318 nimeämiskäytännöt voivat erota toisistaan hyvin paljon (s. 55), ja koska lukijalle on esitelty lukuisia merkittäviä eroja afrikka- laisissa ja eurooppalaisissa nimeämismal- leissa. Saarelma-Maunumaan väite pitäisi siis esittää vielä varauksellisemmin. Mal- leissa on eroja, ja ne saattavat olla perusta- vankin laatuisia.
Tutkimuksen perusteellisuutta kuvaa vaikuttava lähdeluettelo. Tutkimus on kaut- taaltaan huolellisesti ja erinomaisen tarkasti tehty, ja lukuisat alaviitteet tukevat kulloin- kin esillä olevaa näkökulmaa tai tarjoavat lisänäkökulmia. Analyysi on laaja, ja tule- ville Namibian ja amboväestön nimistöä käsitteleville tutkimuksille tämä työ tarjoaa pitävän perustan. Huolella valmistetut kar- tat ja kuviot tuovat työhön oman lisänsä. Ne kuvaavat Ambomaan maantieteellistä si-
jaintia sekä tukevat ja selventävät tilastol- lisia analyyseja.
Huolimatta esittämästäni kritiikistä pi- dän työtä hyvin ansiokkaana, ja olen täysin varma siitä, että tämä tutkimus on onomas- tisen, erityisesti toisen kulttuurin vaikutusta henkilönnimisysteemin muutoksiin käsitte- levän tutkimuksen huippua. Se tullaan il- meisesti julkaisemaan pian kirjana.
BERTIE NEETHLING
Suomennos: Johanna Komppa.
LÄHDE
HERBERT, ROBERT K. 1999: Anthroponomy and culture change in Southern Afri- ca. – Onoma 34 s. 215–227.
ielen kirjoa on neljäs teos Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen julkaisusarjassa, jossa julkaistaan opiskeli- joiden pienimuotoisia tutkielmia. Sarjassa on ilmestynyt yhteensä seitsemän tekstin- tutkimuksen, kognitiivisen kielentutkimuk- sen, nimistöntutkimuksen, keskustelunana- lyysin ja kirjoittamisen alalta toimitettua kokoelmaa.
Kielen kirjoa -teoksessa tutkimuksen kohteena ovat kirjoitetut tekstit. Kokoel- man viidessä ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan kaunokirjallisuuden kieltä, ja neljä viimeistä artikkelia keskittyvät lehti- teksteihin. Kokoelman tavoitteena on tutus-
Seija Aalto, Laura Nieminen, Tiina Onikki-Rantajääskö, Päivi Tonteri, Marja Vuorilampi & Liisa Väyrynen (toim.) Kielen kirjoa. Tekstintutkimus tutuksi. Kielen opissa 4. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos 2000. 192 s. ISBN 951-45-9505-X.
OPISKELIJAT TEKSTINTUTKIJOINA
tuttaa lukija tekstintutkimuksen eri suuntiin ja osoittaa, kuinka monesta näkökulmasta kirjoitettua kieltä voi lähestyä. Tutkimus- kohteet ovat tuttuja — sanat, ideologia, tekstienvälisyys, tapa, jolla kertomus raken- tuu —, ja tekstintutkimuksen suuntauksis- ta nousee esille erityisesti kriittinen lingvis- tiikka. Kirjan esipuheessa todetaankin, että lukijaa halutaan ohjata myös tekstien kriit- tiseen ja analyyttiseen tulkintaan.
Artikkelit ovat yleistajuisia, ja siksi niitä voi, kuten kirjoittajat ehdottavat, ajatella käytettävän virikkeenä tai oheismateriaali- na vaikkapa lukion äidinkielen ja kirjalli- suuden opetuksessa. Media-analyysitunnil-
K
nimeämiskäytännöt voivat erota toisistaan hyvin paljon (s. 55), ja koska lukijalle on esitelty lukuisia merkittäviä eroja afrikka- laisissa ja eurooppalaisissa nimeämismal- leissa. Saarelma-Maunumaan väite pitäisi siis esittää vielä varauksellisemmin. Mal- leissa on eroja, ja ne saattavat olla perusta- vankin laatuisia.
Tutkimuksen perusteellisuutta kuvaa vaikuttava lähdeluettelo. Tutkimus on kaut- taaltaan huolellisesti ja erinomaisen tarkasti tehty, ja lukuisat alaviitteet tukevat kulloin- kin esillä olevaa näkökulmaa tai tarjoavat lisänäkökulmia. Analyysi on laaja, ja tule- ville Namibian ja amboväestön nimistöä käsitteleville tutkimuksille tämä työ tarjoaa pitävän perustan. Huolella valmistetut kar- tat ja kuviot tuovat työhön oman lisänsä. Ne kuvaavat Ambomaan maantieteellistä si- jaintia sekä tukevat ja selventävät tilastol-
jaintia sekä tukevat ja selventävät tilastol- lisia analyyseja.
