Kalaja, P. & L. Nieminen (toim.) 2000. Kielikoulu ssa – kieli koulussa.
AFinLAn vuosikirja 2000. Suom en soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisu ja no. 58. Jyväskylä. s. 369–386.
––––
”HEIKOT SORTUU ELON TIELLÄ”:
ASENTEISTA ENG LAN NIN KIELEEN
Paula Kala ja & Irene Hyrkstedt Jyväskylän yliopisto
This article is about attitudes towards languages and it argues for a discursive approach when doing research on the topic. Adopting this approach means that we wou ld not only have to reconsider our basic assumpt ions a nd research goals, but also definitions of terms and research metho ds. Instead of regarding attitudes as entities or processes located in individ uals’ mind s; these could be viewed as evaluative practices in their talk or writing. In this way, it wou ld be possib le to pay due attention to t h e v ariability of attitudinal talk or writing, how it is worked up, what resources it draws on, and what functions or effects it may have from one context to another. This article compares and contrasts research on language attitudes within the mainstream approach with these recent develo pmen ts, illustrating the discursive approach with an analysis of discussions held by college studen ts on the topic wheth er, or not, the Eng lish language constitutes a threat to the Finnish language.
Keyw ords: language attitudes, discursive social psychology, English, studen ts
1 ALUKSI
Kieliasenteilla tarkoitamme asenteita, joita meillä on eri kielten tai yhden kielen esimerkik si alueellisiin tai sosiaalisiin murteisiin ja niiden käyttäjiin. Tällaisia asenteita on alettu tutkia systemaattisesti 1960-luvun alusta. Uranuurtajiin kuului mm. Wil liam Lambert.
Perinteisesti kieliasenteita on tutkittu paljolti mentalistisin määritel-
min ja kokeellisin menetelmin. Näille samoin kuin tämän tutkimus- suuntauksen positivistisille perusoletuk sille on alettu miettiä vaih- toehtoja. Sijaa on saamassa diskursiivinen tutkimussuuntaus.
Tässä artikkelissa selvittelemme tarkemmin, mistä tässä kehi- tyksessä on kysy mys, ja havainnollistamme uutta tutkimussuuntaus- ta analysoim alla muutaman opiskelijan asenteita englann in kieleen ja sen käyttöön Suomessa. Valitsemissamme näytteissä opiskelijat ottivat kantaa mm. siihen, onko englanti uhka suomen kielelle.
2 KIELIA SEN TEIDEN PERINTEISESTÄ TUTKIMISESTA NII DEN DISKU RSIIV ISEEN
TUTK IMIS EEN
2.1 KIELIAS ENTEIDEN PERINT EINEN TUTK IMINEN
Perinteisestä kieliasenteiden tutkimuk sesta diskursiivinen tutkimus eroaa niin peruslähtök ohdiltaan, määritelmiltään, tutkimuksen tavoitteiltaan kuin menetelmiltään.
Aina 1950- ja 1960-luku jen vaihteesta saakka kieliasenteiden tutkiminen on nojannut positivistiseen ajatteluun kaikkine sen perusoletuksineen (näistä tarkemmin ks. esim. Guba & Lincoln 199 4). Tällaisen ajattelun kanssa kulkee käsi kädessä realistinen käsitys maailmasta: uskotaan yhteen ainoaan totuuteen. Näihin liittyy vielä rooli, joka tutkimuksissa annetaan kielelle. Perinteisesti kielen rooli on ollut passiivinen (Potter 1996: 97–118). Kieltä verrataan peiliin: sen ajatellaan vain heijastavan (enemmän tai vähemmän) tarkasti, mitä ihmisten mielessä liikkuu.
Näistä lähtökohdista kieliasenteet on määritelty menta listisesti yksilön sisäiseksi olotilaksi (tai osaksi prose ssia), joka on seurausta reaktiosta johon kin puhetapaan (mm. Agheysi & Fishman 1970, Williams 1974, Cargile et al. 199 4). Nämä reaktiot voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä. Ne saattavat herättää kuulijoissa myös
erilaisia ajatuksia ja jopa vaikuttaa heidän toimintaansa. Kieliasen- teitten on oletettu olevan myös suhteellisen vakaita.
