Aurelius Augustinus (354-430) tunnustaa Hortensiuksen herättäneen hänessä elinikäisen palon totuu den etsimiseen. Hortensius on eräs niistä antiikin kirjallisuuden lukuisista teoksista, joista tunnetaan enää vain katkelmia tai viitteitä. Kadonneiden teosten laajaan luokkaan kuuluu myös esimerkiksi Aristoteleen, Herakleitoksen ja Demokritoksen teoksia. Löytyessään monet näistä saattaisivat tuottaa filosofianhistorian tutkimukselle jopa käänteentekeviä muutoksia. Kuitenkin nykymediassa vaikkapa juuri Hortensiuksen löytymisen (mikä on siis edelleen mahdollista) varsinainen uutisarvo rajoittuisi korkeintaan kuriositeetiksi tai loppukevennykseksi muiden uutisten tulvan vuoksi.
Monien kadonneiden teosten vaikutushistorian spekulointi voi laittaa mielikuvituksen liikkee seen. Entäpäjos Augustinustinuksen “ sytyttänyt” Hortensius olisikin hävinnyt jo Ciceron aikana tai että se ei olisi tullut koskaan kirjoitetuksikaan? Olisikohan Aurelius Augustinus tällöin jäänyt vain erään jo unohdetun retoriikan opettajan jo unohdetuksi nimeksi? Jos näin olisi ja jos keskiajan aatemaailman eräät “kivijalat” , nimittäin teokset Confessiones ja De Civitate Dei, olisivat jääneet kokonaan kirjoit tamatta, millainen mahtaisi ollut olla keskiajan Euroopan uskonnollinen, poliittinen ja tieteellinen ilmapiiri? Olisiko ristiretkiin löytynyt pontta? Entäpä olisivatko erään protestimielisen saksalaisen augustinolaismunkin kauaskantoiset edesottamukset jääneet näkemättä? Entä olisikohan nk. latinalai sen Amerikan eurooppalaistaminen voinut sujua edes vähän humaanimminl Varmaankaan edellä fantasioidussa kontrafaktuaalisessa maailmassa ei ainakaan Erasmus Rotterdamilaisen mm.
Augustinuksen ja Tuomas Akvinolaisen näkemyksiä oikeutetusta sodasta kritisoivaa Querela pacis (vapaasti suomennettuna Rauhanvoivottelu) -nimistä pikku kirjasta olisi koskaan ilmestynyt.
M ikko Leinonen
