Cygnaeuksen gallerian restaurointi ja laajennus

Cygnaeuksen gallerian restaurointi ja laajennus

Pekko Sangi

Diplomityö 2o2o

Tiivistelmä

Pekko Sangi: Cygnaeuksen gallerian restaurointi ja laajennus Diplomityö, 58 sivua, 0 liitesivua

Tampereen yliopisto Arkkitehtuuri Lokakuu 2020

Pääaine: Rakennusperinnön hoito Tarkastaja: professori Olli-Paavo Koponen

Ohjaaja: rakennuttajapäällikkö Selja Flink, Senaatti-kiinteistöt

Tämä diplomityö tarkastelee Suomen ensimmäisen ja vanhimman taidemu- seon, Cygnaeuksen gallerian (avattu 1882), lisärakentamista ja restaurointia laajen- nuksen keinoin tässä diplomityössä esitetyn suunnitteluratkaisun pohjalta. Laajen- nuksen tutkimisen perusteena voidaan pitää paitsi rakennuksen teknisesti ja tilallisesti puutteellisia tiloja arvokkaan taidekokoelman säilyttämisen ja esittelemisen kannalta, myös museotoiminnan pysyvyyden ja perinteen turvaamista nykyisellä paikallaan olemassaolevissa tiloissa myös tulevaisuudessa. Lisäksi rakennuksen toiminnallisuutta museokäytössä pyritään parantamaan suunnitteluratkaisujen avulla.

Diplomityössä luodaan katsaus Cygnaeuksen gallerian historiaan, esitellään referenssikohteita, analysoidaan Cygnaeuksen gallerian ympäristöä ja lopuksi esitetään uusi museosuunnitelma, joka käsittää uuden laajennuksen ja olemassaolevan huvilara- kennuksen sekä pihaympäristön muutossuunnitelman.

Senaatti-kiinteistöt on tilannut diplomityön keväällä 2020.

Avainsanat: Cygnaeus, galleria, museo, taidemuseo, taide, huvila, laajennus, restaurointi, hirsirakentaminen, perinnerakentaminen, Kaivopuisto, Helsinki

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla.

Sangi_2o2o

4

Abstract

Pekko Sangi: The Annex and restoration for the Cygnaeus Gallery Master's thesis, 58 pages, 0 appendix pages

Tampere University Architecture October 2020

Major: Architectural heritage Examiner: professor Olli-Paavo Koponen

Instructor: Construction Project Manager Selja Flink, Senate Properties

This Master's thesis explores the restoration of the first, and oldest, art gallery in Finland, Cygnaeus Gallery (opened in 1882), by means of an annex. The interior being technically and spatially insufficient for the valuable art collection could warrant consideration of an annex which would protect the tradition and constancy of the Cygnaeus Gallery. The proposition's goal is also to improve functionality of the building.

The thesis includes an overview of the Gallery's history, presents references, analyzes the district and finally suggests a design for the annex. The design section will include the existing gallery, the proposed annex and the garden plan.

Senate Properties has ordered this thesis in Spring 2020.

Key words: Cygnaeus, Gallery, Museum, Art Museum, Art, Villa, Annex, Restoration, Traditional Timber Work, Craftsmanship, Kaivopuisto, Helsinki

The originality of this thesis has been checked using the Turnitin OriginalityCheck service.

Sangi_2o2o

5

Alkusanat

Tämä diplomityö on tehty toimeksiantona Senaatti-kiinteistöille, joka omistaa Cygnaeuksen gallerian Helsingin Kaivopuistossa.

Kiitän Olli-Paavo Koposta tuesta, neuvoista ja kannustuksesta sekä tilaajaa Senaatti-kiinteistöjä ja rakennuttajapäällikkö Selja Flinkiä työn ohjauksesta sekä kiin- nostavasta diplomityöaiheesta. Erityiskiitokset Kansallisgallerian Harri Toivoselle sekä kaikille työprosessissa matkan varrella auttaneille.

Kiitos poliisimiehelle, joka päästi minut tärkeään diplomityökokoukseen Helsinkiin Uudenmaan eristyksen aikana.

Kiitos TTY, A-11, NääsPeksi, Taavi, Heikki, Lilja, Väinö, Aino ja äiti.

Tampereella 28.10.2020

Pekko Sangi

Sangi_2o2o

6

Sisältö

Tiivistelmä Abstract Alkusanat

1. Johdanto 9

2. Suomen ensimmäisen gallerian tarina 11 2.1 Cygnaeuksen gallerian alku 11 2.2 Gallerian kohtalon hetket 12

2.3 Huvilarakennus 12

3. Referenssikohteita 13 3.1 Suomalainen kulttuurikotiperintö lyhyesti 13 3.2 Emil Wikströmin Visavuori 14 3.3 The Couse-Sharp historic site 14 4. Suunnittelualueen ja museon nykytila 17 4.1 Lähialue ja naapurusto 21

4.2 Piha 21

4.3 Taidekokoelma 23

5. Suunnitelma

5.1 Tavoitteet 25

5.2 Suunnitteluprosessi 27

5.3 Konsepti 27

5.4 Orientaatio ja korkomaailma 28 5.5 Tilaohjelma, tilat ja museokierto 30

Pohjapiirustukset 31

Galleria Otto 33

Galleria Alma 35

Galleria Johan 37

Veranta Vera 39

Fredrikin Veranta 39

Huvilarakennuksen

sisäpuoliset muutostyöt 41

5.7 Pihasuunnitelma 43

5.8 Rakennetekniset ratkaisut 45

5.9 Museotekniikka 47

Julkisivukuvat 48

Leikkauspiirustukset 50

Materiaalipaletti 52

Massamalli 53

Kaaviokuvat 54

Varjoanalyysi 55

6. Johtopäätelmät 57

Lähteet 58

Sangi_2o2o

7

Etualalla Gallerian entinen lukuerkkeri, taka-alalla torni | Pekko Sangi 2020

Sangi_2o2o

8

Cygnaeuksen galleria on instituutiona korvaamattoman arvokas osa suoma- laista kulttuuriperintöä. Vaikka itse galleriarakennus ei lukeudu tunnetuimpien suo- malaisten taidemuseoiden tai kulttuurikotien joukkoon, tekee Cygnaeuksen gallerian yhtäaikainen tuntemattomuus, pieni koko ja gallerian taidekokoelman monipuolisuus siitä ainutlaatuisen. Fredrik Cygnaeus (1807-1881) oli keskeinen vaikuttaja 1800-luvun lopun Suomen taidepiireissä ja hänellä oli henkilökohtainen suhde sekä taiteilijoihin että heidän töihinsä. Cygnaeuksen tapaan monella tänä päivänä elävällä ihmisellä on henkilökohtainen suhde Cygnaeuksen galleriaan. Tarinat ovat oleellinen osa historian kuvitusta, jonka kehyksinä Kaivopuiston korkeimmalla kohdalla sijaitseva museo on toiminut 138 vuoden ajan. Cygnaeuksen galleria on selvinnyt monista sitä uhanneista toimenpiteistä kuin ihmeen kaupalla.

Yhtäkään menetettyä vanhaa rakennusta ei saada koskaan takaisin.

1. Johdanto

Sangi_2o2o

9

Cygnaeuksen galleria Kaivopuistossa | Museovirasto, Pietisen kokoelma, Pietinen 1932

Näkymä Kaivopuistoon | Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Cygnaeuksen galleria Kaivopuistossa Museovirasto, Pietisen kokoelma, Pietinen 1932

2.1 Cygnaeuksen gallerian alku

Helsingin yliopiston estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori, valtioneuvos ja taiteenkerääjä Fredrik Cygnaeus halusi vanhoilla päivillään rakennut- taa itselleen kesähuvilan lähelle Helsingin Mannerheimintiellä nykyisen Stockmannin kohdalla sijainnutta kotiaan (Manninen 2016, s. 11). Hän valitsi paikaksi Kaivopuiston korkeimman kohdan ja visioi jo silloin mielessään huvilasta museorakennusta (Läh- teenmäki, Salonen, Cleve, 1993, s. 40). Arkkitehdiksi valikoitui saksalaissyntyinen Johan Wilhelm Friedrich Mieritz (Lähteenmäki, Salonen, Cleve, 1993, s. 40). Vuonna 1869 paikoitellen vaatimattomasta puutavarasta pohjalaisten rakennusmiesten toimesta veis- tetty hirsihuvila toimi perheettömän Fredrik Cygnaeuksen kesäpaikkana (Manninen 2016, s. 11). Huvila oli osa Kaivopuiston kylpylälaitoksen huvilajoukkoa (Manninen 2016, s. 8)

Cygnaeus testamenttasi taidekokoelmansa Suomen valtiolle hänen kuole- mansa jälkeen (Manninen 2016, s. 2). Fredrik Cygnaeus kuoli vuonna 1881. Suomen ensimmäisen gallerian auetessa 15. maaliskuuta 1882 kokoelmaan kuului 210 teosta:

96 öljymaalausta ja luonnosta, kaksi pastelli- ja akvarellimaalausta, 15 piirrosta, 21 va- lokuvaa, 13 kaiverrusta ja litografiaa, 48 kipsiveistosta ja kaksi puuveistosta sekä muita pienempiä esineitä (Manninen 2016, s. 16).

