Metsälammen, eli
"Koulun" Hanna,
yksi aikansa sankareista
annan haudalla po
jan tytär Kaarina lausui Vuorisaarnan säkeet: "autuaita ovat maan hiljaiset, sillä he pe
rivät maan".
Tämä sopii kuvaamaan Hannan elämää, sillä nurkumatta hän kärsi ja kesti monen läheisen ennenaikai
sen kuoleman, hoiti virkatehtävänsä Koivuharjun koulun vahtimestarina, siivoojana ja keittäjänä sekä kasvat
ti yksinhuoltajana omat seitsemän alaikäistä lastansa aikuiseksi. Vielä vanhuksena hän elätti ja kasvatti poikansa kaksi orpoa lasta.
Sitä en tiedä, mikä oli yhteiskun
nan apu tuolloin. Nykyisiä lapsili
sien tai omaishoidontuen kaltaista apua ei varmaankaan ollut. Jos jotain saikin, tuskin riittävästi kuitenkaan.
Omin avuin, sitkeydellä ja kekseliäi
syydellä oli puuttuvat eväät hankit
tava ja siinä onnistuttiin.
Leskenä ja yksinhuoltajana
Hilma J ohanna Eliaksenty tär Sironen os. Konttinen s.1873 oli yksi niistä maan hiljaisista, jotka ahersivat läpi elämänsä vaatimattomissa, mutta tärkeissä arkipäivän ympyröissä.
Hän jäi leskeksi viisikymppisenä.
Ensimmäinen lapsi eli vain hetken ja seitsemän seuraavaa jäävät alaikäisi
nä yksinhuoltajaäidin hoidettavaksi.
Nuorin lapsista syntyi samana vuon
na kun isä kuoli.
Leskeksi jäätyään Hanna asui jonkin aikaa vielä Riutalla suuren alaikäisen lapsikatraansa kanssa.
Muutti myöhemmin poikansa Ar
maan luokse Koivuharjun koululle.
Siellä toimi opettajana Armaan vai
mo Raakel. Armas ohjasi oppilaita puutöissä ja Hanna toimi monissa tehtävissä koululla.
Metsälammen torppa, Hannan syntymäkoti
Metsälampi, Iso-Metsälammen lä
hellä sijaitseva talo, on entinen Mie- talan torppa. Torpan on vuonna 1926 lunastanut M ehtä-Santuksi kutsuttu Aleksanteri Konttinen. Viimeinen vakituinen viljelijä oli Arvo Paak
kola ja nykyinen omistaja Mirjam Paakkola.
Perintöosuuksia jaettaessa pie
nehkön talon maat pilkkoutuivat useisiin osiin. Nykyisen M etsälam
men pihapiiri on entisenlainen, vaik
ka tarpeettomaksi käyneet ulkora
kennukset alkavat rapistua.
Metsälammen ensimmäiset asukkaat
Torppaa on asuttu ainakin vuodesta 1798 alkaen. Tuolloin on torpparina ollut Kalle Antinpoika s. 1760, vai
mo Carin Antintytär s. 1761. Kalle oli kotoisin Luksanmäestä ja kuului siihen Hokkasten sukuun, joka oli tullut haltijoiksi Leppälä/Hokkalan taloon v. 1732.
Vuonna 1860 Mietalan läheisyy
dessä sijainneesta Juholasta muutti Metsälammelle Juho Antinpoika Konttinen, vaimo Stina Heikintytär ja ainakin pojat Elias ja Gabriel.
Seuraavat haltijat olivat Hannan vanhemmat, Elias Juhonpoika Kont
tinen ja vaimo Maria Tuomaantytär os. Rämänen Puromäen Pitkäkan- kaalta.
Tämä oli Hannan syntymäkoti.
Hanna oli toiseksi vanhin ja sisaruk
sia oli kaikkiaan kahdeksan
Eliaksen kuoltua v.1894 on torp
parina jatkanut poikansa Aleksan
der Metsälampi eli Konttinen k.
1939. Hän kaatui juuri ostamallaan polkupyörällä pehmeähiekkaises- sa mäessä, loukkasi päänsä ja kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin.
Tämä Konttisten sukuhaara on lähtöisin Kala-Vastingin Laasalasta, jonka jaossa v 1799 muodostuivat talot Laasala, Konttinen ja Isoaho.
Veljeksistä jäi Laasalaan haltijaksi Matti Antinpoika ja Konttiseen Eli
as Antinpoika ja Antti Antinpoika muutti vävyksi Mulikan Mietalaan (sukunimenä esiintyy myös Lasola, Lasonen, Lasoinen) ja nai talon tyt
tären Kreetan. Mietalan haltijoina v 1800-.
