toisuuden arkkitehtuuri”, ”Tajun- nan ja aineen suhde ontologisen tulkinnan valossa ja piilojärjestys”,
”Mentaalinen kausaatio” ja ”Miten fysikaalinen, elämyksiä kokeva [ex- periencing] systeemi on mahdolli- nen”, mutta muutenkin aineen ja ta- junnan suhde on teoksessa läpäise- vänä teemana.
Kuten edellä on käynyt ilmi, Bohmin mukaan perustavinta ole- vaisessa ei suinkaan ole aine (tai energia) eikä aineellisten olioiden eksternaaliset (ulospäin suuntau- tuvat) vaikutukset, vaan holomo- vement, kokonaisliike – systeemin jatkuva liike kokonaisuutena tilasta toiseen ilman ulkoisia impulsseja.
Bohm itse esittää holomovement- ideansa näin:
”Kaikki, mikä esiintyy kehkeytyneenä ilmijärjestyksen tilaan, tulee esiin sys- teemin kokonaisliikkeessä (holomo- vement), jossa nuo esiintymät (thing) ovat olleet kätkettyinä (enfolded) mahdollisuuksina ja lopulta palaavat siihen. Ne kestävät vain jonkin aikaa ja – niin kauan kuin ne kestävät – nii- den olemassaoloa ylläpitää esiinkeh- keytymisen ja jälleenkätkeytymisen (unfoldment and re-enfoldment) prosessi, mikä saa aikaan suhteellisen stabiileja ja riippumattomia muotoja ilmijärjestyksessä” (s. 24, Bohm-lai- naus ).
Ilman että syntyy vakavia vää- rinkäsityksiä, voitaneen tässä tode- ta: mikäli kvanttievoluutio nähdään prosessina, jossa systeemi siirtyy kvanttitilasta toiseen, tuo proses- si vastaa hyvin Bohmin holomove- ment-käsitettä ja se on samalla sys- teemin piilojärjestys. Ne tilat, joissa holomovement ”kulkee”, ovat mah- dollisuuksia (potentialities) ja ne ovat kätkettyjä, ”kätköön käärittyjä”
(enfolded), mutta voivat aktualisoi- tua ilmijärjestykseksi. Aktualisoi- tuminen merkitsee sellaisen ”suh- teellisen pysyvän ja riippumatto- man muodon syntyä, jota kutsum-
me ’partikkeliksi’ ” (s. 26).
Bohmin mukaan holomovement on todellisuuden perustavanlaatui- nen piirre – samoin kuin piilojär- jestys – ei suinkaan aine, ilmijärjes- tys, kuten klassisessa fysiikassa aja- tellaan. Tämä todellisuuden perusta ei siis ole mitenkään sidottu aineen ilmiöihin vaan on fundamentaali- sempi kuin se. Ei siis ole mitenkään outoa, että se tarjoutuu viitekehyk- seksi myös mentaalisen tapahtumi- sen kuvaukseen – holomovementin ollessa tällöin ”tajunnan virtaa”. Ta- juntasysteemit ovat nekin piilojär- jestystä (enfolded). Aktualisoitues- saan ne voivat tuottaa ilmijärjestys- tä, tässä tapauksessa suhteellisen py- syviä ja itsenäisiä tajuntaesiintymiä, kuten mielikuvia.
Pylkkänen ei etene – sen enem- pää kuin Bohmkaan – yksityiskoh- tiin ”tajunnan virran” kuvaukses- sa piilo- ja ilmijärjestysten pohjal- ta vaan tyytyy periaatteelliseen rat- kaisuun, visioon. Se näkemys, että aineellisen partikkeli-systeemin ja mentaalisen systeemin piilojärjes- tyksenä esiintyvä perusrakenne on samaa laatua, tuntuu luontevalta kaiken sen valossa, mitä piilojärjes- tyksestä on esitetty, mutta täytyy sa- noa, että tajuntasysteemien kuvai- lu jää sittenkin puolitiehen: mones- sa kohdassa tyydytään toteamaan, että erotukseksi aineellisten sys- teemien piilojärjestys-rakentees- ta mentaaliset systeemit ovat hie- nosyisempiä (more ”subtle”).
Vaikka aineellisen ja tajunnalli- sen piilojärjestys-prosessin raken- teellinen yhtäläisyys tekeekin ym- märrettäväksi näiden systeemien keskinäisen interaktion mahdolli- suuden ja antaa luontevan lähtö- kohdan mind/body–probleeman eli psykofyysisen ongelman rat- kaisulle, jää kuitenkin kaipaamaan
täsmennettyjä oletuksia (mieluim- min matemaattisia malleja). En malta olla tässä viittaamatta omaan tutkimukseeni3, joka ilmestyi Pylk- käsen kirjan jälkeen. Siinä tällainen täsmennys on tehty ja mallin perus- ideat käyvät hyvin yksiin Bohmin ja Pylkkäsen esitysten kanssa.