Huolimatta esittämästäni kritiikistä pi- dän työtä hyvin ansiokkaana, ja olen täysin varma siitä, että tämä tutkimus on onomas- tisen, erityisesti toisen kulttuurin vaikutusta henkilönnimisysteemin muutoksiin käsitte- levän tutkimuksen huippua. Se tullaan il- meisesti julkaisemaan pian kirjana.
BERTIE NEETHLING E-mail: bneethling@uwc.ac.za Suomennos: Johanna Komppa
LÄHDE
HERBERT, ROBERT K. 1999: Anthroponomy and culture change in Southern Afri- ca. – Onoma 34 s. 215–227.
319 la lukuhaasteen voi tarjota esimerkiksi LII-
SA VÄYRYSEN artikkeli mielikuvista, joita Ilta-Sanomien värikäs haastattelu loi vuon- na 1998 käydyn arkkipiispanvaalin kolmes- ta pääehdokkaasta. Nimeämisen ja verbin- valintojen lisäksi Väyrynen tarttuu ehdok- kaille esitettyihin kysymyksiin ja analysoi, miten ehdokkaat vastaavat, kun heiltä viih- teen vuoksi udellaan kiusallisen henkilö- kohtaisia asioita.
Myös muut lehtitekstien analyysit ha- vainnollistavat kahta sellaista kielenkäytön perusominaisuutta, joista jokainen äidinkie- lenopettaja varmasti toivoo oppilaidensa tulevan tietoisiksi: kieli antaa mahdollisuu- den monenlaiseen ilmaisuun, mutta eri ta- voin valitut sanat välittävät erilaisia merki- tyksiä. KAISA TYNI vertailee eteläpohjalai- sen Ilkan ja Helsingin Sanomien tapaa kir- joittaa eläinaktivistien turkistarhaiskuista, ja totuus siitä, ettei uutinen ole objektiivi- nen, saa Tynin aineistosta uuden todisteen.
TIINA LEPISTÖ esittelee kahden Helsingin Sanomissa uutisoidun lapsikaappaustapauk- sen henkilökuvat, ja PÄIVI TONTERI käsitte- lee roolisemanttisia valintoja unikoulukes- kustelussa, jota käytiin saman lehden mie- lipidesivuilla vuonna 1998.
Analyyseista raikkaimmat keskittyvät kuitenkin kaunokirjallisuuden kieleen. Esi- merkiksi MIKKO PÖNTYKSEN artikkeli Kauko Röyhkän rock-runoista on inspiroiva muis- tutus siitä, että tekstejäkin voi tarkastella konstruktioina, joilla on paitsi tietty merki- tys myös tietty tästä merkityksestä motivoi- tuva kokonaishahmo. Pöntyksen tarkastel- tavana on neljä sanoitusta yhteensä kolmel- ta Röyhkän levyltä, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1987 (Mieluummin vanha kuin ai- kuinen), 1990 (Kaksi koiraa) ja 1993 (Ju- malten lahja). Tästä aineistosta Pöntys et- sii Röyhkän runojen tekstistrategioita. Ana- lyysi haastaa kuuntelemaan laulujen sano- ja uusin korvin ja osoittaa, että rockkin on
— totta kai — runoutta, jolla on rakenne.
Kielen kirjoa voi herätellä kielitietoi- suuteen myös, kun käsiteltävänä ovat koti- maisen kirjallisuuden klassikot. MARITTA
JOKINEN tutkii kokoelmassa sitä, millaisik- si Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisessä osassa hahmottu- vat maan omistusoikeudesta neuvottelevan isännän ja torpparin suhteet. Erityisen mu- kaansatempaava on Jokisen analyysi sanan suo merkityksistä Pohjantähdessä. Kun vuosimies Jussi Koskela ja vanha rovasti sopivat, että Jussi ryhtyy pappilan torppa- riksi, suo viittaa molempien puheessa vie- lä viljelyskelvottomaan alueeseen, jonka Jussi aikoo raivata pelloksi. Rovastin kuol- tua kirkkoherra Salpakari haluaa liittää pel- loksi raivatun alueen takaisin pappilan maihin, ja kun Salpakari nimittää aluetta suoksi, hänen tarkoituksenaan on vähätellä sen arvoa viljeltävänä maana. Jussi Koske- lalle suo, joka häneltä otetaan pois, on kui- tenkin puolet torpan parhaasta maasta.
Seuraavan torpparisukupolven puheessa sanan merkitys muuttuu suorastaan affek- tiseksi: kuten Jokinen osoittaa, nuorelle Akseli Koskelalle suo tarkoittaa menetettyä maata, joka kuuluu saada takaisin.
