Aspiraatiopneumonian havaitseminen ja ehkäisy

(1)

Aspiraatiopneumonian havaitseminen ja ehkäisy

- Esitteet hoitajille ja omaishoitajille

Kiuru Linda, Murtoniemi Jussi & Närhi Milla

2018 Laurea

(2)

Laurea-ammattikorkeakoulu

Aspiraatiopneumonian havaitseminen ja ehkäisy - Esitteet hoitajille ja omaishoitajille

Kiuru Linda, Murtoniemi Jussi &

Närhi Milla Hoitotyö Opinnäytetyö Tammikuu, 2018

(3)

Laurea-ammattikorkeakoulu Koulutus

Sairaanhoitaja (AMK)

Tiivistelmä

Kiuru Linda, Murtoniemi Jussi, Närhi Milla

Aspiraatiopneumonian havaitseminen ja ehkäisy – Esite hoitajille ja omaishoitajilleEsitteet hoitajille ja omaishoitajille

Vuosi 2018 Sivumäärä 61

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa hoitajille ja omaishoitajille esitteet aspiraatiopneumonian havaitsemisesta ja ehkäisystä. Tavoitteena oli lisätä hoitajien ja omaishoitajien tietoisuutta aspiraatiopneumoniasta. Toisena tavoitteena oli esitteiden ohjeiden avulla laskea aspiraatiopneumoniaan sairastumisen todennäköisyyttä. Opinnäytetyön aihe valikoitui Peijak- sen sairaalan osaston S2 toiveiden mukaisesti.

Teoreettiseen viitekehykseen haettiin lähteitä Laurea-ammattikorkeakoulun käytössä olevista tietokannoista. Aineistoa haettiin suomalaisista ja ulkomaisista tietokannoista hyödyntäen yk- sittäis- ja yhdistelmähakua sekä sanojen katkaisuhakua. Aineisto taulukoitiin ja kategorioitiin.

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Opinnäytetyössä tuotettiin kaksi erillistä esitettä palvelumuotoilun metodeja hyödyntäen. Esitteiden sisältö perustui teoreettiseen tutkimustietoon sekä keskusteluihin S2 osaston hoitohenkilökunnan ja omaishoitajien kanssa. Erillisiin esitteisiin päädyttiin aspiraatiopneumonia käsitteen haasteellisuuden vuoksi.

Yksi yhteinen esite ei palvelisi molempia kohderyhmiä.

Esitteet pilotoitiin kohderyhmillä. Arviointia pyydettiin esitteiden sisällöstä, muotoilusta ja hyödynnettävyydestä. Palaute oli myönteistä, eikä merkittäville muutoksille koettu tarvetta.

Kuitenkin esitteistä tuotettiin lukuisia raakaversioita ennen lopullista versiota.

Opinnäytetyötä tehdessä havaittiin, että aspiraatiopneumoniaa käsitteleviä viime aikaisia tutkimuksia on hyvin vähän. Lisäksi aspiraatiopneumonian ehkäisyssä huomattiin olevan tiedol- lista puutetta sekä hoitajilla että omaishoitajille. Jatkotutkimuksena voisi selvittää, kuinka suuri osuus pneumonioista on aspiraation aiheuttamia. Toisena jatkotutkimuksena voisi selvit- tää, onko esitteitä hyödynnetty ja kuinka hyödylliseksi niiden tarjoama tieto koettiin.

Asiasanat: aspiraatio, aspiraatiopneumonia, havaitseminen, ehkäisy, esite.

(4)

Laurea University of Applied Sciences

Degree Programme in Nursing Abstract

Kiuru Linda, Murtoniemi Jussi, Närhi Milla

Perception and prevention of aspiration pneumonia – The brochures for nurses and carers

Year 2018 Pages 61

This thesis was accomplished as a functional thesis. The purpose was to produce brochures dealing with the detection and prevention of aspiration pneumonia for nurses and carers. The aim of the brochures was to increase awareness among nurses and carers about aspiration pneumonia, in particular its risk factors, detection and prevention. The aim was also to re- duce the likelihood of aspiration pneumonia by using the brochure's instructions and the information provided. The subject of the thesis was initiated by the Peijas Hospital ward S2.

The theoretical framework was searched from databases of Laurea University of Applied Sci- ences. The data was searched from Finnish and English databases, and it was then tabulated and categorised.

Two brochures were produced by using methods of service design. The contents of the brochures were based on scientific researches and conversations with carers and ward S2 nurses.

Due to the challenging subject the thesis group decided to produce two separate brochures, because one brochure would not serve both target groups.

The brochures were piloted by the target groups. The evaluation discussed the content, design and helpfulness of the products. The feedback was positive, and any significant changes were not suggested. However, several proof sheets were made before the final version.

During the thesis process it was found that there are very few recent studies addressing aspiration pneumonia. Furthermore, it was noticed that there is a lack of know-how among nurses and carers about prevention of aspiration pneumonia. Future studies could discuss how many percent of pneumonia diagnoses are caused by aspiration. As well as how widely the brochures are used and how useful the provided information is considered.

Keywords: aspiration, aspiration pneumonia, perception, prevention, leaflet.

(5)

Sisällys

1

Johdanto ... 6

2

Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet ... 7

2.1

Yhteistyökumppanin kuvaus ... 7

3

Aspiraatiopneumonia ikääntyvällä ... 8

3.1

Ikääntymisen määritelmä ... 8

3.2

Omaishoito ja omaishoitaja ... 8

3.3

Aspiraatiopneumonia sairautena ... 9

3.4

Aspiraatiopneumonian tunnistaminen ... 9

3.5

Aspiraatiopneumonian altistavat tekijät ... 11

3.6

Aspiraatiopneumonian ehkäisy ... 12

4

Palvelumuotoilu ja asiakaslähtöisyys ... 14

4.1

Hoitajien osallistaminen ... 15

4.2

Omaishoitajien osallistaminen ... 16

5

Toiminnallisen opinnäytetyön toteuttaminen ... 18

5.1

Opinnäytetyön suunnitelmavaihe ... 18

5.2

Tiedonhakuprosessi ... 19

6

Esitteiden tuottaminen ... 19

6.1

Esitteiden sisältö ... 20

6.2

Esitteiden muotoilu ... 21

6.3

Esitteiden arviointi ... 23

7

Pohdinta ... 24

7.1

Toiminnallisen opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ... 25

7.2

Esitteiden hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheet ... 26

Lähteet ... 28

Taulukko 1 ... 35

Liitteet ... 59

(6)

1 Johdanto

Opinnäytetyö on osa HUS/HYKS:n Peijaksen sairaalan ja Laurea ammattikorkeakoulun välistä yhteistyötä. Opinnäytetyön aihe on peräisin Peijaksen sairaalan S2 osastolta. Osaston hoito- henkilökunta on havainnut selkeän tiedonpuutteen aspiraatiopneumonian ehkäisyssä, havait- semisessa ja hoidossa, joka on ollut osaltaan nostamassa tautitapausten määrää. Hoitohenki- lökunnan mukaan tiedonpuutetta havaitaan hoitajien ja omaishoidon piirissä.

HUS/HYKS organisaatio noudattaa magneettisairaala mallia, johon myös Peijaksen sairaala kuuluu. Tämän perushallintomallin yhtenä lähtökohtana on se, että kehitettävät asiat tuo- daan esille organisaation kaikilta tasoilta eikä vain johdon toimesta. Tarkoituksena on, että potilastyössä toimiva hoitohenkilökunta ja hoitotyön esimiehet osallistuvat yhdessä hoitotyön kehittämiseen. (HUS Kuntayhtymä, 1.)

Opinnäytetyöryhmälle aihe valikoitui sen konkreettisen päämäärän ja aidon tiedollisen tar- peen vuoksi. Lisäksi aiheen tärkeys ja ajankohtaisuus ovat opinnäytetyöryhmälle tuttuja lukui- silta harjoittelujaksoilta. Sellaisenaan aiheeseen perehtyminen kartuttaa myös monipuolisesti kliinistä ja hoitotieteellisestä osaamista tavalla, joka on helposti siirrettävissä myös käytän- nön työelämään.

Opinnäytetyössä on tuotettu erilliset esitteet hoitajille ja omaishoitajille. Tähän ratkaisuun on päädytty aspiraatiopneumonia käsitteen haasteellisuuden vuoksi. Opinnäytetyöryhmä on kokenut, että yksi yhteinen esite ei voi palvella molempia kohderyhmiä. Hoitajilla on koulu- tuksesta ja työtehtävistä johtuen erilaiset tiedolliset valmiudet hyödyntää aspiraatiopneumoniasta saatavaa tietoa. Tällöin on perusteltua, että esitteen näkökulman täytyy olla erilainen kuin omaishoitajille suunnatussa esitteessä.

Opinnäytetyöllä on myös laajempi tarkoitus hoitotyön kehittämisen näkökulmasta. Esitteestä saatavaa konkreettista ja ajantasaista tietoa hoitajat voivat hyödyntää päivittäisessä työssään ja esimerkiksi potilaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan ohjaamisessa. Esitteen tiedollisena taustana toimiva raportti mahdollistaa edelleen syvemmän perehtymisen aiheeseen, sekä siinä käsiteltyjen havaintojen ja tutkimusten hyödyntämisen hoitotyön kehittämisessä.

Aspiraatiopneumonian aiheuttama taloudellinen ja muu sairastumiseen liittyvä inhimillinen kuormitus on huomattava rasitus sairastuneelle sekä hänen perheenjäsenilleen. Se on myös merkittävä julkista terveydenhuoltoa kuormittava tekijä. Keuhkokuumeeseen sairastuu Suo- messa vuositasolla vähintään 50 000 henkilöä, tapauksista suurin osa hoidetaan ainakin osit-

(7)

tain sairaalassa (Luomio & Jalanko 2016). Tilastoja aspiraatiopneumian osuudesta näistä tapauksista ei ole Suomen kohdalla saatavilla, mutta Yhdysvalloissa sairaalassa hoidetuista keuhkokuumeista 5-15% oli aspiraation aiheuttamia (DiBardino & Wunderink 2015, 42). Tutki- mukset ovat myös osoittaneet aspiraatiopneumonian olevan yleinen erityisesti pitkäaikaishoi- tolaitoksissa, joissa sitä esiintyy jopa 40 prosentilla asukkaista (Pouru 2016, 3).

2 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka teoreettinen tausta perustui ajankohtaisiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa hoitajille ja omaishoitajille suunnatut aspiraatiopneumonian havaitsemista ja ehkäisyä käsittelevät esitteet. Tässä opinnäytetyössä hoitajilla tarkoitetaan sairaanhoitajia, lähihoitajia ja perus- hoitajia.