Tässä kirjaesittelyssä on annettu vain muutamia viitteitä siitä, mitä häikäiseviä näköaloja tämä rikas- sisältöinen teos avaa. Sen, joka ha- luaa tietää, mitä tutkimuksen kär- jessä tapahtuu kvanttifysiikan löy- döksille rakentuvassa ontologiassa, on syytä käydä Pylkkäsen teos tark- kaan lävitse. Paavo Pylkkäsen kir- ja, uuden ontologian esittely Boh- min ideoiden pohjalta, on merkit- tävä askel kohti sellaista uudenlais- ta ”kaiken teoriaa”, jossa tajunta esiintyy olevaisen oleellisena piir- teenä eikä vain kiusallisena anoma- liana, joka on pyyhkäistävä kevein selityksin pois maailmankuvasta.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston emeritusprofessori.
3 Discrete Process Model for Quan- tum and Mind Systems. http://ethesis.
helsinki.fi/julkaisut/val/sosps/muut/
rainio2/
Teknillisen korkeakoulun vaihteleva historia
Martti Tiuri
Panu Nykänen: Kortteli sataman laidalla. Suomen Teknillinen korkeakoulu 1908–1941 (1.
osa) ja Otaniemen yhdyskunta.
Teknillinen korkeakoulu 1942–
2008 (2. osa). WSOY 2008.
Polyteknillinen opisto muutettiin sata vuotta sitten Teknilliseksi kor-
keakouluksi ja siitä tuli Suomen toinen yliopisto. Merkkivuoden kunniaksi on julkaistu Teknillisen korkeakoulun 100-vuotishisto- ria, jonka on kirjoittanut dosent- ti Panu Nykänen. Työtä on ohjan- nut TKK:n nimeämä historiatoimi- kunta rehtori Matti Pursulan vetä- mänä.
Kaksiosainen historia on mas- siivinen kuvaus Teknillisen korkea- koulun kehityksestä sadan vuoden kuluessa (yhteensä 750 s.). Lähtei- nä on käytetty mm. Helsingin yli- opiston, Teknillisen korkeakoulun, Teknillisten tieteiden akatemian, Tekniikan museon, TKK:n henkiö- kuntayhdistyksen ja TKK:n yliop- pilaskunnan arkistoja. Lähteinä on myös komiteamietintöjä, raportte- ja, muistioita ja tiedonantoja sekä kolmisensataa aikakauslehtiartik- kelia. Lisäksi on haastateltu useita henkilöitä. Lähdeaineisto on kun- nioitettavan laaja, mutta hieman sattumanvarainen ja epätasaisesti eri tekniikan aloja käsittävä.
Pasi Nykäsen mukaan teoksessa pyritään selvittämään miten TKK:n toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ovat muovanneet niitä reunaehtoja, joiden mukaan teknil- listä korkeakouluopetusta on Suo- messa kehitetty. Kontakti yhteis- kunnallisen kehityksen ja teknilli- sen korkeakouluopetuksen välillä on aina ollut ollut yllättävän suo- ra. Nykänen on erottanut kulta- kin aikakaudelta tarinan etenemi- sen kannalta olennaisimmat tapah- tumat ja uudistukset sekä nimen- nyt näkyvimmät keskustelijat. Teos osoittaa mainiosti TKK:n kehityk- sen vaihtelevuuden, jossa on ol- lut nopeita positiivisen kehityksen kausia, mutta ehkä vieläkin useam- pia hankalia aikoja, joista viimeisin on parhaillaan menossa.
Käsittelytavan vuoksi esitys ei noudata tarkkaa aikajärjestystä, mikä on lukijan kannalta mielen- kiintoisempaa, mutta hankaloit- taa teoksen lukemista historianku- vauksena. TKK:n kehityksen seu- raamista helpottaisi, jos historiassa olisi enemmän tietoa TKK:n kehi- tyksestä taulukoiden ja graafisten esitysten muodossa. Teokseen oli- si kannattanut laatia liite, jossa tär- keimmät tapahtumat olisi lueteltu aikajärjestyksessä.
Nykäsen mukaan kullakin ai- kakakaudella on ollut oma mui- ta tekniikan aloja enemmän esil- lä ollut huipputekniikan lajinsa.
