Vuosien takainen tarina : Osa 2/2 · DIGI

Vuosien

^takainen tarina Margit Herlevi-Harja

M ^{us ti ai a}

205 Mustiala

Mustiala oli vuodesta 1840 ollut Suomen korkein maataloudelli-

nen

opinahjo.

Sinne nyt

Leander

Herlevi, sulhasmiehemme,

suuntasi

matkansa marraskuun alussa

jatkaakseen opintoja

uu-

della

alalla

tähtäimenään agronomin

tutkinto.

Keväällä Leander oli käynyt Mustialaa

^{vartenlääkärissäjasaa-} nut seuraavan todistuksen:

Että

ylioppilas

Leander Herlevi,

jokaaikoo maanviljelysopistoon,

on terve ja

vankkarakenteinen sekä

vapaa tarttuvista

taudeista

ja rokotettu,

todistan

^tekemäni

tarkastuksen perusteella

^ennen

teke-

mälläni lääkärin valalla.

Helsingissä

toukok.

2

p.

1895

J. J. Karvonen Lääket. lisensiaatti sinetti

Ja

kirjeet

alkoivat heti kulkea

Mustialan ja Mäntsälän välillä.

Mustiala 1.11.1895 Voi sitä

ilmaa mikä oli

lähtiessä, vettä, lumiräntää

tuli

silmät,

kor-

vattäyteen.

Olisi tullut kylmäkin,

^{muttatyttöni}

sydämellinen sil-

mäys lähtiessä ja mamman

jäähyväissiunaus sieltä

verannalta, ne lämmittivät

koko

matkan, lämmittivät

vielä

täälläkin. Rautatie- matka se menikutakuinkin, katselin maisemia

läpi

himmeän

ak- kunan

ja

lumella

täytetyn ilman, mutta

ajatukseni olivat siellä

^tei- dän

luonanne

ja vuoroin Mustialassa,

joka oli

matkani määrä.

Rautatie, se on sentään siunattu

keksintö!

Tultiin sitten Forssan

läheisyyteen.

Sain siellä tuttavia, ne

Mustiahan

meneviä nekin.

Tahtoivat

^sanoaminua

tervetulleeksi

opistoon,

koska

huomasivat, että

olin

^sinne

matkalla. Ja

sitten vedettiin

esille eväspullot.

Mutta

ole

huoleti,

olen absolutisti.

Ja sitäpaitsi,

vaikka

enolisikaan, niin en koskaan

hyväksyisi,

että herrasmiehet

»viftaavat»

rautatievau- nussa, se on rumaanäitäkin, joilta kuitenkin voi enemmän vaatia.

206

Niin

jatkan vielä kertomustani. Kun tulin

Forssaan,

kävi

taas

ilma

entistä

hullummaksi.

Ja

hevoset olivat kaikki tilatut. Katselin

asemalla hetken

aikaa

jaodottelin, jos

joku

sattumahevosen toisi.

Käveli

siinä eräs

ukkovanhus. Tiedättekö

mistä saisin

hevosen

Mustialaan,

kysäisin ukolta.

Kyllähän minä voisin antaa, tuumi ukko, ja

kaupat tehtiin.

⁵

markkaa

sain

maksaa 27 kilometrin

matkalta. Kuitenkin

oli hevoseni

^josaanut

kyydittävän, kun

^se saapui asemalle. Eräs herra

oli kiivennyt

rattaille ja

selitteli kyyti-

miehelle, että

hän

se oli hevosen tilannut. Minä kuitenkin valvoin

oikeuttani

ja

pääsinkin viidettä

tuntia

kestäneen rätkytyksen jäl- keen

perille. Gummitakkini oli aivan jäässä ja minulla

kylmä

sekä

päänsärky.

Sain sitten

hankituksi huoneen

ja

bolagistin,

herra Krook Karstulasta. Sovimmehyvin yhteen

luullakseni.

Sain heti»tisuurivuoron», s. o. minunpiti_noustaylös 4 seutuvis- saaamulla, käydä pehtoorilta noutamassa

työnjakolista, kopioida

siitä useampia

kappaleita

jaasettaa ne niitä vartenkorridoorissa

oleville

tauluille, sittenpiti herättää

ylös

_ne,

jotka olivat

määrätyt

johonkinaikaiseen

tehtävään, ja

lopuksi

tehdä

ilmahavaintojakol-

mekertaapäivässä, sekä kirjoittaa

tulokset

^sitävarten

olevalle

tau-

lulle. Kaikki

tämä

lienee

sitä varten, että oppisi

isännäksi. Kaikki

onmennyt

tähän saakka hyvin.

Nyt juuri kävin taas tarkastusret-

kelläni lyhtyinäni. Tisuurilla

on näet pieni

lyhty.

Ja

herätyskello,

joka

pitää kamalaa elämää. Wiime yönä en uskaltanut juuri ollen- kaan nukkua,

kun pelkäsin,

etten

heräisi kellon

helisemisestä,

mutta se pelko

oli

^tarpeeton.

Olisi melkein

kuollutkin

herännyt

siitä äänestä.

Tänään olenjo asuinkumppaninikanssa

käynyt

tirehtöörin luo- navisiitillä,

maksanut

neljännesvuosimaksun, _ostanut

lampun, öl-

jyä,

kirjanpitoko

jät, ja tehnyt visiitin myöskin

tohtori

Karstenin

luona. Huomenna

menen

käymään

muitten opettajien

luona.

Huoneemme vieressä on lukusali. Lomaa saamme täältä Jou-

lun

aikana, Pääsiäiseksi,

kesällä

ja

syyslupaa.

Onsiis, kuten näet, aikaapistäytyäMäntsälässäkin, kun vaan rahat riittää. Mutta_mat-

ka

tuleesentään kokolailla maksamaan.

Tuntuu taasniinoudolta,

kun

on vain vieraita

kasvoja,

vieraita

ihmisiä ympärillä.

Ei Sylvi sanomassa hyväähuomenta, ei mam-

207 ma huutamassa

kahville.

Muttamitäpä se

ikävöimisellä paranee,

täytyy vain odottaa

kärsivällisesti

^{sitä aikaa,}

jolloin

saa

sulkea

oman kultansa

syliinsä.

Suokoon Luoja, että olisimme

silloin kaikki

terveinä, niin olisi ilomme ihana.

Sanokaa

terveisiä ja kii-

toksia isoisälle

ja

isoäidille.

Pari riviä

mammallekin.

Voi jos mammanyt

olisi

tarjoamas- sakahvia

pojalleen,

^kun

täällä

istun

aamuhämärissä. Teidän kah-

vinne se

valmistuu

kohta, istutte

pöydän

ääreen ja virutatte sillä unen silmistänne.

Ajatelkaa,

rakkaani, että

minäkin

istun siinä

tavallisella paikallani

sohvankulmassa, Sylvin vieressä, vastapää- tä ^mammaa,

Kranssi-koiran

^pää

sylissäni...

Minä näen aivan

kuinka

siinä istutte. Minä istun täällä, pienet rakkaat

turkkini päällä,

ei

sentähden

että olisi

kylmä,

^vaan

koska

pitäätaaslähteä

tarkastamaan

^ilmaa, mittaamaan tuulen^suuntaa ja voimaa,

ilman

lämpöä ja painoa ym. Olen jo

käynyt pehtoorilla

lyhtyineni, herät- tämässä pari unista herrasmiestä ja pistäytynyt

katsomassa

^nave-

tassa

lehmien puhdistusta.

Marraskuun 10.

päivänä

Leanderkirjoitti pääsevänsä

joululomal-

le 15.

joulukuuta.

^{Hän uneksi}

Mustialan »kasarmielämässä» hei-

dänyhteisestä kodistaan

Luojan

lahjana, rakkauden

yrttitarhana,

rauhan,

henkisen

ja ruumiillisen levon majana.

Vanhempi kurssi oli edellisenä

^iltana

pitänyt »nuorille»

^vas-

taanottokekkerit. »Ensin

teetä, sitten

puheita,

limonaadia rait-

tiusmiehille javäkevämpiä

^aineksia

muille.

Kaikki

opettajat

^mu-

kana.

Illallinen komea.» Sitten

seurasi

^n.s.

»Nachspiel», jota

kes-

ti ainakin kolmeen

^asti

yöllä, jolloin

Leander

ja

hänen

huoneto- verinsa

^Emil

Krook pujahtivat pois. Leander

^miltei

vieläkin pu-

nastuu muistellessaan Bellmaniaaneja, joita siellä kuuli. Hän

ei pidä kevytmielisistä

lauluista

eikä juomailtamista.

Tänä iltana ovat

vastaanottokekkerit naisille.

Ne ovatarvattavasti hienon

hienoa laatua.

Sillä tavoin nimittäin, että esiinnytään hie- noina kavaljeereina, tanssitaan,

lausutaan kohteliaisuuksia

ja pu- hellaan vain kauniita sanoja. Voi

kuinka paljon

tässä

maailmassa

on ulkokultaa!

208

Huomenna

tulemme

me

uusikot vastaanotettaviksi

^kumppanus- kuntaan.

Tulevana syksynä

on nuoremman kurssin vuoro pitää

läksiäis- kemut nykyiselle vanhemmalle

ja

vastaanottokemut tuleville

uusil- le. Saa nähdä tuleeko niistä samallaiset.

