Keskustelua
VIELÄ MARXISMISTA,
RATIONALISMISTA JA IRRATIONALISMISTA
Tiede ja edistyksen numerossa 3/79 ilmestyi Sakari Hännisen pu- heenvuoro, joka liittyi Suomessa viime aikoina — tosin hieman kivu- liaasti — käynnistyneeseen irratio- nalismikeskusteluun. Hänninen toivoo, että "suomalaiset marxi- laiset tutkijat ryhtyisivät siihen spesifisti marxismin metodologi- seen ja tieteenfilosofiseen keskus- teluun, jota ei Suomessa koskaan käyty". Tätä minäkin toivon.
Siksi olen kirjoittanut tämän pu- heenvuoron. Kysymykset maail- mankatsomuksesta ovat nykyisin ilmassa — se näkyy esimerkiksi uusissa nuorisoliikkeissä, sellais- ten lehtien kuin " Genesis" ja
"Uuden Ajan Aura" ilmaantumi- sessa, ja samalla tilanne on meille marxilaisille tietty "memento".
Rationalismin eri muodoista Lähtökohta on siis irrationalismi — tai yhä hyvin sen vastapooli ratio- nalismi. Kuten Hänninenkin näh- däkseni aivan oikein toteaa, kes- kustelusta on tähän asti ollut vai- keata saada pitävää otetta siksi, että siinä käytetyt käsitteet tuntu- vat välistä olevan liukkaita kuin tuore ankerias. Yritän siksi sanoa sanottavani omalta osaltani mah- dollisimman selvästi.
"Rationalismi" -termillä osoit- tautuu olevan kaksi aivan eri laa- juista sovellutusaluetta. Ensim- mäinen viittaa rationalismiin em- pirismin vastakohtana, ajatteluta- pana, joka korostaa järjen priori- teettia aistikokemukseen ja ha- vaintoihin nähden; toinen taas viittaa rationalismiin irrationalis- min vastakohtana, ajattelutapana, joka haluaa kytkeä maailmankat- somuksen luonnon ja yhteiskun- nan lainmukaisuuksiin ja pitää samalla näitä lainmukaisuuksia tiedostettavina sekä nimisen tavoi- tettavissa olevina. Mikäli tulkit- semme "rationalismin" tällä jäl- kimmäisellä tavalla, niin enpä us- ko löytyvän montakaan marxistia, joka ei allekirjoittaisi teesiä mar- xismin rationalismista. Ja tähän Hänninenkin nähdäkseni yhtyy Mannisen tekstiä arvioidessaan.
Esitetyt "rationalismi" -käsit- teen kaksi eri sovellutusaluetta eivät kuitenkaan ole niin vasta- kohtaisia toisiinsa nähden kuin mitä ensi silmäyksellä ehkä näyt- tää. Pikemminkin on niin, että ne kytkeytyvät elimellisesti yhteen.
Porvarillisen ajattelun varhai- semman vaiheen, 1600-1700 -lu- kujen filosofian "rationalismi vs.
empirismi" -vastakohta on 1900-luvulle tultaessa muuttanut muotoaan ja kasvanut orgaanises- ti "rationalismi vs. irrationalis- mi" -vastakohdaksi hieman sa- maan tapaan kuin puunrunkoon tulee jatkuvasti uusia vuosirenkai- ta. Kehityksenä on yhteisiä nimit- täjiä, ja niiden oivaltaminen antai- si käytävälle keskustelulle hieman enemmän konkreettista tuulta sii- pien alle. (Lisä-aineistoa haluavil- le viittaan neuvostoliittolaisen fi- losofin Mihail Kisselin teokseen
"Sudba staroi dilemmy: ratsiona- lizm i empirizm v burivaznoi filo- sofii XX veka", Moskva 1974).