”1800-luvun lopun ihmeidenteki- jät olivat orgaanisen kemian tutki- joita, 1940- ja 1960-lukujen sanka- ri-insinööri löytyi koneosastolta ja IT-insinöörit ovat täyttäneet lehti- en palstat 1990-luvulla. Suomalai- nen arkkitehti on koko 1900-lu- vun kuulunut ammattiryhmänsä kansainväliseen kärkeen”. Oikeam- pi lyhenne olisi ICT (Information and communication technology), sillä Suomi on kunnostautunut ni- menomaan langattoman tietolii- kenteen kehittäjänä. IT (Informa- tion technology) tarkoittaa kansain- välisessä käytännössä lähinnä tie- tokoneita ja niiden käyttöä.
TKK:n alkuajat, laboratorioita ei tarvittu
Jo ennen teknillisen korkeakoulun perustamista Polyteknillisen opis- ton opettajakollegi esitti vuonna 1899 oppilaitokseen lisäresursseja ja kahdeksaa osastoa, joista uusia olisivat olleet sähkötekniikan, me- tallurgian ja laivanrakennustek- niikan osastot. Nykäsen mukaan esitys oli uraa uurtava, sillä vain Massachusettsin teknillisessä kor- keakoulussa (MIT) oli vastaavat
osastot. Teollisuus ja vanhemmat opettajat vastustivat esitystä ja se unohdettiin vähitellen. Vastaavaa on tapahtunut myöhemminkin.
Valtaosa teollisuudesta uskoi vie- lä 1920-luvulla tutkimustyön olevan tarpeetonta maan elinkeinoelämän kehittämiseksi. Siten TKK:lta puut- tuivat laboratoriot lukuun ottamat- ta kemian laboratoriota, joka oli val- mistunut Polyteknillisella opistol- le 1890-luvun lopulla. 1920-luvulla ammatissa toimivat insinööritkin vaativat opetuksen muuttamista käytännöllisempään suuntaan. Ny- käsen lainaaman vuorineuvoksen mukaan ”Teknillisen korkeakoulun teoreettinen ummehtuneisuus on tuuleutettava käytännöllisen elä- män raikkaalla ilmalla”.
Nykänen toteaa teoreettistakin opetusta puolustetun, esimerkiksi vuonna 1923 perustettiin teoreet- tisen sähkötekniikan ynnä radio- tekniikan professuuri. Virkaan ni- mitettiin seuraavana vuonna Viljo Ylöstalo. Ylöstalo oli eräs maailman ensimmäisistä radiotekniikan pro- fessoreista. Hän toimi virassaan lä- hes 30 vuotta ja oli aktiivinen muun muassa yleisradioasemaverkon ke- hittämisessä ja kansainvälisissä taa- juusjakokonferensseissa, joissa hän piti Suomen puolta.
Laboratoriorahat olympialaisiin Kauppa- ja teollisuusministeriö oli teollisuutta kaukonäköisempi ja kutsui 1920-luvun alussa teolli- suuden edustajista kootun komi- tean laatimaan selvitystä laborato- rioiden tarpeellisuudesta. Komi- tea piti välttämättömänä saada laborato riot mahdollisimman no- peasti. Valtion vuoden 1923 talous- arvioon tulikin osamääräraha säh- kölaboratorion rakentamiseksi.
Talo valmistui ennätysvauhdilla jo
vuonna 1926 ja antoi oman sysäyk- sensä sähköalan teollisuuden nou- sulle.
Nykäsen mukaan TKK ei ol- lut valmistautunut laboratorion syntymiseen: vasta kiivaan kirjel- möinnin jälkeen laboratorion joh- taja sai assistentin auttamaan ope- tuksessa. Voin todeta, että historia toistui kun TKK:n sähköosaston rakennus valmistui Otaniemeen vuonna 1970. Opiskelijoiden mää- rä nostettiin yli kaksinkertaiseksi, mutta suunnitelmaa professuurien lisäämisestä ei ollut. Uudisraken- nuksessa ei heitä varten oltu varat- tu edes työhuoneita.
Uuden sähkölaboratorion säh- kövoimapuolelle ennätettiin hank- kia pätevät laitteet ja kellariin sijoi- tetulle radiolaboratoriollekin val- mistui suurisuuntainen ulkomais- ten laitteiden hankintaohjelma.
Sen kävi kuitenkin huonosti kun Suomi syksyllä 1931 luopui kulta- kannasta ja ulkomaisen huipputek- niikan hinnat nousivat 50–70 %.
Sähkölaboratorion jälkeen ra- kennettiin koneteknilliset labora- toriot, joiden monipuolisesta lait- teistosta ja raskaista koneista Ny- känen antaa tarkan valokuvilla va- rustetun selvityksen. Pääosa oli uusimpia teollisuuden käytössä olevia koneita.
