KIELEN NEUROBIOLOGIAA JA KOGNITIIVISIA PROSESSEJA
Kaisa Launonen & Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka (toim.) Kommunikoinnin häi- riöt: syitä, ilmenemismuotoja ja kuntoutuksen perusteita. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus 1996. 272 s. ISBN 951-45-7157-6.
Antti Revonsuo, Heikki Lang & Olli Aaltonen (toim.) Mieli ja aivot: kognitiivinen neu- rotiede. Kognitiivisen neurotieteen tutkimusyksikkö, Turun yliopisto 1996. 375 s. ISBN 951- 29-0852-2.
lasten viivästynyttä ja poikkeavaa kielen kehitystä. Ajatellaan, että yksinkertaistuk- sia ja muita poikkeamia tutkimalla saadaan tietoa kielen perustavanlaatuisista ominais- piirteistä ja edustumisesta aivoissa. Kielel- listen häiriöiden tutkimus liittyy erityisesti logopediaan, jolloin tutkimuskohteena ovat paitsi oirekuvat myös kielellisen häiriön suhde kokonaiskommunikaatioon ja kun- toutuskäytännöt.
Kaisa Launosen ja Anna-Maija Korpi- jaakko-Huuhkan toimittama kirja Kommu- nikoinnin häiriöt: syitä, ilmenemismuotoja ja kuntoutuksen perusteita on eräänlainen logopedian johdantokirja. Kirjassa esitel- lään tärkeimmät puheen ja kielen häiriöryh- mät. Kirja on ensisijassa tarkoitettu koulus- sa työskenteleville erityisopettajille, ja se keskittyy erityisesti kommunikaation kehi- tykseen. Aikuisten kommunikoinnin häi- riöistä kirjassa käsitellään vain kaikkein keskeisimpiä logopedian ongelma-alueita.
Kommunikoinnin häiriöt -kirjassa ta- voitteena on ollut paneutua kuntoutuskäy- täntöjen perusteisiin. Puhehäiriöiden ilme- nemismuotojen lisäksi tarkastelun kohtee- na on kommunikoinnin toimivuus. Kom- munikointihäiriöiden vaikutusten ymmärtä- minen edellyttää vuorovaikutustaitojen luonteen ymmärtämistä sekä tietoja siitä, mikä on vuorovaikutustaitojen merkitys ihmiselle ja millä edellytyksillä nämä tai- dot voivat kehittyä ja säilyä. Logopedian uonnontieteellisesti painottuneella ja
psykofysiologisella aivotutkimuksella on vankka perinne Suomessa. Sodan jalois- ta Ruotsiin emigroitunut tutkija Ragnar Granit sai vuonna 1967 Nobelin palkinnon näköjärjestelmää koskevista tutkimuksis- taan. Viime vuosina aivotutkimukselle on osoitettu runsaasti resursseja ja tutkimus- kenttä on laajentunut tieteidenvälisesti si- ten, että myös kielen ja kielellisen käyttäy- tymisen neurobiologinen perusta on saanut huomiota osakseen.
Aivotutkimuksen tärkeimmät keskukset Suomessa ovat Helsingin yliopiston yleisen psykologian laitoksen tutkimusyksikkö se- kä Teknillisen korkeakoulun kylmälabora- torion aivotutkimusyksikkö, joka on yhteis- työssä Helsingin yliopistollisen keskus- sairaalan kanssa kehittänyt aivojen mag- neettikuvausmenetelmää. Neurofarmakolo- ginen aivotutkimus on keskittynyt Kuopion yliopistosairaalaan ja positroniemissio- tomografisten menetelmien tutkimus Turun yliopistosairaalan yhteyteen. Kaikissa yk- siköissä on tehty jonkin verran myös kieltä tai kielellisiä häiriöitä sivuavaa tutkimusta.
Kielitieteessä kielen biologisen perus- tan tutkimus on perinteisesti liittynyt kielel- listen häiriöiden tutkimukseen. Erityisesti afasia, orgaanisen aivovaurion aiheuttama kielellinen häiriö normaalisti kieltä hallin- neella henkilöllä, on ollut kiinnostuksen kohteena. Viime aikoina on tutkittu myös
L
johdantokirjassaan Crystal ja Varley (1993) tulkitsevat puheen ja kielen häiriöitä suh- teessa puheen tuoton ja havaitsemisen fyy- siseen perustaan ja sen vaurioihin. Tällai- nen analyyttinen ja kielitieteessäkin taval- linen tarkastelu ei yksistään riitä terapeut- tisen lähestymistavan perustaksi.
