Thomas More : ensimäinen utopisti

THOM AS MORE

EMSIMRIHEli UTOPISTI

KIRJOTTANUT

KARL K AU TSK Y

KUSTANTAJA:

OSUUSKUNTA KEHITYS R. L., PORI

Karl Marx’in taloudelliset opit.

Kirj. Karl K autsky. Sivuja 285. H in ta korukansissa 4: 50, kovissa kansissa 3: 75, n id o ttu n a 3: 50.

Yhteiskunnallinen vallankumous.

Kirj. K arl Kautsky. Sivuja 198. H inta korukansissa 3. — ( kovissa kansissa 2: 50, n id o ttu n a 2:

Laiskuuden evankeliumi.

Sivuja 57. H inta 50 penniä.

Mitä on uskonto?

Kirj. R obert G. Ingersoll. 16 siv. H inta 10 p.

\ ' -

Lokakuulla ilmestyy:

Köyhälistö.

K irj.-V erner S om bart. 90 sivua) H inta 80 p.

Perkele.

Kirj. R obert G. Ingersoll.

TH O M AS M O RE

ENSIMÄINEN UTOPISTI

KIRJOTTANUT

K ARL K A U T S K Y

SUOMENNOS

C = < l

KUSTANTAJA

OSUUSKUNTA KEHITYS R. L., PORL

mäisestä suuresta utopistista, ja hänen huomat­

tavimmasta teoksestaan „U t o p i a s t a “, on suomennettu useiden tunnetuimpien saksalaisten puoluetoverien yhteisesti toimittamasta teoksesta , D i e G e s c h i c h t e d e s S o z i a l i s m u s in E i n z e l d a r s t e l l u n g e n“ . Työn on tältä osal­

taan suorittanut Karl Kautsky. Suomennos noudattaa muuten tarkalleen alkukielen tekstiä, paitse että pari vähemmän tärkeätä kappaletta on jätetty pois.

T hom as M ore syntyi L ontoossa vuonna 1478 ylioikeuden (Kings Bench) tuom arin poikana.

O piskeltuaan P yhän A nthonyn koulussa latinaa ja vietettyään jonkin aikaa arkkipiispa, m yöhem m in kardinaali M ortonin, erään huom attavan valtio­

m iehen perheessä, tuli hän O xfordin korkeakouluun v. 1492. Siellä olivat hum anistiset opinnot jo saavuttaneet jalansijaa ja nuori M ore heittäytyi tulisella innolla n äitä uusia tieteitä tutkim aan.

Ne vaikutteet, joita hän silloin sai, olivat koko hänen m yöhäisem m älle eläm älleen m äärääviä.

T osin otti isänsä hän et pois yliopistosta vastoin h änen tah to aa n ja pakotti hän et käym ään lainopillista koulua L ontoossa. M utta vaikkakin Thom as taipui ja tuli vihdoin (v. 1501) asianajajaksi, jäi h än uskolliseksi ensim äiselle rakkaudelleen, klassil­

liselle filosofialle ja taiteelle, ja saavutti etevän oppineen m aineen sekä m erkitsevim pien hum anis­

tien ystävyyden. Näiden joukossa oli myös heidän päänsä, E rasm us R otterdam ista, johon M ore tutustui v. 1498.

T äm ä korkea hum anistinen sivistys on hyvin oleellisena seikkana erottam assa M oren m uista sen ajan sosialisteista. Tosin oli heidän joukosaan

miehiä, jotka olivat suorittaneet hum anistisia opintoja — m uistam m e nim et Grebel, M ans, Denck, H ubm eyr — , m u tta jum aluusopillinen sivistys oli kuitenkin yleisempi heidän keskuudessaan. Niin suurta filosofista sivistystä kuin More, ei kukaan heistä ole om annut. •

Jonkin aikaa näyttää m uuten M ore itsekin joutuneen kristillisen kom m unism in — joskaan ei kerettiläisen — vaikutuspiiriin. Siten käsitäm m e ainakin sen, että hän vuosina 1501 1504 eli erään K arthäuser veljeskunnan luostarin läheisyy­

dessä, otti osaa sen uskonnollisiin harjotuksim ja aikoi itsekin ruveta m unkiksi. „H änellä oli myöskin vakava toivom us tulla frcLnsiskucLnitnunkiksi“, ker­

too S taptelon „palvellakseen Ju m alaa täydellisyy­

den tilassa, m u tta kun hän huom asi, että E nglannin hengelliset olivat m enettäneet aikaisem m an anka­

ruu ten sa ja innostuksensa, luopui hän aik ee staan “.

E rasm uksen m ukaan vaikutti täh än m yöskin se seikka, että h än käsitti siveyslupauksen hyvin vaka­

valta kannalta, m u tta huom asi, ettei h än voi sitä pitää.

H än palasi taasen julkiseen eläm ään ja nai v. 1505 Jane C olet’in, erään m aalaisaatelism iehen tyttären. Kun tä m ä kuoli v. 1510 lahjotettuaan hänelle neljä lasta, otti hän toiseksi vaim okseen Alice M iddletonin.

H uolenpito p erheestä pani ansiotyön ensi sijalle ja klassillisesti sivistynyt, oppinut ja hurskas haaveksija osottautui nyt erittäin käytännölliseksi.

H än sai suuren m aineen asianajajana ja hän estä tuli L ontoon kauppiasten luottam usm ies. K apita­

listit näkivät sosialistissa etujensa paraan edustajan.

V arm aan ei täm ä M oren läheinen yhteys L ontoon kapitalistien kanssa ole ollut ilm an m erki­

tystä hänen sosialistisille mielipiteilleen. K auppiaat m uodostivat silloin sen luokan, joka edusti talou­

dellista edistystä. Erittäinkin L ontoossa olivat k auppiaat korkealla kehitysasteella. M oren aikoihin alkoivat Itämaille johtavan kauppatien m uutoksen vaikutukset tuntua. E uropan taloudellinen p aino­

piste liukui Välim eren rantam ilta A tlannin ran n i­

koille. E nglanti, vaikkakaan ei vielä läheskään ollut m eren valtias, alkoi jo o ttaa osaa m aailm an­

kauppaan. Sijaitsihan se sen ajan käytetyim m än kauppatien, E nglannin kanavan, varrella, joka yhdisti m aailm an kaupan m olem m at, sen ajan eh ­ dottom asti tärkeim m ät kauppakeskustat E uropassa, L issabonin ja A ntverpenin keskenään. M olem pien näiden kaupunkien ja Pariisin rinnalla tuli L on­

to o sta m aailm an kaupunki.

Kaiken täm än johdosta sai M ore niin laajan käsityksen taloudellisista asioista, jom m oinen ainoastaan harvoilla hänen aikakaudellaan oli.

T äm ä käsitys kohosi hänellä kauppiaan ah taan yksityistaloudellisen näkökannan yläpuolelle ja tuli kansallistaloudelliseksi, kansan koko taloudellisen eläm än käsittäväksi hänen syvän filosofisen sivis- tyksensä ja valtiollisen toim eliaisuutensa avulla.

Sillä m yöskin hallinnollisiin toim iin otti täm ä väsym ätön mies ahkerasti osaa. Jo vuonna 1504 valittiin h än et parlam enttiin — valitettavasti ei ilm oteta, m istä vaalipiiristä — ja hänellä oli siellä heti nuo ru u d estaan huolim atta m elkoinen vaikutus.

H änen esiintym isensä ansio oli, Roperin m ukaan,

että parlam entti hylkäsi erään veron, jonka ase tta­

m ista kuningas H enrik VII vaati. H enrik raivosi sen johdosta, että „parraton nulikka“ oli vienyt häneltä m elkoisen tulon, ja kun parlam entin jäsenten louk­

k aam attom uus ei siihen aikaan suinkaan ollut varm a, joutui M ore vakavaan vaaraan. H änen täytyi vetäytyä pois julkisesta eläm ästä, jopa hän jätti E nglanninkin joksikin aikaa, käyden A lankom aissa ja R anskassa, jonka k au tta hän joka tapauksessa laajensi näköpiiriään tavattom asti ja terotti k at­

settaan näkem ään yhteiskunnallisia olosuhteita.

Jo p a hän ajatteli m uuttaakin isänm aastaan, kun hän ei tu n ten u t olevansa turvassa kuninkaan kostolta. M u tta täm än kuolem a (v. 1509) m uutti kokonaan asem an. U uden hallitsijan H enrik VIII valtaistuim elle nousun jälkeen alkoi tietenkin m yöskin „uusi k u rssi“. M orea ei enää uhattu, vaan hänelle uskottiin tärkeitä virkoja Lontoon porvariston luottam usm iehenä. V. 1510 tuli h än estä L ontoon alisheriffi (siviilituomari), ja kun v. 1515 eräs lähetystö kävi F landerissa tekem ässä k auppa­

sopim usta A lankom aiden kanssa, oli M ore lähe­

tystön jäsenenä, edustaen Lontoon kauppiaita.

Kuusi kuukautta oli hän silloin A lakom aissa.

K eskustelut tarjosivat hänelle enem m än lepohetkiä kuin hän en asianajotoim ensa ja tuom arinvirkansa Lontoossa. H än käytti aikansa „U topian“ kirjoit­

tam iseen, ihannevaltion kuvaam iseen, jolle kaikki olem assa olevien valtioiden epäkohdat olivat vieraita. Se oli filosofisen, taloudellisen ja valtiol­

lisen sivistyksen yhdistym isen hedelm ä. Valtiol­

linen sivistys ei silloin ollut läheskään niin levinnyt

kuin nykyään. V äestön suurella enem m istöllä oli pysyviä harrastuksia ainoastaan paikallisiin asioihin ja siltä puuttui keinoja saada käsitystä valtiollisista seikoista.