Näin määriteltynä kieliasenteita on voitu tutkia vain epäsuo- rasti (menetelmistä tarkemmin ks. esim. Ryan et al. 1988, Giles &
Coupland 1991: 33–59, Cargile et al. 199 4): ihmisten asenteet kieliin joudutaan päättelemään heidän ulkoisesta käyttäytymises- tään. Tutkimusmenetelminä on käytetty haastatteluja tai kyselyjä, tai on tehty sisällönanaly ysiä erilaisista asiakirjoista. Kuitenkin yleisimmin kieliasenteita on mitattu käyttämällä matched guise -tekniikkaa. Ensin on laadittu ärsykenauha, johon on tallennettu puhenäytteet yhden kielen lähinnä alueellisten tai sosiaalisten mur- teiden taitajilta tai kaksikielisiltä puhujilta. Sitten koehen kilöitä on pyyd etty kuuntelemaan puhenäytteet ja reagoimaan kuulemaansa täyttämällä kyselylomake, jossa on väittämiä, jotka koskevat kuul- tuja aksentteja tai kieliä ja niiden puhujia. Näin asenteita on tutkittu (lähes) laboratorio-olosuhteissa, ja koeasetelmassa on pyritty sii- hen, että lukuun ottamatta puhenäytteiden aksentteja kaikki muut muuttujat on kontrolloitu. Tyypillisesti koeryhmää on vielä verrattu asenteiltaan verrokkiryhmään . Tutkimusten tavoitteena on ollut kuvata (tai harvemmin selittää) eri ihmisryhmien asenteita esimer- kiksi englannin kielen alueellisiin tai sosiaalisiin murteisiin tai niiden puhujiin. Toisena tavoitteena on ollut osoittaa syysuh teita asenteiden ja muiden tekijöiden välillä. Tässä on apuna käytetty tilastotieteellisiä menetelmiä.
Kieliasenteiden tutkimusta on kritisoitu jo vuosia. Aluksi kritiikki oli metodologista (mm. Giles & Ryan 1982, Ryan et al.
1988, Cargile et al. 199 4). Kuitenkin viime aikoina on alettu ky- seenalaistaa tällaisen kieliasenteiden kokeellisen tutkimuksen pe- rusteita (mm. Kalaja 1996, 1999, Hyrkstedt 199 7). Kieliasenteita ei haluttaisi enää nähdä staattisena panos–tuo tos-mekanismina.
2.2 KIELIAS ENTEIDEN TUTK IMINEN DISKURSIIVISESTI Asenteet ovat perinteisesti olleet sosiaalipsykolog ian keskeisiä tutkimuskoh teita. Tieteenalalla ovat puhaltaneet uudet tuulet 1980-
luvun loppu puolelta lähtien: diskursiiv isen sosiaalipsyk ologia on reippaasti ravistellut aikaisempia tutkimuksen peruslähtök ohtia ja metodologisia ratkaisuja. Suuntauksen uranuurtajiin kuuluvat Jonat- han Potter, Margaret Wetherell ja Derek Edwards. Nämä tutkijat ovat puolestaan saaneet vaiku tteita usealta eri suunnalta: etnometo- dologiasta, keskus teluanalyy sistä, puheaktiteoriasta, retoriikasta ja postmo dernista ajattelusta. Heitä kiinnostavat sosiaalipsykolog iset ilmiöt kielessä, eivät enää ihmisten mielessä.
Ei siis ole ihme, että aivan viime vuosina on ehdotettu (mm.
Kalaja 1996, 1999, Hyrkstedt 199 7), että myös tutkittaessa asenteita eri kieliin tai niiden puhu jiin positivismi korvattaisiin sosiaalikon- struktionistisella ajattelulla toisenlaisine perusoletuksineen (näistä tarkemmin ks. esim. Guba & Lincoln 1994) samoin kuin realistinen käsitys maailmasta relativistisella: ilmiöstä on löydettävissä useampia kuin yksi totuus. Samalla kielen rooli muuttuisi passiivi- sesta aktiiviseksi (Potter 1996: 97– 118 ). Kieltä verrataan nyt ra- kennustyömaahan: se nähdään tiiliskivinä ja laastina, joilla yksilöt rakentavat versioita sosiaalisesta maailmastaan tai sen eri ilmiöistä puheessaan ja kirjoituksessaan. Nämä versiot rakennetaan käyttä- mällä erilaisia sananvalintoja, kielioppirak enteita tai kielikuvia. Eri versioilla on sitten vielä aina omat vaikutuksen sa.
Näistä tutkimuksen peruslähtökohtien muutok sista seuraa, että kieliasenteet joudutaan määrittelemään uudella tavalla samoin kuin tarkistamaan mittaustavat. Asenteet määritellään nyt siis diskursii- vises ti (soveltaen mm. Potter & Wetherell 1987, Billig 1987, Potter 199 8). Ne nähdään arkipäivän kielellisenä toimintana, diskurssikäy- tänteinä. Ne ovat osa julkista keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa kielistä ja niiden käyttäjistä. Tällaisella puheella tai kirjoittelulla on aina omat tarkoitusperänsä: sillä voidaan esimerkiksi puolustaa omia tai hyök ätä muiden mielipiteitä vastaan. Asenteiden ei myös- kään oleteta olevan niin vakaita kuin aikaisemmin ajateltiin. Ne saattavat vaihdella tilanteesta toiseen ja jopa yhden tilanteen sisällä riippuen siitä, kenen kanssa mielipiteitä vaihdetaan ja millaisia argumentteja toiset esittävät sen aikana. Mielipiteet voivat olla
ristiriitaisiakin. Asenteiden ei myöskään odoteta yhtä suoraviivai- sesti vaikuttavan käyttäytymiseen kuin aikaisemmin kuviteltiin.