Nyt harjoittelemme kirjanpitoa.

Käymme

luennoilla

jarupeam- mepiirustamaan

karttoja, jahka

vaantilaamammepiirustustarpeet saapuvat

Helsingistä.

Kirjeet saapuvatkinsuorastaan minun käsiini,

sillä

minä

olen

saanut »postimestarin» toimen. Käyn

joka ilta

auttamassa posti- tanttaa sanomalehtien järjestämisessä sekä tuon

ylös

lukusaliin

kumppanuskunnan

tilaamat

sanomalehdet

ja agronomiosaston oppilaille

tulevat

kirjeet.

Tämä Mustiala on erinomaisen

kauniilla

^paikalla.

Tammelassa

ei

kirkonkylää

ole juuri ensinkään. Kirkko

hyvin

vanhanaikainen kivikirkko. Aion mennä sinne nyt

kuuntelemaan

pastori Hurme- rintaa.

10.11.

iltapäivällä

Rakas

^mamma. Olen teitämolempia kaipaillut ja

alituisesti

muis- tellut aina lähtemisestänisaakka, ja olen

myöskin

tuoreessa muis- tossa

säilyttänyt

senkiitollisuudenvelan, mihin jäin siitä hauskan-

suloisesta kesän

vietosta, ^jonka

minulle

soitte, siitä

rakkaudesta

ja

äidillisestä huolenpidosta, minkä osakseni luonanne

sain. Minusta tuntuunyt,

kun

rupean täällä koteutumaan ja on

ikävöimiseenkin

aikaa,kuin

olsimme

jokaikki ensi hetkestä jonka luonannevietin, jovuosia, vuosia sitten

olleet

yhteensovitetut,

yhteiselämää

viettä- mään aiotut. Ennen en

ole

sitä ymmärtänyt, nyttuntuuseminusta aivan

selvältä.

Mistä

johtui

se, että ventovieras

hyyryläinen

mel- keinpä ensi hetkestä,

jonka

luonanne asui, voi asettuaniin kovin

veljelliselle

kannalle, että voi kertoa

ujostelematta

mitä halusi kuin omalle äidilleen. Mistä

johtui

se, ettäminä, kun kortteeria hakies- sani

luotanne lähdin sillä

mielellä, että menisin toista

kortteeria

hakemaan,

palasin kyselemättä, tiedustelematta

takaisin? Mikäpi- ti niin kauan

jäljellä,

mikä antoi vieraalle, tuntemattomalle, mam- man perheessä sellaisen uskotunystävän aseman, että mammakin

209

voi kertoa minulle ajatuksensa, tunteensa?

^{Luulen, että se}

oli

Luo- jan

johtoa.

Ja eihän

siitäkään ole vielä pitkä

aika, kun Lennonne

velvollisuuden pakosta kielsi

^{tunteensa, tai ei}

kieltänyt,

^vaan

tah-

don

voimalla riuhtaisi

itsensä irti

tunteitten kahleista.

^{Ei saanut}

ajatella

toverinsa, ystävänsä

ystävää! Olisi silloin

^{joluullut, että}

meille

olisi eron hetkipian koittanut kuten

muille tavallisille

ystä-

ville

vain. Mutta

ei!

Elämämme

juoksua ohjaa Kaikkivaltiaan

^tah-

to. Me

olimme

määrätyt jäämään

toistemme luo

^ja

jäimmekin, vaikka

itse olimme toisinpäättäneet, toisin

luulleet. Ystäväni

^pois- tuipois,

kutsuen

minua viimeisessä kirjeessään

todelliseksi

ystä- väkseen, ja

minulle

jäi perintöhäneltä, rakas,

kallis.

^Jatuoperin- tö, Sylvia, ^on

minulle

niinrakas, että onpa oikein vaikeata

olla

hänestä

erillään.

Olen

onnellinen

siitä että tiedän

teidän hellyytenne

ja

huolen-

pitonne

ulottuvan tännekin. Vielä

^olen

onnellinen

siitä,että

yhdis- tyksemme yllä

lepää mamman

sydämellinen

siunaus. Ja

vielä

siitä, että mamma luottaa minuun, että mamma luulee minun voivan

tehdä

Sylvin

onnelliseksi.

Kiitos, ^rakas mamma,

kiitos

^tuostaluot- tamuksestasi. Sinä tunnet

Lennopoikasi rehellisen sydämen

^{ja va-}

kavan mielen sekä

hänen

ajatuksensa, sentähden

^voit

häneen luot-

taa. Ja älä

epäilekään,

mamma,kyllä minä parastani koetan. Tah- to on

hyvä,

tunteet,

ajatukset puhtaat,

vilpittömät, sehän se

onkin

pääasia ja ainoaasia,

minkä

voimme

puolestamme

panna

perustaksi koettaessamme arvostella tulevan

^onnemme

mahdolli-

suutta. Luojan

kaikkivaltiaan kädessä

on muu. Hänen

kädessään

on päivähuominen,hänen

kädessään aika

tuleva. Muttahän,

joka

meidät on yhteen aikonut,

hän

kait myös

huolen

^{meistäpitää.}

Mustiala 201X11895

Oma pikku Sylviani

Muistan teitä

siellä

illoin, aamuin. Jopa

mielikuvituksessa-

ni voin nähdäkin missä

milloinkin

istutte,^{mitäteette. Näen}

milloin

teidät sielläpyöreän

pöydän äärellä

lukemassa,

milloin

taasruo-

kapöydän

äärellä,

milloin kokoontuneina kilistelemään

^kahvikup- peja. Älä luulekaan, kultani, etten

minäkin

^saakahvia, jos vain tahdon. Täällä asuntoni

alakerrassa

on n.s. Kostis, se on

ruokasa-

210

li, ja

siellä

saa

kahvia joka

aika päivästä. Maksaa 15 penniä poni- ani, josta tulee kaksi

kuppia. Olen

joostanut

kolme

portionia.

Mutta usein ei sitä sentään kannata ostaa.

Kyllähän

varakkaat miehet juovat joka päivä, _mutta minä en sentään viitsi panna sii-

hen

rahaa,

sillä

minä en

oikeastaan mikään

kahvipappaolekaan,

vaikka

^mamma veitikka minuun aina saa

propatuksi

3

kuppia

kerrallaan

kolme

kertaa päivässä. Mutta mamman kahvi olikin

hyvää

ja sitten teidän seurassanne hauska juoda. Kyllä minä taas joulun

aikaan

juon, jos vain mamma

kutsuu

minut sinnejuomaan ja

lupaa

antaa

kahvia.

Olisi niinhauskaa, jos mammakin joskus

kirjoittaisi, vaikkapa

vain muutamanrivin Sylvin kirjeeseen, jaa, vaikkapa vainmuuta- man

kirjaimenkin,

kuten mamma ennenteki, esim. H.r.L.p.J.s.s.

M:si, ^{s. o.} Hyvä

rakas

Lennopoika,

Jumala

sinua

siunatkoon.

Mammasi.

Sunnuntaina kävimme Riihimäen

syrjätalossa, joka

on täältä noin 3 kilom. päässä. Siellä on Mustialan vanhaalehmärotua, sitä nimittäin, joka sai nystyrätaudin. Noin 25

lehmää siellä vielä

oli, ja ne erinomaisensuuria,

komeita. Kuuluivat olevan kauneimpia,

mitä noista ulkomaisista roduista missään on

nähtävänä...

^Yksi- kin lehmä, ^sen nimi on Suleima, oli luullakseni 8

korttelia korkea.

Kun seisoin vieressä ja panin

käteni selän

päälle, oli käsivarteni

suunnilleen vaakasuorassa

asennossa. Ei

ole

ihme, jos

sellaiset lehmät lypsävät.

Kotona Sylvia

täytti

marraskuun

pimeät päivät

oikein

järjestel-

mällisesti. Almanakkaansa hän teki tarkan

lukujärjestyksen joka

päivälle.

Aamu

alkoi

kello

6

ja ensimmäinen tunti

käytettiin

_»tervey- denhoitoon,

pukemiseen ja

siivoamiseen» Klo 7-8 mentiin käve- lemään, siis oikein kunnon aamulenkki. Klo 10-11 oli aamiainen, klo 3-4

päivällinen.

Vain

keskipäivällä

klo 11-12oli

kylliksi

valoa

kapioitten

kutomistavarten,illalla

tehtiin

kyllä

öljylampun

valos- sa

ompelutöitä. Päivällistiskien jälkeen työlistalla

oli lukemisen

opettaminen

Olgalle,

kotiapulaiselle.

Lauantain

aamupäivä

oli varattu siivoamiselle. Mutta viikon varrella kaikki

vapaa-ajat

211

käytettiin soittohaijoituksiin.

Ja edelleen

toimi

myös tuo

isoäidin ja pojantyttären salainen sopimus, yritettiin yhdessä opetella soi-

ton alkeita,

vaikka suuri

^{sali usein}

oli

liian

kylmä farmorin

^van- hoille,kankeille

sormille.

Tuo karu

ja

työn kovettama

vanhus oli alkanut

^vähitellen

peh-

metä. Entinen

katkeruus oli

^alkanut

hiljalleen

sulaa

ja pojantytär sai nykyään usein ystävällisen hymyn.

