Ota löysin rantein?
Jännitteiset vertaukset Luuk. 12:24a ja 14:28
Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Pro gradu -tutkielma Minna Niiranen, 281918 30.3.2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Teologian osasto Tekijät – Author
Minna Maarit Niiranen Työn nimi – Title
Ota löysin rantein? Jännitteiset vertaukset Luuk. 12:24a ja 14:28
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma x 30.3.2020 46
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tutkin pro gradu -tutkielmassani Luukkaan evankeliumin vertauksia Korpit (12:24a), Kukat (12:27—28), Torni (14:28—30) ja Taisteluun valmistautuva kuningas King (14:31—32). Vertaukset näyttävät kehottavan erilaisiin suhtautumistapoihin. Vertaukset Korpit ja Kukat näyttävät kannustavan huolettomuuteen, sitä vastoin Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas näyttävät kehottavan harkintaan.
Tarkastelen, onko vertausten välillä ristiriitaa, kun niitä tutkitaan argumentaation ja narraation avulla. Huomiotani kiinnitti se, ettei modernissa vertaustutkimuksessa vertauksia ole tutkittu jännitteen kannalta.
Aiempi tutkimusperinne on tulkinnut vertauksia allegorisoinnin avulla. Tätä tulkintatapaa nykytutkijat kritisoivat, sillä se heikentää tai muuttaa vertauksen merkityksen, jopa vaihtaa viestin kohteen. Kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta Raamattua tutkitaan tekstin omasta maailmasta käsin. Vertausta voidaan tutkia sellaisenaan, irrallaan kehyskertomuksestaan, toisaalta vertausta voidaan tutkia kehyskertomuksensa yhteydessä. Tarkastelen eri tutkijoiden suhtautumista siihen, miten vertaus ja kehyskertomus liittyvät toisiinsa.
Tutkin vertauksia kerronnan näkökulmasta. Tutkimusmetodina käytän Stephen Toulminin argumentaatioanalyysimallia. Selvitän argumentaation avulla, mikä on vertausten viesti. Käytän tutkielmassani myös hyväksi Ceymor Chatmanin narratiivista kommunikaatiomallia. Kertomuksen merkitystä selvitetään tarkkailemalla niissä esiintyvää vuorovaikutusta. Erityisesti tarkastelen vuorovaikutusta kertoja Jeesuksen ja hänen yleisönsä välillä. Selvitän, mitä Luukkaan Jeesus on halunnut yleisölleen viestittää. Nimeän teemoja, joita tekstissä esiintyy. Etsin myös kertomuksen kohokohdan, ’punch linen’ Sen avulla voidaan ottaa selvää tarinan viestistä.
Jaoin vertaukset alustavasti kahteen ryhmään tarkastelua varten: huolettomuuteen kannustavat vertaukset ja harkintaan kehottavat vertaukset. Käytän kahta tutkimustapaa tässä tutkielmassa. Analysoin vertauksia aluksi ilman kehyskertomusta ja sitten
kehyskertomuksen kanssa. Muodostan kaksi teoriaa: Kun vertauksia analysoidaan ilman kehyskertomusta, jännite vertausten välillä on todellinen. Kun vertauksia analysoidaan kehyskertomuksen kanssa, ei vertauksien välillä ole jännitettä.
Agumentaatioanalyysi kehyskertomuksineen osoittaa, ettei vertausten viesti ole huolettomuus tai harkinta vaan ne puhuvat opetuslapseudesta ja Jumalan valtakunnan tärkeydestä. Jeesuksen viesti omaisuuteen suhtautumisesta tähtääkin siihen, että kuulijat ymmärtäisivät taivaallisen aarteen tärkeyden.
Narraation avulla tarkasteltaessa vertausten aihe on opetuslapseus ja Jumalan valtakunnan merkityksen oivaltaminen molemmissa vertausryhmissä. Kaikki vertaukset Korpit, Kukat, Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas puhuvat samasta aiheesta.
Narraatiotutkimuksen tulokset vahvistavat kehyskertomuksineen tehdyn argumentaatioanalyysin tulosta tutkimuskysymyksen kannalta.
Vertausten välillä ei ole jännitettä. Jatkotutkimuksena olisi kiinnostavaa tutkia myös muita vertauksia jännitteen kautta.
Avainsanat – Keywords
Luukkaan evankeliumi, vertaus, argumentaatioanalyysi, narraatio
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Philosophical faculty
Osasto – School School of Theology Tekijät – Author
Minna Maarit Niiranen Työn nimi – Title
Blessed be the careless? Conflict in the parables Luke 12:24a and 14:28
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date
Sivumäärä – Number of pages
Biblical Studies Pro gradu -tutkielma x 30.3.2020 46
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
In this thesis I study the parables Ravens (12:24a), Lilies (12:27—28), Tower (14:28—30) and Warring King (14:31—32) from the Gospel of Luke. The parables appear to incite different ways of reaction. Ravens and Lilies seem to exhort to carelessness whereas Tower and Warring King appear to promote deliberation. I examine the possible conflict between the parables when they are studied from an argumentative and narrative viewpoint. I was drawn to the fact that the contemporary study of parables has not focused on the tension between parables.
The previous body of research has studied parables with an allegoristic point of view. This viewpoint is criticized by modern scholars, as it neglects or changes the narrative dimension of the story or even changes the target of the message. From a literary point of view the Bible is studied from within the world of the text. A parable can be studied with or without the context of the frame story. I study different scholars' viewpoints on the relationship between parables and the frame narrative.
I study the parables from a narrative point of view. As a method of analysis I use the Toulmin Model of Argument. With this method I establish the message behind the parables. I also employ the Ceymor Chatman narrative-communication model. The meaning behind the parable is uncovered by studying the interaction within them. I specifically study the interaction between the Narrator Jesus and his audience. I determine what the Jesus of the Gospel of Luke wanted to convey to his audience. I name themes that emerge from the text. I also determine the ‘punch line’ of each parable. With it I can ascertain the message of the story.
For the purposes of this thesis I divide the parables into two groups: the ones promoting carelessness and the ones promoting deliberation. I use two methods of study: First I analyze the parables without the frame narrative and then I do so with the frame narrative taken into consideration. I form two theories: When the parables are analyzed without taking the frame narrative into consideration, the tension between the stories is real. When the parables are analyzed with the frame narrative taken into consideration, there is no conflict between the stories.
Argumentation analysis with the frame narrative taken into consideration shows that the message of the parables is not carelessness or deliberation but dicipleship and the meaning behind the kingdom of God. The message of Jesus with respect to material possessions attempts to persuade the listeners to understand the importance of spiritual wealth.
Narrative analysis seems to indicate as well that the message of the parables is dicipleship and the meaning behind the kingdom of God. All of the studied parables explore the same themes. The results of the narrative study confirm the results of the
argumentation analysis that had the frame story taken into consideration. There is no tension between the parables. An interesting topic of further research would be to study other parables while focusing on the tension between them.
Avainsanat – Keywords
Gospel of Luke, parable, argumentation analysis, narration
Sisällys
1 Johdanto... 1
1.1 Tutkimuksen aihe ja tutkimuskysymykset ... 1
1.2 Tutkimuksen kulku ja lähdeaineisto ... 4
2 Vertausten tutkimusmetodeja ... 5
2.1 Allegorisoinnin kritiikki ... 6
2.2 Uudempia tutkimusmetodeja ... 8
3 Kerronnan teoria ja työn tutkimusmetodi ... 13
4 Vertausten eri tulkintamalleja ... 16
4.1 Huolettomuuteen kehottavat vertaukset ... 16
4.2 Harkintaan kehottavat vertaukset ... 24
4.3 Tutkijoiden tulkinnan yhteenveto ... 28
5 Vertausten analyysi ... 32
5.1 Vertaukset argumentaationa ... 32
5.2 Vertaukset narraationa ... 36
6 Laskelmointia vai huolettomuutta ... 42
7 Lähteet, apuneuvot ja kirjallisuus ... 44
1 1 Johdanto
”Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne.” (Luuk. 12:24a)1
”Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.” (Luuk.
14:28)2
Korppien toimien seuraamiseen käskevä vertaus näyttää kannustavan huolettomuuteen, mutta tornia rakentaessa kehotetaankin harkintaan. Mihin Jeesus pyrkii? Puhuvatko vertaukset eri asiasta? Vertaukset käsittelevät suhdetta omaisuuteen. Antaako Jeesus ristiriitaisia ohjeita? Tässä työssä selvitän, mitä Luukkaan ja Jeesuksen tarkoituksena on viestittää näissä vertauksissa. Pitääkö opetuslasten kantaa huolta mistään vai pitäisikö heidän suhtautua asioihin harkiten ja laskelmoiden. Tutkin, onko näiden jännitteisiltä vaikuttavien vertausten välillä ristiriita.