Näin määriteltynä kieliasenteita voidaan tutkia aikaisempaa suoremm in menetelmin (soveltaen mm. Potter & Wetherell 1987, Potter 199 8), koska kieliasenteet ovat osa diskurssia. Tutkimus ai- neistoksi sopivat arkipäivän keskustelut ja kirjoittelu samoin kuin haastattelut, kunhan muistetaan antaa haastateltavalle mahdollisuus vastata haastattelijan kysym yksiin vapaasti lyhyiden “kyllä” tai “ei”
-vastausten sijaan. Toisin sanoen haastateltavan puhe saa rauhassa rönsyillä. Toisaalta hänen puheensa on reaktiota haastattelijan esittämiin kysymyksiin, joten asenteet rakentuvat haastattelutilan- teessa osapuolten kielellisenä yhteistyönä. Perinteisesti asennetutki- muksissa haettiin vastausta kysymyk seen “Millainen on henkilön A asenne johon kin kieleen?”. Oletuksena oli, että henkilön “todelli- nen” asenne oli oikeilla menetelmillä löydettävissä hänen päänsä sisältä, mielestään. Jos asenteet määritellään disk ursiivisesti, joudu- taan tutkimusk ysymy ksetkin muotoilemaan uudelleen. Nyt tarka- taan A:n asenteita eli julkista mielipiteitten esittämistä eri kielistä (tai niiden käyttäjistä) eri tilanteissa ja haetaan vastausta kysymyk- seen: “Miten A esittää mielipiteensä tilanteessa x, entä tilanteessa y?” Tai tarkemmin: “Millaisen version hän siitä rakentaa tilanteessa x verrattuna tilanteeseen y? Ja mitkä ovat hänen puhe- tai kirjoitus- tapojensa vaikutukset kummassakin tapauksessa?” Aikaisemmin tutkittiin siis sitä, mitä asenteet olivat, nyt lähinnä sitä, miten ne on teksteissä esitetty kielellisesti.
Tällaisiin kysymyksiin vastaamiseksi eivät aiemmin käytetyt tutkimusmenetelmät kuitenkaan sovi. Tilalle onkin suositeltu dis- kurssianalyysiä (sen periaatteista ks. tarkemmin esim. Potter &
Wetherell 1987, Potter 1996, 1998, Edwards 199 7). Sen peruslähtö- kohtia on muun muassa seuraavat asiat: 1) kieltä käytetään moniin eri tarkoituksiin, 2) sosiaalinen todellisuus hahmotetaan paljolti kielen avulla, 3) sama ilmiö, esimerkiksi asenteet englann in kie- leen, voidaan kuvata monella eri tavalla, ja 4) tutkimuksissa tulisi- kin selvittää, missä suhteessa eri kuvauk set ovat samanlaisia ja missä suhteessa erilaisia. Erityisesti on tarkattu niitä kielellisiä
keinoja, esimerkiksi kategorisointeja, itsetodisteluja (common places) ja tulkintarepertuaareja (interpretative reperto ires), joita puhujat tai kirjoittajat hyöd yntävät kuvauk sissaan (Potter & Wethe- rell 198 7). Eniten näistä on tutkittu tulkintarepertuaareja. Näillä tarkoitetaan sitä sanastoa ja niitä puhetapoja, kielioppirak enteita ja metaforia, joiden varaan kuvaukset rakentuvat. Lisäksi on aina mietittävä, mikä on näiden tietyn ilmiön eri kuvausten funktio diskurssissa. Näin kieliasenteiden tutkiminen on itse asiassa syste- maattista tulkintojen tekemistä puhu tuista tai kirjoitetuista teksteis- tä. Diskursiivinen kieliasenteiden tutkimus eroaa perinteisestä myös siinä suhteessa, että se on pikemmin kin laadullista kuin määrällistä.
2.3 KIELIAS ENTEIDEN TUTK IMUS SUUN TAU KSET TIIVISTETTYNÄ
Taulukko 1 (s. 375) tiivistää edellä esitetyt kaksi eri tapaa tutkia asenteita kieliin ja niiden puhujiin.
Kieliasenteiden tutkiminen diskursiivises ti on vasta alullaan.
Hyrkstedtin tutkimus (1997, Hyrkstedt & Kalaja 1998) on ensim- mäisiä koko maailmassa. Siinä selviteltiin suomalaisten asenteita englann in kieleen. Tutkimusaineistona olivat vastineet yleisönosas- tokirjoitukseen ja sen kolmeen väittämään, jotka koskivat englann in kielen käyttöä Suomessa. Vastineista muodo stettiin kaksi teksti- joukkoa: väittämiin myönteise sti suhtautuvat ja niihin kielteisesti suhtautu vat.