Kirjan alkuosan artikkelit esittelevät kommunikoinnin häiriöitä kielen kehityk- sen aikajärjestyksen mukaisesti. Aluksi käsitellään lapsen ja tämän vanhempien välistä varhaista, ei-kielellistä vuorovaiku- tusta. Sen jälkeen esitellään viivästynyttä ja poikkeavaa kielenkehitystä. Lasten puhe- häiriöistä tavallisimmista, äännevirheistä, on erillinen artikkeli, jossa pääpaino on äännevirheisen lapsen tutkimisessa ja kun- toutuksessa. Viimeinen artikkeleista käsit- telee fonologisten taitojen yhteyttä luke- maan ja kirjoittamaan oppimiseen. Viime aikoina on tutkittu muun muassa hypotee- sia fonologisen tietoisuuden asemasta, ky- vystä erottaa sanan äännerakenne sanan merkityksestä ja ottaa äännerakenne erityi- sen tarkastelun kohteeksi.
Kirjan keskiosan artikkelit esittelevät tavallisimmat vaikeiden puhehäiriöiden eri- tyisryhmät. Artikkeleissa käsitellään CP- vamman vaikutusta puheeseen, kieleen ja kommunikaatioon, kuulovammaisen lapsen kuulon, kielen ja kommunikaation kuntou- tusta, kehitysvammaisuuteen liittyviä kie- len ja kommunikoinnin piirteitä sekä autis- tisesti käyttäytyvien lasten kuntoutusta, etenkin strukturoitua opetusta. Kirjoituksis- sa esitellään myös puhetta tukevat ja kor- vaavat kommunikointikeinot, kuten viitto- minen ja bliss-kieli, sekä nykyaikaisen tek- nologian mahdollisuuksia kehitysedellytys- ten luomisessa. Kommunikoinnin ja kun- toutuksen apuvälineiden kehittämisessä voi- daan hyödyntää kielitieteellistäkin asian- tuntemusta. Tavoitteena on, että jokainen voisi kommunikoida yksilöllisten edelly- tystensä ja tarpeidensa mukaisesti, keinol-
la millä hyvänsä.
Kirjan loppuosan artikkelit käsittelevät puheen sujuvuuden häiriöitä (änkytystä ja sokellusta), äänihäiriöitä sekä aikuisiän kie- lellis-kognitiivisia häiriöitä, erityisesti afa- siaa. Kirjan viimeisessä artikkelissa pohdi- taan terapeuttisuutta kommunikaatiohäi- riöisten kuntoutuksessa. Puheterapia tapah- tuu asiakkaan, hänen perheensä ja puhe- terapeutin yhteistyönä. Puheterapeutti voi toimia aikuisen mallina lapselle ja auttaa häntä löytämään oman tiensä ja tapansa iloi- ta elämästä. On tärkeää paitsi kuunnella myös empaattisesti eläytyä asiakkaan elä- mään ja elämäntilanteeseen, jotta ymmär- täisi sitäkin, mikä ehkä jää verbaalistamat- ta. Terapian lopputuloksen kannalta on tär- keää, että asiakas oppii hyväksymään itsen- sä ja luomaan itselleen hyvän elämänlaa- dun.
Kielitieteellinen kielellisten häiriöiden tarkastelu on perinteiseltä lähestymistaval- taan analyyttista. On selvitetty, miten kie- len rakenteen osa-alueet voivat häiriintyä ja millaisia »virheitä» eri häiriöiden yhteydes- sä esiintyy. Tietokonetomografian avulla saadaan aivovaurioiden sijainnista entistä tarkempaa tietoa, jota voidaan soveltaa kie- lellisten häiriöiden kuten afasian tutkimuk- sessa. Neurolingvistiikassa alkaa olla tarjol- la myös tapoja, joilla saadaan tietoa kielen neuraalisesta perustasta ja organisoitumi- sesta aivoissa terveillä koehenkilöillä.