Rationalismin ja empirismin klassinen vastakkainasettelu poh- jautui uuden ajan tieteen synnyt- tämän tilanteen filosofiselle ref- leksiolle. Lyhyesti, siinä ratkais- tiin kahdella eri tavalla filosofian ja tieteen suhde. Rationalismin ytimenä oli tällöin ajatus, että in- himillinen tiedostus ei redusoidu (kokeellisen) tieteen meille välit- tämään aineistoon, vaan ajatte- lussa on, kun se pyrkii haltuunot- tamaan konkreettisen maailman objekteja, tiettyä yleispätevää ja välttämätöntä, tiettyjä universaa- lisia lainmukaisuuksia ilmaiseva taso. Rationalismi korosti siis fi- losofis-maailmankatsomuksellisen momentin määrättyä itsenäisyyt- tä. Näin ajattelivat muun muassa
Descartes, Spinoza, Leibniz. Sen sijaan empirismi pyrki muokkaa- maan filosofian kokeellisten tie- teiden esikuvan mukaiseksi; tä- män suhtautumistavan kantaisänä voidaan pitää. Francis Baconia.
Myöhemmin on empirismin kes- keinen idea pyritty — tietysti jos- sain määrin yksipuolistaen — tii- vistämään teesiin: " Nihil est in intellectu, quod non prior fuit in
sensu" , ymmärryksessä ei ole mi- tään, mitä ei olisi aisteissa (aisti- kok emuk se ssa).
Rationalismin ja empirismin kiistan eräänä ytimenä oli siis ky- symys siitä, onko filosofialla oi- keus omaan itsenäiseen olemas- saoloonsa, onko sillä omat spesi- fiset välineensä todellisuuden hal- tuunottamiseksi vai onko filosofia muutettava eräänlaiseksi erillis- tieteeksi.
Klassinen rationalismi ei kui- tenkaan kyennyt viemään ohjel- maansa läpi. Sen lähtökohta-aset- tamukset johtivat viime kädessä perusteettomaan empirian hal- veksuntaan ja spekulatiiviseen konstruointiin tietyistä apriorisina pidetyistä premisseistä käsin.
Hänninen viittaa artikkelissaan oikeutetusti Hegelin, viimeisen klassisen rationalismin ihanteita toteuttamaan pyrkivän filosofin
"antikvoituneisuuteen" esimer- kiksi historiankäsityksen alalla.
Hegel yritti rationalistista maail- manhistorian konstruointia. Hän piti historiallista prosessia (so.
vapauden periaatteen realisoitu- mista) loogisena prosessina. Ja juuri tässä pilli ratkaisematon an- tinomia. Looginen prosessi ei ni- mittäin voi olla liikettä ajassa eikä paikassa, kun taas historia, todel- linen historia, on juuri tätä. Ei ole mikään ihme, että Hegelin jälkei- nen irrationalistinen saksalainen filosofia (jo Schopenhauer!) kielsi yleensä historian loogisen selit- tämisen mahdollisuuden ja toteut- ti jyrkän käänteen anti- ja ylihisto- rismiin. Kuten Manninen huo- mauttaa omassa puheenvuoros- saan (Soihtu 3/1979), porvarilli- sessa historiankirjoituksessa 1800-luvun puolivälinkin jälkeen syntynyt ns. historismin periaate liittyy tähän rationalistisen histo- riantulkinnan vararikkoon: ihmis- ten ja historian maailma pyrittiin erottamaan lainmukaisuuksia et- sivistä tieteistä, ts. historiallinen ja looginen erotettiin toisistaan, niiden välille pystytettiin Kiinan muuri.
TIEDE JA EDISTYS 1.80 Keskustelua 55
Nykyisen rationalismi — irrationalismi
-asetelman synty
Klassisen rationalismin epäonnis- tuminen viime vuosisadan puoli- maille saavuttaessa on se sol- mukohta, jossa siihenastinen ra- tionalismin ja empirismin puitteis- sa pysynyt maailman selittämisen tapojen vastakohtaisuus alkaa modifioitua laaja-alaisemmaksi ja mutkikkaammaksi rationalismin ja irrationalismin vastakkaisuu- deksi. Porvarillisen yhteiskunnan antinomioiden syveneminen antoi tälle kehitykselle sosiaalisen kai- kupohjan. M. A. Kissel kuvaa tapahtunutta käännettä seuraavin sanoin:
"Spekulatiivisen filosofian — ra- tionalistisen systeeminrakentami- sen — romahduksen tapahduttua Schopenhauer ja Kierkegaard ju- listivat sen tieteen ja erityisesti teoreettisen ajattelun epämielek- kään jäljittelyn seuraukseksi.