1.1 Tutkimuksen aihe ja tutkimuskysymykset
Luukkaan evankeliumissa esiintyvät vertaukset Korpit (Luuk. 12:24) ja sen sisarvertaus Kukat (Luuk. 12:27–28). Nämä vertaukset näyttävät ohjeistavan päinvastaisiin suhtautumistapoihin kuin Torni (Luuk. 14:28–30) ja sen sisarvertaus Taisteluun varustautuva kuningas (Luuk. 14:31–32). Vertaukset Korpit ja Kukat esiintyvät myös Matteuksen evankeliumissa, sen sijaan Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas löytyvät vain Luukkaan evankeliumista.
Vertausten välinen jännite ei ole ainutlaatuinen. Saman evankeliumin sisältä, lähikontekstista löytyy jännitteisiltä vaikuttavia vertauspareja. Tällainen samansuuntainen joskin hieman eri asiasta puhuva jännite näyttää löytyvän
1 KR 1992.
2 KR 1992.
2
Matteuksen evankeliumista vertauksien Helmiä sioille (Matt. 7:6) ja eri evankeliumeista löytyvän vertauksen Kylväjä (Matt. 13: 3–9, myös Mark. 4:1–9 ja Luuk. 8:4–8). välillä. Edellisessä helmiä kielletään antamasta sioille, mutta jälkimmäisessä syydetään siemeniä huonoonkin maaperään. Arvokas asia eli helmi annetaan vain harvoille ja valituille, ettei se tallaantuisi. Arvokkaat siemenet sen sijaan viedään kenelle tahansa. Siemenet ovat sanoma Jumalan valtakunnasta ja vain osa siemenistä jää henkiin ja tuottaa satoa, suuren osan tuhoutuessa (Matt. 13:19—
23). Jännite ilmenee myös Luukkaan vertauksessa Vilpillinen taloudenhoitaja (Luuk.
16:1–9), kun isännän varoja hävittänyt palvelija saa myöhemmin Jeesukselta kehuja oveluudestaan. Jeesus kehuu palvelijaa siitä, että tämä on uskoton isännälleen. Oman selustansa turvaamiseksi palvelija on antanut isännän velallisille noin 20–50 % anteeksi veloistaan. Jännite syntyy, kun Jeesus sanoo ensin ”hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”3 Jeesus kehottaa kuulijoita samanlaiseen uskottomuuteen kuin palvelija.
Kuulijoiden tulisi hankkia ystäviä kuten palvelija, petollisella taloudenhoidolla. Tämän jälkeen Luukas kuitenkin kirjoittaa Jeesuksen sanoneen: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa” (Luuk. 16:10). On epätodennäköistä, ettei Luukas olisi huomannut jännitteitä eri vertausten välillä, ovathan Korpit ja Kukat sekä Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas teksteissä aivan peräkkäin. Oliko Luukkaalla mielessään jokin ajatus, jokin päämäärä? Puhuvatko vertaukset eri asioista?
Keskityn tässä tutkielmassa neljään vertaukseen, jotka jaan kahteen ryhmään.
Vertaukset Korpit ja Kukat näyttävät neuvovan huolettomuuteen. Vertaukset Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas näyttävät ohjaavan harkintaan. Käyn vertaukset läpi analysoiden niitä. Pyrin selvittämään, mikä on kertomusten tavoite. Tämän jälkeen pohdin, onko näissä tutkittavissa vertauksissa ilmenevä jännite todellinen.
Jotta voin vastata tutkimuskysymyksiin, täytyy selvittää mihin kokonaisuuteen vertaukset liittyvät Jeesuksen julistuksessa ja mikä on vertausten yleisö.
3 KR 1992.
3
Ensimmäisessä ryhmässä tutkittavana olevat vertaukset ovat Korpit ja Kukat. Käytän tässä tutkimuksessa niistä alustavasti nimitystä Huolettomuuteen kannustavat vertaukset. Ne esiintyvät Luukkaan evankeliumissa luvussa 12 läheisessä tekstiyhteydessä. Toisessa ryhmässä ovat vertaukset Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas, käytän näistä alustavasti nimitystä Harkintaan kehottavat vertaukset. Nämä vertaukset ovat Luukkaan evankeliumissa luvussa 14 peräkkäin.
Olen kiinnostunut tutkimaan Luukkaan evankeliumia ja tarkastelen aihettani kerronnan näkökulmasta. Kun Jeesus-tutkimus selvittää historiantutkimuksen keinoin, mitä Jeesus on sanonut tai tehnyt, on huomioitava Jeesuksen juutalaisuus.
Historian Jeesukseen vaikuttivat ympäröivä juutalainen kulttuuri ja uskonto. Kun tutkitaan historian Jeesusta, on ymmärrettävä Jeesuksen ajan juutalaisuutta.
Vertauksia voidaan tutkia yrittämällä rekonstruoida vertausten historiallinen konteksti mahdollisimman lähelle alkuperäistä. ֓Voidaan myös vertailla eri evankeliumitraditioita ja niissä esiintyviä versioita samasta vertauksesta.4 Nämä tutkimuskeinot eivät kuitenkaan tässä tutkimuksessa ole relevantteja, sillä vertauksia Torni ja Taisteluun varustautuva kuningas ei esiinny muissa evankeliumeissa.
Keskityn kirjallisuudentutkimuksen keinoin tarkastelemaan Luukkaan tekstiä.5 Tavoitteenani on selvittää, mitä Luukkaan Jeesus on sanonut ja tarkoittanut kyseessä olevilla vertauksilla. Luukas kirjoittaa laajalle yleisölle, ei-juutalaisille. Luukkaaksi kutsuttu kirjoittaja on itsekin ei-juutalainen.6 Lisäksi Luukkaan kirjallinen tuotos on muita evankeliumeja mittavampi, koska se sisältää sekä evankeliumin että Apostolien teot.7 Luukkaan evankeliumi on tästä syystä kiinnostavaa tutkittavaa. Tutkin vain Luukkaan tekstiä, sillä vertailu muihin evankeliumeihin ei tutkimuskysymykseni kannalta ole merkityksellistä.
4 Ollilainen 2011, 129.
5 Pohjoisamerikkalainen raamatuntutkimuksen metodi narratiivikritiikki ottaa tekstin tarkasteltavaksi yhtenäisenä kokonaisuutena. Se tuo perinteiseen eksegeettiseen tutkimukseen uudenlaisen tavan tarkastella evankeliumeja. Merenlahti 1997, 52.
6 Aejmelaeus 2000, 243. Suullisesti ei-juutalaisille julistivat evankeliumia jo opetuslapset. Tutkijoiden kesken aiheuttaa keskustelua, kohdistiko Jeesus tehtävänsä ainoastaan juutalaisiin. Sankamo 2011, 209—211.
7 Aejmelaeus 2000, 107–108. Kaksoisteoksella Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ajatellaan olevan sama kirjoittaja.
4 1.2 Tutkimuksen kulku ja lähdeaineisto
Tutkimusaineistoni tekstit ovat vertauksia. Tästä syystä selvitän, miten vertauksia on ylipäätään tutkittu. Teen tutkimuksen, jossa vertaan toisiinsa jännitteisiltä vaikuttavia vertauksia Korpit ja Kukat sekä Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas. Vertauksia tutkitaan nykyään joko irrallaan kehyskertomuksestaan tai kehyskertomuksen yhteydessä. Tutkin näistä kahdesta näkökulmasta käsin vertauksia tässä tutkimuksessa. Pyrin muodostamaan kaksi teoriaa. Ensimmäistä teoriaa kutsun tässä työssä nimellä Teoria 1. Vertausten välinen jännite on todellinen. Tässä analyysissä käsittelen vertauksia ilman kehyskertomusta. Tulkinta sisältää vertauksen sellaisenaan. Lisäksi selvitän, minkä merkityksen Luukkaan Jeesuksen viesti saa silloin, kun vertaus säilytetään asiayhteydessään. Kun analysoin vertauksia kehyskertomuksineen, muodostan teorian, jota kutsun nimellä Teoria 2. Vertausten välistä jännitettä ei ole. Tässä käsittelyssä analysoin vertauksia laajemmassa kontekstissa. Pyrin hahmottamaan, tuottavatko kaksi eri teoriaa samanlaisen tuloksen.
Kun halutaan selvittää vertauksen tarkoitus, on tärkeää pohtia, miten vertauksella yritetään vaikuttaa sen yleisöön.8 Ensinnäkin kenelle Luukas kirjoittaa kertomuksensa ja toiseksi millainen on Jeesuksen ja hänen eri yleisöjensä vuorovaikutus.