Antti Revonsuon, Heikki Langin ja Olli Aaltosen toimittama kirja Mieli ja aivot:
kognitiivinen neurotiede on tarkoitettu op- pikirjaksi Turun yliopiston lääketieteellises- sä tiedekunnassa järjestettävälle monitietei- selle kognitiivisen neurotieteen valinnais- kurssille. Kirjan kirjoittamiseen ovat osal- listuneet Turun kognitiivisen neurotieteen ryhmän jäsenten lisäksi muun muassa Hel- singin yliopiston psykologian laitoksen, Teknillisen korkeakoulun sekä Jyväskylän
ja Joensuun yliopistojen tutkijat. Kognitii- vinen neurotiede yhdistää tutkimusaloja, jotka pyrkivät selvittämään psyykkisten il- miöiden hermostollista taustaa. Perinteises- ti biologisen ja psykologisen todellisuuden välisestä suhteesta ovat olleet kiinnostunei- ta erityisesti neuropsykologia, psykofysio- logia ja psykofarmakologia, mutta kognitii- vinen neurotiede pyrkii tarkastelemaan ih- mismielen rakennetta ja sen psykologisia ja biologisia perusmekanismeja aiempaa laa- ja-alaisemmin ja monipuolisemmin. Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutki- musyksikön piirissä ovat edustettuina muun muassa psykologia, lääketieteen ja neuro- tieteen eri osa-alueet, fonetiikka ja neuro- lingvistiikka, ATK-tekniikka ja filosofia.
Kirjan artikkeleissa tarjotaan hyödyllistä taustatietoa näistä tutkimusaloista, ja artik- keleista löytyy runsaasti kirjallisuusviitteitä alan uusimpiin tutkimuksiin. Eri tieteenalo- ja edustavien ja niiden ajattelutapaa ja tu- loksia esittelevien artikkelien lukemista helpottaa kirjan lopussa oleva sanasto, joka sisältää suomenkielisiä käännösvastineita alan kirjallisuudessa käytettäville termeil- le, ja samalla termit myös selitetään.
Kirjan johdantoluku esittelee, mitä on kognitiivinen neurotiede. Kognitiivinen neurotiede tutkii kognitiivisten prosessien eli tiedonkäsittelytoimintojen hermostollis- ta perustaa. Tyypillisiä kognitiivisia proses- seja ovat mm. havaitseminen, ongelmanrat- kaisu, kielen ymmärtäminen ja tuottami- nen, tarkkaavaisuus, oppiminen ja muista- minen. Kognitiivinen neurotiede sijoittuu nimensä mukaisesti humanististen ja luon- nontieteiden rajalle: kognitio-termi viittaa mielen- ja tajunnanilmiöihin, joita voidaan pitää informaation käsittelynä ja verrata tie- tokoneohjelmiin, neurotiede viittaa her- mostollisiin, luonnontieteellisin menetel- min lähestyttävissä oleviin ilmiöihin, joita kyetään mittaamaan ja kuvantamaan yhä tarkemmin ajallisesti ja avaruudellisesti.
Kognitiivisen neurotieteen menetelmiä koskeva luku koostuu viidestä artikkelista.
Ensiksi käsitellään havaintopsykologian perusteita. Fyysisten ärsykkeiden ja niiden aiheuttamien subjektiivisten elämysten vä- lillä vallitsevia säännönalaisuuksia kuvaa- maan kehitettyjä mittaus- ja laskentamene- telmiä voidaan soveltaa myös yhdistettyi- nä fysiologisiin mittauksiin. Tällaisia ovat mm. erottelukynnyksen määrityksiä, aisti- harhoja ja illuusioita ja reaktioiden adaptoi- tumista koskevat käsitteet ja laskentamene- telmät. Sitten esitellään kognitiivisen neu- ropsykologian metodisia perusteita, koska aivotoimintojen kuvantamismenetelmiä so- velletaan usein aivotaudeista tai -vammois- ta kärsivien potilaiden tutkimuksessa. Kol- me luvuista on omistettu aivojen kuvanta- mismenetelmien esittelyyn: ensiksi esitel- lään aivosähkötoiminnan muutosten mit- tausta ja sähköisten muutosten suhdetta kognitiivisiin toimintoihin, sitten aivojen magneettisia kenttävaihteluita mittaavaa magnetoenkefalografiaa ja viimeksi posit- roniemissiotomografiaa, jota voidaan sovel- taa radioaktiivisten merkkiaineiden avulla hyvin valikoivasti esimerkiksi aivojen eri- laisten välittäjäaineiden kartoituksiin.
Artikkelien avulla lukija voi selvittää it- selleen peruskäsitteiden (esim. herätevaste, tapahtumasidonnainen vaste, P3 eli P300- aalto) sisältöä. Esitellyillä menetelmillä saaduista esimerkiksi kielellistä käyttäyty- mistä koskevista tutkimustuloksista ei kir- jassa esitetä yksityiskohtaista yhteenvetoa, vaikka monia seikkoja tuleekin esiin kirjan myöhemmissä luvuissa. Aihetta käsitteleviä artikkeleita on julkaistu viime aikoina kie- litieteellisilläkin foorumeilla, kuten Lan- guage-lehdessä ja psykolingvistiikan ko- koomateoksissa (esim. Garnsey 1993, Jae- ger ym. 1996, Kutas ja Van Petten 1994).
