• Ei tuloksia

Taloustieteen ennustamismenetelmiä voidaan kehittää näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Taloustieteen ennustamismenetelmiä voidaan kehittää näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 4 53 Tämä kirjoitus jatkaa kansantaloustieteen profes­

sori Vesa Kanniaisen (Tieteessä tapahtuu 5/2014) aloittamaa keskustelua. Kanniainen vastaa fyysik­

ko Syksy Räsäsen kritiikkiin (Helsingin sanomat 5.5.2014) taloustieteen ennustamiskyvystä totea­

malla, että ihmisten käyttäytymistä on vaikea ennustaa, koska ihmisen toiminta perustuu hänen odotuksiinsa tulevaisuudesta.

Kanniainen pitää ihmistieteitä vaikeampina tieteinä kuin fysiikkaa, sillä hänen mielestään fysiikan elottomat tutkimuskohteet eivät muu- ta käyttäytymistään ajan myötä. Kanniainen ei selvästikään tunne riittävästi modernia fysiik- kaa. Nykykäsityksen mukaan kvanttifysiikka on perustelluin teoria mikrotason fysikaalisista ilmiöistä. Kvanttifysiikassa jokaisen yksittäisen hiukkasen tila koostuu mahdollisista tiloista ja niiden todennäköisyyksistä, eikä kvanttifysikaa- lista mittausta tehtäessä voida koskaan tietää, mikä mittaustulos kulloinkin toteutuu. Etukä- teen voidaan tietää ainoastaan eri mittaustulos- ten todennäköisyysjakauma. Tämä epävarmuus on olennainen tekijä kvanttifysiikan mallintami- sessa, joten modernin fysiikan tutkimuskohteet eivät ole muuttumattomia. Kvantti- ja hiukkas- fysiikan menetelmin on mahdollista mallintaa ja ennustaa luotettavasti muitakin kompleksisia systeemejä, kunhan eri alojen tutkijat ymmärtä- vät tämän ja vaivautuvat perehtymään asiaan.

 Taloustieteilijät, samoin kuin yhteiskuntatie- teilijät, selittävät usein ennustamisvaikeuksiaan sillä, että vapaan tahtonsa ansiosta ihminen voi käyttäytyä miten haluaa, eikä hänen käyttäytymi- sensä siten ole ennustettavissa. Samalla perusteel- la myös hiukkasfyysikot voisivat lopettaa hiuk- kastason ilmiöiden mallintamisen, sillä kyseiset ilmiöt ovat indeterministisiä eikä mallintaja sik- si voi koskaan tietää, mikä kaikista mahdollisista vaihtoehdoista milloinkin toteutuu.

 Ihmiset ja ihmisten muodostamat organisaa- tiot, kuten yritykset, ovat tavoitteellisia olioi ta, jotka haluavat erilaisia asioita. Elääkseen ihmi- nen tarvitsee ravintoa, lämpöä ja unta, minkä lisäksi ihminen kaipaa onnellisuuden tunnet- ta sekä muiden ihmisten arvostusta. Vastaavas- ti yrityksen tulee olla kannattava ja toteuttaa sekä omistajiensa että sidosryhmiensä tavoittei- ta. Järkiperäisen ihmisen ja yrityksen käyttäyty- misen ennustettavuus voidaan perustaa näihin tavoitteisiin. Samoin fysiikassa jokainen hiukka- nen voidaan nykyistä talousteoriaa vastaavassa yksinkertaistetussa kuvauksessa tulkita ”tavoit- teelliseksi olioksi”, joka pyrkii saavuttamaan potentiaalienergiansa minimitilan. Ihmis- ja yritysjoukkojen käyttäytymisen ennustamisessa voidaan siten soveltaa kvanttifysiikan periaattei- ta ja yleensäkin tilastollista mallintamista. Ihmi- sen tavoitteet ja halut on mahdollista kuvata

”sääntökokoelmana”, jonka mukaisesti kyseinen ihminen käyttäytyy, ja tämä sääntökokoelma voidaan vielä abstraktimmassa muodossa esittää voimakenttinä tai vuorovaikutuksina.