Pyrin selvittämään myös millaisessa suhteessa vertaukset ovat toisiinsa etsimällä niistä teemoja. Vertaan näitä teemoja toisiinsa. Kerron tutkijoiden näkemykset tutkimusaineistoni vertauksista ja selvitän, onko vertausten välinen jännite heidän mielestään todellinen. Vertailen keskenään tutkijoiden tuloksia. Pyrin myös muodostamaan oman näkemykseni aiheesta.
8 Thurén 2015, 56.
5 2 Vertausten tutkimusmetodeja
Kuva Jeesuksesta muodostuu helposti kunkin ajan hengen mukaiseksi. Tutkija voi kokea oman aikansa ilmapiirin niin voimakkaana, että se vaikuttaa siihen, miten hän tahtoo Jeesusta kuvata. Postmodernin ajan näkemyksen mukaan halutaan nähdä suvaitsevainen Jeesus, hippimäinen elämäntaiteilija, joka hyväksyy kaiken inhimillisen.9 Kuva Jeesuksesta voi tutkijan silmissä muodostua hyvinkin subjektiiviseksi. Näin on etenkin, kun tulkitaan Jeesuksen sanomaa. Tutkija päätyy helposti tulkintaan, joka hänestä itsestään vaikuttaa ilmeiseltä ja sopii tutkijan mielestä Jeesuksen persoonaan.10
Aineisto, josta Jeesuksen olemusta ja opetusta voidaan selvittää, ovat evankeliumit.
Lars Aejmelaeus toteaa, että näitä tekstejä tutkittaessa kiistellään usein siitä, mikä on kuulunut historiallisen Jeesuksen aitoon opetukseen, myöhemmän seurakunnan julistukseen tai evankelistan omaan tulkintaan. Jeesus julisti opetuksessaan Jumalan valtakunnan esille tulemista ja tulevaa tuomiota.11 Jeesus kertoi opetuksessaan myös Jumalan rakkaudesta. Tästä armahtavasta rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jeesus kertoi vertauksin. Jeesuksen aidon opetuksen katsotaan säilyneen parhaiten juuri vertauksissa.12
Tutkittavana olevia kertomuksia Korpit, Kukat, Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas pidetään vertauksina. Lauri Thurén määrittää Luukkaan evankeliumin vertaustutkimuksessaan vertaukset seuraavasti.13 Vertaus on kuvaannollinen kertomus. Se ei ole pelkkä vertailu, vaan kertomuksessa tapahtuu vähintään yksi tilanne ja sen muutos. Vertauksen kuvaannollisuus on sitä, että vertaus viittaa itsensä ulkopuolelle. Siinä kuvailtu asia rinnastuu johonkin toiseen. Tämä kuvaannollinen kertomus vetoaa yleisöön, sen tarkoituksena on saada yleisö ottamaan kantaa ja
9 Aejmelaeus 2000, 76.
10 Aejmelaeus 2000, 83.
11 Aejmelaeus 2000, 82–83.
12 Aejmelaeus 2000, 84. Lyhyet vertaukset ovat säilyneet suullisenakin perimätietona tehokkaasti.
13 Määritelmän pohjana on Ruben Zimmermannin tekemä määritelmä vertauksesta. Thurén 2015, 26–27.
6
toimimaan. Lisäksi vertaus on fiktiivinen. Tällöin historialliset kertomukset rajautuvat pois.14
Vertausten tutkimushistoria määrittää edelleen nykytutkimusta. Kirkkoisät ovat käyttäneet tulkitsemiseen allegorisointia. Alun perin tämä tulkintatapa on kuitenkin löydettävissä jo Qumranin kirjoituksista. Se siis ei ole alkanut varhaisen kirkon piiristä vaan jo aikaisemmin.15 Perinteinen tulkinta kirkon piirissä on yhä allegorisointi.16 Tutkijoiden enemmistö käytti sitä vertausten tulkinnassa 1800-luvun lopulle saakka.17 Tässä tavassa rinnastettiin vertauksen yksityiskohdat ympäröivään todellisuuteen tai teologisiin aiheisiin.18 Adolf Jülicher hylkäsi allegorisen tulkintatavan ja muutti vertaustutkimusta.19 Jülicher väittää evankelistojen syyllistyneen Jeesuksen vertausten muokkaamiseen ja tästä syystä päädyttiin rekonstruoimaan vertauksia alkuperäiseen muotoonsa.20 Allegorisointia ovat myöhemmin kritisoineet monet tutkijat, muun muassa Charles W. Hedrick, Klyne R. Snodgrass ja Lauri Thurén.
2.1 Allegorisoinnin kritiikki
Perinteisesti vertauksia on tulkittu allegorisoimalla, jossa kertomuksen yksityiskohdille annettiin uusi merkitys.21 Perinteisesti Taisteluun varustautuva kuningas vertausta kirkon piirissä allegorisoitu kahdella eri tavalla. Heikomman kuninkaan ajateltiin olevat kristitty ja vahvempi kuningas ajateltiin joko Jumalaksi tai Kristukseksi ja toisen kannan mukaan Saatanaksi.22 Gregorius Suuri tulkitsi kuninkaan Kristukseksi ja muutamien modernien tutkijoidenkin mukaan kuningas on Jumala.23
14 Thurén 2015, 26–27.
15 Snodgrass 2008, 4.
16 Thurén 2015,13. Tarkasteltaessa tällä periaatteella, allegorisoimalla, Jeesuksen vertausta eksyneestä lampaasta (Luuk. 15:4–7) tullaan tulkintaan, jossa Jeesus ajatellaan hyväksi paimeneksi.
Jos luetaan vertaus niin kuin se on kirjoitettu, siellä ei sanota paimenen olevan Jeesus, vaan ”yksi teistä.”
17 Snodgrass 2008, 4.
18 Thurén 2015, 23.
19 Snodgrass 2008, 5.
20 Snodgrass 2008, 6.
21 Snodgrass 2008, 4.
22 Snodgrass 2008, 383. Augustinus tulkitsi kuninkaan Saatanaksi.
23 Snodgrass 2008, 383. Snodgrassin mukaan muun muassa tutkijat Derret, J., Hunzinger, C.-H. ja Jarvis, P. G. ajattelevat kuninkaan olevan Jumala.
7
Tulkinnan mukaan kukaan ei saa epäillä, etteikö Jumala veisi aloittamaansa työtä loppuun. Vertaus kehottaa ja kutsuu varmuuteen.24
Hedrick esittää kolme näkemystä siitä, miksi allegorisointi on vertausten tulkinnan kannalta hankalaa. Ensinnäkin hänen mielestään arkirealismi ei toimi allegorisoinnin kanssa, sillä silloin pitäisi löytää yksi-yhteen analogioita. Hedrick toteaa olevan ristiriitaista etsiä teologisia rinnastuksia Jeesuksen vertausten maanläheisistä henkilöhahmoista. Toiseksi, kun vertauksen ulkopuolisia asioita liitetään vertaukseen, ne ovat peräisin tulkitsijalta, eivät itse vertauksesta. Kolmanneksi Hedrick esittää, että vertauksesta tehty monitulkintaisuus ei käy, koska silloin teologinen tulkinta ei ole mahdollinen.25
Klyne Snodgrass vastustaa allegorisointia, sillä hänen mukaansa Jeesus ei tarkoittanut vertauksia tulkittaviksi siten.26 Analogioita etsimällä vertausten viesti heikentyy ja korvautuu jollakin ideologialla, kuten kirkon opetuksella. Snodgrassin mukaan allegorisoiva tulkintatapa edellyttää, että totuus on jo valmiiksi tiedossa, joten on vain löydettävä totuuteen sopiva teksti. Eikä ole väliä, vaikka teksti kertoisi eri aiheesta.27 Tästä huolimatta Snodgrass tulkitsee itse vertauksia allegorisesti.28
Thurénin mukaan allegorinen tulkinta vaihtaa viestin kohteen. Silloin viesti ei ole enää suunnattu Jeesuksen kuulijoille Luukkaan kirjoittamassa kuvauksessa, vaan myöhemmille lukijoille. Jos Jeesuksen kuulijat ajatellaan Tuhlaajapoika vertauksen vanhemmaksi veljeksi, allegorinen tulkinta saattaa kuulijat, fariseukset, huonoon valoon. Kun heidät rinnastetaan vanhemman veljen hahmoon, heistä tehdään samalla juutalaisia, joilla on ikävä asenne kristittyjä kohtaan. Näin vertausta on myöhemmin tulkittu.29 Thurén toteaa, ettei ole hyvä tulkita vertauksia allegorisesti, sillä tällöin on mahdollista tulkita vertauksesta mitä tahansa. Allegorisointi kiinnittää huomion vertauksen ulkopuolelle ja kertomuksen todellinen merkitys heikkenee.30
24 Snodgrass 2008, 383.
25 Hedrick 2004, 60.
26 Snodgrass 2008, 17.
27 Snodgrass 2008, 5.
28 Snodgrass 2008, 380.
29 Thuren 2015, 95.
30 Thurén 2015, 24.
8
Olen tässä tutkielmassa hylännyt allegorisoivan tutkimustavan.