Esitteiden tavoitteena oli lisätä hoitajien ja omaishoitajien tietoisuutta aspiraatiopneumoniasta, erityisesti sen riskitekijöistä, havaitsemisesta sekä ehkäisystä. Tavoitteena oli myös, että esitteen ohjeita ja annettua tietoa hyödyntämällä voidaan merkittävällä tavalla laskea aspiraatiopneumoniaan sairastumisen todennäköisyyttä. Esitteet tuotettiin muotoon, jossa tieto välitettiin kohderyhmille tiiviillä ja helposti omaksuttavalla tavalla.

2.1 Yhteistyökumppanin kuvaus

Peijaksen sairaalan osasto S2 on 35-paikkainen sisätautien vuodeosasto, joka tarjoaa erikois- sairaanhoitoa pääasiassa aikuisväestölle. Tyypillisesti potilaat tulevat osastolle päivystyksestä sairastuttuaan äkillisesti. Osastolla tehdään myös tutkimuksia muun muassa biopsioita ja suo- liston tähystyksiä. Osaston potilaiden keskimääräinen hoitoaika on noin neljä vuorokautta.

Potilaat ovat usein monisairaita, joiden yleistila on heikentynyt esimerkiksi äkillisen infektion kuten keuhkokuumeen, munuaistulehduksen tai sepsiksen seurauksena. Lisäksi osastolla hoidetaan diabetesta sekä maksan ja ruoansulatuselinten toimintahäiriöitä sairastavia potilaita.

Osastolla hoidetaan myös syöpäpotilaita ja muun muassa hematologisia potilaita. Esimerkiksi myeloomaa sairastavat potilaat käyvät osastolla tutkimuksissa sekä solunsalpaajahoidoissa.

(HUS 2017.)

Peijaksen sairaalan osaston S2 hoitajat ovat havainneet, että hoitoon tulee usein aspiraatiopneumoniaa sairastavia potilaita. Osaston henkilökunta on kiinnittänyt huomiota siihen,

(8)

että aspiraatiopneumonian ehkäisystä ei ole riittävästi tietoa omaishoidon ja pitkäaikaishoi- don yksiköiden piirissä. Juuri tähän tiedolliseen tarpeeseen osasto toivoo aihetta käsittelevää esitettä.

3 Aspiraatiopneumonia ikääntyvällä

Opinnäytetyön keskeiset käsitteet ovat ikääntyminen, aspiraatiopneumonia sekä omaishoito ja omaishoitaja. Käsitteet ovat määräytyneet opinnäytetyön aiheen, kohderyhmän ja yhteis- työkumppanin kanssa käydyn keskustelun mukaan.

3.1 Ikääntymisen määritelmä

Usein tutkimuksissa ikääntyminen rajoitetaan kronologiseen ikään siitä huolimatta, että ikääntyminen on moniulotteinen kokonaisuus. Länsimaissa ikääntynyt väestö määritellään työ- elämästä poistumiseen ja eläke-etuuksien alkamiseen yleensä noin 65-vuotiaana. Suomen laissa ikääntynyt henkilö määritellään seuraavalla tavalla: 1) Ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä. Sekä 2) Iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta. (28.12.2012/980.)

Yleisesti ajatellaan, että ikäihmiset voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, jotka voisivat olla esimerkiksi seniorit: 60-80 vuotiaat ja vanhukset: yli 80-vuotiaat. Yhteiskunnassa ikääntymistä voidaan kuvata kronologiseksi, biologiseksi, psykologiseksi ja sosiaaliseksi. (Leikas, 2008).

Tässä opinnäytetyössä ikääntymisen käsitettä on merkityksellistä käsitellä vain biologisen iän kannalta. Biologisella iällä kuvataan ikääntyessä tapahtuvia muutoksia toimintakyvyssä ja as- teittaista kehon fyysistä rappeutumista (Stuart-Hamilton, 2000).

3.2 Omaishoito ja omaishoitaja

Suomen lain mukaan omaishoidolla tarkoitetaan ”vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen hen- kilön avulla” (L 937/2005 2§). Omaishoidontukea voidaan myöntää hoidontarpeesta riippuen lyhyt- tai pitkäaikaisesti. Ehtona on, että hoidon katsotaan olevan hoidettavan edun mukaista

(9)

ja riittävien edellytyksien omaishoitoon olevan olemassa. Myöntämisen edellytykset ja kor- vauksen suuruus vaihtelevat kuntakohtaisesti. (Kuntoutuksen edistämiskeskus 2012.)

Omaishoitajat ja läheiset –liiton määritelmän mukaan omaishoitajaksi kutsutaan henkilöä, joka huolehtii perheenjäsenestään/läheisestään, joka vammaisuudestaan, sairaudestaan tai muusta syystä terveydellisestä tekijästä johtuen on kykenemätön huolehtimaan itsestään.

Moni aikaa vievää hoitotyötä tekevä läheinen ei ole huomannut olevansa omaishoitaja.

(Omaishoitajat ja läheiset –liitto 2017.)

3.3 Aspiraatiopneumonia sairautena

Keuhkokuume on tulehdustauti keuhkokudoksessa, jonka voi aiheuttaa bakteerit sekä virukset (Lumio & Jalanko, 2016). ICD-10 luokituksen mukaan aspiraatiopneumonia tarkoittaa kiinteiden tai nestemäisten aineiden hengittämisestä aiheutunutta keuhkotulehdusta. Aspiraa- tiopneumonia voi aiheutua ruoan tai oksennuksen hengittämisestä, öljyjen tai rasvaseosten hengittämisestä tai muiden kiinteiden ja nestemäisten aineiden, kuten veren hengittämisestä.

(ICD-10, 2011. 405-406.)

Muutokset nielemisessä ja yskänrefleksissä lisäävät aspiraatiopneumonian riskiä. Keuhko- kuume voi syntyä, jos aspiraation määrä on tarpeeksi suuri tai immuunivaste tai keuhkojen puhdistumiskyky on heikentynyt. Aspiraatiopneumonian synty on monien eri tekijöiden yhteis- vaikutus, mutta usein siihen vaikuttavat nielemisvaikeudet. (Viitanen, 2016.)

3.4 Aspiraatiopneumonian tunnistaminen

Aspiraatiosta puhutaan silloin, kun mahan sisältöä tai nieltävää ainesta joutuu hengitysteiden suojamekanismien ohi keuhkoputkeen ja keuhkoihin (Brockett 2006). Aspiraatiosta voi kehit- tyä aspiraatiopneumonia, mikä tarkoittaa viruksen, bakteerin tai sienen aiheuttamaa tuleh- dusta keuhkokudoksessa (Murry & Carrau 2006, 3). Hiljaisella aspiraatiolla tarkoitetaan sitä, kun nielty materiaali inhaloidaan ilman yskimisrefleksiä tai nielemisen vaikeutta (Eisenstadt 2010, 18).

Aspiraatio pneumoniitti ja aspiraatiopneumonia muistuttavat riskitekijöiltään toisiaan, mutta ilmenevät eri tavoin. Kuten edellä mainittiin, aspiraatiopneumonia syntyy bakteerin, viruksen tai sienen päätyessä esimerkiksi vatsan nesteiden mukana hengitysteihin, jossa ne aiheuttavat

(10)

tulehdusprosessin. Aspiraatio pneumoniitti on vastaavasti kemiallinen vamma. (Strachan & So- lomita 2007, 1-2.)

Aspiraatiopneumonian osuus kaikista sairaalassa hoidetuista pneumonioista on 5-15%. Kuiten- kin aspiraatiopneumonia usein alidiagnosoidaan ja todellisuudessa prosenttiosuus on todennä- köisesti suurempi. (DiBardino & Wunderink 2015, 42.) Pitkäaikaishoitopaikkojen asiakkaista arviolta 50-70 %:lla on dysfagia eli nielemisvaikeus, puolet heistä aspiroi ja kolmas osalle kehittyy aspiraatiopneumonia (Hinchey, Smith, Wang, & Tonn 2005, 1972-1976). Kolmen vuoden seurantatutkimus viidessä vanhainkodissa osoitti, että 34 %:lla asukkaista oli keuhkokuume (n=475) (Loeb, McGeer & McArthur 1999). Myös Langmore, Terpenning, Schork, Chen, Murray, Lopatin & Loesche (1998) totesivat tutkimuksessaan, että erityisesti hoitokodeissa aspiraatiopneumonian esiintyvyys on suurta (44%, n=41). Keuhkokuumeeseen, johon sairastutaan kotona, kuolee 60-74-vuotiasta 6% ja yli 75-vuotiaista 17% (Alahengitystieinfektiot (aikuiset)).

Aspiraatiopneumonian oireet ovat epätyypillisiä vanhemmilla ihmisillä, esimerkiksi kuumetta ei välttämättä esiinny ollenkaan (Valtonen 2001, 224-229). Palmer & Metheny (2008, 44) sekä Simonian & Goldber (2006) ovat todenneet, että tavallisimpia oireita aspiraatiopneumoniassa iäkkäillä ihmisillä ovat yleiskunnon heikkeneminen, sekavuus, yskä, tukehtumisen tunne, ry- kiminen, rintakipu, hengitysvaikeudet, hengityksen rohina, muutokset äänen laadussa ja pale- leminen.

Aspiraatio jää usein huomaamatta, jonka vuoksi pneumoniaa saatetaan hoitaa väärin (Eisen- stadt 2010, 21). Hoitajien täytyy olla tietoisia siitä, että toistuvat pneumoniat voivat olla aspiraation aiheuttamia. Tämän takia on tärkeää tunnistaa dysfagia ja ryhtyä varotoimenpitei- siin. (Eisenstadt 2010, 18.) Hoitajien tulisi tarkkailla potilaan mahdollista yskimistä ja niele- misrefleksiä vuoteen vierellä (Marik &Kaplan, 2003, 328-336). Tiheä hengitys yskän, hen- genahdistuksen tai epänormaalien hengitysäänten kanssa on varhainen merkki aspiraatiopneumoniasta (Marrie, Fine, Kapoor, Coley, Singer & Obrosky 2002, 290-299). Lisäsairaudet kuten keuhkoahtaumatauti ja sydämen vajaatoiminta voivat viivyttää diagnoosia matkimalla pneumonian oireita (Eisenstadt 2010, 19). Usein ilmenee myös oireita, jotka eivät ole tavanomaisia keuhkosairauksille, kuten toimintakyvyn tai mielenterveyden muutoksia, yleistä heikkoutta ja ruokahaluttomuutta (Marrie 2000, 1066-1078).

Puheterapeutit tutkivat nielemistä ja nielemisrefleksiä. Kuituoptinen endoskopia mahdollistaa nielun ja kurkunpään alueen tarkkailun ennen ja jälkeen nielemisen. Myös videofluorografia mahdollistaa nielemisfunktiotutkimuksen röntgenissä. (Ramsey, Smithard & Kalra 2003, 1252- 1257.)