Kuten Kanniainen toteaa, taloustieteessä käy- tetään yleisesti tilastollisia menetelmiä. Niin ta lous tieteessä kuin statistisessa fysiikassakin tarkasteltavan joukon keskimääräinen käyttäy- tyminen on yksilöiden toimintaa tärkeämpää.

Esimerkiksi kauppiaan ei tarvitse tietää, kuka tulee kauppaan minäkin päivänä ja mitä hän ostaa, vaan paljonko eri tuotteita keskimäärin menee tietyssä ajassa kaupaksi milläkin hinnoilla.

Taloustieteen opiskelijoille ei kuitenkaan missään vaiheessa opeteta, miten keskenään vuorovaikut- tavista yksilöistä koostuvan ihmis- tai yritysjou- kon käyttäytymistä tulisi mallintaa tilastollisesti.

Tässäkin asiassa hiukkasfyysikoilla olisi paljon annettavaa taloustieteelle. Ihmisjoukon keski- määräisen ja summakäyttäytymisen ennustami- nen on paljon helpompaa kuin yksittäisten ihmis-

Taloustieteen ennustamismenetelmiä voidaan kehittää

Matti Estola ja Alia Dannenberg

(2)

54 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 4

yksilöiden toiminnan ennustaminen. Päinvastoin kuin Kanniainen väittää, talouden toimijoiden määrän kasvaminen ei siis vaikeuta vaan helpot- taa systeemin ennustettavuutta.

Kanniaisen mukaan taloustieteen ennustamis- tarkkuuden parantaminen vaatii tarkempaa tietoa ihmisen ”mysteeristä”. Nykyinen tieto ihmises- tä tavoitteellisena olentona on kuitenkin riittävä perusta ihmisjoukon käyttäyty misen tilastollisel- le mallintamiselle. Järkiperäinen ihminen valit- see kahdesta samanhintaisesta tuotteesta mie- lestään parempilaatuisen, ja kahdesta mielestään samanlaatuisesta tuotteesta halvemman. Samoin valtaosa sijoittajista pyrkii löytämään rahoilleen sijoituskohteen, jonka tuoton suhde riskeihin on mahdollisimman hyvä. Näillä perusteilla voidaan tehdä ennusteita eri hyödykkeiden kulutuksesta ja eri sijoituskohteiden suosiosta.

Taloustieteen ei tarvitse olla, Kanniaisen sanoin, ”nyt ja aina arpapeliä”, sillä tavoitteellises- ti toimivat talousyksiköt eivät käyttäydy satun- naisesti. Ihmisen perustarpeiden perusteella voi- daan esimerkiksi ennustaa, että valtaenemmistö suomalaisista harjaa aamuisin hampaansa, syö aamupalaa ja käy suihkussa. Näin syntyy tasai- nen kulutus aamiaismuroille, suihkusaippualle jne. Jokainen hammastahna on yksi mahdolli- nen kulutettava hyödyke, ja valinnoillaan ihmi- set määrittävät kulutusjakauman eri hammastah- noille. Mitä parempilaatuisesta ja edullisemmasta tahnasta on kyse, sitä suuremman todennäköi- syyden kyseinen tahna saa kyseisessä kulutusja- kaumassa. Toinen esimerkki talouden ilmiöiden ennustettavuudesta on työmaaruokaloiden ruuh- kautuminen arkisin klo 11–13 välillä. Tämä on varsin tarkasti ennustettavissa oleva ilmiö, vaikka yksittäisten ihmisten ruokailupaikat ja -ajat vaih- televatkin päivittäin. Samalla tavalla kvanttify- siikka perustuu eri vaihtoehtojen laskennallisiin todennäköisyyksiin.

Emme pyri väittämään, että talouden ennus- taminen olisi helppoa, varsinkaan osakemarkki- noiden ja valuuttakurssien kaltaisten komplek- sisten ilmiöiden osalta. Jokaisen osakekaupan taustalla on kuitenkin tavoitteellisen ihmisen (tai ihmisten laatiman tietokoneohjelman) teke- mä päätös, joita kykenemme mallintamaan.

Kanniaisen väite, että suhdanne-ennusteiden laatiminen ei kuulu taloustieteeseen, on myös outo. Se vastaisi sitä, että säätilan ennustamisen opiskelu ei kuuluisi meteorologian opetukseen.