Ja Leander oli heti kevääl- lä taloon tultuaan

valloittanut

^farmorin

äkkirynnäköllä. Lennolla

oli tämäominaisuus, hänestä

kaikki pitivät ja

^hän

piti

kaikista.

Hänen oma

sydämellisyytensä

^sulatti

kovimmankin jään. Ja

hän

osasi löytää karuimmankin pinnan

alta sielläkytevän

lämpimän

ajatuksen.

Vaikeinta Lucinalle

oli ollut lähestyä

^{miniäänsä, mutta sekin}

sujui

nykyään

yhä paremmin.

Sandra

uudisti

nyt

anopille

hänen hattunsa

ja pukua

koristavat

yksityiskohdat. Lucina oli

^{sitä miel-} tä, että »kun minä olin nuori,minä koristin vaatteeni, muttanyt kun olen vanha, vaatteitten on

koristettava

minut.» Kaikki oli nythyvin tässä

pikku yhteisössä.

Tante

Boisman oli aikaisemmin lukenutrivien

^välistä,että

vai-

keita

aikoja oli

ollut, kukaties Aleksandra

oli joskus purkanut sydäntään

tuolle äidilliselle

ystävälle

suoraankin.

Niinpä

tante

Boisman

nyt

joulukuussa

1895

kirjoitti jakysyi

kiertelemättä mil- laiset

olivat

Sanny-tyttären

olot Mäntsälässä.

^{Hän oli}

tyytyväinen

kuultuaan, että Sannylla ^{oli oma}

huusholli

Alarakennuksessa, mutta hän

tahtoi

tietää, saiko hän kaiken

mitä

tarvitsi.

»Sinä

tiedät,ettenkysy näitä uteliaisuudesta, vaan

todellisesta huolesta teidän puolestanne.»

^{Kultainen tanteei ollut}

vieläkään luopu-

nut äidin roolistaan orvon Aleksandran suhteen. Hänelle oli

helppo

vastata,että he tulivat nyt

hyvin toimeen.

Mutta

vaikeampaa

oli, kun Anna

Spoof kirjoitti,

että moster Emilia, joka

oli

tullut sokeaksi, eikä enääsaanut

turvapaikkaa veljenlastensa

luonaPietarissa, oli tullut Helsinkiin. Hän oli

käy-

nyt Annan luona

kapteenska

Brihan ja tämän

Ville-pojan

kanssa

ja oli

selvinnyt, että

kapteenska ei mitenkään

^{voinut musteina} majoittaa. Ei ollut

sänkyä,

ei

sänkyvaatteita. Vanhuksen

^oli

pitä-

nyt nukkua lattialla vain omaan

päällystakkiinsa kietoutuneena.

212

Muutamaksi päiväksi Anna oli

ottanut hänet omaan

kotiinsa

ja nyt

hän

otaksui, että Sannylla

olisi mahdollisuus

ottaamoster Mäntsälään. Mutta mitenkä se olisi

käynyt päinsä?

Vaikka

Aleksandralla ja

Sylvialla nyt

oli

se minkä he elämäänsä tarvitsi- vat,

he kuitenkin elivät ikään kuin isovanhempien alivuokralaisi-

na.

Ei sinne

^voinut

sijoittaa

ketään muuta.

Ehkä oli mahdollista

lähettää

jotain

elintarvikkeita

kapteenskalle

jamusterille, mutta

siinä

heidän

nykyiset

mahdollisuutensa olivatkin,huolimatta sii- tä, että

talo oli luvattu lahjakirjalla

Sylvialle. Ehkä vanhus saisi

toistaiseksi turvapaikan siellä

Turun

puolessa, missä vielä oli

^su- kulaisia, Emilia

Spoofin

Velikin,

Aleksander?

Seuraavan kirjeensä Leander

kirjoitti

Sannylle ruotsinkielellä, onhan nuorille opetettu,että on

puhuttava

sitä kieltä mikä van-

hemmalle

^on

mieluisin. Usein näin ei tapahtunut,

sillä kotikieli- hän heillä on aina ollut suomi.

Nyt

hän kertoi, että

luentoja

oli välistä kaksi, toisina

päivinä

kolme,

ja

meneillään oli kurssi

kirjanpidossa.

Tätä Leander

piti

hyvin hyödyllisenä.

Kiseleffin konttorista oli

nyt saatu

tilatut piirustustarpeet, ja kartanpiirustus

alkoi. Näistä

piirustushommista

Leander

piti,

ai- ka

meni

^tunneilla

nopeasti.

Saa sitten nähdä

kevätpuolella

mil- laista on, kun arkkitehti tulee opettamaanheille arkkitehtuuria.

Kertauksia

^on

ollut botaniikassa ja meteorologiassa.

Mustiala 241X1 -95

Rakas

pikku kultani

Käyn

taas

kertomaan

miten

jaksan

ja miten

hartaasti odotan

sitä päivää, jolloinpääsen

»kotiin».

^{Kun tulen} sinne, jos terveenä py- syn

eikä

mitään

mahdottomuuksia

eteensatu, niin sitten me hiih- dämme

yhdessä

taas, käsi kädessä niinkuin silloin, kun sinä vielä

olit lapsi

ja minä sinua opetin

hiihtämään. Muistatko

kun silloin

Siltasaarella

sinun teki mielesi oppia mäkeä laskemaan? Me las-

kimme

^yhdessä

onnellisesti alas

^jäälle

saakka.

Niin

suokoon

Luoja, että

kaikki

mäet saisimme

onnellisesti las-

kea yhdessä! Elon tiellä

^{on monta}mäkeä, monta

vaikeaakin

^mä- keä, ^saamme niissäkyllä toisiamme parhaan kykymme mukaan

213

tukea

ja pyytää

vielä tukea ylhäältäkin.

Merkillistä kuinka

^taas

elävästi

muistuu

mieleeni

meidän

hiihto- retkemme.

Muistan aivan miten

ladutkin

kävivät, muistan miten sinä

olit hyvällä tuulella

ja

onnellisen

näköinen. Sanoit, ettetmi- nua

häpeä, vaikket osaakaan hiihtää

^{hyvin, ethäpeä,}

sillä

minun et sanonut

koskaan tekevän pilkkaa

ja

olin »hyvä».

^Otitpa

nenälii- nankin

Lennon

taskusta kuten

^oman

veljesi ainakin. Et

^tiennyt miten

hauskalta

tuoluottamus Lennostasi tuntui,

sillä

et arvannut miten

paljon hän

^sinustapiti. Täytyi nimittäin kaikin voimin salata seja pysyä vain

veljenä.

Nyt ei enää tarvitse

salata

^tunteita

sinulta

eikä koko

maailmalta!

Leander

jatkoi Helsingissä

alkamiaan

sienitutkimuksia ja

^kirjoitti marraskuun

lopussa käyneensä tohtori

Karstenin luona

kysymäs-

sä tahtoisiko tämä

tarkastaa

hänensieniään,Leander kun ei ollut varma, oliko saanutniille oikeat nimet. Tohtori

sanoi tekevänsä

sen

kernaasti ja

Lenno istui hänen luonaankauan, sai

kahviakin.

Hän on hauska

ukko

ja

innokas kalastaja. Juttelimme sielläkalas- tushistorioita

ja matkoistaKuusamossa,

Venäjällä, Saksassa.

^Mi-

näkin

sain kertoa

olleeni

Kuusamossa,

Paanajärvellä,

ja

katsellee-

ni Nuorusen

huipulta

Pääjärveä. Hän kuuluu

tekevän kesällä

usein pitkiä exkursiooneja.

Huomenna taidan mennä

nylkemään hevosen jalkaa.

^{Se arvat-}

tavasti kyllä

^haiseeniin

pahalta,

että

olisi nuha

^tarpeen, mutta ei auta

välittäminen. Tieteen tähden

täytyy.

Jaa, nyt jätän

teidät

taas

hyvästi,

omatrakkaani. En

jouda

nyt

kirjoittamaan

toista

kirjettä, kun

^pitää

kirjanpitotyö valmistaa

huomiseksi. Jumala teitä

siunatkoon!

Joulukuun

neljäntenä Leander

kirjoitti

saaneensa

jo kirjanpää-

töksen

tehdyksi. Toisenkin kirjanpäätöksen

^hän

yrittää

^saada valmiiksi ennen

joululomaa tai

muuten hän ottaa sen mukaansa

Mäntsälään

ja tekee sen valmiiksi

siellä.

214

Kartan

myöskin

sain tänään

valmiiksi

^{ja toista}

aloitin. Ensimmäi-

sen

karttani

sanoi opettaja onnistuneen

jokseenkin hyvin. Olen

siitä niin iloinen, ettenosaa

sanoakaan.

^Muuten

tavallisesti

^ensi

kartasta kuuluu

tulevan »susi»,

kuten täällä

^{ontapanasanoa.} Toi- senkin

kartan

^aijon

saada valmiiksi

^ennen

joulua. Olisin valinnut mallikartaksi Mustialan viljelykset

ja rakennukset ja

tehnyt

^sen

valmiiksi

vaikka »vyötä myöten» kuten

torniolainen

sanoo mutta toinen mies

kerkesi

jo

»abussata»

sen.