(11)

3.5 Aspiraatiopneumonian altistavat tekijät

Keskeisimpiä aspiraation riskitekijöitä ovat neurologiset ja mekaaniset nielemisvaikeudet (Brockett 2006; Eisenstadt 2010), lasku tajunnan tasossa tai sen vaihtelu (Brockett 2006), ma- kaava asento (Sievers 2008) sekä refluksitauti (Murry & Carrau 2006, 3). Aspiraatiossa ruoka tai neste kulkeutuu nielusta tai vatsasta äänihuulten läpi ja pääsee henkitorveen sekä alem- piin hengitysteihin dysfagian tai tehottoman yskänrefleksin vuoksi (Smith Hammond & Gold- stein 2006, 154-168). Syy hiljaiseen aspiraatioon on usein suun ja kurkun lihasten heikentymi- sessä sekä aistihermojen vauriossa (Smithuis 2007). Dysfagia ja aspiraatio ovat yleisiä kompli- kaatioita monissa sairauksissa ja voivat pahentua kunnon heikentyessä. Yhtäkkinen muutos voinnissa voi merkityksellisesti kasvattaa ruoan tai nesteen aspiroitua määrää tai kykyä sietää infektiota, joka siten johtaa äkilliseen tilan heikkenemiseen. (Langmore 2002, 1.)

Mahalaukusta ylös virranneet vatsahapot voivat aiheuttaa aspiraatiopneumoniaa. Bakteriologi- set tutkimukset osoittavat, että nielun kolonisaatio mikroaspiraation kanssa yhdessä saattavat olla yleisin syy aspiraatiopneumonian syntymiselle. (Langmore 2002, 2.) Nielusta aspiroidut bakteerit voivat aiheuttaa kuolioituvan pneumonian, empyeeman tai märkäpesäkkeitä keuhkoihin (Bordow, Ries & Morris 2001). Monet eri riskitekijät altistavat hoivakodin asukkaan pneumoniaan sairastumiselle. Ei ole voitu määritellä ovatko kontaminoituneet nielun eritteet vai ylös virranneet vatsanesteet isommassa roolissa ruoan ja juoman kanssa aspiraatiopneumonian aiheuttajana. Ennen kuin jatkotutkimukset antavat vastauksen kysymykseen, tulisi kaikki tekijät ajatella potentiaalisina pneumonian aiheuttajina. (Langmore 2002, 16.)

Aspiraation riskiä lisäävät dementia, huono suun hygienia, useat krooniset sairaudet ja usein infarktiin liittyvä nielun ja ruokatorvendysfagia (Eisenstadt 2010, 17). Yli 80-vuotiailla sekä Alzheimerin tautia sairastavilla yleisin pneumonian aiheuttaja on aspiraatio (Gradon, 2006;

Shariatzadeh, Huang, & Marrie, 2006). Bosch, Formiga, Cuerpo, Torres, Rosón ja López-Soto (2012, 720-726) osoittivat tutkimuksessaan, että dementiaa sairastaville vanhuksille kehittyy väistämättä dysfagia, jonka vuoksi heillä on suuri riski sairastua aspiraatiopneumoniaan, joka taas liittyy kuolleisuuteen sairaalassa.

Eniten raportoidut riskitekijät pneumoniaan sairastuneilla hoivakodin asukkailla ovat ikä, mies sukupuoli, laitostuminen, kognitiivisen kyvyn lasku, toimintakyvyn lasku, pitkäaikainen nenä- mahaletkun käyttö, dysfagia, ongelmat nielun eritteissä, hauraus, inkontinenssi, keuhkosai- raus, infarkti ja sedatiivisten lääkkeiden käyttö. (Langmore 2002, 2.) Manabe, Teramoto, Ta- miya, Okochi & Hizawa (2015, 1) toteavat tutkimuksessaan, että riskitekijät aspiraatiopneumonian syntymiselle ovat yskösten imeminen, päivittäinen happihoito, ruokintatuesta riippu- vaisuus (nenämahaletku), katetrointi, nielemisen heikkous ja vaikeus, nestehukka sekä dementia.

(12)

Myös nokkamukin on huomattu lisäävän aspiraation riskiä nielemisvaikeuksista kärsivälle tai muuten heikkokuntoiselle ihmiselle. Juodessa nokkamukista pää kallistuu taakse, mikä taas vaikeuttaa nielemistä ja neste joutuu helpommin hengitysteihin. Tästä johtuen nokkamukeja on syytä välttää. (Omainen hoitajana 2017, 22.)

Aspiraation riski kasvaa ikääntyessä, jos potilas asuu hoivakodissa ja, jos potilaalla on useita geriatrisia sairauksia. Monisairailla vanhuksilla, joilla on vähintään kaksi oireellista sairautta huonon terveyden ja toimintakyvyn lisäksi, esiintyy todennäköisemmin aspiraatiopneumoniaa.

(Manabe ym. 2015, 2.) Keskeisimmät altistavat tekijät aspiraatiopneumonialle ovat kykene- mättömyys syödä tai hoitaa hampaat itsenäisesti, nenämahaletkun pitkäaikainen käyttö, tu- pakointi, useat sairaudet, lukuisat lääkitykset sekä hampaiden huono kunto (Langmore 2002, 3).

Ikääntyessä syljen eritys vähenee, joka altistaa ylähengitysteiden kontaminoitumiselle (Mar- rie 2000). Huono suuhygienia on yhteyksissä aspiraatiopneumonian suurentuneeseen riskiin.

Huonokuntoiset hampaat, kuiva suu, plakki ja hammassairaudet lisäävät anaerobisten bakteerien määrää suussa. Heikentynyt immuniteetti, hengitysteiden ahtaus ja aliravitsemus altistavat pneumonialle aspiroitaessa suun eritteitä. (Marik & Kaplan, 2003.) Protonipumpun estä- jien on huomattu lisäävän niiden bakteerien määrää vatsassa, joita normaalisti esiintyy suussa tai nielussa. Vatsan pH arvon nousu ja bakteerien liikakasvun on todettu lisäävän pneumonian riskiä. (Laheij, Sturkenboom, Hassing, Dieleman, Stricker & Jansen 2004, 1955-1960.)

Langmoren (2002, 1) mukaan 18 merkityksellisintä aspiraatiopneumonian aiheuttajaa järjes- tyksessä vahvimmasta heikoimpaan ovat imulaitteen käyttö, COPD, sydämen vajaatoiminta, nenämahaletkun pitkäaikainen käyttö, vuodepotilaana olo, delirium, painonlasku, nielemisen ongelmat, virtsatieinfektiot, muuttunut ruokavalio, syöttäminen, mobilisaatio vuoteessa, liik- kumiskyky, lääkityksen määrä ja ikä.

3.6 Aspiraatiopneumonian ehkäisy

Riskiryhmään kuuluvilla potilailla aspiraatiopneumoniaan liittyy korkea kuolleisuus, joten eh- käisevien toimien suorittaminen on keskeistä (Strachan & Solomita 2007). Hoitohenkilökunnan täytyy tunnistaa nämä potilaat ja minimoida nielun kolonisaatio, eliminoida aspiraation mahdollisuus ja vahvistaa potilaan immuunitoimintaa. Ehkäisemällä aspiraatiopneumonian synty- mistä vähennetään hoitokuluja sekä parannetaan terveysvaikutuksia ja hoidon laatua. (Lang- more 2002, 16.)

(13)

On olemassa useita keinoja ehkäistä aspiraatiopneumonia. Näitä voivat olla esimerkiksi hyvä suuhygienia, ruoan kiinteys ja oikea ruokailuasento. (Eisenstadt 2010, 19.) Keinoja, joista on mahdollisesti apua aspiraatiopneumonian ehkäisyyn ilman merkittäviä riskejä, ovat muun muassa ruokavalion muutokset, hyvä hammashoito sekä oikean asentohoidon huomiointi poti- laalle (DiBardino, D. & Wunderink, R. 2015, 46).

Yskänrefleksi, nielemisrefleksi ja esofageaalinen sfinkteri ovat suojaavia mekanismeja aspi- raatiolta (Brockett 2006). Muita nielemisvaikeuden kompensaatiokeinoja ovat ruokien ja nesteiden koostumuksen muuttaminen, kehon asennot ja nielemistä edesauttavat tekniikat (Cichero 2006a, 319-341). Nieleminen tapahtuu nopeammin kehon ollessa pystysuorassa asen- nossa. Tällöin nieleminen on myös turvallisempaa ja refluksin mahdollisuus pienenee. Jotta myöhäinen aspiraatio pystytään estämään, tulee pystysuora asento säilyttää 30-60 minuuttia ruokailun jälkeen. (Kayser-Jones & Pengilly 1999.)

Oikeanlaisella ruokailulla ja syöttämisellä on suuri merkitys aspiraation välttämiseksi. Turval- lisen syömisen edistämiskeinoja ovat muun muassa tukeva ruokailuasento, ruokailussa avusta- minen, pienet suupalat, riittävä aika ja rauhallinen ruokailutilanne. Ruokailun jälkeen tulee istua noin puoli tuntia, jotta vältetään myöhäinen aspiraatio. Lisäksi suu tulee huuhdella ja tarkistaa, ettei sinne ole jäänyt ruoantähteitä. (Nuutinen, Siljamäki-Ojansuu, Mikkonen, Pel- tola, Silaste, Uotila & Sarlio-Lähteenkorva 2010, 188-190.)

Syöttämisessä tulee huomioida, että annettavat suulliset eivät ole liian suuria ja, ettei syöttä- minen ole liian nopeaa eli seuraavaa annosta ei anneta ennen kuin edellinen on nielty koko- naan (Kayser-Jones & Pengilly 1999). Syömisessä avustavan henkilön tulee tarkkailla syötettä- vän hengityksen ja äänenlaadun muutoksia sekä mahdollisia muita oireita, jotka voivat viitata aspiroimiseen (Huckabee & Pelletier 1999, 216).

Ruoan ja nesteiden koostumuksella on myös merkitystä. Ruoka on hyvä pehmittää, jolloin se vaatii vähemmän pureskelua ja se ei helposti juutu nieluun (Huckabee & Pelletier 1999, 107- 108). Nesteet tulee sakeuttaa käyttämällä sakeuttamisainetta. Paksumpaa nestettä on helpompi niellä eikä siitä jää nieluun jäämiä. (Cichero 2006a.) On tutkittu, että nesteiden sa- keuttaminen kompensaatiokeinona estää aspiraation noin puolella koehenkilöistä (n=514) (Lo- gemann, Gensier, Robbins, Lindbald, Brandt, Hind, Kosek, Dikeman, Kazandijian, Gramigna, Lundy, McGarvey-Toler & Miller Gardner 2008).

PEG-letku ravitsemuksen aloittamisen aiheena voi olla aspiraatiopneumonian ehkäiseminen (Finucane, Christmas & Travis 1999, 1365–1370). Myös muuta nonoraalista ravitsemusta käyte- tään aspiraation ehkäisemiseksi, kun oraalinen syöminen ei ole turvallista (Finuncane ym.