"Herrat tietävät, että minä olen rakennuttanut eräälle tuulien tuivertamalle, Suomen- lahden rannalla sijaitsevalle kalliolle majan, jonka tarkoituksena on antaa ensimmäi- selle taidekokoelman alulle, minkä yksityinen mies tässä maassa on koettanut perustaa, suojaa niitä rajusäitä vastaan, jotka muuten sen hajottaisivat."

- Fredrik Cygnaeuksen viimeinen puhe keväällä 1878 (Manninen 2016, s. 15)

2. Suomen ensimmäisen gallerian tarina

Sangi

11

2.2 Gallerian kohtalon hetket

Cygnaeuksen gallerian tilojen riittämättömyys museokäytössä nousi ky- symyksesi jo 1800-luvun lopulla taidekokoelman karttuessa uusilla lahjoituksilla (Manninen 2016, s. 17). Vuonna 1885 valtiopäivät ottivat kokoelman haltuun testa- mentin mukaisesti ja kävivät keskustelua huvilan myymisestä ja rahojen sijoittamisesta taidekokoelman hoitamiseen. Cygnaeuksen testamenttiin ja mielipiteisiin nojaten huvila kuitenkin päätettiin kunnostaa museoksi. 1930-luvulla Yrjö Hirn ajoi ajatusta Cygnaeuksen gallerian liittämisestä osaksi valtiollista Taidepalatsia, joka rakennettai- siin Gallerian ja Kalliolinnan tonteille. Cygnaeuksen gallerian tulevaisuus oli jälleen vaakalaudalla 1950-luvulla, jolloin sekä museon kunto että taidekokoelman

Vahtimestarin sisäänkäynnin puupilari | Pekko Sangi 2020

Sangi_2o2o

12

arvo kyseenalaistettiin. Gallerian pelastivat yhteneväiset asiantuntijalausunnot, jotka korostivat vanhan Kaivopuiston huvilarakennuksen kauneutta sekä erityisesti harvi- naista kulttuurimuistomerkkiä, jonka taidekokoelma ja rakennus yhdessä muodostivat.

Vuonna 1958 kaupunginhallitus päätti jatkaa tontin vuokrasopimusta 20 vuodella, minkä jälkeen huvilarakennus suojeltiin vuonna 1980 (Lähteenmäki, Salonen, Cleve, 1993, s. 42).

2.3 Huvilarakennus

Rakennus edustaa uusrenessanssia, vaikka julkisivujen muutostöiden seu- rauksena osa tästä koristeellisesta tunnusomaisuudesta on kadonnut (Manninen 2016, s. 50). Rakennuksen hallitsevia elementtejä ovat maantasokerroksen luonnonkivijalka, jyrkät kattokulmat sekä torni ja erkkeriaiheet rakennuksen länsisivulla. Cygnaeuk- sen huvila oli alun perin julkisivuiltaan hirsipintainen, kunnes julkisivut paneloitiin 1870-luvulla (Manninen, s. 50). Vaikka rakennus on huvilarakennukseksi paikoitellen vaatimaton, toteutettiin koristeelliset puuleikkaukset julkisivuun ja ikkunoihin suun- nitelmien mukaisesti (Manninen 2016, s. 11). Lähes kaikki ikkunat on uusittu, mutta alkuperäisen puitejaon isot linjat ovat säilyneet. Ainoat säilyneet alkuperäiset ikkunat ovatkin ullakkokerroksen pienet lattianrajan ikkunat (Manninen 2016, s 51).

Julkisivujen paneloinnin, listoitusten ja puitteiden värien välisiä suhteita on muutettu lukuisia kertoja.

Rakennukseen on tehty useita toiminnallisia muutoksia edellisen vuosisadan aikana: sisätiloja on kasvatettu ja parvekkeita poistettu. Sisätilojen toiminnallisuutta on muutettu ja maantasokerrokseen on rakennettu märkätiloja. Pihamaan aitoja on uusittu ja kiveyksiä vaihdettu.

3. Referenssikohteita

3.1 Suomalainen kulttuurikotiperintö lyhyesti

Suomalaiset kulttuurikodit ovat ainutlaatuinen rakennusjoukko pienessä ja rakennusperinnöltään verrattain nuoressa Suomessa. Tästä rakennus- ja käsityöpe- rinteen ulkoilmanäyttelystä löytyy monipuolisesti eri aikakausia ja tyylejä edustavia syntymäkoteja, työhuoneita, ateljeekoteja sekä kesäpaikkoja. Marja Liisa Tirkkonen on listannut teokseen Suomalaisia kulttuurikoteja (1997) kansakuntamme keskeisimmät kulttuurikodit. Näistä maalaus-, kuvanveisto- tai rakennustaiteellisella painotuksella huomionarvoisia esimerkkikohteita ovat:

Emil Cedercreutzin (1879-1949) Harjula (1914) Albert Edelfeltin (1854-1905) Haikon-Ateljee (1883) Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) Tarvaspää (1913) Pekka Halosen (1865-1933) Halosenniemi (1902) Eliel Saarisen (1873-1950) Hvitträsk (1903)

Emil Wikströmin (1864-1942) Visavuori (1893-1912)

Signe ja Ane Gyllenbergin (1891-1977) Villa Gyllenberg (1955)

Kulttuurikodeille yhteinen ja tunnusomainen tekijä on niiden julkinen avoi- muus kaikille. Lähes kaikki suomalaiset kulttuurikodit muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ovat julkisesti avoimia yleisölle säännöllisesti tai epäsäännöllisesti, ilmaiseksi tai pääsymaksua vastaan. Toisena kulttuurikoteja yhdistävänä tekijänä voidaan pitää autenttisuutta ja eräänlaista ajan kapseloitumista konkreettisiin esineisiin, rakenteisiin, tilakokemuksiin ja jopa hajuihin. Tyypillisen kulttuurikodin tunnelmaa kuvaa ajan pysähtyneisyys, minkä vuoksi tyypillinen kulttuurikoti edustaa sisustukseltaan aika- kautensa kuvastoa ja tyylillisiä ihanteita vähintäänkin rakennuksen viimeisien käyt-

Sangi

13

Emil Wikströmin Visavuori, Ateljeerakennus | Pekko Sangi 2020

tövuosien ajalta, mikäli alkuperäinen kalustus ja sisustus on säilynyt. Itse rakennukset jättävät tätäkin pysyvämmän jäljen rakentamishetken tyylillisistä ihanteista.

Kolmantena yhdistävänä tekijänä voidaan pitää sitä, että rakennuksen alku- peräinen omistaja ja asukas teki jotakin merkittävää. Merkittävät saavutukset on usein tehty tieteen, taiteen, talouden tai politiikan saralla.

3.2 Emil Wikströmin Visavuori

Emil Wikström löysi paikan taiteilija-ateljeelleen Rautunselän etelärannalta soudellessaan Akseli Gallen-Kallelan kanssa Vanajavedellä vuonna 1893. Heti seuraa- vana vuonna rakennettiin hirsirakennus, joka kuitenkin paloi kahden vuoden kuluttua valmistumisestaan (Tirkkonen 1997, s. 180)

Nykyinen hirsinen asuinrakennus valmistui vuonna 1902 ja kivirakenteinen ateljeerakennus vuonna 1903 (Tirkkonen, s. 184). Ateljee edustaa Jugendia ja siellä sijaitsi mm. Suomen ensimmäinen pronssivalimo. Ateljeen tunnusomaisimpana erikoi- suutena voi pitää tähtitornia sekä rakennusteriaalien suurta kirjoa.

Visavuoren ateljeen irtaimisto sekä tilaratkaisut osoittavat Wikströmin olleen eräänlainen renessanssi-ihminen: hän oli kiinnostunut asioista ja maailmasta laa- ja-alaisesti. Pronssivalimon ja tähtitornin lisäksi ateljeesta löytyi pimiö, talvipuutarha sekä urut. Koti oli ikään kuin erilaisten keksintöjen, harrastusten ja ideoiden sula- tusuuni (http:/visavuori.com/ 2020/10).

3.3 The Couse House

Taosin kaupungissa New Mexicon osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsee Eanger Irving Cousen (1866-1936) kotimuseo, Couse House (1839). Couse oli Michiganin Sa- ginawassa syntynyt taidemaalari, joka opiskeli mm. New Yorkissa ja Pariisissa. Elävinä malleina toimivat mm. hänen oma vaimonsa sekä alkuperäisväestön ihmiset.

Perheineen New Yorkissa asunut Couse vietti kesät Washingtonissa, Con- neticutissa ja Pariisissa. Hän kuuli Taosista vuonna 1902 ja muutti kaupunkiin kaksi viikkoa myöhemmin pysyvästi. Hän on yksi Taosin taiteilijoiden yhteenliittymän perustajista. Cousen elämäntyönä pidetään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansan doku- mentointia ja kuvaamista maalaamalla, mistä hän on saanut lukuisia palkintoja.