Tutkimuskysymykseni selvittämiseksi ei tarvita allegorisointia.
2.2 Uudempia tutkimusmetodeja
Esittelen tässä modernien tutkijoiden metodeja. Kiinnitän huomiota siihen, millä tavalla tutkijat käsittelevät vertauksen suhdetta kehyskertomukseen, joka on keskeinen kysymys omassa tutkimusasetelmassani. Tarkastelen myös mihin muihin asioihin tutkijat kiinnittävä vertaustutkimuksessa huomiota. Pyrin selventämään, miksi tutkin vertauksia kerronnan ja argumentaation näkökulmasta. Aluksi määrittelen mikä on kehyskertomus ja konteksti.
Kehyskertomus ympäröi vertausta. Kehyskertomus on vertauksen kirjallinen konteksti. Sanalle konteksti sanakirjamerkitys on teksti- tai lauseyhteys. Konteksti on sananmukaisesti tekstin kanssateksti (lat. con text) Tekstin merkitystä tulkittaessa kehyskertomus on olennainen, sillä merkitysten katsotaan olevan kontekstiin sidottuja.31
Hedrickin tulkintanäkemyksen mukaan Jeesuksen vertauksen tapahtumaympäristö on evankelistan oma lisäys. Hedrick esittää, että vertaus on itsenäinen tarina ja konteksti, jossa se kerrotaan, on varhaiskristillistä tulkintaa. Evankelistat ovat sijoittaneet vertauksen ympäristöön, joka ei vastaa todellista tilannetta. Jotta ei tulkittaisi varhaiskristillistä versiota vaan alkuperäistä vertausta, on Hedrickin mukaan keskityttävä vertaukseen itsenäisenä tarinana. Tässä tulkintamallissa kehyskertomuksen ja vertauksen välillä ei ole yhteyttä.32 Konteksti, jossa vertaus kerrotaan, on osa Luukkaan kertomusta. Kertomuksessa ilmenevää pohdintaa, arvioita, lausuntoja ja henkilöhahmoja ei tule liittää itse vertaukseen. Leikkaamalla ylimääräiset osat pois ja siten irrottamalla vertaus kontekstistaan, Hedrick pyrkii saamaan esiin olennaisen. Luukkaan kertomuksessa Jeesus on henkilö, joka kertoo vertauksen. Lukijan on osattava erottaa vertaus kehyskertomuksesta. Lukijan on
31 Heikkinen, 2012, 88.
32 Hedrich 2004, 11.
9
erotettava Luukkaan kehyskertomus ja siinä oleva henkilöhahmo Jeesus ja hänen kuulijansa irralleen itse vertauksesta, jonka Jeesus kertoo.33
Hedrickin mukaan on tärkeää huomioida vertauksen tekstihistoria. Jos on useita tekstiversioita samasta vertauksesta, pitää ne ottaa huomioon. Alkuperäisimmän tekstiversion löytäminen ei ole helppoa.34 Ja sen lisäksi on huomioitava myös kaikki muut eri versiot, sillä Hedrickin mukaan niilläkin on tärkeä tehtävä kertoa, mikä merkitys vertauksella on ollut varhaiskristillisenä aikana.35 Tämän jälkeen Hedrick keskittyy etsimään vertauksen elementit. On huomioitava alkukielinen teksti ja erilaiset modernit käännökset. Lisäksi on Hedrickin mukaan tutkittava Palestiinan ajan maailmaa. Vertaus on kerrottu sen ajan maailmassa, eivätkä kaikki siinä esiintyvät yksityiskohdat ole itsestään selviä modernin ajan lukijalle. Olennaista on selvittää, miten Jeesuksen aikalaiset ymmärsivät ne.36 Tämän jälkeen tutkitaan vertausta kertomuksena. Se on tehtävä neutraalisti, ilman arvottavaa näkökulmaa.37 Kuitenkin Hedrickin mukaan on tärkeää huomioida, miten lukija reagoi tekstiin omista lähtökohdistaan käsin. Lukijan reaktioihin vaikuttavat hänen omat arvonsa ja kokemuksensa. Lukijan ja tekstin vuorovaikutuksessa teksti resonoi eri tavoin eri lukijoille.38
Hedrick tulkitsee kerronnantutkimuksen näkökulmasta rekonstruoitua vertausta.
Tulkintamallissa estyy käsillä olevan tekstin kokonaisuuden käsittely sellaisenaan.
Kenneth E. Bailey toteaa, että nykyistä Lähi-idän maaseudun suullista perinnettä voidaan pitää todisteena Jeesuksen vertausten aitoudesta. Baileyn mukaan niiden alkuperä on palestiinalainen.39 Bailey pohtii, että nykyinen konservatiivinen kyläyhteisö saattaisi olla säilynyt muuttumattomana. Keskustelemalla kyläläisten kanssa saadaan selville, miten he tulkitsevat Jeesuksen vertauksia ja samalla saadaan
33 Hedrick 2004, 90.
34 Hedrick 2004, 91.
35 Hedrick 2004, 92.
36 Hedrick 2004, 93.
37 Hedrick 2004, 94.
38 Hedrick 2004, 46.
39 Bailey 1994, 10.
10
selville, miten Jeesuksen aikalaiset ovat ne ymmärtäneet.40 Bailey perehtyy tutkimuksessaan vertausten aikakauden Lähi-idän kulttuuriin. Hänen tutkimusmenetelmäänsä kuuluu etsiä vertausten sanomaa useista eri Uuden testamentin käännöksistä sekä Uutta testamenttia lähellä olevasta aikakauden kirjallisuudesta.41 Lisäksi Bailey tutkii vertauksista niiden rakennetta, jossa toistuvat sanat ja lauseet. Hän nimeää säeparit niiden teemojen mukaan ja seuraa niiden toistumista.42 Yksityiskohtiin keskittyminen ei aina tuo vertauksen kokonaisuutta esille, mikä on Baileyn tulkinnan puute.43 Baileyn mukaan tulkinnassa on ensiksi tärkeää määritellä Jeesuksen kuulijakunta.44 Hän kehottaa myös tarkastelemaan vertausta kahdella tasolla, näkemään ”näytelmän näytelmässä.” eli vertaus kehyskertomuksessa.45 Tällä tarkoitetaan sitä, että Jeesuksen kuulijakunnalle esitetään vertaus. Jeesus ja kuulijat ovat näytelmä.46 Baileyn mukaan tarkoitus on saada selville, miten vertaus muuttaa kuulijan asennetta ja toimintaa.47 Bailey korostaa, että vertauksia ymmärtääkseen on tärkeää tuntea juutalainen kulttuuri.48 Sen sijaan John Nolland toteaa, että Luukkaan evankeliumin taustakulttuurin ajatellaan olevan hellenistinen. Luukas on kirjoittanut sen ei-juutalaisessa ympäristössä. Luukkaan lukijat ovat kiinnostuneita juutalaisuudesta ja ovat jo omaksuneet jotakin juutalaisuudesta. He eivät kuitenkaan olleet kokonaan sisällä juutalaisessa elämänmenossa ja kulttuurissa. Luukas ei ilmeisesti edellyttänyt lukijoiden käsittävän kaikkea mikä liittyi aikakauteen ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa.49 Oman tutkimuskysymykseni kannalta vertausten taustakulttuurin tunteminen ei ole olennaista. Sen sijaan Baileyn näkemys siitä, miksi vertausta ja kehyskertomusta tulee tarkastella yhdessä, on kiinnostava.
40 Bailey 1994, 17.
41 Bailey 1994, 17.
42 Bailey toteaa, että tietynlaisten säeparien toistumisen perusmuodot ovat esillä jo Vanhassa testamentissa. Bailey 1994, 21.
43 Ollilainen 2011, 135–138.
44 Bailey 1994, 29.
45 Bailey 1994, 30.
46 Bailey 1994, 15.
47 Bailey 1994, 29; Snodgrass 2008, 3.
48 Bailey 1994, 17.
49 Nolland 1989, xxxii.
11
Etsiessään vertauksen viestiä Snodgrass toteaa, että Jeesuksen vertaukset on tehty tarkoituksella, niillä on viesti. Tärkeintä on selvittää mikä on Jeesuksen viesti.50 Snodgrass esittää, että vertauksia voidaan tutkia huomioimatta ennakolta syntynyttä mielikuvaa.51 Hänen mukaansa on tärkeää selvittää aluksi, millaisia versioita samasta teemasta eri evankeliumeissa esiintyy. Tämän jälkeen hän opastaa tekemään vertailevan analyysin vertauksista.52 Snodgrass pohtii, ovatko vertaukset alun perin kirjoitettu siihen asiayhteyteen missä ne ovat. Hän pitää sitä epätodennnäköisenä.