(14)

1999, 1365-1370). Kuitenkin esimerkiksi nenämahaletkujen pitkäaikaista käyttöä tulee vält- tää, sillä se voi aiheuttaa aspiraatiota (Strachan & Solomita 2007).

Muita aspiraatiota ehkäiseviä keinoja ovat liiallisen sedaation välttäminen, oikean cuffipai- neen säilyttäminen intuboiduilla ja trakeostomia potilailla, mahan sisällön monitorointi ente- raalisen ruokinnan aikana sekä oikeanlainen ruokavalio dysfagia potilailla (Strachan & Solo- mita 2007). Kirjallisuudessa on paljon kiistelty leuan noston toimivuutta ennaltaehkäisevänä toimintana. Useissa tutkimuksissa asennon muuttamisen on todettu ehkäisevän aspirointia, etenkin aivoinfarkti, aivovamma sekä pää- tai niskasyöpä potilailla. (Shanahan, Logemann, Rademaker, Paulowski & Kahrilas 1993, 736-739.)

Merkittävä ehkäisevä toiminto on päivittäinen hampaiden pesu pehmeällä hammasharjalla, mielellään jokaisen aterian jälkeen (Yoon & Steele 2007, 280-288). Tutkimusaineisto, joka on rajallista, antaa rohkaisevaa näyttöä hammashoidon ehkäisevästä vaikutuksesta aspiraatiopneumonian syntyyn (Sirvent, Torres, El-Ebiary, Castro, de Batlle & Bo-net 1997). Keskei- nen aspiraatiopneumonian ehkäisykeino on suun ja nielun alueen bakteerikantojen muodostu- misen ehkäiseminen. Tällöin suun huolellinen hygienia, hammashoito ja suunalueen sairauksien hoito saattaa ehkäistä haitallisten bakteerien muodostumista. (Strachan & Solomita 2007.)

4 Palvelumuotoilu ja asiakaslähtöisyys

Keskeistä palvelumuotoilussa on asiakaslähtöisyys. Tällöin palvelun suunnittelun keskiössä on ihminen (asiakas), hänen toiveet, tarpeet ja odotukset. Lisäksi huomioitavia tekijöitä ovat proaktiivisuus ja ennakointi. Palvelut ja tuotteet on hyvä testata kehittelyvaiheessa hyödyn- täen esimerkiksi mallinnuksia, analyysejä, seurantatutkimuksia ja haastatteluja. Palvelumuo- toilun voidaan siis nähdä toteuttavan muotoilussa keskeisenä olevaa asiakaslähtöisyyttä. (Tuu- laniemi 2011, 24, 63, 72-73. Koivisto 2007, 67.) Osallistaminen mielletään palvelun tai tuot- teen todennäköisten hyödyntäjien sisällyttämiksi osaksi prosessia. Heille annetaan keskeinen ja aktiivinen osa kehitystyössä, jolloin he saavat mahdollisuuden perehdyttää suunnittelijoita olemassa oleviin tarpeisiinsa ja odotuksiinsa sekä tarjoamaan niihin mahdollisia ratkaisuja.

(Varis & Väyrynen 2017.)

Opinnäytetyön esitteiden suunnittelussa hyödynnettin asiakaslähtöistä osallistavaa suunnitte- lua, jotta ohjeista ja esitteiden muusta tiedollisesta sisällöstä tulisi mahdollisimman asiakas- lähtöistä. Käyttäjäperusteinen suunnittelu pyrkii huomioimaan käyttäjien tarpeet, näkemyk- set ja ehdotukset sekä muokkaamaan ne käytännön suunnitteluratkaisuksi (Oinonen 2013).

Opinnäytetyössä tämä lähtökohta ulotettiin koskemaan hoitohenkilökuntaa ja omaishoitajia.

(15)

Heidän mielipiteensä on keskeinen, sillä he tulevat mahdollisesti hyödyntämään esitettä päi- vittäisissä toimissaan. Näin ollen heillä olisi käytäntöön ja omakohtaiseen kokemukseen perus- tuva näkemys siitä, millaiseen tarkoitukseen esitteen tulisi olla. Lisäksi esitteitä varten tar- kasteltiin jo olemassa olevia esitteitä ja pohdittiin esitteiden heikkouksia ja vahvuuksia.

4.1 Hoitajien osallistaminen

Osaston S2 hoitohenkilökunnan näkemyksiä esitteiden toteuttamisesta kuultiin Peijaksen sairaalassa pidetyssä suunnitelmaseminaarissa. Keskustelu toteutettiin pienimuotoisena workshoppina ja siihen osallistui 5 työntekijää. Keskustelun ohjaamisessa hyödynnettiin en- nalta laadittua kysymysrunkoa. (Oinonen, 2013.)

Hoitohenkilökunta toivoi, että esitteessä avataan käsitteet myöhäinen ja hiljainen aspiraatio sekä kerrotaan, miten aspiraatiopneumonian voi tunnistaa. Lisäksi esitteeseen toivottiin muistilistaa, johon on listattu tärkeimmät aspiraatiopneumoniaa ehkäisevät keinot. Muistilistaa hyödynnettäisiin hoitotoimenpiteissä.

Hoitohenkilökunta painotti lääkityksen sekä lääkelistan tarkistuksen tärkeyttä. Heidän mukaansa monilla potilailla on lääkelistalla voimassa lukuisia lääkkeitä, joista osa voi olla jopa turhia. Liian suuren lääkemäärän antaminen ei ole heidän mukaansa mielekästä. Tabletit ovat usein hankalan muotoisia ja kokoisia, jonka vuoksi niiden nieleminen voi olla vaikeaa. Joitain lääkkeitä on mahdollista murskata, joka voi helpottaa lääkkeiden ottoa. Toisinaan on mahdollista vaihtaa lääkevalmiste toiseen, joka on helpompi niellä tai, joka voidaan ottaa toisella tapaa.

Esitteessä toivottiin painotettavan muiden sairauksien vaikutusta aspiroinnin riskiin. Sydämen vajaatoiminta sekä COPD ovat altistavia tekijöitä aspiraatiopneumonian synnylle (Langmore 2002, 1). Etenkin sydämenvajaatoiminta- ja COPD-potilaiden ruoan sekä nesteiden koostumus tulee huomioida. Osastolla oli huomattu nokkamukien avulla juottamisen lisäävän aspiroinnin riskiä ja toiveena oli tämän seikan esille nostaminen. Keskustelussa tuli myös esille tarve sel- keyttää PEG- ja nenämahaletkun välistä eroa ehkäisevänä ja altistavana tekijänä.

Hoitohenkilökunnalta pyydettiin ehdotuksia myös omaishoitajille suunnatun esitteen sisäl- töön. Hoitajat kokivat, että ruokailuun liittyvät asiat ovat merkityksellisimpiä omaishoitajien esitteessä. Tärkeäksi koettiin oikeanlainen ruokailuasento, ruoan koostumus ja nesteiden sa- keutus. Ruoka-annoksien oikeaa kokoa toivottiin korostettavan, sillä vuodepotilaan energian-

(16)

tarve ei välttämättä ole enään sama, kuin liikkuvan potilaan. Annokset voisivat olla pienem- piä, mutta energiapitoisempia. Tarvittaessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi energiapitoisia Nutridrink-juomia, joilla voidaan taata tarvittavien ravintoaineiden ja energian saanti.

Omaishoitajille suunnatun esitteen koettiin tärkeäksi sisältää neuvoja mihin ottaa yhteyttä, jos jokin asia huolettaa. Hoitajat ovat huomanneet, että harva tietää terveysneuvontapuhelimesta, johon voi soittaa vuorokauden ympäri. Terveysneuvontapuhelimeen soittaminen mieltä askarruttavassa tilanteessa, ei rasittaisi päivystystä, osastoa tai hätänumeroa, johon aiemmin ollaan turvauduttu.

4.2 Omaishoitajien osallistaminen

Omaishoitajille suunnatun esitteen suunnittelussa asiakaslähtöisyyttä toteutettiin käytännössä kahden eri omaishoitajan kanssa käydyn keskustelun avulla. Lisäksi yhden omaishoitajan kanssa käytiin keskustelua sähköpostitse. Näissä tilanteissa omaishoitajilla oli mahdollisuus kertoa kokemuksista, näkemyksistä ja niistä tuntemuksista, mitä aspiraatioriskissä olevan lä- heisen hoitoon ja erityisesti ruokailutilanteisiin liittyy. Keskeistä oli myös saada käsitys siitä, koettiinko suunnitellulle esitteelle heidän mielestään tarvetta ja mitä odotuksia heillä sen suhteen olisi. Keskusteluissa hyödynnettiin apuna kysymysrunkoa (Liite 1).

Omaishoitajien kanssa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että he uskoivat tietävänsä, mitä aspiraatiopneumonia tarkoittaa. Kuitenkin aspiraatiopneumonia käsitteenä koettiin hankalaksi ja sille kaivattiin suomenkielistä selitettä. Omaishoitajat ehdottivat, että esitteessä lukisi aspiraation sijasta ”vetää henkeen” tai ”ruoka menee väärään kurkkuun”. Omaishoitajien mukaan aspiraatiopneumonia aiheutuu siitä, että ruokaa menee keuhkoihin ja siitä aiheutuu keuhkokuume/tulee kuumetta.

Jokainen omaishoitajista tiesi, millainen on hyvä ruokailuasento. Käsitys hyvästä ruokailu- asennosta oli muotoitunut oman kokemuksen sekä ammattihenkilöiden ohjeistuksen kautta.

Läheiset liikkuivat pyörätuolin tai geriatrisen tuolin avulla sekä osa kykeni liikkumaan itsenäi- sesti. Ruokailuasento mahdollistettiin nostamalla tuolin selkänoja ylöspäin tai asettamalla tyyny selän taakse, jolloin jokaiselle läheiselle saatiin yksilöllinen ruokailuasento.

Yksi kolmesta omaishoitajista sakeutti nesteet. Yksi omaishoitajista koki, ettei nesteiden sa- keuttamisesta ollut hyötyä, vaan pyrki ehkäisemään aspirointia annostelemalla nestettä lusi- kalla. Toinen omaishoitajan läheinen ei suostunut nesteiden sakeuttamiseen, vaikka juuri nesteet aiheuttivat eniten aspirointia läheiselle. Kolmas omaishoitajista on sakeuttanut nesteitä,

(17)

mutta taloudellisista syistä siirtynyt valmiiksi sakeisiin juomiin, kuten piimään ja mehukeit- toon. Kenelläkään ei ole käytössä nokkamukia.

Omaishoitajat antoivat läheisille lääkkeet pääsääntöisesti ruokailun yhteydessä tai nesteiden kera. Isot lääkkeet murskattiin tai puolitettiin. Yleisesti ottaen lääkkeiden antamisessa ei koettu olevan ongelmia, vaikka yksi vaaratilanne oli syntynyt. Yhdenkään läheisen lääkitystä ei oltu muutettu aspiraatioriskin vuoksi.

