Havaintoja
KIINAILMIÖ
Virittäjässä 1988:443-446 Terho Itko- nen sätti kirjoitustapaa OuluTarvı'ke, MatkaKaleva jne. Yhdysnimiä kirjoite- taan yhdysviivatta ja molemmat osat isolla alkukirjaimella. Itkonen kyllä mainitsee mallin tähän 'hölmöilyyn`
saadun ulkomailta, mutta hän ei pohdi ilmiön taustatekijöitä. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää selvittää, mistä kirjoi- tustapa on mahdollisesti peräisin. Se saattaa puolestaan auttaa sen kitkemi- sessä.
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa huo- mattava osa kielellistä viestintää tapah- tuu kirjoitetussa kielessä, joka ei ole pu- hutun kielen uskollinen tallentaja vaan toimii omin ehdoin. On olemassa kirjoi- tettuna moitteettomasti toimivaa kieltä, jota on hankala lukea ääneen (kuten aikataulut, sisällysluettelot tai tietyt tie- teelliset tekstit).
Oikeinkirjoitusvariantteja voisi näin pitää vain kirjoitetulle kielelle ominaisi- na keinoina. Korko, nopeus yms. sitä vastoin ovat vain puhutulle kielelle omi- naisia. Kirjoitus ei pysty ilmaisemaan kaikkia puheen keinoja eikä vastaavasti puhe kaikkia kirjoituksen keinoja (vrt.
esim. henkilönnimet tämän lehden taka- kannessa; ääntämys on sama, käytettiin- pä kirjoituksessa kapiteelikirjaimia tai ei).
Kirjoituksia on alusta saakka pyritty tekemään myös silmäniloksi, onhan esi- merkiksi alkukirjaimia koristeltu. Viime aikoina tekniikka ja kirjoitetun kielen raju kasvu ovat tehneet kirjoituksen ulkomuodosta asiallisemman.
Kansainvälinen kanssakäyminen on kuitenkin tuonut visuaalisuuden uudel- leen kirjoitukseen. Paras esimerkki lie- nee tyylitelty i, joka oli alunperin in- formaatio-sanan lyhenne ja on sittemmin kehittynyt tunnusmerkiksi, ikoniksi.
Tämäntapaisia ikoneja vilisee nykyään, käymälät merkitään naisen tai miehen hahmolla, pankki, tulli, passintarkastus - jokaisella on oma kuva, piktogrammi.
Monessa pika- ja itsepalveluruokalassa aterioita ei esitetä sanoin vaan valo- kuvin. Esimerkkejä voisi luetella loput- tomiin.
Paluu kirjoituksesta kuviin poistaa kielirajat. Kuvat vetoavat kielestä riip- pumattomaan yleismaailmalliseen kult- tuuritietämykseen. Kuvaviestit hahmot- tuvat suoraan yhdessä hetkessä, kirjoi- tuksen ymmärtämiseen tarvittavaa luku- ja jäsentämistaitoa ei tarvita. Niin opas- taminen kuin mainostaminenkin tehos- tuvat. Ei ole olemassa itseään arvosta- vaa yritystä tai laitosta ilman omaa iko- niaan, 'logoaan'.
Hahmottelemani merkkimaailman kii- nalaistuminen (äännekirjaimista ikonei- hin) on tunkeutunut myös varsinaiseen kirjoittamiseen. Nimikin saatetaan muuttaa ikonin muotoon. Kirjainjono lakkaa olemasta oikeinkirjoituksen sään- töjen ulottuvilla olevaa kirjoitusta.
Visuaalisen taiteen säännöt pätevät: Par- tek -› partek; Oulun tarvíke -f OuluTarvi- ke ynnä lukemattomat muut.
Miksi useammasta sanasta koostuvien ikonien luomisessa on päässyt suosioon juuri yhdysviivaton isojen ja pienten kir-
245
Havaintoja
jainten tai kapiteelikirjainten kirjain- jono? Nähdäkseni syy ei niinkään liity visuaalisen taiteen valintoihin, vaan syy tähän löytyy käytärınöstä, tietokoneistu- neesta viestinnästä.
Tietokoneeseen tallentuu erilaisia tie- dostoja, ohjelmia ja dokumentteja, jotka on nimettävä yksiselitteisesti, jotta tieto- kone voisi ne löytää. Samoin koneen käyttäjä tavoittaa ne nimen perusteella.
Nimiä ei voi keksiä aivan vapaasti, nii- den tulee olla lyhyitä, ytimekkäitä ja helposti hahmottuvia. Tietokoneiden oh- jekirjoissa näkee siellä täällä suositelta- van pienten ja isojen kirjainten käyttöä
246
nimikkeiden paremmaksi hahmottami- seksi. Kun tietää, että yksikin välilyönti saattaa viedä ahtaassa kuvaruudussa lii- kaa tilaa ja että usein tietokone ei salli [siel] välimerkkien käyttöä tiedostojen nimissä, niin DataIkoni-tyyppiset ratkai- sut eivät siten olekaan visuaalisen tai- teen luomuksia vaan tietokoneen lo- giikan sanelemia merkkejä. Niin kauan kuin kaikella tietokoneeseen liittyvällä on edistyksen leima, niin kauan kuin sillä myy, oikeinkirjoituksen vaali- jat lienevät voimattomia, päinvastoin:
KIINAILMIÖ on hallinnasta riistäytynyt tapahtuma.
KLAAS RUPPEL