Olisin tehnyt

sen kartan, että

olisin

saanutsitten

kullalleni

näyttää

minkänäköinen Mustiala

on jamissä asun.

Olisin

ottanutsensinne

mukaani joulu-

na.

Niin vielä: olen

nylkenyt yhden hevosen

pään puoliskon ja kai- vanut

sieltä

esille kaikki pään tärkeimmät

lihakset. Se

ei

ollut

niin- kään

ikävää

^työtä

kuin olin luullut. Siten

oppii paremmin

lihakset kuin kirjasta

lukien, ja ne pitääosataihan

kuin

»aapeiset».

Mustiala

9/XII

⁹⁵ Rakas Mamma

Kirjoitan nyt vasta varinaisen

vastauksen

^mamman

kirjeeseen,

josta

olin

niin

hyvilläni.

Tänään on maanantai ja aamiaisen

jälkeen

on

meillä

repetitioni. Kemiassa.

Täytyy

ruveta sitä varten

lukemaan

vielä. Eilen istuin

pöydän

ääressä klo 7/2 7

aamulla klo lO.een

illalla, etten

muualla käynyt kuin

syömässä.

Koetan

näet

saada kirjanpitoa valmiiksi

ennenensilauvantaita,

jolloin

taidam- me päästä

lähtemään.

Niin, pian saatte taas

Lennopoikanne,

en viivy enää

viikkoakaan.

Ja sitten saan

olla luonanne

^lähes

kuukau-

den

yMmittaa.

Minun täytyy vaanruveta

tiedustelemaan hevos-

talauvantaiksi, sillä

täältä

^ei

ole mikään

^helpposaada,

kun

^useim-

mat

lähtevät lauvantaina.

Siihen saakka kunnes tapaamme

sydä-

mellisimmätjäähyväiset

rakkaalle mammalle

Lennolta.

Tämän

joulun

aikana Aleksandra

ja

Sylvia

voivat

kuitenkin jär- jestää niin, että vanha,

sokea

^moster

Emilia Spoof sai kodin Mäntsälässä heidän

luonaan,

ja

täällä hän olikin kuolemaansa asti.

Isovanhemmat antoivat nyt Sylvian harjoitella kaikkia talon

215

töitä,

valmistua talon emännäksi ja tilanomistajaksi. Hänellä

^oli

puuhaa varhaisesta

^aamusta

kotimeijerissä

ym., muttaaina jossa- kin

välissä oli

sentään varattu aikaa myös

kapioitten

teolle. Ala-

rakennuksen vinttikamarissa

hänellä oli

kangaspuut

^ja

siellä

val-

mistui paitsi

^{lakana- ja}

pöytäliinakangasta

myös

viininpunainen

kangas,

jolla päällystettäisiin

kartanon vanhat

biedermeiertuolit jauusrokokoosohva

^sekä

pari muutakin

tuolia suuren salin kalus-

tamista

^varten, kunhan tulisi se aika,

jolloin

uuden isäntäväen

olisi

muutettava

päärakennukseen.

Sylvialla^riitti

silti vielä

^innostusta

vanhalle

rakkaudelle,

nuori- soseuralle. Nyt puuhattiin Mäntsälässä

^myös

suomalaisen

koulun

aikaansaamista

Porvooseen. Tämä

oli

idea,

jonka Linnankoski oli

pannut

alulle.

Aleksandraa vaivasi

^edelleen

jo lapsuudesta peräisin

^oleva reuma. Huoneet eivät

olleet

^kovinkaan

lämmönpitäviä ja joskus

oli

^särkyä

oikein kovastikin.

Lennolta

^tulee

joulun jälkeen

edelleen usein

kirjeitä.

^{On mie-}

lenkiintoista

seurata, miten

voimakasluonteinen

^ja

henkisesti erittäin kypsä

^{mies nyt} löydettyään Aleksandrassa,

entisessä

vuokraemännässään

ja

tulevassa

anopissaan, lämpimän äitihah-

mon,

korvaa lapsuudessaan kokemansa

äidinpuutteen

ja

muut- tuu

mammalle kirjoittaessaan

^aivan

kuin pieneksi pojaksi,

^on

»mamman

pikku Lennopoika».

Taitaapa toisaalta

Sanny saadatässä

takaisin pienen poikansa, jonka kuolema

häneltä kerran

vei. Harvinainen äiti-poika -suhde vallitsee

^tulevan

anopin ja

vävyn

välillä ja

^setuntuu

onnellistutta-

van

kummankin.

JaSylvia^saa

kirjeitä

tiheään tahtiin. 13.

tammikuuta 1896

^Le- anderkirjoittaa:

Oma armaani!

Lapasin

sinulle

heti kirjoittaa, kun saavun

perille,

mutta tuli pieni_este. Posti einäet

lähdekään täältä

maanantaiaamuna, vaik- ka se

kaikkina

muina aamuina lähtee.

Sentähden kirjoitan

^nytvas-

ta, vaikka

postimerkin kävin

^{jo eilen ostamassa.}

Oli onni, ettet sinä, armaani,

tullut mukaan

lähtiessäni,

sillä

216

ilma

oli

niin kylmä, että

olisit

pienessä palttoossasi varmaan palel- tunut,

jollen olisi

pistänyt sinua

povitaskuuni. Minullekin

suuresta

siperialaisesta turkistani huolimatta

^{tupposi jo}

kylmä tulemaan

^en-

nenkuin

^saavuimme

Järvenpäähän... Täytyi

juosta

ressutella

^reen perässä japartakin

oli

paksussa jäässä. Into-pollella,

sillä ei

kyllä

kylmä

ollut, se

kun oli täydessä

työssä. Mutta

kuurassa oli

sekin, aivan valkoisenaylt’yleensä.

Sain junassa seuraa maisteri Soinista,

joka oli matkalla kotiinsa Keuruulle

tai

jonnekin

sinnepäin.

Siten matka kului hu-

paisesti, tunnin verran tai

puolitoista

tarvitsi vain

yksin

istua.

Niin, mainitsen tässä ohimennen asian,

joka

arvattavasti sinua

ilahuttaa. Kokenut sanomalehtimies

Soini antoi Porvoon suoma-

laisesta

Yhteiskoulusta senlausunnon, että

maalailkootpa

ruotsin-

mieliset

sitä

millä väreillä

tahansa, niin

lujempi

^{sen asema}

tulee

kuitenkin olemaan kuin monen muun

koulun.

Kun

saadaan

vain rahaa, niin

kyllä

saadaan

hyviä

opettajia, arveli hän. Ja rahaataas

saadaan,kun vain

oppilaita tulee.

Suomalainenympärystä ja

hal-

pahintainen kaupunki_taastakaa oppilasten

tulon.

Mustiala 16.1.1896

Omatyttyni

Olen

ⁿⁱⁱⁿ

pahalla

tuulella, etten ole

ollut pitkään

^aikaan.

»Plogen»-lehteen, joka

minun piti

saada ilmestymään

ensi maa- nantaiksi, on

tullut

vainpari pahaista pätkää. On se

kyllä

harmil- lista, muttakun

ajattelen,

että sinä

olet hyvitiäsi,

jos sentään saan sen

ilmestymään,

niin tekasenhan

palstantäytettä vaikka tikusta.

Ei

saisi

^{minun olla}

pahalla päällä

siitäkään, ettätuossa

edessäni

^on paksu pakka papereita,

arkkitehdin luentoja, jotka

minun pitää

huomiseksi

kopioida. Kyllä

^minä jaksan valvoa

yhden

yön, olen-

han

^{ennenkin jaksanut.}

Ja

vielä yksipahan tuulen

syy:tuossa

sanomalehtitaksa

edessä- ni, jostapitää laskea

28: n sanomalehden

^{hinta, jakaase}

54: n luku- yhdistyksen

jäsenen

kesken

ja

käydä

sitten

huomenna karhuamas-

sa, viedä rahatpostikonttoriin. Menisi se sentään muun mukana,

muttakunpitää mennä

niiden

neitojen luo, fyi, ^ja

vielä karhua-

maan!

217

No, ^nyt minä

olen

^jo

hyvällä tuulella.

Ja varmaan saan

palkinnoksi kirjeen

Sylviltäni

huomenillalla.

Mustialassa 31.1.96 Kirjoitan

tässä taasyön

hiljaisuudessa kirjeen

sinulle,

kultani.

Tässä

kävi

juuri pari toveria,

jotka halusivat nähdä

^kuvasi.

Minänäytin ja

katselin

^{sitäitsekin,}

katselin

kauan. Ensentähden,

etten

olisi

sitä ennen nähnyt, en sentähden, etten

olisi

^muistanut

miltä

näyttävät sinun^suuretsilmäsi, sinun

pehmeä

musta

tukkasi.

En

sentähden, muttakatsoin vaan, en

tiedä miksi.

Kuules rakas

kultani,

kun

minun pitäisitaas

saada

^»Plogen»

ai, ^suo anteeksi, että vainajista

puhun

^»Pellervo» ilmestymään.

Siihen

^pitäisitaas

saada joukko pontevia,

päteviä

kirjoituksia,

ja nyt on jo perjantai ehtoo sekä

muutakin

^työtä

yllinkyllin.