Snodgrass väittää, että Luukas on järjestellyt tekstejä tarkoituksella tuodakseen esille Jeesuksen opetuksia.53
Thurén tuo Luukkaan evankeliumin tutkimuksessaan esille modernin kirjallisuudentutkimuksen tekstikeskeisen näkökulman. Hänen mukaansa vertausten tulkitseminen ei edellytä niiden rekonstruointia. Tutkittaessa yhden evankelistan kirjoituksia, on tarpeetonta selvittää tekstin kantamuotoa, sillä sitä evankeliumin ensimmäiset lukijat eivät tunteneet. He eivät myöskään vertailleet Luukkaan tekstiä toisiin evankeliumiteksteihin.54 Kerronnantutkimuksessa eli narratologiassa korostuu tekstin oma maailma.55 Tekstin tulkinnassa huomioidaan sellaisenaan itse teksti;
kehyskertomus ja vertaus.56 Thurén toteaa, että ihmisten, joille viesti kerrotaan, tulee ymmärtää sanoma heti ensikuulemalta.57 Vertauksen tulkinnan ydin on siinä, mikä on vertauksen viesti kuulijoille eli niille ihmisille, jotka esiintyvät kehyskertomuksessa.58 Samoin on Luukkaan tarkoitus kirjoittajana olla helposti ymmärrettävä. Lukijoiden on tarkoitus oivaltaa viesti evankeliumia lukiessaan.59 Thurén korostaa, että kehyskertomus ja vertaus ovat suhteessa toisiinsa. Vaikka ne kertovat erilaisista tilanteista, on Jeesuksen tarkoitus vertauksellaan havainnollistaa jo kehyskertomuksessa esiintynyttä periaatetta ja houkutella kuulija hyväksymään se.
Thurén poimii yhden ajatuksen Jülicherilta ja käyttää sitä vertausten tulkinnassa.
50 Snodgrass 2008, 3.
51 Snodgrass 2008, 24.
52 Snodgrass 2008, 25.
53 Snodgrass 2008, 384.
54 Thurén 2015, 12.
55 Thurén 2015, 29.
56 Thurén 2015, 28.
57 Thurén 2015, 31.
58 Thurén 2015, 21.
59 Thurén 2015, 31.
12
Jülicherilla mukaan vertauksella on tähtäyspiste, josta vertauksen merkitys aukeaa.
Jülicher käsittelee vertauksia ja muovaa niistä uskonnollisia sääntöjä. Thurén toteaa, etteivät säännöt sovi niihin käytännön tilanteisiin, joissa Jeesus kertoo vertauksia.
Thurénin mukaan kannattaa kuitenkin hyödyntää Jülicherin oivallusta tähtäyspisteestä. Tähtäyspistettä ja sen avulla vertauksen merkitystä Thurén selvittää Stephen Toulminin argumentaatioanalyysin keinoin Luukkaan evankeliumin vertaustutkimuksessaan.60 Kun etsitään tarinassa esiintyvä huippukohta, `punch line`, vertauksen ja kehyskertomuksen yhteys paljastuu. Huippukohdan eli tähtäyspisteen avulla oivalletaan, mikä on tarinan esittämä viesti.61 Vertauksen viestillä on jokin tarkoitus, sen selvittämiseksi on pohdittava, miten viesti koettaa muovata kuulijoiden asenteita ja toimintaa.62
Hedrick ja Thurén suhtautuvat vertauksen kontekstiin evankeliumitekstissä päinvastaisilla tavoilla. Hedrickin mukaan konteksti tulee jättää huomiotta vertausta tulkittaessa. Kuten Bailey, myös Thurén esittää, että tulkinnassa on tärkeää huomioida kehyskertomus, sillä vertaus on viesti niille ihmisille, jotka ovat kehyskertomuksessa. Koska tutkijat ovat näin erimielisiä on mielenkiintoista käyttää näitä molempia tapoja tarkasteltaessa vertauksia. On kiinnostavaa tarkastella vertauksia sekä ilman kontekstia että kontekstin kanssa ja kartoittaa, että syntyykö eroja tulkinnassa tutkimuskysymykseni kannalta.
Selvittääkseni onko vertausten Korpit ja Kukat sekä Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas välillä jännitettä, tarvitsen avuksi kerronnan teoriaa. Tarkastelen vertauksia narraation ja argumentaation näkökulmasta. Seuraavaksi tarkennan mitä on kerronnan teoria ja millaisia metodeja käytän.
60 Thurén 2015, 20.
61 Turén 2015, 25.
62 Thurén 2015, 32.
13 3 Kerronnan teoria ja työn tutkimusmetodi
Selvittääkseni mitkä vertausten viestit ovat ja onko niiden välillä ristiriitaa, tutkin vertausten viestintätapahtumaa. Luukkaan evankeliumin aloittaa minä-kertoja Luukas. Luukkaan yleisönä on Teofilos.63 Tarkasteltaessa vertausta ja sen kehyskertomusta löydetään kertoja Jeesus ja hänen yleisönsä. Yhdessä nämä muodostavat kertoja-yleisö -pareja.64 Tällaista monikerroksista viestinnän tarkastelua käytän metodina tutkielmassani.
Kirjallisuudentutkimuksessa käsitellään tekstissä olevia lähettäjä- ja vastaanottajatasoja.65 Kun tekstiä luetaan, syntyy lukijalle mielikuva tekstin kirjoittaneesta henkilöstä, sisäistekijästä. Kuva ei kuitenkaan täysin vastaa todellista kirjoittajaa. Teksti antaa myös olettaa tyypilliseksi lukijakseen tietynlaisen lukijan, jota kutsutaan sisäisyleisöksi.66 Näiden erotteleminen on kirjallisuudentutkimuksessa tärkeää.67 Sisäistekijä on aina olemassa, vaikka teoksen olisi yhdessä kirjoittanut joukko ihmisiä, ja todellista yhtä kirjailijaa ei siten olisi olemassakaan. Samoin sisäisyleisö ei tarkoita todellista lukijaa, vaan vastinetta sisäistekijälle.68 Sisäistekijä ja sisäisyleisö ovat aina läsnä teoksessa.69 Luukkaan evankeliumin sisäistekijä on Luukas.
Hän kirjoittaa henkilöhahmoista, Jeesuksesta ja hänen kuulijoistaan. Luukas kirjoittaa heistä kehyskertomuksen ja sen sisälle vertauksen. Tässä vertauksessa kertoja Jeesus puhuu omille opetuslapsilleen, fariseuksille tai väkijoukolle. Sisäislukija, josta Luukkaan evankeliumiteksti luo meille kuvan on nimeltään Teofilos.70 Nimi tarkoittaa
”Jumalan rakastama” tai ”se, joka rakastaa Jumalaa”71 tai ”Jumalasta kiinnostunut.”72
63 Luuk. 1:3 Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos. KR1992.
64 Merenlahti 1997, 55.
65 Thurén 2015, 14.
66 Thurén 2015, 15.
67 Chatman 1978, 147.
68 Chatman 1978, 149.
69 Chatman 1978, 150.
70 Thurén 2015, 14–15.
71 Aejmelaeus 2000, 108.
72 Thurén 2015, 15.
14
Narratiivisessa kommunikaatiomallissaan Seymour Chatman esittelee mahdollisia osatekijöitä, jotka voivat ilmetä kertomuksessa, mikäli kirjoittaja on halunnut ne esittää (taulukko 1).
todellinen kirjailija →
sisäistekijä → (kertoja) → (yleisö) → sisäislukija
→todellinen lukija
taulukko 173
kertoja → tarina → kuulija
sisäistekijä → kertomus → sisäislukija
todellinen tekijä → teksti → todellinen lukija taulukko 274
Eri tasoja voidaan erottaa narratiivisen kritiikin kommunikaatiomallissa (taulukko 2).
