◆ ◆ ◆
imo Toikko ja Teemu Ranta- nen tarkastelevat kirjassaan mo- niulotteisesti heidän tutkimuk- selliseksi kehittämistoiminnaksi nimeämäänsä tutkimuksen ja ke- hittämisen muotoa, jolle on tyy- pillistä se, että käytännön ongel- mat ja kysymykset ohjaavat tie- dontuotantoa. Kirja sijoittuu en- nen kaikkea työelämän kehittä- misen alueelle, mutta sen näkö- kulma on kaikkea muuta kuin ka- pea. Kirjoittajat käsittelevät mo- nipuolisesti tutkimuksellista ke- hittämistoimintaa huomioiden sen historialliseen taustaan, to- teuttamiseen ja nykytilaan liitty- vät seikat. Kirjan nimen perus- teella aihepiiriä voisi epäillä lii- ankin laajaksi, jotta siitä voisi kir- joittaa yhtenäisen kuvauksen, mutta tekijät onnistuvat hahmot- tamaan moninaista kenttää use- asta näkökulmasta ja tuomaan esille tutkimuksellisen kehittä- mistoiminnan kannalta olennai- sia kysymyksiä. Kaiken kaikki- aan kirja jatkaa soveltavan tutki- muksen perusteiden pohdintaa, josta on ilmestynyt muutaman viime vuoden kuluessa useam- pia julkaisuja. Tässä mielessä se on tärkeä lisä siihen tarkaste- luun, josta on kirjoitettu sovel- tavan tutkimuksen, toimintatut- kimuksen tai arviointitutkimuk- sen nimikkeen alla.
Kirja on suppea kokonaisesi- tys aihepiiristään, mutta samalla sen sisällölliset teemat ovat yh- teisiä tutkimukselliselle kehittä- mistoiminnalle yleisesti. Liikkeel-
Timo Toikko & Teemu Rantanen (2008). ! "
# $ % . Tampere University Press. 197 s.
le lähdetään kehittämistoiminnan mielekkäästä rajaamisesta ja sen ulottuvuuksista. Sen jälkeen siir- rytään kehittämistoiminnan me- todologiaan, jossa pohditaan todellisuus- ja tietokäsitykseen, intresseihin ja reflektiivisyyteen liittyviä kysymyksiä. Tästä jat- ketaan kehittämisprosessin hal- lintaan, joka on kirjan luvuista sisällöllisesti laajin. Kirjan loppu- luvut käsittelevät vielä kehittä- mistoimintaan osallistumista, tutkimuksellisuutta kehittämis- toiminnassa sekä tutkimukselli- sen kehittämistoiminnan meto- dologiaa. Kirja päättyy lukuun, jossa eritellään tiedontuotantoa yhteiskunnallisena toimintana.
Näin on tehty retki kehittämis- toiminnan teema-alueiden läpi.
Tällaisena kirja esittää yleisen kaaren, joka koostuu sellaise- naan melko moniaineksisesta materiaalista mutta jonka kirjoit- tajat pitävät koossa pohtimalla hieman yleisemmällä tasolla tar- kasteltavia asioita.
Kirjan voi nähdä yritykseksi koota laajan joukon tarkastelui- ta saman linssin alle. Kirjoittavat linjaavat sisältöä siten, että läh- tökohtana on ennen muuta suo- malainen työelämän tutkimuksel- lista kehittämistä koskeva kes- kustelu. Tämä pitää kirjan sisäl- lön kannalta paikkansa, mutta samalla sisältö laajenee kyllä ylei- semmäksi tarkasteluksi kehittä- misen metodologiasta, sillä tar- kastelun ainekset ovat tulleet Suomeenkin maailmalta eli esi-
merkiksi arviointi- ja toimintatut- kimuksen kautta. Pääosa poh- dinnasta sijoittuu lisäksi hyvin- vointipalveluiden ja sosiaalialan alueelle, mutta tekijöiden mieles- tä pohdinta olisi laajennettavis- sa muiden sektoreiden tarkaste- luun. Vaikka kehittämistoiminnan ja tutkimuksen yhdistämisen muodot vaihtelevat, kirjan ylei- sempi näkökulma antaa aineksia monenlaisen tutkimuksellisen kehittämistoiminnan reflektoin- tiin. Oma paikkansa tällaisella tarkastelulla olisi erityisesti kaup- patieteellisessä tutkimuksessa.