Teksteistä, jotka edustivat myönteistä kantaa, identifioitiin kolme tulkintarepertuaaria niiden sisällön ja osittain muodon perus- teella, ja niissä turvaudu ttiin argumentoinnissa järkiperusteisiin;
kielteisistä identifioitiin puolestaan neljä repertuaaria, ja ne vetosi- vat lukijoiden tunteisiin ja arvoihin.
Tässä uraauurtavassa tutkimuksessa oltiin siis kiinnostuneita ei-syntyperäisten puhujien asenteista englann in kieleen. Niitä on toistaiseksi tutkittu aika vähän.
TAULUKKO 1. Kieliasen teet: tutkimussuu ntausten vertailua.
Perinteinen tutkimu s- suuntaus
Diskursiivinen tutkimu s- suuntaus
Perus- oletukset
Positivistinen ajattelu Realistinen käsitys maail- masta
Sosiaalik onstru ktion isti- nen ajattelu
Relativistinen käsitys maailm asta
Kielen rooli Passiivinen: peili Aktiivinen: rakennustyö- maa
Asenteiden määritelmät
Kogn itiivinen yksikkö (tai osa prosessia): tutkijan etu- käteen määrittelemä
“Attitude is considered an internal state aroused by stimulation of some type and which may mediate the organ ism’s subsequent respon se.” (Williams 1974:
21)
Diskursiivinen: ei määri- telty etukäteen
“The basic move is ...
towards a notion of hetero- geneous evaluative practi- ces which are used in dif- ferent settings for different purp oses.” (Potter 1998:
259)
Tutk imus- menetelmät
Epäsu oria
1) Kokeet matched guise - tekniik alla
2) Kyselyt ja haastattelut 3) Asiakirjojen sisäl- lönana lyysi
Suo ria
Disku rssianalyysi
Tutk imusa i- neisto
Reak tioita eri kielisiin puhe- näytteisiin tai niiden puhu- jiin
Puh uttuja ja kirjoitettu ja tekstejä, joissa argumen- toidaan eri kielten tai nii- den käyttäjien puo lesta tai niitä vastaan
Tutkimuk- sen tavo it- teet
Akse ntteja/kieliä ja niiden puh ujia koskev ien asentei- den kuvaus ja kausaalisuh- teiden osoittaminen niiden ja muiden tekijöiden välillä (aksen tti/kieli --> ryhmän jäsenyys
--> puhu jan persoo nalli- suus)
Tekstien tulkintaa: kieliä ja niiden käyttäjiä koske- vien arviointien kielellinen rakentumin en ja funktiot diskurssissa
3 SUO MA LAIST EN OPIS KELIJO IDEN ASENTEISTA ENGLA NN IN KIELEEN
3.1 DISKU RSIIVISEN TUTK IMUK SEN VAIH EET
Havainnollistamme seuraavaksi, millaista diskursiivinen tutkimus on ja millaisia tulkintoja sen avulla voidaan tehdä suomalaisten opiskelijoiden asenteista englann in kieleen “valtakielenä”.
Tyypillistä diskursiivise lle tutkimuk selle (esim. Potter & Wet- herell 1987: 158–176) on se, että ei ole olemassa mitään mekaanista menetelmää, jonka avulla tuloksia saadaan (vrt. luku 2.1). Tärkeintä analyysivaiheessa on aineiston huolellinen lukeminen yhä uudelleen ja uudelleen. Diskurssianalyytikko onkin kiinnostunut kaikista tekstin yksityisk ohdista ja siitä, mitä sanotaan tai kirjoitetaan, eikä niinkään siitä, mitä ehkä tarkoitetaan. Toisin kuin perinteisessä tutkimussuun tauksessa, diskurssianalyysissä ei siis pyritä puhu- jan/kirjoittajan pään sisälle vaan analyysi on aineiston, kirjoitetun tai puhutun tekstin, ja tutkijan välistä vuorovaiku tusta.
Yksi mahdo llisista lähestymistavo ista diskursiiviseen analyy- siin on Potterin ja Wetherellin (1987: 158–176) hahmottelema tapa, jossa analyysi jaetaan kahteen eri vaiheeseen. Ensiksi etsitään aineistosta tiettyä kaavaa (pattern ). Kaava voi olla havaittavissa joko puhe- ja perustelutapojen erilaisuuksien (variability) tai sa- mankaltaisuuksien (consistency) kautta. Koska disk urssianalyysi perustuu siihen ajatukseen, että ihmisten puheella ja kirjoituksella on monen moisia funktioita ja seurauksia , analyysin toinen vaihe koostuuk in niitä koskevien hypoteesien muodo stamisesta ja lingvis- tisen “todistusaineiston” löytämisestä muodo stetuille hypoteeseille.