Tarinassa voi mahdollisesti olla kertoja ja yleisö. Varmuudella olemassa olevia ovat vain sisäistekijä ja sisäislukija. Kommunikaatiomallissa todellinen kirjailija ja todellinen lukija ovat kokonaan kerronnan ulkopuolella.75 Kertomuksen päämäärän selvittämiseksi on tarkkailtava vuorovaikutusta sisäistekijän ja sisäislukijan välillä ja toisaalta kertojan ja hänen yleisönsä välillä. On selvitettävä miten tekstin kuvaama sisäistekijä Luukas vaikuttaa sisäisyleisöönsä ja miten vertausten kertoja Jeesus vaikuttaa kertomallaan vertauksella omaan yleisöönsä, kuulijoihinsa.76
Jokainen kertomus luo oman maailmansa, johon se kutsuu kuulijansa. Tekstin maailma on eri kuin todellisuus, eikä niitä pidä sekoittaa.77 Emme tiedä varmuudella, onko Luukkaan evankeliumin kirjoittaja todella Luukas. Evankeliumi on kirjoitettu vastaanottajalle, joka on tekstissä nimetty Teofilokseksi.78 Onko kyseessä yleisnimitys lukijasta, jota kiinnostaa Jeesus, sitä ei tiedetä. Tekstin lukemisen kannalta Luukkaan
73 Chatman 1978, 151.
74 Powell 1990, 27.
75 Chatman 1978, 151.
76 Thurén 2015, 16.
77 Thurén 2015, 29.
78 Thurén 2015, 15.
15
tai Teofiloksen historiallisilla tiedoilla ei ole merkitystä.79 Luukkaan henkilöhahmo Jeesus on kyllä ”historiallinen Jeesus” ja antaa aiheita teologiseen ja hengelliseen pohdintaan, mutta kirjallisuudentutkimuksen kannalta Jeesus on itsenäinen kirjallinen hahmo evankeliumitekstissä. Lukijan tulee kunnioittaa tekstiä, eikä siihen tarvitse lisätä tietoja muualta.80
Hedrickin mukaan vertauksen tulkitseminen ei kaipaa kehyskertomukseen sisältyvää pohdintaa, eikä kehyskertomuksen henkilöitä tule liittää vertauksessa esiintyviin henkilöihin.81 Sen sijaan Thurén korostaa, että kehyskertomus ja vertaus pohtivat samaa asiaa. Vertauksen avulla astutaan askel sivuun käsillä olevasta asiasta ja tarkastellaan toisenlaista tapausta. Vertaukset ovat keino suostutella Jeesuksen kuulijat hyväksymään jokin yleinen periaate. Vertauksen jälkeen Jeesus kehottaa soveltamaan periaatetta alkuperäiseen tilanteeseen. Kehyskertomuksen ja vertauksen yhteys on ilmeinen, eikä niitä tule lukea erikseen.82 Thurén käyttää raamatuntutkimuksessaan metodia, jota on sovellettu yleisessä kirjallisuudentutkimuksessa. Tekstiä luetaan sellaisenaan83 Käytän tätä samaa kerronnantutkimuksen metodia. Pyrin kunnioittamaan Luukkaan kirjoittamaa tekstiä.
Olen tässä kappaleessa esitellyt narratiivisen kommunikaatiomallin teoriaa.
Viestintätapahtumaa tarkastelemalla pyrin selvittämään tutkimuskysymystäni.
Seuraavaksi tarkastelen vertauksia Luukkaan kertomusten kontekstissa. Pyrin nimeämään Jeesuksen kulloisenkin yleisön. Tämän jälkeen käytän työni tutkimusmetodina myös Toulminin argumentaatioanalyysiä.
79 Thurén 2015, 28.
80 Thurén 2015, 14.
81 Hedrick 2004, 90.
82 Thurén 2015, 25.
83 Thurén 2015, 12.
16 4 Vertausten eri tulkintamalleja
Esittelen yleisiä tulkintoja vertauksista Korpit, Kukat, Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas. Tarkastelen ovatko tutkijat lähestyneet vertauksia jännitteen näkökulmasta. Lisäksi vertailen tutkijoiden tulkinnassa ilmeneviä eroja.
Tutkiakseni vertauksia kerronnan näkökulmasta on tärkeää tarkastella niitä kehyskertomuksessaan. Seuraavaksi tarkastelen millaisessa kontekstissa ne esiintyvät Luukkaan evankeliumissa. Selvitän, kenelle vertaus on esitetty. Käytän narratiivista kommunikaatiomallia tutkimusmetodinani. Pyrin saamaan selville mikä on vertauksen sanoma. Tarkastelen vertausta alkukielellä. Teen siitä oman suomennoksen, mikäli Kirkkoraamatun 1992 suomennos mielestäni poikkeaa alkukielestä.
Analysoin vertaukset yksi kerrallaan kahdessa eri ryhmässä. Aloitan vertauksista Korpit (Luuk. 12:24) ja Kukat (Luuk. 12:27–28). Näille olen alustavasti antanut nimen Huolettomuuteen kannustavista vertaukset. Toiseksi analysoin vertaukset Torni (Luuk. 14:28–30) ja Taisteluun valmistautuva kuningas (Luuk. 14:31–32), joille olen alustavasti antanut nimityksen Harkintaan kehottavat vertaukset. Selvitän, onko vertausten välillä kyseessä jännite. Muodostan tästä kaksi teoriaa, teoria 1.
Vertausten välinen jännite on todellinen ja teoria 2. Vertausten välistä jännitettä ei ole.
4.1 Huolettomuuteen kehottavat vertaukset
Tutkittavana olevien vertausten ympärillä on Luukkaan evankeliumin luvun 12 alussa on koolla suuri väkijoukko, mutta Jeesuksen yleisönä ovat hänen opetuslapsensa.
Hän puhuu siitä miten arvokkaita opetuslapset ovat Jumalalle: ”Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu” (Luuk. 12:7a).84 Jeesus kehottaa opetuslapsia tunnustautumaan rohkeasti hänen omikseen. Kun Jeesuksen seuraaminen johtaa
84 KR 1992.
17
vaikeuksiin, Jeesus vakuuttaa Pyhän Hengen auttavan opetuslapsia silloin. ”Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava” (Luuk. 12:12). Luukkaan evankeliumissa on kertomus miehestä (Luuk. 12:13–15). Tämä mies puhuu Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” (Luuk.
12:13b) Jeesus vastaa miehelle: ”Ihminen, onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” (Luuk. 12:14b) Tällä kohtaa yleisö vaihtuu, ja Jeesus osoittaa seuraavat sanansa kaikille, sekä opetuslapsille että väkijoukolle. Jeesus sanoo:
”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta, sillä ei elämä ole kiinni ökyrikkauksien ( τῷ περισσεύειν) omistamisesta.85” (”Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” ὅτι οὐκ ἐν τῷ περισσεύειν τινὶ ἡ ζωὴ * αὐτοῦ ἐστιν ἐκ τῶν ὑπαρχόντων * αὐτῷ). (Luuk. 12:15b ja c) Muuan mies pyytää tässä Jeesukselta apua keskeneräiseen perinnönjakoon. Nollandin mukaan mies yrittää käyttää Jeesuksen asemaa omaksi hyödykseen, mutta Jeesus ei ryhdy perinnönjakajaksi.86 Jeesus sen sijaan kertoo, miten suhtautua omaisuuteen. Ihmisen oma asenne omaisuuteen merkitsee jotakin.87 Nollandilla on tulkinta, että on typerää ajatella vastuunottamisen päättyneen, mikäli oma toimeentulo on turvattu.88 Ahneudesta varoittaessaan Jeesus tiedottaa elämän löytyvän muualta kuin omaisuudesta.89
Tämän jälkeen Jeesus jatkaa vertauksella rikkaasta miehestä. Jeesuksen yleisönä on edelleen kansanjoukko (Luuk. 12:16–21).
16 εἶπεν δὲ παραβολὴν πρὸς αὐτοὺς λέγων· Ἀνθρώπου τινὸς πλουσίου εὐφόρησεν ἡ χώρα.90
Ja hän esitti heille vertauksen: ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon.”
85 Oma käännös kursiivilla.
86 Nollandin mukaan Jeesuksen aikana vanhimman veljen perintö on kaksinkertainen verrattuna nuoremman veljen perintöosaan (Nolland 1993, 685). Snodgrass toteaa perintöongelmien olleen yleisiä (Snodgrass 2008, 126). Lain mukaan esikoiselle annettava perintö on kaksinkertainen, kuten ohje Deut. 21: 15—17 toteaa, mutta toisenlaisiakin ohjeita annetaan Psalmissa 133:1, sen mukaan parasta olisi, jos veljekset eläisivät sovussa, jakamatta perintöä. Snodgrass toteaa Luukkaan osoittavan tietoisuutensa kreikkalais-roomalaisen maailman yleisestä moraalisesta opetusaiheesta:
ahneudesta (Snodgrass 2008, 394—395).
87 Nolland 1993, 686.
88 Nolland 1993, 684.
89 Nolland 1993, 685.
90 https://biblia.com/books/sblgnt/Lk12.16
18
17 καὶ διελογίζετο ἐν * ἑαυτῷ λέγων· Τί ποιήσω, ὅτι οὐκ ἔχω ποῦ συνάξω τοὺς καρπούς μου;
”Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’”
18 καὶ εἶπεν· Τοῦτο ποιήσω· καθελῶ μου τὰς ἀποθήκας καὶ μείζονας οἰκοδομήσω, καὶ συνάξω ἐκεῖ πάντα * τὸν σῖτον* καὶ τὰ ἀγαθά μου,
”Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan.
Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan.”
19 καὶ ἐρῶ τῇ ψυχῇ μου· Ψυχή, ἔχεις πολλὰ ἀγαθὰ κείμενα εἰς ἔτη πολλά· ἀναπαύου, φάγε, πίε, εὐφραίνου.
”Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’”
20 εἶπεν δὲ αὐτῷ ὁ θεός· * Ἄφρων, ταύτῃ τῇ νυκτὶ τὴν ψυχήν σου * ἀπαιτοῦσιν ἀπὸ σοῦ· ἃ δὲ ἡτοίμασας, τίνι ἔσται;
”Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’”
21 οὕτως ὁ θησαυρίζων * ἑαυτῷ καὶ μὴ εἰς θεὸν πλουτῶν.
”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Vertauksen mukaan maallisen omaisuuden keräämisen ja omistamisen sijaan tulisi kerätä aarteita Jumalan luo. Koska rikas viljelijä keräsi omaisuutta itseään varten, hän oli Nollandin ja Hedrickin mukaan asettanut tärkeysjärjestyksen väärin.91 Snodgrass toteaa olevan mahdollista nauttia omaisuudesta vain keräämällä vaurautta suhteessa Jumalaan.92 Kun ymmärtää pitää mielessään Jumalan samalla kun käyttää omaisuuttaan, vasta silloin kertyy todellista varallisuutta. Nolland toteaa, että Jeesusta on mahdollista lähestyä vain tunnustamalla hänen auktoriteettinsa suuruus ja ymmärtämällä, että Jeesus on se, joka välittää Jumalan tahdon.93 Hedrick kiinnittää
91 Nolland 1993, 687; Hedrick 2004, 97.
92 Snodgrass 2008, 396.
93 Nolland 1993 684.
19
huomiota Jumalan äänen kuulemiseen. Hedrick toteaa vaikuttavan siltä, että rikas viljelijä ei kuule Jumalaa. Luukkaan kirjoituksen tarkoituksena on se, että lukija kuulee Jumalan äänen.94 Tarina resonoi lukijan kanssa.95
Jakeiden 15–21 yleisönä oli väkijoukko. Sitten kuulijakunta vaihtuu ja Jeesus puhuu opetuslapsille. Yleisö vaihtuessa konteksti muuttuu aiempaan verrattuna, väkijoukko on nyt poissa ja kuulijoina ovat opetuslapset. Aiheena säilyy kuitenkin edelleen omistaminen, mutta näkökulma tarkentuu. Jeesuksen kehotus on kielteinen. Hän esittelee opetuslapsilleen kielteisiä kehotuksia (Luuk 12:22–23).
22 Εἶπεν δὲ πρὸς τοὺς μαθητὰς αὐτοῦ· Διὰ τοῦτο * λέγω ὑμῖν* , μὴ μεριμνᾶτε τῇ * ψυχῇ τί φάγητε, μηδὲ τῷ * σώματι τί ἐνδύσησθε.
Hän sanoi sitten opetuslapsilleen: ”Sen tähden minä sanon teille: Älkää olko huolissanne hengestänne, mitä söisitte, tai ruumiistanne, mitä pukisitte.
23 ἡ * γὰρ ψυχὴ πλεῖόν ἐστιν τῆς τροφῆς καὶ τὸ σῶμα τοῦ ἐνδύματος.
Sillä henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.”
Jeesus vapauttaa opetuslapset perustoimeentulon huolehtimisesta. Nolland toteaa, että elämä ei ole pelkästään selviytymistä. On olemassa jotakin vielä tärkeämpää.96 Kuten jakeessa 15 Jeesus jo sanoi, ettei elämä ole kiinni omaisuuden määrästä, hän nyt tarkentaa, että henki ja ruumis ovat tärkeämpiä kuin ruoka ja vaatteet. Sama aihe on ollut esillä myös jakeissa 20 ja 21. Ökyrikkaus ei väärään paikkaan talletettuna ole merkityksellistä omaisuutta.
Jeesus puhuu edelleen opetuslapsilleen esittämällä vertauksen Korpit kehyskertomuksen sisällä.
94 Hedrick 2004, 95.
95 Hedrick 2004, 97.
96 Nolland 1993, 691.
20
Kreikankielinen alkuteksti Oma käännökseni/KR1992
24 κατανοήσατε τοὺς κόρακας ὅτι οὐ σπείρουσιν οὐδὲ θερίζουσιν, οἷς οὐκ ἔστιν ταμεῖον οὐδὲ ἀποθήκη, καὶ ὁ θεὸς τρέφει αὐτούς·
πόσῳ μᾶλλον ὑμεῖς διαφέρετε τῶν πετεινῶν.
”Vilkaiskaa97 (Katsokaa) korppeja, eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne.
Kuinka paljon arvokkaampia te
olettekaan kuin linnut.” (Luuk. 12:24).
Snodgrass toteaa, että tämä jae alleviivaa sitä, että ihmisten ei ole syytä pelätä, sillä he ovat arvokkaampia kuin linnut. Huolehtiminen on Snodgrassin tulkinnan mukaan turhaa.98
Jumalan huolenpito ulottuu korppeihinkin. Koska ihmiset ovat Jumalalle korppeja arvokkaampia, pitää Jumala ihmisistä huolta.99Jumala ei vapauta ihmistä viljelemisestä ja ruoan tuotannosta. Nollandin mukaan on tärkeää ymmärtää huolehtimisen johtuvan siitä, että ihmisellä on virheellinen käsitys Jumalasta. Ihmisen tulisi havaita, että Jumalan huolenpito läpäisee koko elämän, Jumala varustaa opetuslapset elämää varten.100
Thuren toteaa, että Jeesuksen tarkoitus ei ole julistaa opetuslapsille huoletonta suhtautumista elämään vaan kyse on siitä, miten opetuslasten tulisi suhtautua opetuslapseuden aiheuttamiin vaatimuksiin. Tätä tarkoitusta korostaa yleisön vaihtuminen väkijoukosta opetuslapsiin jakeesta 22 alkaen.101 Vertauksen viestissä on Thurénin mukaan kyse nimenomaan Jumalasta.102
Jeesus jatkaa vielä puhettaan opetuslapsille:
97 Liljeqvist 2011, 196. Sana κατανοέω merkitsee 1. huomata, havaita, 2. katsella, tarkkailla, tehdä havaintoja ja 3. kiinnittää huomionsa jhk. KR 1992 käännös on ’katsokaa.’ Käsillä olevaan
tilanteeseen sopisi paremmin käännös ’vilkaiskaa.’ Jeesus kehottaa aoristimuodolla κατανοήσατε juuri nyt, tässä hetkessä opetuslapsia vilkaisemaan korppeja.
98 Snodgrass 2008, 393.
99 Nolland 1993, 692.
100 Nolland 1993, 695.
101 Thurén 2015, 184–185.
102 Thuren 2014, 296.
21
25 τίς δὲ ἐξ ὑμῶν μεριμνῶν δύναται * ἐπὶ τὴν ἡλικίαν αὐτοῦ προσθεῖναι* * πῆχυν;
”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
26 εἰ οὖν * οὐδὲ ἐλάχιστον δύνασθε, τί περὶ τῶν λοιπῶν μεριμνᾶτε;
Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole vallassanne, miksi lopuista huolehditte?” (mitä te muusta huolehditte).
Snodgrass kiinnittää huomiota verbiin ’olla huolissaan’, ’murehtia’ (μεριμναω), joka on ollut aiemmin esillä jo jakeessa 11, jossa Jeesus kehottaa opetuslapsia olemaan huolehtimatta siitä mitä sanoa, kun opetuslapset joutuvat esivallan eteen. Sana esiintyy jakeissa 22,25 ja 26. Snodgrass esittää tämän kehottavan kuulijoita olemaan huolehtimatta perustarpeista.103
Nolland toteaa, ettei huolestumalla voi pidentää ikäänsä. Huolestua ei saa, mutta Jeesus ei silti suoraan anna ohjetta mitä pitäisi tehdä. Jakeista ilmenee ainoastaan, että huolehtiminen on tehotonta toimintaa.104
Jeesus kertoo uuden vertauksen Kukat suoraan jatkoksi edelliseen vertaukseen.
27 κατανοήσατε τὰ κρίνα πῶς αὐξάνει·
οὐ κοπιᾷ οὐδὲ νήθει· λέγω δὲ ὑμῖν, οὐδὲ Σολομὼν ἐν πάσῃ τῇ δόξῃ αὐτοῦ περιεβάλετο ὡς ἓν τούτων.