Läheisten annoskoot vaihtelivat voinnin ja vireystilan mukaan. Osalle syötettävät annoskoot olivat liian suuria ja ruokailutilanteet saattoivat kestää useamman tunnin ajan. Jokaisen lä- heisen kohdalla lisäravinteita, kuten Nutridrink:ia oli kokeiltu, mutta vain yhden kohdalla ne olivat jatkuvassa käytössä. Yksi omaishoitajista oli huomannut, että aspiraation riski kasvaa, jos kerralla syötetään liikaa.

”Sivusta seuranneena tuntuu, että nieleminen jotenkin ”väsyy” ja tarpeeksi syötäessä kaikki alkaa menemään henkeen.”

Yleisesti omaishoitajat kokivat, että syöttäminen sujuu hyvin silloin, kun ruoat soseutetaan.

Haasteita oli nesteiden juomisessa, liian nopeassa syöttämisessä, ruokailutilanteen pitkässä kestossa sekä ruoan koostumuksessa. Erityisesti aspirointia lisääväksi koettiin lämpimien ruokien ja juomien nieleminen. Omaishoitajia oli ohjeistettu syöttämisessä, yhtä omaishoitajaa lukuunottamatta. Myös ongelmatilanteisiin kuten tukehtumistilanteessa toimimiseen oli neu- vottu.

Jatkuva valppaana oleminen syöttämistilanteissa koettiin stressaavaksi. Epävarmuutta koettiin liittyen ruoan koostumukseen tai läheisen vireystilaan ruokailun aikana. Omaishoitajat ovat kokeneet epävarmuutta omaishoitajuuden alussa, mutta ajan ja kokemuksen karttuessa epävarmuus on väistynyt. Kaiken kaikkiaan syöttökokemus koettiin myönteiseksi arkipäi- väiseksi asiaksi. Omaishoitajat kokivat onnistumisen tunnetta, kun ruokailu on suoritettu.

”Ehkä onnistuneen ruokailun jälkeen (saan) paremminkin helpotuksen tunteen (kuin onnistu- misen tunteen), jos kaikki on mennyt hyvin.”

Omaishoitajat kokivat, että esite olisi todella hyödyllinen etenkin omaishoidon alkuvaiheessa.

Esitteeseen toivottiin ohjetta, miten pitää toimia tukehtumistilanteessa. Myös terminologiaan haluttiin selvyyttä.

(18)

5 Toiminnallisen opinnäytetyön toteuttaminen

Opinnäytetyön menetelmäksi valittiin toiminnallinen opinnäytetyö, jossa keskeistä oli konk- reettisten esitteiden toteuttaminen. Menetelmä valikoitui työelämän yhteistyökumppanin toi- veesta. Ensimmäisessä opinnäytetyöpalaverissa sovittiin, että tuotokset ovat tiiviitä ja helposti lähestyttäviä esitteitä aspiraatiopneumoniasta, sen havaitsemisesta ja ehkäisystä. Esit- teet suunnattiin hoitajille ja omaishoitajille.

Toiminnallinen opinnäytetyö voi tarkoittaa konkreettista ohjeistamista, opastamista tai toiminnan järjestämistä. Se voi olla esimerkiksi tapahtuman toteuttaminen tai omalle osaamis- alalle tehty esittely tai opastus. Toteutustapoja on lukuisia kuten esimerkiksi kotisivut, opas, esite tai tapahtuma. Keskeistä ammattikorkeakoulujen toiminnalliselle opinnäytetyölle on, että siinä yhdistyvät toiminnallinen toteutustapa sekä tulosten raportointi tutkimuksellisin metodein. Opinnäytetyön tekijät kasvattavat työn edetessä oman alansa osaamista ja oppivat ymmärtämään siihen liittyviä tieteellisiä prosesseja. Toiminnallinen opinnäytetyö on tyypillisesti työelämälähtöinen ja käytännöllisyyteen sidottu työ. Se osoittaa tekijöidensä riittävän tieteellisen ja tutkimuksellisen osaamisen ja kyvyn yhdistää erilaisia ammatillisia teorioita toimivaksi kokonaisuudeksi. (Vilkka & Airaksinen 2004, 9-10.)

Vilkan (2006, 76-77) mukaan on tärkeää erottaa toisistaan toimintatutkimus ja toiminnallinen opinnäytetyö. Ammattikorkeakouluopiskelijat tuottavat toiminnallisessa opinnäytetyössä tyypillisesti fyysisen produktin tai kasvattavat omaa ammatillista osaamistaan. Produktia ja ke- hittämiseen liittyvää toiminnallista osuutta kuvataan toiminnallisessa opinnäytetyössä raportin muodossa. Tällöin aiheesta ei käydä kuitenkaan tieteellistä tai yhteiskunnallista vuoropu- helua. Opinnäytetyössä kirjoittaja(t) ovat vasta oppimassa asiantuntijoiksi, toimintatutkimuk- sessa tutkijalla on vaativampi ja vastuullisempi rooli.

5.1 Opinnäytetyön suunnitelmavaihe

Opinnäytetyön suunnitelma perustui Peijaksen sairaalan osaston S2 tarjoamaan opinnäytetyön aiheeseen sekä osastolla S2 käytyyn aloituskokoukseen, joka pidettiin toukokuussa 2017.

Opinnäytetyösuunnitelma esiteltiin seminaarissa lokakuussa 2017. Opinnäytetyön aloitusko- kouksessa sovittiin aiheen rajaus, opinnäytetyön tarkoitus ja työskentelyn periaatteet. Opin- näytetyötä ja sen osana tehtäviä esitteitä on tarkoitus tarjota myös HUS:n laajempaan käyt- töön.

(19)

Aspiraatiopneumonian tunnistaminen ja ehkäisy kuvattiin opinnäytetyön kirjallisessa osuu- dessa. Tämän teoriatiedon pohjalta tehtiin esitteet hoitajille ja omaishoitajille. Työskentelyn toimintatavaksi sovittiin toiminnallisen opinnäytetyön tekeminen. Tiedonhaku on tapahtunut keväästä 2017 alkaen Laurea-ammattikorkeakoulussa käytössä olevista tietokannoista.

Suunnitelmaseminaari pidettiin Peijaksen sairaalan kokoustiloissa. Suunnitelmaseminaarissa esiteltiin tiedonhaun alustavat tulokset, opinnäytetyön tausta sekä tarkoitus ja tavoitteet Po- werpoint esityksenä. Seminaarissa yhteistyökumppanilla oli mahdollisuus vaikuttaa opinnäyte- työn suuntaan ja lopputulokseen.

5.2 Tiedonhakuprosessi

Opinnäytetyön tietoperustana olevan aineiston keruu tapahtui keväästä 2017 alkaen. Aineis- ton etsintään käytettiin Laurea-ammattikorkeakoulun käytössä olevia tietokantoja, joita olivat Terveysportti, Medic, e-Hoitotiede, Julkari, CINALH with fulltext (EBSCO), Cochrane Lib- rary ja ProQuest Central. Aineistoa haettiin suomalaisista ja ulkomaisista tietokannoista hyö- dyntäen yksittäis- ja yhdistelmähakua sekä sanojen katkaisuhakua. Lisäksi aiheeseen liittyviä kirjoja lainattiin Laurea-ammattikorkeakoulun kirjastoista.

Haettu aineisto taulukoitiin ja kategorioitiin, joka helpotti aineiston tutkimista. Kategoriat olivat aspiraatiopneumonian tunnistaminen, altistavat tekijät ja ehkäisy (Taulukko 1). Käyte- tyt asiasanat määriteltiin aiheanalyysin perusteella. Asiasanojen synonyymit ja käännökset varmistettiin hyödyntäen Finto-palvelua (Finto). Asiasanat olivat aspiraatio, pneumonia, aspiraatiopneumonia, ikääntyneet, omaishoito, omaishoitajat sekä näiden englanninkieliset vasti- neet.

6 Esitteiden tuottaminen

Opinnäytetyötä varten on tuotettu kaksi esitettä aspiraatiopneumonian ehkäisystä. Ensin opinnäytetyöryhmä hankki teoreettisen viitekehyksen, jonka pohjalta esitteet tuotettiin. Tä- män jälkeen opinnäytetyöryhmä keskusteli Peijaksen sairaalan S2 osaston hoitohenkilökunnan sekä omaishoitajien kanssa hyödyntäen palvelumuotoilun metodeja. Keskusteluihin osallistu- neiden henkilöiden nimet on salattu, minkä toivottiin osaltaan vaikuttavan siihen, kuinka to- dellisia vastauksia opinnäytetyöryhmä sai. Näitä keskusteluita käytettiin hyödyksi esitteiden tuottamisessa ja viimeistelyssä.

(20)

6.1 Esitteiden sisältö

Hyvärinen (2005) korostaa artikkelissaan, että onnistuneessa potilasohjeessa juoni etenee johdonmukaisesti ja käsitellyt asiat liittyvät toisiinsa. Otsikot kuvaavat käsiteltäviä aiheita.

Kappaleet eivät ole liian pitkiä ja käytetyt termit sekä lauserakenteet ovat kohderyhmä huo- mioiden helposti hahmoteltavissa. Oikeinkirjoitukseen on syytä myös kiinnittää huomioita.

Huolimattomasti laadittu kirjoitus voi lukijan silmissä asettaa kirjoittajan asiantuntemuksen kyseenalaiseksi.

Hoitajille suunnatun esitteen otsikoksi muodostui ”Aspiraatiopneumonian ehkäisy -Check list hoitajille”. Esitteen etukanteen oli suunniteltu otsikon lisäksi aiheeseen liittyvä kuva. Etukan- nen kuva jäi lopullisesta tuotoksesta, sillä sopivaa kuvaa ei löytynyt internetin kuvapankeista.

Esitteen tekstiaukeaman ensimmäisellä sivulla on määritelty aspiraatio, aspiraatiopneumonia ja myöhäinen sekä hiljainen aspiraatio. Lisäksi sivulla on kerrottu aspiraatiopneumonian altistavista tekijöistä otsikon ”Aspiraatiopneumonian altistavia tekijöitä ovat mm.” alla ja tunnistamisesta on kerrottu otsikon ”Aspiraatiopneumonian tunnistaminen” alla. Tekstiaukeaman toisella ja kolmannella sivulla on tietoa aspiraatiopneumonian ehkäisemisestä otsikolla ”Aspi- raatiopneumonian ehkäisy”.

Hoitajien esitteen neljännelle sivulle on luotu hoitajien käyttöön tarkoitettu muistilista, otsikolla ”Check list”. Muistilistaa hoitajat voivat hyödyntää työssään. Check list:n on listattu aspiraatiopneumonian ehkäisyn kannalta tärkeimpiä asioita, jotka tulee huomioida potilaan hoidossa.