Rakennuksen arkkitehtuuri sovitettiin kadun puolella vastaamaan Taosin arkista ja pueblojen rakennutapaan pohjautuvaa rakentamista rikollisten välttämisek- si. Rakennuksen takaa löytyy atriumpiha, josta avautuu näkymä kohti vuoria. Kodin ateljeesiivestä löytyy mm. autokorjaamo ja kotilaboratorio (http://couse-sharp.org/).

The Couse House, Taos, New Mexico, Yhdysvallat | Pekko Sangi 2019

Sangi_2o2o

14

Eanger Irving Cousen työhuone | Pekko Sangi 2019

Näkymä Couse Housen atriumpihasta vuorille | Pekko Sangi 2019

Galleria Kallionlinnantieltä nähtynä | Pekko Sangi 2020

Markus Mannisen laatimassa Rakennushistoriaselvityksessä (2016) muse- on suojelutilanteesta todetaan seuraavaa: "Cygnaeuksen galleria on suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 480/85 nojalla valtioneuovoston päätöksellä 18.9.1980. Suojelupäätös kohdentaa suojelun koko rakennukseen ulkoasua ja sisätiloja myöten. Rakennuksen korjaus- ja muutostyöt on tehtävä Museoviraston hyväk- symällä tavalla."

Cygnaeuksen galleria on ollut suljettu vuodesta 2014 lähtien. Kokoelman teokset on sijoitettu Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskukseen.

Päärakennusta on korjattu, ennallistettu ja muutettu lukuisia kertoja 151 vuoden aikana. Huvilan toisen kerroksen sisätilat ovat tällä hetkellä hirsipintaisia:

seinistä on jouduttu poistamaan tapetit ja pahvit hirsikertojen tiivistämisessä käytetty- jen kreosootilla käsiteltyjen riveiden aiheuttamista sisäilmaongelmista johtuen. Myös riveet on poistettu. Myös toisen kerroksen ovien karmit ja lattialistat on irroitettu ja varastoitu galleriaan.

Ulkoisilta osiltaan huvilan kunto on hyvä. Gallerian viimeisimpiä kunnostus- töitä ovat syksyllä 2020 valmistunut pääsisäänkäynnin portaan, ulko-oven ja katok- sen maalaus sekä vahtimestarin sisäänkäynnin oven maalaus. Huvilan julkisivut on maalattu vuonna 2019 vastaamaan gallerian vuoden 1884 ensimmäisen kunnostuksen aikaista ulkoasua (Manninen 2016, s. 17). Konesaumattu vesikatto on uusittu vuonna 2018 (Manninen 2016, s. 58). Ainoastaan 1930-luvulta peräisin oleva piharakennus on ulkoisesti huonokuntoinen eikä sitä ole kunnostettu vuoden 2019 julkisivukunnostuk- sien yhteydessä.

4. Suunnittelualueen ja museon nykytila

Gallerian sisäänkäynti syksyn 2020 maalausurakan jälkeen | Pekko Sangi 2020 Sangi

17

Gallerian sisäänkäynti ennen syksyn 2020 maalausurakkaa | Pekko Sangi 2020

Gallerian takapiha | Pekko Sangi 2020 Sangi

19

Gallerian etupihaa toisen kerroksen ikkunasta nähtynä | Pekko Sangi 2020

4.1 Lähialue ja naapurusto

Cygnaeuksen galleria sijaitsee Kaivopuiston korkeimmassa kohdassa suur- lähetystörakennusten keskellä. Gallerian välittömässä läheisyydessä olevan alueen nykyinen rakennuskanta on Cygnaeuksen huvilaa nuorempaa pl. Kalliolinna (1843).

Tontti rajautuu idässä kahteen kolmikerroksiseen asuinrakennukseen (1949 ja 1975), etelässä Kalliolinnantiehen ja sen vastakkaisella puolella olevaan asuinrakennukseen (1933), lännessä niin ikään kolmikerroksiseen Suomen meripelastusseuran rakennuk- seen (1929) ja Espanjan suurlähetystön rakennukseen (1991) sekä pohjoisessa Armi Ratian puistoon, kahteen kolmikerroksiseen asuinrakennukseen (1995) ja Ehrenströ- mintiehen, jonka takana sijaitsee Olympiaterminaali (1952). Kaikki em. rakennukset ovat kivirakenteisia (http://kartta.hel.fi/).

Alueen rakenne on tiivis, rakennusten korkomaailma yhtenäinen ja raken- nukset on sijoiteltu keskeisesti tonteilleen. Alueen kadut ovat kapeita autoteitä eikä varsinaista kävelylle tai pyöräilylle jäsenneltyä tilaa ole. Puusto on runsasta ja suureksi kasvanutta. Kalliolinnantien varren rakennuskannan ikä vaihtelee laajasti 1800-luvun lopulta 2000-luvulle, Cygnaeuksen gallerian (1869), Mannerheim-museon (1874) ja Kalliolinnan edustaessa lähialueen vanhinta säilynyttä, Kaivopuiston kylpylän aikaista rakennuskantaa. Kaivopuiston vanhin säilynyt rakennus on entisen Kylpylälaitoksen ravintola Kaivohuone vuodelta 1838 (http://kartta.hel.fi/).

4.2 Piha

Kaivopuiston korkein kohta oli ennen rakentamistaan kallioinen, tuulinen, kitukasvuinen ja varsin puuton paikka. Vielä vuoden 1873 asemapiirroksessa huvilan tontille ei osoitettu lainkaan istutuksia, mutta 1884 huvilan pihan kunnostus toteutet- tiin kaupunginpuutarhurin suunnitelmien pohjalta (Manninen 2016, s. 44). Suurin osa puustosta on istutettu ilman suunnitelmallisuutta. Viimeisin laaja pihasuunnitelma laadittiin vuonna 1997 MA-Arkkitehtien toimesta ja toteutettiin seuraavana vuonna.

Muutoksella pyrittiin korostamaan puutarhamaisuutta ja vähentämään näkymiä naa- puritaloihin istutuksia hyödyntämällä (Manninen 2016, s. 47).

Lähialueen asukkaat ja paikan tuntevat ihmiset käyttävät tontin halki vievää polkua läpikulkuun, sillä tontti on looginen jatke Armi Ratian puiston vihervyöhyk- keelle. Hengeltään omakotitalon pihapuutarhaa muistuttava, suojaisa ja vehmas taka-

RAKENNUSTOIMENPIDE

RAKENNUSKOHTEEN NIMI JA OSOITE PIIRUSTUKSEN SISÄLTÖ

PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALAPIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMERO

TALO-80 LOHKO

. TIEDOSTO

MITTAKAAVAT JUOKS.N:o

1/500

.

MUUTOS VIRANOMAISTEN MERKINTÖJÄ

KORTTELI / TILA TONTTI / RNo KAUPUNGINOSA

Gallerian takapihan uusimpiin rakenteisiin kuuluva Corten-teräsaita | Pekko Sangi 2020 Ote tontin asemakaavasta vuodelta 2017

Sangi

21

piha on monelle paikka ihan vain oleskeluun. Takapiha on helppo mieltää lähes villin ulkoasunsa vuoksi varsin julkiseksi tilaksi, edustavamman ja yksityisemmän etupihan toivottaessa kulkijat tervetulleiksi suurlähetystörakennusten alueelle piiloutuvaan museoon. Gallerian museotoiminnan päättyminen on pantu merkille naapurustossa ja esimerkiksi pihapiirin käyttöä erilaisiin perhejuhliin tiedustellaan silloin tällöin.

Tontti nousee keskeisesti niin, että rakennus on kirjaimellisesti Kaivopuiston korkeimmalla kohdalla. Korkeuseroa lakipisteeltä tontin pohjoisrajaan on lähes kaksi metriä.

Gallerian tontin puustoon lukeutuu omenapuita, pihlajia, hevoskastanjoita, vaahteroita, saarnia ja lehmuksia. Kallionlinnantien varrella on komea kuuden leh- muksen rivistö. Osa lehmuksista on kasvanut ulos tontilta ja Kalliolinnantien vastainen aita on joutunut tontin rajan kohdalla väistelemään. Muuta kasvillisuutta edustavat norjanangervot, saniaiset, syreenit, karhunvatukat ja perennat. Pintakasvillisuus on suureksi osaksi istutettua nurmikkoa tai sammalta.

Sisääntulotien päällyste on kivituhkaa. Autopaikoitus ja pääsisäänkäynnin edusta sekä sadevesiväylät on päällystetty kirjavalla nupukivellä vuonna 1998. Tontin jokainen reuna on aidattu eri tavoin: etelässä vuonna 1998 uusittu tumma rauta-aita, lännessä vaihtelevan korkuinen luonnonkivimuuri, pohjoisessa huonokuntoinen lau- ta-aita ja idässä koristeellinen, harmaaksi maalattu valurautaverkkoaita.

Tontin lounaiskulmassa on vanha kaivo.

Pihakalusteisiin kuuluvat kaksi Byarum-merkkistä puistonpenkkiä ja rautai- nen mattojen tamppausteline. Pihamaan uusin rakenne on Espanjan suurlähetystön tontin vastainen Corten-teräskappaleesta koneellisesti leikattu aitarakennelma luon- nonkivimuurin jatkeena.

