30 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 5
Ennustamista pidetään yleisesti tieteen keskeise- nä tehtävänä. Tämä ajatus vaatii monenlaista tar- kentamista. Itse ennustamisen käsite on moni- merkityksinen, lisäksi eri tieteenalat suhtautuvat ennustamiseen tehtävänä eri tavoin. Tieteessä tapahtuu on äskettäin julkaissut aihetta käsitte- leviä kirjoituksia, ja AID-foorumilla [www.helsinki.
fi/tint/aid] käytiin aiheesta kiinnostava keskuste- lu, jossa ennustamiseen liittyviä kysymyksiä poh- dittiin muutaman tieteenalan näkökulmasta. Eri tutkimusaloilla on erilaisia ennustamiseen liittyviä ambitioita, jotka näyttävät reagoivan ennustami- sen epäonnistumisiin eri tavoin.
Muutaman vuoden takainen finanssikrii- si on osaltaan inspiroinut kriittistä keskustelua ennustamisesta. Luottoluokitukset ovat erään- laisia ennusteita, ja niiden tiedetään osuneen harhaan jopa yli 200-kertaisesti, mutta silti luot- toluokittajat jatkavat liiketoimintaansa ja nii- tä kuunnellaan. Taloustieteilijöiden suosituim- mat mallit eivät edes sisältäneet finanssikriisin mahdollisuutta, joten sen ennustaminenkaan ei ollut mahdollista; kriisin puhjettua taloustutki- jat ilmoittivat, ettei kriisien ennustaminen kuulu taloustieteen tehtäviin, joten mitään epäonnis- tumista ei ollut tapahtunut.
Ennustaminen on elinehto ihmiselle ja ihmis- yhteisöille. Ihmisen on kyettävä riittävässä mää- rin ennakoimaan ympäristönsä (mukaan lukien muiden ihmisten) käyttäytymistä voidakseen suunnistaa maailmassa, laatia suunnitelmia ja toteuttaa aikomuksiaan. Yhteisöille ominaiset säännöt ja instituutiot edistävät pyrkimystä lisä- tä maailmamme ennakoitavuutta. Tieteet pyrki- vät parantamaan kykyjään ennakointiin.
Tältä kannalta ajateltuna voi vaikuttaa arve- luttavalta, että jotkin yhteiskuntatieteitä käsitte- levät tieteenfilosofiat katsovat, ettei ennustami-
nen lainkaan kuulu näiden tieteiden tehtäviin – ja että tämä erottaisi ne luonnontieteistä. Toisaalta usein ajatellaan, että yhteiskuntatieteet eivät ole ennustajista parhaita. Se, onko tämä oikein ajatel- tu, riippuu muun muassa siitä, mitkä ovat ennus- tamisen luontevat ambitiot. Nämä vaihtelevat, ja niiden tuleekin vaihdella, tutkimusalalta toisel- le. Ennustamisessa suoriutuminen riippuu siitä, mikä katsotaan ennustamisen tavoitteeksi.
Suuri osa tieteessä tapahtuvaa ennustamista ei ole tulevaisuuden ennakointia, jonka tarkoituk- sena olisi esimerkiksi tukea käytännöllistä pää- töksentekoa. Ennustaminen toimii usein kritee- rinä, jonka avulla arvioidaan tieteellisen teorian tai mallin kelvokkuutta. Tällöin kysytään: mikä on mallin M ennustama asia E? Löytyykö E esi- merkiksi koetuloksista, historiallisesta aineistos- ta? Tämä ei edellytä, että ennustettu asia ajoittuu tulevaisuuteen, mutta usein pidetään toivotta- vana, että malli ennustaa ilmiöitä, joita koske- vaa aineistoa ei ole käytetty mallin estimointiin.
Ennustaminen palvelee tässä tiedollista tehtävää, jonka tarkoitus on testata teorioita.
Tulevaisuuden ennakointi palvelee usein (myös) käytännöllisiä tarkoitusperiä. Jo testattua teoriaa tai mallia sovelletaan (joskin menestys soveltamisessa voi antaa lisätukea luottamuksel- le teorian tai mallin kelvokkuuteen). Eri tutki- musalat asettavat omat tulevaisuuden ennakoin- tiin liittyvät tavoitteensa (ja reagoivat niiden saavuttamatta jäämiseen) eri tavoin.
Ennusteiden ominaisuuksiin kuuluu nii- den täsmällisyys. Epätäsmällisin ja ambitio- tasoltaan vaatimattomin kuviteltavissa oleva ennuste sanoisi: jotakin tapahtuu (tai on ole- va) tulevaisuudessa. Huomattavan täsmällinen ja kunnianhimoinen ennuste toteaisi: ilmiö P kvantitatiivisin (lukuisin desimaalein ilmais- tuin) ominaisuuksin Q esiintyy ajankohtana T
Ennustamisen ulottuvuuksia
Uskali Mäki
TIETEENALAT DIALOGISSA
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 5 31 (joka sekin on ilmaistu hyvin täsmällisesti) pai-
kassa L (täsmällisin koordinaatein). Ennuste voi olla laadullinen – se voi koskea esimerkik- si uuden instituution syntyä tai tulivuorenpur- kausta. Ennuste voi olla määrällisen ja laa- dullisen yhdistelmä – todetessaan esimerkiksi vaatimattomasti, että määrällisen muuttujan arvo tulee kasvamaan tai pienenemään. Ja se voi olla vain määrällinen – esimerkiksi väite jonkin määrällisen muuttujan arvosta jonakin ajan- kohtana. Määrälliset ennusteet voivat olla vaati- vampia piste-ennusteita tai vähemmän vaativia intervalliennusteita. Joissakin tapauksissa mää- rällinen ennustaminen voi onnistua laadullista helpommin; politiikan tutkimus voi menestyä vaaliennusteissa, mutta epäonnistua surkeasti ennustamaan sellaisia mittavia institutionaalisia mullistuksia kuin Neuvostoliiton romahdus.