Laboratorioiden rakentamis- ta jatkettiin ja helmikuussa vuon- na 1939 valmistui laaja yleissuun- nitelma lisärakennuksista ja lai- tehankinnoista. Rakennuslabora- to riota varten oli jo määräraha saman vuoden valtion talousarvi- ossa, mutta valtioneuvosto päät- tikin helmikuussa, että rahat käy- tetään kesäolympialaisten rahoit- tamiseen. Nykänen toteaa maan hallituksen painotusten näkyneen siinä, että Helsingin yliopiston pää-
rakennuksen korjaus ja Metsätalon rakentaminen saatettiin kuitenkin loppuun.
Tutkimuksesta tuli tärkeä
Nykäsen mukaan tuuli kääntyi 1940-luvulla. Syksyllä vuonna 1941 tuli voimaan rehtori Martti Levó- nin laatima korkeakoulun uudis- tettu opetusohjelma ja hallinto.
Suomen teknillinen korkeakoulu muutettiin Teknilliseksi korkea- kouluksi ja sen tehtäväksi määri- teltiin antaa ylintä opetusta ja tehdä teknillistieteellistä tutkimusta. Pit- kä taistelu päättyi näin tutkimuk- sen voittoon. Nykyisin on menty vielä pidemmälle, kun TKK:n teh- tävä on suorittaa teknillistieteellis- tä tutkimusta ja antaa siihen perus- tuvaa opetusta. Uudistuksen yhte- ydessä koneinsinööriosastosta ir- rotettiin sähköteknillinen osasto ja kemian osastosta puunjalostus- osasto.
Soveltavaa tutkimusta varten Levónin johtama komitea esit- ti perustettavaksi Valtion teknilli- sen tutkimuslaitoksen (VTT), jota koskeva laki tuli voimaan tammi- kuussa 1942. Martti Levónin aloit- teesta perustettiin myös Tekniikan edistämissäätiö (v. 1949) tukemaan tekniikan tutkimusta.
Suomen Akatemia aloitti toi- mintansa vuonna 1948. Se jakoi yliopistoille muun muassa tutkija- apurahoja, joista TKK:kin sai vaa- timattoman osansa. Nykänen tote- aa, että teknillisten tieteiden kan- nalta Suomen Akatemian rahoitus ja tukiorganisaatio oli pettymys.
Se rakentui perinteisten opetus- ministeriön hallinnonalaan kuu- luvien tieteiden ympärille. Akate- mian esityksestä opetusministeri- ön alaisuuteen perustettiin vuon- na 1950 humanistinen toimikunta
ja luonnontieteellinen toimikunta.
A. I. Virtanen ajoi jo ennen nimi- tystään akatemian johtajaksi tek- niikalle omaa teknillistieteellistä toimikuntaansa, jota Levónin jat- kuvista ponnisteluista huolimatta ei kuitenkaan asetettu.
Nykäsen mukaan opetusminis- teriön ja kauppa- ja teollisuusmi- nisteriön työnjakoon perustuva valtion tieteen rahoituksen organi- saatiomalli oli jo 1950-luvun alus- sa auttamattomasti vanhentunut, koska luonnontieteiden ja teknil- listen tieteiden selvää rajaa ei enää ollut olemassa. Tilanne oli teknii- kan kannalta huono myös siksi, että tieteellisten toimikuntien tehtäviin kuului tiedepoliittinen suunnittelu.
Akatemialla ei ollut kokonaiskuvaa tiedepolitiikasta ja kauppa- ja teol- lisuusministeröltä puuttui selkeä tutkimus- ja koulutuspoliittinen suunta. Totean, että ristiriitaisuu- det ovat jatkuneet nykypäivään asti.
Sitä osoittaa esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön nykyinen in- novaatiopolitiikka, johon teknillis- tieteellinen tutkimus ja opetus eivät sisälly. Muiden tieteenalojen edus- tajat taas epäilevät Aalto-yliopistoa teollisuuden tuotekehityspajaksi.
Teknillisen tutkimuksen ja ope- tuksen kehittymisen nousukausi kesti vuoteen 1950. Sotakorvaukset vaativat kehittämään muun muas sa konepaja- ja sähköteollisuutta.
TKK:sta valmistuneiden mää- rä nousi vuoteen 1950 mennessä 350:ksi sotaa edeltäneiden vuosi- en noin sadasta. Sotakorvausten loputtua Teknillisen korkeakoulun kasvu pysähtyi vuosikausiksi. Val- mistuneiden määrä pysyi samana vuodesta 1950 vuoteen 1965. Ny- känen ei ole kiinnittänyt huomio- ta siihen, että Suomessa teollisuu- den jatkokehittämisestä ei ilmei-
sesti pidetty riittävää huolta, vaan asutuspolitiikka oli pääosassa. Ai- kaansaadut maatalouden työpaikat hävisivät kuitenkin nopeasti ja seu- rauksena oli 1960-luvun voimakas muuttoliike, erityisesti Ruotsiin, jossa teollisuus kasvoi nopeasti ja tarvitsi työvoimaa.
