12 T y ö l ä i s n a i n e n
taan vähem pi osa oli vakavam paa innostunutta. Ju o p p o u s on sekä Vaasassa että Vaasan ym päristössä vielä hyvin y le i
nen joka m yös suuressa määrin ehkäisee työväestön järjes
täytymistä. Kun vielä ottaa huom ioon että Vaasassa on naisten luku monin kerroin suurem pi kuin miesten, sillä Vaasan suurissa kehruu että kutomotehtaissa työskentelee suunnattomat määrät naisia ja että taas miesten työaloja on verrattain vähän,J voi Vaasaa sanoa »naisten kaupungiksi».
Äitien kokoukset ne kum m inkin ovat vetäneet naisia p u o
leensa niitä kun on pidetty arkipäivinä iltapäivillä ja on osanotto niihin ollut erittäin runsas. Pakkanen yltyi pa
hanpäiväisesti Vaasassa oloni ajalla, pyrki jo neljännelle- kym m enelle joten koko työväen talokin oli kamalan kylmä.
Puiden kalleutta valittivat kovasti ja muuten on V aasa niitä kalliim pia kaupunkeja, vetelee vertoja H elsingille kaikissa muissa paitsi ei vuokrien kalleudessa.
Sippolassa pistäydyin joulun tapanina, paikkakunnalla ei ole naisosastoa, mutta on naisia kum m inkin yhdistyksessä m oniaita ja toim ivat m ukana koko reippaasti. Puoluerajat kerrottiin Sippolassa olevan hyvin selvillä koska postin kautta tulee kylään kolm e nuorsuom alaista, kolm e suom et- tarelaista ja suuri pinkka työväenlehtiä. K ym in Karhulassa oli naisilla v. k. 29 p. lipun vihkiäiset jossa olin mukana.
K om ea lippu sai kaikki erittäin ju hla tuulelle ja naiset joista useam mat olivat nuoruuden ijän jättäneet taaksensa ovat toim ineet hyvin tarm olla. Sanottiin K ym in osastoon viim e vuonna kuuluneen yli kolm e sataa jäsentä.
»Työläisnaista» lupautuivat jokapaikassa levittämään oi- keen porvoon mitalla, että saadaan siitä kohta enin levin
nyt lehti Suom essa.
M . S.
Mitä m e v o im m e naisille?
Kun H elsingin työttöm äni naisten kokouksessa valittu kom itea kävi kaupungin valtuusm iesten puheenjohtajan luona jättämässä kirjelm ää valtuustolle, niin huudahti puheenjohtaja:
»H erra jum ala mitä me voim m e naisille»
E ikö täm ä vastaus ollut hyvin kuvaava siitä katsanto
kannasta millä naisia yleensä kohdellaan, heille ei riitä avu s
tusta sillä se vähä mitä työväestölle rippenee herrain p ö y dältä täytyy antaa m iehille. N aisilta kyllä vaaditaan että he viettävät siveellistä elämää, suorittavat veronsa, ja täyttävät yhteiskunnalliset velvollisuutensa. Mutta kun ei ole työiä ja koska työajaltakin maksettu palkka on pieni, että jo sil
loinkin saa puolittain puutetta kärsiä, niin mitä tekee sitten kun työtä ei ole ollenkaan saatavana. Kun joukko jonka ainoa elättäjä 011 työtön nainen, vaatii leipää ja lämmintä, ja jo s nämä naiset tahtovat kerrankin käydä sam oja lu val
lisia teitä kun työttömät miehet ovat jo kauvan sitten käy
neet, niin sitä häm m ästyksellä ihmetellään, että nyt jo nai
setkin — vaatimaan rupeavat.
Valtuuston puheenjohtaja oli kum m inkin luvannut esit
tää asian valtuustossa, josta asia lähetettiin rahatoim ikam a
riin, mitä siellä on vastattu em m e vielä ole kuulleet, vaan hyvin luultavaa on, että sielläkin herrat laskevat kätensä sy- dämm elleen ja sanovat: »herra ju m ala mitä me voim m e naisille» ja jättävät asian siihen, sillä m uuta emm e sieltä osaa odottaakaan.