Lainaus on Vanhan Saarijärven historiasta.
Hanna sekä pojat Elias ja Armas
Vanhin tyttäristä Hanna avioitui Si
rolassa syntyneen Elias Heikinpoika Sirosen kanssa, jonka vanhemmat olivat Sirolan talollinen Heikki Ju honpoika Sironen ja vaimo Maria e.
Iida ja Santtu Konttinen.
16
Kallio. He myivät Sirolan Kalle ja Iita Lehtoselle 1901 ja koko perhe muut
ti Tuhmalammen rannalla sijainnee
seen Kalliolahteen ja sieltä Riutalle.
Poika Elias Eliaksenpoika avioitui Kerttu Lehtosen kanssa ja he raken
sivat Koskenkorvan. Armas avioitui opettaja Rakelin kanssa ja he asuivat Koivuharjun koululla.
Parhaassa iässä ollut Armas kuoli v. 1937 ja vaimo Raakel kohta perään v. 1941. Pojat Pekka ja Hannu jäivät orvoiksi ja Hanna-mummun hoidet
tavaksi, jossa tehtävässä hän ahersi- kin kuolemaansa asti.
Poika Eliaksen yksi päätyö oli Kouheroisten kosken uitto, jota hän teki kymmeniä vuosia. Käsistään kätevänä puuseppänä ja kirvesmie- henä hän oli mukana paikkakunnan rakennustöissä. Tilapäisesti hän oli myös Koivuharjun koululla puutyön opettajana. Perhe piti pientä kaup
paa, jossa oli tarjolla helposti säily
vää, ainakin tupakkaa ja limonadia.
Parturipalveluja oli myös saatavil
la. Elias leikkasi tukan naapureilta muutamasta markasta.
Yhteistoiminnassa naapurin isän
tien kanssa rakennettiin koskeen
"sähkölaitos" ja näin syttyivät en
simmäiset sähkövalot Koskiniemelle ja Koskenkorvaan.
Erikoista Koskenkorvan sijainnissa oli se, että asuinrakennus sijaitsi Saari
järvellä, navetan selkää viilsi Pylkönmä
en raja, sauna oli Karstulassa ja kaivoa
Elias ja haravan korjaus.
halkoi Saarijärven ja Pylkönmäen raja.
Samassa ämpärissä nousi vettä kahdesta pitäjästä. Vesi on edelleen sama makuista vaikka Saarijärven puolikas on nyt Kars
tulaa. Ei taida vesi kaivossa loiskahtaa, vaikka jo sovitussa kuntaliitoksessa toi
nen puoli vaihtaa jälleen kuntaa.
Hannan tehtävät Koivuharjun koululla
Koululla vahtimestarin työhön kuu
lui lukuisten uunien lämmitys. Selkä
kyyryssä Hanna kantoi puita. Välil
lä oppilaita kehotettiin auttamaan ja yhdessä työt sujuivatkin mukavasti.
Lisäksi oli tilojen siivous sisällä ja ul
kona, lumityöt ja keittäjän tehtävät.
Oppilaat osallistuivat vuorollaan keittiötehtäviin. Leivottiin, kuorittiin perunoita ja pari kolme jakoi vuorol
laan ruuan pöytiin. Aluksi oltiin ehkä omien eväiden varassa. Voileivät ja pieni annos maitoa kamferttipullos- sa, kuten eräällä oli ollut. Sitten oli jo tarjolla puuro maidon kera. Ruoka oli tarkoitettu varattomille oppilail
le, mutta se ei maistunut eräälle "k ei
sarille", joka kieltäytyi tarjouksesta.
Hanna, joka oli kokenut ja nähnyt monet huonotkin ajat ei ymmärtänyt tätä. Vähävaraisten ryhmään ei joku kehdannut kuulua. Hannan tekemä ruoka ja etenkin lihakeiton sanotaan olleen varsin maukasta. Tekevälle sattuu, kertoi eräs, kun puuro paloi pohjaan.
Koskenkorvan Lyyli pesi koulun keittiötä Hannan kanssa. Vakavan oloinen Hanna ei juuri naureskellut, mutta työn lomassa he jostain syys
tä ratkesivat hillittömään nauruun.
Kaikki muuten hyvin, mutta Lyyli pelästyi kun oli siinä hässäkässä si
nutellut Hannaa. Hanna ei ollut tätä huomaavinaan.