Gallerian länsipuolisen kallion raosta pääsee vettä säännöllisesti huvilan perustusten ryömintätilaan. Ongelmaa on ratkottu mm. asentamalla puhalluskuivatus alapohjan lattian alle.

Gallerian toisen kerroksen seinät ovat hirrellä | Pekko Sangi 2020

Espanjan suurlähetystö | Pekko Sangi 2020

Sangi_2o2o

22

4.3 Taidekokoelma

Cygnaeuksen gallerian taidekokoelma on läpileikkaus aikansa suomalai- seen maalaus- ja kuvanveistotaiteeseen. Fredrik Cygnaeuksen tavoitteena oli omistaa vähintään yksi maalaus jokaiselta kultakautta edeltäneen aikakauden taidemaalarilta (Manninen 2016, s. 11).

Kokoelman alkuperäinen säilytyspaikka oli Cygnaeuksen koti Itäisellä Hei- kinkadulla (nykyisin Mannerheimintie). Huoneisto oli teosten peitossa, kuten myös Cygnaeuksen galleria teosten muutettua sinne.

Vuonna 1905 kokoelmaan kuului noin neljäsataa taideteosta. (Lähteenmäki, Salonen, Cleve, 1993, s. 42)

Nykyisin teokset sijaitsevat Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuk- sessa Vantaalla.

Teokset on luetteloitu kuvien kanssa Cygnaeuksen galleria - luettelo -kirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Lähteenmäki, Salonen ja Cleve vuonna 1993.

Gallerian kokoelmiin kuuluvia rintakuvaveistoksia Helsingin kaupunginmuseo, Eino Heinonen, 1949

Gallerian laajennus sovitettuna Helsingin kaupungin vuoden 2017 ilmakuvaan Kaivopuistosta. Ei mittakaavassa.

5. Suunnitelma

5.1 Tavoitteet

Tämän suunnittelutyön tavoitteena on osaltaan vahvistaa Suomen vanhim- man taidegallerian arvoa julkisena museona. Fredrik Cygnaeuksen ajatus taidekokoel- man julkisesta esittelemisestä sekä kartuttamisesta on arvokas ja tavoiteltava, mikä toimii suunnittelun johtoajatuksena.

Tavoitteena on museon ja tontin nykyisen toiminnallisuuden parantami- nen huomioimalla herkän ympäristön erityispiirteet sekä sijoittuminen ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Päivänvalo ja valaistusolosuhteiden hallinta, tontin topografia, ilmansuunnat sekä näkymät ovat keskeisiä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet esitettävän suunnitelman ratkaisuihin.

Huvilan alkuperäinen massoittelu on muuttunut ja hierarkia kärsinyt veran- nan muututtua sisätiloiksi. Tämä esteettinen seikka pyritään korjaamaan suunnitelman yhteydessä palauttamalla huvilan kaakkoiskulma avoimeksi verannaksi.

Sangi

25

Pääsisäänkäynnin katoksen detalji | Pekko Sangi 2020

Sisänäkymä Galleria Johanista. Vasemmalla Johannes Takasen Rebekka Kaivolla -veistos (1877). Keskellä Albert Edelfeltin Poltettu kylä -teos (1879)

I II III IV V

III

MAHDOLLISUUDET HAASTEET

- Vanhan osan ja uudisosan selkeä erottelu - Uudisosan massa lähes identtinen vanhan osan kanssa - Massojen väljä sijoittelu tontille - Tontin ulkotilojen eriytyminen yhdyskäytävän kohdalla - Uudisosan sijoittuminen naapurustoon - Piharakennuksen perusteleminen

- Uudisosan korkeuserojen tuoma mielenkiinto sekä sisätilaan että - Piharakennuksen sijoittuminen 3 metrin etäisyydelle

arkkitehtuuriin tonttirajasta

- Selkeä kierto - Rakennusten välisien etäisyyksien perusteleminen - Uudisosan logistinen saavutettavuus

- Näkymälinjat sisällä ja ulkona, silsältä ja ulkoa, sisälle ja ulos - Vanhan osan maantasokerroksen tehokas hyödyntäminen

Uudisosan näyttelytila on kahdessa tasossa, joiden välillä siirrytään keskustan korkeaa tilaa kiertävää luiskaa pitkin.

Keskellä oleva korkea tila on tarkoitettu esimerkiksi suurelle tilataideteokselle. Eri puolille parvea sijoitettujen maalausten tarkastelu on mahdollista lähietäisyydeltä tai kauempaa eli parven vastakkaiselta puolelta. Hissi on sijoitettu keskelle vanhaa osaa. Uuden ja vanhan osan välillä kuljetaan lasista yhdyskäytävää pitkin. Henkilökunnan tiloja on sijoitettu piharakennukseen.

5.2 Suunnitteluprosessi

Senaatti-kiinteistöjen toimeksianto museolaajennuksen tutkimisesta diplo- mityönä tehtiin tammikuussa 2020. Suunnittelutyö alkoi tonttiin ja museoon tutus- tumisella helmikuussa 2020. Ensimmäiset tontin käytön ja toiminnallisen konseptin suunnitelmat laadittiin toukokuussa. Työn ohjaajien kanssa järjestettiin useita tapaami- sia Cygnaeuksen gallerialla kevään ja kesän aikana.

Suunnittelun kantavia ajatuksia olivat alusta asti rakenteiden ja muotokielen yksinkertaisuus, näkymien ja ilmavuuden säilyminen tontilla sekä selkeästi näkyvä ero uuden ja vanhan rakentamisen välillä. Uudisosalle haluttiin löytää korkomaailmaltaan huvilalle alisteinen ratkaisu.

Lisärakentamiselle löytynyt paikka osoittautui tontinkäyttötutkielmien jäl- keen sopivimmaksi ratkaisuksi ja rakennusmateriaaliksi valikoitui hirsi.

5.3 Konsepti

Cygnaeuksen gallerian pohjoispuolista tonttia (vuodesta 2018 alkaen Armi Ratian puisto) tutkittiin Suomen Kansallismuseon sijoituspaikaksi vuonna 1897. Galle- ria olisi tällöin toiminut Kansallismuseon suuremman museorakennuksen pienempänä sivurakennuksena (Manninen 2016, s. 22).

Tässä diplomityössä esitetyn laajennuksen voidaan ajatella olevan luon- teeltaan Cygnaeuksen huvilarakennuksen sivurakennus, koska museosuunnitelman keskeiset huolto-, kahvio- ja lipunmyyntitoiminnot sekä merkittävä osa kokoelmasta esitetään sijoitettavaksi olemassaolevaan huvilaosaan. Laajennuksen voidaan myös katsoa toimivan itsenäisenä taiteen esittämisen tilana, koska sinne voidaan sijoittaa Cygnaeuksen gallerian kokoelmasta erillinen vaihtuva näyttely tai esimerkiksi esittää elävää musiikkia.

Laajennuksen keskeisin tarkoitus on tarjota teknisesti nykyaikaiset galleriati- lat joissa Cygnaeuksen taidekokoelma voidaan laittaa aiempaa väljemmin ja laajemmin esille.

Galleriatiloista on haluttu valaistus-, lämpö-, akustiikka- ja kosteusolosuhteil- taan museoympäristön tarpeiden mukaisia tiloja, joiden teknisyys ei kuitenkaan välity museorakennuksen ulkopuolelle. Museotekniikaltaan nykyaikaisten galleriatilojen voidaan ajatella olevan sekä fyysisesti mutta myös henkisesti perinteisen, rakenteeltaan yhtenäisen, näkyvän hirsirungon ja kuparivesikatteen suojassa.

Tilallinen konsepti on esitelty tarkemmin osiossa 5.5 Tilaohjelma, tilat ja museokierto.

Ensimmäisiä luonnoksia Gallerian pihan penkillä | Pekko Sangi 2020 Ensimmäisiä tontinkäyttösuunnitelmia

Sangi

27

5.4 Orientaatio ja korkomaailma

Laajennus sijoittuu kokonaisuudessaan huvilan omalle tontille, olemas- saolevan galleriarakennuksen koillispuolelle. Uudisosan orientaatio on etelä-poh- joissuuntainen. Museolaajennuksen asemointi haluaa osaltaan olla vahvistamassa 1910-1930-luvuilla virinnyttä ajatusta galleriasta porttina huvila-alueelle. Etelä-poh- joissuuntaisen, tontin halki kulkevan kävelyreitin tavoitteena oli ehkäistä museon eristäytyminen kaupungista päin tultaessa (Manninen 2016, s. 46)

Uudisosan galleriatilojen korkeuasema on sovitettu huvilan eteisen korkoon +21360. Näin saadaan yhdessä tasossa uuden ja vanhan rakennuksen yhdistävä estee- tön tilakokonaisuus. Rakennukset yhdistyvät toisiinsa luonnonvaloa tulvivalla lasikäy- tävällä.

