Kielemme kaytanto
K oulu tayden tyy KOU LKO P illa
Syksyn tullen on Suomen koululaitokseen astellut sellainenkin uusi kuvatus kuin KOULKOP. Kouluhallitus on sen toivot- tanut tervetulleeksi yleiskirjeessaan jo tou- kokuun lopussa. Kirjeesta kay ilmi, etta kyseessa on uusi nimi koulun ulkopuolella tapahtuvalle opetukselle. Jos aineen oppi- tuntia ei pideta koulussa, se on KOUL- KOPia. KOULKOPiin kuuluvat myos erilaiset opintokaynnit, retket, leiriko- koukset ja »tyoelamaan tutu tuttamisjak- sot», joilla ehka tarkoitetaan tutustumista ansiotyohon. Yihdoin KOULKOPia ovat
»erilaiset tapahtumat».
Epaselvaksi jaa, onko noita »erilaisia tapahtumia» myos varsinainen »opetusta- pahtuma» silloinkin kun se sijoittuu kou- lun seinien sisaan. Tammoiseksi »opetus- tapahtumaksi» olen havainnut joidenkin nykypedagogien nimittavan opetustaan.
Kouluhallitus sanoo KOULKOPia ly- henteeksi. Se on pikemmin lyhenne ana:
sana, joka on koostettu jonkin sanaliiton ensimmaisista kirjaimista. Lyhennesanoja ei ole tapana lukea kirjaimittain. Se joka kayttaa sosiaalietujen verottamisesta ly- hennesanaa sove, mybs lukee sen nain eika as-oo-vee-ee. Tevaleollisuus luetaan teva- teollisuudeksi, Lukiopetus lukiopetukseksi;
naita kirjoitusasuja ei siis aannettaessa vaivauduta liioin purkamaan tekstiili- ja vaateteollisuudeksi tai luku- ja kirjoitus- hairioisten opetukseksi. Nahtava ti myos KOULKOP on tarkoitettu luettavaksi
»koulkop». Kouluhallitus on rikastanut kieltamme uudella sanalla.
Niin laajalti levinneita kuin sove, levateoL- lisuus ja Lukiopetus ovatkin, arkisuuden lei- maansa ne eivat ole menettaneet. Ne ovat jokapaivaisia lyhentamisen hatakeinoja, joiden ainoa oikeutus on siina, etta pitka kasitteellinen kiteyma voidaan niiden avulla ilmaista tiiviimmin. e myos sopi- vat jollain la ilia suomen perinnaisten kak- sitavuisten sanojen aannerakenteeseen.
Arveluttavampaa on se, etta tajunnassa ne helposti kytkeytyvat samannakoisiin mut- ta muuta merkitseviin sanoihin. »Sovella»
ei ole tekemista sopimisen ja soveliaisuu- den kanssa, mutta niita se vain muistuttaa.
574
»Lukiopetus» on aivan eri asia kuin lukio- opetus. Silti sanat helpo ti ekaantuvat, ja jos ei kirjoittaja tai lukija ole tarkkana,
saattaapa lukiopetus vaihtua tukiopetuk- seenkin, joka on taas hiukan muuta.
Oikeastaan jokaisen lyhennesanan liik- keellelaskija ottaa raskaan vastuun; vaa- rana on se, etta kieli sotkeutuu eika sen ilmaisukyky ainakaan parane. Jos lyhen- nesanoja joskus vaihteeksi ja aarimmaises- sa hadassa otetaan kayttoon, niiden olisi taytettava ainakin kolme ehtoa.
Ensimmainen ehto olisi oikea kirjoitus- a u. Lyhennesanoihin ei kuulu lapikotai- nen isokirjaimisuus; se kuuluu isokirjain- lyhenteisiin, semmoisiin kuin YPK, SMP, WSOY. Isokirjainlyhenteet luetaan ylei- sesti kirjaimittain, lyhennesanoja siis ei.
Talta kannalta KOULKOP sisaltaa vi- ranomaisen tekeman kirjoitusvirheen.
Asiaa ei juuri paranna se, etta samanlaisia virheita on taannoin syntynyt, kun on ly- hennetty valtion laitostenja suurten teolli- suusyhtioiden nimia sellaisiin asuihin kuin POLOP = Poliisiopisto, YEROH = vero- hallitus, IYO= Imatran Yoima.
Toinen ehto tietysti on jonkinlainen luontevuus: se etta lyhennesana noudattaa suomen sanojen rakennetyyppeja eika oh- jaa ajatustakaan ihan harhaan. KOUL- KOPia tuskin voi kummaltakaan kannalta sanoa luontevaksi; se on lyhennesanan ir- vikuva. Monikohan pystyy hahmotta- maan kirjainjonoa KOULKOP muuten kuin kaksiosaiseksi? KOUL (koulu?) siina erottuu, ja lisaksi erottuu KOP (Kansallis- Osake-Pankki, jollei sen sijasta hyvalla tahdolla nahda kopistelua, kopiointia tai muuta semmoista). Lyhenteen sepittaja tuntuu ajatelleen kolmiosaista hahmotus- ta: KOUL 'koulu'
+
ULK 'ulkopuolinen'+
OP 'opetus'. Lukijan kannalta tama hah- motus on luonnonvastainen.
Kolmas ehto vihdoin on lyhennesanan yleinen tarpeellisuus: tiivistaako lyhenta- minen ilmausta niin paljon, etta jotain olennaista voitetaan? POLOP, YEROH ja IYO tiivistavat lahtoilmausta, mutta selkeydessa !Tienetetaan niin paljon, etta lopputulos on tappio. »Koulun ulkopuolel- la tapahtuva opetus» on kylla nilkuttavan pitka termi, mutta voisihan sen hyvin tii- vistaa vaikka kouLunuLkoiseksi opetukseksi.
Kannattaa harkita sitakin, jaako ly
hemmyyden vahainenkaan etu lyhennesa
noissa lopulta voimaan. Jo nyt on ilmen
nyt, etta esimerkiksi opettajien ammatti
lehdelle ei riitakaan pelkka riisuttu KOULKOP. Sita on alettu vaatettaa KOULKOP-opetukseksi, jopa KOUL
KOP-toiminnaksi. Lyhennesana on tuot
tanut uuden toiminnan muodon!
Olisikohan liikaa odottaa, etta koulu
hallitus maaratietoisesti ajaisi uuden kuva
tuksensa KOULKOPin pellolle ja alkaisi puhua koulunulkoisesta opetuksesta? Ellei KOULKOPia paasteta viralta, se voi pian imaista itselleen parin. Milta kuulostaisi:
koulun seinien ulkopuolella annettaisiin KOULKOPia, niiden sisalla KOOPia - samaa, jota tahan asti on sanottu koulu
opetukseksi.
T. I.
Kielemme kaytanto