Hoitajien esitteen takakannesta löytyy käytetyt lähteet sekä opinnäytetyön nimi ja tekijät, jotta lukija voi halutessaan perehtyä lisää aiheeseen. Esitteen sivuilta löytyy upotettuja teks- tejä, joihin on kerätty tärkeää informatiivista tietoa liittyen aspiraatiopneumoniaan.

Omaishoitajille suunnatun esitteen otsikko on ”Aspiraatiopneumonia –Tämä sinun omaishoi- tajana tulee tietää”. Myös tämän esitteen etukanteen oli suunniteltu aiheeseen liittyvää ku- vaa otsikon lisäksi. Etukanteen kuvaa ei päätynyt, mutta tekstiaukeamalla niitä on kaksi. Esit- teen rakenne mukailee hoitajille toteutettua esitettä. Esitteessä käsiteltävät asiat on avattu ja selitetty kattavasti. Tällä on pyritty tekemään esitteestä kaikille mahdollisimman ymmär- rettävä. Esite pyrittiin tekemään niin, että se tukee ja kannustaa omaishoitajia tiedonannon ohella.

Esitteen tekstiaukeaman ensimmäisellä sivulla on määritelty termit aspiraatio, aspiraatiopneumonia ja myöhäinen sekä hiljainen aspiraatio. Ensimmäisellä sivulla on myös kerrottu aspiraatiopneumonian altistavista tekijöistä otsikon ”Aspiraatiopneumonian altistavia teki-

(21)

jöitä ovat mm.” alla ja tunnistamisesta otsikon ”Aspiraatiopneumonian tunnistaminen” alla.

Tekstiaukeaman toisella ja kolmannella sivulla on tietoa aspiraatiopneumonian ehkäisemi- sestä otsikolla ”Aspiraatiopneumonian ehkäisy”. Aukeamalta löytyy myös aiheeseen sopiva ruokakuva. Neljännellä sivulla on ohjeet tukehtumistilanteesta selviytymiseen. Sivulta löytyy myös havainnollistava kuva Heimlichin-otteen toteuttamisesta.

Omaishoitajien esitteen takakannessa on tietoa terveysneuvontapuhelimesta. Siinä kerrotaan myös, kuinka löytää oman terveysneuvontapuhelimen puhelinnumeron. Takakannesta löytyy opinnäytetyön nimi ja tekijät sekä lähteet listattuna, jotta lukija voi halutessaan käydä luke- massa lisää tietoa aiheesta. Esitteen sivuilla on upotettuja tekstejä, joissa on rohkaisevia ja informatiivisia lauseita.

6.2 Esitteiden muotoilu

Esitteen sisältöä ja kirjoitustyyliä harkittaessa on tärkeää tiedostaa muun muassa kohderyh- män ikä, asema, tietämys aiheesta, esitteen käyttötarkoitus sekä sen mahdollinen erityis- luonne. Samat tekijät on syytä huomioida myös visuaalisessa ilmeessä ja taiton suunnittelussa. Tärkeää olisi olla vuorovaikutuksessa kohderyhmän kanssa ja tarjota heille mahdollisuus antaa palautetta työstä sen eri vaiheissa. Myös mahdollisesta opponoinnista saatava palaute ja kehittämisehdotukset on syytä hyödyntää. (Vilkka & Airaksinen 2004, 129-134.)

Esite poikkeaa tekstuaaliselta asultaan opinnäytetyön raportista. Opinnäytetyössä kuvataan käytyä prosessia ja oppimista, kun taas esitteen tarkoituksena on puhutella sen kohde- ja käyttäjäryhmää. Tämä kaksijakoisuus on syytä tiedostaa toiminnallisen työn toteutuksessa.

(Vilkka & Airaksinen 2004, 65.)

Opinnäytetyön molemmat esitteet ovat A5 kokoisia (148 x 210 millimetriä). Esitteet ovat 6 si- vuisia 4-väriesitteitä sisääntaittuvalla sivulla (Kuva 1 Taittomalli). Fonttina on käytetty teks- tissä Calibri Regular ja otsikoissa Calibri Bold fontteja. Tekstin pistekoko on 12-15 pistettä ja otsikoiden pistekoko on 33 pistettä. Fontti on selkeä, jotta kohderyhmien on helppo lukea esitteitä. Esitteet on tuotettu suomen kielellä.

(22)

Kuva 1 Taittomalli

Esitteet sisältävät tekstiin upotettuja tekstielementtejä. Lisäksi omaishoitajien esitteessä on käytetty tekstiin upotettuja kuvia. Omaishoitajien esitteen ruokakuva on haettu internetistä Shutterstock kuvapankista, jossa on saatavilla tekijänoikeuksista vapaata materiaalia. Heim- lich-otetta kuvaava kuva on opinnäytetyöryhmän jäsenen Milla Närhen piirtämä.

Esitteiden värimaailmasta tehtiin samankaltainen, mutta kuitenkin selkeästi toisistaan erot- tuva. Molemmat esitteet ovat tehty valkoiselle pohjalle, jossa on käytetty tehostevärejä. Mo- lemmissa esitteissä on käytetty tummaa turkoosia yhtenäisenä värinä. Erottavana värinä hoitajien esitteessä on käytetty vaaleaa lilaa ja omaishoitajien esitteessä vaaleaa vihreetä. Eri- laisilla väreillä pyrittiin siihen, että esitteet erottuvat toisistaan helposti.

Esitteet on taitettu muistuttamaan toisiaan. Molemmissa esitteissä kansilehti, tekstiaukeama ja takakansi on tehty samanlaisella mallilla. Esitteiden samankaltaisella ulkoasulla on pyritty yhdistämään esitteitä toisiinsa värimaailmojen ollessa erilaiset. Esitteiden taitto ja paino on tehty Hyvinkäällä T-Print Ky kirjapainossa.

Esitteitä tehdessä on oletettu, että omaishoitajat ovat suurimmaksi osaksi iäkkäämpiä ihmi- siä. Ikääntyminen vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin, jolloin tiedonkäsittely hidastuu, lyhyt- aikainen muisti kaventuu, sujuva päättely vaikeutuu ja asioiden mieleen painaminen vaatii enemmän aikaa sekä tietoista ponnistelua (Hänninen & Hallikainen 2016). Tämän vuoksi var- sinkin omaishoitajille suunnatun esitteen tuli olla kokonaisuutena helposti ymmärrettävä ja

(23)

kirjoitusasun selkeä. Esitteessä ei ole käytetty lääketieteellistä- tai ammattisanastoa ilman termien määrittelyä.

6.3 Esitteiden arviointi

Opinnäytetyöryhmä pyysi hoitajilta ja omaishoitajilta arviointia esitteistä suunnitteluvaiheessa. Hoitajien esitettä arvioivat osaston S2 hoitohenkilökunta, puheterapeutti ja opetta- jat. Omaishoitajien esitteestä pyydettiin arviointia edellisten lisäksi myös omaishoitajilta.

Esitteet lähetettiin saatekirjeen ja kysymysten kanssa arvioijille sähköisessä muodossa sähkö- postin välityksellä (Liite 2). Arvioinnin sai antaa sähköpostilla tai puhelimitse. Esitteitä ar- vioivia henkilöitä oli informoitu jo aiemmin, että esitteitä tullaan pilotoimaan ja näin ollen myös arviointia pyytämään.

Yleisesti ottaen saatu palaute oli positiivista ja opinnäytetyöryhmä sai muutaman kehityseh- dotuksen. Osa Peijaksen sairaalan S2 osaston hoitajista, puheterapeutti ja Laurea-ammattikorkeakoulun opettaja arvioivat kummatkin esitteet. Omaishoitajille suunnatun esitteen arvioivat edellisten lisäksi omaishoitajat sekä toinen Laurea-ammattikorkeakoulun opettaja. Ar- vioijia oli yhteensä yhdeksän, joista kaksi opettajia, kolme omaishoitajia, yksi puheterapeutti ja loput hoitajia.

Esitteiden ulkonäköä pidettiin muun muassa selkeänä, hyvänä, tyylikkäänä, asiallisena ja siis- tinä. Omaishoitajien esitteen värimaailma koettiin miellyttäväksi, mutta yksi vastanneista toivoi värejä käytettävän rohkeammin. Kummassakin esitteessä otsikoita pidettiin hyvinä ja sel- keinä. Otsikoiden kuvattiin kertovan, mitä kappaleet pitävät sisällään. Erityisesti omaishoitajille suunnatun esitteen pääotsikkoa pidettiin hyvänä, sillä se kertoi heti kohderyhmän.

Molempien esitteiden sisällön koettiin olevan tärkeää, ytimekkäästi ilmaistua, selkeää ja helppolukuista. Esitetty tieto oli vastaajien mukaan tarpeellista ja sitä oli sopivasti, eikä esit- teistä koettu puuttuvan mitään olennaista. Eräs omaishoitajista totesi, ettei jäänyt ihmette- lemään mitään.

”Esitteessä on aika paljon asiaa, mutta tarkoitus on varmaan jakaa esitteitä asiakkaalle niin, että he saavat tutustua niihin rauhassa kotona. Tällöin asiaa saa ollakin kattavasti, kun sitä voi omaksua ja kertailla pikkuhiljaa.”

(24)

Vastaajat olivat tyytyväisiä käsitteiden määrittelyyn, jotka olivat helposti ymmärrettäviä.

Kieli koettiin selkeänä, ymmärrettävänä ja kansankielisenä. Fonttia luonnehdittiin selkeälu- kuiseksi. Erityisesti hoitajien esitteen Check List auttoi sisäistämään aspiraatiopneumonian ehkäisyn tärkeimmät pointit.

Molempiin esitteisiin annettiin muutamia lisäys- ja muutosehdotuksia, joista osan opinnäyte- työryhmä toteutti. Esitteille koettiin olevan kysyntää ja tarvetta. Erityisesti omaishoitajat ko- rostivat esitteen hyödyllisyyttä omaishoitajuuden alkutaipaleella. Myös esitteiden aihe ym- märrettiin tärkeäksi yhteiskunnalle aspiraatiopneumoniasta aiheutuvien kustannusten vuoksi.

Yksikään arvioijista ei kokenut esitteitä tarpeettomiksi. Kaikenkaikkiaan esitteitä pidettiin hy- vinä, selkeinä ja tärkeinä.

”Mielestäni esitteen sisältö osui juuri oikeisiin asioihin etenkin omaisille tarkoitetussa versi- ossa. Ainakin itse koen, että tällaisella esitteellä on varmasti kysyntää ja tarvetta ihan käy- tännössä.”