Niin harvinainen kuin valtiollinen sivistys silloin olikin, oli sen yhdistym inen taloudelliseen ym m ärrykseen, liike-eläm än tuntem iseen ja filoso­

fiseen sivistykseen vieläkin harvinaisem pi. O ppi­

n ee t olivat siihen aikaan, kuten nykyäänkin, enim ­ m äkseen koulunopettajia ilm an m itään käytän­

nöllistä kokem usta. E rittänkin oli niin laita germ anisissa m aissa. J a valtiomiehiltä, jotka säännöllisesti tulivat ylim ystöstä tai hengellisestä säädystä, puuttui sam oin enim m äkseen syvälli­

sem pi ym m ärrys taloudellisissa kysym yksissä sekä laajem pi filosofinen sivistys. Ei tässäkään suhteessa ole- tap ah tu n u t suuria m uutoksia 16 vuosisadan jälkeisellä ajalla.

M utta niin harvinainen kuin kaikkien näiden om inaisuuksien yhdistym inen yhteen m ieheen oli, tuli se M oressa ainoaksi laatuaan, senkautta että se yhtyi luonteen om inaisuuksiin, jotka oikeastaan olivat ristiriidassa kaikkien näiden om inaisuuksien kanssa. Kapitalism in luonteen taloudellista ym m är­

täm istä, mikäli se siihen aikaan oli kehittynyt, ei voinut saavuttaa tietopuolisten opintojen kautta, sillä m itään taloudellista teoriaa ei silloin vielä ollut olem assa. S e saavutettiin M oren tavalla ainoastaan käytännössä, m u tta täm ä kehitti siihen aikaan pakostakin ah n e u tta ja itsekkäisyyttä. Val­

tiollisen sivistyksen hankkim inen taasen johti siihen aikaan, jolloin lähin tulevaisuus kuului ruhtinaille

ja vaikuttavaa valtiollista kansanvaltaa ei vielä ollut olem assakaan, m atelevaisuuteen ja selkärangatto- m uuteen ylöspäin, julm uuteen ja säälim ättöm yyteen alaspäin. Ja oppineet, joilla ei ollut kansalta m itään odotettavissa, jotka hyvin tiesivät, että työtätekevän luokan asem a oli pitkiin aikoihin toivoton ja jotka elivät vaan m ahtavien ja rikkai­

den suosiosta, he yhdistivät itseensä liiankin hel­

posti kaupan ja politikan m ädännäisyyden.

K erettiläiset kom m unistit tiesivät hyvin, m inkä- vuoksi he inhosivat ei ainoastaan kauppaa, vaan myöskin oppineisuutta ja usein politikaakin.

Kaikki täm ä pilasi silloin luonteen.

H uom attava ilmiö oli M ore, joka kaikilla näillä aloilla oli saa n u t aikaan suurem m oisia tulok­

sia, joka hyvin käsitti, että lähin tulevaisuus kuuluu yksinvaltiudelle ja kapitalism ille ja omisti niille palveluksensa, jääden kuitenkin sen ohella yksin­

kertaiseksi ja epäitsekkääksi, ollen peloton ja jyrkkä suhteessaaan ylöspäin ja täy n n ä uhrautuvaisinta antau tu m ista sorrettuja sekä poljettuja kohtaan.

Siinä suhteessa oli hän ainoa laatuaan, se vei hänet m estauslavalle, m utta perusti sam alla hänen kuolem attom uutensa.

A inoastaan täm m öinen, kaikissa suhteissa ainoa laatuaan oleva mies voi 16 vuosisadan alkupolella kirjoittaa „U topian" tapaisen teoksen. M utta sam asta syystä ei sitä m yöskään ym m ärretty, ennenkuin oli saavutettu olot, jotka tekivät laajat piirit vastaanottavaisiksi kristillisyyttä korkeam m an sosialismin aatejuoksulle.

Sitä ei ym m ärretty, m u tta se ei jäänyt h u o ­ m aam atta ja vaikutuksetta. Sillä M ore alkoi kuvauksensa ihannevaltiosta arvostelem alla silloisia valtiollisia ja taloudellisia oloja tavalla, joka te rä ­ vyydessä ja sattuvaisuudessa m eni sen äärim m äiselle rajalle, m itä tu n n u stettu valtiomies voi silloin sanoa, pan em atta p äätään alttiiksi. Useihin E nglannin valtiollisista ja taloudellisista arvostelijoista 16 vuosi­

sadalla ja m yöhem m inkin, ovat n äm ät arvostelut vaikuttaneet, ja itse kansaankin tunki m orelainen arvostelutapa.

Jo heti ilm estym isensä jälkeen herätti „Utopia"

yleistä huom iota oppineiden ja valtiom iesten piirissä. E nsim m äistä painosta, joka v. 1516ilm es- ilmestyi Löwenissä, seurasi pian, v. 1518, toinen, joka painettiin F robenilla Baselissa, kolmas,, v. 1520 P ariisissa ja niihin on liittynyt loppum aton sarja uusia painoksia ja käännöksiä aina meidän päiviim m e saakka.

E nsim äisten painosten nopea toisiaan seuraa­

m inen jo osottaa, m inkä vaikutuksen „U topia"

sai aikaan. Se asetti M oren yhdellä lyönnillä Englannin ensim m äisten valtiom iesten joukkoon.

M utta siellä ei H enrik Vlllm aikana saan u t kukaan jäädä rankasem atta, joka ei ollut kuninkaalle alam ainen ja palvellut h äntä. Kaikkein vähimm in mies, jonka tak an a oli m ahtavan Lontoon m ahtava kauppiassääty. Jo ennen „U topian" ilm estym istä oli M orea kehotettu astum aan kuninkaan palve­

lukseen. H än oli tästä kieltäytynyt syistä, jotka hän teoksessaan lähem m iu selitti. Nyt teoksen ilm estyttyä teki H enrik kaiken voitavansa vetääk­

seen täm än etevän valtiom iehen palvelukseensa ja silloin oli M orelle liian vaarallista an taa vielä kerran kieltävä vastaus, sillä se olisi leim annut hänet vastustuspuolueen mieheksi, joka täytyi poistaa.

Älköön unohdettako, että englantilainen kuninkaan valta oli korkeim m illaan Henrik VIII aikana.

V. 1518 tuli M oresta virkam ies kuninkaal­

lisessa hovissa, aluksi „M aster of re q u e sts“, saap u ­ vien anom usten esittäjä. Pian senjälkeen seurasi hän en kohottam isensa ritarisäätyyn ja hän hoiti siitä lähtien useam pia ensim äisiä virkoja valtiossa

— nykyään sanottaisiin „m inisteristöjä“. T äm ä valtiollinen toim eliaisuus tarjosi hänelle useasti tilaisuutta vaikuttaa aatteidensa m ukaisesti yksityi­

sissä tapauksissa, m u tta „U topian“ m ukaista p o h ­ tikaa taikka ylim alkaan itsenäistä pohtikaa ei M ore voinut ajatellakaan. H än osotti olevansa viisas, varovainen ja o m antunnon m ukainen kauppam inis­

teri. K orkeam paan toim eliaisuuteen ei hän m illoin­

kaan saan u t tilaisuutta. M utta vaikkakaan ei hänen ollut sallittu ajaa itsenäistä pohtikaa, ei h änestä kuitenkaan koskaan tullut epäitsenäistä hovim iestä.

H än ei peljännyt kieltäytyä tottelem asta itse kuningastakaan, kun täm ä vaati h äneltä jotakin, mikä oli vastoin hän en vakaum ustaan.

Sen kautta tuli M oresta katolilaisuuden m arttyri.

H än oli vastustavalla kannalla uskonpuhdis­

tukseen nähden, kuten H enrik Villikin alussa, ei kuitenkaan uskonnollisista syistä, sillä hän oh useasti lausunut katolilaisista laitoksista ja dog­

m eista yhtä vapaasti ja arvostelevaisesti kuin kuka luterilainen tai zvvingliläinen tahansa. O n p a hän

„U top iassaan “ suunnitellut ihanne-uskonnon, joka kohoaa, ei ainoastaan katolilaisuuden, vaan m yöskin yleensä kristinuskon rajoja korkeam m alle. H än julistaa siinä uskonnollisen suvaitsevaisuuden periaatteita ja on hän m yöhem m in ollut sille uskol­

linen, onpa o tta n u t luterilaisia luokseen ja tukenut heitä.

M utta valtiom iehenä hän ei h arrastan u t E ng­

lannin irrottam ista paavinvallan yhteydestä. Wiclifin alkuunpanem an liikkeen ja suuren kirkollisen hajaannuksen jälkeen oli E nglanti todellisuudessa tullut paavista riippum attom aksi. E nglannin vallan­

pitäjistä, kuninkaasta ja parlam entista riippui, josko tai m iten suuressa m äärässä paavi voi hyötyä E nglannin kirkosta ja vaikuttaa siihen. Väkival­

taiseen irtirepäisem iseen, niinkuin S aksassa oli tapah tu n u t, ei E nglannilla ollut vähintäkään syytä.

Jos ei M orella valtiom iehenä ollut m itään syytä toivoa sem m oista, täytyi se hänelle h u m a­

nistina ja yksinvaltiuden kann attajan a olla suuresti vastenm ielinen. Niin suuresti kuin hän rakastikin kansaa, olivat hänelle kaikenlaiset kansanliikkeet epä­

mieluisia. H än ei voinut ajatellakaan, että m enestyk­

sellinen ja vaikuttava valtiom uodon m uutos voi tap ah tu a m uuten kuin ruhtinaan kautta, ja hän oli tässä om alta silloiselta näkökannaltaan oikeassa.

Luterilainen liike esiintyi kuitenkin alkuaan vallan­

kum ouksellisena kansanliikkeenä ja se kadotti täm än luonteensa vasta k ansaa kohdanneen kau­

hean suoneniskun jälkeen, joka kauhistutti M orea vielä enem m än kuin itse kansanliike. H än ei h alu n n u t Englannille enem m än toista kuin tois­

takaan ja astui sen vuoksi jyrkästi vastustam aan luterilaisuutta, joka ilm aantui E nglannissakin.