Artikkeleissa ei mittausmenetelmiä tai nii- hin liittyviä tulkintavaikeuksia selitetä yk- sityiskohtaisesti, joten ilman Mieli ja aivot
-kirjan kaltaisia apuneuvoja tämän kirjalli- suuden ymmärtävä lukeminen on vaikeaa.
Kirjan seuraavissa luvuissa esitellään kognitiivisen neurotieteen tärkeimmät tut- kimuskohteet: sensoriset ja motoriset järjes- telmät, tarkkaavaisuuden ja muistin tutki- mus, kielentutkimus ja tajunnan ja tietoi- suuden tutkimus. Kirja antaa taustatietoja näitä aihepiirejä käsitteleville tutkimuksil- le mutta ei esittele kognitiivisen neurotie- teen tutkimustuloksia. Sensorisia ja moto- risia järjestelmiä koskeva luku koostuu seit- semästä artikkelista, jotka käsittelevät tär- keimpien aistien (näkö-, kuulo-, tunto- ja kipuaisti) osuutta neurokognitiivisissa toi- minnoissa, motorista järjestelmää, sensoris- ten ja motoristen toimintojen kehitystä lap- silla sekä aivotoimintojen muotoutuvuutta eli plastisuutta. Plastisuuden kannalta kes- keinen tutkimuskohde on aistipuutoksista, esim. sokeudesta tai kuuroudesta, johtuvat kognitiivisen kapasiteetin ja aivotoiminto- jen organisaation muutokset sekä se, kuin- ka muotoutuvuutta voidaan edistää aivo- vaurion jälkeen lääkehoidon ja sopivan kuntoutuksen avulla. Vaikka aihepiirit voi- vat tuntua kielentutkijasta etäisiltä, löytyy liittymäkohtia myös kieleen ja kielelliseen käyttäytymiseen runsaasti: puhutun kielen havaitsemisen kannalta kuuloaisti on kes- keinen, mutta lukeminen sekä esim. viitto- makielen havaitseminen ovat visuaalisia toimintoja, pistekirjoituksen lukeminen taas perustuu tuntoaistiin. Sensoristen ja moto- risten toimintojen perusperiaatteiden ym- märtäminen on hyödyksi, jos on kiinnostu- nut kielen tuotto- ja havaitsemistapahtumis- ta ja niiden suhteesta (kielelliseen) muistiin.
Kielitiede on perinteisesti keskittynyt kie- lellisen tuotoksen analyysiin, mutta proses- suaalisten suuntausten ja modernin psyko- lingvistiikan myötä tuotto- ja havaitsemis- prosessit erotetaan toisistaan ja niitä tutki- taan erikseen. Jopa kipuaistin tutkimus voi kiinnostaa kielentutkijaa: sen avulla voi
selvittää, miten vaikeasti käsitteellistettävää aihepiiriä voi verbaalistaa ja siihen liittyviä kokemuksia välittää ihmiseltä toiselle.
Tarkkaavaisuutta ja muistia käsittele- vässä luvussa on neljä artikkelia. Niistä ensimmäinen esittelee osittain Helsingin yliopiston psykologian laitoksen tutkimus- projektien tulosten pohjalta tarkkaavaisuut- ta ja aisti-informaation käsittelyä ihmisai- voissa, toinen käsittelee ihmisen muistijär- jestelmiä, kolmas vanhenemista ja kognitio- ta ja neljäs semanttista muistia. Artikkeleis- ta erityisesti viimeinen on kielen kannalta tärkeä. Kuvantamismenetelmin on saatu mielenkiintoisia tutkimustuloksia semant- tisesta prosessoinnista, jota N400-heräte- vasteen ajatellaan heijastavan.
Kieltä käsittelevä luku koostuu niin ikään neljästä artikkelista, ensimmäinen ja pisin artikkeleista käsittelee psykoakustiik- kaa, toinen puhuttua kieltä artikulatorises- ta, akustisesta, auditiivisesta ja kielen ra- kenteenkin näkökulmasta, kolmas artikke- li esittelee psykolingvistiikkaa ja neljäs sil- mänliikkeitä lukemisessa. Luvun ensim- mäinen ja viimeinen artikkeli ovat pitkiä ja yksityiskohtaisia, mutta niissä keskeiset asiat ja sivuseikat eivät aina erotu toisistaan.
Innostunut ote ilmentää käynnissä olevaa tutkimustyötä. Puhutun kielen ja psykoling- vistiikan esittely ovat asiantuntevassa nase- vuudessaan hivenen latteita.
Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskoh- teita esittelevä osuus kirjassa päättyy tajun- taa ja tietoisuutta käsittelevään lukuun, jon- ka kaksi artikkelia käsittelevät tajunnan on- gelmaa ja hypnoosia. Kirjan kolmas ja ly- hin osa koskee kognitiivisen neurotieteen kliinisiä sovelluksia: aivotautien ja -vam- mojen aiheuttamia kognitiivisia häiriöitä, lu- kemista ja lukemishäiriöitä sekä neurofarma- kologiaa ja dementiaa. Kuvantamismenetel- millä lieneekin kognitiivista neurotiedettä käytännöllisempiä sovellusalueita esimer- kiksi muiden sairauksien diagnostiikassa.
Kognitiotieteen ja kognitiivisen psyko- logian tapa kuvata ihmisen tiedonkäsittelyä yhtä vähän kuin pelkästään uusien mittaus- ten ja havaintojen keruu ei tarjoa vastausta siihen perustavanlaatuiseen kysymykseen, mikä on objektiivisen luonnontieteiden to- dellisuuden ja subjektiivisten mielenilmiöi- den, kuten tajunnan ja tietoisen ymmärtä- misen, välinen suhde. Tarvittaisiin jotakin perustavalla tavalla uutta ymmärrystä, jot- ta selityksellinen kuilu psyykkisten ja her- mostollisten ilmiöiden välillä umpeutuisi.
Kommunikoinnin häiriöt -kirjaa voisi luon- nehtia otteeltaan terapeuttiseksi ja Mieli ja aivot -kirjaa analyyttiseksi ja teoreettisek- si. Edellisen kirjoittajat ovat kokeneita te- rapeutteja, jälkimmäisen taas professorei- ta ja heidän tutkimusprojekteissaan työs- kenteleviä tutkijoita tai jatko-opiskelijoita.
Tällaisesta moninaisuudesta on myös koot- tava yhteen se tieto, jota kielen neurobio- logiasta ja -kognitiosta on olemassa. Kog- nitiivisen neurotieteen tulokset ainakin kie- len osalta ovat, vaikkakin uraauurtavia, vie- lä suhteellisen vaatimattomia ja vaikeita tulkita. Siksi myös perinteisempi, kielellis- ten häiriöiden antama tieto kielestä ja sen neuraalisesta perustasta on tärkeää.
PIRKKO KUKKONEN
Yleisen kielitieteen laitos, PL 4 (Keskuska- tu 8), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti:
Pirkko.Kukkonen@Ling.Helsinki.Fi LÄHTEET
CRYSTAL, DAVID – VARLEY, ROSEMARY 1993:
Introduction to language pathology.
3. p. Whurr Publishers, London.
GARNSEY, SUSAN M. 1993: Event-related brain potentials in the study of langu- age: An introduction. Special issue:
Event-related brain potentials in the study of language. – Language and Cognitive Processes 8 s. 337–356.
JAEGER, JERI J. – LOCKWOOD, ALAN H. – KEMMERER, DAVID L. – VAN VALIN, ROBERT D. JR.– MURPHY, BRIAN W. – KHALAK, HANIF G. 1996: A positron emission tomographic study of regu- lar and irregular verb morphology in English. – Language 72 s. 451–497.
KUTAS, MARTA – VAN PETTEN, CYMA K.
1994: Psycholinguistics electrified:
Event-related brain potential investi- gations. – Morton Ann Gernsbacher (toim.), Handbook of psycholinguis- tics s. 83–143. Academic Press, San Diego.
IN HONOREM AGRICOLAE
Marja Itkonen-Kaila Mikael Agricolan Uusi testamentti ja sen erikieliset lähtötekstit. Suomi 184. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. 110 s. ISBN 951-717-988-X.
neet tutustua Itkonen-Kailan Agricolan kieltä käsitteleviin tutkimuksiin (Vir. 95 s.
255–280, Vir. 96 s. 137–164, Vir. 97 s. 578–
593). Näissä artikkeleissa tarkastelun koh- teena olivat eräät vanhan kirjasuomen syn- taksin piirteet ja niiden tausta. Pääkohtia havainnoista ja tuloksista on mukana myös nyt esiteltävässä kirjassa (s. 30–34, 62–63).
yksyllä 1997 ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Suomi-sarjas- sa Marja Itkonen-Kailan teos »Mikael Ag- ricolan Uusi testamentti ja sen erikieliset lähtötekstit». Kirja on pieni, mutta vain kooltaan. Kyseessä on monen vuoden tut- kimustyön merkittävä tulos.
Virittäjän lukijat ovat jo aiemmin saa-