Hannan tehtävät koululla olivat aivan samat, joihin hän oli jo tottunut elämässään. "Perhe" ja "koti" olivat vain aikaisempaa suuremmat. Kas
vatusvastuu oli kuitenkin toisilla.
Tähänkin saattoi Hannan ikä ja elä
män kokemukset heijastua.
Koulun Pekka ja Hannu
Metsälammen tyttärelle Hannalle lohkaistu perintöosuus on nykyi
nen Kankaanpää, jonka rakennus valmistui 1952. Hanna huolehti poi
kansa Armaan ja vaimo Raakelin, kuoltua heidän pojistaan Pekasta ja Hannusta kuolemaansa asti. He asuivat ensin Koivuharjun koululla, jossa Hannalla oli työpaikka, sitten muutama vuosi Metsälammella ja sitten Kankaanpäässä, joka on nyt Pekan omistuksessa. Sieltä Pekan ja Siirin perhe muutti Kuuselaan hoi
tamaan huushollia Siirin isän Onni Kauppalan jäätyä leskeksi.
Hannu oli kohtalaisen hyvä hiih
täjä ja työskenteli lähitaloissa erilai
sissa työtehtävissä sekä metsätöissä.
Koskenkorvan pihalla, takana vas. Elma Koskinen, Hanna, Lyyli Lehtonen sylissä Antero, Kerttu Sironen, Kauko Sironen, Lillja Sironen, keskellä Tuomo Sironen, edessä Pekka Sironen ja Hannu Sironen.
17
Koivuharjun koulun pihalla. Vas. Hanna Sironen, Rakelin äiti, Raakel Sironen ja Eeva Rantala. Edessä Olavi Sironen, Pekka Sironen.
Pekka oli tunnontarkka puuseppä ja kirvesmies. Oma verstas sijaitsi Pyykkimäellä. Siellä valmistuivat monet huonekalut lähitaloihin. Myö
hemmin hän teki perusparannustyö
tä kunnan alueella.
Vaimo Siiri oli kova metsätöissä ja lyömätön marjastaja. Kymmeniä vuosia kestänyt marjastus ja tulok
sena noin 500-600 kiloa marjoja joka syksy. Ennätys 1026 kiloa. Päiväen- nätys 12 sankoa. Siiri ei saanut tuntu
maa "rohm uun", joten roskattomat marjat poimittiin paljain käsin. Ky
syttäessä miten tuo on mahdollista vastaa: "Kyllähän niitä noukkii, mut
ta varsinainen homma on marjojen kotiin kantaminen monien kilomet
rien takaa, usein poluttomien rämei
den halki." Loppuaikoina mopo oli hyvänä apuna. Normaalit kotityöt
kin oli ohessa tehtävä. Viimeisinä työvuosinaan toimi Siiri Pääjärven postipiirin postinkantajana.
Arjen sankarit
Hanna, tarinamme päähenkilö, kuului siihen hiljaiseen huivipäisten mummujen joukkoon, joka ikään kuin taustalla varmisti ja tasoitti elä
män aallokkoa ja huolehti opittujen taitojen siirtymisen sukupolvelta toi
selle. Hannalla ehkä päivät kuluivat elannon hankintaan, joten muu har
rastus jäi vähemmälle. Hän oli sitkeä, jäntevä ja rauhallinen vanhankansan edustaja. Vartalon pyöreyttä näkyi vain raskausaikana. Sen jälkeen ei lii
koja kiloja ehtinyt kertymään. Selkä kyllä taipui kumaraan, vaan ei kat
kennut. Kireälle pingottunut nahka palj asti työn kovettamat lihakset sekä jänteiden ja nivelten liikkeet. Elämän vaiheita sävyttivät läheisten lukuisat ennenaikaiset kuolemat, mutta eivät ne saaneet mummua nujerrettua.
Tänään ehkä osaamme parem
min arvioida tehdyn työn merkityk
sen. Näistä urotöistä ei ole paljon puhuttu, eikä kunniamainintoja ja
eltu. Eikä niitä ole asianosaiset kai
vanneetkaan.
Iso Metsälampi
Iso Metsälampi (n. 30 ha) sijaitsee Pylkönmäen ja Karstulan rajalla. Sen pintaa on laskettu 1900-luvun alku
puolella, ehkä jo aikaisemminkin.
Vesijättömaat on maanmittari pyy- kittänyt v.1910. Laskuojan suulle oli rakennettu sulku, eli tammi, jonka avulla säädeltiin veden korkeutta.
Rannalle syntyneet vesijättömaat kuuluivat Uuden Mulikan jakokun
taan ja olivat kylän yhteisiä. Taloilla oli omat osuutensa ja vuorokierron mukaan palsta vaihtui vuosittain.