Sekä museokierto että näkymät sisätiloissa tukevat etelä-pohjoissuuntaista akselia. Yksi suunnittelun perusajatuksista pohjautuu Fredrik Cygnaeuksen toiveeseen kartuttaa kokoelmaa tulevaisuudessa: huvilasta avautuu näkymä läpi uuden puolen laajennuksen, mikä on konkreettisesti mutta myös symbolisesti näkymä alkuperäisestä museorakennuksesta kohti tulevaisuutta.

Tarkasteltaessa olemassaolevaa huvilaa tontin lounaisnurkasta, laajennus tai sen pohjoispuolen terassit eivät ole nähtävissä, vaan jäävät kokonaisuudessaan alku- peräisen rakennuksen taakse piiloon (katso kuva sivulla 16). Ainoastaan eteläpuolen terassi antaa Kalliolinnantietä lännestä saapuvalle vihjeen uudistuksesta.

Uudisosan tilat sekä rakenteet sijoittuvat metrin välein laajennuksen ulkosei- nien ja tonttirajojen myötäiseen säännölliseen koordinaatistoon. Myös ikkunajaoissa on tukeuduttu koordinaatistoon.

Säännöllinen yhden metrin välein piirretty koordinaatisto laajennuksen pohjapiirustuksen päällä

Sangi_2o2o

28

Luonnosvaiheen pienoismallitutkielma

Sisänäkymä Fredrikin käytävän väliaulasta kohti Galleria Almaa

5.5 Tilaohjelma, tilat ja museokierto

Tilaohjelma voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: vanhan osan tilat, uudis- osan tilat sekä pihatilat. Nämä osiot muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden niin, että museon tontille jää ilmavuutta, vaihtelevia näkymiä ja tiloja sekä näkymiltä piilossa olevia tiloja tiiviisti rakennetusta naapurustosta ja kasvillisuudesta huolimatta.

Uudisosaan sijoittuu kolme galleriaa: Otto, Alma ja Johan, sekä esteetön wc ja tekninen tila. Laajennuksen galleriatilat koostuvat kolmesta jonomuodostelmassa olevasta hirsihuoneesta. Kaikki kolme galleriatilaa ovat pohjaltaan neliöitä. Yhteisen vesikatteen alle kootut galleriat ovat muodoltaan kuution muotoisia massoja, joiden yksiaineista olemusta tukee rakennusmateriaaliksi valittu kuusipuinen, käsinveistetty ja kuviopiilutettu hirsi. Laajennuksen tilat muodostavat rytmikkään etelä-pohjoisakselin suuntaisen sommittelun, joka kasvaa sekä korkeutta ja leveyttä niin, että pienimitta- kaavaisin rakennusmassa kohtaa museokävijän heti pääsisäänkäynnin aukiolla.

Laajennuksen näkymien suunnittelussa on otettu huomioon museotoiminnan hoitaminen yhden työntekijän voimin: vanhan osan maantasokerroksesta, lipunmyyn- nin välittömästä läheisyydestä, on näköyhteys kaikkiin galleriatiloihin, mikä parantaa museon ja taideteosten turvallisuutta. Kaikki tilat ovat nopeasti saavutettavissa sisäti- lojen kautta. Museokierto alkaa ja päättyy vanhan osan aulaan, mikä selkeyttää sekä kävijän tilallista kokemusta että museovieraiden havainnointia. Myös pihatilat ovat nähtävissä sisätilojen kautta suurten lasipintojen ansiosta.

Museolle saavutaan pääasiassa raitiovaunulla, polkupyörällä tai kävellen.

Gallerian tontille saavutaan olemassaolevasta sisäänkäyntiportista, jonka välittömässä läheisyydessä porttien sisäpuolella on kaksi esteetöntä pysäköintipaikkaa.

Museoon kuljetaan vanhan osan alkuperäisen pääsisäänkäynnin kautta. Sisäänkäynnin portailta on suora näköyhteys oikealle läpi uudisosan aina Armi Ratian puistoon asti.

Esteetön kulku museoon on toteutettu eteläisen terassin kautta pyörätuoliluiskalla.

Vanhaan osaan sijoittuvat sisäänkäyntiaula, yhdistetty kahvio- ja museokauppa, estee- tön yleisö-wc, henkilökunnan sosiaalitilat ja wc sekä keittiö. Museokierto ei ota kantaa siihen ohjataanko kävijä tutustumaan huvilan pysyvään kokoelmaan vai laajennuksen vaihtuviin kokoelmiin ensin: ohjeistus voidaan tehdä näyttelykohtaisesti. Koko laajen- nusosa on mahdollista valjastaa tarvittaessa museon pysyvän kokoelman käyttöön.

Museokävijälle pyritään luomaan mielenkiintoinen liikkumisepisodi siirryt- täessä vanhasta osasta uuteen laajennukseen: alaspäin viettävä piha avautuu suuren la- sijulkisivun takana Verannalla, jonka lasiselle ja päivänvaloa tulvivalle olemukselle luo jylhän kontrastin Verannan sisätilan luonnonkiviseinämä - siis huvilan alkuperäinen

kivijalka ja ulkoseinä - jonka pinta on kahvittelijoiden tutkittavissa. Siirryttäessä kohti laajennusta saavutaan risteykseen, josta avautuu näkymä sekä sisäpihalle, pääsisään- käynnin aukiolle, laajennuksen päähän että kahvioon. Kyseinen kohta on laajennuksen ja alkuperäisen rakennuksen välinen nivel, jonka kohdassa museokävijä tekee 90 asteen käännöksen kohti pohjoista, jolloin lasikäytävää reunustava seinusta muuttuu tunnel- maltaan pehmeämmäksi hirsiseinäksi.

Vuoden 1930 piharakennus säilytetään sellaisenaan nykyisellä paikallaan. Ra- kennuksessa on mahdollista säilyttää eteläterassien liikuteltavia pöytiä ja tuoleja sekä puutarhan ja pihan hoitoon tarkoitettua kalustoa.

Laajuustiedot: Tontin pinta-ala 2429 m²

Olemassaoleva Cygnaeuksen galleria Bruttoala 287 m²

Tilavuus 778 m³

Laajennus Bruttoala 240 m²

Sisääntuloaula Veranta Vera

Pääsisäänkäynti

Esteetön Wc Lipunmyynti / Kahvio

Henkilökunnan sosiaalitilat Wc

Varauloskäynti

Keittiö

Siivous

Galleria Otto Galleria Alma Galleria Johan

Tekninen Esteetön tila

Wc

Eteläterassi Pohjoisterassi Pihavarasto

Ulkokalusteiden säilytys

Fredrikin käytävä

Fredrikin parvi

Galleria Johan

Huoltoluiska Tuoli- säilytys

Huoltoluiska

Esteetön sisäänkäynti

Huoltoluiska Takaportti

'Ruokasali' 'Sali'

'Makuuhuone'

Fredrikin Veranta 'Työhuone'

Varauloskäynti 'Kirjasto'

Vaahtera Vaahtera

Hevoskastanja

Pihlaja Omenapuu

Pönttöuuni

Kaakeliuuni Kaakeliuuni

Hissi Hissi

Hissi Hissi

Museokauppa Esteetön

Pöytä

Maantasokerros 0. kerros

2. kerros

Sangi_2o2o

30

Sisääntuloaula Veranta Vera

Pääsisäänkäynti

Esteetön Wc Lipunmyynti / Kahvio

Henkilökunnan sosiaalitilat Wc

Varauloskäynti

Keittiö

Siivous

Galleria Otto Galleria Alma Galleria Johan

Tekninen Esteetön tila

Wc

Eteläterassi Pohjoisterassi Pihavarasto

Ulkokalusteiden säilytys

Fredrikin käytävä

Fredrikin parvi

Galleria Johan

Huoltoluiska Tuoli- säilytys

Huoltoluiska

Esteetön sisäänkäynti

Huoltoluiska Takaportti

'Ruokasali' 'Sali'

'Makuuhuone'

Fredrikin Veranta 'Työhuone'

Varauloskäynti 'Kirjasto'

Vaahtera Vaahtera

Hevoskastanja

Pihlaja Omenapuu

Pönttöuuni

Kaakeliuuni Kaakeliuuni

Hissi Hissi

Hissi Hissi

Museokauppa Esteetön

Pöytä

Maantasokerros 0. kerros

2. kerros

Sangi

31

Pohjapiirustukset

Sisänäkymä Galleria Otosta

Galleria Otto

Museon uudisosan eteläisin ja pienin galleriatila on nimetty Cygnaeuksen gallerian intendentti Berndt Otto Schaumanin mukaan. Hän oli ensimmäinen henkilö joka asetti 210 teosta käsittäneen Cygnaeuksen gallerian kokoelman nähtäville yläker- ran asuinhuoneiden seinille kesällä 1881 (Manninen 2016, s. 16).

Symmetriseen galleriatilaan saavutaan ja sieltä poistutaan kohti länttä sijoi- tetuista oviaukoista, jotka ovat kattoikkunoiden ohella tilan ainoat valoaukot. Tilaan saapuminen ja sieltä poistuminen osana museokiertoa on luonteeltaan pistäytymistä.