Vielä

tahtovat väkipakoin

^työntää

niskoilleni puheen

^ensikeskiviikoksi,

Runebergin juhlaan.

En ole

halukas

^{sitäottamaan, en}

ole mikään

varsinainen

puhuja. Tiedä

^en

kumminkaan

vielä kuinka

käynee.

Arveluttaa, kun

siellä

^onniin

paljon

viisaita

miehiä

ja

hyviä puhu-

jia

saapuvilla,

professoreja^y.m.

Vaan jos

olisit

^{sinä minua}

vähän hyväilemässä,

jos

istuisit pol- vellani

ja sanoisit:»Älähuoli

olla huolissasi puheen

^{tähden», niin}

kyllä

se auttaisi,

kyllä

pitäisin puheen enkä olisi huolissani ensin- kään.

Pane silmäsi umpeen jakuvittele, että

suutelen

^sinua

oikein

sy-

dämestäni.

Kirjoita pian.

Mustialassa 4.2.1896

Tiesin

ihan

^varmaan,että saan kirjeen tänä

iltana

ja olin niin malt- tamaton, että menin johyvissä ajoin

postikonttorin edustalle

^käve-

lemään.

Niin, saada

kirje rakkaalta sydänkäpyseltään,

^{se on} niin, miksi en

käyttäisi

tuota vertausta,

johon

niin usein tartutaan paremmanpuutteessa se on

kuin kosteikko

erämaassa. Jokai-

nen rivi on

kuin

hunajaamehiläiselle,

jokainen lempisana

^onkuin pisara vettä janoon

nääntyvälle.

Onnen

malja

on taasreunojaan myöten täynnä.

Jollei

tässä olisi muita

saapuvilla,

joitten

poisläh-

töä en

malta

odottaa, ja

jotka

^varmaan

luulevat

^{minun näin}

ahke-

218

raan ja innostuneena

kirjoittavan puhetta huomiseen juhlaan,

niin tanssisin riemuissani vähän

jenkkaa

oman

kultani kunniaksi.

Saatelisin kirjettäsi

ja

käyttäytyisin

kuin

»vähän hassahtanut».

Täytyy kumminkin tuollaiset

tunteenilmaukset

säästää,

sillä

niitä eiymmärtäisi _muut

kuin

oma

kultani

^ja

mammani.

Vielä

^on

yksi

etu

kirjeestäsi, vielä yhdessä

suhteessa se on

tärkeä.

Minunpitää näet valmistaa

puhe huomiseksi.

Olen koettanut sitä suunnitella, muttaneronsuonituntuuniin

ehtyneeltä,

ei tahdo syn- tyä mitään.

Nyt kumminkin

tuntuu

kuin

sinun

kirjeesi olisi

taas

teh-

nyt

mahdottoman

mahdolliseksi. Tämä

juhla tulee olemaan sel-

lainen opiston keskeinen juhla,»viftijuhla»

jossakin

määrin, mutta

kun

naisväkeä,

meijerineidit

esim. ja opettajien

perheet

arvattavasti

tulee olemaan saapuvilla,

niin ei

liene pelättävissä,

että

»vihaami-

nen» juurijärinsuurta

valtaa

saa,jokohan_suotavaa

olisikin.

Olen

onnellinen siitä, että muistatteminua,

ajattelette yksin

sel- laisia pieniä asioita kuin että tarvitsisin suksiakin. Oli haus- kaa, että mammakin osti itselleen sukset. Onnittelen mammaa sen

johdosta

jatoivon, että mamma vain

ahkerasti hiihtäisi

ja laskisi mäkeä. Ei se mitään tee,

vaikka

mamma

jonkun kerran vähän

»trillaisikin». Mamma onniin

pullea

japyöreä, ettei mamma

louk-

kaantuisi

pehmeässä

lumessa. Woikaa

hyvin

ja

pysykää

terveinä toivoo

Lennonne Mustialassa 12.11 96 Oma

rakas

kultani. Kiitoksia

paljon kirjeestä

ja piparikakuista.

Ne maistuivatmainioilta, varsinkin kun olivat sinun leipomiasi.

Mutta

kuinka ikäviä uutisia! Olet

^kipeänä.

Melkein houkuttelee

pistäytyä siellä sinua katsomassa kesken kaikkien muiden

hom-

mien. Wahinko vaan, että tämä matka on

siksi

pitkä, tulee maksa- maan siksi

paljon,

ettei

tahdo

kannattaa tuollaisia

sydämen

vaati-

muksia

tyydyttää. Mutta jostietäisin, että pitäisit sopivana, minun pistäytyä

siellä

nyt laskiaisena,

jolloin meillä

^on

kolme

^päivää

lo-

maa, niin katkaisisin kaikki

arvelun kahleet

ja lentäisin suoraa päätä

kultani

^syliin.

Lienee sentäänparastaodottaa tuohon siunattuunpääsiäiseen,

219

joka

^on

vielä kuuden

^{viikon päässä}

ainakin. Vaikka tekisi

ⁿⁱⁱⁿ

mieleni tulla.

Miten

voipi mamma rakas?

Onko

hän saanut

olla

^rauhassain-

fluenssalta, joka

häiritsee

ihmisten

^onnea ja terveyttä

täälläkin?

Niin, jos

vielä

^pistäisi

päähäni

^setuuma, että

tulen luoksesi laski-

aista viettämään, niin

koetan telefoneerata.

^{Tai olkoonpäätetty:}

minä

tulen

^katsomaan

kultaani!

Ja tulen nytensi

lauvantai-iltana!

Kirjoitit jotain

huoliasi.

Kultani,

älä

huoli

olla pahoillasi

^suo-

malaisten eikä ruotsalaisten »ylimysten» takia. Todellinen

^jaainoa

oikea ylimys

^{on sevaan,}

jonkasydän, jonka

^tunteet,

ajatukset

ovat

tavallista ylemmät,

^se

jonka rakkaus

^{on suurin.} Muut,

jotka

luke- vat itsensä

ylimyksiin

kuuluviksi, ovat vain

ylpeyden teatterinuk- keja

tai miksi heitä kutsuisin. Sydämen

aateluus

on ainoa tosiaate-

luus,

sydämen ylevyys jakaa

ihmiset tosi

ylimys-

ja

alimusluok-

kaan. Sen mukaanpitää meidän ihmisiä ^arvostaa,

kultani.

Puheeni sain

pidetyksi, juhla

onnistui mainiosti. Kävivät

jotkut,

useatkin, minua

kiittelemässä hyvästä puheesta,

^{mutta se}

kai

^ei

ollut puheen

tähden, vaan kuuluu muutenasiaan,

arvelen.

Ei ole

ollut

aikaa hiihtää vielä, mutta täytyy nyt ruveta, kun vaan nämä

pahimmat

^{kiireet ovat ohitse. Suukko,}

kunnes

tava- taan.

Mustialassa

^19.

helmikuuta

96 ArmasSylvini

Olen jo

ollut

päivän taas

täällä vanhoissa

totutuissa toimissa.

Ympärilläni

huoneen

pimeähkö ilmakehä

^ja

neljä punakellertävää

seinää sekä

oikealla puolella

huoneemme ainoa ikkuna, josta nä-

kyy muutamia

kuusenlatvoja ja erään huoneuston katto. Kaikki omansasynnyttämään oikean

yksinäisyyden

^tunnon,

joka pakot-

taa

semmoisenkin miehen

ikävöimään,

jolla siihen

ei luonnostaan muutentaipumusta

olisikaan.

Matkani

^kului

onnellisesti.

Tänään oli meillä kaksi repetit- sioonia, kemiassa ja metsänhoito-opissa. Molemmat menivät jo-

tensakin

^hyvin,

vaikka

^ei juuri tullut

siellä Mäntsälässä paljon

^val-

mistetuksi.

Metsänhoito-opin

repetitsioonissa

saimmetaasnauraa niin että

kyllä ruoka

sulasi, jos se vaannaurustakerran sulaa. On

220

sangen

hauska

mies se

meidän forstmestarimme. ^Vitsailee

^vain

koko tunnin,

kyselee,

mutta niin hullunkurisesti, että täytyy nau- raa, ja itse nauraa hän mukana. Näyttää melkein leikiltä koko asia, vaan aineessa sitä sentään pysytään. Ja kun sitten tulee

tule-

vana vuonna

lopputentit, niin kuuluu hän hämmästyttävän

^poikia sillä, ettäluettelee

koko pitkän

^jonon

kysymyksiä,

missäseja se on vastannutväärinja milloin se on tapahtunut,

sekä

ettei hän sentäh-

den

voiantaa

hyvää

arvosanaa.Niin mainio muisti hänellä kuuluu olevan.

Luentoja olen kirjoittanut puhtaaksi

^{ja aion}nytpari tuntia piir- tää

arkkitehtipiirustuksia.

Sitten menen nukkumaan, huomenna taasklo 7 a.p. luennolle.

Helmikuun lopulla

Leander

kirjoitti Aleksandralle

ruotsiksi,

»ei

senvuoksi, että minusta olisi tullut mikään svekomaani, eikä

myöskään

siksi, että

pitäisin

mammaasellaisena, mutta minua nyt huvittaa

yrittää

ilmaista itseäni ruotsiksi». Hän haaveilee siitä

miten

hauskaa heillä

kolmella

^onviiden viikon kuluttua

pääsiäis- lomalla. »Onhan niin hauska rakentaa toivelinnoja, vaikka

^ne

joskus sortuisivatkin.