Heidän mielestään filosofian oli kuljettava omaa tietään suomatta silmäystäkään tieteen suuntaan, ja vieläpä selvästi tiedostettava sekä kohteensa että metodinsa yhteensopimattomuus tieteen.
kanssa. Näin syntyy irrationalis- min liike, joka samalla kertaa oli (ja on) sekä rationalismin leppy- mätön vihollinen että sen tunnus- tamaton perillinen" (mt., ss.
164 — 165 ).
Irrationalismiko muka osittain klassisen rationalismin perillinen?
Kyllä, nimenomaan näin on. Juuri porvarillinen irrationalistinen filo- sofia säilytti näkemyksen filosofi- asta oppina maailmasta kokonai- suutena ja ihmisen asemasta siinä.
Juuri irrationalistinen filosofia jatkoi porvarillisessa ajattelutradi- tiossa näkemystä, jonka mukaan filosofialla on tiettyjä erillistietei- suin redusoitumattomia maail- mankatsomuksellisia funktioita.
Mutta irrationalistinen filosofia joutui samalla eräässä ratkaise- vassa kohdassa ristiriitaan klassi- sen tradition kanssa — sen oli kiis- tettävä filosofian mahdollisuus antaa todellisuudelle järjellinen,
rationaalinen tulkinta. Todelli- suus on irrationalistille "konk- reettinen", mutta konkreettinen nimenomaan siinä mielessä, että sitä ei voi kuvata abstrakteilla,
"intelligiibeleillä", "tieteellisillä"
termeillä. Sitä ei voi tavoittaa asi- oiden ja olioiden yleisiä yhteyksiä ja lainmukaisuuksia etsivänä jär- jellä. Vanha Schelling ilmaisi tä- män irrationalismin ajatuksen sa- nomalla, että itse olemassaolon fakta, "das Das", sekä tämän olemassaolon olemuksen järkipe- räinen määrittely, "das Was", ei- vät voi kohdata toisiaan. Vastaa- vanlainen erottelu löytyy myös esimerkiksi Heideggeriltä, jonka terminologia tekee eron "onti- sen" (esineellis-olemuksellisen) ja
"ontologisen" (mikä ilmaisee olemista sellaisenaan) välillä.
Syntyy idea irrationaalis-konk- reettisesta "elämänmaailmasta", Lebenswelt, jonka rationaalinen hahmottaminen ei ole mielekästä.
Irrationalismi siis kykenee säilyt- tämään filosofian autonomian ai- noastaan irroittamalla filosofian myönteisistä tehtävistään.
Positivismi puolestaan etenee toista tietä, jonka empirismi oli viitoittanut. Vanhan empirismin tavoin se hylkää ajatuksen filoso- fian maailmankatsomuksellisista (syntetisoivista) funktioista ja pyrkii palauttamaan filosofian eri- laisiin intellektin analyyttisiin toimintoihin, so. jäljittelemään
"positiivisten tieteiden" mallia myös filosofiassa. Tämän tien eräänä päätepisteenä on Witt- gensteinin oppi, jossa filosofialle ei jää muuta tehtävää kuin kielia- nalyysi, "metafyysisen sairau- den" terapeuttinen lievittäminen.
Näemme siis, ettei positivismi ai- nakaan tässä suhteessa ole mil- lään muotoa klassisen rationalis- min perillinen. Se on päinvastoin vanhan empiristisen tradition muuan pääteasema, jolle saavut- tua ihanne synteesistä on joutunut kadotetun matkatavaran jouk- koon ja lattea (kieli)analyysi näh- dään ainoana mahdollisuutena.