Tilan lattiamateriaalina on lämminhenkinen tammipuinen palikkalattia. Tila sovel- tuu joko vaihtuvien näyttelyiden tai gallerian oman kokoelman esittelyyn. Intiimissä galleriassa tuntee olevansa lähellä teoksia, mutta oviaukkojen visuaalinen avautuminen käytävän lasiseinien läpi sisäpihalle sekä vaalean alakaton nostaminen näkyvän katto- palkiston yläpuolelle luovat pois tilasta virtaavuuden kokemuksen.

Pohjaltaan 5 metriä x 5 metriä kokoisen tilan kantava rakenne on massiivi- hirsikehikko, joka on perustettu kallioon teräspaaluilla. Katon palkistot, kuten myös kattoikkunat, noudattelevat laajennuksen pohjakuvassa metrin välein toistuvaa sään- nöllistä koordinaatistoa. Lasikäytävän yläpuolisen kattorakenteen kantavien puuosien päät tukeutuvat gallerian ja käytävän väliseen hirsiseinään. Puupalkkien päät näkyvät gallerian sisällä. Kyseinen detalji haluaa korostaa rakennusaineiden yksiaineisuutta ja materiaalien funktionaalisuutta sekä niiden välistä hierarkiaa. Vaikutteita on haettu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa pueblojen massiivisavirakennusten 1000 vuotta vanhasta rakennustavasta jättää yläpohjan kantavien puurakenteiden päät näkyviin.

Tilan kantavat hirsiseinät on pinnoitettu sisäpuolelta vaalealla, kiiltämät- tömällä ja tuntokarheaksi maalatulla kipsilevyllä, jotta maalaustaiteen esittämiselle saadaan rauhallinen tausta. Kipsilevy on käsiteltävissä ja korjattavissa vaihtuvien näyttelyiden tarpeita vastaavaksi. Teokset voidaan sijoittaa kaikille neljälle seinälle, kes- kelle tilan lattiaa tai ne voivat roikkua katosta. Kukin katon kiinnityspiste mitoitetaan kestämään 20 kg:n paino. Katon valoaukot voidaan tarvittaessa pimentää verhoilla.

Laajuustiedot: Huoneala 18 m²

Tilan vapaa korkeus 3,6 metriä

Detalji pueblojen Adobe-savirakennuksesta, Taos, New Mexico, Yhdysvallat | Pekko Sangi 2019

Sangi

33

Sisänäkymä Galleria Almasta kohti Galleria Johania. Vasemmalla Fredrik Cygnaeuksen muotokuva (Carl Eneas Sjöstrand), oikealla Cygnaeuksen huvila 1870-luvulla (Johan Knutson)

Galleria Alma

Uudisosan keskimmäinen Galleria Alma on nimetty vahtimestari Vera Eklun- din tyttären Alma Eklund-Jousteen mukaan (Manninen 2016, s. 28).

Museokierron mukainen kulkeminen tilassa suuntautuu vastakkaisissa kul- missa sijaitsevien oviaukkojen välillä ja on luonteeltaan läpikulkua. Tilaan saavutaan eräänlaisen väliaulan kautta, jossa sijaitsevat uudisosan ainoa yleisö wc sekä paikka vaatesäilytykselle. Myös Alma on tilana käänteisesti symmetrinen, jonka rikkoo ainos- taan oviaukon korkeuden suureneminen jatkettaessa kulkua kohti viimeistä galleriaa, Johania. Lattiamateriaali on tammipuista kalanruotoparkettia, joka on asemoitu luon- nollisen kulkusuunnan mukaisesti, kuin johdattamaan kulkijaa tilasta toiseen.

Pohjaltaan 6 metriä x 6 metriä kokoisen tilan rakenteellinen periaate on identtinen galleria Oton kanssa: seinät ja katto ovat vaaleat ja valaistus riippuu katon näkyvästä, massiivisesta ristikosta, joka on visuaalisesti ilmavasti asemoitu alakattoa matalammalle. Katon valoaukotusta on varioitu tilaan sopivaksi.

Tila mahdollistaa hieman suurempien tilataideteosten tai maalausten esitte- lyn. Cygnaeuksen gallerian kaikista museotiloista tämän tilan valaistusolosuhteet ovat helpoimmin säädettävissä kaikkein hämärimmiksi, ja tila soveltuukin hyvin esimerkik- si videoteosten esittämiseen. Tilasta on näkymä pitkälle kohti pohjoista ja Armi Ratian puistoa galleria Johanin lasipäätyseinän läpi.

Laajuustiedot: Huoneala 36 m²

Tilan vapaa korkeus 4,2 metriä

Sangi

35

Ulkonäkymä Armi Ratian puistosta kohti Cygnaeuksen galleriaa. Etualalla Galleria Johan.

Galleria Johan

Galleria Johan on nimetty Cygnaeuksen huvilan arkkitehdin, saksalaissyntyi- sen Johan Wilhelm Friedrich Mieritzin, mukaan (Manninen 2016, s. 8). Toisaalta Johan liittyy taiteilija Johan Knutsoniin, joka on maalannut gallerian kokoelmiin kuuluvan öljyväriteoksen keltaisesta, hirsipintaisesta Cygnaeuksen huvilasta. Nimi on yhtälailla muistuma huvilan ensimmäisenä talonmiehenä viimeistään vuodesta 1875 toimineesta Johan Davidssonista (Manninen 2016, s. 14). Joku voisikin todeta, että johan on nimi gallerialla - ja monesta syystä.

Pohjoisin ja suurikokoisin galleria toimii laajennuksen päätteenä. Johan on myös rakennuksen ainoa kahden kerroksen korkuinen tila ja gallerioista ainoa, jossa hirsi on jätetty sisätilassa näkyviin. Puu on tilan selvästi hallitsevin elementti. Keskellä tilaa on jykevä puupilari, joka kannattelee katon rakenteita ja portaita. Päätyjulkisivu on kokonaisuudessaan lasia, minkä ansiosta tilassa on tasainen pohjoisvalo. Lasipinta voidaan tarvittaessa peittää pystysuunnassa nostettavilla ja laskettavilla verhoilla. Valo ja näkymät pääsevät virtaamaan vapaasti koko laajennuksen läpi, aina Verannalta Johanin lasipäätyyn asti. Tilasta ei ole suoria näkymiä naapurirakennuksiin ja suoran auringonvalon kohdistuminen tilaan on minimoitu.

Alakatto sekä tilan kattoristikot myötäilevät vesikaton kallistettua muotoa.

Vaalea alakatto on tilan ainoa ei-puinen pinta, joka tuo kontrastia ja valoa muutoin puupintaiseen tilaan.

Tilaan saavutaan toisesta kerrosesta, suositellun museokierron mukaisesti galleria Almasta. Tilan keskiosa on koko tilan korkeudelta avointa. Ylätasolla tilaa kier- retään kävelysiltoja pitkin. Alemmalle tasolle laskeudutaan päädyn lasiseinän edustalla olevia portaita pitkin. Esteetön hissiyhteys Johanin alatasolle sijaitsee tilan itäseinus- talla. Tilasta palataan ylemmälle tasolle, josta museokierto jatkuu sisäpihan vastaista lasikäytävää pitkin huvilarakennukseen.

Alatasolla on pariovellinen huoltoyhteys tilaan tontin itäreunaa kulkevaa huoltoreittiä pitkin. Alatasolle, hissin pohjoispuolelle, on sijoitettu tuolivarasto tapah- tumia, kuten akustisen musiikin konsertteja ajatellen.

Laajuustiedot: Huoneala, 76 m² (alataso) + 39 m² (Fredrikin parvi) = yht. 115 m² Tilan vapaa korkeus 6,3 - 7,4 metriä

Sangi

37

Sisänäkymä Veranta Veran liittymisestä Cygnaeuksen huvilaan.

Veranta Vera

Gallerian sisäkahvittelutila, kahviosta sisäpihalle työntyvä lasinen ja samalla uuden ja vanhan osan yhdyskäytävänä toimiva katettu veranta on nimetty Veraksi.

Se saa nimensä Cygnaeuksen gallerian pitkäaikaisimman asukkaan, vahtimestarin ja oppaan, Vera Eklundin mukaan (Manninen 2016, s. 28). Verannan paikalla sijainnut alkuperäinen pohjoispuolen avonainen parveke on purettu vuonna 1884 (Manninen 2016, s. 51).

Veranta on kauttaaltaan lasinen. Tila on tuettu puu- ja teräspilarien varaan.

Tilan itäpäädyssä ja pohjoissivulla on kattorakenteen jäykistävät, järeät metallipilareista rakennetut säleseinämät. Verannan katon liitos huvilan ulkoseinään tapahtuu kivi- muurin yläpuolella tekniikalla joka on tuttu muurattujen savuhormien ja peltikattojen välisestä liitoksesta: vesikate ohjataan viistosti yläasennossa osittaisesti ulkoseinära- kenteen sisään. Katto on lähes tasakattoinen loivalla kallistuksella. Gallerian uudisosan sadevedet laskevat osittain Verannan katolle, josta ne johdetaan sadevesiputkea pitkin maahan. Sisätilan korkeus on 2,7 metriä.