Käytännössä diskurssianalyysin tekeminen tarkoittaa aineiston lukemista uudelleen ja uudelleen; jokaisesta lukuk errasta pyritään tekemään tietoisesti erilainen. Tutkija voi esim. esittää tekstille kysymyk siä. Päämääränä on pilkko a teksti käyttökelpoisiksi paloik- si, joiden pohjalta lopullinen tulkinta voidaan rakentaa. Toisin sanoen, kiinnostavat merkitykset otetaan erilleen muusta tekstistä ja
mikä on puhujan /kirjoittajan asenne vaan millaisiksi asenteet raken- netaan tekstissä ja millä puhe- ja perustelutavo illa se tehdään.
Koska diskurssianalyysi perustuu tutkijan omaan tulkintaan, se on loputon prosessi, eikä ole olemassa yhtä autenttista, saavutetta- vissa olevaa todellisuutta. Tulkintoja voi periaatteessa olla yhtä monta kuin on tulkitsijaakin. Jotta tulkinnat eivät perustuisi intuiti- oon vaan olisivat perusteltuja, tutkijan on raportoitava päättelyket- junsa ja tulkinnan konstruoiminen erittäin tarkasti lukijalle (Potter
& Wetherell 1987: 172 –17 4). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tekstiaineistoa eritellään yksityisk ohtaisesti ja raporttiin sisällyte- tään runsaasti pelkistämättöm iä näytteitä aineistosta. Loppujen lopuksi kuitenk in lukija on se, joka päättää, ovatko esitetyt tulkin- nat riittävän vakuuttavia.
3.2 AINEISTON KERUU JA TYÖSTÖ
Aineisto, josta valitsimme näytteemme havainnollistamaan uutta tutkimussuun tausta, on kerätty osana laajempaa tutkimusprojek- tia, jossa oltiin kiinnos tuneita suomalaisten käsityksistä mm. kiel- tenopp imisesta ja -opettamisesta sekä hyvästä kieltenop ettajasta ja -oppijasta.
Tutkittaviksi valittiin joukko opiskelijoita, joista osa opiskeli englantilaista filologiaa (pääaineena) yliopistossa, osa logistiikkaa teknillisessä oppilaitoksessa ja loput kansainv älistä markkino intia kauppaop pilaitoksessa. He olivat kaikki ylioppilaita, ja heillä oli takanaan jo yli kymmenen vuotta englann in kielen opiskelua.
Opiskelijoita pyyd ettiin pareittain keskustelemaan kokemuksis- taan englann in kielen opettamisesta ja oppimisesta. Keskustelut järjestettiin kunk in oppilaitoksen kielistudiossa siten, että pareilla oli edessään pakka kortteja, joissa oli keskusteluaiheita, jotka esi- tettiin kysymyk sen muodossa. Toinen opiskelijo ista nosti pakasta aina vuorollaan yhden kortin, luki siinä olevat kysymyk set ääneen parilleen, ja sitten heidän odot ettiin keskustelevan teemojen tiimoil- ta.
Yhdellä näistä korteista oli kysymyk siä, joilla pyrittiin saa- maan opiskelijat ottamaan kantaa englann in kieleen, sen eri variant- teihin sekä sen vaikutukseen suomen kieleen (taulukko 2):
TAULUKKO 2. Keskustelunaih eet (kortilla): asenteet englan nin kieleen.
Millaista englan ti on kielenä?
Helppo /vaikea kieli?
Kaunis/rum a?
Miellyttävä/ärsyttävä?
Looginen/epälooginen?
Hyödyllinen/hyödytön?
Brittieng lanti verrattuna amerikanenglantiin?
Verrattuna suomen kieleen?
Verrattuna muih in kieliin?
Britti- tai amerik aneng lanti verrattuna suomalaisten puhu maan englan- tiin?
Onko englan nin kieli uhka suomen kielelle?
Mikä on englan nin kielen vaikutus suomen kieleen: rikastaa- ko/köyhdyttääkö?
Muu ta?
Keskustelut äänitettiin ja (toistaiseksi) puolet niistä on purettu teksteiksi.
Koko parikesku steluaineistosta valitsimme analysoitavaksi kaksi näytettä , joissa opiskelijat keskustelivat kysym yksistä “Onko englann in kieli uhka suomen kielelle?” ja “Mikä on englann in kielen vaikutus suomen kieleen: rikastaako/köyhd yttääkö?”. Ensi tuntumalta näytteet vaikuttivat edustavan täysin vastakkaisia kanto- ja. Myön teinen kanta tuli esiin kahden yliopistossa opiskelevan naisen keskustelussa, kielteinen kanta puolestaan kahden teknilli- sessä oppilaitoksessa opiskelevan miehen keskustelussa.
3.3 TULK INTO JA ENGLAN NIN KIELEN ASEMASTA SUOMESSA
3.3.1 Englantiko uhka?
Keskeiseksi teemaksi molemmissa parikeskusteluissa rakentui englann in valta-aseman suhde suomen kieleen, suomen kielisiin sekä puhujaan ja hänen sosiaaliseen yhteisöönsä.