Sam oin luonnollisesti toisiakin uskonpuhdistus- liikkeen kansanvaltaisia m uotoja. N äm ä eivät kuitenkaan liikuta m eitä tässä yhteydessä. Me käsittelem m e tässä ainoastaan M oren suhdetta H enrik Vili uskonpuhdistukseen ja valtiokirkkoon.

Kuten More, oli H enrik Villikin viham ielinen saksalaiselle uskonpuhdistukselle. M utta se näytti pian puolia, jotka miellyttivät kuningasta: se salli saksalaisten ruhtinasten p an n a kirkon om aisuuden takavarikkoon. 1520 luvulta alkaen oli Henrik alituisessa rahapulassa ja silloin alkoi hänelle saksalaisten esim erkki olla m ieluinen. Saksalaiset uskonpuhdistajat hylkäsivät m yöskin siihen astiset aviosuhteet ja selittivät avio-eron, jopa useat moni- vaim oisuudenkin sallituksi. T äm ä kelpasi nau- tinnonhaluiselle H enrikille ja soveltui myös hänen politikaansa.

H än oli n ainut K atarina aragonialaisen, erään E spanjan kanssa tekem änsä liiton vahvistukseksi.

M utta sen jälkeen kun Karl V oli yhdistänyt alleen A lankom aat, E spanjan ja saksalaisen keisari- kruunun, alkoi espanjalainen valta tulla Englannille uhkaavaksi. Torjuakseen E spanjan ylivaltaa, lähestyi E nglanti yhä kiihkeäm m in R anskaa. T äm än liiton k autta oli m yöskin avioliitto K atarinan kanssa tullut tarpeettom aksi. H enrik vaati paavia suo stu ­ m aan avioeroon. M utta niin kernaasti kuin täm ä olisikin ollut m yöntyväinen, oli hän riippuvainen Karl Vistä, eikä ta h to n u t kuulla puhuttavankaan .espanjalaisen prinsessan avio-erosta.

T äm ä seikka osotti Henrikille, ettei paavi ollut hänen tahd o to n välikappaleensa ja ettei kirkko herruusvälikappaleena n o u d attan u t siinä m äärin hänen tah to aan kuin hänen reform erat- tujen virkaveljiensä tah to a Saksassa.

T äm ä antoi aiheen E nglannin irtirepäisem iseen katolisesta kirkosta. H enrik tekeytyi itse E nglannin kirkon paaviksi ja hoiti sitä edelleen om an m ielensä m ukaan. „Ei m issään kirkon eroam inen ta p a h ­ tu n u t niin selvästi ja häpeäm ättöm ästi yksinvaltiu­

den, pelkän nautinnonhim on, suuruudenhulluuden ja ahneuden tuloksena kuin E n g lan n issa“.

Hovi-aateli ja hovi-papisto seurasi tietenkin m uutosta kuuliaisesti. K ansassa oli H enrik Vllkn uskonpuhdistus sensijaan kovin epäsuosiossa.

Mikäli se lopetti kirkollisen ryöstäm isen, tapahtui se vaan asettaakseen vielä paljon pahem m an ryöstäm isen sen sijaan. Kirkko oli se m aanom istaja E nglannissa, johon kapitalistisen talouden vasta käytäntöön tulleet m uodot olivat vähim m in vaikut­

tan eet ja joka lisäksi oli anteliain köyhiä kohtaan.

Nyt otettiin ensin luostarien ja sittem m in veljes­

kuntien koko suun n ato n om aisuus takavarikkoon ja tuhlattiin ahneille suosikeille ja yhtä ahneille keinottelijoille. V altiorahastoa ei tä m ä takavarik- koonotto ensinkään hyödyttänyt, m u tta siitä tuli m ahtava välikappale su unnattom asti paisu t­

tam aan suurinta vaivaa, jo ta E nglanti sairasti — joukkoköyhälistöä.

E nglannin kansa, k aukana siitä, että se olisi katsellut suopein silmin täm än tap a ista uskon­

puhdistusta, tuli sitä kohtaan yhä katkeroitui-

neem m aksi. Vihdoin H enrik VIII kuolem an ja lyhyen välihallituksen jälkeen, joka yhä jatkoi täm m öistä rosvoam istaloutta, nousi se, kukisti protestanttisen valtaryhm än ja asetti katolisen M arian, hyljätyn K atarinan tyttären, valta­

istuimelle.

V asta hänen aikanaan tuli uskonpuhdistus suosituksi, sillä hän en hallituskautenaan kehittyi jyrkkä ristiriitaisuus E nglannin ja E spanjan välillä, viim em ainittu kun oli englantilaisen kaupan tiellä.

T äm ä ristiriita tuli kansalliseksi, m u tta sen kanssa tuli m yöskin viha room alaista paavia, m aan vihollisen välikappaletta vastaan, kansanom aiseksi.

„T ästä ristiriidasta kasvoi E lisabethin aikuinen kansanom ainen p ro testantisuus ja vasta hänen k auttaan tuli uskonpuhdistus E nglannissa kansal­

liseksi toimenpiteeksi, oltuaan H enrik VIII aikana taloudelliselta kan n alta k atso ttu n a ainoastaan velkaantuneen ruhtinaan ja m uutam ien sam oin velkaantuneiden elostelijain ja ahneiden keinotte­

lijain pelkkää v ark au tta“.

M ore ei nähnyt tätä kehitystä — hän kuoli sen alkaessa — , m u tta m e olem m e täm än esittäneet senvuoksi, että M oren suhtautum inen H enrik VIII uskonpuhdistukseen tulee sen k autta paraiten ym m ärretyksi. M ikään ei ole erehdyttäväm pää kuin otaksua M oren hänen käytöksensä johdosta olleen katolisten uskonkappaleiden kiihkeä k an n a t­

taja. M ikä h ä n tä pakotti vastustam aan E nglannin uskonpuhdistusta, ei ollut jyrkkä katolilaisuus, vaan taipum aton luonne ja rakkaus kansaan.

Senvuoksi kuoli hän m arttyyrikuolem an.

V. 1529 m äärättiin M ore lordikansleriksi (valtionkansleriksi), ollen ensim äinen hengelliseen säätyyn kuulum aton henkilö tässä virassa, joka ei polveutunut korkeam m asta aatelista. K uninkaan avioero-juttu oli jo silloin alkanut, eikä M ore ollut koettanut peittää sitä, ettei hän hyväksynyt kuninkaan m enettelyä. Jo s täm ä luuli voittavansa h än et puolelleen korotuksen kautta, pettyi hän.

M ore koetti pysytellä puolueettom ana taistelussa kuninkaan ja paavin välillä, m u tta lopulta huom asi hän, ettei hänen edelleen virassa pysym isensä ollut sopusoinnussa hänen kunniansa kanssa. H elm ikuun 11 p:nä 1531 oli englantilainen papisto tu n n u sta n u t H enrikin kirkon pääksi, vuosi sen jälkeen luopui M ore virastaan. Se oli sillä hetkellä kuitenkin kunin­

kaan silm issä sam aa kuin kapinallisuus ja valtio­

petos, ja H enrik ei levännytkään ennenkuin hänen oli o n n istu n u t saada kurjien tuom arien avulla aletuksi valtiopetosjuttu entistä kansleriaan vastaan, joka erään palkatun todistajan todistuksen nojalla päättyi syytetyn tuom itsem isella tuskalliseen kuo­

lem aan.

Lem peä kuningas arm ahti h än tä m uuttaen sen m estaukseksi.

P elotonna ja iloisena kuoli ensim äinen suuri utopisti m estauslavalla heinäk. 6 päivänä 1535, m uutam ia päiviä sen jälkeen kuin ensim äisen vallankum ouksellisen, kom m unistisen köyhälistön hirm uhallitus oli tukahutettu veriinsä (M iinsterissä).

Itävä uudenaikainen sosialismi oli saa n u t verikasteensa.

2

M ore on jättänyt jälkeensä lukem attom ia kir- jotuksia, runollisia, historiallisia, filosofisia, val­

tiollisia jopa uskonnollisiakin. M eitä huvittaa vaan yksi niistä, h änen „kultainen kirjansa yhteiskunnan p a ra a sta hallitusm uodosta ja U topia saa resta“ *).

Kuten P laton teoksessa valtiosta, kehitetään

„U topiassakin“ tekijän ajatuksia keskustelun m uo­

dossa. Se ei ainoastaan tee esitystä eläväm m äksi ja vaikuttavam m aksi, vaan sallii siinä käyttää enem m än v apautta ja rohkeutta. Sillä olevien olojen terävää arvostelem ista ja kom m unism in ylistäm istä ei esitetä M oren m ielipiteenä; hän esiintyy kirjasessa ennem m in olevaisen puo lu sta­

jana. Todelliset m ielipiteensä asettaa hän erään keksityn henkilön, Raphael H ythlodäus’en suuhun.

P äästäkseen esittäm ään ihannevaltiotaan, läh­

tee M ore todellisuudesta, jonka hän an taa h u o ­ m aam a tta m u u ttu a tarinaksi. H än alkaa kuvaa­

m alla lähetystointaan F landerissa v. 1515. Kes­

kusteluissa sa ttu n u tta lom aa käytti h än lähteäkseen

*) „De o ptim o reipublicce sta tu deque n o va insula libellus ve re a u r e u s “. S ana U topia on m uo d o stettu kreik­

kalaisista sanoista o u ( u ) = e i , ja T opos = paikka. Se on siis „m aa, jota ei ole o lem assa“.