Ennusteet voivat olla ehdottomia tai ehdol- lisia. Ehdottomat toteavat, että sitä tai tätä on tapahtuva. Ehdolliset ennusteet sanovat varauk- sellisemmin, että tätä tai tuota on tapahtuva, jos jotakin muuta on tapahtuva tai jäävä tapahtumat- ta. Ennusteet ovat yleensä viime kädessä ehdolli- sia, vaikka monesti ehdot jäävät lausumatta julki.
Sama asia ilmaistaan usein muotoilemalla ennus- te todennäköisyyksin. Tämä voi kertoa muun muassa siitä, että ennusteen ehdoista ja niiden toteutumisesta ja vaikutuksista vallitsee epävar- muutta tai tietämättömyyttä. Koska ehdot usein sijoittuvat muiden tieteiden alueelle, ennustavalla tieteellä on oltava valmiuksia tarvittaessa konsul- toida muita tieteitä – sitä enemmän mitä tiiviim- pää ennusteen riippuvuus on ehdoista ja mitä suurempi epävarmuus niiden toteutumisesta on ennustavalla tutkimusalalla.
Takaisinvaikutusmekanismit lisäävät ennusta- misen haasteita. Nämä saattavat olla itseään vah- vistavia mekanismeja, jotka saavat aikaan kiihty- viä tai räjähtäviä prosesseja, myrskyjä esimerkiksi säätilassa tai taloudessa. Takaisinvaikutuksen eri- tyistapauksena joidenkin tieteenalojen tuotta- mat ennusteet voivat olla refleksiivisiä: ennuste vaikuttaa ennustettavaan, joka vaikuttaa ennus- teen toteutumiseen. Tämä vaikutus edellyttää, että ennuste tulee relevanttien toimijoiden tie- toon ja vaikuttaa heidän odotuksiinsa ja käyttäy-
tymiseensä tavalla, jolla on seurauksia ennusteen toteutumiselle – esimerkiksi ennustetulle inflaa- tioasteelle tai ilmaston lämpenemiselle tai pan- demian etenemiselle. Refleksiivisen ennusteen onnistuminen riippuu siitä, mikä on sen tavoite.
Jos tavoitteena on jonkin suureen tarkka enna- kointi, onnistuminen vaikeutuu refleksiivisyyden vuoksi. Jos tavoitteena on vaikuttaa ihmisten käyt- täytymiseen, onnistumisen kriteerit ovat toiset.
Ennustamisen onnistuneisuutta ja onnistu- misen edellytyksiä arvioitaessa on hyvä erotella yhtäältä ennustusvälineen ennustavuus ja toisaal- ta ennustettavan asian ennustettavuus. Ennus- tettavuus voi vaihdella esimerkiksi sen mukaan, ennustetaanko systeemin vai sen elementtien käyttäytymistä; ennustetaanko tasaista ”normaa- lia” kehitystä vai käännepisteitä; ja onko ennus- tehorisontti pidempi vai lyhyempi aikaväli. Sään ja ilmaston ennustamisessa tämä on ilmeistä.
Samoin talouden suureiden – pörssikurssien, kansantulon, inflaation – ennustettavuus vaihte- lee suuresti ennustehorisontin mukaan.
Jollekin tieteenalalle ominainen ennustusky- ky ja ennusteiden luotettavuus on siis funktio sen käyttämien välineiden ennustavuudesta suh- teessa sen käsittelemien ilmiöiden ennustetta- vuuteen. Varsinkin päätöksentekoa palvele vien julkisten tieteiden velvollisuuksiin kuuluu tutki- mukseen perustuva jalostunut tietoisuus näistä suhteista sekä valmius esitellä arvioitaan päätök- sentekijöille, jotka ovat ennusteista riippuvaisia.
Tämä velvollisuus voi jäädä täyttämättä monista syistä, ennustajat saattavat olla tavan- omaisen yli-itsevarmuusharhan vallassa, ratio- naalisesti toimivien ennustajien laumakäyt- täytyminen voi johtaa ojaan tai tieteenalan sosiaalisen statuksen voidaan kuvitella edellyttä- vän esiintymistä kyvykkäänä ennustajana. Kai- kilta tieteenaloilta ei voi vaatia samaa ambitio- tasoa, mitä tulee ennusteiden täsmällisyyteen ja osumatarkkuuteen. Kaikilta tulee sen sijaan vaa- tia yhtä korkeaa ambitiotasoa ennustavuutta ja ennustettavuutta koskevan tietoisuuden ja kom- munikointialttiuden suhteen.
Kirjoittaja on akatemiaprofessori ja yhteiskunta- tieteen filosofian huippuyksikön (TINT) johtaja.