^{Sehän on}

juuri

nuoruuden suuri onni,että silloin ei menetätoivoa, vaikka

tuulentupa

toisensa

jälkeen

^sor- tuisi. Aletaan vain uudestaan...»

Niin, mamma, olen myös

ajatellut

ostaajotain hauskaaSylvialle

hänen nimipäiväkseen

^{ja tuon sen sitten} pääsiäisenä tullessani.

Mutta minuntäytyy ensin

kysyä mammalta

sopiiko se. Tulin ni- mittäin

ajatelleeksi,

että toisin

yhden

tai kaksi

kanaa

^{ja kukon} täältä, jos vain saan.

Sitten

tesaisitte munia ja

kesällä olis hauska ruokkia

tätä

siipikarjaperhettä.

Mitä mieltä mammaon, ja

luulee-

ko mamma, ettäSylvia ^tulisi

iloiseksi?

^Ne ovatluullakseni »Koc-

hinehina»-kanoja

taijotain

sellaista.

Ja sehän

olisi samalla

muisto Mustialasta ja sopisi meidän

tulevaan kotiimme.

Leander tiedusteli Sylvialtakin varmuuden vuoksi

siipikarjasta.

Hänen mielestään taloudenhoidon

viisaimpia sääntöjä

_on, että

asiat

jäljestetäänniin, ettei paljon mitään tarvitse ostaa, vaan

221 että saa

myydä

vähän

kaikkea.

»Jos sitä sääntöä

tulevaisuudessa

noudatamme, niin luulen kyllä tulevamme

hyvin

toimeen.»

Oi

kultani,

mikä

vahinko, kun et

saakaan

enää

käyttää karkaus-

päivän

oikeuksiasi.

^Mutta

voithan

sentään

kosia Lennoasi. Olen

niinmielissäni, jossilloin teet

minulle rakkaudentunnustuksen. Ei-

kä tarvitse

pelätä,

että^saatrukkaset.

Täällä hakkaillaan kovasti. Saa nähdä

^tuoko karkauspäivä mi- tään

tullessaan. Minulla

^ei

ole ollenkaan halua

mennä

mäenlas-

kuun, en

ole vielä ollut kertaakaan.

Tietysti siitä syystä, ettei

ole

oma

kulta

^toverina ja muitten tyttöjen seura ei huvita.

Helmikuun viimeisenä Leander kiitteli nimipäiväksi

^saamastaan

oman

^{rakkaan Sylvansatekemästä}

lahjasta ja onnentoivotuksis-

ta.

Täti Abrahamsson

ja

Maiju

olivat myös muistaneet,

samoin Mustialassa opiskeleva

Sylvian ^ystävä

Fanny Aminoff.

^{Ja mam-} man

pitkästä sydämellisestä kirjeestä

^{Leanderkiitti}

lämpimästi ja lupasi kirjoittaa

taas

joskus mammalle ruotsalaisen

^kirjeen.

Nyt

minä olen

tällä

kertaa niin

ylösotettu,

ettei tahdo tulla

oikein

mitään kunnollista näistä

kirjeistä.

Pitää näet

maanantai-illaksi

saadasanomalehti, ja se on niinikävää,

kun tytötkin

tulevat kuun-

telemaan.

Tytöt on näet^otettu

kumppanuskuntaan »ulkojäsenik-

si»,s. o. saavat

tulla kokouksiin

jaottaaosaakeskusteluihin, mutta ei äänestyksiin. Tarvitsis pyytää

heitäkin kirjoittelemaan,

muttaen

ole

niintuttava, että viitsisin sitä

tehdä.

^Herroja

olen kyllä parhaa-

ni mukaan

koettanut

^{saada tarttumaankynään, mutta hitaita he}

ovat

siihen.

Saan melkein yksinäni

kirjoitella.

Tänään sain juuri Weilin ^&

Göösiltä

tilaamani

Pellervot.

^Ne

ovat

jokseenkin

soman

näköisiä.

Kun vain sois niihin soman sisäl- lön.

Mäntsälän

Nuorisoseuran säännöt

lähetin

tänään

Helsinkiin

ja pyysin saada tietoa siitä mitä niitten painattaminen

tulisi maksa-

maan.

Ilmoitan

sitte heti

sinulle.

Minun täytyy

myöskin

pyytää

heidän lähettämään korrehtuurin

tänne, että saan

tarkastaa.

Toi-

votaan, ettei ne juuri

hyvin kalliiksi tule.

222

Piirustustöitä meillä onkovasti, ja täytyy tehdä niitä ahkerasti,

jotta

sais

jonkunmoisen

numeron.

Pääsiäiseksi

pitäisi

saada

ne valmiiksi,

sillä

silloin arkkitehti lähtee.

Maaliskuun kolmantena

Leander kertoi

miten hartaasti on odot- tanut

lauantaina ja sunnuntaina kirjettä, ollut melkein kuin hiu-

kan

kipeä.

Mutta nyt hän

jälleen oli »onnellinen

ja

iloinen ja tyytyväinen pitkän

aikaa, ainakin

pari

kolme

päivää.

Näet kuinka minä

riipun

teissä kuin takkiainen, olen melkein kuin yh- teenkasvettunut.»

Olen tiedustellut mitä 500

kpl

Mäntsälän Nuorisoseuran sääntöjä tulisi

maksamaan.

36 markkaa, nitominen

siihen

luettuna, sain vastaukseksi. Kai ne sentään painatetaan, vaikka tulevatkin tuon summanmaksamaan, vai

kuinka?

Kirjallisuuden

Seurasta tarjottiin taastyötä. Taidan ottaakään-

tääkseni

ne tilastollisettiedot, jotkakäänsin viime

vuonnakin.

^Ei niillä ole kiirettä, ^saatehdä

vähitellen.

Pellervo

^ilmestyi

maanantai-iltana

^ja

kokonaisen

⁴

arkin kokoisena painoksena. Siinä oli vaikea

tehtävä, piti

lausua

naiset tervetulleiksi. Tein sen kumminkin, ja sillä tavoin, etten

herroja suinkaan

säästänyt.

Tiedäthän kultani, ettentahdo

koskaan

virheitäpuoltaa, sellai- sia rumia

virheitä kuin herroilla

on. Lausuin

iloni

siitä, että naiset ovat tänne

yhdistykseemme tulleet.

Ja syytä onkin lausuntooni.

Sen osoitti

heti

ensi ilta. Otettiin keskusteltavaksi

klubi-iltaman

toimeenpano. Se päätettiin panna toimeen, ja tapahtui se ihme, että kukaan ei

kannattanut väkijuomien hankkimista! Sellaista

senaisten

läsnäolo vaikuttaa. Tällä viikolla olen

taas

ollut

päivys- täjän toimessa. Nousen

ylös kello H 2 5 ^joka

^{aamu. Käyn sitten}

pehtoorilta hakemassa työraportin ja

herättelemässä

miehiä. Uni- simmille pistän papyrossin suuhun ja annan tulen

päähän,

sitten

voinmennä

huoletta

»poksiini». Muussa tapauksessa saisin pian-

kin

^käydä

uudelleen herättelemässä.

Sano paljon

terveisiä

vanhuksille

jatädille,

mammalle toisella

tavalla kuin

muille, tiedäthän miten. Sinä itse! sinuapidän

sylissä-

223 ni

koko pääsiäisen

ajan, jos vain

joudat

istua.

Sinulla

^on niin

paljon

toimia, tytty

parkuni,

että olen oikein

huolissani. Merkitsi-

sin

tähän sinulle

suudelmia, ^{vaan en} muista

oikein

miten niitä

merkitään. Onko

^{se näin:}

zzzzzzz? Vaikka samahan

^se

lienee

mi- ten niitä sinun

vallaton

Lennosi

merkitsee.

Illoin, aamuin aina muistan sinua. Kirjoitan

Pellervoonkin tuolla minulle mieluisaksi tulleella Lenno-nimellä.

^{On niin}

hauskaa

^ollaSylvin henno. Suu-

delmia

^satoja.

Mustialassa 7/1111896

Kas nyt tuntuutämä ehtoo ^taas oikeen

juhlanaattoehtoolta, sillä lauvantai-iltahan

^{nyt on.} Sain näet

rakkaan

tyttöni

kirjeen,

luin sen

oikeen ahmimalla kerran

ja sitten toisen kerran tarkemmin.

Ois

tehnyt mieli

^{lukea sevieläkin,} muttakun ei ihmisen saa hassu olla, niin

hillitsin

itseni, katsoin vain vielä

kerran

ja pistin sen

piironginlaatikkoon.

Josta arvattavasti huomennataas

vedän

sen

esille. Sitten

menin

juoksujalkaa

^saunaan janyt

kirjoitan... Vielä

tuntuu

juhlaehtoolta

tämä

ilta siitäkin

syystä, että

loppuu

päivystä-

jänviikkoni. Klo

⁹

käyn

viime

kerran tarkastuksella

ja sitten vien

»viranmerkit» toiselle

^{miehelle. Nyt saan taas}

säällisesti levähtää.