A ntw erpeniin. E räänä päivänä tapasi hän siellä kadulla tuttav an sa P eter Gilesin, erään m erim ie­

h e n ä näyttävän vieraan henkilön seurassa. Se oli R aphael H ythlodäus, eräs portugalilainen, joka oli se u ra n n u t Am erigo V espuccia löytöretkille Ame- rikaan, jonne C hristoph C olom bus’en onnistuneen retken (1492) jälkeen virtasi paljon seikkailijoita.

R aphael oli ero n n u t tovereistaan Brasilian ran n i­

kolla ja saapui uusiin, vielä tutkim attom iin seu­

tuihin, joiden joukossa myös U topian saari oli.

Siellä hän viipyi viisi vuotta. T äältä tuli hän Intiaan ja oli nyt p alan n u t kotiin portugalilaisella laivalla.

M ore on huvitettu tästä paljon m atkustaneesta m iehestä ja kutsuu hän et Gilesin kan ssa asu n ­ toonsa. Siellä jatketaan keskustelua. M ore ihm et­

telee, miksei Raphael käytä laajoja tietojaan jonkin ru h tin aa n palveluksessa. T äm ä antoi aihetta sii­

hen senaikuisten valtiollisten ja taloudellisten olo­

jen arvostelem iseen, johon jo viittasim m e. Se on liiaksi laaja voidakseen tulla tä ssä toistetuksi.

Arvostelun jälkeen seuraa tietenkin kysym ys m iten kaikkia n äitä epäkohtia voidaan auttaa?

„M inusta n äyttää epäilem ättöm ältä, hyvä M o re “, selittää H ythlodäus, „suoraan puhuakseni, e ttä siellä, ' m issä yksityisom aisuus on vallalla, m issä rah a on kaiken m ittan a kaikille, on miltei m ahdotonta, että yhteiskunta tulisi oikein halli­

tuksi ja m enestyisi. Se on m ahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä pidetään oikeuden­

m ukaisena, että kaikki hyvä lankee huonojen osalle, tai m enestyksenä, että kaikki kuuluu m uu­

tam ille harvoille, jotka eivät nekään voi olla

rauhallisia, senvuoksi että jäännös viettää todella kurjaa eläm ä ä“.

„Paljon viisaam m ilta ja yleväm m iltä näyttävät m inusta sensijaan utopialaisten laitokset. Siellä hallitaan kaikkea harvoilla laeilla niin erinom aisesti, että ansioita kunnioitetaan sopivalla tavalla ja jokainen ihm inen elää yltäkylläisyydessä, vaikka­

kaan ei kenelläkään ole enem pää kuin toisilla.

V errattakoon tä h ä n toisia kansoja, jotka valm is­

tavat teh dasm aisesti uusia lakeja ja kuitenkin ovat aina hyvien lakien puutteessa, ja joissa jokainen ihm inen luulottelee om istavansa sen, m itä on ansainnut. K uitenkaan eivät ne lukem attom at lait, joita päivittäin säädetään, kykene varm enta­

m aan jokaisen ansio ta ja säästöä tai erottam aan sitä tarkalleen toisen om asta, kuten selvästi näkee niistä m onista oikeudenkäynneistä, joita uusia syntyy päivittäin, m u tta yhtään ei lopu. Kun mietin tätä kaikkea, täytyy m inun m yöntää Platon olleen oikeassa, enkä ihm ettele, ettei hän tah to n u t laatia kansoille m itään lakeja, jotka estävät om ai­

suuden yhteyttä. T äm ä viisas m ies käsitti, että ainoa tie yhteiskunnan parantam iseen on kaikkien taloudellinen tasa-arvoisuus, m ikä m inun m ieles­

täni ei ole m ahdollista siellä, m issä jokainen om is­

taa tav aran sa yksityisom aisuutena. Sillä missit jokainen m äärätyillä verukkeilla ja oikeuden var­

jolla saa haalia kokoon niin paljon kuin voi, siellä lankee koko rikkaus m uutam ien harvojen osalle ja toisille jää ainoastaan puute ja kieltäytymyksel.

Ja toisten niin hyvin kuin toistenkin kohtalo on tavallisesti y h tä ansaitsem aton, sillä rikkaat ovat

tavallisesti ahneita, petollisia ja hyödyttöm iä ja köyhät sensijaan vaatim attom ia, yksinkertaisia ja.

työnsä k autta hyödyllisem piä yhteisölle kuin itselleen“.

„O len senvuoksi varm asti vakuutettu siitä, ettei tarpeiden tasainen ja oikeudenm ukainen jako kai­

kille eikä kaikkien hyvinvointi ole ennen m ahdol­

linen, kuin yksityisom aisuus on karkotettu. Niin kauan kuin se on voim assa, tulevat köyhyyden rasitukset ja huolet olem aan useim pien ja paraiden ihm isten kohtalona. M yönnän, että löytyy toisia­

kin keinoja kuin yhteisom aisuus täm än olotilan h e l p o t t a m i s e k s i , m u tta ei p o i s t a m i s e k s i . Lain avulla voi m äärätä, ettei yksikään ihm inen sa a om istaa enem m än kuin säädetyn m äärän ra h aa ja m aata, ettei kuninkaalla saa olla liian su u rta valtaa eikä kansa saa olla liian ylimielistä, ettei virkoja saa hankkia kiertoteitä, tai lahjom alla ja ostam alla sekä ettei niihin saa yhdistää m itään loisteliaisuutta, sillä kaikesta tästä saa tta a joko tulla aihe kiskoa uudestaan kansalta sille jaettu ra h a tai jakaa virat rikkaimmille, sensijaan että ne annettaisiin kykenevimmille. T äm äntapaisten lakien k autta voidaan p ah aa valtiossa ja yhteis­

k u n n assa jonkun verran helpottaa, sam oinkun p aran tu m ato n ta sairastakin voidaan huolellisen hoidon avulla p itää vielä pitkät ajat pystyssä.

M utta täydellistä p aran tu m ista ja voim istum ista ei ole ajateltavakaan niinkauan kuin jokainen 011 o m aisuutensa herra. Niin, juuri senkautta, että te p aran n atte sem m oisilla laeilla osan yhteiskunta- ruum ista, p ah en n atte te vam m an toisessa osassa.

A uttam alla toista, vahingoitatte te senkautta toista, sillä te voitte a n ta a toiselle vaan sen, m itä te olette o ttan u t to iselta“.

„M inä olen vastakkaista m ielipidettä“, vastaa More, s. o. „U topian“ More, eikä todellinen, sillä juuri täm än ajatuksia Raphael lausuu. „Luulen, etteivät ihm iset tule koskaan hyvin m enestym ään om aisuuden yhteydessä. M iten voi olla olem assa tavaroiden yltäkylläisyyttä, jos jokainen koettaa vetäytyä pois työstä? K etään ei k an n u sta työhön voiton toivo, ja m ahdollisuus luottaa toisten työ­

hön kasvattaa laiskuutta. J a jos nyt puutetta ilmestyy heidän keskuuteensa, eikä laki suojele k etään sen om istam isessa, m inkä hän on an sa in ­ nut, eikö silloin kapina ja verenvuodatus alituisesti vallitse heidän keskuudessaan? Kaikki kunnioitus viranom aisia kohtaan tulee katoom aan, enkä m inä ylipäänsä voi käsittää, m itä osaa näm ä tulevat näyttelem ään, kun kaikki ihm iset ovat sam an ­ arvoisia“.

„En ihm ettele n äitä m ielipiteitä“, vastasi R ap­

hael, „sillä sinä joko et kuvittele m ielessäsi tä m ­ m öistä yhteiskuntaa ensinkään tai teet sen väärin.

Jos olisit ollut m inun kanssani U topiassa ja jos olisit oppinut tu n tem aan sikäläisiä tapoja ja lakeja, niinkuin m inä, joka olin siellä viisi vuotta, enkä olisi jättänyt koskaan m aata, ellei m inua olisi ajanut halu tehdä se täällä tutuksi, niin m yön­

täisit, ettet koskaan ole nähnyt parem m in järjes­

tettyä y h teisk u n taa“.

Siten on päästy liitekohtaan, josta siirrytään esittäm ään M oren ihanneyhteiskuntaa.

T arkastelkaam m e nyt tä tä lähem m in.

„U topian saaressa o n “, kertoo Raphael, „kaksi­

kym m entäneljä suurta ja kom eata kaupunkia, jotka kaikki ovat kielensä, tapojensa, laitostensa ja lakiensa puolesta sam anlaiset. Kaikki ovat ne sam alla tavalla sijotetut ja rakennetut, mikäli paikallissuhteiden erilaisuus sen m y ö n tää“.

„M aaseudulla on heillä kaikkialla hyvin sijait­

sevia ja m aanviljelystyökaluilla hyvin varustettuja taloja. N äissä asuvat kansalaiset, jotka vuorotellen m uuttavat maalle. Ei yhteenkään m aataviljelevään perheeseen kuulu vähem m än kuin neljäkym m entä jäsen tä — m iehiä ja naisia — sekä kaksi taloon kuuluvaa (ascripticii) renkiä. P erheen p ää n ä ovat perheen-isä ja perheen-äiti, harkitsevia ja koke­

neita ihmisiä, ja jokaisen kolm enkym m enen p er­

heen etunenässä on phylarch (tai sy p h o g ran t)“.

„Jokaisesta n äistä p erheestä p alaa vuosittain kaksikym m entä henkeä takaisin kaupunkiin, vie­

tettyään m aalla kaksi vuotta. H eidän sijaansa tulee k aupungista m aalle kaksikym m entä m uuta, joille ne opettavat m aanviljelystä, jotka jo ovat olleet yhden vuoden m aalla. V astatulleet saavat seuraavana vuo n n a opettaa toisia. T ähän toim en­

piteeseen on ryhdytty senvuoksi, että pelättiin m ahdollista elintarpeiden puutetta, jos kaikki m aanviljelijät olisivat yhtaikaa kokem attom ia ensi­

kertalaisia. Viljelijäin vaihdos otettiin käytäntöön jotta ei kukaan olisi vasten tah to aan pakotettu su o rittam aan liian kauan vaivaloista ja kovaa m aatyötä. M u tta m onia m iellyttää m aa-eläm ä

siinä m äärin, että he hankkivat itselleen oikeuden olla pitem m än aikaa m aalla“.

