattuna metsämaan luontaiseen typ- peen..Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta Suo- messa, kun isotooppianalyysiä käytetään tällaiseen tutkimustarkoitukseen. Tutkimukseen kuuluu 34 kuntaa ja sen toteuttaa Jyväskylän yliopiston ympä- ristöntutkimuskeskus.
AHDIN SANOMAT
Kokkolan seudun ilma puhdistuu
I
lman epäpuhtauksien kuormitus on pienentynyt Kokkolan seudulla, osoittaa vasta valmistunut tut- kimus. Kokkolan kaupungin, Kruunupyyn, Kälviän ja Luodon kuntien alueella selvitettiin ilman epä- puhtauksien vaikutuksia mäntypuiden kuntoon ja niiden rungoilla kasvaviin jäkäliin sekä metsämaa- han ja sammaliin. Tutkimuksen toteutti Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus.– Jäkälälajiston muuttuminen ja pahimpien vaurio- alueiden pienentyminen sekä jäkälien määrällinen lisääntyminen osoittavat, että kasvillisuudelle myr- kyllisten yhdisteiden kuormitus on pienentynyt, sanoo vastaava tutkija Ilkka Niskanen.
Männiköissä näkyi kuitenkin merkkejä ilman epä- puhtauksien rehevöittävästä vaikutuksesta, kun typpeä suosiva viherleväpeite leviää. Raskasme- tallikuormitus on pienentynyt Kokkolassa viiden vuoden aikana. Selvimmin ovat pienentyneet elo- hopea- ja sinkkipäästöt. Maaperässä muutokset tapahtuvat hitaasti. Tämän vuoksi mineraalimaan raskasmetallipitoisuudet eivät ole ainakaan vielä pienentyneet.
Tutkimuksen tuloksiin voi tutustua Kokkolan kaupungin ympäristö- palveluiden internetsivuilla osoitteessa:
www.tekninen.kokkola.fi / kaupunkiymparisto/ymparisto/index.htm
Ympäristöntutkimuskeskus
AHDIN SANOMAT
Ajassa
Lisätietoja: Jussi Kirjasniemi, Längelmäveden kalastusalue
(isannoitsija@langelmavedenkalastusalue.net)
Jokirapukantojen hoitoon ja suojeluun vauhtia Längelmävedellä
S
uomen jokirapukannat ovat taantuneet rapu- ruton seurauksena ja rapukantoja on pyritty viime vuosina elvyttämään täplärapuistutuksien avulla. Muutamissa Etelä-Suomen järvissä jokirapu alkaa olla harvinainen saalis rapumerrassa. Näin on tapahtumassa myös Längelmäveden kalastus- alueella Pirkanmaalla. Kalastusalueen järvissä ra- puruton esiintymisestä huolimatta on säilynyt elin- kelpoisia jokiravun eli kotimaisen ravun kantoja.Kalastusalue onkin päättänyt, että jokirapu kuuluu tulevaisuudessakin heidän vesialueensa eläimistöön ja rapukannan tulee olla niin vahva, että sitä voi- daan kestävällä tavalla ravustaa.
Längelmäveden kalastusalue yhteistyössä Ympä- ristöntutkimuskeskuksen kanssa on laatinut joki- rapukantojen hoito- ja suojelusuunnitelman. Sen tavoitteena on kansallisen rapustrategian mukai- sesti suojella jokirapuvesiä täplärapuistutuksilta ja rapuruton leviämiseltä. Suunnitelma sisältää istu- tusohjeiden lisäksi myös suosituksia ja ohjeita ravustuksesta, pyydysten desinfi oimisesta ja ravus- tuslupien myynnistä.
Kalastusalue pitää tärkeänä ravus- tajille ja osakaskunnille suunnattua tiedostusta. Ensi vuonna kalastus- alue tekee jokiravusta ja sen kan- tojen hoidosta sekä ravustuksesta kertovan esitteen, joka tullaan jakamaan alueen osakaskunnille ja ravustajille. Tärkeä osa jokira- pukantojen suojelua ja hoitoa on estää täplärapuistutukset järviin, joissa on hyvä tai elvytettävissä oleva jokirapukanta.
Taimen lisääntyy Äänekosken reitillä
V
uosikymmenten hiljaiselon jälkeen Äänekoski- Vaajakoski -reitin komeat koskijaksot tuottavat nykyisin kohtalaisen runsaasti taimenta. Taimen- tuotanto pääsi elpymään sen jälkeen kun Äänekos- ken sellu- ja paperiteollisuuden tehtaat ja jätevesien puhdistus uudistettiin 1980-luvun puolivälissä.– Kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat Luijan-, Kapeen- ja Kuusaankoskessa nykyisin hyvää kes- kitasoa, luonnehtii kalabiologi Jukka Syrjänen ympäristöntutkimuskeskuksesta. Niitä on keski- määrin neljästä pariinkymmeneen yksilöä aarilla, kun parhaissa taimenkoskissa poikastiheydet voivat olla nelinkertaisia, joskus jopa kymmenkertaisia.
Enemmänkin alueen kosket voisivat siis arvokalaa tuottaa.
Osa taimenen poikasista on peräisin mäti-istutuk- sista, mutta osa kannan luontaisesta lisääntymi- sestä. Voimakas kalastus rajoittanee taimenkantaa ja sitä kautta myös poikasten tuotantoa alueen kos- kireitillä. Kosket ovat nykyisin suosittuja kalastus- matkailun kohteita.
Alueen vesien puhdistumisesta kertoo myös vaateliaan kivisimpun paluu koskireitille. En- simmäiset havainnot kalan paluusta tutkijat saivat Luijan- ja Kapeenkosken koekalastuk- sissa syksyn 1998 aikana.
ILMA JA MELU - bioindikaattoritutkimukset - yhdyskuntailmanlaatu - päästöjen ympäristövaikutukset - ympäristömelu
JÄTEHUOLTO JA SAASTUNEET MAAT - kompostointi ja jätteen hyötykäyttö - jätehuoltosuunnitelma
- saastuneen maaperän puhdistus YMPÄRISTÖKEMIKAALIT - raskasmetallit
- orgaaniset ympäristökemikaalit - kemikaalipäästöt ja jäämät - ekotoksikologiset tutkimukset YVA JA
YMPÄRISTÖJOHTAMINEN - YVA-ohjelmat ja selostukset - elinkaarianalyysit - ympäristöjohtaminen - ympäristöluvat JÄTEVEDET
- puhdistamoiden toiminta - asuma- ja teollisuusjätevedet - lietteiden käsittely KALATALOUS - kalavesien käyttö ja hoito - kalataloustutkimukset - kalataloudelliset kunnostukset - kalataloustarkkailut VEDET JA VESISTÖT - veden laatu ja kuormitus - vesistöjen kunnostus ja biomanipulaatio
- säännöstelyn ja rakentamisen ympäristövaikutukset - vesikasvillisuus-, plankton- ja pohjaeläintutkimukset - paleolimnologia
Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus
puh. (014) 260 3830 faksi (014) 260 3831 Postiosoite: PL 35 (YAD) 40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite: Survontie 9
Ambiotica D-rakennus http://www.jyu.fi /ymtk MITTAUKSET ANALYYSIT TUTKIMUKSET SELVITYKSET SUUNNITELMAT OHJELMAT ENNUSTEET SUOSITUKSET TIEDOTUS KOULUTUS