On muuten kiintoisaa, että po- sitivismin kriisi on porvarillisessa
ajettelussa johtanut eräiden ratio- nalismin asettamusten restauraa- tioon. Niinpä esimerkiksi Thomas S. Kuhn on pyrkinyt osoittamaan, kuinka todellisessa, aktuaalisessa tieteessä ei suinkaan operoida
"puhtaalla" havaintobaasiksella, vaan tieteen tekemisessä on aina mukana, joko kätketysti tai ilmei- senä, määrätty teoreettis-metodo- loginen vakaumuspohja. Kuhn yhtyy tällä "löydöllään" vanhaan rationalistiseen "tabula rasa"
-konseption kritiikkiin ja osoittaa samalla, mikä klassisessa rationa- lismissa oli säilyvää ja arvokasta.
Intellektissä todella on jotain sel- laista, mitä aisteissa ei ole!
Marxismin tehtävistä
Palaan vielä Hännisen esimerk- kiin Hegelin "antikvoituneisuu- desta" historianfilosofian alalla.
Se oli hyvin valittu ja hedelmälli- nen, pitkään kontroversioon mahdollisuuden tarjoava esi- merkki, joskaan en aivan täysin haluaisi yhtyä siihen Hännisen näkemykseen, että juuri Marx—Hegel -suhteen eksplikaa- tio olisi tämän hetken keskustelun kannalta keskeisin tehtävä. Eihän hegelismi ole koko filosofia.
On tunnettua, että marxismin klassikot kritisoivat Hegelin spe- kulatiivista metafysiikkaa. Mutta hylkäsivätkö he Hegelin rationa- lismin? Eivätpä suinkaan. Päin- vastoin, he puhuivat suurella em- patialla Hegelin opin "rationaali- sesta ytimestä", jonka omaksu- minen on välttämätöntä työväen- luokan teorianmuodostukselle.
" Rationaalinen ydin" — se oli He- gelin luottamus ihmisjärjen mah- dollisuuksiin tavoittaa ja selittää ympäröivää todellisuutta ei vain ahtaan erillistieteellisesti, vaan myös filosofis-maailmankatso- muksellisella tasolla, ei vain eri- tyisessä, vaan myös yleisessä.
Marxin oppi loogisesta ja histo- riallisesta kapitalismin genesik- sessä on nähtävä ratkaisuna sii- hen Hegelin historianfilosofian di- lemmaan, josta yllä jo puhuttiin.
Se on, Marxin sanoin, "ajattele-
56 Keskustelua 1.80 TIEDE JA EDISTYS
van pään" tapa haltuunottaa reaa- linen kehitys sille ominaisella ta- valla, tavoittaa todellinen histori- allinen prosessi rationaalis-dia- lektisesti ja samalla materialisti- sesti kytkemällä se loogiseen esi- tykseen.
Hegelin filosofian merkitys marxismin kannalta ei tietysti ra- joitu sen rationalismiin; myös
Hegelin suorittama käsitteiden ja, kategorioiden dialektinen kehitte- ly on marxismin kannalta merkit- tävää pohjustus- ja valmistelutyö- tä. Mutta sikäli kun puhumme Hegelin rationalismin ytimestä, sen arvosta marxismille, niin se piilee juuri ideassa filosofian syn- tetisoivasta funktiosta. Filosofia ei marxismille enää ole spekula- tiivista konstruktiota; jo Feuer- bach kaatoi nämä harhakuvat.
Mutta filosofian maailmankatso- mustehtävä ei katoa, vaikka filo- sofia "vanhassa mielessä
"
, so.erillistieteistä irrallisena systee- minä lakkaakin olemasta; vanhan rationalismin näkemys filosofian merkityksestä säilyy marxismis- sa: se on oppia "kokonaisyhtey- destä" (Engelsin termi: Gesamt- zusammenhang), maailman ylei- sistä lainmukaisuuksista ja olioi- den periaatteellisesta tiedostetta- vuudesta.
