TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020 73
Kosmos on katettu
Markus Hotakainen: Kosminen pimeys väistyy – Maailman- kaikkeuden arvoituksia. Ota- va 2019.Ansioituneen tiedetoimittajan ja tieteen popularisoijan Markus Ho- takaisen uusi kirja keskittyy juuri siihen, mitä otsikot lupaavat. Luki- jalle tarjotaan kunnon kattaus mo-
KIRJALLISUUS
74 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020 KIRJALLISUUS
dernia tähtitiedettä ja astrofysiik- kaa, sekä jälkiruoaksi kohtalainen annos kosmologiaa.
Lukijalle tulevat tutuiksi niin Aurinkokunnan ja Linnunradan ra- kenne, mustat aukot, alkuainei- den synty ja maapallon ulkopuo- lisen elämän mahdollisuus kuin myös universumin täyttävät pimeä aine ja energia. Kirjan varsinainen otsikko viittaa maailmankaikkeu- desta viime vuosisatojen aikana karttuneeseen tietoon, joka vähä vähältä on pakottanut kosmisen pimeyden väistymään inhimillisen tietämyksen edestä. Yksi kerral- laan maailmankaikkeuden arvoi- tuksilla on ollut tapana ratketa.
Hotakainen liittääkin tähtitie- teen kiehtovaa historiaa sujuvasti muun tekstin oheen, ja tarina rul- laa vaivatta eteenpäin läpi kirjan.
Noin 290-sivuinen kirja jakaan- tuu 18 lukuun, jotka käsittelevät kosmoksen salaisuuksia pääosin pienemmästä mittakaavasta suu- rempaa kohti. Mittakaavan kas- vun ohella kirjan lukujen järjes- tys noudattaa löyhää kronologiaa, jossa edetään ammoisista akka- dilaisista nykypäivän käsitykseen maailmankaikkeuden synnys- tä, rakenteesta ja tulevaisuudes- ta. Kirjan jokainen luku on vuoros- taan jaettu useampiin, tyypillisesti yhdestä kolmen sivun mittaisiin alalukuihin. Jako tekee kirjasta helppolukuisen ja houkuttaa kerta toisensa jälkeen jatkamaan vielä yhden alaluvun lukemisella ennen tauon pitämistä. Kirjan loppuun on sijoitettu kattava hakemisto kirjas- sa käsitellyistä aiheista.
Liikkeelle kirja lähtee hieman kautta rantain kaarrellen. Alus- sa perehdytään juurta jaksain erilaisiin teleskooppeihin ja nii- den kokoihin historian eri vaiheis- sa. Hotakainen tekee tämän tai- ten, kiinnostavia anekdootteja ja muita huomioita vaiheiden väliin sijoit taen, mutta toimintaa, kuten mustien aukkojen syövereihin su- keltamista, odottava lukija saattaa tuntea kiusausta kääntää sivuja nopeampaan tahtiin. Missään ta- pauksessa tylsäksi kirjaa ei kuiten- kaan voi sanoa.
Hieman yllättävää on, että lop- pujen lopuksi kirja käsittelee var- sin vähän niitä aiheita, joita taka- kansiteksti erityisesti nostaa esille.
”Maailmankaikkeudesta on ka- teissa yli 95 prosenttia!”, takakan- siteksti kohauttaa heti alkuunsa, mutta selvästi suurin osa kirjas- ta käsittelee tallessa olevaa viittä prosenttia. Syy ei kuitenkaan ole Hotakaisen – tuo viiden prosen- tin osuus ja sen tutkimuksen histo- ria vain tunnetaan parhaiten. En- nen kaikkea kirja onkin kertomus siitä, kuinka maailmankaikkeuden arvoitukset ovat hivuttautuneet tähtitieteen ja astrofysiikan aloil- ta kosmologian vielä pääosin tun- temattomaan etupiiriin. Historian saatossa on paljastunut, että uni- versumin energiabudjetista tunne- taan tosiaankin vain noin viisi pro- senttia. Kirjasta selviää, miksi.
Hotakaisen asiallista kirjoitus- tyyliä maustavat astetta humoristi- semmat ilmaisut. Esimerkistä käy mustaan aukkoon putoavalle ha- vaitsijalle tapahtuva venyminen eli
”spagettifikaatio”, johon Hotakai- nen vertaa galaksien törmäyksiä.
Tästä hän tyylittelee: ”Galaksien kokoluokkaa olevista kohteista ei niin vain muodostu spagettia, mut- ta tagliatellea tai vähintään pap- pardellea nyt kumminkin.” Yllät- tävissä kohdissa esiin nousevat notkeat ilmaukset tekevät lukuko- kemuksesta vaivattoman silloin- kin, kun käsitellään vaikeampia aiheita, kuten juuri mustaan auk- koon putoamista.
Myös luvut on nimetty kekse- liäästi, kuten esimerkiksi 1920-lu- vun kirjailijakollektiivi Tulenkan- tajien tunnuslauseelle kumartava
”Ikkunat auki universumiin” ja Gaston Leroux’n tunnetulle kau- huromaanille uskollinen ”Avaruus- oopperan kummitus” osoittavat.
Lukujen alaosien otsikointi tosin on aavistuksen arkipäiväisempää, eikä aina toimi yhtä hyvin.
Kirja on kirjoitettu uusimpaan tutkimustietoon nojaten ja fak- toina esitetyt osuudet ovat pää- osin paikkansapitäviä, mutta kaksi pientä epäkohtaa osuu sil- mään. Ensinnä kosmista inflaatio-
ta kuvataan ajanjaksona, jolloin maailmankaikkeus laajeni valoa nopeammin. Todellisuudessa uni- versumin laajenemisella ei ole no- peutta, vaikka toisinaan myös tut- kijat havainnollistavat kausaalisen horisontin pienenemistä näin – laajeneminen tapahtuu ikään kuin se olisi valoa nopeampaa.
Virheellisestä analogiasta oli- si kuitenkin populaariteksteissäkin syytä päästä eroon. Toisekseen kirjassa kerrotaan, ettei ole tie- dossa onko maailmankaikkeuden täyttävä pimeä aine kylmää vai kuumaa, eli liikkuuko se hitaasti vai nopeasti. Vaihtoehto kuumas- ta pimeästä aineesta on kuitenkin suljettu pois jo kauan sitten.
Näitä pieniä epäkohtia lukuun ottamatta kirja on kirjoitettu ansiok- kaasti ja esimerkillisen huolellises- ti. Kokonaisuutena kirja on nautitta- vaa luettavaa, jonka joko ahmaisee kerralla iltapalaksi tai nauttii hi- taammin esimerkiksi viikonlopun kuluessa. Suuhun jäi niin hyvä maku, että olisin voinut lukea kirjan ensimmäisen lukukerran päätteek- si saman tien uudelleenkin.
TOMMI TENKANEN
Kirjoittaja on teoreettisen fysiikan do- sentti ja kosmologian tutkijatohto- ri Johns Hopkinsin yliopistossa Yhdys- valloissa.