Kiinnostavin osa kirjasta liit- tyy metodologisiin pohdintoi- hin. Kirjoittajien lähtökohtana on se, että kehittämistoiminta olisi nähtävä ennen kaikkea eri toimi- joiden välisenä yhteisenä sosi- aalisena toimintana, johon viit- taa luonnollisesti jo osallisuu- den ja osallistumisen keskeisyys sekä monien osapuolien muka- naolo. Toiminta- ja arviointitut- kimuksen kentällä näitä metodo- logisia kysymyksiä on jo pohdit- tu pitkään. Kirjoittajat viittaavat- kin siihen ja jäsentävät kehittä- mistoimintaa käyttökelpoisuu- den näkökulmasta. Vaikka tutki- muksella on erilainen rooli kehit- tämistoiminnassa perustutki- mukseen verrattuna, myös sitä voidaan nimittäin eritellä Toikon ja Rantasen mukaan luotettavuu- den eri kriteereillä. Tärkeä meto- dologinen avaus kirjassa liittyy lisäksi siihen, että tekijät jäsen- tävät tutkimuksen paikkaa kehit- tämistoiminnassa pohtimalla kä- sitemäärittelyyn, toimintaympä- ristön kuvaukseen, toteutukseen ja vaikuttavuuteen liittyviä ky-
symyksiä. Kaikkien osa-alueiden yhteydessä tekijät esittävät ha- vainnollistavia jäsennyksiä, jot- ka purkavat tiedontuotantoon liittyviä puolia.
Kaiken kaikkiaan Toikon ja Rantasen kirja on sisältää run- saasti ajankohtaista aineistoa työelämän tutkimuksesta ja ke- hittämisestä. Monessa kohtaa kirjaa tulee mieleen se, että tie- tystä näkökulmasta olisi kiinnos- tavaa tietää enemmän tai että olisi paikallaan lukea enemmän tiet- tyyn teema-alueeseen liittyväs- tä keskustelusta. Tässä mieles- sä kirja toimiikin ehkä parhaiten tietynlaisena matkaoppaana ja jäsennysvälineenä tutkimuksel- lisen kehittämistoiminnan moni- mutkaiseen maastoon. Kirjassa esitetyt näkökulmat, käsitteet ja erilaiset sisällölliset jäsennykset tarjoavat työelämän tutkijoille ja kehittäjille työkaluja oman toi- mintansa hahmottamiseen. Teok- sen perusteella saa viitteitä tie- tyistä käytännön tekniikoista, joita voi käyttää hyödyksi tutki- muksen ja kehittämisprosessin
roolin paikantamisessa tietyssä hankkeessa. Runsaat lähdeviit- teet opastavat puolestaan otta- maan laajemmin selvää siitä, mil- laiseen ajatteluun erilaiset näkö- kulmat perustuvat. Tällainen kaksitasoinen puoli voi tuntua aluksi hieman raskaalta aihepii- riä vähemmän tuntevalle, mutta sopii ennen muuta työelämätut- kimusta aloittavalle tai sitä jo te- kevälle tutkijalle ja kehittäjälle.
Kirjan monet taulukot ja kuviot havainnollistavat tutkimukselli- sen kehittämistoiminnan eri ulot- tuvuuksia selkeällä tavalla.
Kirjan luettuaan jää pohti- maan sitä, miksi erilaiset osallis- tavat tutkimus- ja kehittämisme- netelmät ovat tulleet jäädäkseen työelämätutkimukseen. Esimer- kiksi taloustieteellisen tarkaste- lun näkökulmasta selitys löytyy uudenlaisesta postfordistisesta tuotannosta: kapitalistisen tuo- tannon nykyinen muoto edellyt- tää tietämiseen ja tietoon perus- tuvaa orientaatiota. Vanha taylo- ristinen orientaatio, jossa työn- tekijä tekee työtä yksin, ei enää
sovellu työn ja tuotannon poh- jaksi. Tästä näkökulmasta tutki- muksellisella kehittämistoimin- nalla pyritään hyödyntämään tietoa, parantamaan työtekijöi- den välistä kommunikaatiota ja ottamaan elävän pääoman tieto- kyvyt käyttöön. Loppujen lopuk- si tämä on myös käytännön ta- solla erilaisten tekniikoiden pe- rustavoite: tehdä tieto näkyväk- si, jakaa se mahdollisimman laa- jasti toimijoiden välillä ja edes- auttaa tiedon yhteistä tuottamis- ta organisaation sisällä. Siksi tä- mäkään kirja ei varmasti jää mil- lään muotoa viimeiseksi julkai- suksi tästä teema-alueesta. Toi- voa samalla sopii, että nimen- omaan Toikon ja Rantasen edus- tama metodologinen tarkastelu kehittämistoiminnasta lisääntyi- si. Se antaa välineitä jäsentää tutkimuksellisen kehittämistoi- minnan moninaista kenttää, ja auttaa myös varmasti hahmotta- maan soveltavan tiedontuotan- non ja perustutkimuksen eroa.
◆
◆
◆
Millaista ohjausta tarvitaan, kun pyritään tukemaan opiskelijan autonomista kehittymistä? Millainen arviointikulttuuri edistäisi tuollaista oppimista? Millaisia valmiuksia hyvä pedagogi tarvit- see? Mitä erityistä liittyy aikuiskouluttajan pedagogiseen ope- tukseen?
Kirjassa pohditaan moniulotteisesti aikuisen oppimista, tiedon eri kerroksia ja ihmistä oppijana. Kirja tarjoaa uusia näkökulmia aikuisten kanssa pedagogista työtä tekeville sekä suunnitteli- joille ja arvioijille.
150 sivua, 25 euroa.
verkkokauppa www.kansanvalistus seura.fi tai info@kvs.fi