TIINA JOENPELLON analyysi Jukka Park- kisen lastenkirjasta Suvi Kinos ja seitsemän enoa havainnollistaa puolestaan, miten oman kaunokirjallisen perinteen pintapuo- linenkin tuntemus voi avartaa lukukoke- musta, kun nuori ahmii nykykirjallisuutta.
Joenpelto erittelee Parkkisen teoksen inter- tekstuaalisia vihjeitä ja osoittaa, että teks- tienvälisten yhteyksien taju avaa tämän las- tenromaanin lukijalle moniulotteisen kirjal- listen viittausten kentän. Suvi Kinoksen taustaksi asettuvat paitsi Aleksis Kiven Seit- semän veljestä ja Grimmin veljesten satu Lumikki ja seitsemän kääpiötä (etenkin tä- män siloisempi Disney-versio) myös jouk- ko länsimaisesta lastenkirjallisuudesta tut- tuja orpotyttökertomuksia, joista kaikki ei- vät ole lainkaan surullisia. Tällaiseen kult-
320 tuuriseen tekstitietoon Parkkinen luo kyt- köksiä muun muassa avointen viittausten, nimivariaatioiden ja draamallisen saman- kaltaisuuden avulla.
Lasten- ja nuortenkirjallisuudesta am- mentavat kokoelmassa myös LEENA MIKKO-
LA ja LAURA NIEMINEN. Niemisen artikkelis- sa katseen kohteena on Marjatta Kurennie- men vuonna 1966 julkaistu fantasiakirja Onnelin ja Annelin talo, ja pohdittavana on kysymys siitä, millaisiksi lasten ja aikuis- ten suhteet teoksessa hahmottuvat. Mikkola taas on tutkinut kahta Eva Illoisen 1980- luvun alussa julkaisemaa Perri-kirjaa, jot- ka kertovat teini-ikäisen päähenkilönsä elä- mästä 1950-luvun Turussa. Mikkolaa kiin- nostavat tämän asetelman kielentämisen tavat sekä muun muassa murteen käytön vaikutus siihen, kuinka läheiseksi lukija voi kokea Perrin maailman.
Kuten esipuhe lupaa, Kielen kirjoa on sopivaa luettavaa kaikille kielestä ja luke- misesta kiinnostuneille. Parhaimmillaan teoksen artikkeleissa toteutuvat myös niin sanotun tutkivan oppimisen periaatteet:
liikkeelle lähdetään itselle tärkeästä kysy- myksestä, johon aineisto ja sopivasti valit- tu teoriatausta auttavat oppijaa vastaamaan.
Analyysi ei ole kaikissa artikkeleissa yhtä lailla systemaattista, mutta sekä lehtiteks-
tien että kaunokirjallisuuden kieltä käsitte- leviä kirjoituksia voi varmasti hyödyntää aina, kun kieliopin, sanaston tai tekstin ra- kenteen tarkastelu halutaan opetuksessa integroida autenttisten tekstien tutkimiseen.
Nuoria fennistejä teos rohkaisee paitsi tutkimaan tekstejä myös kirjoittamaan omas- ta tutkimuksesta. Kielen opissa -sarjaa toi- mittavat opiskelijat itse, joten kirjan tekijät harjaantuvat julkaisuprosessissa myös käy- tännön toimitustyöhön. Kun uusia kokoel- mia kirjoitetaan, lukijan työtä toivoisi niis- sä kuitenkin helpotettavan niin, että teori- aa ja aiempaa tutkimusta esiteltäisiin hie- man enemmän kuin Kielen kirjoa -teokses- sa. Nyt kielestä, lukemisesta ja kielentutki- muksesta kiinnostunut lukija jää toisinaan taitavastikin yleistajuistettujen analyysien jälkeen kaipaamaan jotain, mikä liittäisi aineistosta esiteltävät havainnot tiiviimmin johonkin aiemmin sanottuun. Turhia terme- jä kannattaa aina välttää, mutta kaikki teo- ria ei vaikeuta ymmärtämistä — joskus voi olla myös päinvastoin.
SUVI HONKANEN
Sähköposti: suvi.honkanen@helsinki.fi
K
OTIKIELENS
EURANVERKKOPALVELUTUUDISTUVATKotikielen Seuran ja Virittäjän verkkosivut siirretään kesäkuun alussa uuteen osoitteeseen www.kotikielenseura.fi.
Samalla otetaan käyttöön Virittäjän verkkohakemisto ja uusia sähköpostiosoitteita.
Kotikielen Seuran sihteerin tavoittaa osoitteesta seura@kotikielenseura.fi, Virittäjän toimitussihteerin osoitteesta virittaja@kotikielenseura.fi ja
verkkosivutoimittajan osoitteesta verkko-virittaja@kotikielenseura.fi.