Otaniemeen Paasikiven ja Kekkosen tuella
Nykänen kuvaa mielenkiintoises- ti jahkailuja ja neuvotteluja TKK:n siirtämisestä pois Hietalahdesta väljemmälle alueelle. Suunnitelmia kehiteltiin jo 1940-luvulla. Vaih- toehtoina olivat lopulta Puotin- kylän kartanon alue ja Otaniemi.
Viimein TKK:n opettajaneuvosto päätyi syyskuussa 1956 kannatta- maan Otaniemeä. Valtioneuvos- tolle esitettiin lokakuussa, että val- tion talousarviossa varattaisiin 120 miljoo naa markkaa Otaniemen alueen ostoon. Esityksen oli käy- dä huonosti, sillä siirtoväen asut- tamisesta vastaava Espoon maan- lunastuslautakunta ei voinut hy- väksyä kauppaa maanluovutussää- döksiin vedoten. Asiasta päästiin sopimukseen maatalousministerin kanssa, ja maanlunastuslautakunta päätti lopulta hyväksyä kaupan.
Maa-aluetta myyvä Kansallis- osakepankki oli asettanut kaupan ehdottomaksi takarajaksi vuoden vaihteen. TKK sai mutkan kautta tietää, ettei ostomäärärahaa ollut va- rattu valtion talousarviossa. Tarvit- tiin kiireellisiä toimia ja teekkarien apua. Lopulta tasavallan president- ti J. K. Paasikivi saatiin teekkariky- lähankkeen ja koko korkeakoulun muuttoprojektin keulakuvaksi. Val- tioneuvosto lisäsi määrärahan ta- lousarvioon marraskuussa.
Otaniemi-hanke alkoi toteutua vaikkakin hitaasti, koska esimer-
kiksi insinöörien tarpeesta oli ris- tiriitaisia käsityksiä. Otaniemen vauhdittamiseksi tarvittiin toinen- kin presidentti, Urho Kekkonen, sillä 1950-luvun loppupuolella al- koi olla selvää, että maassa vallitsi insinööripula. Nykänen lainaa pre- sidentti Kekkosen kirjettä TKK:n rehtorille Jaakko Raholalle. Kekko- nen kirjoittaa (tammikuussa 1960) olevan surkeaa, jos teollisuutemme laajentumisen esteenä on koulute- tun henkilökunnan puute. Kirjees- sä vaaditaan toimia tilanteen pikai- seksi korjaamiseksi.
Jo helmikuussa valtioneuvos- to asettikin komitean selvittämään kiireellisesti, miten maata vaivaa- va insinööripula voitaisiin tyydyt- tää. Otaniemen rakennusohjelma tiivistettiin kymmenestä vuodesta viiteen ja TKK:n säädösten uudis- tamista ryhdyttiin valmistelemaan.
Nykänen toteaa, että vaikein tilan- ne oli sähkötekniikan ja erityises- ti elektroniikan alalla, jolle valmis- tui vuonna 1960 vain 10 diplo- mi-insinööriä. Kymmenessä vuo- dessa tarpeen odotettiin kasvavan 10–15-kertaiseksi.
Uusien opiskelijoiden mää- rää ryhdyttiin kasvattamaan, mut- ta uusien professuurien saaminen oli työn takana. Virkaanastumis- luennossani syksyllä 1962 esitin, että elektroniikkaan pitäisi saa- da neljä uutta professuuria. Opet- tajaneuvostossa, jonka tehtävänä oli uu sien professuurien esittämi- nen, ne herättivät vastustusta, kos- ka opetusaloja ei tunnettu. Profes- sorien lisäämisen epäiltiin vain kasvattavan elektroniikan tuontia.
Elektronifysiikkaan ja sovellettuun elektroniikkaan saatiin professuu- ri vuonna 1965 ja tietoliikennetek- niikkaan vuonna 1966.
”Nippu suomalaisia korkeakouluja”
Otaniemi-suunnitelman toteut- tamista häiritsi uusien teknillis- ten korkeakoulujen perustaminen.