M istä kylläiset herrat nälkäisien naisten hädän ym m är
tävät. Jo s olisim m e kym m enen vuotta sitten alkaneet esit
tää vaatimuksia, niin ehkä olisivat oppineet ym märtämään
»mitä he voivat naisille»
Täm ä vastaus näytti m yöskin yhden kohdan meidän
asem assa ja se on se, että niin kauvan kun ei kunnallinen äänioikeus ole yleinen, niin kauvan ei m eillä ole mitään toiveita todellisesta avustuksesta kunnan puolelta ei ainakaan naisten asem aan nähden Vasta sitten kun me saam m e va lita valtuustoon naisia, voim m e odottaa, että siellä ym m är
retään »mitä tehdään naisille». Siihen m ennessä olisi kum m inkin naisten kaikkialla H elsingin työttöm äin naisten ta
paan kokouksissaan esitettävä olosuhteisiin soveltuvia vaati
m uksiaan m uistaen: »hän oikeutta m aas’ ei saa ken itse sit ei hanki».
M iina S.
T overeita linnaan!
O lem m e puhuneet tuon tuostakin noista puristuslailli- sen painohallituksen töistä, joiden uhreina sosialidem okrati- sia sanom alehtim iehiä linnaan ajetaan. Viim eksi koski vaino Otto Piisistä, nuorta toveria, joka sattui olem aan Kansan T ah don toim itussihteeri sam aan aikaan, jolloin lehteen ilm es
tyi lyhyt kaikenlainen, joka on tulkittu valtiolliseksi. N yt tuomittiin tuolle uutteruudestaan tunnetulle toverille 8 kuu
kautta vankeutta. T uom io on kam ala - kysym yksessä 011 majesteetin loukkaus ja sellaisesta saattaa olla rangaistus kova.
Ajatelkaas miten kaukana on silloin katsantokanta so sialidem okratian katsantokannasta, kun voidaan tuolla tavoin tuom iota säätää — syvä ju o p a on hallitsevain ja hallittujen välillä — orjuuden ovat aikoja nämä.
Mutta m e vainottujen aateveikkojen kanssa sam oin ajat- televat sanom m e: Pää pystyyn sittenkin. Ei valitusta! Ei p eräytym ystä! Se on miehen työtä nousta ja vaaroissakin 'riehuttaa korkealle aatteen lippua.
Ku nnia u rhoollisuudelle!
Riitasoinnuissa.
K u n M ikko oli nähnyt A inon mustat silm ät ja soman kävelyn, oli hänellä siitä pitäen kuvastellut m ielessä tuon tum m an tytön kuva.
H e m enivät sitten kihloihin. M ikko kuvitteli aina aam uin ja illoin som aa lemmittyään, kuinka onnellista mah- taistkaan olla se vastaisuus, jolloin hän aina ja loppum atta saa A in o n sa om istaa. Varm aan he kauneim m illa sanoilla toisiaan puhuttelevat — varm aan A in o hänen sylissään is
tuu ja hennot kädet kaulaan kiertää.
H e m enivät naimisiin.
Mutta m ikä pettym ys! Riitasointujen kiusallinen pär- ryytys, toinen toisensa sielun jokapäiväinen raatelu olikin heidän yhteiseläm änsä.
A in o oli sairaloisen oikukas, niin ainakin M ikko päätti.
H änellä oli päähänpistoja. M illoin hän tahtoi uusia p u kuja, m illoin koru-esineitä kotiin. Mutta jo s M ikko jotain sattui ostamaan yhteistä kotia varten, hän torui ja oli nyr- peä. Kun M ikko esitti teatteriin m enoa, ei se A in o lle s o pinut. H e olivat erimieltä useim m assa asiassa. Po litiikas
sakin tuli kinaa, vaikka m olem m at olivat sosialisteja, Sielu t eivät sointuneet. E ivät ym m ärtäneet toisiaan.
A inon m ielestä näytti M ikko rum alta ja köm pelöltä. M ikko katseli, kuinka A in o laihtui ja suun sekä silm äin ym pärille tuli herm ostunut ilme.
Toisiinsa he olivat tyytymättömät. Ikävystyivät elä-