Vilkaiskaa (Katsokaa) kukkia, kuinka kasvavat (ne nousevat maasta): eivät tee työtä eivätkä kehrää.
Minä sanon teille, ei edes Salomon kaikessa loistossaan pukeutunut (ollut niin vaatetettu) kuin mikä tahansa niistä.
28 εἰ δὲ ἐν ἀγρῷ τὸν χόρτον ὄντα σήμερον καὶ αὔριον εἰς κλίβανον βαλλόμενον ὁ θεὸς οὕτως ἀμφιέζει, πόσῳ μᾶλλον ὑμᾶς, ὀλιγόπιστοι.
Ja jos tänään ruohon pellolla olevan ja huomenna uuniin heitettävän Jumala näin pukee,
paljonko ennemmin teidät, te vähäuskoiset.
(Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
103 Snodgrass 2008, 393.
104 Nolland 1993, 692.
22
Edes legendaarisen rikas Salomo (jae 27) ei päihitä vaatteidensa kauneudessa Jumalan vaatettamia kukkia. Nollandin mukaan Jumalan huolenpidosta ja anteliaisuudesta annettu esimerkki yrittää muuttaa yleisön mielipidettä. Vähäinen usko (jae 28) kuitenkin rajoittaa kuulijoiden käsityskykyä Jumalan toiminnasta.105 Thurénin mukaan juutalainen qal wahomer -päättely on Jeesuksen käyttämä periaate.106 Siinä päättelyketju kulkee kevyestä raskaaseen, pienestä suureen tai helposta vaikeaan. Se mikä toimii pienissä asioissa, toimii myös suurissa.107 Näissä vertauksissa voidaan tunnistaa tämä juutalainen päättelymalli. Kun vertauksessa kerrotaan Jumalan pitävän huolta pienistä asioista, ”niin paljon enemmin” hän huolehtii suurista.
29 καὶ ὑμεῖς μὴ ζητεῖτε τί φάγητε * καὶ τί πίητε, καὶ μὴ μετεωρίζεσθε,
”Älkää etsikö, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkää olko levottomia.108” (Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö).
30 ταῦτα γὰρ πάντα τὰ ἔθνη τοῦ κόσμου * ἐπιζητοῦσιν, ὑμῶν δὲ ὁ πατὴρ οἶδεν ὅτι χρῄζετε τούτων.
Näitä kaikkia (Tätä kaikkea) maailman ihmiset tavoittelevat, mutta teidän Isänne tietää kyllä, että te näitä (sitä) tarvitsette.”
31 πλὴν ζητεῖτε τὴν βασιλείαν * αὐτοῦ, καὶ * ταῦτα προστεθήσεται ὑμῖν.
”Etsikää hänen valtakuntaansa, niin lisäksi nämä annetaan teille.” (niin te saatte myös kaiken tämän).
105 Nolland 1993, 693.
106 Thurén toteaa Luukkaan evankeliumin tutkimuksessaan, että Jeesus käyttää juutalaista qal wahomer -päättelyä. Thurén 2015, 24.
107 Thurén 2015, 24.
108Nolland 1993, 693. Jakeessa 29 on käytössä harvinainen sana ’ μετεωρίζεσθαι epätavallisessa merkityksessä. Sen sanakirjamuoto μετεωρίζομαι merkitsee nousta, kurottaa korkealle tai olla levoton, ahdistunut. Liljeqvist 2011, 234.
23
Nollandin tulkinnan mukaan Luukas viittaa jakeessa 30 ihmisen normaaleihin tarpeisiin ja siihen että ne ovat Jumalan tiedossa. Jae 31 korostaa Jumalan valtakunnan etsimisen tärkeyttä. Jeesuksen tehtävänä on julistaa Jumalan valtakunnasta (Luuk 4:43, 6:20). Nolland viittaa tässä myös kohtaan Luuk. 18:29—
30, ja sen lupaukseen Jeesuksen seuraajille. Jakeen 31 paino on sanoilla ζητεῖτε τὴν βασιλείαν αὐτοῦ. ”etsikää hänen valtakuntaansa”. Etsimiseen ja seuraamiseen sitoutuminen on tärkeää.109 Tässä jakeessa Jeesus antaa sekä ohjeen että lupauksen.
Kun etsii Jumalan valtakuntaa, saa tarvittavat asiat.
Kyseisen jakson käsittelemiä aiheita on tulkinnut myös I. Howard Marshall. Hänen tulkintansa mukaan vertaukset liittyvät osioon (Luuk. 12:1-13:21), joka käsittelee opetuslasten valmiuksia suhtautua tulevaisuuteen. Opetuslasten tulee olla huolissaan Jumalan tuomiosta ja huomata tekopyhyyden vaarat. Ihmisen Pojan tunnustamatta jättämisestä varoitetaan. Vertauksissa kerrotaan varallisuuden antamasta väärästä turvasta. Niiden avulla rohkaistaan luottamaan Jumalan huolenpitoon.110
32 Μὴ φοβοῦ, τὸ μικρὸν ποίμνιον, ὅτι εὐδόκησεν ὁ πατὴρ ὑμῶν δοῦναι ὑμῖν τὴν βασιλείαν.
”Älä pelkää, pieni lauma, sillä Isänne ihastui ja antoi teille valtakunnan.” (Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan).
33 πωλήσατε τὰ ὑπάρχοντα ὑμῶν καὶ δότε ἐλεημοσύνην· ποιήσατε ἑαυτοῖς βαλλάντια μὴ παλαιούμενα, θησαυρὸν ἀνέκλειπτον ἐν τοῖς οὐρανοῖς, ὅπου κλέπτης οὐκ ἐγγίζει οὐδὲ σὴς διαφθείρει·
”Myykää mitä omistatte ja antakaa almu. Tehkää itsellenne kukkarot, jotka eivät
vanhene, loppumaton aarre taivaisiin, mihin varas ei yllä eikä koi tuhoa.” (Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan).
34 ὅπου γάρ ἐστιν ὁ θησαυρὸς ὑμῶν, ἐκεῖ καὶ ἡ καρδία ὑμῶν ἔσται.
”Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.”
109 Nolland 1993, 693. Luuk 18:29–30. 29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, 30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.”
110 Marshall 2004, 135.
24
(Luuk. 12: 32–34) Snodgrassin mukaan kyseessä ei ole lahjana saatu valtakunta, eikä kyse ole armosta. Kyseessä on jo läsnä oleva valtakunta ja Jeesuksen ilmoitus koskee sitä. Tämä käsillä oleva valtakunta on aarre, josta puhutaan. Se tulisi löytää ja antaa sille kuuluva arvo, sillä sen arvo on pysyvä. Snodgrass toteaa, että Jeesuksen tarkoituksena on ilmoittaa tästä aarteesta ja sen arvosta. Tämän tulkinnan mukaan kyse ei ole tulevasta aarteesta taivaassa. Jeesuksen ilmoituksen tulee aiheuttaa opetuslapsissa löytämisen iloa ja käyttäytymisen muutosta nyt heti.111
Hedrick toteaa jakson Luuk. 12: 22–34 käsittelevän henkistä rikkautta ja sen vertautumista aineellisen omaisuuden väliaikaisuuteen. Sen mitä opetuslapsi tarvitsee, hän löytää etsimällä Jumalan valtakuntaa. Hedrickin mukaan Luukas tarkoittaa, ettei uskonyhteisön tarvitse huolehtia fyysisistä tarpeistaan.112
Esittelin tässä aiempia tulkintoja vertauksista Korpit ja Kukat. Tarkastelen seuraavaksi vertauksia Torni ja Taisteluun valmistautuva kuningas.
4.2 Harkintaan kehottavat vertaukset
Luukas on kirjoittanut Torni (Luuk. 14:28–30) vertaukselle kehyskertomuksen (Luuk.
14:26—27), jossa Jeesus puhuu suurelle joukolle ihmisiä itsensä seuraamisesta.
Luukas kertoo heidän vaeltavan Jeesuksen kanssa.
26 Εἴ τις ἔρχεται πρός με καὶ οὐ μισεῖ τὸν πατέρα * ἑαυτοῦ καὶ τὴν μητέρα καὶ τὴν γυναῖκα καὶ τὰ τέκνα καὶ τοὺς ἀδελφοὺς καὶ τὰς ἀδελφάς, ἔτι * τε καὶ τὴν * ψυχὴν ἑαυτοῦ* , οὐ δύναται * εἶναί μου μαθητής* .
”Jos joku tulee minun luokseni, eikä pidä vähempiarvoisena isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan ja veljiä ja sisaria, jopa omaa elämäänsä, (mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, vieläpä omasta elämästään) hän ei voi olla minun opetuslapseni.”
111 Snodgrass 2008, 246.
112 Hedrick 1994, 143.