Nykänen kuvaa tilannetta TKK:n kannalta luvussa ”Nippu suoma- laisia korkeakouluja”. Oulun yli- opisto aloitti toimintansa vuon- na 1959. Sen kolmesta tiedekun- nasta yksi oli teknillinen. TKK:n opettajaneuvosto ei kannattanut sitä, koska Otaniemi oli vielä pa- hasti kesken. Tampereen teknilli- nen korkeakoulu haluttiin aloittaa kiireellisellä aikataululla TKK:n si- vukorkeakouluna. Vaikka hanket- ta vastustettiin, totesi rehtori, että päätös on pakko tehdä, koska opis- kelijat on jo valittu ja heille ilmoi- tettu asiasta. Opetus aloitettiin, ja TKK:n professoreita kävi luennoi- massa Tampereella. Lappeenran- nan teknillinen korkeakoulu aloit- ti syksyllä 1969.
TKK:n sähköosasto pääsi muut- tamaan Otaniemeen viimeisenä, kun osaston rakennus valmistui vuonna 1970. Silloin laitehankin- tamäärärahoja oli jo karsittu mui- den teknillisten korkeakoulujen tarpeisiin. Muistan, että käydessä- ni Oulun yliopiston sähköosastolla 1970-luvun alussa siellä oli hyllyil- lä tomuttumassa monia mittalait- teita, joita ei pysytytty määräraho- jen karsimisen vuoksi Otaniemeen hankkimaan. Oulussa niille ei vie- lä ollut käyttöä. Oli paha virhe, et- tä korkeakouluja lisättäessä ei vas- taavasti lisätty resursseja.
Nykänen toteaa, että 1970-luvul- la TKK:n toimintavarat loppui vat lähes tyystin. Kaiken lisäksi ope- tusministeriö ryhtyi rajoittamaan maksullista palvelutoimintaa huh- tikuussa 1973 annetuilla jyrkil- lä ohjeilla, joiden mukaan TKK:n oli anottava opetusministeriöltä lu-
pa tilaustutkimukseen, jonka arvo ylitti 5 000 mk. Määräys lopetti lu- paavasti vauhtiin päässeen toimin- nan. Nykäsen mukaan vaikeim- massa tilanteessa oli juuri valmis- tunut laivanrakennuslaboratorio, joka oli rakennettu kansalliseksi tutkimuslaitokseksi. Laboratorio oli tehnyt useita tilaustutkimusso- pimuksia alan yritysten kanssa ja tutkimuksiin oli palkattu kymme- nen tutkijaa. Suomalaiset yritykset siirsivät jo sovittuja tutkimuksia ulkomaille. 1970-luvun alkupuolen tilanne edusti teknillisten tieteiden kannalta pohjanoteerausta.
Presidentti Kekkonen uudelleen apuun
1970-luvun lopulla asiat kääntyi- vät vähitellen parempaan suuntaan teollisuuden insinööritarpeen kas- vaessa tuotekehitystoiminnan li- sääntymisen vuoksi. Nykänen to- teaa, että jälleen tarvittiin presi- denttiä. Uudenvuoden puheessaan vuonna 1980 presidentti Kekko- nen korosti teknillisen tutkimuk- sen merkitystä suomalaiselle yh- teiskunnalle ja kansantaloudel- le. Isännän ääni vaikutti valtion budjettiin ja Otaniemi alkoi muut- tua uusien vaatimusten mukaisek- si yliopistoksi. Hallintokin uudis- tettiin jälleen muodostamalla kuu- si suurosastoa.
Ratkaiseva parannus tekniikan tutkimuksen rahoitukseen tapah- tui, kun Tekniikan kehittämiskes- kus (Tekes) perustettiin vuonna 1983. Tekes ryhtyi jakamaan varo- ja korkeakouluille teknologian ke- hittämiseen ja teknologiayrityksil- le tuotekehitykseen. TKK sai varo- ja soveltavan tutkimuksen lisäksi myös yrityksiä kiinnostavaan pe- rustutkimukseen. Nykäsen mu- kaan Tekes oli yksi merkittävim-
mistä toimista talouselämän ja tut- kimuksen yhteenliittämisessä.Te- kesin merkitys on ollut erittäin suuri suomalaisen teknologian ta- son nostamisessa ja teknologiateol- lisuuden kehittymisessä.
Teollisuuden ja korkeakoulun hedelmällinen yhteistyö
TKK:n historia kuvaa hyvin mo- ninaisia vaiheita TKK:n ja teknil- listieteellisen tutkimuksen kehitty- misessä, sen nousuja ja laskukau- sia. TKK:n kouluttamat diplomi- insinöörit ja tohtorit ovat tietenkin olleet perustana Suomen teollisuu- den ja teknillisten palveluiden ke- hittymiselle yleisesti. Arkistoista ja komiteamietinnöistä ei kuiten- kaan käy ilmi TKK:n erityismerki- tys eräiden uusien yritysten kehit- tymisessä tai eräiden yritysten mer- kitys TKK:n osaamisen kehittymi- sessä. Nykänen on havainnut vain yhden tapauksen, Valtion lentoko- netehtaan (luku ”Epävirallinen jat- kokoulutuskeskus”).