Yliopisto-opiskelijoiden, Piian ja Annin (nimet keks ittyjä), parikeskustelussa englannin valta-asema ja vaikutus suomen kieleen rakennetaan uhkaksi päämäärätietoisesti ja epäröimättä:
1.
Piia: onko englan nin kieli uhka suomen kielelle Ann i: on
Piia: niin no meina sin just sanoo samaa, ett tota.että, se on vähän semmosta, käytetää englan nink ielisii ilmasuja ja sanoja ja Ann i: se köyh dyttää
Uhkan perusteluna käytetään huolta suomen kielen rappeutumisesta ja sen ilmaisujen köyhtym isestä. Eritoten nuorten sukupo lvien kieli rakennetaan uhan kohteek si. Päämäärätietoista perustelutapaa yliopisto-opiskelijat vahvistavat käyttämällä karskinom aista puhe- tapaa kantansa esittämiseen ja he ovat valmiina käyttämään jopa fyysisiä otteita tuomitessaan englann in kielen käytön suomen kielen asemesta:
2.
Ann i: se on kyllä hassua, ja minun mielestä tuomittavaa ja se
Piia: se on
Ann i: nyrk kiä pöytään ja bäng bäng
Teknillisen oppilaitoksen opiskelijat, Jani ja Risto (nimet keksitty- jä), rakentavat kantansa varovaisemm in ja empien. Vaikka kysy- myksen asettelu vaatii suoraa vastausta – englanti on tai ei ole uhka suomen kielelle – teknillisen oppilaitoksen opiskelijat väistävät
suoran kannanoton ja muotoilevat kysymyksenasettelun ja siten lähtökohd an keskustelulleen toisenlaiseksi:
3.
Jani: onko suomen onko englan nin kieli uhka suomen kielelle
Risto: no voihan se nyt, tavallaan, mut ei se välttämä ttä oo
Jani: nii emmä usko
Englann in kielen vaikutus suomen kieleen myönnetään, mutta sitä ei kuitenkaan haluta rakentaa uhkak si. Sen vaikutu sta ei nähdä rappeuttavana, kuten yliopisto-opiskelijat asian esittävät, vaan pikemmin kin pinnallisena ilmiönä, jolla ei ole pysyvää vaikutu sta suomen kieleen.
3.3.2 Kuka uhkaa suomen kieltä?
Mistä englann in kielen uhkaava asema sitten oikein syntyy? Itse kieli on persoonaton ilmiö, joka itsessään ei ole uhkaava. Uhkaksi sen tekevät kielen käyttäjät. Erilaisia perustelutapo ja löytyy esi- merkkinäytteistämme useita.
Yliopisto-opiskelijat siirtävät vastuun pois yksilöltä. Yksilöä ei tuomita syylliseksi suomen kielen rappeutumiseen vaan syyttömyys rakennetaan tuomalla esiin kielenkeh ityksestä vastuuss a olevia tekijöitä ja asiantiloja, joiden edessä yksilö on voimaton. Kielen ja kieliyhteisön ulkop uolelta tulevia tekijöitä, jotka vaikuttavat erityi- sesti nuorimpien sukupo lvien kielenkäyttö ön, ovat kansainv äli- set/amerikkalaiset nuoriso- ja viihdeku lttuurit:
4.
Ann i: niinku köyhtyy kun lapset ei opi niitä vaan jotai just jotai tom- mosia
Piia: niin nii nii ne kat-
niinku ne pelaa video pelejä ja kattoo jotai
Ann i: bever ly hillsiä (naurua)
Yliopisto-opiskelijat näkevät syyllisinä suomen kielen englannistu- miseen myös kasvottomat instituutiot, kuten mm. kielitoimiston ja kaupat:
5.
Piia: ei oo välttämättä suom enkielistä vastinetta, mutt sittehän ne aina ke-
keksii tuo kielitoim isto
Ann i: mutt silti säki ku se ne keksii vast sit kun kaikki on omaksunu
6.
Ann i: kaikk ein kaupp ojen mainok set on englanniks vaikk ne on ihan suom alaisia
Vastuu siis puretaan pois yksilöltä: yksilö on pikemmin kin kohtalon armoilla eikä voi vaikuttaa siihen, miten tehokk aasti tai tehottomas- ti kielitoimisto toimii tehtävässään suomen kielen huoltajana ja miten vahing ollisia esimerkiksi kansainväliset trendit markkinoin- nissa ovat suomen kielelle.
Teknillisen oppilaitoksen opiskelijat, jotka siis toisin kuin yliopisto-opiskelijat eivät koe englantia varsinaisena uhkana suo- men kielelle, perustelevat englann in vaikutuksen luonnolliseksi kielen kehityk seksi:
7.