Pantakoon merkille: vanhan ra- tionalismin eräät asettamukset ovat edelleenkin ajankohtaisia marxismin kannalta juuri siinä, että ne tarjoavat mahdollisuuden erillistieteiden aineiston maail- mankatsomukselliseen muok- kaamiseen. Näin sanoessani ajat- telen esimerkiksi L. S. Vygots- kia, joka kehitellessään marxilais- ta psykologiaa piti tarpeellisena palata Spinozan kehittelemän
"rationaalisen psykologian" filo- sofisiin ideoihin, varsinkin Spino- zan oppiin emootioista. (Tämän täytyy tässä yhteydessä jäädä vain viittaukseksi; ks. Vygotskyn postuumia artikkelia lehdessä
"Voprosy Filosofi" 6/1970 sekä P. J. Galperinin esipuhetta sii- hen). Toistan vielä kerran, että (lattea) empirismi ja varsinkaan positivismi eivät ole avuksi maa-
ilmankatsomuksellisten ongel- mien pohdiskelussa — paitsi mikäli Kuhnin tavoin pyritään osoitta- maan niiden piilevät maailman- katsomukselliset postulaatit (eli toisin sanoen, osoittamaan, mikä
"empirismissä" sittenkin on "ra- tionalistista"!).
Tulemme nyt oman juttuni var- sinaiseen sanottavaan. Se on tä- mä: kysymys rationalismista ja empirismistä, rationalismista ja ir- rationalismista ei ole vain kysy- mys siitä, onko todellisuus järke- vää vai ei, onko sen järjellinen haltuunotto mahdollista vai ei; se on ennen kaikkea kysymys siitä, onko todellisuuden kokonaisval- tainen, filosofis-maailmankatso- muksellinen omaksuminen mah- dollista järjen keinoin vai ei, vai onko ajattelu tuomittu nojautu- maan ahtaaseen, "epäilevään, epäluuloiseen, puolitettuun jär- keen" (Manninen). Kysymys on filosofian statuksesta. Väitän, et- tä järki, ratin, ei voi täysin reali- soitua, jos siltä evätään filoso- fis-maailmankatsomuksellisen ref- leksion taso.
Näen keskustelutilanteen tällä hetkellä sellaisena, että filosofian (ja maailmankatsomuksen) sta- tuksen ongelma on eräs taustalla olevista selvittämättömistä kysy- myksistä, niemenomaan suoma- laisten marxilaisten parissa.
Lopuksi:
Althusserin koulu- kunnasta ja muustakin
Jotta artikkelini ei jäisi aivan ilmas- sa leijuvaksi, yritän lopuksi puut- tua tähän asti käytyyn keskuste- luun vähän konkreettisemmalla tasolla. Mitä esimerkiksi Althus- serin koulukunta väittää? Tällä kertaa en puutu althusserilaisen ajattelun ansiokkaisiin puoliin (niitäkin on!) vaan kysyn ainoas- taan sen näkemyksiä filosofian suhteen. Siis, mitä tämä koulu- kunta väittää? Hieman yksinker- taistaen seuraavaa: filosofia on politiikan "interventiota" teori- aan, filosofia on luokkataistelua teorian alalla; filosofialla ei ole
positiivista tiedostustehtävää, vaan se on ikäänkuin tyhjä taiste- lukenttä, jota kansoittavat erilai- set keskenään yhteen ottavat, eri luokkaintressejä edustavat taiste- luosapuolet. Filosofia on vain taistelutanner; sillä ei ole omaa kohdetta eikä omaa historiaa (ks.
esim. Althusserin teosta "Ele- mente der Selbstkritik", West-Berlin 1976, s. 86 ja ed.).
Kun filosofia on näin näppärällä silmänkääntötempulla saatu redu- soiduksi politiikaksi, on selvää, että myös irrationalismin ongelma joutuu tämäntapaisessa "gallialai- sen hengen" valaistuksessa aivan omalaatuiseen varjoon. Kysymys irrationalismista lakkaa yleensä- kin olemasta filosofis-maailman- katsomuksellinen kysymys. Siitä tulee tavalla tai toisella poliittinen kysymys. Niinpä Dominique Le- court, Althusserin oppilas ja aseenkantaja, arvioikin Deleuzen ja Guattarin kirjaa " Anti-Oedi- pe" aivan odotetusti seuraavin sanoin: "Se on hallitsevan psyki- atrian asettamista poliittisesti ky- seenalaiseksi". Ja jatkossa:
"Marxilaisen filosofisen käytän- nön täytyy tukeutua luokkataiste- lun nykyisten muotojen konkreet- tiseen analyysiin määrätyllä het- kellä määrätyssä taloudellisessa yhteiskuntamuodostumassa" (T
& E 2/79, ss. 55, 56).