Fredrikin veranta

Huvilan eteläpuolella sijaitseva niin kutsuttu vahtimestarin eteinen sekä sen yläpuolella oleva veistosnäyttelyhuone muutetaan suunnitelmassa vastaamaan al- kuperäistä verantaa, joka muutettiin sisätiloiksi ensin yläkerran osalta vuonna 1917 (Manninen 2016, s. 52) ja maantasokerroksessa vuonna 1959 (Manninen 2016, s. 53).

Sille annetaan nimeksi Fredrikin veranta.

Alkuperäisiä kaiteiden puuleikkauksia ei ole säilynyt, joten mallinnoksen viit- teellinen suunnitelma on toteutettu valokuvien pohjalta. Nykyisen ulkoseinärakenteen sisällä säilyneet parvekerakenteen pilarit säilytetään osana rakennettavaa parveketta.

Maantason eteläterassille sijoitetaan pöytiä ja tuoleja palvelemaan kahvion asiakkaita. Terassilta on kulku museon keittiöön, esteettömään wc-tilaan sekä sisääntu- loaulaan. Fredrikin verannan parveke pidetään museoyleisöltä suljettuna turvallisuus- syistä.

Eteläterassi peittää alleen kaivon, jolle pääsy tulee varmistaa terassin lattiaan jätettävällä luukulla. Lisäksi eteläterassin esteettömän luiskan alta puretaan vahtimesta- rin sisäänkäynnin edustan vuodelta 1959 peräisin olevat betoniset portaat (Manninen 2016, s. 59).

Veranta Vera ja pohjoisterassit

Fredrikin Veranta ja eteläterassi Sangi

39

Sisänäkymä toisen kerroksen 'Ruokasalista' kohti 'Makuuhuonetta', johon on sijoitettu hissi. Taustalla 'Työhuone'. Visualisoinnin

tapettihavainnollistus on tehty makuuhuoneesta löytyneen tapettifragmentin pohjalta. Vasemmalla seinällä maalaus Vanha pitkäpartainen mies, 1872 (S.A. Keinänen)

Huvilarakennuksen sisäpuoliset muutostyöt

Huvilan toisen kerroksen restauroinnin filosofiana on vuoden 1882 museotoi- minnan alun ja erityisesti kotimuseolle tunnusomaisten piirteinen palauttaminen.

Huvilan alkuperäiset "vaatimattomat, melko huonokuntoiset huonekalut ja arvokas kirjasto myytiin heti hänen kuolemansa jälkeen huutokaupassa." (Lähteenmäki, Salonen, Cleve, 1993, s. 36). Ainoat jäljellä olevat huonekalut pieni pöytä, seinänaulak- ko ja kolme rottinkituolia on varastoitu Museoviraston toimesta.

Huvilan toisen kerroksen tilat iso sali, ruokasali, työhuone, makuuhuone ja lukuerkkeri palautetaan toiminnoiltaan näyttelytiloiksi. Torniosan porras toimii varauloskäyntinä toisesta kerroksesta maantasokerroksen uloskäytin käyttäen. Myös Fredrikin Verannan parveke toimii hätätilanteessa varauloskäyntinä. Museovieraille järjestetään pääsy ylös torniin ihailemaan maisemia. Tila on museosuunnitelman ainoa julkinen tila, joka jää esteetömyyden ulkopuolelle.

Toisen kerroksen tilojen seinät tapetoidaan galleriasta pelastettuja tapettifrag- mentteja vastaavia tapetteja valmistamalla. Ruokasalin pönttöuuni sekä ison salin ja makuuhuoneen alkuperäiset kaakeliuunit säilytetään. Tilojen väliset kynnykset poiste- taan jotta esteettömän kulun takaamiseksi.

Näkyvin yläkerrassa tehtävä muutostoimenpide Fredrikin Verannan lisäksi on makuuhuoneen välipohjaan tehtävä läpivienti henkilöhissiä varten. Hissi on malliltaan ja kooltaan vastaava kuin Galleria Johanissa ja siihen voidaan nousta maantasoker- roksessa kahdesta suunnasta, keittiön suunnan palvellessa vain ruokatarjoilulogistisia tarkoituksia.

Maantasokerroksessa museon perustason ja eteläterassin välinen 18 sentti- metrin korkeusero ylitetään luiskan avulla sisätiloissa inva wc:n viereisellä käytävällä.

Myös sisääntuloaulasta tehdään kynnykset ylittävä luiska museokauppaan vievään tilaan. Maantasokerrokseen sijoittuvat esteetön wc, sisääntuloaula, yhdistetty tila museokaupalle, lipunmyynnille ja kahvion myyntitiskille, henkilökunnan sosiaalitilat ja wc, keittiö sekä siivouskomero. Tiloissa käyteään vaaleita sävyjä matalasta kerros- korkeudesta johtuen. Nykyiset puulattiat voidaan säilyttää tai tarpeen vaatiessa korvata uudisosan mukaisilla tammilattioilla.

Kiintokalusteissa, kuten myyntitiskit ja museokaupan pöydät, suositaan mas- siivipuuta.

Ruoksali | Museovirasto Rakennushistorian kuvakokoelma, Riitta Korhonen 1987 Iso sali | Museovirasto Rakennushistorian kuvakokoelma, Riitta Korhonen 1987

Sangi

41

Gallerian alkuperäisiä huonekaluja | Pekko Sangi 2020

Sisäpihanäkymä. Vasemmalla laajennus, takaoikealla olemassaoleva Galleriarakennus. Keskellä pohjoisterassit, joiden edustalla omenapuu.

5.7 Pihasuunnitelma

Pihan ja tontin suunnittelussa on arvotettu korkeaksi vanhimpien histo- riallisten kerrosten säilyttäminen, suunnitteluratkaisujen yhdenmukaistaminen sekä toiminnallisuuden parantaminen.

Suurin yksittäinen pihaympäristöön vaikuttava toimenpide on laajennusosan rakentaminen tontin koilliskulmaan. Paikalla on nykyisin tiheäksi kasvanutta puus- toa. Laajennuksen paikalta joudutaan kaatamaan verrattain pieniä puita, jotka ovat suurimmaksi osaksi kiinni tontin itäreunassa: kolme vaahteraa, tammi sekä pienempiä pensaita.

Pihasuunnitelman keskeinen osa ovat haapapuusta rakennetut, terassoituvat ja esteettömät patiot kahvittelua varten. Terasseja on sijoitettu huvilarakennuksen ete- lä- ja pohjoispuolelle ja niiden välillä on sisäyhteys huvilan läpi. Terassien rakentamista voidaan perustella niiden paikolla sijainneiden alkuperäisten verantojen sijainneilla.

Etenkin pohjoispuolen terassit sijoittuvat varsin suojaisasti rinteeseen, omenapuun oksien alle. Varjoanalyysin (s. 55) perusteella pohjoisterassilta löytyy nimestään huoli- matta kesäisin varsin aurinkoisia kohtia keskipäivästä alkuiltaan asti.

Pihan reitit ja terassien sijainnit on suunniteltu myötäilemään olemassaolevaa kasvillisuutta ja pihan kallioisia kohtia. Etelä- ja pohjoisterassien välille toteutetaan nupukivipäällysteinen esteetön reitti huvilan länsipuolen ympäri. Museon pääsisään- käynnin edustan aukio sekä Galleria Johanille vievä takahuoltoreitti päällystetään nupukivillä. Muut polut ja kulkuväylät ovat kivituhkaa ja niitä reunustetaan tarpeen vaatiessa nupukivillä. Nupukivirakenteiset, olemassaolevat sadevesikourut säilytetään ja niitä lisätään tarpeen vaatiessa. Tontin pohjoisreunan lauta-aita kunnostetaan.

Tontin kaikki norjanangervot poistetaan ja kasvillisuutta yhtenäistetään.

Lasikäytävän julkisivuun on mahdollista kasvattaa villiviiniä teknisen tilan seinustan tapaan. Mikäli sisäpihan kahviotoiminnasta koituu meluhaittoja länsipuolella sijaitse- van suurlähetystön suuntaan, voidaan pihaan harkita rakennettavaksi etelä-pohjoisak- selin suuntaista pergolaa suojaksi. Pergolaan kasvatetaan villiviiniä.

^Lehmus

Lehmus Lehmus Lehmus

Lehmus Lehmus

Vaahtera Vaahtera

Vaahtera

Vaahtera Vaahtera

Vaahtera Saarni

Saarni

Lehmus 3 x Tuomi

Hevoskastanja

Hevoskastanja

Pihlaja

Vaahtera Orapihlaja

Omenapuu

Kaivo

Huoltoluiska

Invapaikoitus

Pääportti K A L L I O L I N N A N T I E

Takaportti

Pelastu

stie Eteläterassi Pohjoisterassi

Est

eetö

n sisää

nkäynti

Asemapiirustus ja pihasuunnitelma Sangi

43

Teknisen tilan sisäänkäynti. Vasemmalla Galleria Otto, oikealla Galleria Alma. Taustalla galleriat yhdistävä yhdyskäytävä.