Risto: ei se nyt varmaan sitä syrjäytä mut aika laillahan sitä, tulee silleen, käyttöön täällä että, ruvetaan noi yritysten nimet eng- lanniks silleen
Luonno llinen kehitys johtuu pitkälti kansainvälisistä toimintaympy- röistä, joissa myös suomalaisten yritysten, ja yksilöidenkin, on tultava toimeen ja säilytettävä kilpailukykyn sä:
8.
Jani: siihen se sopii mun mielestä kanssa tosi hyv in ja se on just kun ulko maan kaup paakin kun tekee
Englannink ieliset lainasanat rikastuttavat suomen kieltä ja ovat käytännöllinen ratkaisu, jos sanalla ei ole suomen kielistä vastinetta.
Lisäksi englann in kieli voi olla monella tavalla tärkeä yritettäessä maksimoida taloudellista hyötyä/voittoa. Englann in kielen vaiku- tukset suomen kieleen siis normaalistetaan osaksi nyky-yhteiskun- nan asettamia vaatimuksia.
Yliopisto-opiskelijoiden tekstissä varsinaiseksi uhkaksi suo- men kielelle siis rakennetaan kasvottomat tekijät, joiden armoilla yksittäiset kielenkäyttäjät ovat. Teknillisen oppilaitoksen oppilaat käyttävät periaatteessa samoja kasvotto mia tekijöitä luonnollisena selityksenä muutok sille suomen kielessä, mutta eivät rakenna niitä kuitenkaan uhkak si.
Kun tarkastellaan puhujien suhdetta englannistuneen puheen käyttöön omissa sosiaalisissa ympyröissä, puhe- ja perustelutavat muuttuvat lähes päinvastaisik si.
3.3.3 Minä ja englann in kielen asema
Molemmista näytteiksi valituista parikesku steluista käy ilmi, että englann in kielen käyttö suomen sijasta herättää puhujissa kuitenk in ärtymystä. Yliopisto-opiskelijat tunnustavat/tunn istavat englann in sekoittumisen suomeen , joskus jopa virheellisen, sekä omassa puheessa että myös auktoriteettien – julkisilla areenoilla toimivien, kuten luennoitsijoiden – puheessa:
9.
Ann i: se köyh dyttää
Piia: joo, ja mua ärsyttää se muuten
Ann i: se se on ärsyttävää ja mie itekki käytän ja sit
Piia: nii
Ann i: mie jälkeenp äin ärsyynnyn suun nattom asti
Puhujaa ei kuitenkaan tuomita vaan “sekakielen” käyttö on pikem- minkin osoitus siitä, miten tiedostamatta englanti valloittaa myös yksittäisten puhujien kieltä sekä vahvistaa yliopisto-opiskelijoiden esittämää perustelua siitä, että yksittäiset puhujat ja heidän kielensä ovat kasvottomien tekijöiden armoilla. Englannistuneen suomen käyttö ärsyttää ja ihmetyttää, mutta asiantilan muuttamisessa yksit- täiset puhujat ovat varsin voimattomia.
Yliopisto-opiskelijat lukevat ilmiön siis osaksi omaa henkilö- kohtaista käyttäytymistään, mie itekki, mutta teknillisen oppilaitok- sen opiskelijat jättäytyvät ilmiön ulkop uolelle ku jotkut niinku käyttää:
10.
Jani: mua kyllä ärsyttää ku jotkut niinku käyttää englannin kielisiä, niinku lauseita että oh oh no tai jotain
Risto: nii nii kesken lauseen tai
Ilmiö ei ole hyväksyttävä teknillisen oppilaitoksen opiskelijoiden sosiaalisessa kontekstissa. Vaikka yritysmaailmassa englann in sekoittuminen suomeen sallitaan ja sitä pidetään jopa suotavana, koska se tuo yritysmaailman lähemmäksi globaaleja markkinoita, pois periferiasta, ei englann in käyttö henkilökohtaisessa kanssakäy- misessä ole hyväksy ttävää. Englantia käyttävät “puhuv at itsensä periferiaan” poikien sosiaalisissa yhteisöissä:
11.
Jani: niin tai silleen. tai jotain so tai jotain tällästä (naurahdu ksia)
Risto: ni (naurahdu ksia) #
kyrp ii
Jani: nii ja sää oot ihan että voi vittu. (naurah dus) tai semm osia niinku, englan nink ielisiä
lauseita se on- niin, Risto: nii ja heittoja ja
Jani: ensiks, tul- tulee semmon en mieleen että mitä se nyt siinä oikeen, hösö t- el- elvistelee
Se, että englann in sekoittamista suomeen pidetään tuomittavana, ei kuitenkaan johdu huolesta kielen kehityksestä, vaan pikemmin kin englanninkielisten sanojen käyttö rakennetaan koskemaan yksilön negatiivisia luonteen piirteitä kuten itsensä korostamista, elvistelyä.
Toisin sanoen, kielellä toimija tuomitaan, ei hänen kielenkäyttöään.
