Pidettiin myös juhlia sekä Porvoon uuden suomalaisen yhteis- yhteis-koulun että Mäntsälän kansakoulujen tukemiseksi ja perustettiin

monenlaisia uusia

yhdistyksiä.

Joskus näyttää siltä,että

yhdistys käytti

nimeä,

joka

vaikutti niin vaarattomalta, että sen

varjolla voi kiertää kokoontumisvapauden rajoitukset.

Mitäpä nyt

esi-merkiksi

Sylvia

olisi tehnyt Suomen Matkailijayhdistyksen jäsen-kortilla? Mihin

^hän

olisi voinut pienten

lastensa ja

monien

töit-tensä luota matkustaa?

Aleksandra edusti Mäntsälää Uusmaalaisten

Edistysseurojen

kokouksessa. Ja sitten

tietysti

olivat lauluköörit niitä

virkistys-muotoja, missä laulut voitiin valita

siten,

ettei vieras valtias huo-mannutkaan sitä isänmaallista

sanomaa, joka

innosti

laulajia.

Jonakinpäivänä ilmestyi kodin seinälle Iston taulu Hyökkäys,

261

niin kuin

niin monen muunkin kodin

seinälle. Kun tuli

tieto, että Ståhlberg

oli

erotettu

protokollasihteerin

virastaan

ja farfarin asi-anajaja

Jonas

Castren jopa

karkotettu maasta, Sylvia

pysähtyi taulun

eteen

ja

harras huokaus

pusertui

hänen rinnastaan hänen

siinä seisoessaan: »Voi

Herra,

älä

anna tuon

kaksipäisen

kotkan kokonaan

repiä

meidän

lakiamme ja oikeuksiamme!»

Rauhallinen Lenno luotti siihen,että aika neuvon antaa, ja rauhoitteli myös vilkastaSylviaa,

joka

muuten

helposti

olisi tuot-tanut

itselleen ikävyyksiä puhumalla

^julki

kaiken

^{mitä ajatteli}

silloisista vallanpitäjistä.

»Mutta se

ei ole

viisasta»,

hillitsi Lenno.

»Vieläkin suuremmista vaikeuksista on Suomen kansa

selvinnyt

Herraansa ja Jumalaansa luottaen.» Ja niin

jatkui

elämä tässä maalaiskartanossa kuin sivusta katsellen niitä suuria

tapahtumia, jotka

maata

ravistelivat.

Kapteenska

Briha, Sannyn isän toinen vaimo, oli usein

Ville-poikansa

kanssa Mäntsälässä vierailulla. Kun hän oli muutenkin sirotekoinen ja kyttyräselkäisyydenkin takia

lyhytkasvuinen, Helvi

^kutsui

häntä

Pikkutädiksi,

kuten äitinsäkin aikoinaan.

Maaliskuun viimeisenä 1902 koko

perhe

oli lähdössä saatta-maanrovasti

Aspelundia

ja hautauksen

jälkeen

vielä

päivälliselle Pappilaan.

Silloin siis ei mummukaanjäänyt kotiin ja niin Pikku-täti

oli lasten

kaitsijana. Helvi huomasinyt tilaisuutensa tulleen

ja

ehdotti kohteliaasti; »Jos Pikkutäti olisi niin

hyvä ja katsoisi

muualle, niin että Helvi sais koskea kukkia.»

Kevään tullessa oli sitten Kartanossakin suuret juhlat, farfar täyt-ti 12.5.1902

80

^vuotta. Nyt kutsuttiin sukulaisia

ja

tuttavia

ta-loon, olihan syytä

pitää oikein

^kunnon

juhlapäivälliset.

Kaikki kävi

hyvin,

vaikka

pian

vuoden täyttävä

vilkas Leonie-vauva oli joka paikassa

^aikuisten

jaloissa,

hän kun oli jo

oppinut

kävele-mään, mutta tietenkin

vielä

helposti kupsahteli nurin.

Syyskuussa Sylvian on lähdettävä Helsinkiin

päästäkseen

ham-maslääkärille. Samalla

matkalla hänpääsee Ojanperän

konsert-tiin, se on suuri nautinto hänelle. Ja samalla hän tapaa myös rouva Achten, joten Sanny-mammakin saa rakkaita terveisiä.

262

Mutta

Hilkkaa ei

Sylvia ^onnistu tapaamaan, vaikka odottelee Finnellä toista tuntia.

Sylvianäyttää^muuttuneenniinmaalaiseksi, ettei enää Helsin-gissä viihdykään. Näin hän

kertoo

siitä Hilkalle:

Tiedäppäs, kun

minä

oikein

sain

kyliäni Helsingistä. Olen elänyt

7 vuottaniin rauhallisissa oloissa, ettäoikein väsyintuosta alituises-ta menemisestä ja tulemisesta ja siitä hirveästä tekemisestä,

joka ihmisillä oli lähimmäisistään.