7 Pohdinta

Aspiraatiopneumonian aiheuttamat haasteet niin osastolla tapahtuvassa hoitotyössä, kuin omaishoidon piirissä ovat yleisesti tiedostettuja. Siihen liittyvässä osaamisessa, koskien tun- nistamista, ehkäisyä ja altistavia tekijöitä on nähtävissä puutteita. Opinnäytetyön raportti ja tuotetut esitteet pyrkivät osaltaan vastaamaan tähän osaamisen tarpeeseen.

Esitteiden tuottamisessa keskeistä oli, että niiden tiedollinen ja ohjeistava sisältö olisi paino- tuksiltaan oikeaa, eikä niissä käytetty kieli jäisi liian vaikeaselkoiseksi. Erityisen tärkeää tämä olisi potilasturvallisuuden näkökulmasta. Haasteeksi koettiin myös tietopaljous ja oikeanlais- ten lähteiden löytäminen ja valinta. Aspiraatiopneumoniasta on saatavilla runsaasti lähinnä englanninkielistä lääketieteellistä tutkimustietoa, mutta hoitotieteellinen ja esitteiden näkökulmasta keskeisen tiedon löytäminen vaati opinnäytetyön tekijöiltä runsaasti paneutu- mista. Löydetyn tiedon voitiin katsoa myös olevan joiltakin osin vanhentunutta ja tiedon olevan osin ristiriitaista.

Opinnäytetyöryhmän näkemyksenä näihin haasteisiin on kyetty vastaamaan hyvin. Tuotetut esitteet ovat tiedollisilta osin kattavia ja sisällöltään sekä ulkoasultaan tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia. Tekijät ovat pyrkineet asettautumaan kohderyhmän asemaan ja miettimään, mitä tietoa itse omaishoitajana tai sairaanhoitajana pitäisi olennaisena ja kuinka tämän tieto olisi parhaiten ymmärrettävää. Eräänä valittuna näkökulmana oli palvelumuotoilun metodi,

(25)

jossa keskeistä on asiakkaiden, tässä tapauksessa hoitajien ja omaishoitajien osallistaminen prosessiin keskusteluiden ja arviointien kautta.

7.1 Toiminnallisen opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus

Eettisyys on kaiken tieteellisen toiminnan keskiössä. Hoitotieteellistä tutkimusta ohjaa ja sää- telee kansallinen lainsäädäntö sekä erilaiset ohjeet. (Kankkunen, Vehviläinen & Julkunen 2009, 172, 175). Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) mukaan tieteellinen tutkimus voi olla luotettavaa ja eettisesti kestävää vain, mikäli sitä suoritettaessa on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä. Keskeisiä lähtökohtia tieteellisessä tutkimustyössä ovat muun muassa viitatuiden lähteiden oikeellisuus, raportoinnin tarkkuus, viittaustekniikka sekä yleinen huo- lellisuus ja totuudenmukaisuus (Kuula 2006, 34-35). Opinnäytetyöryhmä pyrki noudattamaan prosessin aikana hyvää tieteellistä käytäntöä, jonka voidaan katsoa vahvistavan työn eetti- syyttä ja luotettavuutta.

Opinnäytetyöraportin keskeisiä luotettavuutta lisääviä tekijöitä ovat muun muassa argumen- tointi, alalle tyypillisten termien ja käsitteiden määrittely, lähdeaineiston käyttö, kirjallisen ilmaisun täsmällisyys sekä tekstin rakenteellinen järjestelmällisyys (Vilkka & Airaksinen 2004, 81). Tiedonhaussa sekä tutkimusten, että muun lähdeaineiston valinnassa luotettavuus huomioitiin valitsemalla käytetty aineisto luotettaviksi katsotuista tietokannoista ja käyttämällä vain vertaisarvioitua alkuperäisaineistoa. Aihealuetta käsittelevät keskeiset käsitteet ovat avattu raportissa ja tuotetuissa esitteissä. Erityistä huomiota käsitteiden määrittelyyn ja ym- märrettävään ilmaisuun on kiinnitetty omaishoitajille suunnatussa esitteessä.

Opinnäytetyön raportti on kirjoitettu Laurea-ammattikorkeakoulun muodostamien ohjeiden mukaisesti. Raportissa on pyritty käyttämään hyvää, oikeamuotoista ja selkeää kirjallista il- maisua. Raportin rakenne on muodostettu loogiseksi ja kaikkia työn vaiheita on kuvattu mahdollisimman tarkasti. Opinnäytetyöryhmä on kirjannut kaikkien ohjaus- ja yhteistyötapaamis- ten kulun niiden olennaisilta sisällöiltään, jolloin tärkeäksi koetut asiat saatettiin hyödyntää myöhemmin raporttia ja esitteitä tuotettaessa.

Lähdekriittisesti huomioitiin julkaisun ikä, laatu ja tieteellinen uskottavuus sekä pyrittiin vali- koimaan mahdollisimman monipuolisia lähteitä. Valtaosa lähdeaineistosta on verrattain tuo- retta, mutta muutamissa tapauksissa myös vanhempia lähteitä on hyödynnetty. Tällöin ky- seessä on ollut opinnäytetyöryhmän näkemyksen mukaan edelleen käyttökelpoinen ja ajanta- sainen julkaisu, eikä vastaavaa tuoreempaa tutkimustietoa ole ollut saatavilla. Lähdeviittauk- set ja lähteiden luettelointi on toteutettu selkeästi ja täsmällisesti, hyvää tieteellistä tapaa ja Laurean ohjeita noudattaen.

(26)

Esitteisiin valitut suositukset ja ohjeet ovat tutkimusnäyttöön perustuvia ja niiden oikeellisuus on vahvistettu lähdeainestoa vertailemalla ja pilotointi vaiheessa saadun asiantuntevan pa- lautteen pohjalta. Pilotoinnissa eri tahoilta saatu palaute mahdollisti myös esitteiden muotoon ja ilmaisuun tehtävät parannukset, jotka osaltaan vahvistivat esitteiden tarkoituksenmu- kaisuutta ja selkeyttä, lisäten osaltaan niiden luotettavuutta.

Kriittisesti on syytä tarkastella pienehköä vastausten määrää, joka laadullisesti ei vastannut ryhmän toiveita. Saatu palaute oli pelkästään myötäilevän positiivista ja sisälsi vain vähän toi- vottuja kehitysehdotuksia ja kritiikkiä. Tämäkin palaute on sinänsä arvokasta ja kertoo teki- jöilleen, että työ on kohderyhmien näkemyksen mukaan onnistunut. Kuitenkin opinnäytetyö- ryhmä sai muutamia tärkeiksi koettuja palautteita esitteiden kehittämisen näkökulmasta.

Näitä palautteita hyödynnettiin esitteiden viimeistelyssä.

Esitteiden suunnitteluvaiheessa apuna hyödynnettiin myös omaishoitajien kanssa käytyjä keskusteluita. Luotettavuuden näkökulmasta voidaan katsoa haasteeksi, että tiedonhankinnalli- sesti nämä tilaisuudet eivät täyttäneet kaikkia tieteellisiä vaatimuksia. Tilaisuuksissa käytet- tiin hyödyksi kysymysrunkoa (Liite 1). Keskustelutilanteessa haluttiin eettisen ja inhimillisen lähestymisen näkökulmasta muodostaa luottamuksellinen ilmapiiri. Tarkoituksena oli, että omaishoitajat kokisivat tiedon ja varsin henkilökohtaisten kokemustensa jakamisen luonte- vaksi ilman, että ryhmän jäsenillä olisi liiallista tarvetta keskustelun johdattelemiseen. Opin- näytetyöryhmän näkemysten mukaan tässä onnistuttiin hyvin. Kuitenkin keskustelutilanteiden ollessa ryhmälle uusia ja niiden rajoittuessa muutamaan tilaisuuteen, on tätä vaikea objektii- visesti arvioida.

Voidaankin pohtia, kuinka todenmukaisesti ja rehellisesti omaishoitajat uskalsivat keskustelussa tuoda ilmi tietämättömyyttään ja epävarmuuksiaan. Omaishoitajilla oli useiden vuosien, jopa vuosikymmenien kokemus omaishoidosta. Uskaltavatko he tässä vaiheessa myöntää omaa tietämättömyyttään? Voidaan myös miettiä, että toimintatapojen ollessa syvään juurtuneita, ottavatko omaishoitajat uutta tietoa vastaan ja muuttavatko he toimintatapojaan.

7.2 Esitteiden hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheet

Hoitajille ja omaishoitajille tuotetut esitteet on annettu Peijaksen sairaalan S2 osaston hoito- henkilökunnan vapaaseen käyttöön. Opinnäytetyöryhmä luonnollisesti toivoo, että esitteitä hyödynnetään runsaasti ja, että niiden tarjoama tieto koetaan aidosti tarpeelliseksi. Jatkotut- kimusaiheena olisikin mielenkiintoista nähdä konkreettisemmin, miten esitteitä käytännön hoitotyössä käytettiin ja kuinka hyödylliseksi niiden tarjoama tieto koettiin. Tämä edellyttäisi

(27)

mahdollisesti laajempaa seurantaa esimerkiksi kyselytutkimuksen muodossa, jolloin saatua tietoa voitaisiin edelleen käyttää esimerkiksi esitteen jatkokehittelyssä. Tämä voisi nostaa esiin myös muita aihealueeseen liittyviä tiedollisia tarpeita uusien tutkimuksien aiheiksi.

Prosessin aikana keskusteltiin myös muista mahdollisista näkökulmista, kuten potilaan ohjaa- misen ja omaishoitajien emotionaalisen tukemisen merkityksen sisällyttämisestä osaksi työtä.

Opinnäytetyöryhmä koki, että vaikkakin aiheina ne ovat mielenkiintoisia, olisivat ne vieneet tarkastelua ohi tämän opinnäytetyön keskeisestä tavoitteesta ja näkökulmasta. Haastattelu- tutkimus tai esimerkiksi kirjallisuuskatsaus näistä näkökulmista voisi olla hyvin yksi mahdollinen jatkotutkimusaihe.

Tiedonhaun aikana opinnäytetyöryhmä myös huomasi, kuinka vähän aspiraatiopneumoniaa on tutkimuskirjallisuudesssa tarkasteltu, etenkin hoitotyön näkökulmasta. Tämä puute oli ilmei- nen erityisesti suomenkielisen ja Suomea koskevan tutkimuksen osalta. Väestön vanhentuessa on odotettavissa, että aspiraatiopneumonian esiintyvyys tulee kasvamaan edelleen. Kuten to- dettua, on se myös yhä enemmän julkista terveyden huoltoa kuormittava tekijä. On siis sel- vää, että kaikenlainen aiheeseen liittyvä lisätutkimus, joka tukee hoitohenkilökunnan ja omaishoitajien osaamista on ajankohtaista ja tarpeellista.

(28)

Lähteet

Alahengitystieinfektiot (aikuiset). 2015. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 15.9.2017.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50100#s16

Bordow, R., Ries, A. & Morris, T. 2001. Manual of Clinical Problems in Pulmonary Medicine (5^th ed.). Philadelphia: Lippincott, Williams and Wilkins.