Varsinaisen perustelutavan lisäksi on mielenkiintoista huomata, että yliopisto-opiskelijat käyttävät karskia, “jätkämäistä” puhety yliä kuvatessaan suomen kielen uhattua asemaa. Teknillisen oppilaitok- sen opiskelijat turvautuvat vastaavaan, selvästi muusta diskurssis- taan erottuvaan puhetapaan puolustaessaan omaa sosiaalista yh- teisöään.
4 LOPUKSI
Kieliasenteiden tutkiminen diskursiivises ti siirtää painopisteen asenteiden “paljastamisesta” niiden rakentumiseen ja funktioih in kielellisenä toimintana. Diskursiivinen lähestymistapa muuttaa myös asennetutkimuksessa perinteisesti käytetyt menetelmät ja aineiston. Menetelmät ovat kvalitatiivisia ja niillä tutkitaan asentei- ta suoraan. Aineistona ovat puolestaan puhutut ja kirjoitetut tekstit.
Tutkimuksen tulosta ovat tulkinnat, jotka syntyvät analysoim alla asenteiden rakentumista ja funktioita kielellisessä toiminnassa.
Kuten analyysistämme voi päätellä, diskursiivinen lähestymis- tapa tuo asenteista esiin sellaisia näkök ulmia ja tietoja, joita perin-
Esimerkiksi asenteiden kontekstisidonnaisuus sekä niiden variaatio jopa samassa kontekstissa voidaan ottaa paremmin huomioon.
Kosk a tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen, eivät aineiston laatua myöskään kahlitse tutkijan ennalta valitsemat määreet ja ilmaisut vaan puhu ja tai kirjoittaja saa ilmaista itseään omilla eh- doillaan. Tämä mahdollistaa sen, että tulkinnan lähtökohtana voi olla myös se, mikä tekstissä on jätetty sanomatta, mistä on vaiettu.
LÄHT EET
Agh eysi, R. & J.A. Fishman 1970. Language attitude studies: a brief survey of method ological appro aches. Anthropological Lingu istics 12,
131–157.
Billig, M. 1987. Arguing and thinking. A rhetorical appro ach to psychology.
Cambrid ge: Cambridge Un iversity Press.
Cargile, A.C., H. Giles, E.B. Ryan & J.J. Bradac 1994. Language attitudes as a social process: a conceptual model and new directions. Language
& Communication 14, 211–236.
Edw ards, D. 1997. Discou rse and cognition. Lontoo: Sage.
Giles, H. & N. Coupland 1991. Lang uage. Con texts and consequen ces.
Milton Keyn es: Open Univ ersity Press.
Giles, H. & E.B. Ryan 1982. Prolegomena for developing a social
psycho logical theory of language attitudes. Teok sessa E.B. Ryan & H.
Giles (toim.) Attitudes towards language variation. Social and applied contex ts. Lontoo: Edw ard Arnold, 208–223.
Guba, E.G. & Y.S. Linco ln 1994. Competing paradigms in qualitative research. Teok sessa N.K. Den zin & Y.S. Linco ln (toim.) Handbook of qualitative research. Thousand Oaks, CA: Sage, 105–117.
Hyrk stedt, I. 1997. “Oma kieli mansikka, muu kieli mustikka”: discourse- analytic study of attitudes towards Eng lish in Finland. Jyväskylän yliopisto. Eng lannin kielen pro gradu -tutkielma.
Hyrk stedt, I. & P. Kalaja 1998. Attitudes towards Eng lish and its function s:
a discou rse-analy tic study. World Englishes 17, 345–357.
Kalaja, P. 1996. “Eng lanti valloittaa mielet”: kieliasenteiden tutkimisesta.
Teok sessa M.-R. Luuk ka, A. Mielikäinen & P. Kalaja (toim.) Kielten kuulossa. Kielitieteen päivät Jyväskylässä 5. ja 6.5. 1995. Jyväskylän yliopisto, 205–211.
Kalaja, P. 1999. Kieli ja asenteet. Teok sessa K. Sajavaara & A. Piirainen- Marsh (toim.) Kielenopp imisen kysymyksiä . Jyväskylän yliopisto, 45–72.
Potter, J. 1996. Representing reality. Discourse, rhetoric and social construction. Lontoo: Sage.
Potter, J. 1998. Discursive social psychology: from attitudes to evaluative practices. European Review of Social Psychology 9, 233–266.
Potter, J. & M. Weth erell 1987. Discourse and social psycholog y. Beyond attitudes and behaviour. Lontoo: Sage.
Ryan, E.B., H. Giles & M. Hewstone 1988. The measurement of language attitudes. Teok sessa U. Ammon, N. Dittmar & K.J. Mattheier (toim.) Sociolin guistics. An international handbook of the science of language and society 2. Berliini: Walter de Gruy ter, 1068–1081.
Williams, F. 1974. The identification of lingu istic attitudes. International Journal of the Sociology of Language 3, 21–32.