En usko syyllistyväni pahan- tahtoiseen väärinlukuun, kun väi- tän: Lecourt samaistaa irrationa- lismin maailmankatsomuksellisen arvioinnin ja sen poliittisen merki- tyksen arvioinnin. Siitä näyttäisi seuraavan, että irrationalistisen ajattelun kanssa olisi mahdollista
"liittoutua" (ehkei nyt, mutta esimerkiksi tulevaisuudessa, toi- senlaisessa tilanteessa) samaan tapaan kuin kommunistit liittou- tuvat jonkun tietyn luokan tai ryhmän kanssa poliittisesti, so.
käytännön luokkataistelun tasol- la. Toivon, että lukija vetää itse johtopäätökset.
Althusserin koulukunta antaa marxismille ja varsinkin marxilai- selle filosofialle nähdäkseni erit- täin ahtaan pragmaattisen tulkin
TIEDE JA EDISTYS 1.80
FILOSOFIASTA, LUOKKATAISTELUSTA JA ALTHUSSERISTA
"Die dialektische Form der Dar- stellung ist nur richtig, wenn sie ihre Grenzen kennt."
(Marx, Grundrisse, s. 945.)
Kun toisena Lecourtin haastatte- lun tekijänä (T & E 2/79) olen ai- nakin osittain syypää haastattelun virittämään keskusteluun (Hänni- nen, T & E 3/79; Oittinen tässä numerossa), katson aiheelliseksi vähän kommentoida tätä keskus- telua. Kahdesta syystä: olen en- sinnäkin huolissani siitä että haas- tattelun olennainen viesti ei näytä menneen perille; toiseksi — osit- tain edellisen seurauksena — kes- kustelu on ajautunut sellaisille urille, jotka saattavat aiheuttaa sekaannusta ja väärinkäsityksiä.
Ensimmäinen koskee irrationa- lismin marxilaista arviointia, toi- nen, edellistä yleisemmällä tasol- la, marxismin maailmankatso- muksellis-filosofisia tehtäviä.
Keskustelun lähtökohdista Hänninen peräänkuuluttaa kirjoi- tuksessaan "marxismin metodo- logista ja tieteenfilosofista kes- kustelua, jota Suomessa ei kos- kaan käyty". Oittinen yhtyy tä- hän, mutta samalla hän tulkitsee mielestäni varsin omaperäisesti tämän keskustelun luonteen, toi- sin kuin mitä ymmärrän Hännisen tarkoittaneen.
Yhdyn nimittäin mielelläni Hänniseen sikäli mikäli hän ei tarkoita tällä keskustelulla Oitti- sen esittämää "maailmankatso- mus"-keskustelua. Luulen että Oittisen viiärinkäsitykseltä olisi vältytty, jos Hänninen olisi pohti- nut ja eritellyt kaipaamansa kes- kustelun puuttumisen syitä Suo- messa. Väitän provokatorisesti että Oittisen tarima filosofis-maa- ilmankatsomuksellinen keskuste- lu on juuri ollut esteenä Hännisen toivomalle metodologiselle kes- kustelulle.
En voi enkä pysty tässä ja nyt esittämään 70-luvun marxilaisen opiskelijaliikkeen kriittistä histo-
riaa, mutta tietääkseni siellä on viime aikoina korjattu varsin kar- vain mielin 70-luvun "filoso- fis-maailmankatsomuksellisen"
opiskelun hedelmiä.
Vielä 70-luvun alussa, positi- vismikritiikissä ja yleisemminkin porvarillisen tieteen kritiikissä oli aineksia sille keskustelulle, jota, kuten Hänninen kirjoittaa, ei sit- ten käytykään. Mutta kun esim.