„M aalaisasukkaat m uokkaavat peltoja, h o ita­

vat karjaa ja hakkaavat puita, joita he kulettavat kaupunkiin m aitse tai vesitse, m iten heille parai- ten sopii. H e hautovat kan an m u n ia keinotekoi­

sesti hautom akoneiden avulla j. n. e .“

„Vaikkakin he ovat tarkalleen ottaneet sel­

ville, m iten paljo elintarpeita kaupunki alueineen tarvitsee, kylvävät he kuitenkin' enem m än viljaa ja hoitavat enem m än karjaa kuin tarve vaatii ja jakavat liian naapureilleen“.

„M itä ikänä m aalaisasukkaat tarvitsevat sem ­ m oista, m itä ei kedoilla ja m etsissä saa, sitä noutavat he kaupungista, jossa viranom aiset a n ta ­ vat sitä heille m ielellään ja ilm an vastustelem ista.

Jo k a kuukausi, jonakin juhlapäivinä, m enevät m o n et heistä kaupunkiin. Kun elonkorjuun aika lähestyy, ilm ottavat nraataviljeleväin perheiden phylarchit kaupungin viranom aisille, m iten paljo työväkeä he kaupungista tarvitsevat. T äm ä joukko lähtee m äärätty n ä päivänä m aalle ja sen avulla kerätään koko sato melkein yhdessä päivässä, jos vaan ilm a on su o tu isa“.

„Maanviljelys on se työ, johon kaikki utopia- laiset antautuvat, niin hyvin m iehet kuin naiset, ja jota he kaikki ym m ärtävät. N uoruudestaan saakka opetetaan heitä siihen. O sittain tap ah tu u se kouluissa opetuksen avulla, osittain harjotuksen k au tta pelloilla kaupungin läheisyydessä, joissa heitä aivan leikiten to tutetaan m aanviljelykseen.

H e eivät senkautta ainoastaan totu työhön, vaan tulevat myös ruum iillisesti karaistuiksi“.

„M aanviljelyksen ohella, jota, kuten m ainittu, kaikki harjottavat, oppii jokainen heistä vielä jonkin käsityön erikoistoim ekseen. Se on enim ­ m äkseen joko villan tai pellavan valm istusta tai m uuraam ista, sepän tai puusepän taitoa. M uista toim ista ei juuri k an n a ta p u h u a “.

„Sillä vaatteet ovat koko saarella sam an kuo­

sin m ukaan valm istettuja, paitsi että m iesten puku on erilainen kuin naisten ja naineiden erilainen kuin naim attom ien. J a täm ä kuosi pysyy yhä sam ana, sopivana ja silm ää m iellyttävänä; se ei estä liikkeitä eikä ruum iin käänteitä ja on yhtä sopiva kylm ää kuin kuum aakin vastaan. N äm ä v aatteet valm istaa jokainen perhe itse. M utta m uista am m ateista täytyy jokaisen oppia jonkin, eikä ainoastaan miesten, vaan myöskin naisten.

V iim em ainittuja, kun ovat heikom pia, käytetään helpom piin töihin, enim m äkseen villan ja pellavan valm istukseen. R askaam m at työt ovat m iesten te h tä v ä n ä “.

„Enim m äkseen saa kukin oppia isänsä käsi­

työtä, sillä siihen on kullakin enim m in luonnollisia taipum uksia. Jos joku kuitenkin p itää jotakin m u u ta am m attia parem pana, otetaan hän et p e r­

heeseen, joka harjo ttaa tätä am m attia. Ei ain o as­

ta a n isä, vaan m yöskin viranom aiset pitävät huolta, e ttä hän tulee kunnollisen perheenisän lu o “.

„Jos joku on jo oppinut jonkin käsityön, saa h än siitä huolim atta kääntyä vielä toiseenkin, jos hän niin haluaa. Jos hän ym m ärtää molempia.

saa hän h arjo ttaa kum paa haluaa, ellei m ahdolli­

sesti kaupunki tarvitse enem m än toista kuin to ista “.

„Syphograntien (phylarchien) tärkeim pänä ja melkein ainoana tehtävänä on valvoa, ettei kukaan kulje joutilaana ja että jokainen h arjo ttaa käsi­

työtään tarpeellisella ahkeruudella. Sillä ei kui­

tenkaan ole tarkotettu, että utopialaiset kuorm a- juhtien tavalla kiusaisivat itseään aam u sta varhain iltaan m yöhään lakkaam attom assa työssä. Se on paljon pahem paa kuin kurjin orjuus. Ja kuitenkn on se miltei kaikkialla, paitsi U topiassa, työläis­

ten kohtalona. Siellä sensijaan jaetaan vuoro­

kausi 24 tuntiin ja ainoastaan kuusi niistä on työtä varten m äärätty. A am upäivällä työskennel­

lään kolm e tuntia, jonka jälkeen he ryhtyvät syö­

m ään. Syönnin jälkeen on heillä kahden tunnin lepo-aika, jonka jälkeen tekevät taas kolm e tu n tia työtä ja m enevät senjälkeen illalliselle. Noin kello kahdeksan aikaan illalla m enevät he levolle (sa­

noessaan kellon olevan yksi, tarkoittavat he ensi­

m äistä tu n tia päivällisen jälkeen) ja om istavat levolle kahdeksan tuntia. Kaiken sen ajan, jota ei työ, syönti ja lepääm inen vaadi, käyttää kukin m ielensä m ukaan. — — Jo tta ei tekisi vääriä johtopäätöksiä, on eräs seikka pidettävä m ielessä.

Kun kuulee heidän työskentelevän ainoastaan kuusi tuntia, voisi luulla siitä olevan seurauksena vält­

täm ättöm ien tarpeiden puutteen. A sianlaita on kuitenkin päinvastainen. T äm ä lyhyt työaika ei ainoastaan riitä, vaan on enem m än kuin tarpeeksi tuottaakseen heille yltäkyllin kaikkia esineitä, joita eläm än tarp e et tai m ukavuus vaativat“.

T ätä todistaakseen viittaa Raphael siihen, että U topiassa ei vallitse työn tuhlausta, niinkuin ny­

kyisessä yhteiskunnassa, sillä kaikki työ on tar- kotuksenm ukaisesti sovitettu ja hyvin järjestetty, eikä tapahdu päättöm ästi ja epävarm asti. Siihen tulee vielä lisäksi se, että U topiassa ovat tu n te ­ m attom ia laiskurien ja hyödyttöm issä am m ateissa työskenteleväin joukot, jotka m uodostavat suuren osan europalaisista yhteiskunnista.

U topiassa vallitsee yleinen työvelvollisuus.

V apautettuja työstä ovat ainoastaan yhdyskuntain johtajat, „jotka eivät kuitenkaan — kehottaakseen toisia esim erkillään — vetäydy pois työstä, vaik­

kakin heidät lain m ukaan on siitä vapautettu.

S am aa vapautusta työstä nauttivat ne, jotka p a p ­ pien suosituksesta ja syphograntien suorittam an salaisen vaalin k autta ovat saaneet kan salta luvan an tau tu a kokonaan ja alituiseen tutkim iseen. Ellei täm m öinen henkilö kuitenkaan täytä hänelle ase­

tettu ja odotuksia, m äärätään h än et uudestaan käsityöhön. Usein tap ah tu u myös päinvastoin, että jokin käsityöläinen käyttää niin innokkaasti vapaan aikansa opiskeluun ja saavuttaa siinä sem ­ m oisia edistysaskeleita, että hän et vapautetaan käsityöstä ja asetetaan oppineiden joukkoon“.

N äistä valitaan korkeim m at virkam iehet.

„Kun he ovat kaikki hyödyllisessä työssä ja jokaisessa am m atissa tarvitaan vaan m uutam ia työm iehiä, sattuu usein, että heillä on kaikkea liiaksi. Silloin kuletetaan lukem attom at joukot ulos kaupungista korjaam aan teitä. M utta usein,.

kun ei täm äkään työ ole välttäm ätöntä, alenne­

taan työtuntien m äärä erityisellä asetuksella".

M aalaiset tu o ttav at itseään ja kaupunkia var­

ten. K aupunkilaiset taasen työskentelevät käsi­

töissä kaupunkia ja m aaseu tu a varten. M utta paitsi tätä tu o tan n o n järjestelyä kutakin kaupunkia varten m aa-alueineen, tuntee More, ja se on erit­

täin huom attava, tu o tan n o n järjestelyn koko kan­

saa varten.

„Kukin kaupunki läh ettää vuosittain A m auro- tum iin (pääkaupunkiin) edustajina kolm e viisainta vanhusta, järjestäm ään saaren yhteisiä asioita.

T utkitaan, m ihin esineihin nähden ja m illä seu­

duilla vallitsee yltäkylläisyyttä tai puutetta, ja toi­

sen p u u tetta autetaan toisen yltäkylläisyydellä. Ja täm ä tap ah tu u ilm an m itään korvausta, siten että kaupungit, jotka antavat yltäkylläisyydestään toi­

sille siitä m itään vaatim atta, saavat siitä hyvästä toisilta, m itä he tarvitsevat, tekem ättä siitä m itään vastapalvelusta. Siten on koko saari Vm nyksip e rh e “.

R aha on U topiassa tuntem aton.