Bosch, X., Formiga, F., Cuerpo, S., Torres, B., Rosón, B. & López-Soto, A. 2012. Aspiration pneumonia in old patients with dementia. Prognostic factors of mortality. European Journal of Internal Medicine, Volume 23, Issue 8, 720-726. Viitattu 18.9.2017.

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0953620512002099?via%3Dihub

Brockett, R. 2006. Medical management of patients at risk of aspiration. Teoksessa J. Cichero

& B. Murdoch (toim.), Dysphagia: foundation, theory and practice. Chichester: Wiley.

Cichero, J. 2006a. Improving swallowing function: compensations. Teoksessa J. Cichero & B.

Murdoch (toim.), Dysphagia: foundation, theory and practice. Chichester: Wiley. 319-341. Vii- tattu 18.9.2017.

http://ibmmyositis.com/CICHERODYSPHAGIA978-1-86156-505-1.pdf

DePippo K., Holas M., Reding M., Mandel F. & Lesser M. 1994. Dysphagia therapy following stroke: A controlled trial. Neurology;44:1655–1660. Viitattu 1.10.2017.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7936292

DiBardino, D. & Wunderink, R. 2015. Aspiration Pneumonia: A review of modern trends. Jour- nal of Critical Care; Philadelphia. Viitattu 15.9.2017.

https://search.proquest.com/docview/1635061593?accountid=12003

Eisenstadt, E. 2010. Dysphagia and aspiration pneumonia in older adults. Journal of the Amer- ican Academy of Nurse Practitioners. Viitattu 18.9.2017.

http://web.b.ebscohost.com/ehost/detail/detail?vid=3&sid=a6970d2c-b2e4-4c1c-9782- 56f47a980df2%40ses-

sionmgr103&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#AN=105281162&db=c8h Finto. Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. Viitattu 24.8.2017.

http://finto.fi/fi/

(29)

Finucane, TE., Christmas, C. & Travis, K. 1999. Tube feeding in patients with advanced dementia. JAMA, 282. 1365–1370. Viitattu 2.10.2017.

Gradon, J. 2006. Community-acquired pneumonia in the older patient. Clinical geriatrics, 14, 39-45. Viitattu 13.9.2017.

Helposti nieltävä. Apua nielemisen vaikeuksiin. 2013. Suomen MS-liitto ry. Viitattu 10.11.2017.

https://neuroliitto.fi/wp-content/uploads/Helposti_nieltava_2013_naytto7-2013.pdf

Hengityselinten sairaudet (J00-J99). 2011. ICD-10. THL. Viitattu 8.9.2017.

https://www.thl.fi/documents/10531/1449887/ICD-10.pdf/8091c7cc-fda6-4e86-8ef9- 7790d8d6a1a2

Hinchey, J., Shephard, T., Furie, K., Smith, D., Wang, D. & Tonn, S. 2005. Formal Dysphagia Screening Protocols Prevent Pneumonia. Stroke, Volume 36, Issue 9, 1972-1976. Viitattu 19.9.2017.

http://stroke.ahajournals.org/content/36/9/1972

Huckabee, M & Pelletier, C. 1999. Management of adult neurogenicdysphagia. San Diego: Sin- gular Publishing Group.

HUS, 2017. Peijaksen sairaala. Sisätautien osasto S2. Viitattu 8.9.2017.

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/peijaksen-sairaala/Sisataudit/Sivut/Sis%C3%A4tau- tien-osasto-S2.aspx

Hyvärinen, R. 2005. Millainen on toimiva potilasohje. Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 12.9.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo95167.pdf

Hänninen, T. & Hallikainen, M. 2016. Normaalia ikääntymistä vai alkavaa muistisairautta?

Muistisairaan kuntouttava hoito. Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 15.9.2017.

http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti?p_haku=muistisairauden%20yleiset%20oireet

Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: WSOY.

Kayser-Jones, J. & Pengilly, K. 1999. Dysphagia among nursing home residents. Geriatric nursing. Volume 20, Issue 2, 77-84. Viitattu 2.10.2017.

(30)

http://www.gnjournal.com/article/S0197-4572(99)00024-5/fulltext

Kuntoutuksen edistämiskeskus. 2012. Omaishoitajakuntoutus. Viitattu 30.10.2017.

http://www.omaishoitajakuntoutus.info/

Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä: Gumme- rus Kirjapaino Oy.

Laheij, R., Sturkenboom, M., Hassing, R., Dieleman, J., Stricker, B. & Jansen, J. 2004. Risk of community-acquired pneumonia and use of gastric acid-suppressive drugs. Journal of the American Medical Association, 292, 1955–1960. Viitattu 18.9.2017.

http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/199672

Langmore, S., Skarupski, K., Park, P. & Fries, B. 2002. Predictors of Aspiration Pneumonia in Nursing Home Residents. Springer-Verlag New York Inc. Viitattu 13.9.2017.

https://search.proquest.com/docview/214003039?accountid=12003

Langmore, S., Terpenning, M., Schork, A., Chen, Y., Murray, J., Lopatin, D. & Loesche, W.

1998. Predictors of Aspiration Pneumonia: How Important Is Dysphagia? Dysphagia, 13, 69-81.

Viitattu 15.9.2017.

https://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/42426/455-13-2- 69_13n2p69.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Leikas, J. 2008. Ikääntyvät, teknologia ja etiikka. Näkökulmia ihmisen ja teknologian vuorovaikutustutkimukseen ja –suunnitteluun. VTT. Viitattu 18.9.2017.

http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2008/W110.pdf

Loeb, M., McGeer, A. & McArthur, M. 1999. Risk Factors for Pneumonia and Other Lower Res- piratory Tract Infections in Elderly Residents of Long-term Care Facilities. Archives of Internal Medicine, 159, 2058–2064. Viitattu 15.9.2017.

http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/485121

Logemann, J. A., Gensler, G., Robbins, J.A., Lindblad, A., Brandt, D., Hind, J., Kosele, S., Di- keman, K., Kazandjian, M., Gramigna, G., Lundy, D., McGarvey-Toler, S. & Miller Gardner, P.

2008. A randomized study of three interventions for aspiration of thin liquids in patients with dementia or Parkinson's disease. Journal of Speech, Language and Hearing Research. Volume 51, Issue 1. 173–183. Viitattu 2.10.2017.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2894528/

(31)

Lumio, J. & Jalanko, H. 2016. Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla. Duodecim. Viitattu 8.9.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00273

Manabe, T., Teramoto, S., Tamiya, N., Okochi, J. & Hizawa, N. 2015. Risk Factors for Aspira- tion Pneumonia in Older Adults. Plos One. San Francisco. Viitattu 13.9.2017.

https://search.proquest.com/central/docview/1720163025/D4A1ADF6C12C499DPQ/4?accountid=12003

Marik, P. & Kaplan, D. 2003. Aspiration pneumonia and dysphagia in the elderly. Chest, 124, 328–335. Viitattu 13.9.2017.

http://portalbiocursos.com.br/ohs/data/docs/57/263-_Aspiration_Pneumonia_and_Dyspha- gia_in_the_Elderly.pdf

Marrie, T. 2000. Community-acquired pneumonia in the elderly. Clinical Infectious Disease, 31, 1066–1078. Viitattu 13.9.2017.

https://academic.oup.com/cid/article/31/4/1066/373198/Community-Acquired-Pneumonia- in-the-Elderly

Marrie, T., Fine, M., Capoor, W., Coley, C., Singer, D. & Oprosky, D. 2002. Community-acquired pneumonia and do not resuscitate orders. Journal of the American Geriatrics Society, 50, 290-299. Viitattu 18.9.2017.

Murry, T. & Carrau, R. 2006. Clinical management of swallowing disorders. San Diego: Plural Publishing.

Nuutinen, O., Siljamäki-Ojansuu, U., Mikkonen, R., Peltola, T., Silaste, M-L., Uotila, H. & Sar- lio-Lähteenkorva, S. 2010. Ravitsemushoito. Suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palvelu- ja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Edita. Viitattu 18.9.2017.

https://www.evira.fi/globalassets/vrn/pdf/ravitsemushoito_netti_2.painos.pdf

Näin autat henkilöä, jolla on vierasesine hengitysteissä. 2016. Suomen Punainen risti. Viitattu 10.11.2017.

https://www.punainenristi.fi/sites/frc2011.mearra.com/files/tiedostolatauk- set/2016_suomi_aikuinen_tukehtuminen.pdf

(32)

Oinonen, S. 2013. Palvelumuotoilu ja asiakkaiden osallistaminen palvelukehitykseen. Viitattu 31.10.2017.

http://videonet.fi/web/tekes/2013bootcamp/5/oinonen.pdf

Omainen hoitajana. Syömällä hyvää mieltä ja vireyttä. 2017. Omaishoitajat ja läheiset –liitto ry. Viitattu 10.11.2017.

https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2017/09/OmainenHoita- jana_01_Sy%C3%B6m%C3%A4ll%C3%A4Hyv%C3%A4%C3%A4Mielt%C3%A4JaVi- reytt%C3%A4_176x250_WEB.pdf

Palmer, J. & Metheny, N. 2008. Preventing aspiration in older adults with dysphagia. Ameri- can Journal of Nursing. Volume 108, Issue 2, 40-48. Viitattu 15.9.2017.

http://journals.lww.com/ajnonline/pages/articleviewer.aspx?year=2008&issue=02000&article=00024&type=abstract

Pouru, A. 2016. Koulutusintervention vaikutus hoitajien tietämykseen syömisen ja nielemisen vaikeuksista muistisairauksissa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Viitattu 15.9.2017.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/130701/PouruAino.pdf?sequence=2

Ramsey, D., Smithard, D. & Kalra, L. 2003. Early assesments of dysphagia and aspiration risk in acute storke patients. Storke, Volume 34, Issue 5, 1252-1257. Viitattu 15.9.2017.

Shanahan, T., Logemann, J., Rademaker, A., Paulowski, B. & Kahrilas, P. 1993. Chin-down posture effect on aspiration in dysphagic patients. Archives of Physical Medicine and Rehabili- tation, 74, 736–739. Viitattu 1.10.2017.

Shariatzadeh, M., Huang, J. & Marrie, T. 2006. Differences in the features of aspiration pneumonia according to site of acquisition: Community or continuing care facility. Journal of the American Geriatrics Society, 54, 296-302.

Sievers, A. 2008. Nursing evaluation and care of the patient with dysphagia. Teoksessa R.

Leonard & K. Kendall (toim.), Dysphagia assessment and treatment planning: a team ap- proach, 85–102. San Diego: Plural Publishing.

Simonian, M. & Goldberg, A. 2006. Swallowing disorders in the critical care patient. Teoksessa Carrau, R. & Murry. T. Comprehensive management of swallowing disorders, 363-368. San Di- ego: Plural Publishing.