Mikä muu taho kuin yliopisto voi vastata talous- tieteellisten selitys- ja ennustemallien rakentami- sen opettamisesta? Jos taloustiede sanoutuu tästä irti, hallitusten viralliset ”talouspoliittiset neu- vonantajat” voivat yhtä hyvin katsoa ennusteensa kristallipallosta. Vastuuta ei voida siirtää myös- kään tutkimuslaitoksille, sillä jokaisella niistä on omat intressiryhmänsä, joilla on omat toiveensa tulevaisuutta koskevien ennusteiden suunnasta.

Fysiikan ja taloustieteen vuorovaikutuksesta on syntynyt ekonofysiikaksi kutsuttu tieteenala, joka toimii tässä kirjoituksessa esitetyllä tavalla eli soveltaa kompleksisten systeemien mallinta- miseen kehitettyjä fysiikan menetelmiä talouden ilmiöihin. Tämän myötä taloustieteen ennuste- menetelmät tarkentuvat. Edellä esitetyn perus- teella on kuitenkin helppo ennustaa, että tavoit- teellisesti toimivat uusklassisen koulutuksen saaneet taloustieteilijät pyrkivät vastustamaan tätä kehitystä. Näin siksi, että uudet paremmat mallintamistekniikat uhkaavat heidän asemaan- sa talouden ilmiöiden asiantuntijoina. Kuiten- kin samat omaa reviiriään suojelevat taloustie- teilijät soveltavat mielellään omia menetelmiään imperialistisesti muihin yhteiskuntatieteisiin.

Tieteiden kehittymistä ei tulisi jarruttaa tor- jumalla muissa tieteissä kehitettyjen parempien analysointimenetelmien käyttöä, vaikka se uhkaisikin omaa reviiriä, vaan jokaisen tutkijan ensisijaisena tavoitteena tulisi olla tieteellinen edistys. Jos nykyiset taloustieteen oppituolien haltijat eivät ole halukkaita kehittämään talous- ilmiöiden mallintamisessa tarvittavia tekniikoi- ta, he samalla estävät myös tulevia taloustietei- lijöitä oppimasta näitä taitoja. Räsäsen esittämä vallitsevan taloustieteen kritiikki on siis yksi tär- keä painostuskeino saada taloustieteilijät opet- telemaan uusia menetelmiä talouden ilmiöiden tarkempaan mallintamiseen.

 

Matti Estola on Itä­Suomen yliopiston dosentti ja yliopistonlehtori. Alia Dannenberg on filosofian tohtori ja kauppatieteiden tutkija.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tämä artikkeli yhdessä aiempien tutkimusten kanssa osoittavat, kuinka Tero ra- kentaa ammatillisen viestintärepertuaarin oppijan ja englanti lingua francana -käyttäjän

Tämän takia on tärkeä kehittää erityi- siä indikaattoreita, joiden avulla voidaan kuva- ta niitä systeemin ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä, jotka altistavat

Idea on, että korkeakoulutusta voidaan kehittää ilman rahaa tai ainakin, että rahakysy- mykset voidaan jotenkin hoitaa kaikesta muus- ta irrallaan.. Ajatus tuntuu aika omituiselta,

(Sikäli kuin uutta tietoa on saavutettu, voidaan katsoa, että fi losofi sen tutkimuksen ”tulokset” ovat muut- tuneet erityistieteellisiksi.) En suinkaan halua asettua

Usein on esitetty väitteitä, että osaindeksien laskemista voidaan taloustieteen näkökulmas- ta perustella vain, jos sopivat separoituvuus- ehdot ovat voimassa.. Tämä

Jos kyselijät olisivat oppineet pitämään myös ihmistieteitä tieteinä, vaikka niissä ei ehkä oleteta tehtävän »keksintöjä» samassa mielessä kuin luonnontieteissä, voisi

keskeiset pääulottuvuudet ovat tuotteen ulkonäkö (ja muotoilu) ja tekninen laatu. Kokonaistuotteen aineeton laatu käsittää tutkimuksesta riippuen kah- desta kolmeen

lassa», »Johonkin myotii liitetyt todistuk­.. set»; »Ei virkkanut sanaakaan myotii eikii vastaaru>, toisaalta postpositiona