N äm ä ovat utopialaisten tu o tan n o n tärkeim ­ m ät om ituisuudet. Toisiin seikkoihin, kuten esim.

likaisten töiden suorittam iseen pakkotyöm iesten avulla, jotka ovat osaksi rangaistusvankia, osaksi palkkatyöm iehiä naapurim aista — m ikä on hyvin lähellä oleva järjestely, niinkauan kuin ei koneilla suoriteta näitä tehtäviä — sam oinkuin ulkom ai­

den kan ssa tapahtuvaan tavarakauppaan lähem pi syventym inen veisi liian kauaksi.

M immoisiksi m uodostuvat täm m öisen tu o ­ tantotavan vallitessa perhe ja avioliitto?

M aalaisperheistä on jo puhuttu.

„Jokainen kaupunki on p antu kokoon per­

heistä, jotka mikäli m ahdollista ovat sukulaisista koottuja. Sillä vaim o m uuttaa, niin pian kuin hän on m ennyt laillisessa ijässä avioliittoon, puo­

lisonsa kotiin. M iespuoliset lapset sen sijaan ja heidän jälkeläisensä jäävät kotiinsa, jonka p ään ä vanhin on. Jos täm ä on jo van h u u ttaan lapsel­

linen, astuu lähinnä vanhin hänen tilalleen. Jo tta ei kansalaisten säädetty lukum äärä vähenisi eikä suurenisi, on m äärätty, ettei m issään perheessä, joita on 6000 kussakin kaupungissa (niiden kanssa, jotka ovat m aalla), saa olla vähem m än kuin kym ­ m enen eikä enem m än kuin kuusitoista täysikas­

vuista. Lasten lukum äärää ei ole m äärätty. T äm ä m äärä pysytetään helposti sen kautta, että liiat jäsenet ylen suurista perheistä sijotetaan pienem ­ piin perheisiin“ .

M ahdollisesti uhkaava liikakansoitus torjutaan siirtolain perustam isella.

„V anhin on, kuten jo sanottu, kunkin p er­

heen pääm ies. Naiset palvelevat m iehiä, lapset vanhem piaan ja n uorem m at yleensä van h em p ia“.

„Jokainen kaupunki on jaettu neljään yhtä- suureen osaan. Jokaisen kaupunginosan keskessä on tori, jossa on kaikenlaisia tavaroita. Sinne kuletetaan kunkin perheen työn tulokset m äärät­

tyihin rakennuksiin ja niissä asetetaan kukin tavara­

laji erikseen varastoon. Sieltä nou taa kukin perheen isä tai kukin taloudenhoitaja m itä ikinä hän ja om aisensa tarvitsevat, ja o ttaa sen m u k aan sa jä t­

tä m ä ttä rah aa tai ylim alkaan m itään vastiketta.

Sillä m itä varten kiellettäisiin häneltä jotakin?

Kaikkia tavaroita on ylenpalttisesti eikä ole m itään syytä pelätä, että joku vaatii enem m än kuin hän tarvitsee. M inkä vuoksi tarvitsisi otaksua, että joku vaatisi yli tarpeittensa, kun hän on varma, ettei koskaan kärsi p u u tetta? V arm aankin syn­

nyttää kaikissa elävissä olennoissa ainoastaan puutteen pelko ah n e u tta ja rosvoam ishalua. Ihm i­

sessä voivat näm ä om inaisuudet sitäpaitsi syntyä vielä ylpeyden takia, kun hän pitää sitä jonakin suurem m oisuuden todistuksena, että voi voittaa toiset ihm iset tuhlaavaisella ja turham ielisellä lois- tam isella kaikissa m ahdollisissa asioissa. T äm ­ möisiin paheisiin ei utopialaisten luona ole m il­

loinkaan tila isu u tta“.

Näiden tavaratorien vieressä ovat elintarve- torit, joihin eläim et tuodaan valmiiksi teu rastettuina ja puhdistettuina. T eurastam inen tap ah tu u ulko­

puolella kaupunkia joen varrella, joten näm ä sääs­

tyvät tauteja synnyttäviltä jätteiltä ja m ätänem is- hajulta.

„Joka kadun varrella, m äärätyn etäisyyden p äässä toisistaan, sijaitsee suuria palatsia, joista kukin on varustettu m äärätyllä nimellä. Näissä asuvat syphograntit (kolm enkym m enen perheen pääm iehet). Kutakin näitä palatsia kohden on jaettu kolm ekym m entä perhettä, jotka asuvat sen m olem m illa puolin. Näiden palatsien keittiön- hoitajat tulevat m äärättyinä aikoina torille, josta kukin nou taa v älttäm ättöm ät elintarpeensa niiden perheiden suuruuden m ukaan, jotka kuuluvat hänen palatsiinsa. E nsim äinen ja paras an netaan kui­

tenkin sairaille sairashuoneisiin, jotka ovat kau­

pungin ulkopuolella ja ovat niin erinom aisesti varustettuja, että melkein jokainen sairas on ker- naam m in sairaalassa hoidettavana kuin k o to n a a n “ .

„M äärätyillä tunneilla päivällä ja illalla m enee koko syphograntia palatsiinsa saatuaan torven toitotuksella merkin. A inoastaan ne jäävät pois, jotka m akaavat sairaina sairashuoneissa tai kotona.

Senjälkeen kun palatsien tarve on tyydytetty, ei keneltäkään ole kielletty ruokatarpeiden kotiin- viem inen torilta, sillä tiedetään, ettei kukaan tee sitä ilman pätevää syytä. Ei löydy ketään, joka vapaaehtoisesti söisi kotonaan, senvuoksi, ettei se ole sopivaa, ja olisi todella m itä typerintä valm is­

taa vaivaloisesti kehno ateria kotonaan, kun k u n ­ non ateria on valm iina lähim m ässä p alatsissa“.

„N äissä palatseissa suorittavat rengit kaiken epäm ieluisan, vaivaloisen ja likaisen työn. R uo­

kien keittäm inen ja valm istam inen sekä koko huolenpito ateriasta lankee kuitenkin vuorotellen kunkin perheen naisille“.

„L ukum ääränsä m ukaan istuvat he kolmen tai useam m an pöydän ääressä. M iehet istuvat lähinnä seinää ja naiset pöydän toisella puolen, niin että jos joku heistä äkkiä saa pahoinvoinnin kohtauksen, niinkuin raskaille-vaimoille usein tap ah ­ tuu, voivat he häiritsem ättä n ousta ja vetäytyä im ettäjähuoneeseen. Vaimot, joilla on imeväisiä lapsia, istuvat nim ittäin huoneessa, joka on eri­

tyisesti heitä varten m äärätty ja jossa ei koskaan puutu tulta ja pu h d asta vettä eikä m yöskään keh­

toja, niin että he voivat asettaa lapsensa lepää­

m ään, riisua kapaloista ja kuivata niitä sekä huvit­

taa pienokaisia leikeillä“.

„Jokainen äiti im ettää itse lapsensa, paitsi milloin kuolem a tai tauti tekee sen m ahdottom aksi.

Jos se tapahtuu, hankkivat syphograntin vaim ot pian im ettäjän, eikä se ole vaikeaa, sillä siihen kykenevät naiset eivät tarjoudu m ihinkään työhön niin kernaasti kuin tähän. T ätä säälin osotusta pidetään arvossa ja im etetty lapsi tu n n u staa m yö­

hem m in im ettäjänsä äidikseen“.

„Paitsi naisia ja im eväisiä lapsia, ovat m yös alle viisivuotiset lapset im ettäjähuoneessa. V an­

hem m at pojat ja tytöt aina naim a-ikään saakka joko palvelevat pöydässä, tai, jos he ovat siihen liian nuoria, katselevat seisoen ja vaieten. H e syövät, m itä heille ojennetaan pöydästä eikä heillä ole m itään erikoisia ruoka-aikoja“.

„Siten elävät he kaupungeissa. M aalla elävät perheet kaukana toisistaan ja ruokailevat senvuoksi kotonaan. Heillä ei ole p u u tetta m istään, sillä heinähän kaupunkilaisetkin saavat elintarpeensa“.

T äm ä riittäköön utopialaisten taloudesta. Siir­

tykääm m e nyt heidän avioliittoonsa, jota kum m a kyllä käsitellään luvussa orjuudesta: „Tytöt eivät m ene naim isiin ennen 18 ikävuottaan eivätkä n u o ­ rukaiset ennenkuin ovat 22 vuoden ikäisiä. Joka ennen avioliittoa, olkoon hän mies tai nainen, nauttii kielletystä rakkaudesta, ran gaistaan anka­

rasti ja häneltä kielletään avioliittoon meno, ellei ruhtinas an n a arm on käydä oikeudesta. T äm ­ m öinen harha-askel lasketaan raskaaksi m oitteeksi m yöskin sen perheen mies- sekä naispuolista jo h -

tajaa kohtaan, jossa se on tap ah tu n u t, sillä otak­

sutaan heidän lyöneen velvollisuutensa laimin. He rankaisevat senvuoksi täm än harha-askeleen niin ankarasti, kun he pelkäävät, että ainoastaan h a r­

vat tulisivat m enem ään avioliittoon, joka sitoo heitä koko elinijäkseen yhteen henkilöön ja tuo m o n ta rasitusta m ukanaan, ellei ohim eneviä liit­

toutum isia ankarasti ehkäistäisi“.

„Aviopuolison vaalissa m enettelevät he tavalla, joka m eistä (H ythlodäuksesta ja hänen kum ppa­

neistaan) näytti naurettavalta, m u tta jonka he vakavasti ja ankarasti pitävät voim assa. E nnen naim isiin m enoa n äyttää jokin kunnianarvoisa vanha nainen m orsiam en, olkoon täm ä im m yt tai leski, alastom ana sulhaselle, ja senjälkeen vakiin­

tu n u t mies sulhasen alastom ana m orsiam elleen.