Sylvialla^on

huolia

nuorisoseurasta. On ollut

puhetta,

että Mänt- sälän Nuorisoseura

rakentaisi

^talon

yhdessä Työväenyhdistyksen

kanssa. Leander kehottaa häntä olemaan

tyyni

kokouksissa,

»vaikka

mielipidettäsi vastustettaisiinkin. Puheenjohtajan tulee nimittäin koettaa

asettuamahdollisimman

tyynelle japuolueetto-

malle

kannalle». Seuraavassa kirjeessä

hän kuitenkin sanoo, että

»jos jossakin

suhteessa tahdotaan edistyä, niin siihen tarvitaan taistelua, ^taistelua ja vieläkin taistelua.

Alituinen myötäkäymi-

nen se veltostuttaa,taistelu virkistää, lisää intoa». Hänen

mieles-

tään on luonnollista, että

Työväenyhdistyksen jäsenet

ovat Nuo- risoseurassa jäävit äänestämään oman anomuksensa eduksi.

Silloin tällöin Sylvialle

kulki kuulumisia

myös Helsingin elä- mästä. Siellä entiset koulutoverit elivät nuoruuttaan ja

kuvailivat

työtään ja

huvejaan

maaseudulle hautautuneelle

ystävälleen.

Maaliskuussa »sivutoveri» Elsa Palmroth kirjoitti:

224

Rakas

Sylvia

Pitkään aikaan

en ole sinusta kuullut. Rapioitasi kai

yhä

val- mistelet,

kudot

ym. luontaista rauhallista tointa. Täällä

Helsingis-

sä

eletään niinkuin

aina »unnan

för

^unnan».

Työtä

^on

minulla paljon

ja

koetan kyllä ahkeraan

lukea,

kieli-

oppia,

fonetiikkaa, kielen historiaa

^{ja muita}

hauskoja

asioita.

Mutta

kuutamoiltoina

luistinklubi kuitenkin vie voiton kirjoilta.

Hirveän

hauskaa

^on tällä lukukaudella ollut.

Varsinkin

^tanssi-

harjoituksissa »Suomalaisen Kansakoulun Ystäväin»

arpajaisia varten.

Sanomalehdistä

kai näit, että

minäkin olin siellä

mukana

»Luistinradalla»-nimisessä kuvaelmassa. En rupea lähemmin noista kauniista

kuvaelmista kertomaan.

Täytyy minun

kuitenkin vähän lähemmin

omastatanssistamme

kertoa.

^Me

luistelimme rul- laluistimilla

rouva Littsonin

harjoittamia

»tuureja». Puvut olivat

puolalaisia ylimyspukuja.

Kaikilla

tytöillä oli

^erivärisethameet,

minulla

keltainen, mustatliivit. Hals

och

ärmarnaskinnbrämade, framstycket ^och

lifvet af

^rödt,

guldgaloneradt

siden samt det

allra

nättaste en

hvit med

svarta

skinnbräm och guldgaloner

prydd dolman, som

fästes ^högre

vid ena axeln och

hänger löst

ner

öfver

ryggen.

Tässä näyttää käytetyn niin koreita vaatteita,

ettei silloinen

^suo-

menkieli ole riittänyt niiden kuvaamiseen.

Ja

entinen

vierustove- ri Elsa Palmroth jatkaakuvaustaan:

Herroilla

taas

oli komeat husaaripuvut.

Kerron näin tarkasti kai- kesta,

sillä

täytyy myöntää, että

meidän

^numeromme

oli jotensaki

extra. Kun harjoittelimmetuota

rullaluistinajoa,

oli se aivan

kuin

olisi uudestaan ruvennut

luistelua harjoittamaan.

^Kuten tiedät, on näyttämö Sociksessa vähän kalteva, niin ettätuoei ollut niinkään

helppoa. Kaikki

tanssit onnistuivat

hyvin

ja se on

kyllä

suotavaa, kun ajattelee miten

paljon aikaa

ja vaivaa nuo

arpajaispuuhat ky-

syivät.

Toimikunnan

rouvat ja

tohtori

Bergbom olivat todellakin väsymättömät sanan

laajimmassa merkityksessä.

Ja aikaa sitä

meiltäkin kysyttiin

juosta

joka

päivä

harjoituksissa

ja itse arpajais-

viikkona

minä todellakin elin Sociksessa, niin kauhealta

kuin

^se

225

kuuluukin.

Arpajaisissa

oli minulla HURMAAVAN

^{hauskaa, sain}

tanssia

niin

hirveästi

^ja

tulin

kotiin kello 5 maissa. Täysi työ

oli mammalla saada

minut

tanssin pyörteistä kotiin. Tanssikaronkka meille kai- kille osaaottaville pidettiin sitten seuraavana lauvantaina teaatteril-

la.

Seuran

iltama

oli

jo

tammikuussa, muttasitten karkauspäivänä

oli

ensin

rekiretki

ja sitten tanssit. Esiinnyimme

samassa

^luistin-

tanssissa polkupyöräklubin näytöksessä

viimeviikolla,

urheilunä- kökulmasta

^voit

uskoa.

Mitä...

^?

^Tämä

^{on nyt} jo 7:ttä sivua

kirjeestäni

ja

kaikki vain

tansseista ja

tuonlaisista.

Rakas Sylvi

ystäväni,

osaan minä

vielä muustakin puhua,

mutta

enhän

^tässä

kirjeessäni

^voiruveta

profes-

sori Söderhjelmin intresantteja luentoja relateeraamaan, ^- tahi

Ida

Albergia

kiittelemään

Kleopatrana, sen vain sanon, että kan-

nattaisi

^sinun

tehdä Helsinginmatka häntä

^varten.

Summa summarum hurmaavan

hauska

^ja

monipuolinen

tä- mä Helsingin elämä

kuitenkin

^on ergo, en voisi

elää

^muualla, entiedätkö,

ystäväni!

Hyvää yötä Sylvi toivottaa

Ystäväsi

Elsa

P. S. Ensi

viikolla

on

Hämäläisosakunnalla iltama sivistyksen

^ko-

hottamiseksi Uudenmaan suomalaisissa

kunnissa. Aion mennä sinne

sekä

^asian että tanssin

tähden.

Sylvia

käänteli

kirjettä kädessään. Hurmaavaa, hauskaa,

ei voisi

elää

muualla.

Luistinradat,masurkat, franseesit, rekiretket,

teatterit pyörivät

hänen mielessään.

Ollappa,

että

olisi

^saanut olla

siellä mukana!

Ikkunan

takana maaliskuun taivas hohti

^kirkkaana

ja sai

^kuu- raisetpuut

kimallelemaan. Olisipa hänellä tuollainen taivaansini-

nen

puku,

^koristeena

hopeanvalkoiset

^{reunukset, ja}

saisipa liidel-

lä ihanan

valssin tahdissa nopeasti, nopeasti. Tai sitten ehkä

^ilta- ruskon värinen, se

sopisi

hänen

tummiin kiharoihinsa. Ja vauhdi-

kas masurkka, se missä oli niin

kaunis musiikki.

Rekiretken hän oli

saanut kerran

kokea

ja se oli todella haus- kaa. Ja teatterissa,

siellä

hän oli kyllä saanut käydä

usein

^{ja hän}

226

oli siitä hyvin kiitollinen.

Mutta

pääsisipä sinne vielä nytkin!

Arkinen työ täällä vain kutsui. Ei, kyllä nyt on haaveet

jätettävä ja

kiirehdittävä

eteenpäin.

Lennon seuraava kirje

palautti

tytön

Helsingin huvielämän pyörteistä

taas

takaisin miettimään vakaata

työn

tahtia Mustia-

lassa.

28!III1896

Oma rakas

tyttöni

Olen

taas

valmistellut Pellervoamme

ja istunut

ylhäällä puoleen yöhön.

Nyt on taas

lähes

viisi arkkia valmista. Siinä on muuten kaksipätkää, jotkasaamme M:län Nuorisoseuran sanomalehteen.

Toinen

on sinun

Lennosi kirjoittama,

toinen erääntoverin,

jolta olen

^saanut

luvan

julkaista sen

Mäntsälän

^yleisölle.

Oletko todella

odottanut minua

palmusunnuntaiksi?

Ei

ole meillä pääsiäislupaa

vielä,siitäsyystä en pääse. Vaan

keskiviikko-

na pääsen lähtemään ja sitten puolen yön seutuvissa on Lenno Sylvinsä sylissä tai Sylvi Lennonsa, jos vaan

jaksat

niin

kaavan

odottaa.

Saankohan

hevosen

keskiviikkoillaksi HIV

Järvenpäähän?

Siis ensi keskiviikkona. Silloin tulen. Hyvästisiksi,

kultani.

Täytyy panna pieni kuveeri, kun ei löydy enääsuurta. Mutta kyllä

rakkaus

_{on sentään}suuri,

vaikka

kirjeen

kuori

on pieni.

Huhtikuun

alkupuolella

Hilkka Finne houkutteli myös Sylviaa

Helsingissä käymään.

»Ensi seura on 16.

päivä ja

YL:n

konsertti

on 15. pnä.

Pääset

siis sinnekin samallareissulla,

jos tulet

tän- ne.