Veden pintaa laskettiin sopivasti ennen heinän tekoa, joka aloitettiin kaksi viikkoa ennen juhannusta.
Kevätkesällä pidettiin huuto
kauppa, jossa joitakin osuuksia kaupattiin. Halukkaat saivat ostaa heinänkorjuuoikeuden tietyltä pals
talta. Ympäri lammen rantoja oli hir
sistä rakennettuja latoja. Erään m uis
ti tiedon mukaan niitä olisi ollut lähes kaksikymmentä. Toiset arviot ovat pienempiä. Näihin sai korjaamansa heinät varastoida. Ladoilla oli omat nimensä, joten ostajat tiesivät mistä paikasta kulloinkin oli kyse. Nimistä muistuu mieleen Kanava lato, Tuli- niemen lato, Etelälato, Pohjoislato ja Koivuharjun koulu,
18
Lassilan lato.
Lassila-nimi on peräisin Pata-Lassi nimisestä miehestä (Lauri Patama?), jol
la oli tarkoitus rakentaa talo Metsälam
men rantaan 1900-luvun alkupuolella.
Aluetta oli raivattu ja metsää kaadettu, mutta asia ei edennyt sen pitemmälle.
Alue oli aikaisemmin kiinnostanut myös muitakin ensikodin perustajia.
Heinän korjuu
Kun otollinen sää koitti, niitettiin heinä niin pitkälle kuin upottaval
la hetolla pystyi etenemään. Paras heinä, kortteikko, oli lähempänä avovettä. Veden päällä kelluva nii
tetty heinä kerättiin takkavitsaan tai riutui s ta kasattuun rissaan ja siirret
tiin kiinteälle maalle kuivumaan tai pantiin seipäälle. Kerrotaan, että sei
päitä pystytettäessä tarvittiin joskus rautakankea, joka oli varomattoman kädestä usein irronnut ja "kuoren"
puhkaistuaan jatkanut matkaansa ulottumattomiin.
Joskus kerättiin kortteita jään päältä.
"Kaikkea piruja sitä pitää olla. Räm
piä nyt tällaisessa hetteikössä”, sanoi Muhos-Kalle ollessaan heinänteossa Metsälammella.
Perimätieto kertoo, että lampeen olisi hukkunut Matti-niminen henkilö.
Selvityksissä on päädytty siihen, että tämähenkilö olisi Matti Konttinen, talon isännän Elias Konttisen velipuoli.
Metsälammen tytär Hanna Kont
tinen on kertonut, että keväällä tulvan aikana he pyydystivät haukia mättäiden
välistä.
Pekka kertoo, että lammesta hän ei ole kalastanut, mutta keväisin hän pyydysti haukia tekemillään merroilla laskuojas
ta.
Läheisen Pienen Metsälammen pin
taa laskettiin 1950-luvulla. Kun laskuo
ja oli valmis ja immeiset esteet oli poistet
tu, seilasi Seppo Koskinen kanootillaan veden mukana Pääjärveen.
Luonto elpyy
Viime aikoina on lammen pintaa nos
tettu ja sen luontoarvoja on ryhdytty kohentamaan. Alue on rauhoitettu metsästykseltä, ja joutsen ja kurki pesivät siellä.
Metsälammen talon pihakoivus-
sa nähdään teeriparvia ja pellolla loikkii kettu. Karhun on arveltu käy
neen hajottamassa savustuspaikan.
Oravat ja monilajisten pikkulintujen parvet vierailevat tässä metsän kes
kellä olevan talon pihapiirissä. Jänik- sen jäljet risteilevät pihaa ja supi on pesinyt navettaladossa. Muusta on parempi vaieta.
Kun ihmisten aiheuttama häly ei pääse luontoa häiritsemään, löytävät eläimetkin turvallisen elintilan ai
van naapuristosta. Täällä se on ollut m ahdollistaja lammen entisöiminen ja rauhoitukset edistävät luonnon palautumista entiselleen.
Tuomo Sironen/Heikki Kauppala Metsälammen sulun paikka. (Tuomo Sironen 2007)
Metsälammen Maria Konttinen os. Rämänen ja tytär Vanha aittarakennus,, jossa lemmenvalat vannottiin ja jossa eräät Fiina. Tytär Hanna on kertonut, että Muori oli tiukka Rämästen sukuhaarat kohtaavat 200 vuoden jälkeen. (Heikki Kaup- ja ehdoton siitä, että pyhänä ei tehdä työtä, eikä kuljeta pala 1998)
kylillä.