Olosuhteiden pakosta Valtion lentokonetehdas kehitti sota-ai- kana huippuosaamista mittaus- ja säätötekniikassa sekä harjoitti kor- keatasoista tutkimustoimintaa. Sii- nä auttoi kansainvälinen yhteistyö.
Vuonna 1944 lentokonetehtaan suunnittelutehtävissä toimi jo 63 diplomi-insinööriä. Sodan päät- tymisen jälkeen heistä useat siir- tyivät opettajiksi Teknilliseen kor- keakouluun, ja heidän mukanaan TKK sai uutta teollisuuden kehit- tämää tietoa.
Vastaava vaikutus on ollut Val- tion teknillisen tutkimuslaitoksen mikroaaltolaboratoriolla, jossa ke- hitettiin tutkia puolustusvoimille vuosina 1945–60. Tutkan kehittä- minen vaati perehtymistä erikoi- selektroniikkaan ja mikroaalto-
tekniikkaan, joka oli sodan aikana kehittynyt uusi radiotaajuusalue.
Useista mikroaaltolaboratorios- sa toimineista tuli TKK:n profes- soreita.
Television tutkimus- ja kehi- tystoiminta TKK:n sähköosastol- la puolestaan tuotti alan tekniikan osaajia heti kun heitä tarvittiin.
TKK:n radiolaboratorio on ol- lut todellinen ”professoritehdas”.
Toimintakautenani 1962–83 ra- diolaboratoriossa työskennelleis- tä henkilöistä 33 nimitettiin pro- fessoreiksi. Tärkeänä perustana on ollut Metsähovin millimetrialueen radioteleskooppi (luku ”Kurpit- sa”) ja rahoitus, joka liittyi tämän kirjoittajan nimittämiseen ensim- mäiseksi akatemiaprofessoriksi.
Se mahdollisti uuden radiotaajus- alueen millimetriaaltotekniikan ja sen sovellutusten tutkimuksen. Li- sää professoreita on tarvittu, kun elektroniikan ja tietoliikennetek- niikan diplomi-insinöörien ja tut- kimuksen tarve nousi monikym- menkertaiseksi. Toinen professo- rituotannossa kunnostautunut on TKK:n kylmälaboratorio (luku
”Kylmää fysiikkaa”), mutta fyysii- kan professorien kysyntä on ollut vaatimattomampi.
Suurin merkitys on kuitenkin ollut TKK:n suoralla vaikutuksel- la teollisuuteen. Jorma Ollilan mu- kaan Nokian nousu 1990-luvulla perustui huippuosaamiseen radio- tekniikassa. Se oli saatu aikaan pe- rustukimukseen nojaavalla diplo- mi-insinöörien ja tohtorien kou- lutuksella, joten Nokia pystyi palkkaamaan tutkimus- ja tuote- kehitystehtäviin nuoria lahjakkaita osaajia. TKK antoi suoraan osaa- mistaan kännyköiden antennien ja suurtaajuuspiirien tutkimuksessa ja kehittämisessä.
Presidenttiä tarvittaisiin jälleen TKK:n historia päättyy kuvauk- seen kansainvälistymisen kasvus- ta ja rehtori Matti Pursulan kir- joitukseen suunnitteilla olevasta innovaatioyliopistosta. Pursulan mukaan monilla tärkeillä tutki- muksen aloilla olemme jäämässä jälkeen kansainvälisestä huipputa- sosta. Väärän kansallisen koulutus- ja teknologiapolitiikan seuraukse- na yliopistojen perusrahoitus on riittämättömätöntä. Erityisesti lai- teriippuvaisilla tekniikan aloilla tutkimusedellytykset ovat nopeas- ti heikentyneet.
Innovaatioyliopiston tarkoituk- sena on olla selkeästi tutkimusyli- opisto, jonka tavoitteena on pyrki- mys kansainväliselle huipputasolle Suomen elikeinoelämän kannalta tärkeillä aloilla. Se vaatii olennai- sesti nykyistä parempia resursse- ja. Innovaatioyliopisto olisi säätiö- pohjainen. Peruspääomasta 500 miljoonaa euroa tulisi valtiolta ja 200 miljoonaa euroa yrityksiltä.
Vuotuinen valtion rahoitus tulisi kaksinkertaistaa 171 miljoonasta 342 miljoonaan.