Me nauroim m e tä tä ja tuom itsim m e sen loukkaa­

vasti. He sensijaan ihm ettelivät toisten kansojen narrim aisuutta. „Kun mies o staa hevosen“, sa­

noivat he, „jossa kuitenkin on kysym yksessä vaan hiukan rahaa, on hän niin varovainen, että tutkii sen tarkasti, riisuupa vielä satulankin ja m uut vehkeet siltä, nähdäkseen eikö m ahdollisesti nii­

den alla ole piilossa jotain vikaa. M utta avio­

puolison vaalissa, josta kuitenkin koko eläm än onni tai onnettom uus riippuu, m enettelevät ihm i­

set on n en sa kaupalla, näk em ättä vastaisesta puo­

lisostaan m u u ta kuin käden leveyden kasvoja.

Eivät kaikki m iehet ole niin viisaita, että valitse­

vat vaim on ainoastaan täm än henkisten om inai­

suuksien vuoksi, ja itse viisaatkin näkevät ker­

naasti, että kaunis ruum is k o h o ttaa henkistä su- 3

loa. O n selvää, että puku voi salata jonkun vam ­ m an, joka vieroittaa m iestä vaim ostaan silloin kun ero ei enää ole m ahdollinen. Jos hän h u om aa vam m an vasta avioliitossa ollessaan, ei hänellä ole m uuta neuvoa kuin m ukautua kärsivällisesti välttäm ättöm yyteen. H e pitävät sen vuoksi hyvin järkevänä täm m öisen petoksen m ahdottom aksi tekem istä“.

„T äm ä on U topiassa sitä tärkeäm pää, kun se on ainoa m aa tällä m aanäärellä, jossa ei mo- nivaim oisuus ole ensinkään sallittua ja avioerokin vaan aviorikoksen tap ah tu essa tai toisen aviopuo­

lison sietäm ättöm än huonon käyttäytym isen jo h ­ dosta. Sem m oisissa tapauksissa p urkaa senaatti avioliiton ja a n ta a viattom alle aviopuolisolle oi­

keuden m en n ä uusiin naim isiin. Syyllinen on kunniaton eikä saa m en n ä u u destaan naim isiin.

K ukaan ei saa hyljätä vaim oaan sentakia, että tätä on k o h d an n u t ruum iillinen vaiva tai sairaus, sillä he pitävät sitä toiselta puolen julm uuden huippuna, jos joku hylkää toisen juuri kun hän enim m in kaipaa lohdutusta ja apua, ja toiselta puolen luulevat he, että täm m öisen eron m ahdol­

lisuus tarjoisi synkkiä toiveita vanhuuden suhteen, joka tuo m ukanaan niin paljon tauteja ja on it­

sekin ta u ti“.

„Silloin tällöin tap ah tu u kuitenkin, etteivät mies ja vaim o voi sietää toisiaan ja että he löy­

täv ät toisia tovereita, joiden kan ssa toivovat voi­

vansa elää onnellisem pina. Silloin eroavat he toisistaan m olem m inpuolisen suostum uksen kautta ja solm ivat uusia avioliittoja, ei kuitenkaan ilman

senatin lupaa. T äm ä lupa annetaan vasta sen- jälkeen kun senatorit vaim oineen ovat tarkoin harkinneet asiaa. Eikä sitä an n eta liian helposti, sillä he luulevat, että liian suuri helppous avio­

eron saannissa ei ole juuri paras keino lujitta­

m aan aviopuolisoiden keskinäistä sopua".

„Aviorikkojia rangaistaan m itä kovim malla orjuudella. Joskus liikuttaa syyllisen puolison ka­

tum us ja viattom an puolison järkkym ätön rakkaus ru h tin asta siinä m äärin, että hän arm ah taa rikok- sellista. M utta joka vielä senkin jälkeen tekee itsensä syypääksi aviorikokseen, rangaistaan kuo­

lem alla".

Näihin kuvauksiin on enää vaan lisättävä m uutam ia lauseita, jotka kuvaavat naisen asem aa U topiassa: „M iehet kurittavat vaim ojaan ja van­

hem m at lapsiaan, ellei rikos ole sitä laatua, että se on julkisesti ra n g aistav a“.

„Ei ketään pakoteta vasten tah to aan m ene­

m ään sotaan ulkopuolelle m aan rajoja. Toiselta puolen ei vaimoja, jotka haluavat seurata m ies­

tään sotaan, siitä estetä, vaan ennem m in heitä siihen kehoitetaan ja heitä siitä ylistetään. So­

d assa taistelevat he puolisonsa rinnalla lastensa ja sukulaistensa ym päröim änä. Siten on niillä, jotka yhdessä taistelevat, enim m in syytä tukea toisiaan. P idetään suu ren a h äp cän ä miehelle p a ­ lata takaisin ilm an vaim oaan ja pojan palaam ista ilm an isäänsä".

„H eidän pappinsa m enevät naim isiin om inai­

suuksistaan etevim pien naisten kanssa m aassa.

Naiset itse eivät ole m itenkään estettyjä pappiu-

desta, m u tta heitä valitaan siksi ainoastaan h a r­

voin ja silloinkin ainoastaan vanhem pia leskiä“.

„U topian valtiom uoto on sam anlainen kuin kansanvaltaisessa liittovaltiossa. Jokainen k au ­ punki ym päristöineen m uodostaa om an kantto- n in sa “.

„Kukin kolm enkym m enen perheen yhdys­

kunta*) valitsee vuosittain virkam iehen, jota hei­

dän vanhalla kielellään kutsuttiin syphograntiksi, m u tta jonka nimi nyt on phylarch. Kunkin kym ­ m enen syphograntin ja näiden alle kuuluvien p er­

heiden yläpuolella on toinen virkam ies, jonka nimi ennen oli tranibor, nyt protophylarch. Kaikki syphograntit, 200 luvultaan, valitsevat, senjälkeen kun he ovat vannoneet antavansa äänensä sove- liaimmalle, salaisen äänestyksen k au tta ruhtinaan neljän ehdokkaan joukosta, jotka kansa on aset­

ta n u t ehdolle, siten että kukin k aupunginosa va­

litsee yhden ja suosittelee sitä senaatille. R uhti­

naan virka on elinkautinen, paitsi milloin hänen epäillään tavottelevan yksinvaltiutta. T raniborit valitaan vuosittain, m u tta heitä ei vaihdella ilman pätevää syytä. Kaikki m uut virat täytetään vuo­

sittain. T raniborit kokoontuvat ruhtinaan kanssa joka kolm as päivä ja, jos tarvitaan, useam m inkin neuvottelem aan yleisistä asioista sekä yksityisistä riidoista, joita toisinaan, joskin harvoin, sattuu.

Joka istu n n o ssa on läsnä kaksi syphograntia, jotka joka kerran vaihtelevat. . . . K uolem anrangaistuk­

sen uhalla on kielletty päätöksien teko yleisistä

*). Siis joka tapauksessa m iehet ja naiset.

asioista m uualla paitsi senatissa ja kansankokouk­

sissa. T äm ä säännös on annettu, kuten juuri m ainittiin, ettei ruhtinas salaliiton avulla trani- borien kanssa ja k ansaa sortam alla voisi ku ­ m o ta valtiom uotoa. Jos senvuoksi on kysymys erittäin tärkeistä asioista on ne esitettävä sypho- granteille, jotka ilm ottavat ne o sasto n sa perheille ja keskustelevat näiden kan ssa ilm ottaakseen sitte heidän ratkaisunsa senaatille. T oisinaan aliste­

taan jokin asia koko saaren väestön äänestyksen alaiseksi“ .

„Jokainen kaupunki läh ettää vuosittain kolme viisainta m iestään Amaurotumiin (pääkaupunkiin) neuvottelem aan saaren yhteisistä asioista". T ä­

m än senatin tark o tu k sen a on, kuten tiedäm m e, koo ta tilastoa kunkin kaupungin tarp eista ja työn tuloksista ja ta sa ta yksityisten yhdyskuntien yltä­

kylläisyyttä ja puutetta.

M itä yksityisten virkam iesten tehtäviin tulee, niin tiedäm m e jo, että „syphograntien tärkeim ­ p än ä ja melkein ain o an a teh täv än ä on valvoa, ettei kukaan kulje joutilaana ja että jokainen har- jottaa käsityötään tarpeellisella in n o lla “.

„Joka liian ahneesti tavoitelee v irkaa“, sa­

n otaan eräässä toisessa paikassa, „voi olla varma, ettei hän sitä m illoinkaan saa. He elävät rau ­ hallisesti yhdessä, sillä virkam iehet eivät ole vaa­

tivaisia eivätkä tylyjä. H eitä kutsu taan isiksi ja sem m oisina he toim ivatkin. V apaa-ehtoisesti a n ­ netaan heille kunnianosoituksia ja keneltäkään ei niitä v aadita“. Kuten m uutkin virkam iehet, v a ­ litsee k an sa papitkin. H eidän on valvottava k an ­

san tapoja ja opetettava nuorisoa. U skonto on yksityisasia.

„Heillä on ainoastaan m uutam ia lakeja, sillä heidän järjestelynsä ei kaipaa moisia. He m oit­

tivat ankarasti lakien ja lakiselitysten paljoutta toisilla kansoilla, joille ne eivät sittekään riitä “.

Yhtä yksinkertaisia kuin sisäiset, ovat utopia- laisten ulkovaltiolliset suhteet. He eivät tee sopi­

m uksia vieraiden kansojen kanssa, sillä he tietä­

vät, että sem m oisia pidetään ainoastaan niin kauan kuin se on edullista. He luottavat itseensä ja naapuriensa taloudelliseen riippuvaisuuteen heistä.