Ja Lenno jatkaa kirjoittelemistaan Mustialasta. Hän kertoo matkastaan takaisin

pääsiäisen jälkeen ja

kiittää mukaan saamis- taan eväistä

ja

muusta. Siellä on ollut mukana myöskuva,

josta

hänkirjoittaa näin:

Se on Sylvin koti, ja sinä tahdot tehdä sen myös Lennosi kodiksi.

Kodilta se minulle todella jo tuntuukin. Ei missään vieraile

ajatuk-

seni niin usein kuin ^siellä, en mihinkään niin mieluisasti ^mene,

227 kun

joskus

lomapäiviäsaan, ei missään

ole

niin hauska

olla

^kuin

siellä

^{sinun luonasi,} siinä kodissa

mikä

tuossa

kortilla

on

kuvattu-

na. Kiitoskultani, että

olet

antanutminulle

kodittomalle

kodin, ja että

olet

pannut tuonkodin kuvan mukaani.

Ensi tiistaina

klo

¹¹

alkaa

^tenttirakennusopissa.

Haluaisin

ⁿⁱⁱⁿ

saada

kiitettävän, vaikken muuten

kunnianhimoinen olekaan.

Sylvia matkusti Helsinkiin hankkiakseen

joitakin

kesän tullen

välttämättömiä

tarvikkeita,kuten naftaliinia ym.

Yösijan

hän sai

entisten naapurien

luota Siltasaarella,

täti Abrahamssonin ja Maiju Modigin.

Kevät oli aikainen. Vaikka oli vasta

huhtikuun puoliväli,

^{lumi oli hävinnyt}

ja

surviaissääsket tanssivat

päivän

kääntyessä

iltaan.

Hän oli hellästi kaivaten katsellut entisen ko- tinsa tuttujaseiniä,rakastapihapiiriä.

Ilta

oli

kuulas

ja

melko lämminkin. Hän

tahtoi tehdä toivioret-

ken entiselle

lempipaikalleen

suurille kallioille, sinne missä

oli

Lennon kallioon hakkaama viininoksa

ja

Sylviannimi. Aivan

yk-

sin

hän

tahtoi vajota

unelmiinsa, nauttia

auringonlaskusta

niin kuin niin monasti ennen Lennon kanssa.

Mutta mitä nyt? Tottahan hän osasi

oikealle kohdalle?

Nyt siinä oli

pieni

mökki, ei edes kovin kaunis. Olivat rikkoneet hä- nen kauniin muistonsa! Olivat rakentaneet sen

päälle.

Poissa oli

Lennon

^kaunis

taideteos. Poissa

auringon kultainen loiste. Äkkiä oli

jo

hämärää. Vai kyyneletkö

vain

^sumensivat silmiä,kun hän pakeni kallion rinnettä

alas?

Itkuinenkirje kertoi Lennolle

tapahtuneesta, ja

Lenno vastaa

rauhoittaen:

»Kalliossa tuli

suuri

vahinko, ymmärrän

kyllä

miltä

sinusta tuntuu.»

Ja alakuloisella mielellä oliLeanderkin,

sillä rakennusopissa

^ei tullut ihan toivottua tulosta.

7 sanoiantavansa

minulle

jakolmelle

muulle.

Yksi saa8,

joka

^on ennen

opiskellut arkkitehtuuria

Polyteknikumissa. Onhan se tuo- kin kiitettävä numero, mutta

olin

sentään

8 odottanut

ja

kaikki

muutkin luulivat minun 8 saavan. Mutta olkoon.

Älä ^huolehdi, kultani, rahoista.

Minulla

ei tosiaan ole ra-

228

haa

juuri

minkään

vertaa, mutta ei

täällä ole

taas menojakaan, ennenkuin

tulevan

kuun alussa,

jolloin

taas pitää

maksaa

opis- toon.

Tirehtööri oli

pyytänyt

Herleviä kirjoittamaan kertomuksen

^juus- tonvalmistuksesta

Pohjanmaalla, ja saadakseen

^työstä

täyspai- noisen

^Leander

kysyi

nyt Sylvialta miten Mäntsälässä

juusto

teh- dään, mitä

juusto

tulee maksamaan

ja mitä siitä kaupungissa

^saa-

daan.

Samoja

tietoja hän pyysi

myös

Lukkarinmäeltä

Kälviältä.

Työ

valmistui toivotussa ajassa.’

Sylviaontaashuhtikuun

lopulla käymässä Helsingissä ja

Alek- sandra kirjoittaa hänelle sinne. Hän on antanut

yksityistuntoja apteekkarin pojalle,

Väinö

Nybergille

(myöh. Nuorteva

ja paki-

noitsija Olli).

Rakas pikku piijuni

Tärkein ajatukseni

koko aamun on

ollut

^oletkopalellut matkal- la, kun ilma onkylmä. Kunpanyt kaikki menisi

sinulla

hyvin.

Pikku

Väinö

^on juuri lähtenyt

täältä.

Hänen äitinsä

oli

^hänen

kanssaan

ja istui

täällä

sen

aikaa kun

^me pienen

hetken luimme yhdessä. Poika

on edelleensairas ja väsynyt eikä

ole jaksanut

lu-

kea

ja

kirjoittaa kotona. Minäkään

en antanut

hänen kirjoittaa

täällä,

koska

hän valitti väsymystä.

Rouva Nyberg

sanoi, ettei

hänellä ole

tapanaolla väsynyt muu- toin

kuin ollessaan

sairas, ja minäneuvoin, ettei

hän

panisi poikaa lukemaan

kotona

eikä täällä, ennenkuin hän on

kokonaan

terve.

Ehkei hän tule huomenna.

Tämä

aamupäivällä. Iltapäivällä kirjoitan

lisää muutamiarive- jä. On pian kahvin aika eikä mitään erityisempää kerrottavaa.

Leander

kirjoittaa

Sylvialle »Kultani,rakastettuni». Hän

kertoo vapun

valmisteluista

ja tiedustelee:

»Onkohan minun Valkonen

lakkini

täällä vai siellä sinun

kätköissäsi?

Täällä kuuluu olevan tapana

pitää

vaikosta lakkia

Vappuna.

Muistatkos viime Va- pun,

silloinhan

^me olimme

jokihloissa.»

*Nykyäännuosaadut tiedot^ovatlöydettävissäGösta Grotenfeltinjulkaisemasta kirjasta Vanhanaikainen suomalainen maitotalous. Helsinki 1916.

229 MustialaLV

1896

Oma

pikku

Sylviani

Kun nyt

Vapunpäiväilot

ovatpäättyneet,

kirjoitan

niistä ennen-

kuin

^menen

levolle.

Kerron

minkälaiset

neolivat, arvaanettä mie-

lelläsi kuulet

^niistä

jotakin. Aamulla 9:n seutuvissa marssittiin

opiston

läheiselle

mäelle, aivan samaan ^tapaan kuin

ylioppilas-

kunta

Helsingissä. Joukko elämänhaluisia

nuorukaisia, astuen

järjestetyissä

riveissä, päässävalkolakki, rinnassa kukkia, soitto- kunta etupäässä.

Kevättunnelma

luonnossakaikkialla, vainioilla, puistossa, metsässä.

Kevättunnelma

^nuorison rinnassa, ^sen

selvät

ilmeet kaikkien

kasvoilla.

Saavuttiin

perille:

Korkea mäki, jota peittää kaunis

hongikko,

ja

honkien välitse välkkyy

^siintävä

selkä. Pilven peitossa oli

^ensin taivas.

Se kenties

vaikutti, että

tunnelma aluksi oli hiukan

^raskas,

ilo ikäänkuin kahlehdittu.

Mutta

hetkisen

kuluttua valmistui

kah-

vi. Se lämmitti. Rupesi

kuulumaan

jo naurun

helähdyksiä sieltä

täältäjapian

oli ilo ylimmillään. Laskivat leikkiä

^{vapaastiopetta-} jat,

oppilaat.

Ja sitten avattiin

»tanssisalin»

ovet. Se on iso lato mäen rinteellä, varustettu

suurilla akkunoilla. Nuoret

^alkoivat tanssin, vanhemmat jäivät

virkistyksiensä

ääreen.

Tanssia

ei

kuitenkaan

^{kauankestänyt.}

Mentiin puolisille. Siellä olivat

^opetta- jatkin

saapuvilla.

Minä olin

^{aamusta alkaen}

iloisella tuulella. Minullahan oli kaikkein kaunein

kukkakimppu rinnassani, ja sen

oli

lähettänyt omatyttöni.

Neiti

Aminoffilta terveisiä. Huomenaamulla

pitää mennä piirtä- mään klo 6. Panin

kukkani vesilasiin

^yöksi.

Terve armaani, kultani. Terve mamma rakas.

Muistakaa

^Len- noanne.

Aleksandran nimipäivä

^on

toukokuun

alussa eikä

Leander

nyt voi

olla paikalla onnittelemassa. Siksi

^hän

kirjoittaa:

Ajatelkaa

sentään, että

ajatuksissani

istun

jossakin sohvannurkas-

sa ja

hymysuin

katselen, kun vietätte tätä päivää,

kun

^mamma soittaa ja laulaa.

Katselen

^kuinka Sylvi^uusi

esiliina loistaen edessä