Totean, että teknillistieteelli- nen perustutkimus ja siihen nojaa- va opetus ovat erityisesti 1990-lu- vun laman aikana ja sen jälkeen jälleen joutuneet huononevaan ti- lanteeseen. Poliitikoilla ei ole sel- vää käsitystä TKK:n merkityksestä Suomen tulevaisuudelle. Sitä osoit- taa innovaatioyliopiston hidas toi- mintaan saattaminen. Hallitus on jo tinkinyt toimintavarojen lisäyk- sestä lähes puolet, ja lisäys alkaisi vasta syksyllä 2009. Jälkeenjäänei- syys kansainvälisestä tasosta on to- dettu, joten ei ole perusteltua an- taa sen edelleen kasvaa odotetta- essa innovaatioyliopiston virallis- ta alkamista. Nyt tarvittaisiin taas
tasavallan presidenttiä vauhditta- maan toimintaa.
Kirjoittaja on Teknisen korkeakoulun radiotekniikan emeritusprofessori.
Kylmäfyysikon kuumat paikat
Juhani Kakkuri Olli V. Lounasmaa: Täällä ei näperrellä! Suomen Tiedeseura 2008.
Teknillisessä korkeakoulussa oli ta- kavuosina kaksi kuuluisaa profes- soria, nimittäin Martti Tiuri, joka tähtäsi mahdollisimman ylös, ja Olli Lou nasmaa, joka tähtäsi mah- dollisimman alas. Tässä kaskuk- si tarkoitetussa väitteessä oli totta enemmän kuin toinen puoli, olihan Tiuri uranuurtaja tekokuusovellus- ten alalla maassamme. Lounasmaa puolestaan keskittyi työntäyteisinä vuosinaan ultramatalien lämpöti- lojen fysiikkaan.
Lounasmaan äskettäin ilmesty- nyt postuumi muistelmateos Tääl- lä ei nä perrellä! on mielenkiintois- ta luettavaa, kiitos Kiti Müllerin, kir joit ta jan tyttären, joka on toi- mittanut isänsä muistelmien alku- peräisestä liki tuhatsivuisesta käsi- kirjoituksesta 500-sivuisen muis- telmateoksen. Teos käsit tää kolme itsenäisesti luettavaa osaa. Niis- tä ensimmäinen, Po jannaska lista vaariksi, keskittyy henkilökuvaan, äidin- ja isän sukuun, lapsuus- ja nuoruusvuosiin, opiskelu- ja tutki- januran alkuvuosiin, per heeseen ja per he-elämään.
Kouluiässä Lounasmaalla oli monta harrastusta, kuten posti- merkit, joita hän keräili keskikou- lun loppuvuosina ja lukion alussa.
15–18 vuo tiaana hän harrasti täh- titiedetttä. Hän kävi ahkerasti täh- titieteellisen yhdistyksen Ursan ko- kouksissa, luki kaikki saatavilla ol- leet suomen kieliset tähtitieteelliset teokset ja toimi yleisö iltoina täh- tien näyttäjänäkin Ursan tähtitor- nissa. Ursan sihteeri Pentti Kalaja, johon hän tutustui tähtitieteen mer- keissä, pestasi hänet kahtena kesä- nä avustajaksi Geo deettisen laitok- sen kolmiomittaus töihin, joita teh- tiin Pudasjärvellä ja Ranualla.
Vuonna 1949 Lounasmaa val- mistui ylioppilaaksi arvosanalla laudatur. Kou lumenestyksen pe- rusteella oli itsestään selvää, että hän ryhtyisi opiske lemaan mate- maattisia aineita. Teknillinen kor- keakoulu kiinnosti häntä kovasti, mutta koska hän vastavalmistunee- na ylioppilaana pelkäsi epäonnis- tumista pääsykokeessa, hän valitsi opin ahjokseen Helsingin yliopis- ton ja pääaineekseen fysiikan, jota niihin aikoihin pääsi opiskelemaan ilman pääsykoetta. Filosofian kan- didaatiksi hän valmistui tammi- kuussa 1953. Valmistumista seura- si osapäiväinen as sistentin toimi fy- siikan laitoksella ja samantapaisia tehtäviä Teknillisen korkeakoulun yleisellä osastolla.
Elämänurastaan Lounasmaa sai paljolti kiittää Väinö Hovia, Turun yli opiston professoria, joka oli päättänyt käynnistää matalien lämpötilojen fysiikan tutkimuksen Suomessa. Hovi arveli, että Lou- nasmaa olisi sopiva henkilö autta- maan häntä. Yhteistyöstä tuli tot- ta, kun Lounasmaa hyväksyi Hovil- ta saamansa työtarjouksen ja muut- ti vaimonsa kanssa Turkuun.