„S otaa inhoavat he kuten eläimellisyyttä, jota ei kuitenkaan tavata m illään eläim ellä niin usein kuin ihmisellä. V astoin toisten kansojen tapoja ei heille m ikään ole vähem m in kunniallista kuin sotam aine. Vaikkakin he joka päivä harjoitele­

vat aseiden käyttöä, eivätkä ainoastaan miehet, vaan naisetkin m ääräpäivinä, ollakseen taitavia sotataidossa kun välttäm ättöm yys sitä vaatii, eivät he koskaan ryhdy sotaan m uuten, paitsi puolus­

taakseen om aa tai ystäviensä m aata väärää hyök­

käystä vastaan tai vapauttaakseen jonkin sorretun kansan tyranniuden alta . . . S odan oikeutetuim ­ p an a syynä pitävät he sitä, jos jonkin ystävyys­

suhteissa olevan kansan kauppiaita sorretaan tai nyletään kaukaisissa m aissa jonkin laillisen ve­

rukkeen nojalla, huonojen lakien avulla tai k ään ­ täm ällä hyviä lakeja".

V iim eisessä lauseessa kurkistaa hyvän M oren olkapään takaa kauppias ilmosen elävänä.

Kun näihin kuvauksiin vielä liitäm m e m u u ­ tam ia lainauksia, jotka kuvaavat taiteiden asem aa U topiassa, olem m e tyhjentäneet kaikki M oren utopism in oleelliset om inaisuudet. O ppineita kun­

nioitetaan suuresti, kuten olem m e nähneet, ja he ovat vapautetut ruum iillisesta työstä. Tieteen hy­

väksi työskentelem inen ei ole kuitenkaan mikään oppineiden yksinoikeus.

„Tavallisesti pidetään aikaisin aam ulla luen­

toja, joita ainoastaan ne ovat velvolliset seuraa­

m aan, jotka erityisesti ovat m äärätyt tieteelliselle alalle. Niissä on kuitenkin m ukana suuri joukko m uitakin ihm isiä, miehiä ja naisia, joista toiset seuraavat yhtä, toiset toista ainetta, kukin taip u ­ m ustensa m ukaan".

• „Täm än yhteiskunnan laitosten p ääm äärän ä o n", sanotaan toisessa paikassa, „ensi sijassa teh d ä kaikille kansalaisille m ahdolliseksi vapau­

tua ruum iillisesta työstä kaikkina niinä aikoina, joita ei yhteisen tarpeen tyydyttäm iseen tarvita, ja om istaa se henkisen puolensa vapaaseen toi­

m intaan ja kehittäm iseen. Sillä siinä näkevät he eläm än onnen".

* *

*

„Täten olen", lopettaa H ythlodäus kertom uk­

sensa, „kuvaillut teille täm än yhdyskunnan valtio- m uotoa niin tarkkaan kun olen voinut. Se on m ielestäni ei ainoastaan paras, vaan m yöskin ai­

noa, joka ansaitsee k antaa tätä nim eä. M uualla­

kin tosin puhutaan yhteisedusta, m u tta huoleh­

ditaan todellisuudessa vaan o m asta edusta. U to­

piassa, jossa ei ole m itään erikoisom aisuutta, h u o ­ lehtii jokainen todellisuudessa vaan yhdyskunnan asioista, ja niinhyvin täällä kuin siellä on jokai­

sella pätevät syyt, miksi hän toimii niin erilailla.

Sillä m uualla tietää jokainen täytyvänsä kärsiä nälkää, ellei hän pidä huolta itsestään, olkoon yhteiskunta m iten kukoistava tah an sa. Siten on hän pakotettu asettam aan om an etunsa yhteis- etua korkeam m alle. S ensijaan U topiassa, jossa kaikki on yhteistä, tietää jokainen, ettei kukaan voi kärsiä puutetta, kun vaan pidetään huolta siitä, että yleiset varasto t täytetään. Sillä kaikki jaetaan heidän keskensä tasan, niin ettei kukaan ole köyhä, ja vaikkei kenelläkään ole m itään om aa, ovat he kuitenkin kaikki rikkaita. Voiko olla m itään parem paa rikkautta, kun huoleton ja iloinen eläm ä? U topiassa ei kenenkään yksityisen tarvitse huolehtia om asta tulevaisuudestaan, h ä n tä eivät vaivaa puolison loppum attom at valitukset, h än ei pelkää poikansa tulevaisuutta eikä tyttä- rensä m yötäjäiset tu o ta hänelle surua. H än tietää, ettei ainoastaan hän en olem assaolonsa ole tu r­

vattu, vaan myöskin hänen lastensa, lastenlastensa, sisarustensa lasten ja kaikkien jälkeläistensä tule­

vaisuus kaukaisim paan polveen saakka. J a heidän luonaan pidetään y h tä hyvää h uolta heikoiksi ja työkyvyttömiksi tulleista kuin niistä, jotka vielä tekevät työtä. H aluaisinpa n äh d ä sen m iehen, joka uskaltaa p a n n a toisten kansojen oikeuden sam anarvoiseksi täm än oikeudenm ukaisuuden kanssa. Ju m ala m inua rangaiskoon, jos olen

löytänyt toisilla kansoilla jälkeäkään oikeudesta ja oikeudenm ukaisuudesta. M itä oikeudenm ukai­

su u tta se on, jos aatelism ies, k u lta se p p ä 1) tai koronkiskuri, lyhyesti sanoen ne, jotka eivät m i­

tään tee, tai eivät ainakaan m itään hyödyllistä, elävät toim ettom uudestaan tai tarp eetto m asta toi­

m eliaisuudestaan huolim atta iloissa ja suurenm oi- sesti, kun sensijaan päiväpalkkalaiset, kuorm an- työntäjät, sepät, kirvesm iehet ja peltotyöntekijät, jotka tekevät kovem m in työtä kuin kuorm ajuhdat, ja joiden työtä vailla yhteiskunta ei pysyisi pys­

tyssä vuottakaan, saavat työnsä palkaksi ainoas­

taan kurjan olem assaolon ja elävät huonom m in kuin vetojuhdat? N äm äkään eivät tee työtä niinkauan, niillä on parem pi ravinto ja siihen ei huolenpito tulevaisuudesta sekota sappeaan. Työm iestä sen­

sijaan p ainostaa hänen työnsä toivottom uus ja h ä n tä kiusaa tietoisuus van h u u ten sa päivien ker- jäläiskurjuudesta. H änen palkkansa on niin pieni, ettei se riitä hetken tarpeisiin, eikä ole ensinkään ajateltavissakaan, että voisi siitä säästää jotakin vanhojen päiviensä varaksi. Eikö se ole oikeu­

deton ja kiittäm ätön yhteiskunta, joka tuhlaavasti lahjottelee antim iaan jalosukuisille, kuten he itseään nim ittävät, kultasepille ja muille, jotka joko käyvät joutilaina, tai elävät im arteluista tai tu rh ista iloista, ja joka ei toiselta puolen vähim ­ m ässäkään m äärässä huolehdi köyhistä m aatyö- m iehistä, kivihiilenkaivajista, päivätyöläisistä, kuor-

') K ultasepät olivat M oren aikana sam alla rahanvaih­

tajia ja pankkiiria.

m anvetäjistä, sepistä ja kirvesm iehistä, joita ilman se ei kuitenkaan voi pysyä pystyssä? Senjälkeen kun heitä on nyljetty ja puristettu tyhjäksi nuo- ruu ten sa keväänä, heitetään heidät om an o n nensa nojaan, kun vanhuus, sairaudet ja h ätä ovat hei­

dät m urtaneet, ja heidät jätetään hyvitykseksi suorittam astaan tärkeästä työstä nälkäkuolem alle alttiiksi“.

„Vielä enem m än: Rikkaat, jotka eivät tyydy siihen, että painavat köyhien palkan likaisten tem ppujen avulla alas, säätävät vielä lakeja sam aa tark o tu sta varten. Sen m ikä aina on ollut väärin, kiittäm ättöm yyden niitä kohtaan, jotka ovat yhteis- edun vuoksi työtä tehneet, ovat he tehneet vielä inhottavam m aksi antam alla sille lain voim an ja oikeudenm ukaisuuden leim an “.

„Jum alan kautta, kun ajattelen kaikkea tätä, silloin näyttää m inusta jok’ainoa nykyisistä val­

tioista pelkältä rikkaiden liittoutum iselta, jotka yhteisedun varjon alla tavottavat ainoastaan om aa etuaan, ja jotka kaikilla keinoilla ja m etkuilla pyrkivät varm entam aan om istusoikeutensa siihen, m inkä he vääryydellä ovat ansainneet, ja om ista­

m aan köyhäin työtä sekä hyötym ään siitä niin vähällä kuin m ahdollista. N äitä kauniita m ää­

räyksiä julistavat rikkaat yhteiskunnan, siis köy­

häinkin, nim essä ja kutsuvat niitä laeiksi“.

„M utta kun näm ä kurjat tyydyttäm ättöm ässä ahneudessaan ovat jakaneet ainoastaan om assa keskuudessaan kaiken sen, m ikä riittäisi koko kansalle, tuntevat he itse olevansa kaukana siitä onnesta, josta utopialaiset voivat iloita. Näiden

luona on rahan käyttö ja sen him o poistettu ja senkautta hävitetty vuorenkorkuinen surujen kuor­

m a sekä juurru tettu pois eräs vahvim pia rikoksen juuria. K uka ei tietäisi että lain ankaruuden avulla tosin voidaan kostaa, m u tta ei estää petosta, varkautta, ryöstöä, riitaa, m ellakoita, kapinoita, m urhaa, salam urhaa ja m yrkytystä, kun ne sen­

sijaan kaikki katoisivat, jos rah a katoaisi? R ahaa seuraisivat ihm isten huolet, levottom uudet, surut, vaikeudet ja un etto m at yöt. Itse köyhyyskin, joka niin v älttäm ättä n äyttää tarvitsevan rahaa, tulisi katoom aan, niinpian kuin ra h a syrjäytettäisiin“.