Helsingin yliopistossa ryhdyttiin ASS:n (jolla oli hegemonia-asema marxilaisen opiskelun piirissä) opintopiireissä luettamaan mm.
"Marxilais-leniniläisen filosofian perusteita", pysähtyi erityisesti opiskelijoiden kohdalla Suomessa varsin lupaavasti alkaneen mar- xismin opiskelun ja tutkimuksen kehitys, jos ei aivan kokonaan, niin lähes kuitenkin. Käsittääkse- ni marxilaisten tutkijoiden kes- kuudessa ollaan sangen yksimieli- siä nykyään siitä että tällaisesta autoritaaris-dogmaattisesta " maa- ilmankatsomuksellis-filosofisesta"
opiskelusta oli eri tieteenaloilla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kirjoituksensa alussa Oittinen viittaa myös Suomen nykyiseen aatteellis-yhteiskunnalliseen tilan- teeseen, jossa "kysymykset maa- ilmankatsomuksesta ovat ilmas- sa", mikä näkyy esim. ns. uusissa liikkeissä. Tässä tilanteessa Oitti- nen ilmeisesti näkee marxilaisen
"maailmankatsomusfilosofian"
intervention mahdollisuuden.
Juuri tämän tilannearvion yh- teydessä näen Lecourtin haastat- telun tärkeyden. Haastattelus- saan Lecourt varoitti meitä juuri siitä mitä Oittinen on nähdäkseni tarjoamassa näille liikkeille. Le- court tähdensi haastattelussaan (T & E 2/79, s. 55) nimenomai- sesti, että ne nuoret, joita esim.
Anti-Oedipe-teos 'puhuttelee', eivät suinkaan ole "filosofisen mystifikaation naiiveja, tietämät- tömiä uhreja, jotka pelkällä natio- nalistisella nuhdesaarnalla saatai- siin taas normaaliin päiväjärjes- tykseen. Nuhteettomiksi pedago- geiksi muuttuneet marxilaiset näyttävät kuitenkin pysyttävän vain tähän rajoittuneeseen arvi- nan samaistaessaan sen luokka-
taisteluun par excellence. Maail- mankatsomus ja filosofia redusoi- tuvat pelkäksi "ideologiaksi".
Sellaiset asiat kuin Althusserin taannoinen "antihumanismi" tai hänen flirttailunsa maolaisuuden kanssa eivät tässä valossa herätä ihmetystä. Kuitenkin on niin, että luokkataistelu ei ole marxismissa päämäärä sinänsä. Luokkataistelua- han esiintyy kaikissa antagonisti- sissa yhteiskunnissa aivan marxi- laisista riippumatta. Marxismin päämäärä on toinen — työväen- luokan ja sitä kautta koko ihmis- kunnan emansipaatio.
Kysymystä rationalismista ja irrationalismista on marxismissa mielestäni tarkasteltava juuri näi- den emansipatoristen näköalojen ja pyrkimysten kannalta. Emme me vastusta irrationalismia siksi, että se on irrationalismia, vaan siksi, että se estää sen, mikä on emansipaation tieteellinen pohja, nimittäin syiden tiedostamisen.
Marxismin emansipatorinen sisäl- tö teorian ja maailmankatsomuk- sen alueella näyttäytyy nähdäk- seni juuri siinä, että se paljastaa erilaiset illusoriset tajunnanmuo- dot — alkaen uskonnosta ja idealis- tisesta filosofiasta ja päätyen ta- varafetgismiin ja monetaarijärjes- telmän illuusioihin. Illuusiothan merkitsevät vääristyneitä syy-yh- teyksiä, "piiloon" jääneitä kau- saalisia suhteita, asioita, jotka ovat jääneet vaille rationaalista selitystä. Ja illuusioiden kritiikki — mitäpä muuta se edellyttäisi kuin rationaalista (jos kohta ei välttä- mättä "rationalistista") näkemys- tä maailmasta?
Vesa Oittinen