Enin minua

toki ihmetytti

se, ettei jutuissa

totuudessa

pysytä, ja että on niin

hirveän

totta tuo,että

ken

totta

puhuu

eiyösijaa saa. Tuo januothavaintoniovatkumminkin

ihan yhdentekevät

^{minulle nyt}

kun olen

päässyt

hyvän kotini

rau-haan.

Täällä viihdyn

mainiosti

ja tulen

^aina

viihtymään

paremmin japaremmin.

Jouluostoksilla

käydessäänkään

Sylvia ei

ehtinyt

tavata Hilkkaa.

Vasta tammikuun

neljäntenä, jolloin

Hilkkavihittiin Olga

ja

Vil-le

Poppiuksen

kodissa Ape Rantaniemenkanssa,

lapsuusystävät pikimmiltään tapasivat.

Muttatuosta nyt

alkaneesta avioliitosta

ei tullut onnellista ja kestävää.

Seuraavana kesänä 19. heinäkuuta 1903 saatiin Mäntsälän Karta-noon

esikoispoika. Hänestä tehtiin isoisänsä ja isänsä

kaima, Erik Leander.

Mutta

syyskuuhun

ehdittäessä farfar sairastui. Hän oli kerto-nut nähneensä merkillisen unen. Puukantisen ison Raamatun

päälle

oli

lennähtänyt

lintu,

joka

sanoi:

»Järjestä

talosi,sinun on lähdettävä.»

Vanhus

ei joutunut sairastamaan kuin viisi

päivää.

Tuona aika-na hän halusi vielä sanoa Sylvialle

ja

Leanderille, että

muistaisi-vataina, että »kaikki mitä meillä täällä on, ^onhankittu rehellisel-lä kovalla työllä, jatkakaa samallatavalla, niin

teillä

on

siunaus

myötä».

Lopulta

hän

sanoi:

»Nu ä de slut»

ja toisti

tätä

yhä hiljemmin,

kunnes kaikki todella

oli lopussa.

Hänen hautakiveensä kaiver-rettiinkin: »Slut är lifvets kamp och strid, allt är frid.»

263

Farfarin kuolinpäivä oli 18.9.1903 ja

hänen

hautajaispäivä-ttään, 23.

syyskuuta, oli

^Kartanossa

jälleen

suuret

päivälliset.

Su-ku

ei ollut

kovinkaan suuri,muttaalustalaisia oli

paljon.

Leanderilla oli mielessään

suuria suunnitelmia.

Maanviljeli-jöiden

kesken oli

jo

siellä

täällä

ruvettu

harrastamaan

yhteistoi-mintaa. Muutamia

vuosia

sitten

oli

perustettu

Pellervo-seura hoi-telemaan

näitä

osuustoimintapyrkimyksiä. Leanderin

^mielessä oli

kyllä

myös

osuuskaupan

mahdollisuus, mutta tärkeintä olisi Mäntsälässä ollut saada

paikkakunnalle

osuusmeijeri.

Kylämeije-reitä

oli

tosin ollut,

kartanossakin

omansa, mutta nyt

olisi aika

saada

^koko

pitäjälle yhteinen. Ensimmäinen tällainen osuusmei-jeri oli aikoinaan

perustettu ^Tanskaan,

ja

sinne Leander halusi nyt päästä

opintomatkalle.

Tuo

matka

toteutuikin kesäkuussa 1904. Eikä

todellakaan

^sen

jälkeen

hukattu aikaa

kotipitäjässä.

Mäntsälän Osuusmeijeri ^oli

parinsadan ensimmäisen joukossa

Suomessa, kun se v. 1905

päätettiin

perustaa.

Näihin aikoihin aloitti

toimintansa

Valiokin.

Alku on

tietysti

aina hankala.

Tosin saatiin

meijerin käyttöön

kylän

^ainoakivirakennus, komea

Kivipeltonen,

mutta

kovin

oli-vat isännät vielä

tottumattomia

^näihin

yhteisiin yrityksiin.

Niin-pä,

kun osuuskuntakokous päätti

ottaa

meijerin palvelukseen meijerskan, pelättiin palkan

nousevan turhan korkeaksi

ja

isän-nät sanelivat

pöytäkirjaan,

että

valituksi tulleella ei saisi olla

min-käänlaista pätevyyttä, ei millään alalla. Tähän Herlevi,

veitikka

silmäkulmassa, kutentavallista, lisäsi oman kommenttinsa: »Tai-taaolla

vaikeata

löytää

sellaista

henkilöä.»

Pian sen jälkeen kun Leander oli

palannut

tältä

opintomatkalta,

Erik Leander

täytti

vuoden. Hän ei vielä

paljon puhunut,

sanava-rasto

supistui

kaikkein

välttämättömimpään,

siismamma, mum-mu

ja

anna sekä

vähän

myöhemmin

pappa.

Sen

sijaan

hän oli selvästi kiinnostunut musiikista. Kun mummu lauloi

kehtolaulu-ja,

tämä

lapsi

ei hetinukahtanutkaan, ^vaan

kuunteli tarkasti

In document Vuosien takainen tarina : Osa 2/2 · DIGI (sivua 58-61)