5.8 Rakennetekniset ratkaisut

Cygnaeuksen gallerian uudisosan materiaalivalinnat kunnioittavat yksinker- taista, perinteistä ja kestävää rakennustapaa.

Laajennuksen keskeisimmät tilat ovat rakenteeltaan ja luonteeltaan yksiainei- sia hirsikehikkoja: massiivinen hirsi toimii kantavana rakenteena, äänen- ja lämmön- eristeenä, jäykisteenä sekä pintastruktuurina sisällä ja ulkona. Hirsi materiaalivalintana kunnioittaa Cygnaeuksen huvilan puurakentamisen käsityötä sekä toisaalta luonnon- kallioisen tontin herkkää topografiaa. Materiaalivalinnat vastaavat myös julkista mu- seorakentamista koskettavaan tarpeeseen rakentaa entistä kestävämpiä ja ympäristöä vähemmän kuormittavia rakennuksia.

Laajennuksen piilutettujen massiivihirsien salvokset ovat lyhyet ja malliltaan lukkonurkkaiset. Hirsikertojen välissä käytetään eristeenä pellavaa. Hirsikehikoiden rakenteelliseen vahvistamiseen käytetään ristikot muodostavia palkkeja gallerioiden sisätiloissa sekä följäreitä galleria Johanin länsiseinustalla, joka on suurin yksittäinen hirsiseinä. Hirsien painumiseen varaudutaan riittävillä toleransseilla hirsien ja muiden rakennusosien liitoskohdissa. Eristämättömillä massiivihirsiseinillä saavutetaan hirsi- seinälle määritelty U-arvo 0,40 noin 280 mm paksuisella hirrellä, joten laajennuksen 300 mm paksuinen hirsi ylittää tämän arvon eikä seinärakenteen lämmöneristävyyttä ole tarpeen kompensoida muilla ratkaisuilla.

Vesikaton kate on konesaumattua kuparia. Kupari on erikoisvahvaa ja jäykis- tää itsensä rakenteellisesti, jolloin alapuolisia kantavia palkkeja ei tarvita. Vesikaton sadevedet laskevat sisäpihalle terassien ja lasiyhdyskäytävän väliin jäävälle nurmikais- taleelle. Gallerioiden kattojen ulostulojen kohdalla käytetään saumattomia, paksum- pia kuparilevyrakenteita. Kattoikkunoiden lasit ovat erikoisvahvoja ja ne asennetaan vaakatasoon.

Perustuksissa käytetään teräspaalupareja, jotka upotetaan kallioon porattui- hin reikiin. Galleria Johanin kivijalka on luonnonkivirakenteinen ja sen sisään jätetään ryömintätila. Kivijalassa kierrätetään huvilarakennuksen pohjoispuolen ulkoseinän avauksesta saatavia kiviä.

Teknisen tilan ja sen toisella puolella sijaitsevan yleisö wc:n seinät ovat paikal- lamuurattua tiiltä. Ratkaisu on heijastuma huvilan maantasokerroksen ikkunoita reu- nustavien tiilien detaljeista ja siten paitsi esteettinen, myös paloturvallinen: tekniseen tilaan sijoitetaan laajennuksen sähköpääkeskeskus. Myös tiilimuurissa kierrätetään huvilarakennuksen pohjoispuolen avauksen sisempien seinärakenteiden tiiliä.

Laajennuksen lasikäytävällä ei ole omia perustuksia. Visuaalisesti leijuvaa

Tamiparketti, 20 mm

I-teräspalkki, 150 mm Alapohjan tuulensuojalevy ja koolaus

Massiivihirsi, 333 mm

Lämmöneriste, Ekovilla, 300 mm Lattiarakenteen koolaus, puu, 50 mm x 150 mm

Kipsilevy, 20 mm Ilmansulkupaperi Hirren ja lattiarakenteen yhteen

Massiivihirsi, 300 mm

Teräspaalun kenkälattarauta, 20 mm Lämmöneriste, Ekovilla, 550 mm Kantava palkki, puu, 550 mm x 50 mm

Palkki, puu, 50 mm x 400 mm

Palkki, puu, 50 mm x 20 mm Tekninen tila sähkölle, muulle tekniikalle ja tarvittaessa koneelliselle ilmanvaihdolle

440 mm

Kuparikate. levyrakenne, 2 mm Koivuvaneri, 25 mm

Eristetty lasielementti, 20 mm Kipsilevy, 20 mm Koolaus, puu, 28 mm x 100 mm

Tiivistekumi

Rakenneperiaate, rakenneleikkaus, Galleria Otto Sangi

45

Näkymä Gallerian toisen kerroksen käytävän ikkunasta kohti laajennusta.

käytävää kannattelevat I-teräspalkit, jotka liittyvät gallerioiden alapohiin. I-palkit ovat alapohjarakenteen ulommaisin osa eivätkä siten muodosta kylmäsiltaa sisätiloihin.

Yläpohjien rakenteet ovat pääasiassa puurakenteisia. Lasiyhdyskäytävän ylä- puoliset kantavat puurakenteet ovat ulkotilassa, kuparivesikaton alla suojassa vedeltä.

Kuparin antibakteeriset ominaisuudet suojaavat ulkoseinien, palkkien ja pilarien puun sekä kuparin liitoskohdissa puurakenteita lahottajilta.

5.9 Museotekniikka

Museotekniikan keskeisimpänä ajatuksena on museotoiminnan olosuhteiden turvaaminen ja hallinta niin, että tekniikka ei saa liian suurta roolia museon ulkoisessa olemuksessa. Tekniikan läsnäolo pyritään paremminkin peittämään ja sulauttamaan luontevaksi osaksi kokonaisuutta.

Huvilarakennuksen ikkunoihin suositellaan asennettavaksi UV-valoa läpäi- semättömät kalvot ulkolasin sisäpintaan. Uudisosan osalta ominaisuus sisällytetään lämpölasielementteihin tehtaalla.

Kameravalvonta suositellaan asennettavaksi kaikkiin tiloihin niin, että kame- rat eivät erotu ympäristöstään. Automaattiset paloilmaisimet, sprinklerijärjestelmä ja kulunvalvontajärjestelmä suositellaan sovittamaan teknisesti yhteen.

Museon lämpötilaa suositellaan laskemaan talvikaudella, jotta vältytään äkillisten lämpötilanmuutosten vaikutuksilta taideteoksiin. Museossa on kauttaaltaan painovoimainen ilmanvaihto, jota voidaan tehostaa koneellisesti talvikaudella. Koneel- liselle ilmanvaihdolle on varattu tilaa galleriatilojen yläpohjarakenteissa. Vanhan puo- len pönttöuuniin voidaan tarvittaessa sijoittaa vastukset painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamiseksi.

Museon kaikki valaisimet ovat samaa mallia, joka on esitetty suunnitelmassa.

Valonlähteiden värintoistokyvyn tulee olla ensiluokkainen. Värilämpötilaksi valitaan 3500-4500 kelviniä.

Keittiön ilmanvaihto toteutetaan muusta ilmanvaihdosta erillisenä systee- minä. Keittiö varustellaan juhlatilanteiden ruuanlaittoon vaadittavalla laitteistolla ja varustuksella.

Museoon sijoitetaan yhteensä kaksi hissiä: huvilan keskelle sekä laajennuksen Galleria Johaniin. Malliksi suositellaan esimerkiksi kuilutonta Tiitus RB150 -kevythis- siä lavakoolla 900mm x 1400mm (väri: pronssi). Hissikoriin on käynti molemmista päädyistä. Huvilaosan hissiin on yhteys myös keittiöstä.

Galleria Johanin hissi. Taustalla huollon sisäänkäynti suurikokoisimpia teoksia varten.

Sangi

47

+24100 +38050

+32780

+31650

+29630

+27290

+34840

+21230

+27620

+27240

+21080

Julkisivu etelään

+27290

+31640 +32780

+27770 +30030

+27240

+19580

+21080 +21360

+21360

+38050

+38050

+21360 +27290 +32780

+31640

+29610

+26590 +27570

+34840

+21080

+27240

+21360

+18660

Sangi_2o2o

48

+27290

+31640 +32780

+27770 +30030

+27240

+19580

+21080 +21360

+21360

+38050

+38050

+21360 +27290 +32780

+31640

+29610

+26590 +27570

+34840

+21080

+27240

+21360

+18660

Julkisivu itään Julkisivu länteen

Sangi

49

+27290

+21360 +32780

+31640

+29610

+27560

+23900 +26990

+38050

+21080

+21360

+18660

Pitkittäisleikkaus

5000

300 300

3203600460550

400

200

1800

320 150

5600

Eristetty lasielementti

Eristetty lasielementti

Eristetty lasielementti

Sangi_2o2o

50

+27290

+21360 +32780

+31640

+29610

+27560

+23900 +26990

+38050

+21080

+21360

+18660

5000

300 300

3203600460550

400

200

1800

320 150

5600

Eristetty lasielementti

Eristetty lasielementti

Eristetty lasielementti

Laajennuksen rakenneleikkaus, Galleria Otto

Sangi

51